Vertaa PF-selostetta

LOSEC enterotabletti 20 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi enterotabletti sisältää 20,6 mg omepratsolimagnesiumia vastaten 20 mg omepratsolia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: Yksi enterotabletti sisältää 19-20 mg sakkaroosia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Enterotabletti

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Refluksioireiden (esim. närästys, happaman mahanesteen takaisinvirtaus ruokatorveen) lyhytaikainen hoito.

Annostus ja antotapa

Annostus

Aikuiset

Suositeltu annos on Losec 20 mg kerran päivässä. Itsehoidossa lyhytaikaiseen, korkeintaan kaksi viikkoa kestävään hoitoon.
Tabletteja saattaa olla tarpeen ottaa 2-3 peräkkäisenä päivänä, ennen kuin oireet alkavat helpottaa.
Suurimmalla osalla potilaista oireet helpottavat kokonaan 7 päivän kuluessa. Hoito tulee lopettaa, kun oireet ovat hävinneet kokonaan.

Pediatriset potilaat

Losec 20 mg enterotabletti -valmiste on tarkoitettu itsehoidossa ainoastaan yli 18-vuotiaille.

Erityisryhmät

Munuaisten vajaatoiminta
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen, jos potilaalla on munuaisten vajaatoiminta.

Maksan vajaatoiminta
Jos potilaalla on maksan vajaatoiminta, tulee hänen keskustella lääkärin kanssa ennen omepratsolin käyttöä (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Iäkkäät potilaat (yli 65-vuotiaat)
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen iäkkäitä potilaita hoidettaessa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Antotapa

Ennen lääkkeen käsittelyä tai antoa huomioon otettavat varotoimet
Losec-enterotabletti suositellaan otettavaksi aamulla ja se tulee niellä kokonaisena nesteen kera (puoli lasillista vettä). Tablettia ei saa pureskella eikä murskata.

Potilaat, joilla on nielemisvaikeuksia
Tabletti voidaan halkaista ja sekoittaa lusikalliseen hiilihapotonta vettä. Jos halutaan, joukkoon voidaan sekoittaa hieman hedelmämehua tai omenasosetta. Sekoitetaan, kunnes tabletti on hajonnut (liuos ei ole kirkas). Seos juodaan heti tai viimeistään 30 minuutin sisällä. Sekoitetaan aina juuri ennen juomista. Lasi huuhdellaan nesteellä, joka juodaan. Näin varmistetaan, että tabletti on saatu kokonaan. Enterotabletin sisältämät yksittäiset enteropäällysteiset mikrorakeet sisältävät lääkkeen ja tästä syystä rakeita ei saa pureskella tai murskata. ÄLÄ sekoita lääkettä maitoon tai hiilihapolliseen veteen.
Jos vaiva ei ole hävinnyt tai jos se on vaikeutunut 2 viikon hoidon jälkeen, on syytä käydä lääkärin vastaanotolla.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, substituoidulle bentsimidatsolille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
Omepratsolia, kuten muitakaan protonipumpun estäjiä, ei tule antaa yhdessä nelfinaviirin kanssa.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Jos potilaalla on hälyttäviä oireita (kuten selittämätöntä painonlaskua, toistuvaa pahoinvointia, nielemishäiriöitä, verioksennusta tai -ulostetta) ja jos on kyseessä mahahaavapotilas tai sitä epäillään, tulee maligniteetin mahdollisuus poissulkea. Hoidon oireita lievittävä vaikutus saattaa viivyttää oikean diagnoosin tekemistä.

Subakuutti kutaaninen lupus erythematosus (SCLE)
Protonipumpun estäjät laukaisevat hyvin harvoin SCLE:n. Jos leesioita ilmaantuu etenkin auringonvalolle alttiille ihoalueille ja esiintyy myös nivelkipua, potilaan on hakeuduttava nopeasti lääkäriin, ja terveydenhuollon ammattilaisen on harkittava Losec-valmisteen käytön lopettamista. Jos protonipumpun estäjien aiempaan käyttöön on liittynyt SCLE, saattaa tämän haitan ilmaantumisen riski lisääntyä muiden protonipumpun estäjien käytön yhteydessä.

Protonipumpun estäjien antoa yhdessä atatsanaviirin kanssa ei suositella (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Jos atatsanaviiri/protonipumpun estäjä -yhdistelmää pidetään välttämättömänä, suositellaan kliinisen tilan (esim. virusmäärän) tarkkaa seurantaa ja atatsanaviirin annoksen nostamista 400 mg:aan yhdessä ritonaviiri 100 mg:n kanssa. Omepratsolin 20 mg:n annosta ei tule ylittää.
Jotta asianmukainen hoito (esim. helikobakteerieradikaatiohoito) ei viivästyisi, on mahahaavan mahdollisuus otettava huomioon.

Omepratsoli on CYP2C19:n estäjä. Kun omepratsolihoitoa aloitetetaan tai lopetetaan, yhteisvaikutusten mahdollisuus CYP2C19:n kautta metaboloituvien lääkkeiden kanssa tulee ottaa huomioon. Yhteisvaikutus on havaittu klopidogreelin ja omepratsolin välillä (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Tämän yhteisvaikutuksen kliinisestä merkityksestä ei voi vetää varmoja johtopäätöksiä. Varmuuden vuoksi tulee samanaikaista omepratsolin ja klopidogreelin käyttöä välttää.

Losec-enterotabletit sisältävät sakkaroosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö tai sakkaroosi-isomaltaasin vajaatoimintaa, ei tule käyttää tätä lääkettä. Protonipumpun estäjien käyttö saattaa jossain määrin lisätä riskiä maha-suolikanavan tulehduksiin kuten salmonellaan ja kampylobakteerin aiheuttamaan tulehdukseen (ks. kohta Farmakodynamiikka). Potilaiden, joilla on pitkäaikaisia toistuvia mahavaivoja tai närästystä, tulee käydä lääkärissä säännöllisin välein. Erityisesti yli 55-vuotiaiden, jotka käyttävät päivittäin jotain ilman reseptiä saatavaa lääkettä mahavaivoihin tai närästykseen, tulee informoida tästä apteekkihenkilökuntaa tai lääkäriä. Potilaat tulee ohjata lääkärin vastaanotolle, jos:

  • heillä on todettu aiemmin mahahaava tai heille on tehty maha-suolikanavan leikkaus,
  • he ovat saaneet jatkuvaa symptomaattista hoitoa mahavaivoihinsa tai närästykseen yli 4 viikon ajan,
  • heillä on keltatauti tai vakava maksasairaus,
  • he ovat yli 55-vuotiaita ja heillä on uusia tai hiljattain muuttuneita oireita.

Potilaiden ei tule käyttää omepratsolia ennaltaehkäisevänä hoitona.

Interferenssi laboratoriokokeissa
Suurentunut kromograniini A:n (CgA) pitoisuus voi häiritä neuroendokriinisten kasvainten selvitystutkimuksia. Tämän häiriön välttämiseksi omepratsolihoito on lopetettava vähintään viisi päivää ennen CgA-mittausta (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Yhteisvaikutukset

Omepratsolin vaikutukset muiden vaikuttavien aineiden farmakokinetiikkaan

Lääkevalmisteet, joiden imeytyminen riippuu pH:sta

Mahalaukun sisällön happamuuden aleneminen omepratsolihoidon aikana saattaa lisätä tai vähentää sellaisten vaikuttavien aineiden imeytymistä, joiden imeytyminen riippuu mahan pH-arvosta.

Nelfinaviiri, atatsanaviiri

Nelfinaviirin ja atatsanaviirin pitoisuudet plasmassa alentuvat, kun niitä annetaan samanaikaisesti omepratsolin kanssa. Omepratsolin antaminen samanaikaisesti nelfinaviirin kanssa on kontraindisoitu (ks. kohta Vasta-aiheet). Omepratsolin (40 mg päivittäin) samanaikainen anto pienensi keskimääräistä nelfinaviirialtistusta noin 40 % ja keskimääräistä farmakologisesti aktiivisen metaboliitti M8-altistusta noin 75-90 %. Yhteisvaikutus voi johtua myös CYP2C19:n estosta. Omepratsolin ja atatsanaviirin samanaikaista annostelua ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Kun omepratsolia (40 mg kerran päivässä) annettiin yhdessä atatsanaviiri 300 mg/ritonaviiri 100 mg -yhdistelmän kanssa terveille vapaaehtoisille, atatsanaviirialtistus pieneni noin 75 %. Atatsanaviiriannoksen nosto 400 mg:aan ei kompensoinut omepratsolin vaikutusta atatsanaviirin pitoisuuteen. Kun omepratsolia (20 mg päivittäin) annettiin yhdessä atatsanaviiri 400 mg/ritonaviiri 100 mg -yhdistelmän kanssa terveille vapaaehtoisille, atatsanaviirialtistus pieneni noin 30 % verrattuna atatsanaviiri 300 mg/ritonaviiri 100 mg kerran päivässä -yhdistelmään ilman omepratsoli 20 mg kerran päivässä annosta.

Digoksiini
Kun omepratsolia (20 mg päivässä) ja digoksiinia annettiin samanaikaisesti terveille vapaaehtoisille, digoksiinin biologinen hyötyosuus nousi 10 %. Digoksiinin toksisuutta on harvoin raportoitu. On kuitenkin noudatettava varovaisuutta, kun omepratsolia annetaan korkeina annoksina vanhuksille. Tällöin digoksiinipitoisuuksien seurantaa tulee lisätä.

Klopidogreeli
Terveillä vapaaehtoisilla tehdyissä tutkimuksissa klopidogreelillä (300 mg:n aloitusannos, jota seurasi annos 75 mg/vrk) ja omepratsolilla (80 mg/vrk suun kautta) on havaittu farmakokineettisiä/farmakodynaamisia yhteisvaikutuksia, joiden seurauksena altistus klopidogreelin
aktiiviselle metaboliitille väheni keskimäärin 46 % ja (ADP:n aiheuttaman) verihiutaleiden
aggregaation enimmäismäärä väheni keskimäärin 16 %. Ristiriitaisia tietoja omepratsolin farmakokineettisen/farmakodynaamisen yhteisvaikutuksen kliinisestä osallisuudesta merkittäviin sydän-verisuonitapahtumiin on raportoitu sekä havainnointi- että kliinisistä tutkimuksista. Varotoimenpiteenä omepratsolin ja klopidogreelin samanaikaista käyttöä on syytä välttää (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Käytettäessä metotreksaattia yhdessä protonipumpun estäjien kanssa metotreksaattipitoisuudet suurenevat joillakin potilailla. Suuria metotreksaattiannoksia käytettäessä saattaa olla tarpeen harkita omepratsolihoidon keskeyttämistä.

Muut vaikuttavat aineet
Posakonatsolin, erlotinibin, ketokonatsolin ja itrakonatsolin imeytyminen pienenee merkittävästi ja siten niiden kliininen teho saattaa huonontua. Posakonatsolin ja erlotinibin samanaikaista käyttöä omepratsolin kanssa tulee välttää.

CYP2C19:n kautta metaboloituvat lääkkeet
Omepratsoli on keskinkertainen CYP2C19:n estäjä. CYP2C19 on tärkein omepratsolia metaboloiva entsyymi. Näin ollen, kun esomepratsolia annetaan samanaikaisesti muiden CYP2C19:n vaikutuksesta metaboloituvien lääkkeiden kanssa, näiden lääkkeiden metabolia saattaa hidastua ja systeeminen altistus lisääntyä. Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi R-varfariini ja muut K-vitamiiniantagonistit, silostatsoli, diatsepaami ja fenytoiini.

Silostatsoli
Kun omepratsolia annettiin 40 mg:n annoksella terveille vapaaehtoisille cross-over-tutkimuksessa,
silostatsolin Cmax kasvoi 18 % ja AUC 26 % ja vastaavasti yhden aktiivisen metaboliitin 29 % ja 69 %.

Fenytoiini
Fenytoiinia käyttävien potilaiden plasmapitoisuuden tarkkailu on suositeltavaa kahden viikon ajan omepratsolihoidon aloittamisesta. Jos fenytoiiniannosta pienennetään, seuranta ja annoksen uudelleenarviointi tulisi tehdä omepratsolihoidon lopettamisen jälkeen.

Tuntematon mekanismi

Sakinaviiri
Kun omepratsolia annettiin samanaikaisesti sakinaviiri/ritonaviiri-yhdistelmän kanssa, sakinaviirin pitoisuudet plasmassa kohosivat noin 70 %, tosin HIV-potilaat sietivät niitä hyvin.

Takrolimuusi
Omepratsolin ja takrolimuusin samanaikaisen käytön on raportoitu nostavan takrolimuusin pitoisuutta plasmassa. Takrolimuusipitoisuuksien ja munuaistoiminnan (kreatiinipuhdistuma) lisääntynyt seuranta on tarpeen ja takrolimuusin annosta tulee tarvittaessa tarkistaa.

Muiden vaikuttavien aineiden vaikutus omeprasolin farmakokinetiikkaan

CYP2C19- ja/tai CYP3A4-estäjät
Omepratsoli metaboloituu CYP2C19:n ja CYP3A4:n välityksellä. Vaikuttavat aineet, joiden tiedetään estävän CYP2C19:a tai CYP3A4:ää (kuten klaritromysiini ja vorikonatsoli), saattavat johtaa kohonneeseen omepratsolin pitoisuuteen seerumissa vähentämällä omepratsolin metabolianopeutta. Samanaikainen vorikonatsolihoito johti omepratsolialtistuksen suurenemiseen yli kaksinkertaiseksi. Korkeat omepratsoliannokset ovat olleet hyvin siedettyjä ja tilapäisen käytön aikana omepratsoliannoksen sovittamista ei yleensä vaadita. Annoksen sovittamista tulisi kuitenkin harkita vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille ja jos kyseessä on pitkäaikainen hoito.

CYP2C19- ja/tai CYP3A4-induktorit
Vaikuttavat aineet, joiden tiedetään indusoivan CYP2C19:a tai CYP3A4:ää tai molempia (kuten rifampisiini ja mäkikuisma), saattavat johtaa omepratsolin alentuneeseen pitoisuuteen seerumissa lisäämällä omepratsolin metabolianopeutta.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Kolmen retrospektiivisen epidemiologisen tutkimuksen tulokset (yli 1000 altistuksen tulokset) osoittavat, että omepratsolilla ei ole haitallisia vaikutuksia raskauteen eikä sikiön tai vastasyntyneen lapsen terveyteen. Omepratsolia voi käyttää raskauden aikana lääkärin arvioitua hoidon riskit ja hyödyt.

Imetys

Omepratsoli erittyy äidinmaitoon, mutta terapeuttisia annoksia käytettäessä sillä ei todennäköisesti ole vaikutusta lapseen.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Losec-valmisteella ei ole todennäköisesti vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.
Haittavaikutuksia, kuten huimausta ja näköhäiriöitä, voi esiintyä (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaan ei tule ajaa autolla eikä käyttää koneita, jos tällaisia haittavaikutuksia esiintyy.

Haittavaikutukset

Yleisimmät haittavaikutukset (1-10 % potilaista) ovat päänsärky, mahakivut, ummetus, ripuli, ilmavaivat ja pahoinvointi/oksentelu.

Alla esitettyjä haittatapahtumia on todettu tai epäilty esiintyneen omepratsolilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa sekä omepratsolin markkinoilletulon jälkeen. Minkään niistä ei ole todettu riippuvan annoksesta. Haittavaikutukset on luokiteltu seuraavasti esiintyvyyden ja elinjärjestelmän mukaan: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100),
harvinainen (≥ 1/10000, < 1/1000), hyvin harvinainen (< 1/10000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Elinjärjestelmä ja esiintymistiheys

Haittavaikutus

Veri ja imukudos

Harvinainen

Leukopenia, trombosytopenia

Hyvin harvinainen

Agranulosytoosi, pansytopenia

Immuunijärjestelmä

Harvinainen

Yliherkkyysreaktiot kuten kuume, angioedeema, anafylaktinen reaktio/sokki

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Harvinainen

Hyponatremia

Hyvin harvinainen

Hypomagnesemia

Psyykkiset häiriöt

Melko harvinainen

Unettomuus

Harvinainen

Kiihtymys, sekavuus, masennus

Hyvin harvinainen

Vihamielisyys, hallusinaatiot

Hermosto

Yleinen

Päänsärky

Melko harvinainen

Heitehuimaus, parestesia, uneliaisuus

Harvinainen

Makuhäiriöt

Silmät

Harvinainen

Näköhäiriöt

Kuulo ja tasapainoelin

Melko harvinainen

Kiertohuimaus

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Harvinainen

Bronkospasmi

Ruoansulatuselimistö

Yleinen

Mahakivut, ummetus, ripuli, ilmavaivat, pahoinvointi/oksentelu

mahanpohjan rauhasen polyypit (hyvänlaatuiset)

Harvinainen

Suun kuivuminen, stomatiitti, ruoansulatuskanavan hiivasieni-infektiot, mikroskooppinen koliitti

Maksa ja sappi

Melko harvinainen

Maksan entsyymiarvojen kohoaminen

Harvinainen

Hepatiitti, johon toisinaan on liittynyt keltatauti

Hyvin harvinainen

Maksan vajaatoiminta, enkefalopatia potilailla, joilla on vakava maksasairaus

Iho ja ihonalainen kudos

Melko harvinainen

Dermatiitti, kutina, ihottuma, urtikaria

Harvinainen

Hiustenlähtö, valoyliherkkyys

Hyvin harvinainen

Erythema multiforme, Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN)

TuntematonSubakuutti kutaaninen lupus erythematosus (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Luusto, lihakset ja sidekudos

Harvinainen

Nivelsärky, lihassärky

Hyvin harvinainen

Lihasheikkous

Munuaiset ja virtsatiet

Harvinainen

Interstitiaalinen nefriitti

Sukupuolielimet ja rinnat

Hyvin harvinainen

Gynekomastia

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Melko harvinainen

Huonovointisuus, perifeerinen edeema

Harvinainen

Lisääntynyt hikoilu

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‐haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Omepratsolin yliannostustapauksista on harvoja raportteja. Kirjallisuudessa esiintyy jopa 560 mg:n annoksia. Yksittäisiä tapauksia, joissa omepratsolin suun kautta otettu kerta-annos on ollut jopa 2400 mg (120 kertaa suurempi annos kuin suositeltu hoitoannos), on raportoitu. Omepratsolin yliannostusoireina on raportoitu pahoinvointia, oksentelua, huimausta, vatsakipuja, ripulia ja päänsärkyä, yksittäisissä tapauksissa myös apatiaa, masentunutta mielialaa ja sekavuustiloja.

Oireet, jotka on yhdistetty omepratsolin yliannostukseen, ovat olleet ohimeneviä eikä vakavia omepratsolista johtuvia seurauksia ole raportoitu. Jos yliannostuksesta aiheutuu kliinisiä myrkytysoireita, suositellaan oireenmukaista ja elintoimintoja tukevaa hoitoa.
Eliminaationopeus (ensimmäisen asteen kinetiikka) pysyi muuttumattomana, vaikka annosta nostettiin eikä mitään erityishoitoa tarvittu.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: protonipumpun estäjät; ATC-koodi: A02BC01.

Vaikutusmekanismi
Omepratsoli, kahden enantiomeerin raseeminen seos, vähentää mahahapon eritystä tarkasti kohdistetun vaikutusmekanisminsa avulla. Se on parietaalisolun happopumpun spesifinen estäjä. Se on nopeatehoinen ja kontrolloi mahahapon erittymistä estämällä sitä palautuvasti kerran päivässä otettuna.
Omepratsoli on heikko emäs, joka konsentroituu ja muuttuu vaikuttavaan muotoonsa parietaalisolun erityskanavien erittäin happamassa ympäristössä, missä se estää H+, K+-ATPaasi-entsyymiä eli protonipumppua. Tämä vaikutus mahahapon loppuvaiheen muodostumisprosessiin on annoksesta riippuvaista ja estää erityisen tehokkaasti sekä basaalista että stimuloitua haponeritystä riippumatta eritykseen vaikuttavista mekanismeista.

Farmakodynaamiset vaikutukset
Kaikki todetut farmakodynaamiset ilmiöt perustuvat omepratsolin kykyyn vaikuttaa haponeritykseen.

Kliininen teho ja turvallisuus

Vaikutus mahahapon eritykseen
Oraalinen omepratsoliannos kerran päivässä estää nopeasti ja tehokkaasti mahahapon eritystä sekä päivällä että yöllä. Täysi teho saavutetaan 4 päivän kuluessa. 20 mg:n omepratsoliannoksella kerran päivässä saavutetaan keskimäärin vähintään 80-prosenttinen mahahapon erityksen ympärivuorokautinen väheneminen. Pohjukaissuolihaavapotilailla pentagastriinistimulaation aiheuttama maksimaalinen haponeritys vähenee keskimäärin noin 70 % 24 tunnin kuluttua lääkkeen annosta.
Pohjukaissuolihaavapotilailla, joille annettiin 20 mg:n oraalinen omepratsoliannos, mahalaukun sisäinen pH-arvo oli 3 keskimäärin 17 tuntia 24 tunnin hoitojakson aikana.

Estämällä haponeritystä ja alentamalla mahalaukun sisällön happamuutta omepratsoli annoksesta riippuen vähentää/normalisoi esofaguksen hapolle altistumista potilailla, joilla on gastroesofageaalinen refluksisairaus. Haponerityksen estyminen on suhteessa plasman lääkeainepitoisuus/aikakäyrän pinta-alaan (AUC) eikä pitoisuuteen plasmassa tiettynä hetkenä.

Takyfylaksiaa ei ole todettu omepratsolihoidon aikana.

Haponerityksen vähentyessä gastriinin pitoisuus seerumissa suurenee eritystä vähentävän lääkehoidon aikana. Myös CgA suurenee mahalaukun happamuuden vähentyessä. Suurentunut CgA-pitoisuus saattaa häiritä neuroendokriinisten kasvainten selvitystutkimuksia. Kirjallisuus viittaa siihen, että hoito protonipumpun estäjillä pitää lopettaa vähintään viisi päivää ennen CgA-arvon mittaamista. Jos CgA ja gastriiniarvot eivät ole palautuneet normaaleiksi viiden vuorokauden kuluessa, ne on mitattava uudelleen 14 vuorokauden kuluttua omepratsolihoidon lopettamisen jälkeen.

Haponestoon liittyvät muut vaikutukset
Raporttien mukaan pitkäaikaishoidon aikana rauhaspolyyppien esiintyvyys hieman lisääntyy. Näiden muutosten katsotaan johtuvan voimakkaan haponerityksen estosta johtuvista fysiologisista seurauksista. Muutokset ovat olleet hyvänlaatuisia ja palautuvia.
Mahan happopitoisuuden vähentäminen kaikin tavoin, mukaan lukien protonipumpun estäjät, lisää maha-suolikanavassa normaalisti esiintyvää bakteerimäärää. Hoito valmisteilla, jotka vähentävät mahahapon eritystä, saattaa jossain määrin lisätä riskiä maha-suolikanavan infektioihin kuten salmonellaan tai kampylobakteeriin.
Kuten kaikki mahahapon eritystä vähentävät lääkeaineet myös omepratsoli voi hypoklorhydrian tai aklorhydrian vuoksi heikentää B12-vitamiinin (syanokobalamiinin) imeytymistä. Tämä tulee ottaa huomioon pitkäaikaishoidossa potilailla, joiden elimistön B12-varastot ovat alhaiset tai joilla on B12-vitamiinin imeytymishäiriöiden riskitekijöitä.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen
Omepratsoli ja omepratsolimagnesium ovat happolabiileja ja siksi ne annostellaan suun kautta enteropäällysteisinä rakeina kapseleissa tai tableteissa. Omepratsolin imeytyminen on nopeaa; huippupitoisuudet plasmassa saavutetaan noin 1-2 tunnin kuluttua annoksen ottamisesta. Omepratsoli imeytyy ohutsuolesta noin 3-6 tunnissa. Samanaikainen ruoan nauttiminen ei vaikuta biologiseen hyötyosuuteen. Yhden suun kautta otetun omepratsoliannoksen biologinen hyötyosuus on noin 40 %. Toistetun päivittäisen annoksen jälkeen biologinen hyötyosuus nousee noin 60 %:iin.

Jakautuminen
Jakautumistilavuus terveissä koehenkilöissä on noin 0,3 l/kg. Noin 97 % omepratsolista on sitoutunut plasman proteiineihin.

Losec-kapseleiden, Losec MUPS- ja Losec -enterotablettien biologinen samanarvoisuus perustuen sekä omepratsolin AUC-pinta-alaan että maksimaaliseen pitoisuuteen plasmassa (Cmax) on osoitettu kaikilla vahvuuksilla 10 mg, 20 mg ja 40 mg.

Biotransformaatio
Omepratsoli metaboloituu täydellisesti sytokromi-P450 systeemissä (CYP). Pääosa omepratsolin metaboliasta on riippuvaista tietystä polymorfisessa muodossa esiintyvästä CYP2C19:sta, jonka vaikutuksesta syntyy hydroksiomepratsoli, omepratsolin päämetaboliitti plasmassa. Loppuosan metabolia on riippuvainen toisesta spesifisestä isoformista, CYP3A4:sta, jonka vaikutuksesta syntyy omepratsolisulfoni. Omepratsolin korkean CYP2C19-affiniteetin seurauksena on mahdollista, että omepratsolin ja muiden CYP2C19-substraattien välillä on kilpailevaa inhibitiota ja metabolisia interaktioita. Alhaisen CYP3A4-affiniteetin vuoksi omepratsolilla ei ole mainittavaa inhiboivaa vaikutusta muiden CYP3A4-substraattien metaboliaan. Omepratsolilla ei myöskään ole inhiboivaa vaikutusta muihin tärkeimpiin CYP-entsyymeihin.

Noin 3 %:lla valkoihoisesta väestöstä ja 15-20 %:lla aasialaisesta väestöstä ei ole toimivaa CYP2C19-entsyymiä ja heitä kutsutaan hitaiksi metaboloijiksi. Näillä henkilöillä omepratsolin metaboliaa katalysoi luultavasti pääasiassa CYP3A4. Kun hitaille metaboloijille annettiin toistuvina annoksina kerran vuorokaudessa 20 mg omepratsolia, plasman lääkeainepitoisuus/aikakäyrän alla oleva pinta-ala (AUC) oli heillä keskimäärin 5-10 kertaa suurempi kuin koehenkilöillä, joilla oli toimiva CYP2C19-entsyymi (nopeat metaboloijat). Myös keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa suureni 3-5-kertaiseksi. Näillä tuloksilla ei ole vaikutusta omepratsolin annosteluun.

Eliminaatio
Omepratsolin eliminaation puoliintumisaika plasmassa on tavallisesti alle yhden tunnin sekä oraalisen kerta-annoksen että toistuvien kerta-annosten jälkeen. Omepratsoli poistuu kokonaan plasmasta annosten välillä eikä viitteitä kumuloitumisesta ole havaittavissa, kun omepratsolia otetaan kerran vuorokaudessa. Lähes 80 % omepratsolin oraalisesta annoksesta erittyy metaboliitteina virtsaan ja loput ulosteeseen ja ovat pääasiassa peräisin sapen eritteestä.
Omepratsolin AUC suurenee toistuvien annosten jälkeen. Suureneminen on annoksesta riippuvaista, ja toistuvia annoksia käytettäessä annoksen suurentuessa AUC kasvaa suhteessa enemmän. Riippuvuus ajasta ja annoksesta johtuu ensikierron metabolian ja systeemisen puhdistuman vähenemisestä, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että omepratsoli ja/tai sen metaboliitit (esim. sulfoni) estävät CYP2C19-entsyymiä. Metaboliiteilla ei ole todettu olevan vaikutusta mahahapon eritykseen.

Erityisryhmät

Maksan vajaatoiminta
Maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla omepratsolin metabolia on heikentynyt, mistä johtuen AUC-pinta-ala kasvaa. Mitään viitteitä omepratsolin kumuloitumisesta kerran päivässä otetun annoksen yhteydessä ei ole havaittu.

Munuaisten vajaatoiminta
Omepratsolin farmakokinetiikka, mukaan lukien systeeminen biologinen hyötyosuus ja eliminaationopeus, ei muutu potilailla, jotka kärsivät munuaisten vajaatoiminnasta.

Iäkkäät potilaat
Omepratsolin metabolianopeus on jonkin verran pienentynyt iäkkäillä potilailla (75-79-vuotiaat).

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Tutkimuksissa rotilla, jotka saivat elinikäisesti omepratsolia, havaittiin mahan ECL-solujen liikakasvua ja karsinoideja. Muutokset johtuvat pitkäaikaisesta gastriinin liikatuotannosta reaktiona hapontuotannon estymiselle. Samanlaisia tuloksia on saatu myös H2-antagonisteilla, protonipumpun estäjillä ja silloin kun fundus oli osittain poistettu. Muutokset eivät siten ole minkään yksittäisen lääkkeen aiheuttamia suoria vaikutuksia.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Tabletin ydin enteropäällysteiset mikrorakeet: Mikrokiteinen selluloosa, glyseryylimonostearaatti, hydroksipropyyliselluloosa, hypromelloosi, magnesiumstearaatti, metakryylihappoetyyliakrylaattikopolymeeri (1:1), sokeripallot (sakkaroosi, maissitärkkelys), polysorbaatti, krospovidoni, natriumstearyylifumaraatti, talkki, trietyylisitraatti, natriumhydroksidi.

Tabletin päällyste: Hypromelloosi, synteettinen parafiini, makrogoli, punaruskea rautaoksidi (E172), titaanidioksidi (E171).

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä hyvin suljettuna alle 25 °C:ssa. Säilytä alkuperäisessä pakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Itsehoito

LOSEC enterotabletti
20 mg 7 fol (8,00 €), 14 fol (13,35 €)

PF-selosteen tieto

Läpipainopakkaus, joka koostuu alumiini/polyamidi/PVC-levystä.
Pakkauskoot: 7 ja 14 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

Vaaleanpunainen, pitkulainen, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, jossa kaiverrus toisella puolella ja merkintä 20 mg toisella puolella. Tabletti sisältää enteropäällysteisiä mikrorakeita.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

LOSEC enterotabletti
20 mg 7 fol, 14 fol

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

A02BC01

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

15.03.2017

Yhteystiedot

BAYER OY, BAYER CONSUMER HEALTH
Keilaranta 12, PL 73
02151 Espoo

020 785 21
www.bayer.fi