Vertaa PF-selostetta

AZITHROMYCIN KRKA tabletti, kalvopäällysteinen 250 mg, 500 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Azithromycin Krka 250 mg kalvopäällysteiset tabletit

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 250 mg atsitromysiiniä (atsitromysiinidihydraattina).

Azithromycin Krka 500 mg kalvopäällysteiset tabletit

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 500 mg atsitromysiiniä (atsitromysiinidihydraattina).

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan

Azithromycin Krka 250 mg kalvopäällysteiset tabletit

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää enintään 0,50 mg natriumia.

Azithromycin Krka 500 mg kalvopäällysteiset tabletit

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää enintään 1 mg natriumia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Azithromycin Krka on tarkoitettu seuraavien atsitromysiinille herkkien mikrobien aiheuttamien bakteeri-infektioiden hoitoon (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka):

  • akuutti bakteerin aiheuttama sinuiitti (asianmukaisesti diagnosoitu)
  • akuutti bakteerin aiheuttama välikorvatulehdus (otitis media) (asianmukaisesti diagnosoitu)
  • faryngiitti, tonsilliitti
  • kroonisen bronkiitin akuutti pahenemisvaihe (asianmukaisesti diagnosoitu)
  • lievä tai keskivaikea avohoitokeuhkokuume
  • lievät tai keskivaikeat ihon ja pehmytkudosten infektiot, kuten follikuliitti, selluliitti, erysipelas
  • komplisoitumattomat Chlamydia trachomatiksen aiheuttamat virtsaputken tai kohdunkaulan infektiot.

Bakteerilääkkeiden tarkoituksenmukaista käyttöä koskevat viralliset ohjeet on otettava huomioon.

Annostus ja antotapa

Annostus

Azithromycin Krka annetaan yhtenä kerta-annoksena vuorokaudessa. Seuraavassa esitetään eri infektiotautien hoidon kesto.

Vähintään 45 kg:n painoiset lapset ja nuoret, aikuiset ja iäkkäät:

Kokonaisannos on 1500 mg, joka otetaan 500 mg:n vuorokausiannoksina kolmen päivän ajan. Sama kokonaisannos (1500 mg) voidaan ottaa vaihtoehtoisesti viitenä peräkkäisenä päivänä, jolloin ensimmäisenä päivänä otetaan 500 mg ja päivinä 2−5 otetaan 250 mg.

Komplisoitumattoman Chlamydia trachomatiksen aiheuttaman virtsaputken tai kohdunkaulan infektion yhteydessä annostus on 1000 mg kerta-annoksena suun kautta.

Alle 45 kg:n painoiset lapset ja nuoret

Azithromycin Krka ei sovi alle 45 kg:n painoisille potilaille. Tälle potilasryhmälle on saatavissa muita lääkemuotoja.

Iäkkäät potilaat:

Iäkkäiden potilaiden annostus on sama kuin muiden aikuispotilaiden. Koska iäkkäillä potilailla voi olla rytmihäiriöitä aiheuttavia tiloja, erityinen huolellisuus on suositeltavaa sydämen rytmihäiriöiden ja kääntyvien kärkien takykardian kehittymisriskin vuoksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta:

Annosta ei ole tarpeen muuttaa potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR 10−80 ml/min) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (GFR < 10 ml/min) sairastavien potilaiden atsitromysiinihoidossa on oltava varovainen (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Potilaat, joilla on maksan vajaatoiminta:

Annostusta ei ole tarpeen muuttaa potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta (Child–Pugh-luokka A tai B). Koska atsitromysiini metaboloituu maksassa ja erittyy sappeen, atsitromysiinin käytössä on oltava varovainen, jos potilaalla on merkittävä maksasairaus. Atsitromysiinihoitoa ei ole tutkittu tässä potilasryhmässä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antotapa

Tabletit voidaan ottaa ruoan kanssa tai tyhjään mahaan. Tabletit pitää ottaa veden kanssa.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys atsitromysiinille, erytromysiinille, jollekin makrolidi- tai ketolidiryhmän antibiootille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Kuten myös erytromysiinin ja muiden makrolidien käytön yhteydessä, harvinaisia vakavia allergisia reaktioita, mukaan lukien angioneuroottinen edeema ja anafylaksia (harvoin fataali), ja dermatologisia reaktioita, kuten akuuttia yleistynyttä eksantematoottista pustuloosia (AGEP), Stevens–Johnsonin oireyhtymää ja toksista epidermaalista nekrolyysiä (harvoin kuolemaan johtaneita) on raportoitu. Jotkut näistä atsitromysiinin käytön yhteydessä havaituista reaktioista ovat aiheuttaneet toistuvia oireita ja vaatineet pidemmän seuranta- ja hoitojakson.

Jos potilas saa allergisen reaktion, hoito tällä lääkkeellä on lopetettava ja asianmukainen hoito on aloitettava. Lääkäreiden on muistettava, että allergiset oireet voivat palata, kun symptomaattinen hoito lopetetaan.

Koska atsitromysiini eliminoituu pääasiassa maksan kautta, atsitromysiinin käytössä on oltava varovainen, jos potilaalla on merkittävä maksasairaus. Atsitromysiinin käytön yhteydessä on raportoitu fulminanttia maksatulehdusta, jonka mahdollisesti aiheuttama maksan toimintahäiriö voi olla hengenvaarallinen (ks. kohta Haittavaikutukset). Osalla potilaista on saattanut olla ennestään maksasairaus tai he ovat saattaneet käyttää muita maksatoksisia lääkkeitä.

Maksakokeet ja -tutkimukset tulisi tehdä välittömästi tapauksissa, joissa ilmenee viitteitä maksan toimintahäiriöstä, kuten nopeasti kehittyvää voimattomuutta, johon liittyy keltaisuutta, tummavirtsaisuutta, verenvuototaipumusta tai hepaattista enkefalopatiaa. Atsitromysiinihoito tulee keskeyttää, jos viitteitä maksan toimintahäiriöstä ilmenee.

Ergotamiinijohdosten ja joidenkin makrolidiryhmän antibioottien samanaikaisen käytön on havaittu aiheuttavan ergotismia. Ergotamiinijohdosten ja atsitromysiinin välisistä yhteisvaikutuksista ei ole tietoa. Ergotismin mahdollisuus on kuitenkin teoriassa olemassa, joten atsitromysiiniä ja ergotamiinijohdoksia ei saa käyttää samanaikaisesti.

Resistenttien bakteerien, myös sienten, aiheuttamien superinfektioiden oireiden tarkkailua suositellaan, kuten minkä tahansa antibioottivalmisteen käytön yhteydessä.

Lähes kaikkien bakteerilääkkeiden (myös atsitromysiinin) käytön yhteydessä on ilmoitettu Clostridium difficile ‑ripulia, jonka vaikeusaste voi vaihdella lievästä ripulista kuolemaan johtavaan koliittiin. Bakteerilääkehoito muuttaa koolonin normaaliflooraa, mikä voi johtaa C. difficilen liikakasvuun.

C. difficile tuottaa A- ja B-toksiineja, mikä voi edistää Clostridium difficile ‑ripulin ilmaantumista. C. difficile ‑kantojen tuottamat voimakkaat toksiinit lisäävät sairastavuutta ja kuolleisuutta, sillä nämä infektiot eivät välttämättä vastaa hyvin mikrobilääkehoitoon, jolloin kolektomia voi olla tarpeen. C. difficile ‑ripulin mahdollisuus on otettava huomioon aina, jos potilaalla on ripulia antibioottihoidon jälkeen. Huolellinen anamneesi on tarpeen, sillä C. difficile ‑ripulin on ilmoitettu puhjenneen jopa yli kaksi kuukautta bakteerilääkehoidon jälkeen.

Annostuksen muuttaminen ei ole tarpeen, jos potilaalla on lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta (glomerulusten suodatusnopeus [GFR] 10−80 ml/min). Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (GFR < 10 ml/min) sairastavien potilaiden systeemisen altistuksen atsitromysiinille havaittiin suurentuneen 33 % (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Sydämen repolarisaatio- ja QT-ajan pidentymistä ja näin ollen sydämen rytmihäiriöiden ja kääntyvien kärkien takykardian riskin lisääntymistä on havaittu muiden makrolidien ja atsitromysiinin käytön yhteydessä (ks. kohta Haittavaikutukset). Koska seuraavat tilat voivat lisätä kammioperäisten rytmihäiriöiden riskiä (kääntyvien kärkien takykardia mukaan lukien), jotka voivat johtaa sydänpysähdykseen, atsitromysiinin käytössä potilaan hoitoon pitää olla varovainen, jos potilaalla on rytmihäiriöitä aiheuttavia tiloja (etenkin naisilla ja iäkkäillä potilailla). Tämä koskee esimerkiksi seuraavia tilanteita:

  • jos potilaalla on synnynnäinen tai todettu QT-ajan pidentymä
  • jos käytössä on samanaikaisesti muita QT-ajan pidentymistä tunnetusti aiheuttavia lääkeaineita, kuten luokan IA (kinidiini ja prokaiiniamidi) ja luokan III (dofetilidi, amiodaroni ja sotaloli) rytmihäiriölääkkeitä, sisapridi ja terfenadiini, pimotsidin kaltaisia psykoosilääkkeitä, sitalopraamin kaltaisia masennuslääkkeitä tai moksifloksasiinin ja levofloksasiinin kaltaisia fluorokinoloneja
  • jos potilaalla on elektrolyyttitasapainon häiriöitä, etenkin hypokalemiaa tai hypomagnesemiaa
  • jos potilaalla on kliinisesti oleellista bradykardiaa, sydämen rytmihäiriöitä tai vaikea sydämen vajaatoiminta.

Atsitromysiinihoitoa saaneilla potilailla on raportoitu myasthenia graviksen oireiden pahenemista ja myasteenisen oireyhtymän puhkeamista (ks. kohta Haittavaikutukset).

Streptokokki-infektiot: Penisilliini on tavallisesti ensisijainen hoito Streptococcus pyogenesin aiheuttamiin faryngiitteihin ja tonsilliitteihin sekä akuutin reumakuumeen ennaltaehkäisyyn. Atsitromysiini tehoaa yleensä suun ja nielun streptokokkeihin, mutta atsitromysiinin tehon osoittamiseksi akuutin reumakuumeen ennaltaehkäisyyn ei ole tietoja.

Pediatriset potilaat

Turvallisuutta ja tehoa Mycobacterium avium ‑kompleksin ennaltaehkäisyyn ja hoitoon ei ole varmistettu.

Atsitromysiini ei sovi vaikeiden, nopeasti suurta antibioottipitoisuutta vereen vaativien infektioiden hoitoon.

Seuraavat tiedot otettava huomioon ennen atsitromysiinin määräämistä:

Atsitromysiinin valinnassa kunkin potilaan hoitoon pitää huomioida makrolidiantibioottien sopivuus riittävän diagnoosin perusteella, jossa varmistetaan infektion aiheuttaneen bakteerin soveltuvuus hyväksyttyihin käyttöaiheisiin ja atsitromysiinille ja muille makrolideille resistenttien kantojen vallitsevuus.

Alueilla, joilla esiintyy runsaasti erytromysiini A ‑resistenssiä, on erityisen tärkeää ottaa huomioon tapa, jolla herkkyys atsitromysiinille ja muille antibiooteille kehittyy.

Joissakin Euroopan maissa on raportoitu runsaasti atsitromysiinille, kuten muillekin makrolideille, resistenttejä Streptococcus pneumoniae ‑kantoja (ks. kohta Farmakodynamiikka). Tämä pitää ottaa huomioon hoidettaessa Streptococcus pneumoniae ‑infektioita.

Atsitromysiiniä suositellaan bakteerin aiheuttaman faryngiitin hoitoon vain, jos ensisijainen hoito beetalaktaameilla ei ole mahdollinen.

Iho- ja pehmytkudosinfektiot:

Pehmytkudosinfektioiden pääasiallinen aiheuttaja, Staphylococcus aureus, on usein resistentti atsitromysiinille, joten pehmytkudosinfektioiden atsitromysiinihoito edellyttää herkkyysmääritystä.

Tulehtuneet palovammat:

Atsitromysiini ei ole tarkoitettu tulehtuneiden palovammojen hoitoon.

Sukupuolitaudit:

Jos kyseessä on sukupuoliteitse tarttunut infektio, samanaikainen T. pallidiumin aiheuttama infektio pitää sulkea pois.

Neurologiset tai psykiatriset sairaudet:

Atsitromysiinin käytössä pitää olla varovainen, jos potilaalla on neurologisia tai psykiatrisia sairauksia.

Natrium:

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Yhteisvaikutukset

Antasidit: Antasidien ja atsitromysiinin yhteiskäytön ei havaittu farmakokineettisissä tutkimuksissa vaikuttavan biologiseen kokonaishyötyosuuteen, vaikka seerumin huippupitoisuudet laskivat noin 25 %. Jos potilas käyttää sekä atsitromysiiniä että antasideja, näitä lääkkeitä ei tulisi ottaa samanaikaisesti. Atsitromysiinidepotrakeiden oraalisuspensiota varten samanaikainen anto alumiinihydroksidia ja magnesiumhydroksidia sisältävän lääkkeen (20 ml:n co-magaldrox-kerta-annos) kanssa ei vaikuttanut atsitromysiinin imeytymisnopeuteen eikä ‑määrään. Atsitromysiini pitää ottaa vähintään yhtä tuntia ennen antasidin ottamista tai kaksi tuntia sen jälkeen.

Setiritsiini: 5 vuorokauden pituisen atsitromysiinikuurin anto terveille vapaaehtoisille samanaikaisesti 20 mg:n suuruisen setiritsiiniannoksen kanssa (vakaassa tilassa) ei aiheuttanut farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia eikä merkittäviä muutoksia QT-aikaan.

Didanosiini (dideoksi-inosiini): Kun kuudelle HIV-positiiviselle tutkittavalle annettiin päivittäin 1200 mg:n atsitromysiiniannoksia ja 400 mg didanosiinia/päivä, vaikutuksia didanosiinin vakaan tilan farmakokinetiikkaan ei havaittu verrattuna lumelääkkeeseen.

Digoksiini (P-gp:n substraatit): Makrolidiantibioottien, atsitromysiini mukaan lukien, samanaikaisen antamisen P-glykoproteiinin substraattien, kuten digoksiinin, kanssa on ilmoitettu suurentavan P‑glykoproteiinin substraatin pitoisuutta seerumissa. Jos atsitromysiinia ja P‑gp:n substraatteja, kuten digoksiinia, annetaan samanaikaisesti, on otettava huomioon mahdollinen substraattipitoisuuden nousu seerumissa.

Tsidovudiini: Atsitromysiinin 1000 mg:n kerta-annokset tai toistuvat 1200 mg:n tai 600 mg:n annokset eivät juurikaan vaikuttaneet tsidovudiinin tai sen glukuronidimetaboliitin farmakokinetiikkaan plasmassa tai erittymiseen virtsaan. Atsitromysiini suurensi kuitenkin kliinisesti aktiivisen metaboliitin, fosforyloidun tsidovudiinin, pitoisuuksia ääreisverenkierron mononukleaarisoluissa. Tämän löydöksen kliininen merkitys ei ole selvä, mutta siitä saattaa olla hyötyä potilaille.

Atsitromysiinillä ei ole merkitseviä yhteisvaikutuksia maksan sytokromi P450 ‑järjestelmän kanssa. Sillä ei uskota olevan samanlaisia farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia kuin erytromysiinillä tai muilla makrolideilla. Atsitromysiiniä käytettäessä maksan sytokromi P450 ‑järjestelmä ei indusoidu eikä inaktivoidu sytokromi–metaboliittikompleksin kautta.

Ergotalkaloidit: Ergotalkaloidijohdannaisten ja atsitromysiinin samanaikainen käyttö saattaa teoriassa aiheuttaa ergotismia, joten niiden yhteiskäyttöä ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Atsitromysiinin ja seuraavien sytokromi P450 ‑järjestelmän välityksellä tunnetusti merkittävästi metaboloituvien lääkkeiden välisiä farmakokineettisiä tutkimuksia on tehty.

Astemitsoli, alfentaniili: Atsitromysiinin mahdollisista yhteisvaikutuksista astemitsolin ja alfentaniilin kanssa ei ole tietoja. Näiden lääkkeiden ja atsitromysiinin yhteiskäytössä kehotetaan varovaisuuteen, koska niiden vaikutuksen tiedetään voimistuvan yhteiskäytössä makrolidiantibiootti erytromysiinin kanssa.

Atorvastatiini: Atorvastatiinin (10 mg/vrk) ja atsitromysiinin (500 mg/vrk) samanaikainen käyttö ei muuttanut atorvastatiinin pitoisuuksia plasmassa (HMG-CoA-reduktaasin estäjien määrityksen perusteella). Atsitromysiiniä saavilla potilailla on kuitenkin lääkkeen markkinoille tulon jälkeen ilmoitettu statiinien samanaikaisen käytön yhteydessä rabdomyolyysitapauksia.

Karbamatsepiini: Farmakokineettisessä yhteisvaikutustutkimuksessa terveillä vapaaehtoisilla ei havaittu merkitsevää vaikutusta karbamatsepiinin tai sen aktiivisen metaboliitin pitoisuuksiin plasmassa, kun tutkittava sai samanaikaisesti atsitromysiiniä.

Sisapridi: Sisapridi metaboloituu maksassa CYP3A4-entsyymin kautta. Koska makrolidit estävät tämän entsyymin toimintaa, samanaikainen käyttö sisapridin kanssa saattaa aiheuttaa QT-ajan pidentymistä, kammioperäisiä rytmihäiriöitä ja kääntyvien kärkien takykardiaa.

Simetidiini: Farmakokineettisessä tutkimuksessa ei havaittu vaikutuksia atsitromysiinin farmakokinetiikkaan, kun simetidiiniä annettiin kerta-annoksena 2 tuntia ennen atsitromysiinin antoa.

Kumariininkaltaiset oraaliset antikoagulantit: Atsitromysiini ei muuttanut 15 mg:n varfariinikerta-annoksen antikoagulanttivaikutusta farmakokineettisessä yhteisvaikutustutkimuksessa, johon osallistui terveitä vapaaehtoisia. Antikoagulanttivaikutuksen voimistumista on raportoitu atsitromysiinin ja kumariininkaltaisten oraalisten antikoagulanttien samanaikaisen käytön yhteydessä lääkkeen markkinoille tulon jälkeen. Vaikka syy-yhteyttä ei olekaan varmistettu, protrombiiniajan seurantatiheyteen on kiinnitettävä huomiota atsitromysiinin ja suun kautta otettavien kumariinityyppisten antikoagulanttien yhteiskäytössä.

Siklosporiini: Kun terveille vapaaehtoisille annettiin farmakokineettisessä tutkimuksessa 500 mg/vrk atsitromysiiniä suun kautta kolmen päivän ajan ja sen jälkeen 10 mg/kg siklosporiinia kerta-annoksena suun kautta, siklosporiinin Cmax- ja AUC0-5-arvojen todettiin suurentuneen merkittävästi. Hoitotilanne on siksi arvioitava tarkoin, ennen kuin näitä lääkkeitä annetaan samanaikaisesti. Jos näiden lääkkeiden yhteiskäyttö katsotaan välttämättömäksi, siklosporiinin pitoisuuksia pitää seurata ja muuttaa annosta niiden mukaisesti.

Efavirentsi: Kliinisesti merkittäviä farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia ei havaittu, kun atsitromysiiniä annettiin 600 mg kerta-annoksena ja efavirentsiä 400 mg päivittäin 7 päivän ajan.

Flukonatsoli: Samanaikaisesti annettu atsitromysiinin 1200 mg:n kerta-annos ei muuttanut 800 mg:n kerta-annoksena annetun flukonatsolin farmakokinetiikkaa. Kokonaisaltistus atsitromysiinille ja atsitromysiinin puoliintumisaika pysyivät muuttumattomina samanaikaisessa käytössä flukonatsolin kanssa. Atsitromysiinin huippupitoisuus (Cmax) kuitenkin pieneni (18 %), mutta muutoksella ei ole kliinistä merkitystä.

Indinaviiri: Atsitromysiinillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta indinaviirin farmakokinetiikkaan, kun samanaikaisesti annettiin atsitromysiiniä 1200 mg:n kerta-annoksena ja indinaviiria 800 mg kolme kertaa päivässä 5 päivän ajan.

Metyyliprednisoloni: Atsitromysiinillä ei ollut terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä farmakokineettisessä yhteisvaikutustutkimuksessa merkittävää vaikutusta metyyliprednisolonin farmakokinetiikkaan.

Midatsolaami: Atsitromysiiniannoksen 500 mg/vrk antaminen 3 päivän ajan terveille vapaaehtoisille samanaikaisesti midatsolaamin 15 mg:n kerta-annoksen kanssa ei aiheuttanut kliinisesti merkittäviä muutoksia midatsolaamin farmakokinetiikkaan ja farmakodynamiikkaan.

Nelfinaviiri: Atsitromysiinin (1200 mg) ja vakaassa tilassa olevan nelfinaviirin (750 mg kolme kertaa päivässä) samanaikainen anto sai aikaan atsitromysiinipitoisuuksien suurenemisen. Kliinisesti merkittäviä haittavaikutuksia ei havaittu eikä annosta ole tarpeen muuttaa.

Rifabutiini: Atsitromysiinin ja rifabutiinin samanaikainen anto ei vaikuttanut kummankaan lääkkeen pitoisuuksiin seerumissa.

Tutkittavilla, joita hoidettiin samanaikaisesti atsitromysiinillä ja rifabutiinilla, havaittiin neutropeniaa. Vaikka rifabutiinin käyttöön on liittynyt neutropeniaa, syy-yhteyttä samanaikaiseen atsitromysiinin käyttöön ei ole voitu varmistaa (ks. kohta Haittavaikutukset).

Sildenafiili: Atsitromysiinin (500 mg/vrk 3 päivän ajan) vaikutuksesta sildenafiilin AUC- ja Cmax-arvoihin tai sen tärkeimpään verenkierrossa esiintyvään metaboliittiin ei ollut näyttöä terveillä miespuolisilla vapaaehtoisilla.

Terfenadiini: Farmakokineettisissä tutkimuksissa ei ole ilmoitettu yhteisvaikutuksia atsitromysiinin ja terfenadiinin välillä. Yhteisvaikutuksen mahdollisuutta ei voitu harvinaisissa tapauksissa sulkea kokonaan pois, mutta varsinaista näyttöä yhteisvaikutuksesta ei kuitenkaan ollut.

Teofylliini: Kliinisesti merkitsevästä farmakokineettisestä yhteisvaikutuksesta ei ole saatu näyttöä, kun atsitromysiiniä ja teofylliiniä on annettu samanaikaisesti terveille vapaaehtoisille. Koska muiden makrolidien ja teofylliinin välillä on raportoitu yhteisvaikutuksia, teofylliinipitoisuuksien nousuun viittaavia oireita kehotetaan tarkkailemaan.

Triatsolaami: 14 terveellä vapaaehtoisella tehdyssä tutkimuksessa samanaikaisesti annetulla atsitromysiinillä (500 mg päivänä 1 ja 250 mg päivänä 2) ei havaittu merkittävää vaikutusta päivänä 2 annetun 0,125 mg:n triatsolaamiannoksen farmakokineettisiin muuttujiin verrattuna triatsolaamiin ja lumelääkkeeseen.

Trimetopriimi/sulfametoksatsoli: Kun trimetopriimin ja sulfametoksatsolin yhdistelmävalmistetta (160 mg/800 mg) annettiin 7 päivän ajan, ja seitsemäntenä hoitopäivänä 1200 mg:n annos atsitromysiiniä, merkittävää vaikutusta trimetopriimin tai sulfametoksatsolin huippupitoisuuteen, kokonaisaltistukseen näille aineille tai näiden virtsaan erittymiseen ei havaittu. Atsitromysiinipitoisuudet seerumissa vastasivat muissa tutkimuksissa mitattuja pitoisuuksia.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Ei ole riittäviä tietoja atsitromysiinin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläimillä tehdyissä lisääntymistutkimuksissa osoitettiin, että atsitromysiini läpäisee istukan, mutta teratogeenisia vaikutuksia ei havaittu. Atsitromysiinin turvallisuutta raskauden aikana käytettynä ei ole varmistettu. Atsitromysiiniä ei siksi pidä käyttää raskauden aikana, elleivät hoidon hyödyt ole sen riskejä suuremmat.

Imetys

Atsitromysiinin on raportoitu erittyvän ihmisen rintamaitoon, mutta käytettävissä ei ole riittäviä ja hyvin kontrolloituja, imettävillä naisilla tehtyjä kliinisiä tutkimuksia, joissa olisi tutkittu atsitromysiinin rintamaitoon erittymisen farmakokinetiikkaa. Atsitromysiinin haittavaikutuksia imeväiseen ei tunneta, joten imetys on lopetettava atsitromysiinihoidon ajaksi. Esimerkiksi ripuli, limakalvojen sieni-infektiot ja herkistyminen ovat imeväisellä mahdollisia. Hoidon aikana ja 2 päivää sen päättymisen jälkeen erittyvä maito suositellaan hävittämään. Imetystä voidaan taas jatkaa tämän jälkeen.

Hedelmällisyys

Rotilla tehdyissä hedelmällisyystutkimuksissa tiineyden todennäköisyyden todettiin vähentyneen atsitromysiinin annon jälkeen. Tämän löydöksen merkitystä ihmiselle ei tiedetä.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Siitä ei ole viitteitä, että atsitromysiini vaikuttaisi potilaan ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Seuraavassa taulukossa esitetään esiintymistiheyden ja elinjärjestelmäluokituksen mukaan haittavaikutukset, jotka ovat esiintyneet kliinisissä tutkimuksissa tai valmisteen markkinoille tulon jälkeen. Haittavaikutukset on luokiteltu yleisyyden perusteella seuraavasti:

  • hyvin yleiset (≥ 1/10)
  • yleiset (≥ 1/100, < 1/10)
  • melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100)
  • harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000)
  • hyvin harvinaiset (< 1/10 000)
  • tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutusten vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Atsitromysiinin käyttöön mahdollisesti tai todennäköisesti liittyvät kliinisissä tutkimuksissa tai markkinoille tulon jälkeen havaitut haittavaikutukset:

 

Hyvin

yleiset

Yleiset

Melko harvinaiset

Harvinaiset

Tuntematon

Infektiot

  

Kandidiaasi, emätininfektio, keuhkokuume, sieni-infektio, bakteeri-infektio, nielutulehdus, maha-suolitulehdus, hengitysteiden sairaus, nuha, suun kandidiaasi

 

Pseudo-membranoottinen koliitti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Veri ja imukudos

  

Leukopenia, neutropenia, eosinofilia

 

Trombosytopenia, hemolyyttinen anemia

Immuunijärjestelmä

  

Angioedeema, yliherkkyys

 

Anafylaktinen reaktio (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

  

Anoreksia

  

Psyykkiset häiriöt

  

Hermostuneisuus, unettomuus

Kiihtyneisyys

Aggressio, ahdistuneisuus, delirium, aistiharhat

Hermosto

 

Päänsärky

Huimaus, uneliaisuus, makuaistin häiriöt, parestesiat

 

Pyörtyminen, kouristuskohtaukset, hypestesia, psykomotorinen yliaktiivisuus, haistamiskyvyttömyys, makuaistin puute, hajuharhat, myasthenia gravis (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Silmät

  

Näkökyvyn heikkeneminen

  

Kuulo ja tasapainoelin

  

Kuulohäiriöt, kiertohuimaus

 

Kuulon heikkeneminen, mukaan lukien kuurous ja/tai tinnitus

Sydän

  

Sydämentykytys

 

Kääntyvien kärkien takykardia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), rytmihäiriöt (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), mukaan lukien kammio-takykardia, QT-ajan piteneminen EKG:ssä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Verisuonisto

  

Kuumat aallot

 

Hypotensio

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

  

Hengenahdistus, nenäverenvuoto

  

Ruoansulatuselimistö

Ripuli

Oksentelu, vatsakipu, pahoinvoin-ti

Ummetus, ilmavaivat, dyspepsia, gastriitti, nielemisvaikeus, vatsan pingottuneisuus, suun kuivuminen, röyhtäily, suun haavaumat, syljen liikaeritys

 

Haimatulehdus, kielen värimuutokset

Maksa ja sappi

   

Maksan toimintahäiriö, kolestaattinen ikterus

Maksan vajaatoiminta (joka voi harvoin johtaa kuolemaan) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), fulminantti maksatulehdus, maksakuolio

Iho ja ihonalainen kudos

  

Ihottuma, kutina, nokkosihottuma, ihotulehdus, ihon kuivuminen, liikahikoilu

Valoherkkyys-reaktio,akuutti yleistynyt eksantematoot-tinen pustuloosi (AGEP)

Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi, erythema multiforme

Luusto, lihakset ja sidekudos

  

Nivelrikko, lihaskipu, selkäkipu, niskakipu

 

Nivelkipu

Munuaiset ja virtsatiet

  

Virtsaamisen kivuliaisuus, munuaiskipu

 

Akuutti munuaisten vajaatoiminta, interstitiaalinen nefriitti

Sukupuolielimet ja rinnat

  

Metrorragia, kivessairaus

  

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

  

Turvotus, voimattomuus, huonovointisuus, väsymys, kasvojen turvotus, rintakipu, kuume, kipu, perifeerinen edeema

  

Tutkimukset

 

Vähentynyt lymfosyyt-timäärä, lisääntynyt eosinofiili-määrä, pienentynyt veren bikarbonaattipitoisuus, lisääntynyt basofiili-määrä, lisääntynyt monosyytti-määrä, lisääntynyt neutrofiili-määrä

Suurentunut aspartaattiamino-transferaasi-pitoisuus, suurentunut alaniiniamino-transferaasi-pitoisuus, suurentunut veren bilirubiinipitoisuus, suurentunut veren ureapitoisuus, suurentunut veren kreatiniinipitoisuus, poikkeavuudet veren kaliumpitoisuudessa, suurentunut veren alkalisen fosfataasin pitoisuus, suurentunut kloridipitoisuus, suurentunut glukoosipitoisuus, lisääntynyt trombosyyttimäärä, pienentynyt hematokriitti, suurentunut bikarbonaatti-pitoisuus, poikkeava natriumpitoisuus

  

Haittavaikutukset, jotka mahdollisesti tai todennäköisesti liittyvät Mycobacterium Avium ‑kompleksi-infektion ennaltaehkäisyyn ja hoitoon kliinisten tutkimusten ja markkinoille tulon jälkeisen seurannan perusteella. Nämä haittavaikutukset eroavat nopeavaikutteisten tai depotmuotoisten valmisteiden yhteydessä ilmoitetuista joko tyypiltään tai esiintymistiheydeltään:

 

Hyvin yleiset

(≥ 1/10)

Yleiset

(≥ 1/100 – < 1/10)

Melko harvinaiset

(≥ 1/1 000 – < 1/100)

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

 

Anoreksia

 

Hermosto

 

Heitehuimaus, päänsärky,

parestesiat,

makuhäiriö

Heikentynyt tunto

Silmät

 

Näkökyvyn heikkeneminen

 

Kuulo ja tasapainoelin

 

Kuurous

Kuulon heikkeneminen,

tinnitus

Sydän

  

Sydämentykytys

Ruoansulatuselimistö

Ripuli, vatsakipu,

pahoinvointi, ilmavaivat, vatsavaivat,

löysä uloste

  

Maksa ja sappi

  

Maksatulehdus

Iho ja ihonalainen kudos

 

Ihottuma, kutina

Stevens–Johnsonin oireyhtymä, valoherkkyysreaktio

Luusto, lihakset ja sidekudos

 

Nivelkipu

 

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

 

Väsymys

Voimattomuus, huonovointisuus

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 Fimea

Yliannostus

Oireet

Käytettäessä suositeltuja annoksia suurempia annoksia haittavaikutukset olivat samankaltaisia kuin normaaliannosten jälkeen. Makrolidiantibioottien yliannoksen tyypillisiä oireita ovat mm. korjautuva kuulonmenetys, voimakas pahoinvointi, oksentelu ja ripuli.

Hoito

Yliannoksen yhteydessä on tarvittaessa aiheellista hoitaa yleisesti oireita ja ryhtyä elintoimintoja tukeviin toimenpiteisiin.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: systeemiset bakteerilääkkeet, makrolidit, ATC-koodi: J01FA10.

Vaikutusmekanismi

Azithromycin Krka on atsalidien ryhmään kuuluva makrolidiantibiootti. Molekyyli koostuu erytromysiini-A:n laktonirenkaasta, johon on lisätty typpiatomi. Atsitromysiinin vaikutusmekanismi perustuu sitoutumisesta ribosomaaliseen 50S-alayksikköön aiheutuvaan bakteerien proteiinisynteesin suppressioon ja peptidiketjujen translokaation estymiseen.

Farmakokineettinen/farmakodynaaminen suhde:

Atsitromysiinin tehon kanssa parhaiten korreloiva pääasiallinen PK/PD-parametri on AUC/MIC.

Resistenssimekanismi:

Grampositiivisten mikrobien resistenssiin makrolideille liittyy tavallisesti muutos mikrobilääkkeen sitoutumiskohdassa. Monet 23S rRNA:n peptidyylitransferaasikeskukseen vaikuttavia metylaaseja koodaavat hankinnaiset (erm-ryhmän) geenit välittävät mlSB-tyypin resistenssiä (ks. jäljempänä), joka voi stafylokokeilla liittyä niiden rakenteeseen tai jota altistuminen tietyille makrolideille voi stafylokokeilla ja streptokokeilla indusoida.

Metylaatio haittaa bakteerilääkkeiden sitoutumista ribosomiin ja aiheuttaa ristiresistenssin kehittymistä makrolideille (kaikille makrolideille, jos rakenteeseen liittyvää), linkosamideille ja tyypin B streptogramiineille, mutta ei tyypin A streptogramiineille. Harvinaisempia resistenssimekanismeja ovat mikrobilääkeaineiden hajoaminen inaktivoivien entsyymien, kuten esteraasien, vaikutuksesta tai mikrobilääkkeisiin kohdistuva bakteerien aktiivinen ulosvirtauspumppu.

Gramnegatiiviset mikrobit saattavat olla luontaisesti resistenttejä makrolideille, koska makrolidit eivät kykene tehokkaasti läpäisemään solun ulkokalvoa. Ne makrolidit, jotka kykenevät läpäisemään ulkokalvon paremmin, saattavat vaikuttaa jossain määrin joihinkin gramnegatiivisiin mikrobeihin.

Gramnegatiiviset mikrobit saattavat myös tuottaa ribosomaalista metylaasia tai makrolidejä inaktivoivia entsyymejä.

Raja-arvot

Tyypillisten tauteja aiheuttavien bakteerien atsitromysiiniherkkyyden raja-arvot:

EUCAST (European Committee on Antimicrobial Susceptibility Testing) raja-arvot

MIC-raja-arvot (mg/l)

Taudinaiheuttaja

Herkkä (mg/l)

Resistentti (mg/l)

Staphylococcus spp.

≤ 1

> 2

Streptococcus spp. (ryhmä A, B, C, G)

≤ 0,25

> 0,5

Streptococcus pneumoniae

≤ 0,25

> 0,5

Haemophilus influenzae

≤ 0,12

> 4

Moraxella catarrhalis

≤ 0,25

> 0,5

Neisseria gonorrhoeae

≤ 0,25

> 0,5

Herkkyys

Tietyn lajin hankinnainen resistenssi voi vaihdella maantieteellisesti ja ajallisesti, joten tieto paikallisesta resistenssitilanteesta on tarpeen, etenkin vaikeita infektioita hoidettaessa. Asiantuntija-apuun pitää tarvittaessa turvautua, jos paikallinen resistenssitilanne on sellainen, että hoidon teho on ainakin jonkintyyppisten infektioiden osalta kyseenalainen.

Herkkyystaulukko

Yleisesti herkät lajit

Aerobiset grampositiiviset mikro-organismit

Mycobacterium avium°

Streptococcus pyogenes1

Aerobiset gramnegatiiviset mikro-organismit

Haemophilus influenzae$

Moraxella catarrhalis°

Neisseria gonorrhoeae

Muut mikro-organismit

Chlamydophila pneumoniae°

Chlamydia trachomatis°

Legionella spp. °

Mycoplasma pneumoniae°

Lajit, joilla hankinnainen resistenssi voi olla ongelma

Aerobiset grampositiiviset mikro-organismit

Staphylococcus aureus (metisilliinille herkkä)

Staphylococcus aureus (metisilliinille resistentti)+

Streptococcus pneumoniae

Streptococcus agalactiae

Luonnostaan resistentit mikro-organismit

Aerobiset gramnegatiiviset mikro-organismit

Escherichia coli

Klebsiella spp.

Pseudomonas aeruginosa

° Julkaisuajankohtana ei ole saatavissa ajantasaisia tietoja. Kannan oletetaan keskeisessä kirjallisuudessa, vakiintuneissa työ- ja hoito-ohjeissa olevan herkkä.

1 Resistenssin esiintyvyys joissakin tutkimuksissa ≥ 10 %.

$ Laji on luonnostaan kohtalaisen herkkä (hankinnaisen resistenssimekanismin puuttuessa)

+Resistenssin esiintyvyys yli 50 % vähintään yhdellä EU:n alueella.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Biologinen hyötyosuus suun kautta otetun annoksen jälkeen on noin 37 %. Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2–3 tunnin kuluttua lääkevalmisteen ottamisen jälkeen. 500 mg:n kerta-annoksen jälkeen todettu keskimääräinen huippupitoisuus (Cmax) on noin 0,4 μg/ml.

Jakautuminen

Suun kautta otettu atsitromysiini jakautuu laajasti kaikkialle elimistöön. Farmakokineettiset tutkimukset ovat osoittaneet kudoksista mitattujen atsitromysiinipitoisuuksien olevan merkittävästi suuremmat (jopa 50-kertaisesti) kuin plasmasta mitatut, mikä viittaa siihen, että vaikuttava aine sitoutuu voimakkaasti kudoksiin. Pitoisuudet kohdekudoksissa, kuten keuhkoissa, nielurisoissa ja eturauhasessa, ylittävät MIC90-arvon todennäköisille patogeeneille 500 mg:n kerta-annoksen jälkeen.

Eläinkokeissa todettiin suuria atsitromysiinipitoisuuksia syöjäsoluissa. Aktiivisen fagosytoosin aikana on myös havaittu suurempia atsitromysiinipitoisuuksia kuin inaktiivisen fagosytoosin aikana vapautuu. Eläinkokeissa todettiinkin tulehduspesäkkeissä suuria atsitromysiinipitoisuuksia.

Atsitromysiinin sitoutuminen seerumin proteiineihin vaihtelee pitoisuuden mukaan (12 %:sta pitoisuudessa 0,5 mikrog/ml 52 %:iin saakka pitoisuudessa 0,05 mikrog/ml). Jakautumisen keskitilavuuden vakaassa tilassa (VVss) on laskettu olevan 31,1 l/kg.

Biotransformaatio ja eliminaatio

Plasman terminaalisen eliminaation puoliintumisaika kuvastaa läheisesti 2–4 vuorokauden eliminaation puoliintumisaikaa kudoksissa. Noin 12 % laskimoon annetusta atsitromysiiniannoksesta erittyy muuttumattomana aineena virtsaan kolmen seuraavan vuorokauden aikana. Ihmisen sapesta on löydetty erityisen suuria pitoisuuksia muuttumatonta atsitromysiiniä. Sapessa havaittiin myös kymmenen metaboliittia, jotka muodostuivat N- ja O-demetylaation, desosamiinin ja aglykonirenkaiden hydroksylaation sekä kladinoosikonjugaatin hajoamisen kautta. Nestekromatografian ja mikrobiologisten analyysien tulosten vertailu on osoittanut, että atsitromysiinin metaboliitit eivät ole mikrobiologisesti aktiivisia.

Farmakokinetiikka erityisryhmissä:

Munuaisten vajaatoiminta

Kun lievää tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (glomerulusten suodatusnopeus 10−80 ml/min) sairastaville tutkittaville annettiin suun kautta 1 g:n kerta-annos atsitromysiiniä, keskimääräinen Cmax suureni 5,1 % ja keskimääräinen AUC0-120 suureni 4,2 % verrattuna normaaliin munuaisten toimintaan (GFR > 80 ml/min). Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla tutkittavilla keskimääräinen Cmax suureni 61 % ja keskimääräinen AUC1120 33 % verrattuna normaaliin.

Maksan vajaatoiminta.

Lievää tai keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ei havaittu viitteitä atsitromysiinin farmakokinetiikan merkittävästä muuttumisesta seerumissa verrattuna niihin, joiden maksa toimii normaalisti. Atsitromysiinin puhdistuma virtsassa näyttää tällä potilasryhmällä suurentuvan, mahdollisesti vähentyneen maksapuhdistuman kompensoimiseksi.

Iäkkäät potilaat

Atsitromysiinin farmakokinetiikka oli iäkkäillä miehillä samankaltainen kuin nuorilla aikuisilla, mutta iäkkäiden naisten plasmassa havaittiin suurempia huippupitoisuuksia (30−50 % tavallista suuremmat). Merkityksellistä kumuloitumista ei kuitenkaan havaittu.

Iäkkäillä (> 65-vuotiailla) vapaaehtoisilla havaittiin nuorempiin (< 40-vuotiaisiin) vapaaehtoisiin verrattuna suurempia (29 %) AUC-arvoja aina 5 vuorokauden pituisen hoitojakson jälkeen. Näiden erojen ei kuitenkaan katsottu olevan kliinisesti oleellisia eikä annoksen muuttamista siksi suositella.

Pediatriset potilaat

Lääkkeen farmakokinetiikkaa on tutkittu 4 kuukauden – 15 vuoden ikäisillä lapsilla, jotka saivat kapseleita, rakeita tai suspensiota. Annostuksella 10 mg/kg ensimmäisenä hoitopäivänä ja 5 mg/kg päivinä 2–5 Cmax oli hieman pienempi kuin vastaava arvo aikuisilla. Kolmen hoitopäivän jälkeen Cmax oli 0,6–5 vuoden ikäisillä imeväisillä, pikkulapsilla ja lapsilla 224 mikrog/l ja 6–15-vuoden ikäisillä lapsilla ja nuorilla 383 mikrog/l. Vanhemmilta lapsilta ja nuorilta mitattu t½ = 36 tuntia oli aikuisia koskevien arvojen rajoissa.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Suurilla annoksilla (40-kertaisiin annoksiin saakka hoitoannostukseen nähden) tehdyissä eläinkokeissa atsitromysiinin todettiin aiheuttaneen korjautuvaa fosfolipidoosia, johon ei tavallisesti liittynyt mitään havaittavia varsinaisia toksikologisia seuraamuksia.

Elektrofysiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että atsitromysiini pidentää QT-aikaa.

Karsinogeenisuus:

Karsinogeenisuutta ei ole selvitetty pitkäkestoisissa eläinkokeissa, koska lääke on tarkoitettu vain lyhytaikaishoitoon. Muissa tutkimuksissa ei ole havaittu viitteitä karsinogeenisuudesta.

Mutageenisuus:

In vivo- ja in vitro ‑testimalleissa ei havaittu näyttöä geeni- ja kromosomimutaatioiden mahdollisuudesta.

Lisääntymistoksisuus:

Atsitromysiinin vaikutuksia selvittäneissä hiiren ja rotan alkiotoksisuustutkimuksissa ei havaittu teratogeenisiä vaikutuksia. Kun rotille annettiin atsitromysiiniä 100 ja 200 mg/kg/vrk, sikiön luun muodostuminen ja emon painon nousu hidastuivat hieman. Rotilla tehdyissä peri- ja postnataalitutkimuksissa havaittiin lievää kehityksen hidastumista, kun atsitromysiiniä annettiin 50 mg/kg/vrk tai enemmän.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Tabletin ydin

Mikrokiteinen selluloosa (E 460)

Esigelatinoitu tärkkelys (perunatärkkelys)

Natriumlauryylisulfaatti

Hypromelloosi (E 464)

Kroskarmelloosinatrium (E 468)

Vedetön kolloidinen piidioksidi (E 551)

Magnesiumstearaatti (E 470b)

Kalvopäällyste:

Hypromelloosi 5 cP (E 464)

Titaanidioksidi (E 171)

Makrogoli 400

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

AZITHROMYCIN KRKA tabletti, kalvopäällysteinen
250 mg 6 fol (8,05 €)
500 mg (J) 2 fol (14,47 €), 3 fol (9,65 €)

PF-selosteen tieto

250 mg: Läpipainopakkaus (läpinäkymätön valkoinen PVC/PVdC-kalvo, Alu-folio): kotelossa 4 tai 6 kalvopäällysteistä tablettia.

500 mg: Läpipainopakkaus (läpinäkymätön valkoinen PVC/PVdC-kalvo, Alu-folio): kotelossa 2, 3 tai 30 kalvopäällysteistä tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

250 mg: Valkoinen tai lähes valkoinen, kapselin muotoinen kalvopäällysteinen tabletti (pituus: 13,8−14,2 mm, leveys: 6,3−6,7 mm, korkeus: 4,4−5,3 mm), jonka toisella puolella merkintä ”S19” ja toisella puolella ei merkintöjä.

500 mg: Valkoinen tai lähes valkoinen, kapselin muotoinen kalvopäällysteinen tabletti (pituus: 16,7−17,3 mm, leveys: 8,2−8,8 mm, korkeus: 6,0−6,8 mm), jonka toisella puolella merkintä ”S5” ja toisella puolella jakouurre. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

AZITHROMYCIN KRKA tabletti, kalvopäällysteinen
250 mg 6 fol
500 mg 2 fol, 3 fol

  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

J01FA10

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

16.04.2018

Yhteystiedot

KRKA Finland Oy
Bertel Jungin aukio 5
02600 Espoo
Suomi

020-7545330
www.krka.biz
info.fi@krka.biz