TAMICTOR säädellysti vapauttava kapseli, kova 0,4 mg

Yksi kapseli sisältää 0.4 mg vaikuttavaa ainetta tamsulosiinihydrokloridia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet

säädellysti vapauttava kapseli, kova

Eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun (BPH) oireiden hoito.

Annostus

Yksi kapseli päivässä aamiaisen tai päivän ensimmäisen aterian jälkeen.

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen potilaille, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen potilaille, joilla on lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta (ks. kohta Vasta-aiheet Vasta-aiheet).

Pediatriset potilaat

Tamsulosiinilla ei ole lapsille soveltuvaa käyttöaihetta.

Tamsulosiinin turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu. Tällä hetkellä saatavilla olevat tiedot on esitetty kappaleessa 5.1.

Antotapa

Kapseli niellään kokonaisena eikä sitä saa rikkoa tai purra, koska se vaikuttaa pitkävaikutteisen aktiiviaineen vapautumiseen.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, mukaan lukien sen aiheuttama angioedeema, tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille. Aikaisemmin havaittu ortostaattinen hypotensio.

Vaikea maksan vajaatoiminta.

Tamsulosiinin, kuten muidenkin alfa 1-salpaajien, käyttö voi laskea verenpainetta, mikä harvoin voi aiheuttaa pyörtymisen. Ortostaattisen hypotension (pyörrytys, heikotus) ensioireiden alkaessa potilaan tulisi olla istuvassa tai makuuasennossa niin kauan kunnes oireet ovat hävinneet.

Ennen tamsulosiini-hoidon aloittamista potilas on tutkittava muiden samankaltaisia oireita kuin BPH aiheuttavien sairauksien poissulkemiseksi. Eturauhanen tulisi tutkia peräsuolen kautta sekä määrittää tarvittaessa prostataspesifinen antigeeni (PSA) ennen hoidon aloittamista sekä säännöllisin väliajoin myöhemmin.

Tamsulosiinia tulee antaa varoen vaikean munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä (kreatiniinipuhdistuma <10 ml/min), koska käytöstä näille potilaille ei ole kokemusta.

Kaihileikkauksen yhteydessä on joillakin potilailla, jotka käyttävät tai ovat aiemmin käyttäneet tamsulosiinia, todettu IFIS-oireyhtymä (Intra-Operative Floppy Iris Syndrome, pienen pupillin syndrooman variantti). Oireyhtymä saattaa lisätä silmäkomplikaatioiden riskiä sekä leikkauksen aikana että sen jälkeen.

Tamsulosiinin käytön lopettamisesta 1-2 viikkoa ennen kaihileikkausta on yksittäistapauksissa todettu olevan hyötyä, mutta keskeyttämisestä saatavaa hyötyä ei ole vielä vahvistettu. IFIS-oireyhtymää on todettu myös niillä potilailla, jotka keskeyttivät tamsulosiinihoidon pidemmäksi aikaa ennen kaihileikkausta

Tamsulosiinin aloittamista potilaille, joille on suunniteltu kaihileikkausta, ei suositella.

Kaihileikkausta suunniteltaessa leikkaavan lääkärin ja hoitohenkilökunnan on selvitettävä, käyttääkö potilas parhaillaan tai onko hän aiemmin käyttänyt tamsulosiinia, ja huolehdittava asianmukaisista toimenpiteistä leikkauksessa ilmenevän IFIS-oireyhtymän varalta.

Jos potilaalla on hitaaseen CYP2D6-metaboliaan liittyvä fenotyyppi, tamsulosiinihydrokloridia ei saa käyttää yhdistelmänä vahvojen CYP3A4:n estäjien kanssa.

Tamsulosiinihydrokloridia tulee käyttää varoen vahvojen ja keskivahvojen CYP3A4:n estäjien kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset)

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per kapseli eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisilla.

Yhteisvaikutuksia ei ole havaittu, kun tamsulosiinihydrokloridia on annettu samanaikaisesti atenololin, enalapriilin tai teofylliinin kanssa. Samanaikainen simetidiinilääkitys nostaa ja furosemidilääkitys laskee tamsulosiinin plasmapitoisuutta. Tamsulosiinipitoisuudet pysyvät kuitenkin normaalialueella, joten annostusta ei tarvitse muuttaa.

In vitro diatsepaami, propranololi, trikloorimetiatsidi, kloorimadinoni, amitriptyliini, diklofenaakki, glibenklamidi, simvastatiini tai varfariini eivät vaikuta tamsulosiinin vapaaseen fraktioon ihmisen plasmassa. Tamsulosiini ei myöskään vaikuta diatsepaamin, propranololin, trikloorimetiatsidin tai kloorimadinonin vapaaseen fraktioon.

Diklofenaakki ja varfariini voivat nopeuttaa tamsulosiinin eliminaatiota.

Tamsulosiinihydrokloridin samanaikainen käyttö vahvojen CYP3A4:n estäjien kanssa saattaa lisätä altistusta tamsulosiinihydrokloridille. Ketokonatsolin (tunnettu vahva CYP3A4:n estäjä) samanaikainen käyttö suurensi tamsulosiinihydrokloridin AUC-arvon 2,8-kertaiseksi ja C_max-arvon 2,2-kertaiseksi.

Jos potilaalla on hitaaseen CYP2D6-metaboliaan liittyvä fenotyyppi, tamsulosiinihydrokloridia ei saa käyttää yhdistelmänä vahvojen CYP3A4:n estäjien kanssa.

Tamsulosiinihydrokloridia tulee käyttää varoen yhdessä vahvojen ja keskivahvojen CYP3A4:n estäjien kanssa.

Tamsulosiinihydrokloridin samanaikainen käyttö paroksetiinin (vahva CYP2D6:n estäjä) kanssa suurensi tamsulosiinin C_max-arvon 1,3-kertaiseksi ja AUC-arvon 1,6-kertaiseksi, mutta tällä suurenemisella ei katsota olevan kliinistä merkitystä.

Samanaikainen toisen α₁-adrenoreseptorisalpaajan anto voi aiheuttaa hypotension.

Tamictor-valmistetta ei ole tarkoitettu naisille.

Lyhyt- ja pitkäkestoisissa kliinisissä tamsulosiinitutkimuksissa on havaittu ejakulaatiohäiriöitä. Ejakulaatiohäiriöitä, retrogradista ejakulaatiota ja ejakulaation epäonnistumisia, on raportoitu myyntiluvan myöntämisen jälkeen.

Tamictor-valmisteen vaikutuksesta autolla ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tutkittu. Kuitenkin potilaiden on syytä olla tietoisia, että tamsulosiini voi aiheuttaa huimausta.

Tamsulosiinihoitoon liittyen on kaihileikkauksen aikana raportoitu pienen mustuaisen oireyhtymää (IFIS, Intraoperative Floppy Iris Syndrome) (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Markkinoille tulon jälkeinen kokemus: Yllämainittujen haittavaikutusten lisäksi eteisvärinää, rytmihäiriöitä, takykardiaa ja hengenahdistusta on raportoitu tamsulosiinihoidon yhteydessä. Koska nämä spontaanit haittavaikutusraportit liittyvät maailmanlaajuiseen markkinoilletulon jälkeiseen käyttökokemukseen, haittojen yleisyyttä tai syy-yhteyttä tamsulosiiniin ei voida luotettavasti määrittää.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

FI-00034 Fimea

Oireet

Tamsulosiinihydrokloridiyliannostus saattaa aiheuttaa vaikea-asteista verenpaineenlaskua. Vaikea-asteista verenpaineen laskua on havaittu erisuuruisten yliannosten yhteydessä.

Hoito

Sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaa pitää tukea, jos yliannostuksen yhteydessä ilmenee akuuttia verenpaineen laskua. Verenpaine ja syke voidaan normalisoida laittamalla potilas makuuasentoon. Jos tämä ei riitä, voidaan antaa plasmatilavuuden lisääjiä ja tarvittaessa vasopressoreita. Munuaisten toimintaa on syytä seurata ja ryhtyä yleisiin elintoimintoja ylläpitäviin toimenpiteisiin. Dialyysista ei todennäköisesti ole apua, sillä tamsulosiini sitoutuu hyvin suuressa määrin plasman proteiineihin.

Imeytymistä voidaan estää eri toimenpiteillä, kuten oksennuttamalla. Jos lääkemäärät ovat suuria, voidaan suorittaa mahahuuhtelu ja antaa aktiivihiiltä ja osmoottista laksatiivia, kuten natriumsulfaattia.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Adrenergisiä alfareseptoreita salpaavat lääkeaineet, ATC-koodi: G04CA02. Valmistetta käytetään yksinomaan eturauhaseen liittyvien sairauksien hoitoon.

Vaikutusmekanismi

Tamsulosiini sitoutuu selektiivisesti ja kompetitiivisesti postsynaptisiin α₁-adrenoreseptoreihin, erityisesti alatyyppeihin α_1A ja α_1D. Se relaksoi eturauhasen ja virtsaputken sileää lihasta.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Tamsulosiini lisää virtsan maksimivirtausnopeutta. Se helpottaa obstruktiota relaksoimalla sileää lihasta eturauhasessa ja virtsaputkessa ja helpottaa siten tyhjennysoireita.

Se parantaa myös sellaisia kerääntymis-oireita, joissa virtsarakon epästabiliteetilla on tärkeä osuus. Valmisteen vaikutus sekä kerääntymis- että tyhjennysoireisiin pysyy yllä myös pitkäaikaishoidossa, mistä johtuen kirurgisen hoidon ja katetrisoinnin tarve merkitsevästi siirtyy.

Alfa1-salpaajat voivat alentaa verenpainetta alentamalla perifeeristä resistenssiä. Kliinisesti merkitsevää verenpaineen alenemista ei havaittu tamsulosiinilla suoritetuissa tutkimuksissa.

Pediatriset potilaat

Neuropaattisesta rakosta kärsivillä lapsilla suoritettiin kaksoissokkoutettu, satunnaistettu, lumelääkekontrolloitu tutkimus, jossa tutkittiin eri annostasoja. Tutkimukseen osallistui 161 lasta (iältään 2-16-vuotiaita), jotka satunnaistettiin neljään eri ryhmään, jotka saivat joko pienen (0,001-0,002 mg/kg), keskisuuren (0,002 – 0,004 mg/kg) tai suuren annoksen (0,004 – 0,008 mg/kg) tamsulosiinia tai vaihtoehtoisesti lumelääkettä. Ensisijaisena päätetapahtumana oli niiden potilaiden lukumäärä, joilla detrusorlihaksen sulkupaine (Leak Point Pressure, LPP) kahden samana päivänä

suoritetun mittauksen perusteella pieneni arvoon alle 40 cm H2O. Toissijaiset päätetapahtumat olivat: detrusorlihaksen sulkupaineen mitattu ja prosentuaalinen muutos lähtötasosta, hydronefroosin ja hydroureterin paraneminen tai stabiloituminen, sekä katetrisointipäiväkirjojen mukainen muutos katetrisoimalla saadun virtsan määrässä ja kasteluiden lukumäärässä. Ensisijaisissa tai toissijaisissa päätetapahtumissa ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa lumelääkkeen tai millään annostasolla toteutetun tamsulosiinilääkityksen välillä. Annosvastetta ei todettu millään annostasolla.

Tamsulosiiniannosta ei ole tarpeen muuttaa lievässä munuaisten vajaatoiminnassa.

Imeytyminen

Tamsulosiini imeytyy suolistosta ja sen biologinen hyötyosuus on lähes täydellinen. Tamsulosiinin imeytyminen hidastuu äskettäin nautitun aterian jälkeen. Imeytyminen on tasaisempaa, jos Tamictor otetaan aina saman aterian jälkeen

Tamsulosiinilla on lineaarinen kinetiikka.

Tamsulosiinin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan noin 6 tunnin kuluttua, kun tamsulosiini annetaan kerta-annoksena aterian jälkeen. Vakaa tilan aikana, joka saavutetaan toistuvassa annostelussa 5 vuorokauden kuluessa, huippupitoisuuden keskiarvo on potilailla noin kaksi kolmasosaa suurempi kuin kerta-annoksen jälkeen. Tämä havainto on tehty iäkkäillä potilailla, mutta se pätee todennäköisesti myös nuorempiin potilaisiin.

Plasmapitoisuuksissa on merkittäviä potilaiden välisiä vaihteluja sekä kerta-annon että toistuvan annon jälkeen.

Jakautuminen

Ihmisessä tamsulosiini sitoutuu plasman proteiineihin noin 99 %:sti. Jakautumistilavuus on pieni (n. 0,2 l/kg).

Metabolia

Tamsulosiinin ensikierron vaikutus on vähäinen ja se metaboloituu hitaasti. Suurin osa tamsulosiinista on plasmassa muuttumattomana, aktiivisena aineena. Se metaboloituu maksassa.

Rotilla tehdyissä tutkimuksissa tamsulosiini aiheutti tuskin lainkaan maksan mikrosomaalisten entsyymien induktiota.

In vitro -tulokset viittaavat siihen, että CYP3A4 ja myös CYP2D6 osallistuvat metaboliaan, ja että muilla CYP-isoentsyymeillä saattaa olla vähäinen merkitys tamsulosiinihydrokloridimetaboliaan. CYP3A4- ja CYP2D6-entsyymien toiminnan estyminen saattaa lisätä tamsulosiinihydrokloridialtistusta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet. ja 4.5).

Yksikään metaboliiteista ei ole alkuperäistä yhdistettä aktiivisempi.

Eliminaatio

Tamsulosiini ja sen metaboliitit erittyvät pääasiassa virtsaan, noin 9 % annoksesta erittyy muuttumattomana vaikuttavana lääkeaineena.

Aterian jälkeen annetun tamsulosiinin kerta-annoksen laskettu eliminoitumisen puoliintumisaika potilailla on noin 10 tuntia ja vakaan tilan aikana se on noin 13 tuntia.

Munuaisten toiminnanvajaus ei vaadi annoksen pienentämistä.

Kerta-annoksen ja toistuvan annon toksisuustutkimuksia on tehty hiirillä, rotilla ja koirilla. Sen lisäksi lisääntymistä koskevia toksisuustutkimuksia on tehty rotilla ja karsinogeenisuustutkimuksia hiirillä ja rotilla ja genotoksisuutta on tutkittu in vivo ja in vitro.

Suurten tamsulosiiniannosten todettu yleinen toksisuusprofiili vastaa alfa-adrenergisten salpaajien tunnettua farmakologista vaikutusta.

EKG muuttui koirilla erittäin suuria annoksia annettaessa. Tätä vastetta ei pidetä kliinisesti merkityksellisenä. Tamsulosiinilla ei todettu olevan merkittäviä genotoksisia ominaisuuksia.

Naarasrotilla ja -hiirillä on raportoitu maitorauhasten proliferatiivisten muutosten esiintyvyyden lisääntymistä. Näitä löydöksiä, jotka todennäköisesti johtuvat hyperprolaktinemiasta ja esiintyvät vain suuria annoksia annettaessa, pidetään merkityksettöminä.

Kapselin sisältö: mikrokiteinen selluloosa, metakryylihappo-etyyliakrylaattikopolymeeri (1:1) dispersio 30 prosenttia, polysorbaatti 80, natriumlauryylisulfaatti, trietyylisitraatti, talkki.

Kapselikuori: Liivate, indigokarmiini (E 132) titaanidioksidi (E 171), keltainen rautaoksidi (E 172), punainen rautaoksidi (E 172).

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Säilytä alkuperäispakkauksessa.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

TAMICTOR säädellysti vapauttava kapseli, kova
0,4 mg (L:ei) 30 fol (10,53 €), 90 fol (16,47 €), 200 kpl (36,21 €)

PF-selosteen tieto

Pahvikotelot, joissa on 10, 20, 30, 50, 60, 90, 100 tai 200 säädellysti vapauttavaa kovaa kapselia PVC/PE/PVDC/Al-läpipainopakkauksessa.

HDPE-purkit, joissa on 10, 20, 30, 50, 60, 90, 100 tai 200 säädellysti vapauttavaa kovaa kapselia ja PP-turvasuljin.

Kaikkia pakkauksia ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Oranssi/oliivinvihreä liivatekapseli. Kapselin sisältö on valkoisia tai kellertäviä rakeita.

Ei erityisvaatimuksia.

TAMICTOR säädellysti vapauttava kapseli, kova
0,4 mg 30 fol, 90 fol, 200 kpl

• Peruskorvaus (40 %).

G04CA02

18.01.2022