METFORMIN STADA tabletti, kalvopäällysteinen 1 g

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 780 mg metformiinia metformiinihydrokloridina (1000 mg).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Diabeteksen (tyypin 2 diabetes mellitus) hoitoon varsinkin ylipainoisille potilaille, joilla ei saavuteta riittävää verensokerin hallintaa pelkän ruokavalion ja liikunnan avulla.

• Aikuisilla Metformin Stada 1000 mg kalvopäällysteisiä tabletteja voidaan käyttää yksinään tai yhdistelmähoitona muiden suun kautta annettavien diabeteslääkkeiden tai insuliinin kanssa.
• 10 -vuotiailla ja sitä vanhemmilla lapsilla ja nuorilla Metformin Stada 1000 mg kalvopäällysteisiä tabletteja voidaan käyttää yksinään tai yhdistettynä insuliiniin.

Ylipainoisilla, tyypin 2 diabetesta sairastavilla aikuispotilailla on havaittu diabeteksesta johtuvien komplikaatioiden vähenemistä, kun metformiinia on käytetty ensisijaislääkkeenä ruokavaliohoidon epäonnistuttua (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Annostus

Aikuiset, joiden munuaistoiminta on normaali (GFR ≥ 90 ml/min)

Monoterapia ja yhdistelmähoito muiden suun kautta annettavien diabeteslääkkeiden kanssa

Normaali aloitusannos on 500–850 mg metformiinihydrokloridia 2 tai 3 kertaa vuorokaudessa aterian yhteydessä tai sen jälkeen.

Annosta muutetaan 10–15 päivän kuluttua verensokerimääritysten mukaan. Annoksen asteittainen suurentaminen voi vähentää ruuansulatuskanavahäiriöiden ilmaantumista.

Suuria metformiiniannoksia (2–3 g vuorokaudessa) saaville potilaille kaksi Metformin Stada 500 mg kalvopäällysteistä tablettia voidaan korvata yhdellä Metformin Stada 1000 mg kalvopäällysteisellä tabletilla.

Suositeltu enimmäisannos on 3 g metformiinihydrokloridia vuorokaudessa jaettuna kolmeen annokseen.

Siirtyminen toisesta suun kautta otettavasta diabeteslääkkeestä metformiiniin: keskeytä edellisen lääkkeen käyttö ja aloita metformiinihoito yllä mainitulla annoksella.

Yhteiskäyttö insuliinin kanssa

Metformiinia ja insuliinia voidaan käyttää samanaikaisesti paremman verensokeritasapainon saavuttamiseksi. Metformiinihydrokloridia annetaan tavallisen aloitusannoksen mukaisesti, eli 500–850 mg 2 tai 3 kertaa vuorokaudessa, ja insuliiniannos säädetään verensokerimääritysten mukaan.

Iäkkäät

Koska iäkkäillä potilailla saattaa ilmetä munuaistoiminnan heikkenemistä, metformiiniannos on muutettava munuaisten toiminnan perusteella. Säännöllinen munuaisten toiminnan tarkkailu on tämän vuoksi välttämätöntä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoiminta

GFR-arvo on arvioitava ennen metformiinia sisältävien valmisteiden käytön aloittamista ja vähintään kerran vuodessa sen jälkeen. Jos munuaisten vajaatoiminnan etenemisriski on suurentunut tai kyseessä on iäkäs potilas, munuaistoiminta on arvioitava tiheämmin, esim. 3–6 kuukauden välein.

Pediatriset potilaat

Monoterapia ja yhteiskäyttö insuliinin kanssa

Metformin Stada 1000 mg kalvopäällysteisiä tabletteja voidaan käyttää 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille ja nuorille.

Tavallinen aloitusannos on 500–850 mg metformiinihydrokloridia kerran vuorokaudessa aterian yhteydessä tai aterian jälkeen.

10–15 päivän kuluttua annosta tulee muuttaa veren glukoosimittauksen perusteella. Annoksen hidas lisääminen saattaa parantaa siedettävyyttä ruoansulatuskanavaoireiden osalta. Metformiinihydrokloridin maksimiannos on 2 grammaa vuorokaudessa 2–3 antokertaan jaettuna.

Antotapa

Helposti jaettavissa olevan muotonsa ansiosta kalvopäällysteiset tabletit voidaan, kuten muutkin tabletit, puolittaa käsin tai vaihtoehtoisesti asettamalla tabletti kovalle, litteälle alustalle pienempi ura alaspäin ja painamalla peukalolla uran molemmin puolin.

• yliherkkyys metformiinihydrokloridille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• akuutti metabolinen asidoosi tyypistä riippumatta (esim. maitohappoasidoosi, diabeettinen ketoasidoosi)
• diabeettinen prekooma
• vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR < 30 ml/min)
• akuutit tilat, joihin saattaa liittyä munuaisten toiminnan vaihtelua, kuten dehydraatio, vakava infektio, sokki
• sairaus, joka voi aiheuttaa kudoshypoksiaa (erityisesti akuutti sairaus tai paheneva krooninen sairaus), kuten dekompensoitunut sydämen vajaatoiminta, hengityselinten vajaatoiminta, hiljattain sairastettu sydäninfarkti tai sokki
• maksan vajaatoiminta, akuutti alkoholimyrkytys, alkoholismi.

Maitohappoasidoosi

Maitohappoasidoosi on hyvin harvinainen mutta vakava metabolinen komplikaatio, jota ilmenee useimmiten munuaistoiminnan akuutin heikkenemisen yhteydessä tai kardiorespiratorisen sairauden tai sepsiksen yhteydessä. Munuaistoiminnan akuutin heikkenemisen yhteydessä metformiinia kertyy elimistöön, mikä suurentaa maitohappoasidoosin riskiä.

Nestehukan (vaikea ripuli tai oksentelu, kuume tai vähentynyt nesteen saanti) yhteydessä metformiinin käyttö on tauotettava, ja on suositeltavaa ottaa yhteys terveydenhuoltohenkilöstöön.

Jos potilas saa metformiinihoitoa, munuaistoimintaa potentiaalisesti heikentävien lääkevalmisteiden (kuten verenpainelääkkeiden, diureettien ja tulehduskipulääkkeiden) käyttö on aloitettava varoen. Muita maitohappoasidoosin riskitekijöitä ovat liiallinen alkoholinkäyttö, maksan vajaatoiminta, huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes, ketoosi, pitkittynyt paasto ja kaikki tilat, joihin liittyy hypoksiaa, sekä maitohappoasidoosia potentiaalisesti aiheuttavien lääkevalmisteiden samanaikainen käyttö (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset).

Potilaille ja/tai hoitajille on kerrottava maitohappoasidoosin riskistä. Maitohappoasidoosin tyyppioireita ovat asidoottinen hengenahdistus, vatsakipu, lihaskrampit, voimattomuus ja hypotermia. Tilan edetessä kehittyy kooma. Jos potilaalla epäillään näitä oireita, hänen on lopetettava metformiinin käyttö ja hakeuduttava välittömästi lääkärin hoitoon. Diagnostisia laboratoriolöydöksiä ovat veren matala pH (< 7,35), suurentunut plasman laktaattipitoisuus (> 5 mmol/l), suurentunut anionivaje ja suurentunut laktaatti-pyruvaattisuhde.

Potilaat, joilla on tai joilla epäillään olevan mitokondriotauteja:

Potilaille, joilla tiedetään olevan mitokondriotauteja kuten MELAS (Mitochondrial Encephalopathy with Lactic Acidosis, and Stroke-like episodes) -oireyhtymä ja MIDD (Maternal inherited diabetes and deafness) -diabetes, ei suositella metformiinia maitohappoasidoosin pahenemisen ja mahdollisesti taudin pahenemiseen johtavien neurologisten komplikaatioiden vaaran vuoksi.

Jos metformiinin ottamisen jälkeen ilmenee MELAS-oireyhtymään tai MIDD-diabetekseen viittaavia merkkejä tai oireita, metformiinihoito on keskeytettävä välittömästi ja diagnostinen arviointi tehtävä.

Munuaistoiminta

GFR-arvo on arvioitava ennen hoidon aloittamista ja säännöllisesti sen jälkeen, ks. kohta Annostus ja antotapa. Metformiini on vasta-aiheinen potilailla, joiden GFR-arvo on < 30 ml/min, ja se on tauotettava, jos potilaalla on jokin munuaistoimintaan vaikuttava tila, ks. kohta Vasta-aiheet.

Sydämen toiminta

Hypoksian ja munuaisten vajaatoiminnan riski on suurempi potilailla, joilla on sydämen vajaatoiminta. Potilaille, joilla on vakaa krooninen sydämen vajaatoiminta, metformiinia voidaan käyttää, kun sydämen ja munuaisten toimintaa seurataan säännöllisesti.

Metformiinin käyttö on vasta-aiheista, jos potilaalla on akuutti ja epästabiili sydämen vajaatoiminta, (ks. kohta Vasta-aiheet).

Jodivarjoaineiden anto

Jodivarjoaineiden intravaskulaarinen anto voi johtaa varjoainenefropatiaan, joka johtaa metformiinin kumuloitumiseen ja maitohappoasidoosin riskin suurenemiseen. Metformiinihoito on lopetettava ennen kuvantamistutkimusta tai sen yhteydessä ja aloitettava uudelleen vasta vähintään 48 tunnin kuluttua, kun munuaistoiminta on ensin arvioitu uudelleen ja todettu stabiiliksi (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Yhteisvaikutukset).

Leikkau shoito

Metformiinihoito on tauotettava yleisanestesiassa tai spinaali- tai epiduraalianestesiassa tehtävän leikkauksen yhteydessä. Hoito voidaan aloittaa uudelleen aikaisintaan 48 tunnin kuluttua leikkauksesta tai peroraalisen ravitsemuksen aloittamisesta, mikäli munuaistoiminta on arvioitu uudelleen ja todettu stabiiliksi.

Pediatriset potilaat

Tyypin 2 diabetes mellitus -diagnoosi pitää vahvistaa ennen metformiinilääkityksen aloittamista.

Metformiinilla ei ole havaittu olevan kasvuun ja puberteettiin liittyviä vaikutuksia vuoden kestäneissä kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa, mutta pitkäaikaista tietoa aiheesta ei ole saatavilla. Tästä johtuen metformiinin vaikutuksia näihin seikkoihin suositellaan tarkkailtavaksi huolellisesti metformiinilla hoidetuilla lapsilla, etenkin esipuberteetti-ikäisillä.

10– 12-vuotiaat lapset

Vain 15 iältään 10–12-vuotiasta lasta osallistui lapsilla ja nuorilla tehtyyn kontrolloituun kliiniseen tutkimukseen. Vaikka metformiinin teho ja turvallisuus alle 12-vuotiailla lapsilla ei poikennut tehosta ja turvallisuudesta vanhemmilla lapsilla, erityistä varovaisuutta suositellaan määrättäessä lääkettä 10–12-vuotiaille lapsille.

Muuta huomioitavaa

Kaikkien potilaiden tulee jatkaa ruokavaliota, jossa hiilihydraattien saanti jakaantuu tasaisesti koko päivälle. Ylipainoisten potilaiden tulee jatkaa vähäenergisen ruokavalion noudattamista.

Tavanomaiset diabeteksen seurantaan tarkoitetut laboratoriokokeet tulee tehdä säännöllisesti.

Metformiini saattaa alentaa seerumin B12-vitamiiniarvoja. B12-vitamiinitason alenemisen vaara kasvaa metformiiniannoksen suurentuessa, hoidon pidentyessä ja/tai potilailla, joilla on B12-vitamiinin puutokselle altistavia tekijöitä. Jos on syytä epäillä B12-vitamiinin puutosta (kuten anemia tai neuropatia), tulee seerumin B12-vitamiinitasoa seurata. Ajoittainen B12-vitamiinitason seuranta voi olla tarpeen potilailla, joilla on B12-vitamiinin puutoksen vaaratekijöitä. Hoitoa metformiinilla tulisi jatkaa niin kauan, kun se on siedetty, eikä vasta-aiheita ole. Asianmukaista hoitoa on annettava B12-vitamiinin puutokseen vallitsevien hoitosuositusten mukaisesti.

Metformiini ei yksinään aiheuta hypoglykemiaa, mutta varovaisuutta on noudatettava kun sitä käytetään yhdessä insuliinin tai muiden oraalisten diabeteslääkkeiden (esim. sulfonyyliureoiden tai meglitinidien) kanssa.

Seuraavien aineiden samanaikaista käyttöä ei suositella

Alkoholi

Alkoholi-intoksikaatioon liittyy suurentunut maitohappoasidoosin riski etenkin paaston, vajaaravitsemuksen tai maksan vajaatoiminnan yhteydessä.

Jodivarjoaineet

Metformiinihoito on lopetettava ennen kuvantamistutkimusta tai sen yhteydessä ja aloitettava uudelleen vasta vähintään 48 tunnin kuluttua, kun munuaistoiminta on ensin arvioitu uudelleen ja todettu stabiiliksi (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Varotoimia vaativa t yhdistelmät :

Lääkevalmisteet, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti munuaisten toimintaan

Jotkin lääkevalmisteet voivat huonontaa munuaistoimintaa, mikä voi suurentaa maitohappoasidoosin riskiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tulehduskipulääkkeet, myös selektiiviset syklo-oksigenaasi [COX] II:n estäjät, ACE:n estäjät, angiotensiini II -reseptorin salpaajat ja diureetit, etenkin loop-diureetit. Munuaistoiminnan tarkka seuranta on tarpeen, jos tällaisia valmisteita otetaan käyttöön tai käytetään yhdessä metformiinin kanssa.

Lääkevalmisteet, joilla on hyperglykeeminen vaikutus (esim. glukokortikoidit [systeemiset ja paikalliset] ja sympatomimeetit):

Veren glukoosipitoisuutta on seurattava useammin, erityisesti hoidon alussa. Metformiinin annosta pitää tarvittaessa muuttaa tällaisten lääkehoitojen aikana ja niiden päättyessä.

Orgaaniset kationiset kuljetusaineet (OCT)

Metformiini on substraatti molemmille kuljetusaineille OCT1 ja OCT2.

Metformiinin samanaikainen ottaminen seuraavien aineiden kanssa:

• OCT1 inhibiittorit (kuten verapamiili) saattavat vähentää metformiinin vaikutusta
• OCT1 indusoivat aineet (kuten rifampisiini) saattavat lisätä metformiinin imeytymistä ruoansulatuskanavasta ja lisätä sen vaikutusta
• OCT2 inhibiittorit (kuten simetidiini, dolutegraviiri, ranolatsiini, trimetopriimi, vandetanibi, isavukonatsoli) saattavat vähentää metformiinin eliminaatiota munuaisten kautta, ja näin lisätä metformiinin plasmapitoisuutta
• aineet jotka inhiboivat sekä OCT1 ja OCT2 (kuten kritsotinibi ja olaparibi) saattavat vaikuttaa metformiinin tehoon ja sen eliminaatioon munuaisten kautta

Varovaisuutta tulisi noudattaa näitä lääkkeitä ottaessa samanaikaisesti metformiinin kanssa, etenkin potilailla joilla on munuaisten vajaatoimintaa, koska tämä voi nostaa metformiinin plasmapitoisuuksia. Tarvittaessa voidaan harkita annoksen muuttamista, koska OCT inhibiittorit/indusoivat aineet voivat vaikuttaa metformiinin tehoon.

Raskaus

Hallitsematon hyperglykemia hedelmöityksen ja raskauden aikana liittyy suurentuneeseen synnynnäisten epämuodostumien, keskenmenon, raskauden aiheuttamaan hypertension, raskausmyrkytyksen ja perinataalisen kuolleisuuden riskiin. On tärkeää pitää verensokeriarvot mahdollisimman lähellä normaalia koko raskauden ajan, jotta voidaan vähentää hyperglykemiasta äidille ja hänen lapselleen koituvien haitallisten seurausten vaaraa.

Metformiini läpäisee istukan pitoisuuksilla, jotka voivat olla lähes yhtä korkeita äidin pitoisuuksien kanssa.

Suuri määrä tietoa raskaana olevista naisista (enemmän kuin 1000 altistunutta tapausta) rekisteripohjaisesta kohorttitutkimuksesta sekä julkaistu tutkimustieto (meta-analyyseja, kliinisiä tutkimuksia ja rekistereitä) ei viittaa suurentuneeseen synnynnäisten epämuodostumien riskiin eikä toksisuuteen sikiölle tai vastasyntyneelle, kun tämä on altistunut metformiinille hedelmöityksen tai raskauden aikana.

Näyttö metformiinin vaikutuksesta kohdussa altistuneiden lasten pitkäaikaiseen painonkehitykseen on rajallista, eikä siitä voi tehdä varmaa johtopäätöstä. Metformiini ei näytä vaikuttavan kohdussa altistuneiden lasten motoriseen ja sosiaaliseen kehitykseen 4 ikävuoteen asti. Tietoa pitkän ajan tuloksista on kuitenkin rajallisesti.

Jos on kliinisesti tarpeen, metformiinin käyttöä voidaan harkita raskauden aikana ja heti hedelmöityksen jälkeen joko insuliinin rinnalla tai sen vaihtoehtona.

Imetys

Metformiini erittyy äidinmaitoon. Imetetyillä vastasyntyneillä/vauvoilla ei ole havaittu esiintyneen haittavaikutuksia. Koska käytettävissä on niukasti tietoa, ei imetystä suositella metformiinihoidon aikana. Päätös imetyksen keskeyttämisestä on tehtävä ottaen huomioon imetyksen hyödyt ja haittavaikutusten mahdolliset riskit lapselle.

Hedelmällisyys

Metformiinilla ei ollut vaikutusta uros- tai naarasrottien hedelmällisyyteen, kun sitä annettiin jopa 600 mg/kg/vrk:n annoksina, mikä vastaa noin kolminkertaista ihmiselle suositeltua suurinta vuorokausiannosta perustuen kehon pinta-alavertailuun.

Yksin käytettynä metfomiini ei aiheuta verensokerin laskua (hypoglykemiaa), joten sillä ei ole vaikutusta ajokykyyn ja kykyyn käyttää koneita.

Potilasta on kuitenkin varoitettava hypoglykemian vaarasta, jos metformiinia käytetään muiden diabeteslääkkeiden kanssa (esim. sulfonyyliureat, insuliini, meglitinidit).

Hoidon aloitusvaiheessa yleisimpiä haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsakipu ja ruokahaluttomuus. Ne häviävät yleensä itsestään. Metformiinin ottaminen jaettuna kahteen tai kolmeen päivittäiseen annokseen ja annoksen hidas suurentaminen on suositeltavaa näiden haittavaikutusten ehkäisemiseksi.

Seuraavia haittavaikutuksia saattaa esiintyä metformiinihoidon aikana. Frekvenssit määritellään seuraavasti: hyvin yleiset > 1/10; yleiset ≥ 1/100, < 1/10; melko harvinaiset ≥ 1/1 000, < 1/100; harvinaiset ≥ 1/10 000, <1/1 000; hyvin harvinaiset < 1/10 000, tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan

alenevassa järjestyksessä.

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Yleiset: alentunut B12-vitamiinitaso / puutos (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Hyvin harvinaiset: maitohappoasidoosi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Hermosto

Yleiset: makuhäiriöt.

Ruoansulatus elimistö

Hyvin yleiset: Ruoansulatuskanavan oireet, kuten pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsakipu ja ruokahaluttomuus. Näitä haittavaikutuksia esiintyy useimmin hoidon alkuvaiheessa ja ne yleensä häviävät useimmissa tapauksissa itsestään. Näiden oireiden välttämiseksi suositellaan, että metformiini otetaan 2–3 päiväannokseen jaettuna aterioiden aikana tai niiden jälkeen. Annoksen suurentaminen hitaasti voi myös vähentää ruuansulatuskanavahäiriöiden ilmaantumista.

Maksa ja sappi

Hyvin harvinainen: Yksittäisiä raportteja epänormaaleista maksa-arvoista tai maksatulehduksesta, jotka ovat parantuneet metformiinihoidon keskeyttämisen jälkeen.

Iho ja ihonalainen kudos

Hyvin harvinaiset: ihoreaktiot, kuten punoitus, kutina, urtikaria.

Pediatriset potilaat

Julkaistuissa tutkimustuloksissa, markkinoille tulon jälkeisessä seurannassa ja kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa raportoidut haittatapahtumat olivat luonteeltaan ja vakavuudeltaan samanlaisia vuoden ajan metformiinihoitoa saaneilla 10-16-vuotiailla lapsilla ja nuorilla kuin aikuisilla. Seurattu potilasmäärä oli rajallinen.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Hypoglykemiaa ei ole havaittu enintään 85 g:n metformiinihydrokloridiannoksilla, vaikka maitohappoasidoosia on esiintynyt näissä tilanteissa. Suuri metformiinin yliannostus tai samanaikaiset riskitekijät saattavat johtaa maitohappoasidoosiin. Maitohappoasidoosi on lääketieteellinen hätätilanne ja vaatii sairaalahoitoa. Tehokkain keino laktaatin ja metformiinin poistamiseksi on hemodialyysi.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Veren glukoosipitoisuutta pienentävät lääkkeet, biguanidit ATC-koodi: A10BA02

Vaikutusmekanismi

Metformiini on biguanidiryhmään kuuluva lääkeaine, jolla on antihyperglykeeminen vaikutus sekä aterioiden välillä että niiden jälkeen. Se ei aktivoi insuliinin eritystä eikä tämän takia aiheuta hypoglykemiaa. Metformiini vähentää hyperinsulinemiaa ja yhdessä insuliinin kanssa käytettynä vähentää vähentää insuliinin tarvetta.

Metformiini pienentää veren glukoosipitoisuutta usealla eri mekanismilla:

Metformiini vähentää maksan glukoosintuotantoa.

Metformiini tehostaa perifeeristä glukoosin soluunottoa ja käyttöä osittain lisäämällä insuliinin toimintaa. Metformiini muuttaa glukoosin kiertoa suolistossa: otto verenkierrosta lisääntyy ja imeytyminen ruoasta vähenee. Muita suolistoon liittyviä mekanismeja ovat glukagonin kaltaisen peptidin 1 (GLP-1) vapautumisen lisääntyminen ja sappihappojen reabsorption väheneminen. Metformiini muuttaa suoliston mikrobiomia.

Metformiini voi parantaa lipidiprofiilia potilailla, joilla on hyperlipidemia.

Kliinisissä tutkimuksissa metformiinin käyttöön liittyi joko vakaa kehonpaino tai vähäinen painonlasku.

Metformiini on adenosiinimonofosfaatin aktivoiman proteiinikinaasin (AMPK) aktivaattori, ja lisää kaikentyyppisten solukalvojen glukoosi-välittäjien (GLUT) kuljetuskykyä.

Kliininen teho :

Satunnaistettu prospektiivinen tutkimus (UKPDS) on osoittanut hyvän hoitotasapainon pitkäaikaisen hyödyn tyypin 2 diabetesta sairastaville aikuispotilaille intensiivisessä verensokeripitoisuuden säätelyssä.

Metformiinilla hoidettujen ylipainoisten potilaiden (joilla pelkkä ruokavaliohoito oli epäonnistunut) tutkimustulokset osoittivat:

• kaikkien diabetekseen liittyvien komplikaatioiden absoluuttisen riskin merkittävää vähenemistä metformiiniryhmässä (29,8 tapahtumaa/1000 potilasvuotta) verrattuna pelkästään ruokavaliolla hoidettuun ryhmään (43,3 tapahtumaa/1000 potilasvuotta), p=0,0023, ja sulfonyyliureayhdistelmä- ja insuliinimonoterapiaryhmiin (40,1 tapahtumaa/1000 potilasvuotta), p=0,0034
• diabetekseen liittyvien kuolemantapausten absoluuttisen riskin merkittävää vähenemistä: metformiiniryhmässä 7,5 tapahtumaa/1000 potilasvuotta, pelkkä ruokavalio 12,7 tapahtumaa/1000 potilasvuotta, p=0,017
• kaikkien kuolemantapausten absoluuttisen riskin merkittävää vähenemistä: metformiiniryhmässä 13,5 tapahtumaa/1000 potilasvuotta, pelkkä ruokavalio 20,6 tapahtumaa/1000 potilasvuotta (p=0,011) ja sulfonyyliureayhdistelmä- ja insuliinimonoterapiaryhmät 18,9 tapahtumaa/1000 potilasvuotta (p=0,021)
• sydäninfarktin absoluuttisen riskin merkittävää vähenemistä: metformiiniryhmässä 11 tapahtumaa/1000 potilasvuotta, pelkkä ruokavalio 18 tapahtumaa/1000 potilasvuotta (p=0,01).

Metformiinin kliinista hyötyä ei ole osoitettu, kun sitä käytettään toissijaislääkkeenä sulfonyyliureaan yhdistettynä.

Metformiinihydrokloridia ja insuliinia on käytetty yhdessä tietyillä tyypin 1 diabetespotilailla, mutta yhdistelmän kliinistä hyötyä ei ole vahvistettu.

Pediatriset potilaat

Kontrolloidut kliiniset tutkimukset rajoitetulla vuoden ajan hoitoa saaneella 10‑16-vuotiaiden ryhmällä, osoittavat samanlaista vastetta sokeriaineenvaihduntaan kuin aikuisilla.

Imeytyminen

Plasman suurin pitoisuus (C_max) saavutetaan 2,5 tunnissa (t_max), kun metformiinihydrokloriditabletti on nielty. Kalvopäällysteisten 500 mg:n tai 850 mg:n metformiinihydrokloriditablettien absoluuttinen hyötyosuus on terveillä henkilöillä noin 50‑60 %. Suun kautta otetun annoksen jälkeen n. 20‑30 % annoksesta erittyy imeytymättömänä ulosteisiin.

Suun kautta otetun metformiinin imeytyminen on saturoituvaa ja epätäydellistä. Metformiinin imeytymisen farmakokinetiikan arvellaan olevan epälineaarista.

Tavallisilla metformiiniannoksilla ja annostussuosituksilla plasman vakaan tilan pitoisuus saavutetaan 24‑48 tunnissa ja pitoisuudet ovat yleensä alle 1 mikrog/ml. Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa metformiinin huippupitoisuudet plasmassa (C_max) olivat alle 5 mikrog/ml, myös enimmäisannoksia käytettäessä.

Ruoka vähentää ja hieman hidastaa metformiinin imeytymistä. 850 mg:n annoksen nauttimisen jälkeen havaittiin 40 % pienempi plasman huippupitoisuus, 25 %:n lasku AUC:ssä ja plasman huippupitoisuuden toteamiseen kuluva aika piteni 35 minuuttia. Näiden muutosten kliinistä merkitystä ei tunneta.

Jakautuminen

Sitoutuminen plasmaproteiineihin on merkityksetöntä. Metformiini jakautuu punasoluihin. Huippupitoisuus veressä on matalampi kuin plasmassa ja ilmenee jokseenkin samaan aikaan. Punasolut edustavat todennäköisimmin toissijaista jakautumistilaa. Keskimääräinen jakautumistilavuus (V_d) vaihtelee välillä 63 - 276 l.

Biotransformaatio

Metformiini erittyy muuttumattomana virtsaan. Metaboliitteja ei ole löydetty ihmisistä.

Eliminaatio

Metformiinin munuaispuhdistuma on > 400 ml/min, mikä osoittaa, että metformiini eliminoituu glomerulusfiltraation ja tubulaarisen erittymisen kautta. Suun kautta otetun annoksen lopullinen eliminaation puoliintumisaika on n. 6,5 tuntia.

Kun munuaisten toiminta on heikentynyt, munuaispuhdistuma pienenee suhteessa kreatiniinin puhdistumaan ja eliminaation näennäinen puoliintumisaika pitenee. Tämä johtaa metformiinin pitoisuuden kasvuun plasmassa.

Erityisryhmät

Munuaisten vajaatoiminta

Tietoa on niukasti kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavista. Olemassa olevan tiedon pohjalta ei voi luotettavasti estimoida systeemistä metformiinialtistusta kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla verrattuna henkilöihin, joilla on normaali munuaisten toiminta. Tämän takia annosta tulee säätää kliinisen tehon ja siedettävyyden perusteella (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Pediatriset potilaat

Kerta-annostutkimus: 500 mg metformiinihydrokloridikerta-annoksen jälkeen metformiinin farmakokineettinen profiili on havaittu samanlaiseksi lapsipotilailla kuin aikuisilla.

Moniannostutkimus: Tieto rajoittuu yhteen tutkimukseen. 500 mg kahdesti päivässä 7 päivän ajan lapsipotilailla huippupitoisuus plasmassa (C_max) ja systeeminen altistus (AUC_0-t) laskivat noin 33 % ja 40 % verrattuna aikuispotilaisiin, jotka saivat 500 mg kahdesti päivässä toistuvana annosteluna 14 vuorokauden ajan. Tällä on vain vähän kliinistä merkitystä, koska annos määritetään yksilöllisesti perustuen sokeriarvojen mittaukseen.

Farmakologista turvallisuutta, toistuvaisannosten toksisuutta, genotoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä reproduktiotoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa mihinkään erityiseen haittaan ihmisillä.

Hypromelloosi

makrogoli 6000

magnesiumstearaatti

povidoni K25

titaanidioksidi (E171)

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysohjeita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

METFORMIN STADA tabletti, kalvopäällysteinen
1 g (J) (L:ei) 100 fol (6,16 €)

PF-selosteen tieto

Pakkauskoot: 15, 20, 30, 50, 60, 90, 100, 118, 120, 150, 180, 200, 600 kalvopäällysteistä tablettia PVC/alumiini- tai PVC/PVDC/alumiiniläpipainopakkauksissa

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen kalvopäällysteinen pitkänomainen tabletti, jossa jakouurteet molemmilla puolilla (helposti jaettavissa oleva muoto).

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

METFORMIN STADA tabletti, kalvopäällysteinen
1 g 100 fol

• Alempi erityiskorvaus (65 %). Diabetes, muu kuin insuliinihoito (215).
• Peruskorvaus (40 %).

A10BA02

05.02.2025