Vertaa PF-selostetta

ANAZOL tabletti, kalvopäällysteinen 1 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 1 mg anastrotsolia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 93 mg laktoosimonohydraattia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Anazol on tarkoitettu:

  • Pitkälle edenneen hormonireseptoripositiivisen rintasyövän hoitoon postmenopausaalisilla naisilla.

- Varhaisvaiheen invasiivisen, hormonireseptoripositiivisen rintasyövän liitännäishoitoon postmenopausaalisilla naisilla.

- Varhaisvaiheen invasiivisen, hormonireseptoripositiivisen rintasyövän liitännäishoitoon postmenopausaalisilla naisilla, jotka ovat saaneet 2-3 vuotta tamoksifeenia liitännäishoitona.

Annostus ja antotapa

Annostus

Anastrotsolin suositeltu annos aikuisille, myös vanhuksille, on yksi 1 mg:n tabletti kerran päivässä.

Erityisryhmät

Pediatriset potilaat

Anastrotsolia ei suositella lapsille eikä nuorille, koska turvallisuudesta ja tehosta ei ole riittävästi tietoa (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Munuaisten vajaatoiminta

Annoksen muuttamista ei suositella potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta. Anastrotsolin annossa tulee noudattaa varovaisuutta, jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Annoksen muuttamista ei suositella potilaille, joilla on lievä maksasairaus. Varovaisuutta on syytä noudattaa potilailla, joilla on keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antotapa

Anazol otetaan suun kautta.

Vasta-aiheet

Anastrotsolia ei saa antaa:

  • raskaana oleville tai imettäville naisille
  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineelle.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Yleistä

Anastrotsolia ei tule käyttää premenopausaalisille naisille. Vaihdevuodet tulee määrittää biokemiallisesti (luteinisoivan hormonin [LH], follikkelia stimuloivan hormonin [FSH], ja/tai estradiolin tasot), jos on epäselvää, onko potilas saavuttanut vaihdevuodet. Tietoa anastrotsolin käytöstä LHRH-analogien kanssa ei ole.

Anastrotsolin käyttöä yhdessä tamoksifeenia tai estrogeenejä sisältävien hoitojen kanssa tulee välttää, sillä anastrotsolin farmakologinen vaikutus saattaa heikentyä (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Farmakodynamiikka).

Vaikutus luun mineraalitiheyteen

Anastrotsoli alentaa estrogeenin määrää verenkierrossa ja voi alentaa luun mineraalitiheyttä, mikä voi aiheuttaa lisääntyneen murtumisriskin (ks. kohta Haittavaikutukset).

Naisten, joilla on osteoporoosi tai jotka ovat osteoporoosiriskiryhmässä, luun mineraalitiheys tulee tutkia hoidon alkaessa ja säännöllisin väliajoin sen jälkeen. Osteoporoosin hoito tai ennaltaehkäisy tulee aloittaa tarvittaessa ja se tulee tehdä tarkoin valvotusti. Erityishoitojen kuten bisfosfonaattien käyttö voi pysäyttää anastrotsolin aiheuttaman luun mineraalitiheyden alenemisen postmenopausaalisilla naisilla, ja niiden käyttöä voidaan harkita (ks. kohta Haittavaikutukset).

Maksan vajaatoiminta

Anastrotsolia ei ole tutkittu rintasyöpäpotilailla, joilla on keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta. Anastrotsolialtistus voi lisääntyä potilailla, joilla on maksan vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka); anastrotsolia tulee käyttää varoen potilailla, joilla keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Annostus ja antotapa). Hoidon tulee perustua kunkin potilaan yksilölliseen hyötyhaittasuhteen arvioon.

Munuaisten vajaatoiminta

Anastrotsolia ei ole tutkittu rintasyöpäpotilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta. Anastrotsolialtistus ei lisäänny potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR < 30 ml/min, ks. kohta Farmakokinetiikka). Jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta, anastrotsolia tulee käyttää varoen (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Pediatriset potilaat

Anastrotsolia ei suositella käytettäväksi lapsille eikä nuorille, koska turvallisuutta ja tehoa ei ole osoitettu tässä potilasryhmässä (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Anastrotsolia ei tule käyttää kasvuhormonihoidon lisäksi pojilla, joilla on kasvuhormonin puutos. Tehoa ja turvallisuutta ei osoitettu keskeisessä kliinisessä tutkimuksessa (ks. kohta Farmakodynamiikka). Koska anastrotsoli laskee estradiolipitoisuutta, anastrotsolia ei saa käyttää kasvuhormonihoidon lisäksi tytöillä, joilla on kasvuhormonin puutos. Tietoa pitkäaikaiskäytön turvallisuudesta lapsilla ja nuorilla ei ole saatavilla.

Laktoosiyliherkkyys

Tämä valmiste sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Yhteisvaikutukset

In vitro -kokeissa on osoitettu, että anastrotsoli estää CYP -entsyymejä 1A2-, 2C8/9- ja 3A4. Antipyriinillä ja varfariinilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa havaittiin, että anastrotsolin 1 mg:n annos ei estänyt merkitsevästi antipyriinin ja R- ja S-varfariinin metaboliaa. Tämä osoittaa, että anastrotsolin samanaikainen käyttö muiden lääkeaineiden kanssa ei todennäköisesti aiheuta kliinisesti merkitseviä CYP-entsyymivälitteisiä lääkeaineiden yhteisvaikutuksia.

Anastrotsolin metaboliaan osallistuvia entsyymejä ei ole tunnistettu. Simetidiini, joka on heikko epäspesifinen CYP-entsyymien estäjä, ei vaikuttanut anastrotsolin pitoisuuksiin plasmassa. Voimakkaiden CYP:n estäjien vaikutusta ei tunneta.

Kliinisten lääketutkimusten turvallisuustietokannassa ei ole raportteja kliinisesti merkittävistä yhteisvaikutuksista anastrotsolilla hoidetuilla potilailla, jotka saivat myös muita yleisesti määrättyjä lääkkeitä. Bisfosfonaatteja käytettäessä ei ole todettu kliinisesti merkitseviä yhteisvaikutuksia (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Anastrotsolin käyttöä yhdessä tamoksifeenia tai estrogeenejä sisältävien hoitojen kanssa tulee välttää, sillä anastrotsolin farmakologinen vaikutus saattaa heikentyä (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Raskaus ja imetys

Raskaus

Anastrotsolin käytöstä raskauden aikana ei ole tietoa. Eläintutkimukset ovat osoittaneet lisääntymiskykytoksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Anastrotsoli on vasta-aiheinen raskauden aikana (ks. kohta Vasta-aiheet).

Imetys

Tietoa anastrotsolin käytöstä imetyksen aikana ei ole. Anastrotsoli on vasta-aiheinen imetyksen aikana (ks. kohta Vasta-aiheet).

Hedelmällisyys

Anastrotsolin vaikutuksia ihmisten hedelmällisyyteen ei ole tutkittu. Eläinkokeissa valmisteen on osoitettu olevan lisääntymistoksinen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Anastrotsolilla ei ole lainkaan tai juuri lainkaan vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Voimattomuutta ja uneliaisuutta on kuitenkin raportoitu anastrotsolin käytön yhteydessä ja näin ollen varovaisuus on tarpeen autoa ajettaessa ja koneita käytettäessä, kun näitä oireita esiintyy.

Haittavaikutukset

Alla olevassa taulukossa on esitetty kliinisissä tutkimuksissa ja markkinoille tulon jälkeisessä seurannassa havaitut sekä omaehtoisesti ilmoitetut haittavaikutukset. Ellei muuten ole ilmoitettu, esiintymistiheysluokat on laskettu niiden haittavaikutusten lukumäärästä, jotka raportoitiin suuressa vaiheen III tutkimuksessa, johon osallistui 9 366 postmenopausaalista naista, joilla oli leikattavissa oleva rintasyöpä ja joille oli annettu liitännäishoitoa viiden vuoden ajan (ATACtutkimus).

Alla luetellut haittavaikutukset on luokiteltu esiintymistiheyden ja elinjärjestelmäluokituksen mukaisesti. Esiintymistiheysryhmät on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000) ja hyvin harvinainen (< 1/10 000). Yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia olivat päänsärky, kuumat aallot, pahoinvointi, ihottuma, nivelsärky, niveljäykkyys, niveltulehdus ja voimattomuus.

Taulukko 1. Haittavaikutukset elinjärjestelmäluokituksen ja esiintymistiheyden mukaisesti

Elinjärjestelmä

Yleisyys

Haittavaikutus

Aineenvaihdunta ja

ravitsemus

Yleinen

Ruokahaluttomuus

Hyperkolesterolemia

Melko harvinainen

Hyperkalsemia (riippumatta siitä lisääntyykö lisäkilpirauhashormonin määrä)

Hermosto

Hyvin yleinen

Päänsärky

Yleinen

Uneliaisuus

Rannekanavaoireyhtymä* Aistihäiriöt (mukaan lukien parestesia, makuaistin menetys ja makujen vääristyminen)

Verisuonisto

Hyvin yleinen

Kuumat aallot

Ruuansulatuselimistö

Hyvin yleinen

Pahoinvointi

Yleinen

Ripuli

Oksentelu

Maksa ja sappi

Yleinen

Alkalisen fosfataasin,

alaniiniaminotransferaasin ja

aspartaattiaminotransferaasin

kohoaminen

Melko harvinainen

Kohonnut Gamma-GT- ja

bilirubiini

Hepatiitti

Iho ja ihonalainen

kudos

Hyvin yleinen

Ihottuma

Yleinen

Hiusten ohentuminen (alopesia)

Allergiset reaktiot

Melko harvinainen

Nokkosihottuma

Harvinainen

Erythema multiforme

Anafylaktoidiset reaktiot

Kutaaninen vaskuliitti (mukaan lukien

muutama Henoch-Schönleinin

purppuratapaus)**

Hyvin harvinainen

Stevens-Johnsonin oireyhtymä

Angioedeema

Luusto, lihakset ja

sidekudos

Hyvin yleinen

Nivelsärky tai nivelten jäykkyys

Niveltulehdus

Osteoporoosi

Yleinen

Luukipu

Myalgia

Melko harvinainen

Napsusormisuus

Sukupuolielimet ja

rinnat

Yleinen

Emättimen Kuivuus

Verenvuoto emättimestä ***

Yleisoireet ja

antopaikassa todettavat haitat

Hyvin yleinen

Voimattomuus

* Rannekanavaoireyhtymää on kliinisissä tutkimuksissa raportoitu anastrotsolihoitoa saavilla potilailla enemmän kuin tamoksifeenihoitoa saavilla potilailla. Suurin osa näistä tapauksista esiintyi kuitenkin potilailla, joilla oli tunnistettavissa olevia riskitekijöitä tämän sairauden kehittymiselle.

** Koska kutaanista vaskuliittia ja Henoch-Schönleinin purppuraa ei havaittu ATACtutkimuksessa, näiden tapahtumien esiintymistiheysluokkia voidaan pitää harvinaisina (≥ 0,01 %, < 0,1 %) piste-estimaatin huonoimpaan arvoon perustuen.

***Pääasiassa edennyttä rintasyöpää sairastavilla potilailla on raportoitu yleisesti verenvuotoa emättimestä ensimmäisten viikkojen aikana sen jälkeen, kun aiemmin käytetty hormonihoito on vaihdettu anastrotsoliin. Jos verenvuoto jatkuu, lisätutkimuksia tulee harkita.

Alla olevassa taulukossa on esitetty ATAC-tutkimuksen aikana ja 14 päivää hoidon päättymisen jälkeen tutkimushoitoa saaneilla potilailla raportoitujen, ennalta määritettyjen haittatapahtumien esiintymistiheys 68 kuukauden mediaaniseurannan jälkeen syysuhteesta riippumatta.

Taulukko 2 ATAC-tutkimuksen ennalta määritetyt haittavaikutukset

Haittavaikutus

anastrotsoli

(n=3 092)

tamoksifeeni

(n=3 094)

Kuumat aallot

1 104 (35,7 %)

1 264 (40,9 %)

Nivelkipu/nivelten jäykkyys

1100 (35,6 %)

911 (29,4 %)

Mielialan vaihtelut

597 (19,3 %)

554 (17,9 %)

Väsymys/voimattomuus

575 (18,6 %)

544 (17,6 %)

Pahoinvointi ja oksentelu

393 (12,7 %)

384 (12,4 %)

Murtumat

315 (10,2 %)

209 (6,8 %)

Selkärangan, lonkan tai ranteiden/värttinäluun murtumat

133 (4,3 %)

91 (2,9 %)

Ranteiden/värttinäluun murtumat

67 (2,2 %)

50 (1,6 %)

Selkärangan murtumat

43 (1,4 %)

22 (0,7 %)

Lonkan murtumat

28 (0,9 %)

26 (0,8 %)

Kaihi

182 (5,9 %)

213 (6,9 %)

Emättimen verenvuoto

167 (5,4 %)

317 (10,2 %)

Iskeeminen sydän- ja verisuonitauti

127 (4,1 %)

104 (3,4 %)

Rasitusrintakipu

71 (2,3 %)

51 (1,6 %)

Sydäninfarkti

37 (1,2 %)

34 (1,1 %)

Sepelvaltimosairaus

25 (0,8 %)

23 (0,7 %)

Sydänlihaksen hapenpuute

22 (0,7 %)

14 (0,5 %)

Vuoto emättimestä

109 (3,5 %)

408 (13,2 %)

Mikä tahansa laskimon tromboembolinen tapahtuma

87 (2,8 %)

140 (4,5 %)

Syvän laskimon tromboemboliset tapahtumat, myös keuhkoveritulppa

48 (1,6 %)

74 (2,4 %)

Iskeeminen aivoverisuonitapahtuma

62 (2,0 %)

88 (2,8 %)

Kohdun limakalvon syöpä

4 (0,2 %)

13 (0,6 %)

Anastrotsoliryhmässä murtumien esiintyvyys oli 22 murtumaa 1000 potilasvuotta kohden ja tamoksifeeniryhmässä 15 murtumaa 1000 potilasvuotta kohden, kun seuranta-ajan mediaani oli 68 kuukautta. Murtumien havaittu esiintyvyys anastrotsoliryhmässä on samanlainen kuin iältään vastaavilla postmenopausaalisilla ryhmillä.

Osteoporoosin ilmaantuvuus oli 10,5 % anastrotsoliryhmässä ja 7,3 % tamoksifeeniryhmässä.

Ei ole selvitetty, osoittavatko ATAC-tutkimuksessa anastrotsolihoitoa saaneilla potilailla havaitut murtumat ja osteoporoosi tamoksifeenin suojaavaa vaikutusta tai tiettyä anastrotsolin vaikutusta vai näitä molempia.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

FI-00034 Fimea

Yliannostus

Vahingossa otetusta yliannostuksesta on vain rajoitetusti tietoa.

Eläintutkimuksissa anastrotsoli osoitti matalaa akuuttia toksisuutta.

Kliinisissä tutkimuksissa on käytetty lukuisia anastrotsoliannoksia, jopa 60 mg kerta-annoksena terveille vapaa-ehtoisille miehille ja jopa 10 mg päivässä postmenopausaalisille naisille, joilla on pitkälle edennyt rintasyöpä. Näitä annoksia siedettiin hyvin. Anastrotsolin kerta-annosta, joka aiheuttaisi hengenvaarallisia oireita, ei ole määritelty.

Spesifistä vasta-ainetta anastrotsolin yliannostukselle ei ole ja hoidon on oltava oireenmukaista. Yliannostuksen hoidossa on huomioitava mahdollisuus, että potilas on ottanut useita lääkeaineita. Potilasta voidaan yrittää oksennuttaa, jos hän on virkeä. Dialyysistä voi olla apua, sillä anastrotsoli ei sitoudu proteiineihin suuressa määrin. Tavanomaista tukihoitoa, kuten vitaalimerkkien säännöllistä tarkistamista ja potilaan huolellista seurantaa, tulee noudattaa.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Entsyymi-inhibiittorit

ATC-koodi: L02BG03

Vaikutusmekanismi ja farmakodynaamiset vaikutukset

Anastrotsoli on potentti ja erittäin selektiivinen ei-steroidaalinen aromataasi-inhibiittori. Postmenopausaalisilla naisilla estradiolia muodostuu ensisijaisesti androsteenidionin muuttuessa estroniksi aromataasientsyymi-kompleksin katalysoimana perifeerisissä kudoksissa. Estroni muuttuu edelleen estradioliksi. On osoitettu, että seerumin estradiolipitoisuuden aleneminen on eduksi naisille, joilla on rintasyöpä. Postmenopausaalisilla naisilla 1 mg:n anastrotsolipäiväannoksella oli yli 80 %:n vaikutus estradiolin estämiseen erittäin herkällä analysointimenetelmällä mitattuna. Anastrotsolilla ei ole progestogeenistä, androgeenistä eikä estrogeenistä vaikutusta. Anastrotsolin päiväannoksilla 10 mg:aan saakka ei ole vaikutusta kortisolin eikä aldosteronin eritykseen mitattuna ennen ACTH-rasituskoetta tai sen jälkeen. Kortikoidilisää ei sen vuoksi tarvita hoidon aikana.

Kliininen teho ja turvallisuus

Pitkälle edennyt rintasyöpä

Pitkälle edenneen rintasyövän ensilinjan hoito postmenopausaalisilla naisilla

Kahdessa tutkimusasetelmaltaan samankaltaisessa kontrolloidussa kliinisessä

kaksoissokkotutkimuksessa (tutkimus 1033IL/0030 ja tutkimus 1033IL/0027) arvioitiin

anastrotsolin tehokkuutta tamoksifeeniin verrattuna hormonireseptoripositiivisen tai

hormonireseptoristatukseltaan tuntemattoman, paikallisesti edenneen tai metastasoituneen rintasyövän ensilinjan hoidossa postmenopausaalisilla naisilla. Yhteensä 1 021 potilasta satunnaistettiin saamaan 1 mg anastrotsolia kerran päivässä tai 20 mg tamoksifeenia kerran päivässä. Molempien tutkimusten ensisijaisena päätetapahtumana oli aika syövän etenemiseen, syövän objektiivinen hoitovaste sekä turvallisuus.

Ensisijaisten päätetapahtumien osalta tutkimus 1033IL/0030 osoitti, että anastrotsolilla oli tilastollisesti merkitsevä etu tamoksifeeniin nähden syövän etenemisajassa (riskisuhde [HR] 1,42, 95 % luottamusväli [lv] [1,11, 1,82], mediaaniaika taudin etenemiseen 11,1 kk anastrotsoliryhmässä ja 5,6 kk tamoksifeeniryhmässä, p = 0,006). Syövän objektiiviset hoitovasteet olivat samankaltaiset anastrotsolilla ja tamoksifeenilla. Tutkimus 1033IL/0027

osoitti, että anastrotsolilla ja tamoksifeenilla oli samankaltaiset objektiiviset syövän hoitovasteet ja syövän etenemisajat. Toissijaisten päätetapahtumien tulokset tukivat ensisijaisten tehokkuuden päätetapahtumien tuloksia. Molempien tutkimusten hoitoryhmissä oli liian vähän kuolemantapauksia, jotta olisi voitu tehdä johtopäätöksiä kokonaiseloonjäämistä koskevista eroista.

Pitkälle edenneen rintasyövän toisen linjan hoito postmenopausaalisilla naisilla

Anastrotsolia tutkittiin kahdessa kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa (tutkimus 0004 ja tutkimus 0005) pitkälle edennyttä rintasyöpää sairastavilla postmenopausaalisilla naisilla, joilla sairaus oli edennyt joko varhaisvaiheen tai pitkälle edenneen rintasyövän hoitoon aloitetun tamoksifeenilääkityksen jälkeen. Yhteensä 764 potilasta satunnaistettiin saamaan joko yksi 1 mg:n tai 10 mg:n päiväannos anastrotsolia tai 40 mg megestroliasetaattia neljästi päivässä. Aikaa

sairauden etenemiseen ja objektiivisia hoitovasteita pidettiin ensisijaisina tehokkuusmuuttujina. Vakaan sairauden pitkittyminen (yli 24 viikkoa), etenemisen aste sekä eloonjääminen laskettiin myös. Kummassakaan tutkimuksessa ei minkään tehokkuusparametrin suhteen havaittu merkitseviä eroja hoitohaarojen välillä.

Varhaisvaiheen invasiivisen rintasyövän liitännäishoito hormonireseptoripositiivisilla potilailla

9 366 postmenopausaalisella naisella, joilla oli 5 vuotta hoidettu leikattavissa oleva rintasyöpä (ks. alla), tehdyssä laajassa vaiheen III tutkimuksessa anastrotsolin todettiin olevan tilastollisesti tamoksifeenia tehokkaampi taudista vapaan elinajan suhteen. Tätäkin suurempi ero havaittiin taudin etenemisvapaassa elinajassa anastrotsolin hyväksi tamoksifeeniin verrattuna ennalta määritetyssä hormonireseptoripositiivisessa populaatiossa.

Taulukko 3 ATAC-päätetapahtumien yhteenveto: 5 vuoden hoitojakson päätösanalyysi

Tehokkuuden päätetapahtumat

Tapahtumien lukumäärä (esiintymistiheys)

ITT-populaatio

Hormonireseptoripositiivisen kasvaimen tila

anastrotsoli (N=3 125)

tamoksifeeni (N=3 116)

anastrotsoli (N=2 618)

tamoksifeeni (N=2 598)

Taudista vapaa elinaikaa

575 (18,4)

651 (20,9)

424 (16,2)

497 (19,1)

Riskisuhde 0,87 0,83

0,87

0,83

2-puolinen 95% CI

0,78-0,97

0,73-0,94

p-arvo

0,0127

0,0049

Etäpesäkkeetön elinaikab

500 (16,0)

530 (17,0)

370 (14,1)

394 (15,2)

Riskisuhde

0,94

0,93

2-puolinen 95% CI

0,83-1,06

0,80-1,07

p-arvo

0,2850

0,2838

Aika uusiutumiseenc

402 (12,9)

498 (16,0)

282 (10,8)

370 (14,2)

Riskisuhde

0,79

0,74

2-puolinen 95% CI

0,70-0,90

0,64-0,87

p-arvo

0,0005

0,0002

Aika etäpesäkkeiseen uusiutumiseend

324 (10,4)

375 (12,0)

226 (8,6)

265 (10,2)

Riskisuhde

0,86

0,84

2-puolinen 95% CI

0,74-0,99

0,70-1,00

p-arvo

0,0427

0,0559

Toisen rinnan kasvain,

primaari

35 (1,1)

59 (1,9)

26 (1,0)

54 (2,1)

Kerroinsuhde

0,59

0,47

2-puolinen 95% CI

0,39-0,89

0,30-0,76

p-arvo

0,0131

0,0018

Kokonaiseloonjäämisaikae

411 (13,2)

420 (13,5)

296 (11,3)

301 (11,6)

Riskisuhde

0,97

0,97

2-puolinen 95% CI

0,85-1,12

0,83-1,14

p-arvo

0,7142

0,7339

a Taudista vapaa elinaika käsittää kaikki uusiutumistapahtumat, ja se tarkoittaa ensimmäistä lokoregionaalista uusiutumista, uutta toisen rinnan syöpää, etäpesäkkeisen taudin uusiutumista tai mistä tahansa syystä johtuvaa kuolemaa.

b Etäpesäkkeetön elinaika tarkoittaa etäpesäkkeisen taudin ensimmäistä esiintymistä tai mistä tahansa syystä johtuvaa kuolemaa.

c Aika taudin uusiutumiseen tarkoittaa lokoregionaalisen uusiutumisen ensimmäistä esiintymistä, uutta toisen rinnan syöpää, etäpesäkkeisen taudin uusiutumista tai rintasyövän aiheuttamaa kuolemaa.

d Aika etäpesäkkeiseen uusiutumiseen tarkoittaa etäpesäkkeisen taudin ensimmäistä esiintymistä tai rintasyövän aiheuttamaa kuolemaa.

e Kuolleiden potilaiden lukumäärä (%).

Anastrotsolin ja tamoksifeenin yhdistelmä ei osoittautunut tehokkaammaksi kuin tamoksifeenihoito yksinään missään potilasryhmässä mukaan lukien hormonireseptoripositiiviset potilaat. Tämä tutkimuksen hoitohaara keskeytettiin.

Päivitetyn mediaaniseuranta-ajan ollessa 10 vuotta anastrotsoli- ja tamoksifeenihoitojen vaikutusten pitkäaikaisvertailu oli johdonmukainen aikaisempien analyysien kanssa.

Varhaisvaiheen invasiivisen rintasyövän liitännäishoito hormonireseptoripositiivisilla potilailla, joita on hoidettu tamoksifeenilla.

Vaiheen III tutkimukseen (Austrian Breast and Colorectal Cancer Study Group [ABCSG] 8) osallistui 2 579 varhaisvaiheen hormonireseptoripositiivista rintasyöpää sairastavaa postmenopausaalista naista, joille oli tehty leikkaus joko sädehoidolla tai ilman sädehoitoa sekä ilman kemoterapiaa (ks. alla). Taudista vapaa elinaika oli tilastollisesti parempi potilailla, jotka siirtyivät anastrotsoliin kaksi vuotta kestäneen tamoksifeeniliitännäishoidon jälkeen kuin niillä, jotka jatkoivat tamoksifeenihoitoa. Seuranta-ajan mediaani oli 24 kuukautta.

Taulukko 4 ABCSG 8 -tutkimuksen päätetapahtumien ja tulosten yhteenveto

Tehokkuuden päätetapahtumat

Tapahtumien lukumäärä (esiintymistiheys)

anastrotsoli (N=1 297)

tamoksifeeni (N=1 282)

Taudista vapaa elinaika

65 (5,0)

93 (7,3)

Riskisuhde

0,67

2-puolinen 95% CI

0,49-0,92

p-arvo

0,014

Aika mihin tahansa uusiutumiseen

36 (2,8)

66 (5,1)

Riskisuhde

0,53

2-puolinen 95% CI

0,35-0,79

p-arvo

0,002

Aika etäpesäkkeiseen uusiutumiseen

22 (1,7)

41 (3,2)

Riskisuhde

0,52

2-puolinen 95% CI

0,31-0,88

p-arvo

0,015

Uusi toisen rinnan syöpä

7 (0,5)

15 (1,2)

Kerroinsuhde

0,46

2-puolinen 95% CI

0,19-1,13

p-arvo

0,090

Kokonaiseloonjäämisaika

43 (3,3)

45 (3,5)

Riskisuhde

0,96

2-puolinen 95% CI

0,63-1,46

p-arvo

0,840

Näitä tuloksia tukivat kaksi muuta samankaltaista tutkimusta (GABG/ARNO 95 ja ITA), joista toisessa potilaat oli leikattu ja he olivat saaneet solunsalpaajahoitoa, sekä ABCSG 8:n ja GABG/ARNO 95:n yhdistetty analyysi. Anastrotsolin turvallisuusprofiili näissä kolmessa tutkimuksessa oli johdonmukainen varhaisvaiheen hormonireseptoripositiivista rintasyöpää sairastavilla postmenopausaalisilla naisilla määritetyn tunnetun turvallisuusprofiilin kanssa.

Luun mineraalitiheys (BMD)

Vaiheen III/IV SABRE-tutkimuksessa (Study of Anastrozole with the Bisphosphonate

Risedronate) 234 varhaisvaiheen hormonireseptoripositiivista rintasyöpää sairastavaa postmenopausaalista naista, jotka olivat aloittamassa hoitoa anastrotsolin 1 mg:n päiväannoksella, ryhmiteltiin sen mukaan, oliko heidän haurausmurtumariskinsä pieni, kohtalainen vai suuri. Ensisijainen tehokkuusparametri oli DEXA-kuvauksella tehty lannerangan mineraalitiheyden analysointi. Kaikki potilaat saivat D-vitamiinia ja kalsiumia. Pienen riskin ryhmässä potilaat saivat vain anastrotsolia (N=42). Kohtalaisen riskin ryhmässä potilaat satunnaistettiin saamaan anastrotsolia ja 35 mg:aa risedronaattia kerran viikossa (N=77) tai anastrotsolia ja lumelääkettä (N=77). Suuren riskin ryhmässä potilaat saivat anastrotsolia ja 35 mg:aa risedronaattia kerran viikossa (N=38). Ensisijainen päätetapahtuma oli lannerangan mineraalitiheyden muutos lähtötasosta 12 kuukauden kohdalla.

12 kuukauden pääanalyysi osoitti, että kohtalaisen tai suuren haurausmurtumariskin potilaiden luun mineraalitiheys ei pienentynyt (DEXA-kuvauksella tehdyn lannerangan mineraalitiheyden analyysin perusteella), kun heitä hoidettiin anastrotsolin 1 mg:n päiväannokseen yhdistettynä kerran viikossa otettavalla 35 mg:n risedronaattiannoksella. Tämän lisäksi havaittiin luun mineraalitiheyden pienenemistä pelkästään anastrotsolin 1 mg:n päiväannoksella hoidetussa pienen riskin ryhmässä, mutta pieneneminen ei ollut tilastollisesti merkitsevää. Nämä tulokset olivat samankaltaisia toissijaisessa tehokkuusmuuttujassa eli koko lonkan luun mineraalitiheyden muutoksessa lähtötasosta 12 kuukauden kohdalla.

Tämä tutkimus osoittaa, että bisfosfonaattien käyttöä voidaan harkita mahdollisen luun mineraalitiheyden pienenemisen hoidossa varhaisvaiheen rintasyöpää sairastavilla postmenopausaalisilla naisilla, joiden on määrä aloittaa anastrotsolihoito.

Pediatriset potilaat

Anastrotsolia ei ole hyväksytty käytettäväksi lapsille eikä nuorille. Tehokkuutta ei ole osoitettu tutkituissa pediatrisissa potilaissa (ks. alla). Hoidettujen lasten lukumäärä oli liian pieni luotettavien turvallisuutta koskevien johtopäätösten tekoon. Saatavilla ei ole tietoja mahdollisista anastrotsolihoidon pitkäaikaisista vaikutuksista lapsiin ja nuoriin (ks. myös kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset anastrotsolin käytöstä yhdessä tai useissa kasvuhormonin vajaatoiminnan, testotoksikoosin, gynekomastian ja McCune-Albrightin syndrooman vuoksi pienikokoisten pediatristen potilaiden ryhmien tai alaryhmien hoidossa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Kasvuhormonivajauksesta johtuva lyhytkasvuisuus

Satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa arvioitiin 52 murrosiässä olevaa poikaa (ikä 11 - 16 vuotta), joiden kasvuhormonivajausta hoidettiin 12 - 36 kuukauden ajan anastrotsolin 1 mg:n päiväannoksella tai lumelääkkeellä samanaikaisesti kasvuhormonin kanssa. Vain 14 anastrotsolia saanutta tutkimushenkilöä pysyi tutkimuksessa 36 kuukauden ajan.

Kasvuun liittyvissä parametreissa kuten aikuisiän ennustetussa pituudessa, pituudessa, pituuden standardipoikkeamayksikössä (SDS, standard deviation score) ja kasvunopeudessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa lumelääkkeeseen verrattuna. Lopullisia pituustietoja ei ollut saatavilla. Vaikka hoidettujen lasten määrä oli liian pieni luotettavien turvallisuutta koskevien johtopäätösten tekemiseen, anastrotsolihaarassa todettiin enemmän murtumia ja taipumus pienempään luun mineraalitiheyteen verrattuna lumelääkehaaraan.

Testotoksikoosi

Avoimessa, ei-vertailevassa, monikeskustutkimuksessa arvioitiin 14 miespuolista potilasta (ikä 2-9 vuotta), joilla oli familiaalinen miehiin rajoittuva ennenaikainen puberteetti (testotoksikoosi) ja joita hoidettiin anastrotsolin ja bikalutamidin yhdistelmällä. Ensisijainen tavoite oli arvioida tämän yhdistelmän tehokkuutta ja turvallisuutta 12 kuukauden ajan. Tutkimukseen osallistuneista 14 potilaasta 13 jatkoi yhdistelmähoitoa 12 kuukauden ajan (yksi potilas kadotettiin seurannasta). Kasvussa ei havaittu merkittävää eroa 12 kuukauden hoidon jälkeen verrattuna kasvuun kuuden kuukauden ajalta ennen tutkimukseen tuloa.

Gynekomastiatutkimukset

Tutkimus 0006 oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, monikeskustutkimus, jossa 82 murrosiässä olevaa poikaa (ikä 11 - 18 vuotta), joilla oli ollut gynekomastia yli 12 kuukauden ajan, hoidettiin anastrotsolin 1 mg:n päiväannoksella tai kerran päivässä annettavalla lumelääkkeellä enintään kuuden kuukauden ajan. Huomattavia eroja ei havaittu anastrotsolin 1 mg:n ja lumelääkeryhmän välillä niiden potilaiden lukumäärässä, joiden rintojen kokonaismassa pieneni vähintään 50 % kuuden kuukauden hoitojakson jälkeen.

Tutkimus 0001 oli avoin, usean annoksen farmakokineettinen tutkimus, jossa arvioitiin anastrotsolin 1 mg:n päiväannosta 36 murrosikäisellä pojalla, joilla oli ollut gynekomastia alle 12 kuukauden ajan. Toissijaisina tavoitteina oli arvioida valmisteen siedettävyyttä ja turvallisuutta sekä niiden potilaiden osuutta, joilla molempien rintojen gynekomastian yhteen laskettu tilavuus pieneni lähtötasoon verrattuna vähintään 50 % kuuden kuukauden tutkimushoidon jälkeen. Rintojen kokonaistilavuuden havaittiin pienenevän 50 % tai enemmän 56 %:lla pojista (20/36) kuuden kuukauden jälkeen.

McCune-Albrightin oireyhtymän tutkimus

Tutkimus 0046 oli kansainvälinen, avoin eksploratiivinen monikeskustutkimus, jossa tutkittiin anastrotsolia 28:lla 2–10-vuotiaalla tytöllä, joilla oli McCune-Albrightin oireyhtymä (MAS). Ensisijainen tavoite oli arvioida anastrotsolin 1 mg päiväannoksen turvallisuutta ja tehokkuutta MAS-potilailla. Tutkimushoidon tehokkuus perustui sellaisten potilaiden osuuteen, joilla määritetyt emätinverenvuotoa, luuston ikää ja kasvunopeutta koskevat kriteerit täyttyivät.

Tilastollisesti merkitsevää emätinverenvuotopäivien esiintymistiheyden muutosta ei havaittu hoidon aikana. Kliinisesti merkitseviä muutoksia ei havaittu Tannerin asteikolla (Tanner staging) keskimääräisessä munasarjojen ja kohdun koossa. Luun ikääntymisen nopeutumisessa ei havaittu hoidon aikana tilastollisesti merkitseviä muutoksia verrattuna lähtötason arvoon. Kasvunopeus (cm/vuosi) väheni merkitsevästi (p<0,05) verrattuna ennen hoitoa kuukausien 0 - 12 aikana sekä verrattuna ennen hoitoa toiseen kuuden kuukauden jaksoon (kuukaudet 7 - 12)

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Anastrotsoli imeytyy nopeasti ja huippupitoisuudet plasmassa saavutetaan yleensä 2 tunnin kuluessa annostelusta (paastotilanteessa). Ruoka hidastaa hieman imeytymisen nopeutta, mutta ei vaikuta imeytyneen lääkeaineen määrään. Imeytymisnopeuden pienen muutoksen ei oleteta johtavan kliinisesti merkittävään vaikutukseen vakaan tilan pitoisuuksissa plasmassa annosteltaessa Anazol-valmiste kerran päivässä. Noin 90-95 % anastrotsolin vakaan tilan pitoisuuksista plasmassa saavutetaan 7 päivän päivittäisen kerta-annoksen jälkeen, ja kertyminen on

kolmin- tai nelinkertaista. Viitteitä ei ole anastrotsolin farmakokineettisten parametrien riippuvuudesta ajasta tai annoksesta.

Anastrotsolin farmakokinetiikka on riippumaton postmenopausaalisten naisten iästä.

Jakautuminen

Anastrotsolista vain 40 % sitoutuu plasman proteiineihin.

Eliminaatio

Anastrotsoli eliminoituu hitaasti. Sen eliminaation puoliintumisaika plasmassa on 40 - 50 tuntia. Anastrotsoli metaboloituu suurelta osin postmenopausaalisilla naisilla, ja vähemmän kuin 10 % annoksesta erittyy virtsaan muuttumattomana 72 tunnin kuluessa annostelusta. Anastrotsoli metaboloituu N-dealkyloitumalla, hydroksyloitumalla ja glukuronidoitumalla. Metaboliitit erittyvät pääasiassa virtsaan. . Plasman pääasiallinen metaboliitti, triatsoli, ei estä aromataasia. Munuaisten tai maksan vajaatoiminta

Suun kautta otetun anastrotsolin näennäinen puhdistuma (CL/F) vapaaehtoisilla tutkittavilla, joilla oli stabiili maksakirroosi, oli noin 30 % alhaisempi kuin verrokkiryhmällä (tutkimus 1033IL/0014). Plasman anastrotsolipitoisuudet olivat maksakirroosia sairastavilla vapaaehtoisilla kuitenkin vastaavan pitoisuusalueen sisällä kuin muissa tutkimuksissa potilailla, joilla ei ollut maksan vajaatoimintaa. Pitkäaikaisissa tehotutkimuksissa maksan vajaatoimintaa sairastavilla

potilailla havaitut anastrotsolipitoisuudet plasmassa olivat sellaisen anastrotsolipitoisuusalueen sisällä, jota havaittiin myös potilailla, joilla ei ollut maksan vajaatoimintaa.

Tutkimuksessa 1033IL/0018 suun kautta otetun anastrotsolin näennäinen puhdistuma (CL/F) ei muuttunut vapaaehtoisilla tutkittavilla, joilla oli vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR < 30 ml/min). Tämä on yhdenmukainen sen tiedon kanssa, että anastrotsoli eliminoituu pääasiassa metaboloitumalla. Pitkäaikaisissa tehotutkimuksissa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla havaitut anastrotsolipitoisuudet plasmassa olivat vastaavalla anastrotsolipitoisuusalueella kuin potilailla, joilla ei ollut munuaisten vajaatoimintaa. Anastrotsolin annossa tulee noudattaa varovaisuutta, jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

10–17-vuotiaila pojilla, joilla oli murrosiän gynekomastia, anastrotsoli imeytyi nopeasti, jakautui laajalti ja eliminoitui hitaasti. Puoliintumisaika oli noin kaksi päivää. Puhdistuma oli 3–10-vuotiailla tytöillä heikompaa ja altistus voimakkaampaa kuin vanhemmilla pojilla. Anastrotsolin jakaantuminen oli tytöillä laajaa ja eliminoituminen hidasta.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Ei-kliiniset tiedot, jotka perustuvat farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen

aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta ja lisääntymistoksisuutta koskeviin tutkimuksiin, eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille käyttöaiheen mukaisessa populaatiossa.

Akuutti toksisuus

Eläinkokeissa toksisuutta havaittiin vain korkeilla annoksilla. Akuutin toksisuuden tutkimuksissa suun kautta otetun anastrotsolin LD50 oli jyrsijöillä yli 100 mg/kg/vrk ja vatsaonteloon annetun

anastrotsolin yli 50 mg/kg/vrk. Koirilla tehdyissä akuutin toksisuuden tutkimuksessa LD50 oli suun kautta otettuna yli 45 mg/kg/vrk.

Krooninen toksisuus

Haittavaikutuksia havaittiin eläinkokeissa vain suurilla annoksilla. Useissa annostoksisuustutkimuksissa käytettiin rottia ja koiria. Vaikutuksettomia annostasoja ei määritetty anastrotsolille toksisuustutkimuksissa, mutta pienillä annoksilla (1 mg/kg/vrk) ja keskisuurilla annoksilla (koiralla 3 mg/kg/vrk, rotalla 5 mg/kg/vrk) havaitut vaikutukset liittyivät joko anastrotsolin farmakologisiin tai sen entsyymiä indusoiviin ominaisuuksiin eikä niihin liittynyt, merkittäviä toksisia tai degeneratiivisia muutoksia.

Mutageenisuus

Geneettisten toksisuustutkimusten mukaan anastrotsoli ei ole mutageeninen tai klastogeeninen.

Lisääntymistoksisuus

Vieroitettaville rotille annettiin hedelmällisyystutkimuksessa oraalisesti 50 mg/l tai 400 mg/l anastrotsolia juomavedessä 10 viikon ajan. Mitattu keskiarvoinen pitoisuus plasmassa oli 50 mg/l:n annoksella 44,4 (±14,7) ng/ml ja 400 mg/l:n annoksella 165 (±90) ng/ml. Paritteluindeksit heikkenivät molemmissa annosryhmissä, kun taas hedelmällisyyden aleneminen oli ilmeistä vain 400 mg/l:n annoksella. Hedelmällisyyden aleneminen oli tilapäistä, sillä kaikki parittelu- ja

fertiliteettiparametrit olivat samankaltaiset kontrolliryhmän arvoihin nähden yhdeksän viikon lääkkeettömän palautumisjakson jälkeen.

Anastrotsolin oraalinen annostelu naarasrotille lisäsi infertiliteettiä huomattavasti annoksella 1 mg/kg/vrk ja lisäsi preimplantaatiohävikkiä annoksella 0,02 mg/kg/vrk. Nämä vaikutukset ilmenivät kliinisesti merkittävillä annoksilla. Vaikutusta ihmisiin ei voida sulkea pois. Nämä vaikutukset liittyivät yhdisteen farmakologiaan, ja ne palautuivat täysin viiden viikon aineesta vieroitusjakson jälkeen.

Tiineille rotille ja kaneille suun kautta annettuna anastrotsoli ei aiheuttanut teratogeenisia vaikutuksia 1,0 mg/kg:n (rotat) ja 0,2 mg/kg:n (kanit) päiväannoksiin saakka. Havaitut vaikutukset (istukan suureneminen rotilla ja tiineyden keskeytyminen kaneilla) liittyivät yhdisteen farmakologiaan.

Kun anastrotsolia annettiin rotille 0,02 mg/kg:n päiväannoksina tai sitä suurempina annoksina, syntyneiden poikueiden eloonjääminen vaarantui (17. raskauspäivästä 22. päivään synnytyksen jälkeen). Nämä vaikutukset johtuivat yhdisteen farmakologisista vaikutuksista synnytykseen. Ensimmäisen polven jälkeläisten käyttäytymisessä tai reproduktiivisessa suorituskyvyssä ei havaittu haittavaikutuksia, jotka voitaisiin yhdistää emon anastrotsolihoitoon.

Karsinogeenisuus

Rotilla tehdyssä kaksivuotisessa onkogeenisuustutkimuksessa todettiin lisääntynyt sairastuvuus maksakasvaimiin ja kohdun stromaalisiin polyyppeihin naarailla sekä kilpirauhasadenoomiin koirasrotilla vain suurella annoksella (25 mg/kg/vrk). Nämä muutokset ilmenivät annoksilla, jotka olivat sata kertaa suuremmat kuin ihmisillä käytettävät terapeuttiset annokset, eikä niitä pidetä kliinisesti merkittävinä potilaiden hoidossa anastrotsolilla.

Kahden vuoden onkogeenisuustutkimuksessa hiirillä ilmaantui hyvänlaatuisia munasarjakasvaimia sekä muutoksia sairastuvuudessa eri lymforetikulaarisiin kasvaimiin (vähemmän histiosyyttisiä sarkoomia naarailla ja suurempi lymfoomakuolleisuus verrattuna hoitamattomiin hiiriin). Näiden muutosten katsotaan olevan hiirille spesifisiä aromataasi-inhibition vaikutuksia eikä niillä siten ole kliinistä merkitystä anastrotsolia käyttäville potilaille.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Tabletin ydin

Laktoosimonohydraatti

Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A)

Povidoni (K31) (E 1201)

Magnesiumstearaatti (E 572)

Kalvopäällyste

Makrogoli 400

Hypromelloosi (E 464)

Titaanidioksidi (E 171)

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

4 vuotta.

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ANAZOL tabletti, kalvopäällysteinen
1 mg 28 fol (94,14 €), 90 fol (252,85 €)

PF-selosteen tieto

Pahvipakkaukset, joissa on PVC/PE/PVDC/alumiini-läpipainolevyissä 10, 14, 20, 28, 30, 50, 56, 60, 84, 90, 98, 100 tai 300 tablettia ja sairaalapakkaukset (PVC/PE/PVDC/alumiini-läpipainopakkaukset), joissa on 28, 50, 84, 98, 300 tai 500 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, kalvopäällysteinen, pyöreä, kaksoiskupera tabletti, jonka toisella puolella on merkinnät ”ANA” ja ”1”.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei eritysvaatimuksia.

Korvattavuus

ANAZOL tabletti, kalvopäällysteinen
1 mg 90 fol

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Rintasyöpä (115).
  • Peruskorvaus (40 %).

ANAZOL tabletti, kalvopäällysteinen
1 mg 28 fol

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

L02BG03

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

Yhteystiedot

AVANSOR PHARMA OY
Tekniikantie 14
02150 Espoo

09 25 66 881
www.avansorpharma.fi
info@avansorpharma.fi