Vertaa PF-selostetta

MOTIFENE DUAL depotkapseli 75 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Natriumdiklofenaakki 75 mg. Vaikuttavasta aineesta 25 mg on mahahapon kestävässä ja 50 mg hitaasti vapautuvassa muodossa.
Täydellinen apuaineluettelo: (ks. kohta Apuaineet).

Lääkemuoto

Depotkapseli
Depotkapselit ovat kovia liivatekapseleita, jotka sisältävät sekä mahahapon kestäviä enterorakeita että lääkeainetta hitaasti vapauttavia rakeita.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Akuutti artriitti.
Krooniset artriitit, erityisesti nivelreuma, selkärankareuma, degeneratiiviset reumamuodot, pehmytosareuma, posttraumaattiset ja postoperatiiviset tulehdus- ja kiputilat, dysmenorrea.

Annostus ja antotapa

Suositeltava vuorokausiannos on 75- 150 mg sairauden vaikeusasteesta riippuen. Tavallinen annos aikuisille on 1 kapseli kerran päivässä. Tarvittaessa annos voidaan nostaa 1 kapseliin 2 kertaa päivässä.
Tapauksissa, joissa sairauden oireet ovat erityisen vaikeita aamuisin, kahden kapselin vuorokausiannos voidaan ottaa lyhyen aikaa kerta-annoksena.
Kapselit tulee niellä runsaan nestemäärän kera. Niitä ei tule pureskella.
Aterian jälkeen otettuna, vaikuttavan aineen imeytyminen kapseleista saattaa hidastua. Tästä syystä akuuteissa kiputiloissa Motifene Dual- depotkapselit tulee ottaa ennen ateriaa.
Hoidon kesto riippuu indikaatiosta.
Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
  • Akuutti maha/pohjukaissuolihaava tai siihen liittyvä verenvuoto tai aiemmin sairastetut uusiutuvat episodit (ainakin kaksi varmistettua erillistä episodia).
  • Aiemmin sairastettu ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio, joka on liittynyt tulehduskipulääkityksen käyttöön.
  • Aivoverisuoniston tai muu aktiivinen verenvuoto.
  • Vaikea-asteinen maksan toimintahäiriö tai munuaisten vajaatoiminta.
  • Vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta.
  • Kongestiivinen sydämen vajaatoiminta (NYHA-luokka II-IV), iskeminen sydänsairaus, ääreisvaltimosairaus ja/tai aivoverisuonisairaus
  • Viimeinen raskauskolmannes (ks. kohta Hedelmällisyys, raskaus ja imetys).
  • Muiden steroideihin kuulumattomien tulehduskipulääkkeiden (NSAID-lääkkeiden) tavoin diklofenaakin käyttö on myös vasta-aiheista sellaisilla potilailla, joille asetyylisalisyylihapon tai muiden NSAID-lääkkeiden tiedetään aiheuttavan astmakohtauksia, urtikariaa tai akuuttia riniittiä

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Ruoansulatuselimistön turvallisuus:
Diklofenaakin ja muiden systeemisesti käytettävien tulehduskipulääkkeiden (COX-2-spesifiset estäjät mukaan lukien) yhteiskäyttöä olisi vältettävä, sillä osoitusta synergistisistä eduista ei ole, ja yhteiskäyttöön voi liittyä additiivisten haittavaikutusten riski.
Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta Annostus ja antotapa sekä alempana ruuansulatuskanavaan ja verenkiertoelimistöön liittyvät varoitukset).

Iäkkäät potilaat:
Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat herkemmin haittavaikutuksia iäkkäille potilaille; erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuotoja tai perforaatioita, jotka saattavat olla hengenvaarallisia. Etenkin heikkokuntoisten tai kovin pienipainoisten iäkkäiden potilaiden hoidossa on suositeltavaa käyttää pienintä tehokasta annosta.

Allergiset reaktiot:
Kuten muidenkin steroideihin kuulumattomien tulehduskipulääkkeiden kanssa, voi diklofenaakin käytön yhteydessä harvoissa tapauksissa ilmetä allergisia reaktioita (myös anafylaktisia/anafylaktoidisia reaktioita) ilman aikaisempaa altistumista tälle lääkeaineelle (ks. lisäksi ”Muuta huomioitavaa”; yliherkkyyttä, astmaa, allergista nuhaa ym. koskevaa kappaletta).

Mahdolliset taustalla olevat infektiot:
Muiden steroideihin kuulumattomien tulehduskipulääkkeiden tavoin diklofenaakki saattaa farmakodynaamisten ominaisuuksiensa vuoksi peittää mahdollisen infektion oireet ja muut merkit. Potilasta on siksi kehotettava menemään lääkäriin heti infektioon viittaavien oireiden ilmaantuessa tai näiden pahentuessa diklofenaakkihoidon aikana.

Ruuansulatuskanavan verenvuodot, haavaumat ja perforaatiot:
Kaikkien tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä on todettu ruuansulatuskanavan verenvuotoja, haavaumia tai perforaatioita, jotka voivat olla henkeä uhkaavia, riippumatta hoidon kestosta, ennakoivista oireista tai aiemmin ilmenneistä vaikeista ruuansulatuskanavan haittavaikutuksista.
Ruuansulatuskanavan verenvuodon, haavauman tai perforaation riski kasvaa tulehduskipulääkeannoksen kasvaessa ja on suurempi potilailla, joilla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavan haava, johon on liittynyt verenvuotoa tai perforaatio (ks. kohta Vasta-aiheet) sekä iäkkäillä potilailla. Näille potilaille hoito on aloitettava pienimmillä saatavissa olevilla lääkeannoksilla.
On myös harkittava suojaavien lääkkeiden, kuten misoprostolin tai protonipumpun estäjien määräämistä näille potilaille kuten myös potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti pieniannoksista asetyylisalisyylihappolääkitystä (eli ASAa/ns. aspiriinia) tai muuta lääkitystä, joka voi lisätä ruuansulatuskanavaan kohdistuvia haittoja (ks. alla ja kohta Yhteisvaikutukset).
Jos potilaalla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavaan kohdistuneita haittavaikutuksia ja varsinkin, jos kyseessä on iäkäs potilas, hänen tulee ilmoittaa kaikista epätavallisista vatsaoireista (erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuodosta) etenkin, jos niitä ilmenee jo hoidon alussa. Potilaita on varoitettava muista lääkkeistä, jotka voivat lisätä haavauman tai verenvuodon riskiä, kuten suun kautta otettavista kortikosteroideista, antikoagulanteista (kuten varfariini), selektiivisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä ja verihiutaleiden aggregaatiota estävistä lääkeaineista (kuten asetyylisalisyylihappo) (ks. kohta Yhteisvaikutukset).
Jos ilmenee ruuansulatuskanavan haavauma tai verenvuoto, potilaan on lopetettava Motifene Dual 75 mg depotkapseleiden käyttö.
Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on jokin ruuansulatuskanavan sairaus, kuten haavainen paksusuolen tulehdus tai Crohnin tauti, sillä sairaus voi pahentua (ks. kohta Haittavaikutukset).

Vaikutukset sydämeen, verenkiertoelimistöön ja aivoverenkiertoon:
Koska tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen nesteen kertymistä elimistöön ja turvotuksia, verenpainetautia ja/tai lievää tai keskivaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavia potilaita on seurattava ja neuvottava asianmukaisesti.
Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella diklofenaakin käyttöön ja erityisesti suurten diklofenaakkiannosten (150 mg/vrk) käyttöön ja pitkäkestoiseen käyttöön voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski.
Diklofenaakkia on määrättävä vain tarkoin harkiten potilaille, joilla on merkittäviä kardiovaskulaarisia riskitekijöitä (kuten kohonnut verenpaine, hyperlipidemia, diabetes mellitus, tupakointi). Koska diklofenaakkiin liittyvät kardiovaskulaaririskit saattavat suurentua, kun annosta suurennetaan tai hoidon pituutta lisätään, on aina käytettävä pienintä tehokasta vuorokausiannosta ja lyhimmän mahdollisen ajan. Potilaan oireiden lievityksen tarve ja hoitovaste on uudelleenarvioitava ajoittain.

Ihohaittavaikutukset:
Hyvin harvoin on raportoitu vaikeita, joskus hengenvaarallisia ihoreaktioita, kuten eksfoliatiivista dermatiittia, Stevens-Johnsonin oireyhtymää tai toksista epidermaalista nekrolyysiä (Lyellin oireyhtymä) liittyen tulehduskipulääkkeiden käyttöön (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaat ovat altteimpia näille haittavaikutuksille hoidon alkuvaiheissa. Suurin osa näistä haittavaikutuksista on ilmennyt ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Motifene Dual 75 mg -depotkapseleiden käyttö on lopetettava heti, jos ilmenee ihottumaa, limakalvomuutoksia tai muita yliherkkyysoireita.

Vaikutukset maksaan:
Hoidon aloittamisessa potilaalle, jolla on maksan toimintahäiriö, on ehdottoman tärkeää noudattaa varovaisuutta, koska diklofenaakkihoito saattaa pahentaa heidän sairauttaan. Steroideihin kuulumattomat tulehduskipulääkkeet, diklofenaakki mukaan lukien, saattavat suurentaa yhden tai useamman maksan entsyymiarvon. Jos diklofenaakkia käytetään pitkään tai toistuvasti, maksan toimintaa on varotoimena seurattava säännöllisesti. Mikäli diklofenaakin käytön yhteydessä todetaan pysyvästi huonontuneita maksan toimintakoearvoja, jos poikkeavat toimintakokeiden arvot heikkenevät entisestään, jos potilaalla ilmenee kliinisiä oireita tai merkkejä maksasairaudesta, tai jos muita oireita ilmaantuu (kuten eosinofiliaa, ihottumaa), on diklofenaakin käyttö keskeytettävä. Lisäksi on huomioitava, että hepatiitti saattaa ilmaantua ilman ennakko-oireita diklofenaakkihoidon yhteydessä.
Varovaisuuteen on syytä, jos diklofenaakkia määrätään maksaporfyriaa sairastaville potilaille, sillä tämän lääkkeen käyttö saattaa johtaa akuuttiin porfyriakohtaukseen.

Muuta huomioitavaa:

Diklofenaakkia saa antaa vain, kun riskien ja hyötyjen suhde on arvioitu tarkkaan:

  • jos potilaalla on synnynnäinen porfyriinimetabolian vajaatoiminta (esim. akuutti intermittoiva porfyria)
  • jos potilaalla on SLE-tauti (systeeminen lupus erythematosus) tai sekamuotoinen sidekudossairaus (ks. kohta Haittavaikutukset).

Lääkärin erityisen tarkka seuranta on tarpeen:

  • munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla
  • maksan toimintahäiriöiden yhteydessä
  • välittömästi suuren leikkauksen jälkeen

Vaikeita akuutteja yliherkkyysreaktioita (kuten anafylaktinen sokki) on havaittu hyvin harvoin. Hoito on lopetettava diklofenaakin ottamisen jälkeen ilmaantuvien ensimmäisten yliherkkyysreaktioon viittaavien oireiden ilmaantuessa. Hoitoalan ammattilaisen on aloitettava oireisiin asianmukaiset hoitotoimenpiteet.
Astmaa, kausiluonteista allergista nuhaa, nenän limakalvojen turpoamista (eli nenäpolyyppejä), kroonista ahtauttavaa keuhkosairautta tai kroonisia hengitystieinfektioita (etenkin, jos näihin liittyy allergista nuhaa muistuttavia oireita) sairastavilla potilailla ilmenee tavallista useammin NSAID-lääkitykseen liittyviä reaktioita, kuten astman pahenemista (eli kipulääkeintoleranssia/kipulääkkeiden aiheuttamaa astmaa), Quincken edeemaa ja urtikariaa. Erityiseen varovaisuuteen on siksi syytä hoidettaessa tällaisia potilaita (ensiaputarpeet hätätilanteita varten on pidettävä saatavilla). Tämä varoitus koskee myös potilaita, jotka ovat allergisia muille aineille (eli, jotka esim. saavat ihoreaktioita, kutinaa tai urtikariaa muista aineista).

Diklofenaakin (kuten muidenkin steroideihin kuulumattomien tulehduskipulääkkeiden) pitkäaikaisen käytön yhteydessä suositellaan verenkuvan seurantaa. Muiden NSAID-lääkkeiden tavoin diklofenaakki saattaa tilapäisesti estää trombosyyttiaggregaatiota. Potilaan tilaa on siksi seurattava tarkoin, jos hänellä on jokin verenvuodon tyrehtymiseen liittyvä häiriö.

NSAID-lääkkeiden (diklofenaakki mukaan lukien) käytön yhteydessä on raportoitu nesteen kertymistä elimistöön sekä turvotuksia, joten erityiseen varovaisuuteen on siksi syytä hoidettaessa potilaita, joiden sydämen tai munuaisten toiminta on heikentynyt, joiden anamneesissa on hypertensio, jotka ovat jo vähän iäkkäämpiä, jotka saavat samanaikaista diureettihoitoa tai muuta, merkittävällä tavalla munuaisten toimintaan vaikuttavaa lääkehoitoa, sekä potilailla, joilla on merkittävä ekstrasellulaarisen nesteen vaje (esim. ennen tai jälkeen suurehkon leikkauksen - ks. kohta Vasta-aiheet). Näissä tapauksissa suositellaan varotoimenpiteenä munuaisten toiminnan seurantaa. Tilanne korjaantuu yleensä diklofenaakkihoitoa edeltävälle tasolle diklofenaakkihoidon keskeyttämisen myötä.

Kipulääkkeiden pitkäkestoisen käytön aikana voi ilmaantua päänsärkyä, jota ei saa hoitaa suurentamalla lääkeannosta.

Kipulääkkeiden tottumuskäyttö, etenkin jos käytetään yhdistelmänä useita analgeettisia vaikuttavia aineita, saattaa yleisesti ottaen aiheuttaa pitkäaikaisen munuaisvaurion, johon liittyy munuaisten vajaatoiminnan vaara (analgesianefropatia).

Tulehduskipulääkkeiden ja alkoholin samanaikainen käyttö saattaa voimistaa vaikuttavasta aineesta aiheutuvia haittavaikutuksia, etenkin ruoansulatuskanavaan tai keskushermostoon kohdistuvia vaikutuksia.

Naisten hedelmällisyys, ks. kohta Raskaus ja imetys.

Yhteisvaikutukset

Muut tulehduskipulääkkeet, salisylaatit mukaan lukien:
Useiden tulehduskipulääkkeiden samanaikainen käyttö saattaa suurentaa ruoansulatuselimistön haavaumien ja verenvuodon vaaraa synergistisen vaikutuksensa vuoksi. Diklofenaakin ja muiden tulehduskipulääkkeiden samanaikaista käyttöä ei siksi suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Digoksiini, fenytoiini, litium:
Diklofenaakin ja digoksiinin, fenytoiinin tai litiumin samanaikainen käyttö saattaa suurentaa näiden lääkeaineiden pitoisuutta veressä. Seerumin litiumpitoisuuksien, digoksiini- ja fenytoiinipitoisuuksien seurantaa suositellaan.

Diureetit ja muut verenpainelääkkeet:
Muiden steroideihin kuulumattomien tulehduskipulääkkeiden tavoin diklofenaakin samanaikainen käyttö diureettien ja muiden verenpainelääkkeiden (esim. beetasalpaajat, angiotensiinikonvertaasin, eli ACE:n, estäjät) kanssa saattaa heikentää näiden lääkkeiden verenpainetta alentavaa vaikutusta. Näin ollen tällaisten yhdistelmien käytössä on syytä erityiseen varovaisuuteen, ja potilaiden (etenkin jo vähän iäkkäämpien) verenpainetta on seurattava säännöllisin väliajoin hoidon aikana. Lisäksi on huolehdittava potilaiden riittävästä nesteytyksestä, ja munuaistoiminnan seurantaa hoidon aloittamisen yhteydessä sekä määrävälein hoidon aikana on harkittava (etenkin diureettien tai ACE:n estäjien käytön yhteydessä, sillä tällöin on olemassa tavallista suurempi munuaistoksisuuden riski).
ACE:n estäjien/angiotensiini II-antagonistien samanaikainen annostelu syklo-oksigenaasi-inhibiittoreiden kanssa tiedetään voivan johtaa munuaistoiminnan heikentymiseen potilailla, joilla jo ennestään on munuaisten toimintahäiriö (esim. nestevajauksesta kärsivät ja iäkkäät potilaat, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt). Seurauksena voi olla akuutti munuaisten vajaatoiminta, joka on kuitenkin yleensä palautuva. Tällaista yhdistelmää tulisi siksi käyttää varoen, erityisesti iäkkäillä potilailla.
Motifene Dual- depotkapselien ja kaliumia säästävien diureettien samanaikainen käyttö saattaa johtaa hyperkalemiaan. Tällaisten lääkkeiden samanaikaisen käytön yhteydessä on seurattava kaliumpitoisuutta.

Glukokortikosteroidit:
Lisääntynyt ruuansulatuskanavan haavauman tai verenvuodon riski (ks. kohtaVaroitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antikoagulantit ja verihiutaleiden aggregaatiota estävät lääkkeet :
Varovaisuuteen on syytä, sillä samanaikainen käyttö saattaa lisätä verenvuotoriskiä (ks. kohtaVaroitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Vaikka kliinisten tutkimusten tulokset eivät näyttäisi viittaavan siihen, että diklofenaakki vaikuttaisi antikoagulanttien vaikutuksiin, on yksittäisiä raportteja lisääntyneestä verenvuotoriskistä diklofenaakkia ja antikoagulanttia samanaikaisesti käyttäneiltä potilailta kuitenkin saatu. Näin ollen suositellaan tällaisten potilaiden huolellista seurantaa.

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRIt):
Lisääntynyt ruuansulatuskanavan verenvuodon riski (ks. kohtaVaroitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Diabeteslääkkeet:
Kliinisissä tutkimuksissa on osoitettu, että diklofenaakkia voidaan antaa yhdessä suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden kanssa ilman, että näiden lääkkeiden kliininen teho muuttuu. Tästä huolimatta on samanaikaisen diklofenaakkihoidon yhteydessä saatu yksittäisiä raportteja sekä hypoglykeemisistä että hyperglykeemisistä reaktioista, jotka ovat vaatineet diabeteslääkkeen annostuksen muuttamista. Näin ollen veren glukoosiarvojen seurantaa suositellaan varotoimenpiteenä samanaikaisen käytön yhteydessä.

Metotreksaatti:
Jos diklofenaakkia annetaan alle 24 tuntia ennen metotreksaatin antoa tai alle 24 tuntia sen jälkeen, metotreksaatin pitoisuus veressä saattaa suurentua ja lisätä sen toksista vaikutusta.

Siklosporiini:
Tulehduskipulääkkeet (kuten diklofenaakkinatrium) saattavat lisätä siklosporiinin munuaistoksisuutta, joten tulehduskipulääkkeitä on käytettävä tavallista pienemmin annoksin.

Kinoloniryhmän mikrobilääkkeet:
yksittäisissä tapauksissa on raportoitu kouristuksia, jotka ovat saattaneet johtua kinolonien ja ei-steroidaalisten tulehduskipulääkkeiden samanaikaisesta käytöstä.

Kolestipoli ja kolestyramiini:
Nämä aineet saattavat hidastaa tai heikentää diklofenaakin imeytymistä. Siksi suositellaan diklofenaakin käyttöä ainakin 1 tunti ennen tai 4-6 tuntia kolestipolin/kolestyramiinin käytön jälkeen.

Antikoagulantit:
Tulehduskipulääkkeet saattavat voimistaa antikoagulanttien, kuten varfariinin, vaikutusta (ks. kohtaVaroitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Tehokkaat CYP2C9:n estäjät:
Varovaisuuteen on syytä, jos diklofenaakkia määrätään yhdessä tehokkaiden CYP2C9:n estäjien (kuten sulfiinipyratsonin ja vorikonatsolin) kanssa, sillä yhteiskäytön aiheuttama diklofenaakkimetabolian estyminen saattaa johtaa merkittävään diklofenaakin huippupitoisuuden suurenemiseen plasmassa sekä altistuksen lisääntymiseen.

Raskaus ja imetys

Raskaus:
Prostaglandiinisynteesin inhibitiolla voi olla haitallisia vaikutuksia raskauteen ja/tai alkion/sikiön kehitykseen. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on viitettä siitä, että prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö alkuraskauden aikana lisää keskenmenon, sikiön sydämen epämuodostumien sekä gastroskiisin riskiä. Kardiovaskulaaristen epämuodostumien riskin on todettu kasvavan alle 1 %:sta noin 1,5 %:iin näiden lääkkeiden käytön yhteydessä. Riskin uskotaan kasvavan lääkkeen annoksen suurenemisen ja käytön pitkittymisen myötä.
Eläinkokeissa prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käytön on osoitettu johtavan lisääntyneeseen munasolujen tuhoutumiseen (sekä ennen implantaatiota että sen jälkeen) ja alkio-/sikiökuolleisuuden kasvuun. Lisäksi eläinkokeiden perusteella erilaisten (mm. sydän- ja verenkiertoelimistön) epämuodostumien ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyvän, kun prostaglandiinisynteesi-inhibiittoria on annettu organogeneesin aikana.
Raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana diklofenaakkia ei pitäisi käyttää ellei ehdottoman välttämätöntä. Jos raskautta yrittävä tai ensimmäisellä/toisella raskauskolmanneksella oleva nainen käyttää diklofenaakkia, tulisi käyttää mahdollisimman pientä annosta ja mahdollisimman lyhytkestoisesti.

Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö viimeisen raskauskolmanneksen aikana altistaa sikiön:

  • sydän- ja hengityselimistöön kohdistuvalle toksisuudelle (ennenaikainen valtimotiehyen sulkeutuminen ja keuhkovaltimopaineen nousu).
  • munuaisten toimintahäiriölle, joka voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja lapsiveden määrän vähenemiseen.

Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö raskauden loppuvaiheessa altistaa äidin ja vastasyntyneen:

  • verihiutaleiden aggregaation estoon ja mahdolliseen vuotoajan pitenemiseen, mikä voi liittyä pieniinkin annoksiin.
  • kohdun supistusten heikentymiseen, mikä voi johtaa viivästyneeseen tai pitkittyneeseen synnytykseen.

Tämän vuoksi diklofenaakki on vasta-aiheinen raskauden viimeisen kolmanneksen aikana.

Imetys:
Kuten muutkin NSAID-lääkkeet, diklofenaakkia erittyy äidinmaitoon pieninä määrinä. Näin ollen diklofenaakkia ei pidä käyttää imetyksen yhteydessä imeväisikäiseen kohdistuvien haittojen välttämiseksi.

Hedelmällisyys:
Diklofenaakin, samoin kuin muiden syklo-oksigenaasin/prostaglandiinin synteesin estäjien, käyttö saattaa heikentää naisen hedelmällisyyttä eikä sitä suositella raskautta yrittäville naisille. Diklofenaakkihoidon lopettamista tulisi harkita naisilla, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai jotka ovat lapsettomuustutkimuksissa.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Motifene Dual- depotkapselit saattavat vaikuttaa haitallisesti keskushermostoon, jolloin saattaa esiintyä esimerkiksi näköhäiriöitä, väsymystä ja huimausta, etenkin suuria annoksia käytettäessä. Reaktioaika saattaa muuttua yksittäisissä tapauksissa siinä määrin, että ajokyky ja kyky käyttää koneita heikkenee. Vaikutus korostuu erityisesti alkoholin käytön yhteydessä.

Haittavaikutukset

Alla luetellut (taulukko 1), mahdolliset haittavaikutukset on luokiteltu yleisyytensä mukaan seuraavasti: hyvin yleiset (≥ 1/10), yleiset (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinaiset (< 1/10 000), yleisyys tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Haittavaikutukset on esitetty yleisyytensä mukaan alenevassa järjestyksessä (yleisimmät ensin).

Seuraavassa haittavaikutusluettelossa mainitaan sekä lyhytaikaisen että pitkäaikaisen käytön yhteydessä ilmoitetut haitat.

Taulukko 1

Veri ja imukudos

Hyvin harvinaiset:

trombosytopenia, leukopenia, anemia (mukaan lukien hemolyyttinen ja aplastinen anemia), agranulosytoosi

Immuunijärjestelmä

Harvinaiset:

yliherkkyysreaktiot, anafylaktiset ja anafylaktoidiset reaktiot (mukaan lukien hypotensio ja sokki)

Hyvin harvinaiset:

angioneuroottinen edeema (mukaan lukien kasvojen turvotus)

Psyykkiset häiriöt

Hyvin harvinaiset:

desorientaatio, masennus, unettomuus, painajaisunet, ärtyneisyys, psykoottiset häiriöt

Hermosto

Yleiset:

päänsärky, huimaus

Harvinaiset:

uneliaisuus

Hyvin harvinaiset:

parestesiat, muistihäiriöt, kouristukset, ahdistuneisuus, vapina, aseptinen meningiitti, makuhäiriöt, aivoverisuonitapahtumat

Silmät

Hyvin harvinaiset:

näköhäiriöt, näön hämärtyminen, kaksoiskuvat

Kuulo ja tasapainoelin

Yleiset:

kiertohuimaus (vertigo)

Hyvin harvinaiset:

tinnitus, kuulon heikkeneminen

Sydän

Hyvin harvinaiset:

palpitaatiot, rintakivut, sydämen vajaatoiminta, sydäninfarkti

Verisuonisto

Hyvin harvinaiset:

hypertensio, vaskuliitti

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Harvinaiset:

astma (mukaan lukien hengenahdistus)

Hyvin harvinaiset:

pneumoniitti

Ruoansulatuselimistö

Yleiset:

pahoinvointi, oksentelu, ripuli, dyspepsia, vatsakivut, ilmavaivat, ruokahaluttomuus

Harvinaiset:

gastriitti, ruoansulatuskanavan verenvuodot, verioksennukset, verinen ripuli, mustat veriulosteet, ruoansulatuskanavan haavaumat (verenvuodon tai perforaation kera tai ilman näitä)

Hyvin harvinaiset:

koliitti (mukaan lukien hemorraginen koliitti ja ulseratiivisen koliitin tai Crohnin taudin paheneminen), ummetus, stomatiitti (mukaan lukien haavainen suutulehdus), glossiitti, ruokatorveen liittyvät häiriöt, palleatyrän kaltaiset suolikuroumat, pankreatiitti

Maksa ja sappi

Yleiset:

transaminaasiarvojen nousu

Harvinaiset:

hepatiitti, keltatauti, maksahäiriöt

Hyvin harvinaiset:

fulminantti hepatiitti, maksanekroosi, maksan vajaatoiminta

Iho ja ihonalainen kudos

Yleiset:

ihottumat

Harvinaiset:

urtikaria

Hyvin harvinaiset:

rakkulaiset ihoreaktiot, ekseema, punoitus, erythema multiforme, Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi (Lyellin oireyhtymä), eksfoliatiivinen dermatiitti, hiustenlähtö, valoyliherkkyysreaktiot, purppura, allerginen purppura, kutina

Munuaiset ja virtsatiet

Hyvin harvinaiset:

akuutti munuaisten vajaatoiminta, verivirtsaisuus, proteinuria, nefroottinen oireyhtymä, interstitiaalinen nefriitti, munuaisnystykuolio

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Harvinaiset:

turvotus

Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella näyttäisi siltä, että etenkin suurehkojen diklofenaakkiannosten (150 mg/vrk) ja pitkäkestoiseen käyttöön voisi liittyä hieman tavallista suurempi valtimotukosten (esim. sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi

Yliannostus

a) Yliannostuksen oireet:
Diklofenaakkiyliannostapauksiin ei liity tyypillistä kliinistä kuvaa. Yliannostuksen mahdollisia oireita ovat esim. oksentelu, ruoansulatuskanavan verenvuodot, ripuli, huimaus, tinnitus tai kouristukset. Merkittävissä myrkytystapauksissa akuutti munuaisten vajaatoiminta ja maksavauriot ovat mahdollisia.

b) Yliannostuksen hoito:
Akuutin ei-steroidaalisten tulehduskipulääkkeiden, diklofenaakki mukaan lukien, myrkytyksen hoito tarkoittaa pääasiassa tukitoimenpiteitä ja oireenmukaista hoitoa. Tukitoimenpiteitä ja oireenmukaista hoitoa tulee antaa sellaisissa komplikaatioissa, kuten hypotensio, munuaisten vajaatoiminta, kouristukset, ruoansulatuskanavan häiriöt ja hengitysdepressio.
Erityishoitomuodot, kuten tehostettu diureesi, dialyysi tai hemoperfuusio, eivät todennäköisesti auta ei-steroidaalisten tulehduskipulääkkeiden, diklofenaakki mukaan lukien, eliminoimisessa johtuen näiden aineiden voimakkaasta proteiineihin sitoutumisesta ja laajasta metaboliasta.
Lääkehiilen antamista voidaan harkita mahdollisen toksisen yliannostuksen jälkeen ja mahan dekontaminaatiota (esim. oksennuttamista, mahahuuhtelua) mahdollisen henkeä uhkaavan yliannostuksen jälkeen.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Tulehduskipu- ja reumalääkkeet. ATC-koodi: M01AB05

Motifene Dual 75 mg depotkapseleiden vaikuttava aine diklofenaakki on ei-steroidinen anti-inflammatorinen analgeetti ja antipyreetti, jonka teho on osoitettu eläinkokeissa tavallisesti käytettävillä tulehdusmalleilla. Sen vaikutus perustuu prostaglandiinisynteesin estoon.
Ihmisillä diklofenaakki vähentää tulehdusreaktioon liittyvää kipua, turvotusta ja kuumetta. Lisäksi diklofenaakki estää ADP:n indusoimaa trombosyyttien aggregaatiota.

Farmakokinetiikka

Oraalisen annostelun jälkeen diklofenaakki imeytyy täydellisesti distaalisesti mahasta. Tyhjään vatsaan otettuna huippupitoisuus (mediaani) plasmassa saavutetaan 1 tunnin kuluttua Motifene Dual 75 mg depotkapseleiden annon jälkeen. First-pass metaboliasta johtuen vain 35-70 % imeytyneestä, oraalisesti annetusta diklofenaakista pääsee posthepaattiseen verenkiertoon muuttumattomana. Vaikuttavasta aineesta noin 30 % metaboloituu ja erittyy ulosteeseen. Noin
70 % erittyy munuaisten kautta farmakologisesti inaktiivisina metaboliitteina maksassa tapahtuvan metaboloitumisen (hydroksylaatio ja konjugaatio) jälkeen. Eliminaation puoliintumisaika on noin 2 tuntia ja se on suurimmaksi osaksi riippumaton maksan ja munuaisten toiminnasta. Sitoutumisaste plasman proteiineihin on noin 99 %.

Biologinen hyväksikäytettävyys:
Valmisteella on tehty vuonna 1992 kaksi vertailevaa biologista hyväksikäytettävyystutkimusta. Farmakokineettiset parametrit laskettiin kerta-annoksen jälkeen ja steady state -tilanteessa.

16 terveellä vapaaehtoisella miehellä tehty tutkimus
Diklofenaakille lasketut farmakokineettisten parametrien geometriset keskiarvot kerta-annoksen jälkeen (1. päivä) ja steady state -tilanteessa (5. päivä):

Motifene Dual depotkapseli
(75 mg x 2/vrk)
Enteropäällysteinen tabletti
(50 mg x 3/vrk)
Cmax(1. päivä) 628,8 ng/ml1 167,1 ng/ml
Cmax 0-24(5. päivä) 512,95 ng/ml1 088,2 ng/ml
Tmax(1. päivä) 1,66 h2,18 h
Tmax 0-24(5. päivä) 3,3 h13,3 h
AUC(1. päivä) 1 475,6 ng/ml1 409,0 ng/ml
AUC0-24(5. päivä) 2 826,1 ng/ml3 278,9 ng/ml

24 terveellä vapaaehtoisella miehellä tehty tutkimus
Farmakokineettisten parametrien keskiarvot diklofenaakkia eri lääkemuodossa annettaessa:

Motifene Dual depotkapselit
75 mg x 2/vrk
Depottabletit
75 mg x 2/vrk
Enterotabletit
50 mg x 3/vrk
Cmax (ng/ml)
1. päivä869,3 289,91 003,0
5. päivä793,9 271,1747,4
Tmax (h)
1. päivä1,0 6,02,0
5. päivä1,0 3,03,0
AUC (ng/ml)
1. päivä1 473,1 1 428,41 315,7
5. päivä1 631,6 1 320,91 195,9

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Akuutti toksisuus
Ks. kappale Yliannostus.

Krooninen toksisuus
Rotilla, koirilla ja ihmisapinoilla tehdyissä kroonisissa toksisuustutkimuksissa havaittiin toksisilla annoksilla (> 0,5 mg/kg tai 2,0 mg/kg eläinlajista riippuen) ruoansulatuskanavan haavautumia ja verenkuvan muutoksia.

Mutageeniset ja karsinogeeniset ominaisuudet
Diklofenaakilla ei ole todettu olevan karsinogeenisia vaikutuksia hiirillä ja rotilla tehdyissä karsinogeenisuustutkimuksissa. In vivo ja in vitro -tutkimustulosten perusteella diklofenaakilla ei näytä olevan mutageenisia vaikutuksia.

Lisääntymiseen kohdistuva toksisuus
Diklofenaakin embryotoksisia ominaisuuksia on tutkittu 3 eläinlajilla (rotilla, hiirillä ja kaneilla). Emoille toksisilla annoksilla havaittiin sikiökuolemia ja sikiöiden kasvun hidastumista; epämuodostumia ei havaittu.
Diklofenaakin todettiin pidentävän sekä tiineysaikaa että synnytystä. Aineella ei havaittu olevan haitallisia vaikutuksia fertiliteettiin. Annokset, jotka eivät olleet emoille toksisia, eivät vaikuttaneet jälkeläisten postnataaliseen kehitykseen.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Talkki, mikrokiteinen selluloosa, povidoni, vedetön kolloidinen piidioksidi, metakryylihappokopolymeerejä, propyleeniglykoli, trietyylisitraatti, liivate, shellakka, indigotiini (E 132) ja titaanidioksidi (E 171).

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

4 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

MOTIFENE DUAL depotkapseli
75 mg 14 fol (4,88 €), 28 fol (9,76 €), 56 fol (19,18 €), 98 fol (31,91 €)

PF-selosteen tieto

14, 28, 56, 98 depotkapselia valkoisissa, opaaleissa, lapsille turvallisissa läpipainopakkauksissa (PVC/PVDC/Alumiini).
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Sininen/läpinäkyvä kapseli, jossa merkintä "D 75 M".

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisohjeita.

Korvattavuus

MOTIFENE DUAL depotkapseli
75 mg 14 fol, 28 fol, 56 fol, 98 fol

  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

M01AB05

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

15.11.2013

Yhteystiedot

STADA NORDIC ApS, Suomen sivuliike
PL 1310, Puolikkotie 8, 02230 Espoo (käyntiosoite)
00101 Helsinki

0207 416 888