KETESSE tabletti, kalvopäällysteinen 25 mg

Yksi tabletti sisältää: deksketoprofeenia 25 mg deksketoprofeenitrometamolina.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Lievän tai keskivaikean kivun oireenmukaiseen hoitoon, esim. muskuloskeletaalinen kipu, dysmenorrea ja hammassärky.

Annostus

Aikuiset
Suositeltava annos kivun luonteen ja voimakkuuden mukaan on yleensä 12,5 mg (puolikas tabletti) 4–6 tunnin välein tai 25 mg 8 tunnin välein. Vuorokauden kokonaisannos ei saa ylittää 75 mg:aa. Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Deksketoprofeenia ei ole tarkoitettu pitkäaikaishoitoon, ja hoidon tulee rajoittua oirekauteen.

Iäkkäät
Iäkkäiden potilaiden hoito suositellaan aloitettavaksi pienillä annoksilla (vuorokauden kokonaisannos 50 mg). Annostus voidaan suurentaa normaalille aikuisväestölle suositeltuun määrään vasta, kun on varmistettu, että potilas sietää sitä hyvin.

Maksan vajaatoiminta
Potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta, tulee lääkehoito aloittaa pienin annoksin (vuorokauden kokonaisannos 50 mg), ja heidän tilaansa tulee seurata tarkasti. Deksketoprofeenia ei tule määrätä potilaille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta.

Munuaisten vajaatoiminta
Potilaille, joiden munuaisten toiminta on lievästi heikentynyt (kreatiniinipuhdistuma 60-89 ml/min), tulee lääkehoito aloittaa enintään 50 mg:n kokonaisvuorokausiannoksella (ks. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Deksketoprofeenia ei tule käyttää potilaille, joilla on keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma ≤ 59 ml/min) (ks. Vasta-aiheet).

Pediatriset potilaat
Deksketoprofeenin käyttöä lapsilla ja nuorilla ei ole tutkittu. Valmisteen turvallisuutta ja tehoa ei näin ollen ole varmistettu eikä sitä pidä antaa lapsille eikä nuorille.

Antotapa
Tabletti on nieltävä riittävän nestemäärän kanssa (esim. lasillinen vettä). Lääkkeen otto aterian yhteydessä hidastaa lääkkeen imeytymisnopeutta (katso Farmakokinetiikka). Äkillisen kivun lievitykseen valmiste suositellaan näin ollen otettavaksi vähintään 30 minuuttia ennen ateriaa.

Deksketoprofeenia ei saa antaa potilaalle seuraavissa tapauksissa:

• potilas on yliherkkä vaikuttavalle aineelle, jollekin muulle tulehduskipulääkkeelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• jos samalla tavoin vaikuttavat aineet (esim. asetyylisalisyylihappo tai muut tulehduskipulääkkeet) aiheuttavat potilaalle astmakohtauksia, bronkospasmia, äkillistä riniittiä tai nenäpolyyppeja, urtikariaa tai angioneuroottista edeemaa
• potilaalla on valoallergia tai fototoksisia reaktioita ketoprofeeni- tai fibraattihoidon aikana
• potilaalla on aiemmin todettu tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyvä ruoansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio
• potilaalla on aktiivinen peptinen haava tai ruoansulatuskanavan verenvuoto tai mikä tahansa aiemmin sairastettu ruoansulatuskanavan verenvuoto, haavauma tai perforaatio
• potilaalla on krooninen dyspepsia
• potilaalla on muita aktiivisia verenvuotoja tai verenvuotohäiriöitä
• potilaalla on Crohnin tauti tai haavainen koliitti
• potilaalla on vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta
• potilaalla on keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiinipuhdistuma ≤ 59 ml/min)
• potilaalla on vaikea maksan toimintahäiriö (Child-Pugh-pistemäärä 10-15)
• potilaalla on verenvuotoalttius ja muita veren hyytymishäiriöitä
• potilaalla on vaikea nestevajaustila (oksentelun, ripulin tai riittämättömän nesteensaannin vuoksi)
• raskauden viimeisen kolmanneksen ja imetyksen aikana (ks. Raskaus ja imetys)

Käytettävä varoen, jos potilaalla on tai on aiemmin ollut allergioita.
Deksketoprofeenin samanaikaista käyttöä muiden tulehduskipulääkkeiden, kuten syklo-oksigenaasi-2:n selektiivisten estäjien, kanssa on vältettävä.
Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta Annostus ja antotapa sekä alempana ruoansulatuskanavaan ja verenkiertoelimistöön liittyvät varoitukset).

Ruoansulatuskanavaan liittyvä turvallisuus
Ruoansulatuskanavan verenvuotoa, haavaumia tai perforaatioita, jotka voivat olla hengenvaarallisia, on raportoitu ilmenneen kaikkien tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä riippumatta hoidon kestosta, ennakoivista oireista tai aiemmin sairastetuista vaikeista ruoansulatuskanavan haittavaikutuksista. Jos ruoansulatuskanavan verenvuotoa tai haavaumia ilmenee deksketoprofeenin käytön aikana, lääkkeen käyttö on lopetettava.
Ruoansulatuskanavan verenvuodon, haavaumien tai perforaation vaara on suurempi suuria tulehduskipulääkeannoksia käytettäessä sekä potilailla, joilla on aiemmin todettu haava, etenkin jos sen yhteydessä on ollut verenvuotoa tai perforaatio (ks. kohta Vasta-aiheet) sekä iäkkäillä.
Iäkkäät: Iäkkäillä ilmenee tavallista useammin tulehduskipulääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia, etenkin ruoansulatuskanavan verenvuotoa ja perforaatioita, jotka voivat aiheuttaa kuoleman (ks. kohta Annostus ja antotapa). Näiden potilaiden hoito on aloitettava mahdollisimman pienellä annoksella.
Kuten muitakin tulehduskipulääkkeitä käytettäessä, ennen deksketoprofeenihoidon aloittamista on varmistettava, että potilaalla mahdollisesti ollut esofagiitti, gastriitti ja/tai mahahaava on parantunut täysin.
Potilaita, joilla on ollut ruoansulatuskanavan oireita tai aiempi ruoansulatuskanavan sairaus, tulee seurata ruoansulatushäiriöiden, erityisesti ruoansulatuskanavan verenvuodon, varalta.
Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on jokin ruoansulatuskanavan sairaus (haavainen koliitti, Crohnin tauti), koska heidän tilansa voi huonontua (ks. kohta Haittavaikutukset).
Yhdistelmähoitoa suojalääkkeiden (esim. misoprostolin tai protonipumpun estäjien) kanssa on harkittava näillä potilailla ja myös potilailla, jotka saavat samanaikaisesti pieniannoksista asetyylisalisyylihappohoitoa tai muita lääkkeitä, jotka todennäköisesti lisäävät ruoansulatuskanavan haittojen riskiä (ks. alla ja kohta Yhteisvaikutukset).
Jos potilaalla on aiemmin ollut ruoansulatuskanavan haittavaikutuksia, etenkin jos kyseessä on iäkäs potilas, hänen olisi ilmoitettava kaikki epätavalliset vatsaoireensa (erityisesti ruoansulatuskanavan verenvuoto) etenkin hoidon alussa.
Lääkettä on annettava varoen potilaille, jotka saavat samanaikaisesti haavaumien tai verenvuodon riskiä lisäävää lääkitystä, kuten suun kautta annettavia kortikosteroideja, antikoagulantteja kuten varfariinia, selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä tai trombosyyttien aggregaatiota estäviä lääkkeitä kuten asetyylisalisyylihappoa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Munuaisiin liittyvä turvallisuus
Valmistetta on käytettävä varoen potilaille, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt. Tulehduskipulääkkeiden käyttö voi aiheuttaa näille potilaille munuaisten toiminnan heikentymistä ja nesteen kertymistä sekä turvotusta. Varovaisuutta on noudatettava myös annettaessa valmistetta potilaille, joita hoidetaan diureeteilla, tai potilaille, joille saattaa kehittyä hypovolemia, jolloin nefrotoksisuuden riski lisääntyy.
Hoidon aikana on varmistettava riittävä nesteensaanti nestevajauksen ja siihen mahdollisesti liittyvän lisääntyneen munuaistoksisuuden välttämiseksi.

Kaikkien muiden tulehduskipulääkkeiden tavoin tämä valmiste voi nostaa plasman ureatyppeä ja kreatiniinia. Muiden prostaglandiinisynteesin estäjien tavoin tämä valmiste voi haitata munuaistoimintaa, mistä voi olla seurauksena munuaiskerästulehdus, interstitiaalinefriitti, papillanekroosi, nefroottinen oireyhtymä ja munuaisten äkillinen vajaatoiminta.
Heikentynyt munuaisten toiminta on todennäköisempää iäkkäillä potilailla (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Maksaan liittyvä turvallisuus
Käytettävä varoen potilaille, joiden maksan toiminta on heikentynyt.
Muiden tulehduskipulääkkeiden tavoin tämä valmiste voi ohimenevästi hieman suurentaa joitakin maksa-arvoja ja suurentaa merkittävästi myös ALAT- ja ASAT-arvoja. Näiden arvojen suurentuessa huomattavasti hoito on lopetettava.
Heikentynyt maksan toiminta on todennäköisempää iäkkäillä potilailla (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Kardiovaskulaarinen ja aivoverenkierron turvallisuus
Potilaita, joilla on aiemmin todettu verenpainetauti ja/tai lievä tai kohtalainen sydämen vajaatoiminta, on seurattava ja neuvottava asianmukaisesti. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on ollut sydänsairaus, varsinkin jos hänellä on ollut sydämen vajaatoimintaa, sillä sydämen vajaatoiminnan kehittymisen riski lisääntyy, koska tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä on raportoitu nesteretentiota ja turvotusta.
Kliiniset ja epidemiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että eräät tulehduskipulääkkeet (etenkin suurina annoksina ja pitkäaikaisessa käytössä) saattavat lievästi lisätä valtimotukosten (esim. sydäninfarktin ja aivohalvauksen) riskiä. Deksketoprofeenin käyttöön liittyvän riskin poissulkemiseen ei ole riittävästi tutkimustietoa.

Jos potilaalla on hoitamaton verenpainetauti, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, todettu iskeeminen sydänsairaus, perifeerinen valtimosairaus ja/tai aivoverenkierron sairaus, häntä saa hoitaa deksketoprofeenilla vasta huolellisen harkinnan jälkeen. On myös tarkoin harkittava pitkäkestoisen lääkityksen määräämistä potilaille, joilla on sydän- ja verisuonisairauden riskitekijöitä (esim. verenpainetauti, hyperlipidemia, diabetes mellitus, tupakointi).

Kaikki ei-selektiiviset tulehduskipulääkkeet voivat estää trombosyyttien aggregaatiota ja pidentää vuotoaikaa estämällä prostaglandiinisynteesiä. Sen vuoksi deksketoprofeenin käyttö potilailla, jotka saavat muuta veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkettä, kuten varfariinia tai muita kumariineja tai hepariineja, ei ole suositeltavaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).
Heikentynyt kardiovaskulaarinen toiminta on todennäköisempää iäkkäillä potilailla kuin muulla väestöllä (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Ihoreaktiot
Vakavia ihoreaktioita (joissakin tapauksissa kuolemaan johtaneita), kuten eksfoliatiivista dermatiittia, Stevens-Johnsonin oireyhtymää ja toksista epidermaalista nekrolyysiä, on raportoitu hyvin harvoin tulehduskipulääkehoidon alkuvaiheessa. Näiden reaktioiden riski näyttää olevan suurin hoidon alussa, useimmiten ensimmäisenä hoitokuukautena. Hoito on lopetettava välittömästi, jos potilaalle ilmaantuu ihottumaa, limakalvomuutoksia tai muita yliherkkyyden merkkejä.

Taustalla olevien infektioiden oireiden peittyminen
Deksketoprofeeni voi peittää infektion oireita, jolloin asianmukaisen hoidon aloittaminen voi viivästyä, mikä pahentaa infektion seurauksia. Näin on havaittu tapahtuvan bakteeriperäisen sairaalan ulkopuolella saadun keuhkokuumeen ja vesirokon bakteeriperäisten komplikaatioiden yhteydessä. Kun tätä valmistetta käytetään infektioon liittyvän kivun lievittämiseen, infektiota on seurattava tiiviisti. Avohoidossa olevan potilaan on otettava yhteyttä lääkäriin, jos oireet jatkuvat tai pahenevat.
Vesirokko voi poikkeustapauksissa aiheuttaa vakavia iho- ja pehmytkudosinfektioita. Tulehduskipulääkkeiden osuutta näiden infektioiden pahenemiseen ei voida tällä hetkellä sulkea pois. Sen vuoksi on suositeltavaa välttää deksketoprofeenin käyttöä vesirokon aikana.

Muut tiedot
Erityistä varovaisuutta on noudatettava potilailla, joilla on:

• perinnöllinen porfyriiniaineenvaihdunnan häiriö (esim. akuutti ajoittainen porfyria)
• nestevajaustila
• tai heti suuren leikkauksen jälkeen.

Jos lääkäri pitää pitkäaikaista deksketoprofeenihoitoa välttämättömänä, maksan ja munuaisten toimintaa sekä verenkuvaa on seurattava säännöllisesti.

Vaikeita akuutteja yliherkkyysreaktioita (esim. anafylaktinen shokki) on todettu hyvin harvoin. Hoito on keskeytettävä ensimmäisten vakavien yliherkkyysreaktioon viittaavien oireiden ilmaantuessa deksketoprofeenin ottamisen jälkeen. Terveydenhoidon ammattilaisten on ryhdyttävä oireiden mukaisiin tarvittaviin lääketieteellisiin toimenpiteisiin.

Astmapotilailla, joiden astmaan liittyy kroonista nuhaa, kroonista sinuiittia ja/tai nenäpolypoosia, on suurempi riski saada allerginen reaktio asetyylisalisyylihapolle ja/tai tulehduskipulääkkeille kuin muulla väestöllä. Tämän lääkevalmisteen antaminen voi aiheuttaa astmakohtauksia tai bronkospasmia, erityisesti potilaille, jotka ovat allergisia asetyylisalisyylihapolle tai tulehduskipulääkkeille (ks. kohta Vasta-aiheet).

Deksketoprofeenia on annettava varoen potilaille, joilla on hematopoieettinen häiriö, yleistynyt punahukka tai sekamuotoinen sidekudostauti.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol (23 mg) natriumia per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Pediatriset potilaat
Käytön turvallisuutta lapsille ja nuorille ei ole osoitettu.

Seuraavat interaktiot koskevat tulehduskipulääkkeitä yleensä:

Ei suositeltavia yhdistelmiä:

• Muut tulehduskipulääkkeet (mukaan lukien syklo-oksigenaasi 2:n estäjät) ja suuret salisylaattiannokset (≥ 3 g/vrk): useiden tulehduskipulääkkeiden samanaikainen anto saattaa lisätä ruoansulatuskanavan haavaumien ja verenvuodon vaaraa synergistisen vaikutuksen kautta.
• Antikoagulantit: tulehduskipulääkkeet voivat voimistaa antikoagulanttien, kuten varfariinin, vaikutusta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet) deksketoprofeenin voimakkaan plasman proteiineihin sitoutumisen, trombosyyttien toiminnan eston sekä ruoansulatuskanavan limakalvovaurioiden takia. Mikäli yhdistelmä on välttämätön, huolellinen kliininen seuranta sekä laboratorioarvojen tarkkailu on suositeltavaa.
• Hepariinit: suurentunut verenvuotoriski (trombosyyttien toiminnan eston ja ruoansulatuskanavan limakalvovaurion takia). Mikäli yhdistelmä on välttämätön, huolellinen kliininen seuranta ja laboratorio-arvojen tarkkailu on suositeltavaa.
• Kortikosteroidit: ruoansulatuskanavan haavojen tai verenvuodon riski on suurentunut (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
• Litium (kuvattu monien tulehduskipulääkkeiden yhteydessä): Tulehduskipulääkkeet suurentavat veren litiumpitoisuuksia, jotka voivat saavuttaa toksisen tason (litiumin vähentynyt erittyminen munuaisten kautta). Litiumpitoisuus vaatii näin ollen tarkkailua deksketoprofeenihoitoa aloitettaessa, muutettaessa ja lopetettaessa.
• Metotreksaatti: Suuria 15 mg:n viikkoannoksia tai sitäkin suurempia annoksia käytettäessä: metotreksaatin hematologinen toksisuus lisääntyy sen munuaispuhdistuman pienentymisen kautta, mikä johtuu tulehduslääkkeistä yleensä.
• Hydantoiinit ja sulfonamidit: näiden aineiden toksiset vaikutukset voivat lisääntyä.

Varovaisuutta vaativat yhdistelmät:

• Diureetit, ACE:n estäjät, antibakteeriset aminoglykosidit ja angiotensiini II -reseptorin salpaajat: Deksketoprofeeni saattaa heikentää diureettien ja verenpainelääkkeiden vaikutusta. Joillakin potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt (esim. dehydraatiopotilailla tai iäkkäillä potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt) samanaikainen syklo-oksigenaasia estävien lääkkeiden, ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai antibakteeristen aminoglykosidien käyttö saattaa entisestään heikentää munuaistoimintaa, mutta tämä on tavallisesti korjautuvaa. Deksketoprofeenilla ja diureetilla tapahtuvassa yhdistelmähoidossa on välttämätöntä varmistaa potilaan riittävä nesteytys ja tarkkailla munuaisten toimintaa hoidon alussa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
• Metotreksaatti: Pieniä, alle 15 mg:n viikkoannoksia käytettäessä: Metotreksaatin hematologinen toksisuus lisääntyy sen munuaispuhdistuman pienentymisen kautta johtuen tulehduskipulääkkeistä yleensä. Verenkuvaa on tarkkailtava viikoittain yhdistelmähoidon ensimmäisten viikkojen aikana. Tarkkailua on lisättävä vain lievästikin heikentyneen munuaistoiminnan aikana sekä iäkkäitä potilaita hoidettaessa.
• Pentoksifylliini: lisääntynyt verenvuotoriski. Kliinistä tarkkailua on lisättävä ja vuotoaika on tarkistettava useammin.
• Tsidovudiini: Punasolutoksisuuden lisääntymisvaara retikulosyytteihin kohdistuvan vaikutuksen kautta, sekä vakavan anemian ilmeneminen viikko tulehduskipulääkityksen aloittamisen jälkeen. Täydellinen verenkuva on otettava ja retikulosyyttien määrä laskettava 1-2 viikon kuluttua tulehduskipulääkehoidon aloittamisesta.
• Sulfonyyliureat: tulehduskipulääkkeet voivat lisätä sulfonyyliureoiden hypoglykeemistä vaikutusta syrjäyttämällä ne plasman proteiinien sitoutumiskohdista.

Yhdistelmät, jotka tulee huomioida:

• Beetasalpaajat: tulehduskipulääke voi vähentää niiden verenpainetta alentavaa vaikutusta prostaglandiinisynteesin eston kautta.
• Siklosporiini ja takrolimuusi: Nefrotoksisuus voi voimistua tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä munuaisten prostaglandiinin välittämien vaikutusten ansiosta. Munuaisten toiminta täytyy määrittää yhdistelmähoidon aikana.
• Trombolyytit: lisääntynyt verenvuodon vaara.
• Trombosyyttien aggregaatiota estävät lääkkeet ja selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-valmisteet) voivat lisätä ruoansulatuskanavan verenvuodon riskiä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
• Probenesidi: Deksketoprofeenin pitoisuus plasmassa voi suurentua. Tämä yhteisvaikutus voi johtua estomekanismista munuaistiehyterityksessä ja glukuronikonjugaatiossa, ja se vaatii deksketoprofeeniannoksen säätämistä.
• Sydänglykosidit: tulehduskipulääkkeet voivat suurentaa plasman glykosidipitoisuutta.
• Mifepristoni: On olemassa teoreettinen riski, että prostaglandiinisynteesin estäjät voivat muuttaa mifepristonin vaikutusta. Vähäinen näyttö viittaa siihen, että tulehduskipulääkkeiden antaminen samana päivänä prostaglandiinin kanssa ei haittaa mifepristonin tai prostaglandiinin vaikutuksia kohdunkaulan kypsymiseen tai kohdun supistuvuuteen eikä siten vähennä raskauden lääketieteellisen päättämisen kliinistä tehoa.
• Kinoloniantibiootit: eläintutkimuksista saadut tulokset viittaavat siihen, että kinolonivalmisteet suurina annoksina tulehduskipulääkkeiden kanssa käytettynä voivat lisätä kouristusriskiä.
• Tenofoviiri: Samanaikainen käyttö tulehduskipulääkkeiden kanssa voi suurentaa ureatypen ja kreatiniinin pitoisuutta plasmassa. Munuaisten toimintaa on seurattava siihen kohdistuvan mahdollisen synergistisen vaikutuksen pitämiseksi hallinnassa.
• Deferasiroksi: Samanaikainen käyttö tulehduskipulääkkeiden kanssa voi suurentaa gastrointestinaalisen toksisuuden riskiä. Huolellinen kliininen seuranta on tarpeen, kun deferasiroksia käytetään yhdessä näiden lääkeaineiden kanssa.
• Pemetreksedi: Samanaikainen käyttö tulehduskipulääkkeiden kanssa voi vähentää pemetreksedin eliminaatiota, joten suuria tulehduskipulääkeannoksia annettaessa on noudatettava varovaisuutta. Jos potilaalla on lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma 45–79 ml/min), tulehduskipulääkkeitä ei pidä käyttää 2 vuorokauden aikana ennen pemetreksedin antamista eikä 2 vuorokauden aikana sen jälkeen.

Deksketoprofeenia ei tule käyttää raskauden viimeisen kolmanneksen ja imetyksen aikana (ks. kohta Vasta-aiheet).

Raskaus
Prostaglandiinisynteesin esto voi haitata raskautta ja/tai alkion/sikiön kehitystä. Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat keskenmenon ja sydämen epämuodostumien ja gastroskiisin lisääntyneeseen riskiin liittyen prostaglandiinin synteesin estäjän käyttöön raskauden alussa. Sydämen epämuodostumien absoluuttinen riski lisääntyi alle 1 %:sta noin 1,5 %:n tasolle. Riskin uskotaan suurenevan annoksen koon ja hoidon keston mukana. Prostaglandiinin synteesin estäjän antamisen on eläimillä osoitettu aiheuttavan implantaatiota edeltävää ja sen jälkeistä menetystä sekä alkio- ja sikiökuolemia. Lisäksi on raportoitu erilaisten, kuten kardiovaskulaaristen, epämuodostumien lisääntyneen eläimillä, joille on annettu prostaglandiinin synteesin estäjää organogeneettisessä vaiheessa. Eläintutkimuksissa deksketoprofeenin ei ole kuitenkaan todettu haittaavan suvunjatkamiskykyä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Deksketoprofeenin käyttö 20. raskausviikosta alkaen voi aiheuttaa sikiön munuaisten toimintahäiriöstä johtuvaa oligohydramnionia. Tämä voi tapahtua pian hoidon aloittamisen jälkeen, ja se on yleensä korjaantuvaa, kun hoito lopetetaan. Lisäksi on raportoitu valtimotiehyen kuroumaa, kun hoitoa on annettu toisella kolmanneksella; suurin osa tapauksista palautui hoidon lopettamisen jälkeen. Siksi deksketoprofeenia ei saa antaa raskauden ensimmäisellä tai toisella kolmanneksella, ellei se ole selvästi tarpeellista. Ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen aikana, sekä naisilla, jotka haluavat tulla raskaaksi, deksketoprofeeniannos on pidettävä mahdollisimman pienenä ja hoidon kesto mahdollisimman lyhyenä. Oligohydramnionin ja valtimotiehyen kurouman varalta on harkittava syntymää edeltävää seurantaa, kun deksketoprofeenille on altistuttu useiden päivien ajan raskausviikosta 20 alkaen. Deksketoprofeenin käyttö on lopetettava, mikäli oligohydramnion tai valtimotiehyen kurouma todetaan.

Kaikki prostaglandiinisynteesin estäjät voivat raskauden viimeisellä kolmanneksella altistaa sikiön:

• sydämeen ja keuhkoihin kohdistuville haittavaikutuksille (ennenaikainen valtimotiehyen kurouma tai sulkeutuminen ja keuhkohypertensio)
• munuaisten toiminnan heikentymiselle (ks. yllä olevat tiedot).

sekä äidin ja vastasyntyneen raskauden lopussa:

• mahdollisesti vuotoajan pidentymiselle (aggregaatiota estävä vaikutus, joka voi ilmetä aivan pienilläkin annoksilla)
• kohdun supistusten estymiselle, joka aiheuttaa synnytyksen viivästymisen tai pitkittymisen.

Imetys
Deksketoprofeenin erittymisestä äidinmaitoon ihmisellä ei ole tietoa. Ketesse on vasta-aiheinen imetyksen aikana (ks. kappale Vasta-aiheet).

Hedelmällisyys
Muiden tulehduskipulääkkeiden tavoin deksketoprofeeni saattaa heikentää naisten hedelmällisyyttä eikä sitä suositella naisille, jotka yrittävät tulla raskaaksi. Hoidon keskeyttämistä on harkittava, jos naisella on vaikeuksia tulla raskaaksi tai hedelmättömyyden syitä tutkitaan.

Deksketoprofeeni saattaa aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten huimausta, näköhäiriöitä tai uneliaisuutta. Reagointikyky ja kyky osallistua aktiivisesti tieliikenteeseen ja käyttää koneita saattavat olla heikentyneitä näissä tapauksissa.

Seuraavassa taulukossa on esitetty ainakin mahdollisesti deksketoprofeenin käyttöön kliinisissä tutkimuksissa liittyneet haittavaikutukset sekä deksketoprofeenin myyntiintulon jälkeen raportoidut haittavaikutukset elinjärjestelmien ja ilmaantuvuuden mukaan luokiteltuna:

Yleisimmin raportoidut haittavaikutukset ovat liittyneet ruoansulatuskanavaan. Lääke saattaa aiheuttaa peptisiä haavoja, perforaatioita tai ruoansulatuskanavan verenvuotoa, jotka saattavat joissakin tapauksissa johtaa kuolemaan, etenkin iäkkäillä potilailla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Lääkkeen annon jälkeen on raportoitu pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivoja, ummetusta, närästystä, vatsakipua, veriripulia, verioksennusta, haavaista suutulehdusta, paksusuolitulehduksen ja Crohnin taudin pahenemista (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Gastriitti on ollut harvinaisempaa. Turvotusta, kohonnutta verenpainetta ja sydämen vajaatoimintaa on raportoitu tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä.
Kuten muidenkin tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä, seuraavia haittavaikutuksia voi ilmetä: aseptinen meningiitti, jota saattaa esiintyä pääasiassa potilailla, joilla on systeeminen lupus erythematosus tai sekamuotoinen sidekudostauti, ja hematologiset reaktiot (purppura, aplastinen ja hemolyyttinen anemia, sekä harvemmin agranulosytoosi ja medullaarinen hypoplasia).
Rakkuloivat ihoreaktiot kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymä ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi (hyvin harvinaisia).

Kliiniset ja epidemiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että eräät tulehduskipulääkkeet (etenkin suurina annoksina ja pitkäaikaisessa käytössä) saattavat lievästi lisätä valtimotukosten (esim. sydäninfarktin ja aivohalvauksen) riskiä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostuksen jälkeen esiintyviä oireita ei tunneta. Samanlaiset lääkkeet ovat aiheuttaneet maha-suolihäiriöitä (oksentelua, ruokahalun puutetta, vatsakipua) ja neurologisia häiriöitä (uneliaisuutta, huimausta, sekavuutta, päänsärkyä). Jos lääkettä on otettu vahingossa tai liian paljon, on oireenmukainen hoito aloitettava välittömästi potilaan kliinisen tilan mukaan. Lääkehiiltä tulee antaa, jos aikuinen tai lapsi on ottanut lääkettä yli 5 mg/kg yhden tunnin kuluessa. Deksketoprofeenitrometamoli voidaan poistaa elimistöstä dialyysillä.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: propionihapon johdannaiset, ATC-koodi: M01AE17

Deksketoprofeenitrometamoli on trometamiinin S-(+)-2-(3-bentsoyylifenyyli) propionaattisuola, kipua ja tulehdusta lievittävä ja antipyreettinen lääke, joka kuuluu tulehduskipulääkkeiden ryhmään (M01AE).

Vaikutusmekanismi
Tulehduskipulääkkeiden vaikutusmekanismi liittyy prostaglandiinisynteesin heikkenemiseen syklo-oksigenaasin reaktioketjun estämisen välityksellä. Esto kohdistuu erityisesti arakidonihapon muuttumiseen syklisiksi endoperoksideiksi PGG₂ ja PGH₂, jotka tuottavat prostaglandiineja PGE₁, PGE₂, PGF_2α ja PGD₂, sekä myös prostasykliiniä PGI₂ ja tromboksaaneja (TxA₂ ja TxB₂). Lisäksi prostaglandiinisynteesin estyminen voi vaikuttaa muihin tulehduksen välittäjiin kuten kiniineihin välittömästi ja myös välillisesti.

Farmakodynaamiset vaikutukset
Kokeet eläimillä ja ihmisillä ovat osoittaneet deksketoprofeenin estävän COX-1 ja COX-2 entsyymitoimintoja.

Kliininen teho ja turvallisuus
Monilla kipumalleilla tehdyt kliiniset tutkimukset osoittivat deksketoprofeenilla olevan tehokas analgeettinen vaikutus. Joissakin tutkimuksissa analgeettinen vaikutus saavutettiin 30 minuuttia annon jälkeen. Analgeettinen vaikutus kestää 4-6 tuntia.

Imeytyminen
Kun deksketoprofeenitrometamolia annetaan ihmisille suun kautta, C_max saavutetaan 30 minuutissa (vaihteluväli 15 - 60 min.). AUC-arvo ei muutu, kun lääke annetaan ruokailun yhteydessä, mutta deksketoprofeenin C_max kuitenkin pienenee ja sen imeytymisnopeus hidastuu (t_max suurenee).

Jakautuminen
Deksketoprofeenin jakautumisen ja eliminaation puoliintumisajat ovat 0,35 ja vastaavasti 1,65 tuntia. Muiden runsaasti plasman proteiineihin sitoutuvien lääkkeiden tavoin (99 %) sen jakautumistilavuuden keskiarvo on alle 0,25 l/kg. Farmakokineettisissä moniannostutkimuksissa on todettu, ettei viimeisen annoksen jälkeen saatu AUC poikennut yhden annoksen jälkeen saadusta AUC:sta. Tämä osoittaa sen, ettei lääkettä kerry elimistöön.

Biotransformaatio ja eliminaatio
Deksketoprofeenitrometamolin annon jälkeen virtsassa havaitaan ainoastaan S-(+)-enantiomeeriä, mikä osoittaa sen, ettei se muutu ihmisellä R-(-)-enantiomeeriksi.
Deksketoprofeenin pääasiallinen eliminoitumistie on glukuronidikonjugaatio, jota seuraa erittyminen munuaisten kautta.

Farmakologista turvallisuutta, geenitoksisuutta ja immunofarmakologiaa koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Hiirillä ja apinoilla tehdyissä kroonista toksisuutta koskeneissa tutkimuksissa annokset, jotka eivät aiheuttaneet havaittavaa haittavaikutusta (NOAEL), olivat 2 kertaa suurempia kuin ihmisille suositeltu enimmäisannos. Apinoilla suurilla annoksilla havaittuja merkittävimpiä haittavaikutuksia olivat verinen uloste, painon nousun hidastuminen ja suurimmalla annoksella maha-suolikanavan erosiiviset leesiot. Nämä vaikutukset ilmenivät annoksilla, jotka vastaavat ihmisille suositeltuun enimmäisannokseen verrattuna 14–18 kertaa suurempaa lääkealtistusta.
Karsinogeenisuuden arvioimiseksi ei ole tehty tutkimuksia eläimillä.
Kuten on todettu kaikkien ei-steroidaalisten tulehduskipulääkkeiden farmakologiseen ryhmään kuuluvien lääkkeiden kohdalla, myös deksketoprofeeni saattaa aiheuttaa muutoksia alkion/sikiön eloonjäämiseen eläinmalleissa sekä epäsuorasti vaikuttamalla toksisesti tiineiden emojen maha-suolikanavaan että suoraan vaikuttamalla sikiön kehitykseen.

Tabletin ydin:
maissitärkkelys
mikrokiteinen selluloosa
natriumtärkkelysglykolaatti
glyserolidistearaatti

Kalvopäällyste:
kuiva lakka, joka koostuu:
hypromelloosi
titaanidioksidi
makrogoli 6000
propyleeniglykoli.

Ei oleellinen.

PVC-alumiiniläpipainopakkaus: 2 vuotta.
Aclar-alumiiniläpipainopakkaus ja alumiini-alumiiniläpipainopakkaus: 3 vuotta.

PVC-alumiiniläpipainopakkaus: säilytä alle 30 °C. Pidä läpipainopakkaus ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.
Aclar-alumiiniläpipainopakkaus ja alumiini-alumiiniläpipainopakkaus: tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

KETESSE tabletti, kalvopäällysteinen
25 mg (J) (L:ei) 30 fol (10,93 €)

PF-selosteen tieto

Tabletit ovat läpipainopakkauksissa (PVC-alumiiniläpipainopakkaus tai Aclar-alumiiniläpipainopakkaus tai alumiini-alumiiniläpipainopakkaus).

Pakkauksessa on 4, 10, 20, 30, 50 tai 500 kalvopäällysteistä tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, pyöreä, jakouurteellinen, kalvopäällysteinen tabletti, jossa on kuperat sivut.
Tabletit voidaan jakaa kahteen yhtä suureen osaan.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

KETESSE tabletti, kalvopäällysteinen
25 mg 30 fol

• Ei korvausta.

M01AE17

20.04.2023