Vertaa PF-selostetta

PERINDOPRIL KRKA tabletti 4 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Perindopril Krka 4 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 4 mg perindopriilin tertiääristä butyyliamiinisuolaa, mikä vastaa 3,338 mg:aa perindopriilia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: laktoosimonohydraatti

Perindopril Krka 4 mg tabletit: 72,28 mg laktoosimonohydraattia/tabletti

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Hypertensio:

Hypertension hoito.

Sydämen vajaatoiminta:

Oireisen sydämen vajaatoiminnan hoito.

Vakaassa tilassa oleva sepelvaltimotauti:

Sydäntapahtumien riskin vähentäminen potilailla, jotka ovat sairastaneet sydäninfarktin ja/tai joille on tehty revaskularisaatio.

Annostus ja antotapa

Annostus

Annos määritellään jokaiselle potilaalle yksilöllisesti ottaen huomioon potilaan ominaisuudet ja hoidon vaikutus verenpaineeseen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kohonnut verenpaine:

Perindopril Krka ‑valmistetta voidaan käyttää joko yksinään tai yhdistettynä johonkin toiseen verenpainetta alentavaan valmisteeseen (ks. kohdat Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Yhteisvaikutukset ja Farmakodynamiikka).

Suositeltu aloitusannos on 4 mg kerran vuorokaudessa aamulla.

Verenpaine voi laskea voimakkaasti ensimmäisen annoksen jälkeen henkilöillä, joilla reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä on erityisen aktiivinen (renovaskulaarinen hypertensio, suola- tai nestevajaus, sydämen vajaatoiminta tai vaikea hypertensio). Näiden henkilöiden hoito tulee aloittaa lääkärin seurannassa ja suositeltu aloitusannos on 2 mg.

Annos voidaan nostaa kuukauden hoidon jälkeen 8 mg:aan kerran vuorokaudessa.

Oireista verenpaineen laskua voi esiintyä perindopriilihoidon alussa, erityisesti potilailla, jotka saavat samanaikaisesti diureettilääkitystä. Tällaisissa tapauksissa suositellaan erityistä huolellisuutta, koska näillä potilailla voi olla suola- ja/tai nestevajausta.

Diureettilääkitys pitäisi lopettaa 2-3 päivää ennen perindopriilihoidon aloittamista, mikäli mahdollista (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Hypertensiopotilailla, joiden diureettilääkitystä ei voida keskeyttää, perindopriilihoito tulee aloittaa 2 mg:n annoksella. Munuaisten toimintaa ja seerumin kaliumtasoa tulee seurata. Seuraava perindopriiliannos tulee määritellä yksilöllisesti hoidon vasteen mukaan. Tarvittaessa diureettilääkitystä voidaan jatkaa.

Iäkkäillä potilailla aloitusannos on 2 mg. Annosta voidaan nostaa asteittain 4 mg:aan kuukauden kuluttua ja tarvittaessa 8 mg:aan munuaistoiminnasta riippuen (ks. alla oleva taulukko).

Oireinen sydämen vajaatoiminta:

Suositellaan, että perindopriilihoito aloitetaan lääkärin seurannassa, yleensä yhdistelmähoitona kaliumia säästämättömän diureetin ja/tai digoksiinin ja/tai beetasalpaajan kanssa. Suositeltu aloitusannos on 2 mg aamuisin. Tätä annosta voidaan suurentaa kahden viikon jälkeen annokseen 4 mg kerran päivässä saakka, jos potilas sietää tämän annoksen. Annoksen muuttaminen on toteutettava aina kullakin potilaalla todetun kliinisen vasteen mukaisesti.

Hoito on aloitettava tarkassa seurannassa vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastaville tai riskiryhmään kuuluville (heikentynyt munuaisten toiminta tai alttius elektrolyyttitasapainon häiriöille sekä samanaikaista diureetti- tai vasodilaattorilääkitystä saavat potilaat) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Jos potilaalla on alttius oireiseen alhaiseen verenpaineeseen esim. jos hänellä on suolavajaus, johon voi liittyä hyponatremia, hypovolemia tai voimakas diureettilääkitys, tulisi nämä hoitaa ennen perindopriilihoidon aloittamista. Verenpainetta, munuaisten toimintaa ja seerumin kaliumia on seurattava huolellisesti ennen hoitoa ja sen aikana (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Vakaassa tilassa oleva sepelvaltimotauti:

Suositeltu aloitusannos on 4 mg perindopriilia kerran päivässä kahden viikon ajan, jonka jälkeen annos voidaan nostaa 8 mg:aan kerran päivässä riippuen munuaisten toiminnasta ja jos 4 mg:n annos on hyvin siedetty.

Iäkkäillä potilailla aloitusannos on 2 mg kerran päivässä ensimmäisen viikon ajan, ja 4 mg kerran päivässä toisen hoitoviikon ajan, jonka jälkeen annos voidaan nostaa 8 mg:aan kerran päivässä riippuen munuaisten toiminnasta (ks. taulukko 1: Annoksen sovittaminen munuaisten vajaatoiminnassa). Annosta tulee lisätä vain jos edellinen alhaisempi annos on ollut hyvin siedetty.

Munuaisten vajaatoiminta:

Munuaisten vajaatoimintapotilaiden annos tulee säätää kreatiniinipuhdistuman mukaan, kuten alla olevassa taulukossa 1 on määritelty.

Taulukko 1: Annoksen sovittaminen munuaisten vajaatoiminnassa

Kreatiniinipuhdistuma (ml/min)

Suositusannos

ClCr ≥ 60

4 mg/vrk

30 < ClCr < 60

2 mg/vrk

15 < ClCr < 30

2 mg joka toinen päivä

Hemodialyysipotilaat* ClCR < 15

2 mg dialyysipäivinä

* Perindoprilaatin puhdistuma dialyysissä on 70 ml/min. Hemodialyysihoitoa saavien potilaiden tulisi ottaa peridopriiliannos dialyysin jälkeen.

Maksan vajaatoimintapotilaat:

Annoksen säätäminen ei ole tarpeen maksan vajaatoiminnassa (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat

Perindopriilin turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Saatavilla olevan tiedon perusteella, joka on kuvattu kohdassa Farmakodynamiikka, ei voida antaa suosituksia annostuksesta. Siksi perindopriilin käyttöä lapsille ja nuorille ei suositella.

Antotapa:

Suun kautta.

Perindopriili suositellaan otettavaksi kerran päivässä aamuisin ennen aamupalaa.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille tai mille tahansa muulle ACE:n estäjälle
  • Aiemmin esiintynyt angioedeema, joka on liittynyt aiempaan hoitoon ACE:n estäjillä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
  • Perinnöllinen tai idiopaattinen angioedeema
  • Toinen ja kolmas raskauskolmannes (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Raskaus ja imetys)
  • Perindopril Krka ‑valmisteen käyttö samanaikaisesti aliskireeniä sisältävien valmisteiden kanssa on vasta-aiheista, jos potilaalla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta (glomerulusten suodatusnopeus <60 ml/min/1,73 m2) (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Farmakodynamiikka).
  • Samanaikainen käyttö sakubitriilia ja valsartaania sisältävän yhdistelmävalmisteen kanssa. Perindopril Krka -hoitoa ei saa aloittaa ennen kuin viimeisen sakubitriilia ja valsartaania sisältävän yhdistelmävalmisteannoksen ottamisesta on kulunut vähintään 36 tuntia (ks. myös kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).
  • Kehonulkoiset hoidot, jotka johtavat veren kosketukseen negatiivisesti varautuneiden pintojen kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset)
  • Merkittävä ahtauma munuaisvaltimoissa bilateraalisesti tai ainoan toimivan munuaisen valtimoahtauma (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Vakaassa tilassa oleva sepelvaltimotauti

Jos ensimmäisen perindopriilihoitokuukauden kuluessa esiintyy epästabiili angina pectoris episodi (lievä tai vakava), tulee tehdä huolellinen hyöty/riski-analyysi ennen kuin hoitoa jatketaan.

Hypotensio

Vaikka ACE:n estäjät voivat aiheuttaa verenpaineen laskua, oireinen hypotensio on harvinainen komplisoitumatonta hypertensiota sairastavilla. Se ilmenee todennäköisemmin potilailla, joilla on diureettihoidosta, vähäsuolaisesta ruokavaliosta, dialyysistä, ripulista tai oksentelusta aiheutuva hypovolemia sekä potilailla, joilla on vaikea reniiniriippuvainen hypertensio (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset). Oireista verenpaineen laskua on havaittu potilailla, joilla on sydämen vajaatoiminta, johon voi liittyä vaikea munuaisten vajaatoiminta. Tällaista esiintyy todennäköisemmin vaikeampaa sydämen vajaatoimintaa sairastavilla, mitä kuvastaa suurten ns. loop-diureettiannosten käyttö, hyponatremia tai toiminnallinen munuaisten vajaatoiminta. Potilailla, joilla on oireisen hypotension riski, hoidon aloittaminen ja annostusten muutokset suositellaan tehtäväksi lääkärin tarkassa valvonnassa (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Haittavaikutukset). Samanlainen varovaisuus on tarpeen angina pectorista tai aivojen verenkierron sairautta sairastavien hoidossa, jolloin verenpaineen liiallinen lasku voi johtaa sydäninfarktiin tai aivoverenkiertohäiriöön.

Jos hypotensio ilmenee, potilas on asetettava selinmakuulle ja tarvittaessa on aloitettava nesteytyshoito 9 mg/ml (0,9%) fysiologisella keittosuolaliuoksella laskimoon annettuna. Tilapäinen verenpaineen lasku ei estä hoidon jatkamista seuraavilla annoksilla (joiden antamista voidaan tavallisesti jatkaa ilman ongelmia), kun verenpaine on palautunut normaaliksi nestetilavuuden lisäännyttyä.

Joillakin kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastavilla, joiden verenpaine on normaali tai alhainen, perindopriili voi laskea verenpainetta entisestään. Tällainen vaikutus voidaan ennakoida eikä sen esiintyminen tavallisesti edellytä hoidon lopettamista. Jos hypotensio muuttuu oireiseksi, voi olla syytä pienentää annostusta tai lopettaa perindopriilihoito.

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto

On olemassa näyttöä siitä, että ACE:n estäjien, angiotensiini II ‑reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikainen käyttö lisää hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen (mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) riskiä. Sen vuoksi RAA-järjestelmän kaksoisestoa ACE:n estäjien, angiotensiini II ‑reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla ei suositella (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Farmakodynamiikka).

Jos kaksoisestohoitoa pidetään täysin välttämättömänä, sitä on annettava vain erikoislääkärin valvonnassa ja munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja huolellisesti.

ACE:n estäjiä ja angiotensiini II ‑reseptorin salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti potilaille, joilla on diabeettinen nefropatia.

Aortta- ja hiippaläpän ahtauma, hypertrofinen kardiomyopatia

Perindopriilia, kuten muitakin ACE:n estäjiä, on annettava varoen potilaille, joilla on hiippaläpän ahtauma ja vasemman kammion ulosvirtaus on heikentynyt (esim. aortan ahtauma tai hypertrofinen kardiomyopatia).

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoimintaa sairastaville (kreatiniinipuhdistuma < 60 ml/minuutissa) perindopriilihoidon aloitusannos on sovitettava ensisijaisesti kreatiniinipuhdistuman mukaisesti (ks. kohta Annostus ja antotapa) ja sen jälkeen saadun hoitovasteen perusteella. Munuaissairauksia sairastavien potilaiden hoidon on syytä käsittää seerumin kaliumpitoisuuden ja kreatiniinipitoisuuden seuraaminen säännöllisin väliajoin (ks. kohta Haittavaikutukset).

Oireista sydämen vajaatoimintaa sairastavilla ACE:n estäjähoidon aloittamiseen liittyvä hypotensio saattaa lisätä jonkin verran munuaisten toiminnan heikkenemistä. Tästä saattaa seurata akuutti munuaisten vajaatoiminta, joka on kuitenkin tavallisesti ohimenevä.

Potilailla, joilla on molemminpuolinen munuaisvaltimoiden ahtauma (tai toisen munuaisen valtimoahtauma, jos potilaalla on vain toinen munuainen jäljellä), veren ureapitoisuus ja seerumin kreatiniinipitoisuus voivat nousta ACE:n estäjähoidon aikana, mutta tällaiset muutokset tavallisesti korjautuvat hoidon lopettamisen jälkeen. Tällaisia laboratorioarvojen muutoksia esiintyy todennäköisemmin potilailla, joilla on aiemmin kehittynyt munuaisten vajaatoiminta. Jos potilaalla on munuaissuoniperäinen hypertensio, siihen liittyy verenpaineen voimakkaan laskun ja vakavan munuaisten vajaatoiminnan riskin lisääntyminen. Tällaisten potilaiden hoito on aloitettava pienellä annostuksella ja lääkärin tarkassa seurannassa. Sen jälkeiset annostitraukset on lisäksi tehtävä varovasti. Diureettihoito saattaa pahentaa näitä tiloja ja sen vuoksi diureettihoidon lopettaminen ja munuaisten toiminnan seuraaminen ovat tarpeen ensimmäisten hoitoviikkojen aikana.

Verenpainetautia sairastavilla, joilla ei ollut ilmeistä aiemmin todettua munuaissuoniperäistä sairautta, on satunnaisesti havaittu tavallisesti vähäistä ja ohimenevää veren ureatypen ja seerumin kreatiinipitoisuuden nousua, erityisesti perindopriilin ja diureetin samanaikaisen käytön aikana. Tällaista ilmenee todennäköisemmin potilailla, joilla on aiemmin kehittynyt munuaisten vajaatoiminta, ja saattaa edellyttää diureetti- ja/tai perindopriilihoidon annostuksen pienentämistä ja/tai hoidon lopettamista.

Hemodialyysiä saavat potilaat

Anafylaktoidisia reaktioita on ilmoitettu potilailla, jotka saavat samanaikaisesti hemodialyysiä high-flux-kalvoja käyttäen sekä ACE:n estäjähoitoa. Näillä potilailla on harkittava erityyppisen dialyysikalvon käyttöä tai muuhun verenpainelääkkeiden luokkaan kuuluvan lääkityksen käyttämistä.

Munuaisen siirto

Perindopriilin antamisesta munuaisen siirrossa äskettäin olleille potilaille ei ole kokemusta.

Yliherkkyys/angioedeema

Kasvojen, raajojen, huulten, limakalvojen, kielen, äänielinten ja/tai kurkunpään angioedeemaa on todettu harvinaisissa tapauksissa ACE:n estäjähoitoa, myös perindopriiliä, saaneilla potilailla (ks. kohta Haittavaikutukset). Sitä saattaa esiintyä missä tahansa hoidon vaiheessa. Tällaisissa tapauksissa perindopriilihoito on lopetettava välittömästi ja asianmukainen seuranta aloitettava ja sitä on jatkettava siihen saakka, kunnes oireet ovat täysin hävinneet. Kasvojen ja huulten alueelle rajoittunut turvotus häviää tavallisesti ilman hoitoa, vaikka antihistamiinien on todettu lievittävän näitä oireita.

Kurkunpään turvotukseen liittyvä angioedeema voi johtaa kuolemaan. Koska kielen, äänielinten tai kurkunpään turvotukseen liittyy ilmateiden tukkeutumisen riski, ensiavun antaminen on aloitettava välittömästi. Se saattaa käsittää adrenaliinin annon ja/tai ilmateiden auki pysymisen varmistavat toimenpiteet. Potilas on pidettävä lääkärin tarkassa seurannassa, kunnes oireet ovat varmasti täysin hävinneet.

Potilailla, joilla on aiemmin ilmennyt ACE:n estäjähoitoon liittymätön angioedeema, voi olla suurentunut angioedeemariski ACE:n estäjähoidon aikana (ks. kohta Vasta-aiheet).

Suoliston angioedeemaa on raportoitu esiintyneen harvoin potilailla, joita on hoidettu ACE:n estäjillä. Näillä potilailla esiintyi vatsakipua (pahoinvoinnin tai oksentelun kanssa tai niitä ilman); joissakin tapauksissa tilaa ei edeltänyt kasvojen angioedeema, ja C1-esteraasipitoisuudet olivat normaaleja. Angioedeema todettiin tutkimusmenetelmillä, kuten vatsa-alueen TT-kuvauksella, ultraäänitutkimuksella tai kirurgisen operaation yhteydessä, ja oireet hävisivät, kun hoito ACE:n estäjällä lopetettiin. Suoliston angioedeema tulisi sisällyttää ACE:n estäjällä hoidetun potilaan vatsakivun erotusdiagnoosiin.

ACE:n estäjien samanaikainen käyttö sakubitriilia ja valsartaania sisältävän yhdistelmävalmisteen kanssa on vasta-aiheista lisääntyneen angioedeeman riskin vuoksi. Hoitoa sakubitriilia ja valsartaania sisältävällä yhdistelmävalmisteella ei saa aloittaa ennen kuin viimeisen perindopriiliannoksen ottamisesta on kulunut vähintään 36 tuntia. Perindopriilihoitoa ei saa aloittaa ennen kuin viimeisen sakubitriilia ja valsartaania sisältävän yhdistelmävalmisteannoksen ottamisesta on kulunut vähintään 36 tuntia (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset).

ACE:n estäjien samanaikainen käyttö rasekadotriilin, mTOR:n estäjien (esim. sirolimuusin, everolimuusin, temsirolimuusin) ja vildagliptiinin kanssa saattaa lisätä angioedeeman (esim. hengitysteiden tai kielen turpoaminen, johon saattaa liittyä hengityksen heikentymistä) riskiä (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Jos potilas käyttää jo ennestään jotakin ACE:n estäjää, rasekadotriilin, mTOR:n estäjien (esim. sirolimuusin, everolimuusin, temsirolimuusin) ja vildagliptiinin käytön aloittamisessa pitää olla varovainen.

Anafylaktoidiset reaktiot LDL-afereesin yhteydessä

Dekstraanisulfaatin kanssa tehdyn LDL-afereesin aikana on harvoin ilmoitettu henkeä uhkaavia anafylaktoidisia reaktioita ACE:n estäjillä hoitoa saaneilla potilailla. Nämä reaktiot voidaan välttää keskeyttämällä hoito ACE:n estäjillä tilapäisesti ennen kutakin LDL-afereesihoitokertaa.

Anafylaktoidiset reaktiot siedätyshoidon aikana

Siedätyshoidon (esim. Hymenoptera-myrkyllä) aikana ACE:n estäjillä hoitoa saaneilla potilailla on esiintynyt anafylaktoidisia reaktioita. Nämä reaktiot voitiin välttää keskeyttämällä ACE:n estäjien käyttö tilapäisesti, mutta ne ilmenivät uudelleen tahattoman uudelleenaltistuksen yhteydessä.

Maksan vajaatoiminta

ACE:n estäjähoitoon on harvoin liittynyt oireyhtymä, joka alkaa kolestaattisena keltaisuutena ja etenee voimakasoireiseksi maksanekroosiksi ja (toisinaan) johtaa kuolemaan. Tämän oireyhtymän mekanismia ei tunneta. Kun keltaisuutta tai maksaentsyymien selkeää nousua ilmenee, hoito ACE:n estäjillä on keskeytettävä ja potilas on pidettävä asianmukaisessa lääkärin valvonnassa (ks. kohta Haittavaikutukset).

Neutropenia/agranulosytoosi/trombosytopenia/anemia

ACE:n estäjiä saavilla potilailla on raportoitu neutropeniaa/agranulosytoosia, trombosytopeniaa ja anemiaa. Neutropenia on harvinainen potilailla, joiden munuaisten toiminta on normaali ja joilla ei ole muita komplikaatioita aiheuttavia tekijöitä. Perindopriilia on käytettävä erittäin varovasti systeemistä sidekudossairautta sairastavilla tai hoitoa immunosuppressiivisillä lääkkeillä, allopurinolilla tai prokaiiniamidilla saavilla sekä minkä tahansa näiden komplisoivien tekijöiden yhdistelmän ilmetessä erityisesti, jos potilaalla on aiemmin todettu munuaisten vajaatoiminta. Osalle potilaista on kehittynyt vakavia infektioita, joihin tehokas antibioottihoito ei osassa tapauksista tehonnut. Jos perindopriilia annetaan tällaisille potilaille, valkoisten verisolujen määrää suositellaan seurattavaksi säännöllisin väliajoin ja potilaita on kehotettava ilmoittamaan infektion merkeistä (esim. kurkkukipu ja kuume).

Rotu

ACE:n estäjien aiheuttamaa angioedeemaa esiintyy enemmän mustaihoisilla potilailla kuin muilla väestöryhmillä. Muiden ACE:n estäjien tavoin myös perindopriilin verenpainetta alentava teho saattaa olla heikompi mustaihoisilla kuin muilla väestöryhmillä mahdollisesti sen vuoksi, että matalan reniinipitoisuuden esiintyvyys on suurempi mustaihoisella verenpainetautia sairastavalla väestöllä.

Yskä

Yskän esiintymistä on ilmoitettu ACE:n estäjähoidon aikana. Yskä on tyypillisesti kuivaa, sitkeää ja häviää lääkityksen lopettamisen jälkeen. ACE:n estäjien aiheuttama yskä on huomioitava tehtäessä yskän erotusdiagnoosia.

Leikkaus/yleisanestesia

Suurten leikkausten yhteydessä tai verenpainetta alentavan nukutusaineen annon jälkeen perindopriili voi estää kompensoivan reniinin vapautumisen aiheuttamaa angiotensiini II muodostumista. Sen vuoksi perindopriilin käyttö on keskeytettävä vuorokautta ennen leikkausta. Jos matalaa verenpainetta esiintyy ja sen epäillään johtuvan tästä mekanismista, tila voidaan korjata volyymilisäyksellä.

Hyperkalemia

ACE:n estäjät voivat aiheuttaa hyperkalemiaa, koska ne estävät aldosteronin vapautumista. Jos

potilaan munuaisten toiminta on normaali, tällainen vaikutus ei tavallisesti ole merkittävä. Hyperkalemian kehittymisen riskitekijöitä ovat munuaisten vajaatoiminta, munuaisten toiminnan heikkeneminen, ikä (> 70 vuotta), diabetes mellitus, samanaikaiset tapahtumat, kuten kuivuminen, akuutti sydämen dekompensaatio, metabolinen asidoosi ja samanaikainen kaliumia säästävien diureettien (esim. spironolaktoni, eplerenoni, triamtereeni tai amiloridi), kaliumlisien tai kaliumia sisältävien suolan korvikkeiden käyttö sekä muiden seerumin kaliumpitoisuutta lisäävien lääkkeiden (esim. hepariini, trimetopriimi tai kotrimoksatsoli, joka tunnetaan myös nimellä trimetopriimi/sulfametoksatsoli) ja erityisesti aldosteronin estäjien tai angiotensiinireseptorin salpaajien) samanaikainen käyttö. Kaliumlisien, kaliumia säästävien diureettien tai kaliumia sisältävien suolan korvikkeiden käyttö voi johtaa huomattavaan seerumin kaliumpitoisuuden kohoamiseen, erityisesti munaisten vajaatoimintapotilailla.

Hyperkalemia voi aiheuttaa vakavia, joskus jopa kuolemaan johtavia rytmihäiriöitä. Jos potilas käyttää ACE:n estäjiä, kaliumia säästävien diureettien ja angiotensiinireseptorin salpaajien käytössä pitää olla varovainen, ja seerumin kaliumpitoisuutta ja munuaisten toimintaa pitää seurata. Jos edellä mainittujen lääkkeiden samanaikainen käyttö on välttämätöntä, niitä tulee käyttää varoen ja seerumin kaliumpitoisuutta tulee seurata säännöllisesti (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Diabetespotilaat

Suun kautta otettavia diabeteslääkkeitä tai insuliinia saavien diabeetikkojen verensokeritasoa on seurattava tarkoin ensimmäisen kuukauden ajan ACE:n estäjähoidon aloittamisen jälkeen (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Litium

Perindopriilin ja litiumin samanaikaista käyttöä ei yleisesti ottaen suositella (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Kaliumia säästävät lääkkeet, kaliumlisät tai kaliumia sisältävät suolan korvikkeet

Perindopriilin ja kaliumia säästävien lääkkeiden, kaliumlisien tai kaliumia sisältävien suolan korvikkeiden käyttöä ei yleisesti ottaen suositella (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Primaari aldosteronismi

Potilaat, joilla on primaari hyperaldosteronismi, eivät yleensä hyödy reniini-angiotensiinialdosteronijärjestelmän kautta vaikuttavasta verenpainelääkityksestä. Tämän vuoksi tämän lääkkeen käyttöä ei suositella.

Laktoosi

Perindopril Krka -tabletit sisältävät laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkevalmistetta.

Natrium

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Raskaus

ACE:n estäjien käyttöä ei pidä aloittaa raskauden aikana. Jos ACE:n estäjiä käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle tulee vaihtaa muu, raskauden aikanakin turvallinen verenpainelääkitys, ellei ACE:n estäjien käyttöä pidetä välttämättömänä. Kun raskaus todetaan, ACE:n estäjien käyttö on lopetettava heti, ja tarvittaessa on aloitettava muu lääkitys (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Raskaus ja imetys).

Yhteisvaikutukset

Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisestoon ACE:n estäjien, angiotensiini II - reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla liittyy haittavaikutusten, esimerkiksi hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen (mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) suurentunut esiintyvyys vain yhden RAA-järjestelmään vaikuttavan aineen käyttöön verrattuna (ks. kohdat Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Hyperkalemiaa aiheuttavat lääkkeet

Eräät lääkeaineet tai terapeuttiset luokat voivat lisätä hyperkalemian ilmaantumista: aliskireeni, kaliumsuolat, kaliumia säästävät diureetit, ACE:n estäjät, angiotensiini II-reseptorin salpaajat, ei-steroidaaliset tulehduskipulääkkeet, hepariinit, immunosuppressiiviset lääkkeet, kuten siklosporiini tai

takrolimuusi, trimetopriimi, kotrimoksatsoli (trimetopriimi/sulfametoksatsoli). Näiden lääkkeiden samanaikainen käyttö lisää hyperkalemian vaaraa.

Samanaikainen käyttö on vasta-aiheista (ks. kohta Vasta-aiheet)

Aliskireeni

Potilailla, joilla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta, on hyperkalemian, munuaistoiminnan heikkenemisen sekä kardiovaskulaarisen sairastuvuuden ja kuolleisuuden riski lisääntynyt.

Kehonulkoiset hoidot

Kehonulkoiset hoidot, jotka johtavat veren kosketukseen negatiivisesti varautuneiden pintojen kanssa, kuten dialyysi tai hemofiltraatio tiettyjen high-flux -kalvojen kanssa (esim. polyakrylonitriilikalvot) ja LDL-afereesi dekstraanisulfaatin kanssa, koska vaikeiden anafylaktisten reaktioiden riski on lisääntynyt (ks. kohta Vasta-aiheet). Jos tällaisia hoitoja tarvitaan, on harkittava toisentyyppisten dialyysikalvojen käyttöä tai eri lääkeryhmään kuuluvaa verenpainelääkettä.

Sakubitriili/valsartaani

ACE:n estäjien samanaikainen käyttö sakubitriilia ja valsartaania sisältävän yhdistelmävalmisteen kanssa on vasta-aiheista, koska se lisää angioedeeman riskiä (ks. kohta Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Samanaikaista käyttöä ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Aliskireeni

Muilla kuin potilailla, joilla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta, on hyperkalemian,

munuaistoiminnan heikkenemisen sekä kardiovaskulaarisen sairastuvuuden ja kuolleisuuden riski

lisääntynyt.

Samanaikainen ACE:n estäjän ja angiotensiinireseptorin salpaajan käyttö

Kirjallisuusraporttien mukaan potilailla joilla on todettu ateroskleroottinen sairaus, sydämen vajaatoiminta tai diabetes, johon liittyy pääte-elinten vaurioita, ACE:n estäjän ja angiotensiinireseptorin salpaajan samanaikaiseen käyttöön liittyy suurempi liian matalan verenpaineen, pyörtymisen, hyperkalemian ja munuaistoiminnan heikkenemisen (akuutti munuaisten vajaatoiminta mukaan lukien) riski yhden reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavan lääkkeen käyttöön verrattuna. Kaksoissalpaus (esimerkiksi yhdistämällä ACE:n estäjä ja angiotensiini II -reseptorin salpaaja) on rajattava yksilöllisesti määritettyihin tapauksiin, ja munuaistoimintaa, kaliumpitoisuuksia ja verenpainetta on seurattava tarkkaan.

Estramustiini

Lisääntyneiden haittavaikutusten, kuten angioneuroottisen edeeman, riski.

Rasekadotriili

ACE:n estäjien (esim. perindopriilin) tiedetään aiheuttavan angioedeemaa. Tämä riski saattaa olla suurempi, jos samanaikaisesti käytetään rasekadotriilia (akuutin ripulin hoitoon käytettävää lääkettä).

mTOR-kinaasin estäjät (esim. sirolimuusi, everorilomuusi, temsirolimuusi)

mTOR-kinaasin estäjiä samanaikaisesti käyttävillä potilailla saattaa olla lisääntynyt angioedeeman riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kotrimoksatsoli (trimetopriimi/sulfametoksatsoli)

Kotrimoksatsolia (trimetopriimi/sulfametoksatsoli) samanaikaisesti käyttävillä potilailla saattaa olla tavanomaista suurempi hyperkalemian riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kaliumia säästävät diureetit (esim.triamtereeni, amiloridi), kaliumlisät tai kaliumia sisältävät suolankorvikkeet

Vaikka seerumin kaliumpitoisuus pysyy tavallisesti normaalirajoissa, joillakin perindopriilihoitoa saavilla potilailla voi esiintyä hyperkalemiaa (mahdollisesti kuolemaan johtavaa), erityisesti munuaisten vajaatoiminnan kanssa (hyperkalemiavaikutuksia lisäävä). Kaliumia säästävistä diureeteista (esim. spironolaktonista, triamtereenista tai amiloridista), kaliumlisistä tai kaliumia sisältävistä suolankorvikkeista voi aiheutua huomattavasti suurentunut seerumin kaliumpitoisuus. Hoidossa on oltava varovainen myös, jos perindopriilin kanssa samanaikaisesti käytetään muita lääkeaineita, jotka suurentavat seerumin kaliumpitoisuutta, kuten trimetopriimia ja kotrimoksatsolia (trimetopriimia ja sulfametoksatsolia sisältävä yhdistelmävalmiste), sillä trimetopriimilla tiedetään olevan amiloridin kaltainen kaliumia säästävä diureettivaikutus. Perindopriilin ja edellä mainittujen lääkkeiden käyttöä yhdistelmänä ei sen vuoksi suositella. Jos samanaikainen käyttö on aiheellista, hoidossa on oltava varovainen, ja seerumin kaliumpitoisuutta on seurattava tihein väliajoin.

Spironolaktonin käyttö sydämen vajaatoiminnassa, ks. alla.

Litium

ACE:n estäjien ja litiumin samanaikaisen käytön seurauksena on raportoitu reversiibeliä seerumin

litiumtason nousua ja litiummyrkytystä. Perindopriilin ja litiumin samanaikaista käyttöä ei suositella, mutta mikäli yhdistelmä katsotaan välttämättömäksi, tulee seerumin litiumtasoa seurata huolellisesti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Erityistä varovaisuutta edellyttävä samanaikainen käyttö

Diabeteslääkkeet (insuliinit, suun kautta otettavat diabeteslääkkeet)

Epidemisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että ACE:n estäjän ja diabeteslääkkeiden (insuliinin, suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden) samanaikainen käyttö voi lisätä verensokeria alentavaa vaikutusta, johon liittyy hypoglykemian riski. Tämä ilmiö vaikuttaa olevan todennäköisempi yhdistelmähoidon ensimmäisten viikkojen aikana sekä munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Baklofeeni

Verenpainetta alentavan vaikutuksen lisääntyminen. Verenpainetta on tarkkailtava ja verenpainelääkkeen annostusta muutettava tarvittaessa.

Kaliumia säästämättömät diureetit

Diureettilääkitystä saavilla potilailla, ja erityisesti niillä, joilla on neste- ja/tai suolavaje, voi esiintyä liiallista verenpaineen laskua ACE:n estäjähoidon aloituksen jälkeen. Verenpaineen laskun riskiä voidaan vähentää seuraavasti: diureettilääkitys lopetetaan, lisätään nesteen tai suolan saantia ennen perindopriililääkityksen aloittamista pienillä ja asteittain nousevilla annoksilla.

Arteriaalisessa hypertensiossa, jossa aiempi diureettihoito on saattanut aiheuttaa neste -ja/tai suolavajausta, diureettihoito on lopetettava ennen ACE:n estäjän aloitusta, minkä jälkeen kaliumia säästämättömän diureetin käyttö voidaan aloittaa uudelleen. Vaihtoehtoisesti ACE:n estäjähoito on aloitettava pienillä ja hitaasti suurenevilla annoksilla

Kongestiivisessa sydämen vajaatoiminnassa, jota hoidetaan diureeteilla, ACE:n estäjä on aloitettava erittäin pienellä annoksella, mahdollisesti kaliumia säästämättömän diureetin annostuksen pienentämisen jälkeen.

Munuaistoimintaa (kreatiniinitasoja) on aina seurattava ACE:n estäjähoidon ensimmäisten viikkojen aikana.

Kaliumia säästävät diureetit (eplerenoni, spironolaktoni)

Kun eplerenonin tai spironolaktonin vuorokausiannos on 12,5 - 50mg ja samanaikaisesti käytetään pieniannoksista ACE:n estäjää:

NYHA II–IV -luokan sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, joiden ejektiofraktio on <40%, ja jotka ovat aiemmin saaneet ACE:n estäjiä ja loop-diureetteja, on mahdollisesti kuolemaan johtavan hyperkalemian riskilisääntynyt, erityisesti poikettaessa näiden lääkkeiden yhteiskäyttöä koskevista suosituksista.

Ennen yhdistelmähoidon aloittamista on varmistettava, ettei potilaalla ole hyperkalemiaa tai munuaisten vajaatoimintaa.

Veren kalium-ja kreatiniinipitoisuutta on seurattava tarkkaan hoidon alkuvaiheissa. Hoidon ensimmäisen kuukauden aikana suositellaan seurantaa viikoittain ja sen jälkeen kuukausittain.

Tulehduskipulääkkeet (NSAID), mukaan lukien aspiriini annoksella ≥ 3 g/vrk

ACE:n estäjien ja tulehduskipulääkkeiden (esim. asetyylisalisyylihappo tulehdusta hillitsevinä annoksina, COX-2:n estäjät ja epäselektiiviset tulehduskipulääkkeet) samanaikainen käyttö voi heikentää ACE:n estäjien verenpainetta alentavaa vaikutusta. ACE:n estäjien ja tulehduskipulääkkeiden yhteiskäyttö voi suurentaa munuaisten toiminnan heikentymisen, myös äkillisen munuaisten vajaatoiminnan riskiä ja lisätä seerumin kaliumpitoisuutta, erityisesti jos potilaalla on jo aikaisemmin todettu munuaisten vajaatoiminta. Tätä lääkeaineyhdistelmää tulee käyttää varoen erityisesti iäkkäille potilaille. Potilaiden nesteytyksestä tulee huolehtia ja munuaisten toimintaa tulee seurata harkinnan mukaan yhteiskäytön alussa ja jaksoittain jatkossakin.

Varovaisuutta edellyttävä samanaikainen käyttö

Verenpainetta laskevat ja verisuonia laajentavat lääkkeet

Näiden lääkkeiden samanaikainen käyttö voi lisätä perindopriilin verenpainetta alentavaa vaikutusta. Samanaikainen käyttö nitroglyseriinin ja muiden nitraattien tai muiden verisuonia laajentavien valmisteiden kanssa voi alentaa verenpainetta entisestään.

Gliptiinit (linagliptiini, saksagliptiini, sitagliptiini, vildagliptiini)

Samanaikaista ACE:n estäjähoitoa saavilla potilailla on suurentunut angioedeeman riski, koska gliptiini vähentää dipeptidyylipeptidaasi IV:n (DPP-IV) aktiivisuutta.

Trisykliset masennuslääkkeet / antipsykootit / anestesia-aineet

Tiettyjen anestesia-aineiden, trisyklisten masennuslääkkeiden ja antipsykoottien samanaikainen käyttö voi voimistaa ACE:n estäjien verenpainetta alentavaa vaikutusta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Sympatomimeetit

Nämä valmisteet voivat heikentää ACE:n estäjien verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Kulta

Nitritoidisia reaktioita (oireita ovat kasvojen punoitus, pahoinvointi, oksentelu ja hypotensio) on raportoitu esiintyneen harvoin potilailla, jotka saavat hoitoa kultainjektioilla (natriumaurotiomalaatti) ja samanaikaisesti ACE:n estäjähoitoa, mukaan lukien perindopriilia.

Siklosporiini

ACE:n estäjien ja siklosporiinin samanaikaisessa käytössä voi esiintyä hyperkalemiaa. Seerumin

kaliumpitoisuuden seurantaa suositellaan.

Hepariini

ACE:n estäjien ja hepariinin samanaikaisessa käytössä voi esiintyä hyperkalemiaa. Seerumin

kaliumpitoisuuden seurantaa suositellaan.

Raskaus ja imetys

Raskaus

ACE:n estäjien käyttöä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). ACE:n estäjien käyttö toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana on vasta-aiheista (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että altistuminen ACE:n estäjille ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Tulokset eivät kuitenkaan ole vakuuttavia, mutta pientä riskin suurenemista ei voida sulkea pois. Jos ACE:n estäjiä käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle tulee vaihtaa muu, raskauden aikanakin turvallinen verenpainelääkitys, ellei ACE:n estäjien käyttöä pidetä välttämättömänä. Kun raskaus todetaan, ACE:n estäjien käyttö tulee lopettaa heti, ja tarvittaessa on aloitettava muu lääkitys.

Tiedetään, että altistus ACE:n estäjille toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana on haitallista sikiön kehitykselle (munuaisten toiminta heikkenee, lapsiveden määrä pienenee, kallon luutuminen hidastuu) ja vastasyntyneen kehitykselle (munuaisten toiminta voi pettää ja voi ilmetä hypotensiota ja hyperkalemiaa). (Ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Jos sikiö on raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana altistunut ACE:n estäjille, suositellaan sikiölle tehtäväksi munuaisten toiminnan ja kallon ultraäänitutkimus. Imeväisikäisiä, joiden äiti on käyttänyt ACE:n estäjiä, tulisi seurata huolellisesti hypotension varalta (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Imetys

Koska ei ole olemassa tietoa Perindopril Krka ‑valmisteen käytöstä imetyksen aikana, Perindopril Krka -valmisteen käyttöä ei suositella ja imetyksen aikana käytettäväksi on valittava hoito, jonka turvallisuus tunnetaan paremmin. Tämä koskee erityisesti vastasyntyneiden tai keskosena syntyneiden rintaruokintaa.

Hedelmällisyys

Vaikutusta lisääntymiseen tai hedelmällisyyteen ei ollut.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Perindopril Krka -valmiste ei suoraan vaikuta ajokykyyn tai kykyyn käyttää koneita, mutta joillakin potilailla voi kuitenkin esiintyä yksittäisiä alhaiseen verenpaineeseen liittyviä oireita, erityisesti hoidon alussa tai jos samanaikaisesti käytetään toista verenpainetta alentavaa lääkettä.

Tämän seurauksena ajokyky tai kyky käyttää koneita voi olla heikentynyt.

Haittavaikutukset

a. Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Perindopriilin turvallisuusprofiili on yhdenmukainen ACE:n estäjien turvallisuusprofiilin kanssa:

Yleisimmät kliinisissä tutkimuksissa raportoidut ja perindopriilin käytön yhteydessä havaitut haittavaikutukset ovat heitehuimaus, päänsärky, tuntoharha, kiertohuimaus, näköhäiriöt, korvien soiminen, liian matala verenpaine, yskä, hengenahdistus, vatsakipu, ummetus, ripuli, makuhäiriö, ruuansulatushäiriö, pahoinvointi, oksentelu, kutina, ihottuma, lihaskouristukset ja voimattomuus.

b. Taulukkomuotoinen luettelo haittavaikutuksista

Seuraavia haittavaikutuksia on havaittu perindopriililla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa ja/tai perindopriilin markkinoille tulon jälkeisessä käytössä. Haittavaikutukset esitetään seuraavan yleisyysluokituksen mukaisesti:

  • hyvin yleiset (> 1/10)
  • yleiset (≥ 1/100, < 1/10)
  • melko harvinaiset (≥ 1/1000, < 1/100)
  • harvinaiset (≥ 1/10000, < 1/1000)
  • hyvin harvinaiset (< 1/10000)
  • tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin)

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Elinluokka

Haittavaikutus

Yleisyys

Veri ja imukudos

Eosinofilia

Melko harvinainen*

Agranulosytoosi tai pansytopenia

Hyvin harvinainen

Hemoglobiinipitoisuuden ja hematokriitin pieneneminen

Hyvin harvinainen

Leukopenia/neutropenia

Hyvin harvinainen

Hemolyyttinen anemia potilailla, joilla on synnynnäinen G-6PDH-puutos(ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Hyvin harvinainen

Trombosytopenia

Hyvin harvinainen

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hypoglykemia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset)

Melko harvinainen*

Hyperkalemia, joka korjaantuu, kun lääke lopetetaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Melko harvinainen*

Hyponatremia

Melko harvinainen*

Psyykkiset häiriöt

Mielialahäiriöt

Melko harvinainen

Unihäiriöt

Melko harvinainen

Hermosto

Heitehuimaus

Yleinen

Päänsärky

Yleinen

Tuntoharha

Yleinen

Kiertohuimaus

Yleinen

Uneliaisuus

Melko harvinainen*

Pyörtyminen

Melko harvinainen*

Sekavuus

Hyvin harvinainen

Silmät

Näköhäiriö

Yleinen:

Kuulo ja tasapainoelin

Korvien soiminen (tinnitus)

Yleinen:

Sydän

Sydämentykytys

Melko harvinainen*

Takykardia

Melko harvinainen*

Angina pectoris (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Hyvin harvinainen

Rytmihäiriö

Hyvin harvinainen

Sydäninfarkti riskiryhmään kuuluvilla potilailla, mahdollisesti erittäin matalan verenpaineen vuoksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Hyvin harvinainen

Verisuonisto

Liian matala verenpaine (ja siihen liittyvät vaikutukset)

Yleinen

Vaskuliitti

Melko harvinainen*

Aivohalvaus riskiryhmään kuuluvilla potilailla, mahdollisesti erittäin matalan verenpaineen vuoksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Hyvin harvinainen

Raynaud’n oireyhtymä

Tuntematon

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yskä

Yleinen

Hengenahdistus

Yleinen

Bronkospasmi

Melko harvinainen

Eosinofiilinen keuhkokuume

Hyvin harvinainen

Nuha

Hyvin harvinainen

Ruuansulatuselimistö

Vatsakipu

Yleinen

Ummetus

Yleinen

Ripuli

Yleinen

Makuhäiriö

Yleinen

Ruuansulatushäiriö

Yleinen

Pahoinvointi

Yleinen

Oksentelu

Yleinen

Suun kuivuminen

Melko harvinainen

Haimatulehdus

Hyvin harvinainen

Maksa ja sappi

Sytolyyttinen ja kolestaattinen maksatulehdus (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Hyvin harvinainen

Iho ja ihonalainen kudos

Kutina

Yleinen

Ihottuma

Yleinen

Nokkosihottuma (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Melko harvinainen

Kasvojen, raajojen, huulien, limakalvojen, kielen, äänielimen ja/tai kurkunpään turpoaminen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Melko harvinainen

Valoyliherkkyysreaktiot

Melko harvinainen*

Pemfigoidi

Melko harvinainen*

Liikahikoilu

Melko harvinainen

Psoriaasin paheneminen

Harvinainen

Erythema multiforme

Hyvin harvinainen

Luusto, lihakset ja sidekudos

Lihaskouristukset

Yleinen

Nivelkipu

Melko harvinainen*

Lihaskipu

Melko harvinainen*

Munuaiset ja virtsatiet

Munuaisten vajaatoiminta

Melko harvinainen

Akuutti munuaisten vajaatoiminta

Hyvin harvinainen

Sukupuolielimet ja rinnat

Erektiohäiriö

Melko harvinainen

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Voimattomuus

Yleinen

Rintakipu

Melko harvinainen*

Huonovointisuus

Melko harvinainen*

Perifeerinen turvotus

Melko harvinainen*

Kuume

Melko harvinainen*

Tutkimukset

Veren ureapitoisuuden nousu

Melko harvinainen*

Veren kreatiniinipitoisuuden nousu

Melko harvinainen*

Veren bilirubiinipitoisuuden nousu

Harvinainen

Maksaentsyymipitoisuuksien nousu

Harvinainen

Vammat ja myrkytykset

Kaatuminen

Melko harvinainen*

* Yleisyys on laskettu kliinisissä tutkimuksissa havaittujen spontaanisti raportoitujen haittavaikutusten perusteella.

Muiden ACE:n estäjien käytössä on raportoitu antidiureettisen hormonin liikaerityshäiriötä (SIADH). Antidiureettisen hormonin liikaerityshäiriön katsotaan olevan hyvin harvinainen, mutta mahdollinen ACE:n estäjähoitoon, myös perindopriilihoitoon, liittyvä haittavaikutus.

Kliiniset tutkimukset:

Satunnaistetun EUROPA-tutkimuksen yhteydessä kerättiin tietoa vain vakavista haittavaikutuksista. Muutama potilas koki vakavia haittavaikutuksia: 16 (0.3%) 6122 perindopriilihoitoa saaneesta potilaasta ja 12 (0.2%) 6107 lumelääkettä saaneesta potilaasta. Perindopriililla hoidetuista potilaista kuudella ilmeni matalaa verenpainetta, kolmella angioedeemaa ja yhdellä yhtäkkinen sydämenpysähdys. Yskän, matalan verenpaineen tai valmisteen sopimattomuuden johdosta tutkimuksen keskeytti useammin perindopriilia saanut potilas, 6.0% (n=366), verrattuna lumelääkeryhmään, 2.1% (n=129).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Oireet

Yliannostuksesta ihmisellä on vain vähän tietoa. ACE:n estäjillä tapahtuneisiin yliannostustapauksiin mahdollisesti liittyneitä oireita ovat matala verenpaine, verenkiertosokki, elektrolyyttitasapainon häiriöt, munuaisten vajaatoiminta, hyperventilaatio, takykardia, sydämentykytys, bradykardia, huimaus, ahdistuneisuus ja yskä.

Hoito

Yliannostuksen hoidoksi suositellaan 9 mg/ml (0,9%) fysiologisen natriumkloridiliuoksen antoa laskimoon. Mikäli potilaan verenpaine laskee, tulee hänet asettaa sokkiasentoon. Jos angiotensiini II -infuusionestettä ja/tai suonensisäisten katekoliamiinivalmisteiden antoa voidaan harkita, jos niitä on saatavilla. Perindoprilaatti voidaan poistaa verenkierrosta hemodialyysillä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Sydämentahdistinta voidaan käyttää hoitoon reagoimattoman bradykardian hoidossa. Elintoimintoja sekä seerumin elektrolyytti- ja kreatiniinipitoisuutta on seurattava jatkuvasti.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: ACE:n estäjät, ATC-koodi: C09AA04

Vaikutusmekanismi

Perindopriili estää entsyymiä (angiotensiiniä konvertoiva entsyymi, ACE), jonka vaikutuksesta angiotensiini I:stä muodostuu angiotensiini II:ta. Konvertoiva entsyymi, tai kinaasi, on eksopeptidaasi, joka mahdollistaa angiotensiini I:n muuntumisen verisuonia supistavaksi angiotensiini II:ksi sekä verisuonia laajentavan bradykiniinin hajoamisen inaktiiviseksi heptapeptidiksi. ACE:n eston vaikutuksesta plasman angiotensiini II ‑pitoisuus pienenee, mistä seuraa plasman lisääntynyt reniiniaktiivisuus (negatiivinen vaikutus reniinin vapautumiseen estyy) ja aldosteronin erityksen väheneminen. Koska ACE inaktivoi bradykiniiniä, ACE:n esto johtaa myös verenkierrossa olevan ja paikallisen kallikreiini-kiniinijärjestelmän aktiivisuuden lisääntymiseen (ja siten myös prostaglandiinijärjestelmän aktivoitumiseen). On mahdollista, että ACE:n estäjien verenpainetta alentava vaikutus perustuu osaksi tähän mekanismiin, josta osittain johtuvat myös tietyt ACE:n estäjien haittavaikutukset (esimerkiksi yskä).

Perindopriilin vaikutus perustuu sen aktiiviseen metaboliittiin, perindoprilaattiin. Muilla metaboliiteilla ei ole ACE:n estovaikutusta in vitro.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Hypertensio

Perindopriili on tehokas lievän, keskivaikean ja vaikean hypertension hoidossa. Se alentaa sekä systolista että diastolista verenpainetta sekä makuuasennossa että seisoma-asennossa. Perindopriili vähentää ääreisverenkierron vastusta ja alentaa näin verenpainetta. Ääreisverenkierrossa veren virtaus lisääntyy vaikuttamatta sydämen syketaajuuteen.

Munuaisten verenkierto tavallisesti lisääntyy, kun taas glomerulusfiltraatio (GFR) pysyy yleensä muuttumattomana.

Verenpainetta alentava vaikutus on voimakkaimmillaan 4 – 6 tuntia yksittäisen annoksen antamisen jälkeen ja vaikutus kestää vähintään 24 tuntia. Jäännösvaikutus ennen seuraavaa annosta on noin 87 – 100 % maksimivaikutuksesta.

Verenpaine alenee nopeasti ja hoitovasteen saavilla potilailla normaali verenpaine saavutetaan kuukauden kuluessa. Lääkkeen teho säilyy tämänkin jälkeen eikä takyfylaksiaa ilmene.

Lääkehoidon keskeyttämiseen ei liity verenpaineen rebound-ilmiötä.

Perindopriili vähentää sydämen vasemman kammion liikakasvua.

Perindopriilillä on todettu ihmisellä verisuonia laajentava vaikutus. Se lisää isojen valtimoiden elastisuutta ja pienentää median ja luumenin välistä suhdetta pienissä valtimoissa.

Tiatsididiureetin ja perindopriilin yhdistelmähoidossa on synergistinen vaikutus verenpainetta alentavaan tehoon. ACE:n estäjän ja tiatsididiureetin yhdistelmä vähentää diureettilääkityksen haittavaikutuksena ilmenevän hypokalemian riskiä.

Sydämen vajaatoiminta

Perindopriili vähentää sydämen työmäärää pienentämällä esi- ja jälkikuormitusta.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu:

  • vasemman ja oikean kammion täyttöpaine pienenee
  • ääreisverenkierron kokonaisvastus pienenee
  • sydämen minuuttitilavuus ja sydänindeksi paranevat.

Lumelääkekontrolloiduista, muita ACE:n estäjiä vertailuvalmisteena käyttäen tehdyistä tutkimuksista saadun kokemuksen perusteella perindopriilihoidon 2 mg:n aloitusannos ei aiheuttanut verenpaineen huomattavaa laskua lievää tai keskivaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Kliininen teho ja turvallisuus

Vakaassa tilassa oleva sepelvaltimotauti

EUROPA-tutkimus oli kansainvälinen, satunnaistettu, kaksoissokko, lumelääke-kontrolloitu kliininen monikeskustutkimus, joka kesti 4 vuotta.

Tutkimukseen otti osaa 12 218 yli 18-vuotiasta potilasta, jotka satunnaistettiin perindopriili 8 mg-valmisteen (n=6 110) ja lumelääkkeen (n=6 108) kesken.

Tutkimuspopulaatiolla oli todistettavasti sepelvaltimotauti, mutta ei kliinisiä merkkejä sydämen vajaatoiminnasta. Kokonaisuudessaan 90 %:lla potilaista oli ollut aikaisemmin sydäninfarkti ja/tai tehty aikaisempi sepelvaltimon revaskularisaatio. Suurin osa potilaista sai tutkimuslääkityksen normaalin verenhyytymistä ehkäisevän-, veren rasvoja alentavan- ja beeta-salpaajalääkityksen lisäksi. Tehon pääkriteerinä oli yhdistetty kardiovaskulaarinen kuolleisuus, kuolemaaan johtamaton sydäninfarkti ja/tai sydämenpysähdys, josta toivuttiin. Hoito perindopriili 8 mg-valmisteella kerran päivässä johti merkittävään ensisijaisen päätetapahtuman absoluuttiseen vähenemiseen 1.9% (20% suhteellisen riskisuhteen lasku, 95%CI [9.4; 28.6] – p<0.001).

Potilailla, joilla oli aikaisemmin ollut sydäninfarkti ja/tai joille oli tehty revaskularisaatio, saavutettiin 2.2% absoluuttinen väheneminen ensisijaisessa päätetapahtumassa (22.4% suhteellisen riskisuhteen lasku, 95%CI [12.0; 31.6] – p<0.001)) verrattuna lumelääkkeeseen.

Pediatriset potilaat

Perindopriilin turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu.

Avoimessa ei-vertailevassa kliinisessä tutkimuksessa, joka tehtiin 62:lle iältään 2–15-vuotiaalle lapselle, joilla oli korkea verenpaine ja joiden glomerulusfiltraatio oli > 30 ml/min/1,73 m2, potilaille annettu keskimääräinen perindopriiliannos oli 0,07 mg/kg. Annos sovitettiin yksilöllisesti potilastietojen ja verenpainevasteen mukaan siten, että enimmäisannos oli 0,135 mg/kg/vrk.

59 potilasta oli mukana tutkimuksessa kolmen kuukauden mittaisen tutkimusjakson loppuun saakka, ja 36 potilasta oli mukana tutkimuksen jatko-osan loppuun saakka eli heitä seurattiin vähintään 24 kuukauden ajan (keskimääräinen tutkimuksen kesto: 44 kuukautta).

Systolinen ja diastolinen verenpaine pysyivät vakaina tutkimukseen ottamisesta aina viimeiseen mittaukseen asti potilailla, jotka olivat aiemmin saaneet muuta verenpainelääkitystä, ja alenivat aiemmin hoitamattomilla potilailla.

Yli 75%:lla lapsista systolinen ja diastolinen verenpaine olivat 95. prosenttipisteen alapuolella viimeisellä mittauskerralla.

Turvallisuus oli perindopriilin tunnetun turvallisuusprofiilin mukainen.

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisestoa koskevat kliinisistä

tutkimuksista saadut tiedot:

Kahdessa suuressa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (ONTARGET [ONgoing Telmisartan Alone and in combination with Ramipril Global Endpoint Trial] ja VA NEPHRON-D [The Veterans Affairs Nephropathy in Diabetes]) tutkittiin ACE:n estäjän ja angiotensiini II ‑reseptorin salpaajan samanaikaista käyttöä.

ONTARGET-tutkimuksessa potilailla oli aiemmin ollut kardiovaskulaarisia tai serebrovaskulaarisia sairauksia tai tyypin 2 diabetes sekä esiintyi merkkejä kohde-elinvauriosta. VA NEPHRON-D ‑tutkimuksessa potilailla oli tyypin 2 diabetes ja diabeettinen nefropatia.

Nämä tutkimukset eivät osoittaneet merkittävää suotuisaa vaikutusta renaalisiin tai kardiovaskulaarisiin lopputapahtumiin ja kuolleisuuteen, mutta hyperkalemian, akuutin munuaisvaurion ja/tai hypotension riskin havaittiin kasvavan verrattuna monoterapiaan. Nämä tulokset soveltuvat myös muihin ACE:n estäjiin ja angiotensiini II ‑reseptorin salpaajiin, ottaen huomioon niiden samankaltaiset farmakodynaamiset ominaisuudet.

Sen vuoksi potilaiden, joilla on diabeettinen nefropatia, ei pidä käyttää ACE:n estäjiä ja angiotensiini II -reseptorin salpaajia samanaikaisesti.

ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints,) -tutkimuksessa testattiin saavutettavaa hyötyä aliskireenin lisäämisestä vakiohoitoon, jossa käytetään ACE:n estäjää tai angiotensiini II ‑reseptorin salpaajaa potilaille, joilla on sekä tyypin 2 diabetes että krooninen munuaissairaus, kardiovaskulaarinen sairaus, tai molemmat. Tutkimus päätettiin aikaisin haittavaikutusten lisääntyneen riskin vuoksi. Kardiovaskulaariset kuolemat ja aivohalvaukset olivat lukumääräisesti yleisempiä aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä ja haittavaikutuksia sekä vakavia haittavaikutuksia (hyperkalemia, hypotensio ja munuaisten vajaatoiminta) raportoitiin useammin aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Suun kautta tapahtuvan annostelun jälkeen perindopriili imeytyy nopeasti ruoansulatuskanavasta. Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan tunnin kuluessa. Perindopriilin puoliintumisaika plasmassa on 1 tunti.

Biotransformaatio

Perindopriili on aihiolääke. Annetusta perindopriiliannoksesta 27 % pääsee verenkiertoon aktiivisena metaboliittina, perindoprilaattina. Vaikuttavan perindoprilaatin lisäksi muodostuu viittä muuta inaktiivista metaboliittia. Perindoprilaatin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 3-4 tunnin kuluessa.

Koska ruoka vähentää perindopriilin muuntumista perindoprilaatiksi ja siten hyötyosuutta, perindopriili tulisi ottaa suun kautta kerran vuorokaudessa, ennen aamiaista.

Perindopriiliannoksen ja plasmassa saavutettavan pitoisuuden välillä on havaittu olevan lineaarinen suhde.

Jakautuminen

Vapaan perindoprilaatin jakautumistilavuus on noin 0,2 l/kg. Perindoprilaatista sitoutuu 20 % plasman proteiineihin, pääasiassa angiotensiiniä konvertoivaan entsyymiin. Sitoutuminen riippuu pitoisuudesta.

Eliminaatio

Perindoprilaatti eliminoituu virtsan mukana ja sitoutumattoman osan terminaalinen puoliintumisaika on noin 17 tuntia, jolloin vakaa tila saavutetaan neljän vuorokauden kuluessa.

Iäkkäät

Perindoprilaatin eliminaatio on vähentynyt vanhuksilla ja myös sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla.

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä kehotetaan sovittamaan annostus vajaatoiminnan vaikeusasteen (kreatiniinipuhdistuma) mukaan.

Perindoprilaatti poistuu verenkierrosta dialyysissä, jolloin sen puhdistuma on 70 ml/minuutissa.

Maksan vajaatoiminta

Maksakirroosi vaikuttaa perindopriilin kinetiikkaan: kantamolekyylin maksapuhdistuma on vähentynyt puoleen. Muodostuvan perindoprilaatin määrä ei kuitenkaan muutu ja sen vuoksi annostusta ei tarvitse muuttaa (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Rotilla ja apinoilla tehdyissä kroonisissa toksisuustutkimuksissa oraalisella valmisteella haitat kohdistuivat munuaisiin, mutta olivat palautuvia.

Mutageenisuutta ei ole havaittu tutkimuksissa in vitro tai in vivo.

Lisääntymistoksisuustutkimuksissa (rotilla, hiirillä, kaniineilla ja apinoilla) ei havaittu merkkejä embryotoksisuudesta tai teratogeenisuudesta. ACE:n estäjillä on kuitenkin todettu luokkavaikutuksena haitallisia vaikutuksia sikiöön sen kehityksen loppuvaiheessa. Tällaiset vaikutukset johtivat jyrsijöillä ja kaniineilla sikiön kuolemaan ja synnynnäisiin epämuodostumiin (munuaisvauriot) sekä syntymänaikaisen ja –jälkeisen kuolleisuuden lisääntymiseen.

Rotilla ja hiirillä tehdyissä pitkäaikaistutkimuksissa ei havaittu karsinogeenisuutta.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Laktoosimonohydraatti

Mikrokiteinen selluloosa

Natriumvetykarbonaatti

Piidioksidi, kolloidinen, vedetön

Magnesiumstearaatti

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta

Säilytys

Säilytä alkuperäispakkauksessa, alle 30 °C.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

PERINDOPRIL KRKA tabletti
4 mg 30 fol (12,02 €), 90 fol (27,50 €)

PF-selosteen tieto

7, 14, 28, 30, 50, 60, 90 tai 100 tabletin läpipainopakkaukset (PVC/PE/PVDC/Al-folio), kartonkisessa ulkopakkauksessa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Perindopril Krka 4 mg tabletit: valkoinen, soikea, kaksoiskupera reunoistaan viistottu tabletti, jonka toisella puolella on jakouurre. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

Korvattavuus

PERINDOPRIL KRKA tabletti
4 mg 30 fol, 90 fol

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen sydämen vajaatoiminta (201), Krooninen verenpainetauti (205).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

C09AA04

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

25.02.2020

Yhteystiedot

KRKA Finland Oy
Bertel Jungin aukio 5
02600 Espoo
Suomi

020-7545330
www.krka.biz
info.fi@krka.biz