Vertaa PF-selostetta

REVITELLE tabletti 20 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää 20 mg bilastiinia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Allergisen rinokonjunktiviitin (kausiluonteisen ja ympärivuotisen) ja urtikarian oireenmukainen hoito.

Revitelle on tarkoitettu aikuisten ja nuorten (vähintään 12-vuotiaiden) hoitoon.

Annostus ja antotapa

Annostus
Aikuiset ja (vähintään 12-vuotiaat) nuoret:

20 mg bilastiinia (1 tabletti) kerran päivässä allergisen rinokonjunktiviitin (kausiluonteisen ja ympärivuotisen) ja urtikarian oireiden hoitoon.

Tabletti otetaan tuntia ennen ruokailua tai hedelmämehun nauttimista tai kaksi tuntia sen jälkeen (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Hoidon kesto:
Allergisen rinokonjunktiviitin hoito on rajoitettava ajanjaksoon, jolloin altistumista allergeeneille tapahtuu. Kausiluonteisen allergisen riniitin hoito voidaan lopettaa, kun oireet ovat hävinneet, ja aloittaa uudelleen oireiden palatessa. Ympärivuotisen allergisen riniitin hoitoon potilaalle voidaan ehdottaa jatkuvaa hoitoa sen ajanjakson ajaksi, jolloin altistumista allergeeneille tapahtuu. Urtikarian hoidon kesto riippuu oireiden luonteesta, kestosta ja kulusta.

Erityisryhmät
Iäkkäät
Annostusta ei tarvitse muuttaa iäkkäitä potilaita hoidettaessa (ks. kohdat Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta
Aikuisten erityisryhmillä (munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat) tehdyt tutkimukset osoittavat, että bilastiinin annostusta ei tarvitse muuttaa aikuisille (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta
Maksan vajaatoimintaa sairastavien aikuispotilaiden hoidosta ei ole kliinistä kokemusta. Maksan vajaatoiminnan ei kuitenkaan odoteta suurentavan systeemistä altistusta turvallisuusmarginaalia suuremmaksi aikuispotilailla, koska bilastiini ei metaboloidu ja se eliminoituu muuttumattomana virtsaan ja ulosteisiin. Maksan vajaatoimintaa sairastavien aikuispotilaiden annostusta ei siksi tarvitse muuttaa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat

  • 6–11-vuotiaat, vähintään 20 kg painavat lapset
    Tälle potilasryhmälle on tarkoituksenmukaista antaa bilastiini 10 mg suussa hajoavia tabletteja.
  • Alle 6-vuotiaat, alle 20 kg painavat lapset
    Saatavissa olevan tiedon perusteella, joka on kuvattu kohdissa Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Haittavaikutukset, Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka, ei voida antaa suosituksia annostuksesta. Siksi bilastiinia ei saa käyttää tälle ikäryhmälle.

Bilastiinin turvallisuutta ja tehoa munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavien lapsien hoidossa ei ole varmistettu.

Antotapa
Suun kautta.

Tabletti on nieltävä veden kanssa. Vuorokausiannos suositellaan otettavaksi kerta-annoksena.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Pediatriset potilaat
Bilastiinin turvallisuutta ja tehoa alle 2-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu ja kliinistä kokemusta 2–5-vuotiaiden lasten hoidossa on vain vähän. Siksi bilastiinia ei saa käyttää näille ikäryhmille.

Jos potilaalla on keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta, bilastiinin samanaikainen käyttö P-glykoproteiinin estäjien, kuten ketokonatsolin, erytromysiinin, siklosporiinin, ritonaviirin tai diltiatseemin, kanssa saattaa suurentaa bilastiinipitoisuutta plasmassa ja siten lisätä bilastiinista aiheutuvien haittavaikutusten riskiä. Bilastiinin ja P-glykoproteiinin estäjien samanaikaista käyttöä keskivaikeaa tai vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoitoon on vältettävä.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol (23 mg) natriumia per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa ja niistä on esitetty yhteenveto jäljempänä.

Yhteisvaikutukset ruoan kanssa: Ruoka vähentää bilastiinin oraalista hyötyosuutta huomattavasti (30 %).

Yhteisvaikutukset greippimehun kanssa: 20 mg:n bilastiiniannoksen ja greippimehun samanaikainen käyttö pienensi bilastiinin hyötyosuutta 30 %. Tämä vaikutus saattaa koskea myös muita hedelmämehuja. Hyötyosuuden pienenemisaste saattaa vaihdella mehun valmistajan ja hedelmän mukaan. Tämän yhteisvaikutuksen mekanismi on OATP1A2:n estyminen. OATP1A2 on soluunoton kuljettajaproteiini ja bilastiini on sen substraatti (ks. kohta Farmakokinetiikka). Lääkeaineet, jotka ovat OATP1A2:n substraatteja tai estäjiä, kuten ritonaviiri ja rifampisiini, saattavat samalla tavoin pienentää bilastiinipitoisuutta plasmassa.

Yhteisvaikutukset ketokonatsolin tai erytromysiinin kanssa: Bilastiiniannoksen 20 mg kerran päivässä ja ketokonatsoliannoksen 400 mg kerran päivässä tai erytromysiiniannoksen 500 mg kolme kertaa päivässä samanaikainen käyttö suurensi bilastiinin AUC-arvon kaksinkertaiseksi ja Cmax-arvon 2–3-kertaiseksi. Nämä muutokset saattavat selittyä suoliston efflux-kuljettajaproteiineihin liittyvillä yhteisvaikutuksilla, koska bilastiini on P-glykoproteiinin substraatti eikä metaboloidu (ks. kohta Farmakokinetiikka). Nämä muutokset eivät näytä vaikuttavan bilastiinin, ketokonatsolin eikä erytromysiinin turvallisuusprofiiliin. Myös muut lääkevalmisteet, jotka ovat P-glykoproteiinin substraatteja tai estäjiä, kuten siklosporiini, saattavat suurentaa bilastiinipitoisuutta plasmassa.

Yhteisvaikutukset diltiatseemin kanssa: Bilastiiniannoksen 20 mg kerran päivässä ja diltiatseemiannoksen 60 mg kerran päivässä samanaikainen ottaminen suurensi bilastiinin Cmax-arvoa 50 %. Yhteisvaikutukset suoliston efflux-kuljettajaproteiinien kanssa saattavat selittää tämän vaikutuksen (ks. kohta Farmakokinetiikka) eivätkä ne näytä vaikuttavan bilastiinin turvallisuusprofiiliin.

Yhteisvaikutukset alkoholin kanssa: Psykomotoristen toimintojen todettiin olleen alkoholin ja bilastiiniannoksen 20 mg kerran päivässä samanaikaisen käytön jälkeen samankaltaiset kuin alkoholin ja lumelääkkeen ottamisen jälkeen.

Yhteisvaikutukset loratsepaamin kanssa: Bilastiiniannoksen 20 mg kerran päivässä ja loratsepaamiannoksen 3 mg kerran päivässä samanaikainen ottaminen 8 päivän ajan ei voimistanut loratsepaamin keskushermostoa lamaavaa vaikutusta.

Pediatriset potilaat
Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa. Bilastiinin yhteisvaikutuksista muiden lääkevalmisteiden, ruoan tai hedelmämehujen kanssa ei ole kliinistä kokemusta lapsilla, joten aikuisilla tehtyjen yhteisvaikutustutkimusten tulokset on tällä hetkellä otettava huomioon määrättäessä bilastiinia lapsille. Ei ole myöskään kliinistä tietoa lapsipotilaiden hoidossa siitä, vaikuttavatko yhteisvaikutusten aiheuttamat AUC- ja Cmax-arvojen muutokset bilastiinin turvallisuusprofiiliin.

Raskaus ja imetys

Raskaus: Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja Revitellen käytöstä raskaana oleville naisille.

Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia, synnytykseen tai syntymän jälkeiseen kehitykseen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Varotoimena on suositeltavaa välttää Revitellen käyttöä raskauden aikana.

Imetys: Bilastiinin erittymistä rintamaitoon ei ole tutkittu ihmisillä. Saatavilla olevat farmakokineettiset tiedot eläinkokeista ovat osoittaneet, että bilastiinia erittyy rintamaitoon (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). On päätettävä, jatketaanko imetystä / lopetetaanko imetys tai lopetetaanko tai keskeytetäänkö Revitelle-hoito, ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja bilastiinihoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys: Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän kliinisiä tietoja. Rotilla tehdyt tutkimukset eivät viittaa hedelmällisyyteen kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Bilastiinin vaikutusta ajokykyyn arvioitiin aikuisilla tehdyssä tutkimuksessa, joka osoitti, ettei hoito 20 mg:n annoksella vaikuta ajokykyyn. Koska lääkevalmisteen vaikutus voi vaihdella yksilöllisesti, potilasta on kuitenkin kehotettava olemaan ajamatta tai käyttämättä koneita, kunnes potilaalle on selvinnyt, miten hän reagoi bilastiiniin.

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto aikuisilla ja nuorilla potilailla
Kliinisissä tutkimuksissa todettiin, että haittavaikutusten ilmaantuvuus allergista rinokonjunktiviittia tai kroonista idiopaattista urtikariaa sairastavilla aikuisilla ja nuorilla potilailla, jotka saivat 20 mg bilastiinia oli samansuuruinen kuin lumelääkettä saaneilla potilailla (12,7 % vs. 12,8 %).

Vaiheen II ja III kliinisiin tutkimuksiin, jotka tehtiin kliinisen kehitysohjelman aikana, osallistui 2 525 aikuista ja nuorta potilasta, joita hoidettiin erisuuruisilla bilastiiniannoksilla. Näistä potilaista 1 697 sai 20 mg bilastiinia ja 1 362 lumelääkettä. 20 mg bilastiinia käyttöaiheissa allerginen rinokonjunktiviitti tai krooninen idiopaattinen urtikaria saaneilla potilailla yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia olivat päänsärky, uneliaisuus, heitehuimaus ja uupumus. Näitä haittavaikutuksia esiintyi vastaavina esiintymistiheyksinä kuin lumelääkettä saaneilla potilailla.

Taulukko aikuisilla ja nuorilla potilailla todetuista haittavaikutuksista
Haittavaikutukset, joiden katsottiin vähintään mahdollisesti liittyneen bilastiinihoitoon ja joita raportoitiin esiintyneen useammin kuin 0,1 %:lla 20 mg bilastiinia saaneista lääkkeen kliinisen kehitysvaiheen aikana (N = 1 697), on esitetty seuraavassa taulukossa.

Esiintymistiheydet ovat seuraavat:

Hyvin yleiset (≥ 1/10)
Yleiset (≥ 1/100, < 1/10)
Melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100)
Harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000)
Hyvin harvinaiset (< 1/10 000)
Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Harvinaisia ja hyvin harvinaisia haittavaikutuksia sekä haittavaikutuksia, joiden esiintymistiheys on tuntematon, ei ole sisällytetty taulukkoon.

ElinjärjestelmäBilastiini 20 mgKaikki bilastiini-annoksetLumelääke
Esiintymistiheys HaittavaikutusN = 1 697N = 2 525N = 1 362
Infektiot 
Melko harvinaisetSuun herpesinfektio2 (0,12 %)2 (0,08 %)0 (0,0 %)
Aineenvaihdunta ja ravitsemus 
Melko harvinaisetRuokahalun lisääntyminen10 (0,59 %)11 (0,44 %)7 (0,51 %)
Psyykkiset häiriöt 
Melko harvinaisetAhdistuneisuus6 (0,35 %)8 (0,32 %)0 (0,0 %)
Unettomuus2 (0,12 %)4 (0,16 %)0 (0,0 %)
Hermosto 
YleisetUneliaisuus52 (3,06 %)82 (3,25 %)39 (2,86 %)
Päänsärky68 (4,01 %)90 (3,56 %)46 (3,38 %)
Melko harvinaisetHeitehuimaus14 (0,83 %)23 (0,91 %)8 (0,59 %)
Kuulo ja tasapainoelin 
Melko harvinaisetTinnitus2 (0,12 %)2 (0,08 %)0 (0,0 %)
Kiertohuimaus (vertigo)3 (0,18 %)3 (0,12 %)0 (0,0 %)
Sydän 
Melko harvinaisetOikean puolen haarakatkos4 (0,24 %)5 (0,20 %)3 (0,22 %)
Sinusarytmia5 (0,30 %)5 (0,20 %)1 (0,07 %)
EKG:ssä havaittu pidentynyt QT-aika9 (0,53 %)10 (0,40 %)5 (0,37 %)
Muut EKG-poikkeamat7 (0,41 %)11 (0,44 %)2 (0,15 %)
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina 
Melko harvinaisetHengenahdistus2 (0,12 %)2 (0,08 %)0 (0,0 %)
Epämiellyttävä tunne nenässä2 (0,12 %)2 (0,08 %)0 (0,0 %)
Nenän kuivuus3 (0,18 %)6 (0,24 %)4 (0,29 %)
Ruoansulatuselimistö 
Melko harvinaisetYlävatsakipu11 (0,65 %)14 (0,55 %)6 (0,44 %)
Vatsakipu5 (0,30 %)5 (0,20 %)4 (0,29 %)
Pahoinvointi7 (0,41 %)10 (0,40 %)14 (1,03 %)
Epämiellyttävät tuntemukset mahassa3 (0,18 %)4 (0,16 %)0 (0,0 %)
Ripuli4 (0,24 %)6 (0,24 %)3 (0,22 %)
Suun kuivuminen2 (0,12 %)6 (0,24 %)5 (0,37 %)
Dyspepsia2 (0,12 %)4 (0,16 %)4 (0,29 %)
Gastriitti4 (0,24 %)4 (0,16 %)0 (0,0 %)
Iho ja ihonalainen kudos 
Melko harvinaisetKutina2 (0,12 %)4 (0,16 %)2 (0,15 %)
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat  
Melko harvinaisetUupumus14 (0,83 %)19 (0,75 %)18 (1,32 %)
Jano3 (0,18 %)4 (0,16 %)1 (0,07 %)
Aiemman sairauden paraneminen2 (0,12 %)2 (0,08 %)1 (0,07 %)
Kuume2 (0,12 %)3 (0,12 %)1 (0,07 %)
Voimattomuus3 (0,18 %)4 (0,16 %)5 (0,37 %)
Tutkimukset 
Melko harvinaisetKohonnut gammaglutamyylitransferaasipitoisuus7 (0,41 %)8 (0,32 %)2 (0,15 %)
Kohonnut alaniiniaminotransferaasipitoisuus5 (0,30 %)5 (0,20 %)3 (0,22 %)
Kohonnut aspartaattiaminotransferaasipitoisuus3 (0,18 %)3 (0,12 %)3 (0,22 %)
Kohonnut veren kreatiniinipitoisuus2 (0,12 %)2 (0,08 %)0 (0,0 %)
Kohonnut veren triglyseridipitoisuus2 (0,12 %)2 (0,08 %)3 (0,22 %)
Painonnousu8 (0,47 %)12 (0,48 %)2 (0,15 %)

Esiintymistiheys tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin): Sydämen tykytystä, takykardiaa, yliherkkyysreaktioita (kuten anafylaksiaa, angioedeemaa, hengenahdistusta, ihottumaa, paikallista edeemaa / paikallista turvotusta ja eryteemaa) ja oksentelua on havaittu myyntiluvan myöntämisen jälkeen.

Aikuisilla ja nuorilla potilailla todettujen valikoitujen haittavaikutusten kuvaus
Uneliaisuutta, päänsärkyä, heitehuimausta ja uupumusta havaittiin joko 20 mg bilastiinia tai lumelääkettä saaneilla potilailla. Raportoidut esiintyvyydet olivat 3,06 % vs. 2,86 % uneliaisuuden osalta, 4,01 % vs. 3,38 % päänsäryn osalta, 0,83 % vs. 0,59 % heitehuimauksen osalta ja 0,83 % vs. 1,32 % uupumuksen osalta.
Kliinisen kehitysohjelman aikana havaittu turvallisuusprofiili on vahvistettu myyntiluvan myöntämisen jälkeisessä seurannassa kerättyjen tietojen perusteella.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto pediatrisilla potilailla
Kliinisen kehitysohjelman aikana nuorilla (12–17-vuotiailla) todettujen haittavaikutusten esiintymistiheys, tyyppi ja vaikeusaste olivat samankaltaiset kuin aikuisilla. Myyntiluvan myöntämisen jälkeisessä seurannassa kerätyt tiedot tästä potilasryhmästä (nuoret) ovat vahvistaneet kliinisten tutkimusten löydökset.

12 viikon pituisessa kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa allergisen rinokonjunktiviitin tai kroonisen idiopaattisen urtikarian hoitoon bilastiinia 10 mg:n annoksella saaneilla 2–11‑vuotiailla lapsilla raportoitujen haittavaikutusten prosentuaalinen osuus oli samansuuruinen (68,5 %) kuin lumelääkettä saaneilla potilailla (67,5 %). Yleisimpiä haittavaikutuksia, joita raportoitiin 291 lapsella, jotka saivat bilastiinia (suussa hajoavina tabletteina) kliinisten tutkimusten aikana (#kliinisessä turvallisuustutkimuksessa 260 altistunutta lasta, farmakokineettisessä tutkimuksessa 31 altistunutta lasta), olivat päänsärky, allerginen konjunktiviitti, riniitti ja vatsakipu. Näiden haittavaikutusten esiintymistiheydet olivat vastaavanlaiset kuin lumelääkettä saaneilla 249 potilaalla.

Taulukko pediatrisilla potilailla todetuista haittavaikutuksista
Haittavaikutukset, joiden katsottiin vähintään mahdollisesti liittyneen bilastiinihoitoon ja joita raportoitiin esiintyneen useammin kuin 0,1 %:lla bilastiinia saaneista lapsista (2–11-vuotiaat) lääkkeen kliinisen kehitysvaiheen aikana, on esitetty seuraavassa taulukossa.

Esiintymistiheydet ovat seuraavat:
Hyvin yleiset (≥ 1/10)
Yleiset (≥ 1/100, < 1/10)
Melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100)
Harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000)
Hyvin harvinaiset (< 1/10 000)
Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)
Harvinaisia ja hyvin harvinaisia haittavaikutuksia sekä haittavaikutuksia, joiden esiintymistiheys on tuntematon, ei ole sisällytetty taulukkoon.

Elinjärjestelmä

Bilastiini 10 mg

Lumelääke

EsiintymistiheysHaittavaikutus(n = 291)#(n = 249)
Infektiot  
YleisetRiniitti3 (1,0 %)3 (1,2 %)
Hermosto  
YleisetPäänsärky6 (2,1 %)3 (1,2 %)
Melko harvinaisetHeitehuimaus1 (0,3 %)0 (0,0 %)
Tajunnan menetys1 (0,3 %)0 (0,0 %)
Silmät  
YleisetAllerginen konjunktiviitti4 (1,4 %)5 (2,0 %)
Melko harvinaisetSilmä-ärsytys1 (0,3 %)0 (0,0 %)
Ruoansulatuselimistö  
YleisetVatsakipu/ylävatsakipu3 (1,0 %)3 (1,2 %)
Melko harvinaisetRipuli2 (0,7 %)0 (0,0 %)
Pahoinvointi1 (0,3 %)0 (0,0 %)
Huulten turvotus1 (0,3 %)0 (0,0 %)
Iho ja ihonalainen kudos  
Melko harvinaisetEkseema1 (0,3 %)0 (0,0 %)
Urtikaria2 (0,7 %)2 (0,8 %)
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat  
Melko harvinaisetUupumus2 (0,7 %)0 (0,0 %)

# kliinisessä turvallisuustutkimuksessa 260 altistunutta lasta, farmakokineettisessä tutkimuksessa 31 altistunutta lasta

Pediatrisilla potilailla todettujen valikoitujen haittavaikutusten kuvaus
Päänsärkyä, vatsakipua, allergista konjunktiviittia ja riniittiä havaittiin joko 10 mg bilastiinia tai lumelääkettä saaneilla lapsilla. Raportoidut esiintyvyydet olivat 2,1 % vs. 1,2 % päänsäryn osalta, 1,0 % vs. 1,2 % vatsakivun osalta, 1,4 % vs. 2,0 % allergisen konjunktiviitin osalta ja 1,0 % vs. 1,2 % riniitin osalta.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Akuuttia yliannostusta koskeva tieto perustuu bilastiinin tuotekehitysvaiheen aikana tehdyistä kliinisistä tutkimuksista saatuun kokemukseen ja myyntiluvan myöntämisen jälkeiseen seurantaan. Kun 26 terveelle vapaaehtoiselle koehenkilölle annettiin kliinisissä tutkimuksissa bilastiinia 10−11 kertaa terapeuttisen annoksen (220 mg (kerta-annos) tai 200 mg/vrk 7 päivän ajan) suuruisia annoksia, hoidosta aiheutuneita haittavaikutuksia esiintyi kaksi kertaa yleisemmin kuin lumelääkkeen yhteydessä. Yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia olivat heitehuimaus, päänsärky ja pahoinvointi. Vakavia haittavaikutuksia tai merkityksellistä QTc-ajan pitenemistä ei raportoitu. Myyntiluvan myöntämisen jälkeisessä seurannassa kerätyt tiedot ovat yhdenmukaisia kliinisistä tutkimuksista saatujen tietojen kanssa.

Kriittinen arvio toistettujen bilastiiniannosten (100 mg x 4 päivää) vaikutuksesta kammion repolarisaatioon ”perusteellisessa vaihtovuoroisessa QT/QTc-tutkimuksessa”, jossa oli mukana 30 tervettä aikuista vapaaehtoista koehenkilöä, ei havaittu merkityksellistä QTc-ajan pitenemistä.

Tietoja yliannostuksesta lapsilla ei ole.
Yliannostuksen yhteydessä suositellaan oireenmukaista ja elintoimintoja tukevaa hoitoa.

Bilastiinille ei tunneta erityistä vasta-ainetta.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Systeemiset antihistamiinit, muut systeemiset antihistamiinit
ATC-koodi R06AX29.

Vaikutusmekanismi
Bilastiini on väsyttämätön, pitkävaikutteinen histamiiniantagonisti, jolla on selektiivinen perifeerinen H1-reseptoriantagonistinen affiniteetti, mutta ei affiniteettia muskariinireseptoreihin.

Bilastiini esti histamiinin aikaansaamat paukamat ja voimakkaat ihoreaktiot 24 tunnin ajan kerta-annoksen ottamisesta.

Kliininen teho ja turvallisuus
Allergista rinokonjunktiviittia (kausiluonteista ja ympärivuotista) sairastaville aikuisille ja nuorille tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa kerran päivässä 14–28 päivän ajan annettu 20 mg:n bilastiiniannos lievitti oireita, kuten aivastelua, nenän eritteitä, nenän kutinaa, nenän tukkoisuutta, silmien kutinaa, kyynelvuotoa ja silmien punoitusta. Bilastiini piti oireet tehokkaasti hallinnassa 24 tunnin ajan.

Kroonista idiopaattista urtikariaa sairastaville potilaille tehdyissä kahdessa kliinisessä tutkimuksessa kerran päivässä 28 päivän ajan annettu bilastiini 20 mg:n annoksina lievitti kutinan voimakkuutta ja vähensi paukamien lukumäärää ja kokoa sekä urtikarian vuoksi esiintynyttä epämiellyttävää oloa. Potilaiden nukkuminen ja elämänlaatu paranivat.

Bilastiinilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa ei havattu kliinisesti merkityksellistä QT-ajan pitenemistä eikä muita kardiovaskulaarivaikutuksia, myöskään 200 mg:n vuorokausiannoksilla (10 kertaa kliininen annos) 7 päivän ajan 9 tutkimuspotilaalle annettuna eikä silloin, kun valmistetta annettiin samanaikaisesti P-glykoproteiinin estäjien, esim. ketokonatsolin (24 potilasta) ja erytromysiinin (24 potilasta), kanssa. Lisäksi tehtiin kattava QT-tutkimus 30 vapaaehtoiselle koehenkilölle.

Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa, joissa käytettiin suositeltua annosta 20 mg kerran päivässä, bilastiinin turvallisuusprofiili oli keskushermoston suhteen samankaltainen kuin lumelääkkeen, eikä uneliaisuuden ilmaantuvuus poikennut tilastollisesti lumelääkkeestä. Bilastiini ei vaikuttanut kliinisissä tutkimuksissa annetuilla annoksilla enintään 40 mg joka päivä psykomotoriseen toimintakykyyn eikä vaikuttanut ajokykyyn tavallisessa ajokokeessa.

Vaiheen II ja III tutkimuksissa mukana olleissa iäkkäissä potilaissa (≥ 65-vuotiailla) lääkkeen tehossa tai turvallisuudessa ei ollut eroja nuorempiin potilaisiin verrattuna. Myyntiluvan myöntämisen jälkeen iäkkäille potilaille (146 potilasta) tehdyssä tutkimuksessa ei havaittu eroja turvallisuusprofiilissa verrattuna aikuisväestöön.

Pediatriset potilaat
Kliiniseen kehitysohjelmaan osallistui nuoria (12–17-vuotiaita). 128 nuorta sai bilastiinia kliinisissä tutkimuksissa (81 kaksoissokkoutetuissa allergista rinokonjunktiviittia koskevissa tutkimuksissa). Lisäksi 116 nuorta satunnaistettiin saamaan aktiivista vertailuvalmistetta tai lumelääkettä. Aikuisten ja nuorten välillä ei havaittu eroja tehossa ja turvallisuudessa.
Hoitosuositusten mukaan aikuisilla ja nuorilla osoitettu teho voidaan ekstrapoloida koskemaan lapsia, koska on osoitettu, että systeeminen altistus, joka saavutetaan bilastiinin 10 mg:n annoksella 6–11‑vuotiailla vähintään 20 kg painavilla lapsilla, on yhtä suuri kuin aikuisilla bilastiinin 20 mg:n annoksella saavutettava altistus (ks. kohta Farmakokinetiikka). Ekstrapolointia aikuisista ja nuorista saatujen tietojen perusteella pidetään tämän valmisteen kohdalla tarkoituksenmukaisena, koska allergisen rinokonjunktiviitin ja urtikarian patofysiologia on samanlainen kaikissa ikäryhmissä.
12 viikkoa kestäneessä, 2–11-vuotiailla lapsilla [yhteensä 509 lasta, joista 260 sai bilastiinia 10 mg:n annoksella (58 vähintään 2- ja alle 6-vuotiasta, 105 vähintään 6- ja alle 9-vuotiasta ja 97 vähintään 9- ja alle 12-vuotiasta) ja 249 sai lumelääkettä (58 vähintään 2- ja alle 6-vuotiasta, 95 vähintään 6- ja alle 9-vuotiasta ja 96 vähintään 9- ja alle 12-vuotiasta)] tehdyssä kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, jossa käytettiin lapsille suositeltua annostusta 10 mg kerran päivässä, bilastiinin (n = 260) turvallisuusprofiili oli samanlainen kuin lumelääkkeellä (n = 249): haittavaikutuksia havaittiin 5,8 %:lla bilastiinia 10 mg:n annoksella saaneista potilaista ja 8,0 %:lla lumelääkettä saaneista potilaista. Sekä bilastiinia 10 mg:n annoksella saaneiden ryhmässä että lumelääkeryhmässä uneliaisuuden ja sedaation pistemäärät pediatrisessa unta kartoittavassa kyselyssä pienenivät hieman tämän tutkimuksen aikana ilman tilastollisesti merkitsevää eroa hoitoryhmien välillä. Näillä bilastiinia 10 mg:n annoksella kerran päivässä saaneilla 2–11-vuotiailla lapsilla ei havaittu merkitseviä eroja QTc-ajassa verrattuna lumelääkettä saaneisiin. Erityisesti allergista rinokonjunktiviittia tai kroonista urtikariaa sairastaville lapsille tarkoitetuissa elämänlaatua kartoittavissa kyselyissä pistemäärät yleisesti suurenivat 12 viikon aikana ilman tilastollisesti merkitsevää eroa bilastiini- ja lumelääkeryhmien välillä. Yhteensä 509 lasta osallistui tutkimukseen: 479 tutkittavaa, jotka sairastivat allergista rinokonjunktiviittia, ja 30 tutkittavaa, joilla oli todettu krooninen urtikaria. 260 lasta sai bilastiinia: 252 (96,9 %) allergisen rinokonjunktiviitin hoitoon ja 8 (3,1 %) kroonisen urtikarian hoitoon. Vastaavasti 249 lasta sai lumelääkettä: 227 (91,2 %) allergisen rinokonjunktiviitin hoitoon ja 22 (8,8 %) kroonisen urtikarian hoitoon.

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset bilastiinin käytöstä kaikkien alle 2-vuotiaiden pediatristen potilasryhmien hoidossa (ks. kohta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Farmakokinetiikka

Imeytyminen
Bilastiini imeytyy nopeasti suun kautta annettuna, ja aika huippupitoisuuden saavuttamiseen plasmassa on noin 1,3 tuntia. Kumuloitumista elimistöön ei havaittu. Bilastiinin oraalinen biologinen hyötyosuus on keskimäärin 61 %.

Jakautuminen
Tutkimukset in vitro ja in vivo ovat osoittaneet, että bilastiini on P-glykoproteiinin (ks. kohta Yhteisvaikutukset ketokonatsolin, erytromysiinin ja diltiatseemin kanssa) ja OATP-kuljettajaproteiinien substraatti (ks. kohta Yhteisvaikutukset greippimehun kanssa). Bilastiini ei vaikuta olevan muiden kuljettajaproteiinien (esim. BCRP:n tai munuaisissa esiintyvien kuljettajaproteiinien OCT2, OAT1 ja OAT3) substraatti. Bilastiinin ei odoteta in vitro -tutkimusten perusteella estävän seuraavia kuljettajaproteiineja systeemisessä verenkierrossa: P-glykoproteiini, MRP2, BCRP, BSEP, OATP1B1, OATP1B3, OATP2B1, OAT1, OAT3, OCT1, OCT2, ja NTCP, koska estovaikutuksen P-glykoproteiiniin sekä OATP2B1- ja OCT1-kuljettajaproteiineihin havaittiin olevan vain vähäinen, jolloin arvioitu IC50 ≥ 300 µM, joka on huomattavasti suurempi kuin laskennallinen kliininen plasman Cmax-arvo eivätkä nämä yhteisvakutukset siksi ole kliinisesti merkityksellisiä. Näiden tulosten perusteella bilastiinin estovaikutusta suoliston limakalvolla esiintyviin kuljettajaproteiineihin, esim. P-glykoproteiiniin, ei voida sulkea pois.

Terapeuttisina annoksina käytettynä 84–90 % bilastiinista sitoutuu plasman proteiineihin.

Biotransformaatio
Bilastiini ei indusoinut eikä estänyt in vitro -tutkimuksissa CYP450-isoentsyymejä.

Eliminaatio
Terveille aikuisille vapaaehtoisille koehenkilöille tehdyssä massatasetutkimuksessa 14C-bilastiinin 20 mg:n kerta-annoksen antamisen jälkeen lähes 95 % annetusta annoksesta havaittiin virtsassa (28,3 %) ja ulosteissa (66,5 %) muuttumattomana bilastiinina, mikä vahvistaa sen, ettei bilastiini metaboloitu ihmisessä merkittävässä määrin. Laskennallinen eliminaation keskimääräinen puoliintumisaika terveiden vapaaehtoiset tutkimushenkilöiden elimistössä oli 14,5 tuntia.

Lineaarisuus
Bilastiinin farmakokinetiikka on lineaarinen tutkitulla annosvälillä (5–220 mg), ja yksilöiden väliset erot ovat pieniä.

Munuaisten vajaatoiminta:
Munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille tehdyssä tutkimuksessa keskimääräinen (keskihajonta) AUC0-∞ oli 737,4 (± 260,8) ngxhr/ml mitattuna potilaista, joilla ei ollut munuaisten vajaatoimintaa (glomerulussuodatus: > 80 ml/min/1,73 m2), 967,4 (± 140,2) ngxhr/ml mitattuna potilaista, joilla oli lievä munuaisten vajaatoiminta (glomerulussuodatus: 50–80 ml/min/1,73 m2), 1384,2 (± 263,23) ngxhr/ml mitattuna potilaista, joilla oli keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (glomerulussuodatus: 30 - < 50 ml/min/1,73 m2), ja 1708,5 (± 699,0) ngxhr/ml mitattuna potilaista, joilla oli vaikea munuaisten vajaatoiminta (glomerulussuodatus: < 30 ml/min/1,73 m2). Bilastiinin keskimääräinen (keskihajonta) puoliintumisaika oli 9,3 h (± 2,8) mitattuna potilaista, joilla ei ollut munuaisten vajaatoimintaa, 15,1 h (± 7,7) mitattuna potilaista, joilla oli lievä munuaisten vajaatoiminta, 10,5 h (± 2,3) mitattuna potilaista, joilla oli keskivaikea munuaisten vajaatoiminta, ja 18,4 h (± 11,4) mitattuna potilaista, joilla oli vaikea munuaisten vajaatoiminta. Bilastiini erittyi virtsaan käytännöllisesti katsoen täydellisesti 48–72 tunnin kuluttua kaikkien potilaiden elimistöstä. Näillä farmakokineettisillä eroilla ei odoteta olevan kliinisesti merkityksellistä vaikutusta bilastiinin turvallisuuteen, koska bilastiinipitoisuus plasmassa on munuaisten vajaatoimintaa sairastavien elimistössä edelleen bilastiinin turvallisuusrajojen puitteissa.

Maksan vajaatoiminta:
Maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole farmakokineettisiä tietoja. Bilastiini ei metaboloidu ihmisen elimistössä. Koska munuaisten vajaatoimintaan liittyneiden tutkimusten tulokset osoittavat eliminaation munuaisten kautta olevan tärkein eliminaatioon vaikuttava tekijä, erittymisen sapen mukana odotetaan osallistuvan vain vähän bilastiinin eliminaatioon. Maksan toiminnan muutoksilla ei odoteta olevan kliinisesti merkityksellistä vaikutusta bilastiinin farmakokinetiikkaan.

Iäkkäät:
Yli 65-vuotiaista potilaista on vain vähän farmakokineettistä tietoa saatavilla. Bilastiinin farmakokinetiikassa ei ole havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja yli 65-vuotiailla potilailla verrattuna 18–35-vuotiaisiin aikuisiin.

Pediatriset potilaat:
Tästä valmisteesta ei ole saatavilla farmakokineettisiä tietoja nuorilla (12–17-vuotiailla), sillä katsottiin, että aikuisista saadut tiedot oli mahdollista ekstrapoloida.
Lapsia koskevia farmakokineettisiä tietoja saatiin vaiheen II farmakokineettisestä tutkimuksesta, johon osallistui 31 4–11-vuotiasta allergista rinokonjunktiviittia tai kroonista urtikariaa sairastavaa lasta, joille annettiin bilastiinia 10 mg suussa hajoavana tablettina kerran päivässä. Plasmassa todettujen pitoisuuksien farmakokineettinen analyysi osoitti, että bilastiinin pediatrinen annos 10 mg kerran päivässä saa aikaan yhtä suuren systeemisen altistuksen (AUC-arvon keskiarvo oli 1 014 ng·h/ml 6–11‑vuotiailla lapsilla) kuin 20 mg:n annos aikuisilla ja nuorilla. Nämä tulokset olivat lääkkeen turvallisuusprofiilin mukaisesti pääasiassa alle turvallisen kynnysarvon, joka perustuu tietoihin aikuisille annetusta annoksesta 80 mg kerran päivässä. Nämä tulokset vahvistivat, että bilastiinin 10 mg:n annos suun kautta kerran päivässä sopii 6–11-vuotiaille vähintään 20 kg painaville pediatrisille potilaille terapeuttiseksi annokseksi.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen toksisuutta, geenitoksisuutta ja karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten bilastiinia koskevat tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Reproduktiotutkimuksissa bilastiinista aiheutuneita sikiöön kohdistuneita vaikutuksia (rotilla pre- ja postimplantaation aikaisia alkiokuolemia ja kaniineilla kallon luiden, sternebran ja raajojen epätäydellistä luutumista) havaittiin vain emolle toksisilla annoksilla. Suurimpien haitattomien annosten (NOAEL) altistustaso on riittävän paljon suurempi (yli 30-kertainen) ihmisen suositelluilla terapeuttisillla annoksilla saamaan altistukseen nähden.

Imetystutkimuksessa bilastiinia havaittiin imettävien rottien maidossa, kun sitä oli annettu yksi kerta-annos suun kautta (20 mg/kg). Bilastiinipitoisuudet maidossa olivat noin puolet pitoisuuksista emon plasmassa. Näiden tulosten merkitystä ihmisille ei tunneta.

Rotilla tehdyissä hedelmällisyystutkimuksissa suun kautta annettu bilastiiniannos enintään 1000 mg/kg/vrk ei aiheuttanut vaikutuksia naaraiden ja urosten lisääntymiselimiin. Vaikutuksia paritteluun, hedelmällisyyteen ja tiineyteen ei esiintynyt.

Rotilla tehdyssä jakautumistutkimuksessa autoradiografialla tehdyssä lääkeainepitoisuusmäärityksessä havaittiin, ettei bilastiini kumuloidu keskushermostoon.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Selluloosa, mikrokiteinen natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A) (peräisin perunasta),
piidioksidi, kolloidinen, vedetön magnesiumstearaatti

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

5 vuotta

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

REVITELLE tabletti
20 mg 30 fol (10,31 €)

PF-selosteen tieto

Lääkevalmiste on pakattu läpipainopakkaukseen, joka koostuu kahdesta osasta:
laminaattiosasta, joka koostuu polyamidista (laminaatin ulkopuoli), alumiinista ja PVC-muovista (laminaatin sisäpuoli) sekä alumiinifolio-osasta.
Alumiinifolio on kuumasaumattu kuumasaumauslakalla (PVC-PVAC-kopolymeeri ja butyylimetakrylaattihartsi) kiinni laminaattiin, joka on ensin painettu muotoon ja tabletit täytetty pakkaukseen.
Yksi läpipainoliuska sisältää 10 tablettia. Läpipainopakkaukset on pakattu kartonkirasioihin.
Pakkauskoot 10, 20, 30, 40 tai 50 tablettia. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Soikea, kaksoiskupera, jakouurrettu, valkoinen tabletti (pituus 10 mm, leveys 5 mm).

Jakouurre on tarkoitettu tabletin puolittamiseen vain sen nielemisen helpottamiseksi eikä sen jakamiseen kahteen yhtä suureen annokseen.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

REVITELLE tabletti
20 mg 30 fol

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

R06AX29

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

18.05.2021

Yhteystiedot

BERLIN-CHEMIE/A. MENARINI SUOMI OY
Asiakkaankatu 3 A
00930 Helsinki


0403 000 760
www.menarini.com, www.berlin-chemie.com
fi@berlin-chemie.com
Edustaja Suomessa: Berlin-Chemie/A. Menarini Suomi Oy