Vertaa PF-selostetta

AMBISOME infuusiokuiva-aine, liuosta varten 50 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Jokainen AmBisome-injektiopullo sisältää 50 mg amfoterisiini B:tä kapseloituna liposomeihin. Valmiiksi saattamisen jälkeen konsentraatti sisältää 4 mg/ml amfoterisiini B:tä.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: sakkaroosi, natrium
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta apuaineet.

Lääkemuoto

Infuusiokuiva-aine, liuosta varten.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Liposomaalinen amfoterisiini B, AmBisome, on indisoitu käytettäväksi:

vaikeiden systeemisten ja syvien sieni-infektioiden hoitoon,

viskeraalisenleishmaniaasin hoitoon,

invasiivisten sieni-infektioiden ehkäisyyn maksansiirtopotilailla sekä HIV-infektioon liittyvän disseminoituneen kryptokokkoosin, mukaan lukien kryptokokkimeningiitin, hoitoon,

kuumeisen neutropenisen potilaan oletetun sieni-infektion hoitoon.

Annostus ja antotapa

Annostus

Aikuiset

AmBisomen suositusannostus kussakin indikaatiossa on ilmoitettu alla.

Sieni-infektioiden (mykoosien) hoito ja ehkäisy

AmBisomen annos tulee sovittaa potilaskohtaisesti. Hoito aloitetaan tavallisesti 1,0 mg/kg:n vuorokausiannoksella, jota suurennetaan vähitellen tasolle 3,0 mg/kg/vrk tai tarpeen mukaan. AmBisomen tavallinen annos on 1,0 – 3,0 mg/kg/vrk 3-4 viikkoa kestävässä hoidossa. Hoidon kesto riippuu infektion luonteesta ja vaikeudesta.

  • Mukormykoosi: Aloita hoito 5 mg/kg:n vuorokausiannoksella. Hoidon kesto määritetään potilaskohtaisesti. Käytännössä lääkekuurit ovat yleensä korkeintaan 56 päivän mittaisia. Pidempien hoitojen edellytyksenä saattaa olla, että potilaalla on syvä infektio tai pitkiä kemoterapiajaksoja tai neutropenia. Kliinisissä tutkimuksissa ja kliinisessä työssä on käytetty yli 5 mg/kg:n annoksia. AmBisome-valmisteen turvallisuudesta ja tehosta mukormykoosin hoidossa tällaisilla suuremmilla annoksilla on vähän tietoa. Siksi hyödyt ja riskit on arvioitava potilaskohtaisesti, jotta voidaan määrittää, katsotaanko, että hoidosta suuremmilla AmBisome-annoksilla mahdollisesti koituva hyöty on tunnettua suurentunutta toksisuuden riskiä suurempi (ks. kohta kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Viskeraalinen leishmaniaasi

Viskeraalisen leishmaniaasin hoidossa voidaan käyttää vaihtoehtoista annostusta 1 - 1,5 mg/kg/vrk 21 vrk:n ajan tai 3 mg/kg/vrk 10 vrk:n ajan.

Kuumeisen neutropeniapotilaan oletetun sieni-infektion hoito

Aikuiset: Suositeltava päiväannos on 3 mg/painokilo.

Lapsipotilaat

AmBisomea on tutkittu 1 kk - 18 vuoden ikäisillä lapsipotilailla. Annostus tulee laskea samalla tavalla kuin aikuisillakin, mg/kg kehon painon mukaan.

AmBisomen turvallisuutta ja tehokkuutta ei ole vahvistettu alle 1 kk ikäisillä vauvoilla.

Iäkkäät potilaat

Annosta tai annostelutiheyttä ei tarvitse muuttaa.

Munuaisten vajaatoiminta

AmBisomea on annettu kliinisissä kokeissa potilaille, jolla oli munuaisten vajaatoiminta, alkuannosten ollessa 1 - 5 mg/kg/vrk. Tällöin ei ollut tarpeen muuttaa annosta tai antamistiheyttä (ks. kohta "Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet").

Maksan vajaatoiminta
Tietoja ei ole saatavissa annossuositusten antamiseen maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoitoon (ks. kohta "Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet").

Antotapa
AmBisomea tulee käyttää sairaalaolosuhteissa tarkassa valvonnassa.
AmBisome annetaan 30−60 minuuttia kestävänä infuusiona laskimoon. Yli 5 mg/kg:n vuorokausiannostelussa suositellaan 2 tuntia kestävää laskimonsisäistä infuusiota (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Laskimoon annettavan AmBisome-infuusionesteen suositeltava pitoisuus on 0,20−2,0 mg/ml amfoterisiini B:tä AmBisomen muodossa (ks. kohta kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet).

Käyttöohjeet valmisteen käyttövalmiiksi saattamiseen ja laimentamiseen ennen antoa, ks. kohta "Käyttö ja käsittelyohjeet".

Vasta-aiheet

AmBisome on kontraindisoitu potilailla, joilla on esiintynyt yliherkkyyttä vaikuttavalle aineelle tai mille tahansa valmisteen sisältämälle aineosalle, ellei hoitoa vaativa sairaustila lääkärin mielestä ole hengenvaarallinen ja hoidettavissa ainoastaan AmBisomella.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

AmBisome-infuusiota saaneilla potilailla on raportoitu anafylaksia ja anafylaksin kaltaisia reaktioita. Vakavan anafylaktisen tai anafylaksin kaltaisen reaktion ilmetessä infuusio on lopetettava välittömästi, eikä potilaalle saa enää antaa AmBisome-infuusioita.

Amfoterisiini B:tä sisältäviä tuotteita, kuten AmBisomea (ks. kohta "Haittavaikutukset"), annettaessa voi ilmetä muita vaikeita infuusioon liittyviä reaktioita. Vaikka infuusioon liittyvät reaktiot eivät yleensä ole vakavia, on harkittava toimenpiteitä näiden reaktioiden estämiseksi tai hoitamiseksi potilailla, jotka saavat AmBisome-hoitoa. Reaktioiden estoon tai hoitoon on hyvin tuloksin käytetty hitaampaa (2 tunnin) infuusionopeutta tai difenhydramiinia, parasetamolia, petidiiniä ja/tai hydrokortisonia normaaliannoksin.

AmBisomen on osoitettu olevan vähemmän toksinen kuin tavallinen amfoterisiini B erityisesti munuaistoksisuuden osalta, mutta silti voi ilmetä haittavaikutuksia, munuaisiin kohdistuvat haittavaikutukset mukaan lukien.

Tutkimuksissa, joissa verrattiin AmBisome 3 mg/kg/vrk sitä suurempiin annoksiin (5, 6 tai 10 mg/kg/vrk), todettiin seerumin kreatiniinin, hypokalemian ja hypomagnesemian huomattavasti suurempaa esiintymistiheyttä suuria annoksia saavien ryhmässä.

Seerumin elektrolyyttien, erityisesti kaliumin ja magnesiumin tasoa, sekä munuaisten, maksan ja hematopoieesin toimintaa on seurattava säännöllisesti laboratoriokokein. Tämä on erityisen tärkeätä potilailla, jotka saavat samanaikaista munuaistoksista lääkitystä (ks. kohta "Yhteisvaikutukset"). Hypokalemiariskin takia asianmukaisen kaliumsupplementaation antaminen saattaa olla välttämätöntä AmBisomen annostelun aikana. Jos potilaalla ilmenee kliinisesti merkittävää munuaisten toiminnan heikkenemistä tai muiden parametrien huononemista, on harkittava annoksen pienentämistä tai hoidon keskeyttämistä tai lopettamista.

Akuuttia pulmonaalista toksisuutta on raportoitu potilailla, joille on annettu amfoterisiini B:tä (natriumdeoksikolaattina) leukosyyttitransfuusioiden aikana tai pian niiden jälkeen. On suositeltavaa, että nämä infuusiot ovat mahdollisimman pitkän ajanjakson päässä toisistaan ja että keuhkojen toimintaa monitoroidaan.

Diabeetikkopotilaita hoidettaessa on huomioitava, että AmBisome sisältää 900 mg sakkaroosia kussakin injektiopullossa.
AmBisome-injektiopullo/annos sisältää alle 1 mmol (23 mg) natriumia eli se on periaatteessa natriumiton.

Yhteisvaikutukset

AmBisomella ei ole tehty erityisiä yhteisvaikutustutkimuksia. Seuraavilla lääkkeillä tiedetään kuitenkin olevan yhteisvaikutuksia amfoterisiini B:n kanssa ja niillä voi olla yhteisvaikutuksia AmBisomen kanssa.

Munuaistoksiset lääkitykset: amfoterisiini B:n samanaikainen annostelu muiden munuaistoksisten aineiden kanssa (esim. siklosporiini, aminoglykosidit ja pentamidiini) voi lisätä lääkkeiden aiheuttaman munuaistoksisuuden mahdollisuutta joillakin potilailla. Potilailla, jotka saivat samanaikaista hoitoa siklosporiinilla ja/tai aminoglykosideilla, AmBisomen käyttöön liittyi kuitenkin huomattavasti vähemmän munuaistoksisuutta amfoterisiini B:hen verrattuna. Munuaistoiminnan säännöllistä tarkkailua suositellaan potilailla, jotka saavat AmBisomea yhdessä minkä tahansa munuaistoksisen lääkityksen kanssa.

Kortikosteroidit, kortikotrofiini (ACTH) ja diureetit: kortikosteroidien, ACTH:n ja diureettien (loop- ja tiatsididiureettien) samanaikainen käyttö saattaa lisätä hypokalemian riskiä.

Digitalis-glykosidit: AmBisomen aiheuttama hypokalemia saattaa lisätä digitalistoksisuuden riskiä.

Luurankolihasten relaksoijat: AmBisomen aiheuttama hypokalemia saattaa lisätä luurankolihasten relaksoijien (esim. tubokurariinin) kurare-tyyppistä vaikutusta.

Sienilääkkeet: flusytosiinin samanaikainen käyttö saattaa lisätä flusytosiinin toksisuutta mahdollisesti lisäämällä sen sellulaarista kertymää ja/tai vähentämällä sen munuaiseritystä.

Antineoplastiset aineet: antineoplastisten aineiden samanaikainen käyttö saattaa lisätä munuaistoksisuuden, bronkospasmin ja hypotension riskiä. Antineoplastisia aineita tulee samanaikaisesti käyttää varoen.

Leukosyyttitransfuusiot: Akuuttia pulmonaalista toksisuutta on raportoitu amfoterisiini B:tä (natriumdeoksikolaattina) saavilla potilailla leukosyyttitransfuusioiden aikana tai pian niiden jälkeen. On suositeltavaa, että nämä infuusiot ovat mahdollisimman pitkän ajanjakson päässä toisistaan ja että keuhkojen toimintaa monitoroidaan.

Raskaus ja imetys

Raskaus:

Sekä rotalla että kaniinilla tehdyissä teratogeenisuustutkimuksissa on todettu, että AmBisomella ei ole teratogeenista vaikutusta näihin lajeihin (ks. myös kohta "Prekliiniset tiedot turvallisuudesta").

AmBisomen turvallisuutta raskaana olevilla naisilla ei ole vahvistettu. AmBisomea tulee käyttää raskauden aikana ainoastaan, jos siitä saatavat mahdolliset hyödyt ovat suuremmat kuin äidille ja sikiölle koituvat mahdolliset riskit.

Systeemisiä sieni-infektioita on raskaana olevilla naisilla tuloksellisesti hoidettu tavanomaisella amfoterisiini B:llä ilman ilmeistä sikiöön kohdistuvaa vaikutusta, mutta raportoitujen tapausten lukumäärä on riittämätön, jotta voitaisiin tehdä johtopäätöksiä AmBisomen raskauden aikaisesta turvallisuudesta.

Imetys:

Ei ole tiedossa erittyykö AmBisome äidinmaitoon. AmBisome-hoidon aikaisesta imettämisestä päätettäessä tulee ottaa huomioon lapselle lääkkeestä koituva mahdollinen riski sekä imetyksestä lapselle ja AmBisome-hoidosta äidille koituva hyöty.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

AmBisomen vaikutuksia ajokykyyn ja/tai koneiden käyttökykyyn ei ole tutkittu. Jotkut alla esitetyistä AmBisomen haittavaikutuksista saattavat vaikuttaa ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Yleensä tavalliseen amfoterisiini B -hoitoon liittyy paljon haittavaikutuksia.

Kuume ja vilunväristykset/jäykkyys ovat yleisimpiä infuusioon liittyviä haittavaikutuksia, joita on odotettavissa AmBisomen annostelun aikana. Harvemmin esiintyviä infuusioon liittyviä vaikutuksia voivat olla yksi tai useampi seuraavista oireista: puristava tunne rinnassa tai rintakipu, hengenahdistus, bronkospasmi, punoitus, takykardia, hypotensio ja liikuntaelimistön kipu (arthralgia, selkäkipu tai luukipu). Nämä hävisivät nopeasti, kun infuusio lopetettiin ja voi olla, että niitä ei ehkä esiinny jokaisen seuraavan annoksen yhteydessä tai käytettäessä infuusion hitaampia (2 tuntia kestäviä) antonopeuksia. Lisäksi infuusioon liittyviä reaktioita voidaan myös estää esilääkityksellä. Vakavien infuusioon liittyvien reaktioiden tapauksessa voi kuitenkin AmBisomen pysyvä lopettaminen olla välttämätöntä (ks. kohdasta "Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet" tietoja näiden reaktioiden estämisestä tai hoidosta).

Kahdessa kaksoissokkoutetussa vertailevassa tutkimuksessa AmBisome-hoitoa saaneilla potilailla ilmeni huomattavasti vähemmän infuusioon liittyviä reaktioita kuin potilailla, joita hoidettiin tavanomaisella amfoterisiini B:llä tai amfoterisiini B -lipidikompleksilla.

Kun on koottu tietoja satunnaistetuista, kontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista, joissa AmBisomea on verrattu tavalliseen amfoterisiini B -hoitoon yli 1000 potilaalla, raportoidut haittavaikutukset ovat olleet AmBisome-hoitoa saaneilla potilailla huomattavasti lievempiä ja harvemmin ilmeneviä kuin tavallista amfoterisiini B -hoitoa saaneilla potilailla.

Munuaistoksisuutta esiintyy jossakin määrin tavanomaista amfoterisiini B:tä käytettäessä, useimmilla niistä potilaista, jotka saavat lääkettä laskimonsisäisesti. Kahdessa kaksoissokkotutkimuksessa AmBisomeen liittyvän munuaistoksisuuden esiintyminen (mitattuna seerumin kreatiniinitason nousulla, 2,0 kertaa lähtötilanteen mittaustulosta suuremmaksi) on noin puolet siitä esiintymistasosta, jota on raportoitu tavanomaisella amfoterisiini B:llä tai amfoterisiini B -lipidikompleksilla.

Kliinisiin tutkimustietoihin ja markkinoinnin jälkeiseen kokemukseen perustuen AmBisomen on raportoitu aiheuttaneen seuraavia haittavaikutuksia. Esiintymistiheys perustuu analyyseihin, jotka on saatu AmBisomella hoidettuja 688 potilasta koskevista kootuista kliinisistä tutkimuksista; markkinoinnin jälkeisestä kokemuksesta saatujen tietojen mukainen haittavaikutusten esiintymistiheys ei ole tiedossa. Haittavaikutukset on lueteltu alla kehon elinjärjestelmäluokan mukaisesti MedDRA-termistöä käyttäen ja ne on jaoteltu esiintymistiheyden mukaisesti. Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Esiintymistiheys on määritelty seuraavasti:

Hyvin yleinen (≥ 1/10)

Yleinen (≥ 1/100 < 1/10)

Melko harvinainen (≥ 1/1000 , < 1/100)

Hyvin harvinainen (<1/10 000), (ei ole tiedossa, ei voida arvioida saatavissa olevien tietojen perusteella)

Veri ja imukudos

Melko harvinainen: trombosytopenia

Ei tiedossa: anemia

Immuunijärjestelmä

Melko harvinainen: anafylaksin kaltainen reaktio

Ei tiedossa: anfylaktiset reaktiot, yliherkkyys

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyvin yleinen: hypokalemia

Yleinen: hyponatremia, hypokalsemia, hypomagnesemia, hyperglykemia

Hermosto

Yleinen: päänsärky

Melko harvinainen: kouristus

Sydän

Yleinen: takykardia

Ei tiedossa: sydämenpysähdys, sydämen rytmihäiriö

Verisuonisto

Yleinen: hypotensio, vasodilaatio, punastuminen

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yleinen: dyspnea

Melko harvinainen: bronkospasmi

Ruoansulatuselimistö

Hyvin yleinen: pahoinvointi, oksentelu

Yleinen: ripuli, vatsakipu

Maksa ja sappi

Yleinen: maksan toimintakokeet epänormaalit, hyperbilirubinemia, alkalisen fosfataasitason nousu

Munuaiset ja virtsatiet

Yleinen: noussut kreatiniini, noussut veren ureapitoisuus

Ei tiedossa: munuaisten toimintahäiriö, munuaisten vajaatoiminta

Iho ja ihonalainen kudos

Yleinen: ihottuma

Ei tiedossa: angioneuroottinen edeema

Luusto, lihakset ja sidekudos

Yleinen: selkäkipu

Tuntematon: rabdomyolyysi (liittyy hypokalemiaan), liikuntaelimistön kipu (arthralgia tai luukipu)

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Hyvin yleinen: jäykkyys, pyreksia

Yleinen: rintakipu

Vaikutukset fosforin kemiallisiin analyyseihin:
AmBisome-hoitoa saavien potilaiden näytteissä saattaa esiintyä virheellisesti kohonneita seerumin fosfaattipitoisuuksia, kun näyte analysoidaan PHOSm-menetelmällä (käytetään esim. Beckman Coulter analysaattoreissa, Synchron LX20 mukaan lukien). Tämä näyte on tarkoitettu epäorgaanisen fosforin kvantitatiiviseen määritykseen ihmisen seerumi-, plasma- tai virtsanäytteistä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Akuutista yliannostuksesta johtuvaa AmBisomen toksisuutta ei ole määritetty. Jos yliannostus tapahtuu, lääkkeen antaminen on lopetettava heti. Kliinistä tilaa on seurattava huolellisesti, myös munuaisten ja maksan toiminnan, seerumin elektrolyyttitason ja hematologisen statuksen osalta.

Hemodialyysi tai peritoneaalidialyysi ei näytä vaikuttavan AmBisomen eliminaatioon.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Systeemiset sienilääkkeet; antibiootit, ATC-koodi: J02AA01.

Amfoterisiini B on makrosyklinen polyeeni-sienilääkeantibiootti, jota tuottaa Streptomyces nodosus. Liposomit ovat umpinaisia, pallomaisia rakkuloita, jotka muodostuvat erilaisista amfifilisista aineista kuten fosfolipidit. Vesiliuoksille altistuessaan fosfolipidit järjestäytyvät kahdeksi kalvokerrokseksi. Amfoterisiinin lipofiilinen rakenneosa auttaa lääkettä integroitumaan liposomien kaksoislipidikerrokseen. Liposomien muodostuessa rasvaliukoiset aineet, kuten amfoterisiini B, voivat yhtyä tähän kalvoon. Liposomit hajoavat elimistössä solujen endosytoosin kautta metaboloivissa elimissä kuten maksassa, pernassa, munuaisissa ja keuhkoissa. Liposomien koosta riippuu, miten eri elimet pystyvät käyttämään niitä hyväkseen. Amfoterisiini B on fungistaattinen tai fungisidinen riippuen elimistön nesteisiin muodostuvista pitoisuuksista ja sienen herkkyydestä. Lääkkeen on ajateltu vaikuttavan sitoutumalla sienen solukalvon steroleihin, jolloin kalvon läpäisevyys muuttuu ja monenlaiset pienet molekyylit pääsevät sen läpi. Imettäväisten solukalvoissa on myös steroleja, ja on esitetty, että amfoterisiini B:n aiheuttamien ihmissoluihin ja sienisoluihin kohdistuvien vaurioiden syntymekanismit voivat olla samoja.

Mikrobiologia

Amfoterisiini B:llä, joka on AmBisomen antifungaalinen komponentti, on voimakas in vitro-vaikutus useihin sienilajeihin. Amfoterisiini tehoaa pitoisuuksilla 0,03-1,0 µg/ml in vitro useimpiin Histoplasma capsulatum, Coccidioides immitis, Candida spp., Blastomyces dermatitidis, Rhodotorula, Cryptococcus neoformans, Sporothrix schenkii, Aspergillus fumigatus ja Penicillium marneffi -kantoihin sekä mucormycetes ryhmän homeisiin kuuluviin Mucor mucedo, Rhizomucor ja Rhizopus oryzae -kantoihin. Amfoterisiini tehoaa vain vähän tai ei ollenkaan bakteereihin tai viruksiin.

Ennen hoidon aloittamista on syytä ottaa sieniviljelynäyte ja muita relevantteja laboratoriotutkimuksia (serologia, histopatologia) aiheuttajaorganismin tunnistamiseksi. Hoito voidaan aloittaa ennen kuin viljely- ja muut laboratoriotutkimustulokset on saatu mutta kun nämä tulokset ovat saatavilla, infektion hoitoa on muutettava vastaavasti.

Herkkyys saattaa vaihdella maantieteellisesti ja ajallisesti eri lajeilla ja paikallinen tieto herkkyydestä on toivottavaa, varsinkin vakavia infektioita hoidettaessa. Taulukoissa 1 ja 2 on esitetty ohjeellisia tietoja mikro-organismien todennäköisestä herkkyydestä AmBisomelle. Kuten kaikkien mikrobilääkkeiden on AmBisomenkin yhteydessä tunnistettu kliinisiä isolaatteja joiden herkkyys AmBisomelle on alentunut.
Katso taulukko 1 ja 2 in vitro herkkyys (MHK / MIC 90-arvot).

Taulukko 1: Hiivalajien herkkyys AmBisomelle In vitro

Laji Isolaattien määrä Vaihteluväli [µg/ml]
Candida -lajit
C. albicans590.015-0.12
C. glabrata18 0.5-1
C. parapsilosis18 0.5-1
C. krusei19 0.5-2
C. lusitaniae9 0.06-0.125
C. tropicalis10 0.25-1
C. guilliermondii4 0.06-0.12
Muut
Saccharomyces cerevisiae3 0.03-0.06
Cryptococcus neoformans
var. neoformans
100.06-0.12
Cryptococcus neoformans
var. gattii
3
0.03-0.06
Trichosporon inkin3 0.03-0.06
Trichosporon asahii4 0.01-0.03
Geotrichum candidum4 0.06-0.25

Taulukko 2: Homelajien herkkyys AmBisomelle In vitro

Laji

Isolaattien määräVaihteluväli [µg/ml]

Aspergillus -lajit

A. fumigatus290.5-2
A. terreus34 2-4
A. flavus 211-4
A. niger 13 1-2
Mucormycetes
Mucormucor species 17 0.3-0.125
Absidia corymbifera4 0.125-1
Absidia species 17 0.5-2
Rhizopus microsporus var.
Oligosporus
30.03-0.25
Rhizopus oryzae6 1-4
Rhizopus species 12 1-4
Mucor hiemalis3 0.03-0.5
Mucor species 11 0.03-0.5
Cunninghamella species4 0.5-4
Muut
Scedosporium prolificans2>8
Scedosporium apiospermum31-2
Penicillium marneffei20.03-0.25
Penicillium species 20.5-1
Fusarium solani24-8
Fusarium oxysporum20.03-0.5
Sporothrix schenckii21-2
Curvularia lunata20.125-0.5
Bipolaris australiensis20.01-0.06
Rhinocladiella aquaspersa 20.5-1

AmBisomen on osoitettu olevan tehokas viskeraalisen leishmaniaasin eläinmalleissa (aiheuttajana Leishmania infantum ja Leishmania donovani). Leishmania infantum -infektiota sairastavilla hiirillä, joita oli hoidettu 3-7 annoksella AmBisomea 3 mg/kg, kaikki AmBisomen hoitoannokset paransivat hiiret nopeammin kuin natriumstiboglukonaatti, eikä toksisuutta havaittu. Hiirillä, joilla oli Leishmania donovani -infektio, AmBisome oli yli 5 kertaa tehokkaampi ja yli 25 kertaa vähemmän toksinen kuin amfoterisiini B.

Kliininen kokemus

Useissa kliinisissä tutkimuksissa on osoitettu AmBisomen teho systeemisten sieni-infektioiden hoidossa, empiirisenä hoitona neutropeniapotilaiden tuntemattomasta syystä aiheutuvan kuumeen hoidossa ja viskeraalisen leishmaniaasin hoidossa. Nämä tutkimukset sisältävät vertailevia satunnaistettuja tutkimuksia AmBisomella verrattuna konventionaaliseen amfoterisiini B:hen hoidettaessa vahvistettuja Aspergillus-ja Candida infektioita joissa molempien lääkevalmisteiden teho vastasi toisiaan. Tulokset satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa kliinisessä tutkimuksessa sekä aikuis-että lapsipotilailla, jotka sairastivat oletettavasti sieni-infektion aiheuttamaa kuumeista neutropeniaa, ovat osoittaneet että AmBisome annoksella 3 mg / kg / päivä on yhtä tehokas kuin konventionaalinen amfoterisiini B. AmBisomen tehokkuus viskeraalisen leishmaniaasin hoidossa on selvästi osoitettu suurella joukolla potilaita, joilla on normaali immuunivaste sekä potilaita, joilla on heikentynyt immuunivaste.

Invasiiviset rihmasieni-infektiot (Invasive Filamentous Fungal Infection, IFFI) mukaan lukien Aspergillus spp.: AmBisomen teho ensivaiheen hoitona on osoitettu prospektiivisessa satunnaistetussa monikeskustutkimuksessa immuunipuutteisilla, pääasiassa neutropenisilla aikuisilla ja lapsilla (> 30 päivää vanha) joilla on todettu tai todennäköinen IFFI (AmBiLoad Study). Potilaita seurattiin 12 viikkoa. Vakioannoshoitoa 3 mg / kg / päivä (N = 107) verrattiin 14 ensimmäisen hoitopäivän ajan annosteltuun aloitusannoshoitoon 10 mg / kg / päivä (N = 94). Suotuisa kokonaisvaste saatiin 50 %:lla potilaista vakioannoshoitoryhmässä ja 46 %:lla potilaista aloitusannoshoitoryhmässä modifioidussa intent-to-treat-analyysissä. Erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Kuumeen laskemisen mediaaniaika oli samanlainen vakioannos- ja aloitusannoshoitoryhmissä (6 ja 5 päivää, vastaavasti). Kahdentoista viikon kuluttua ensimmäisestä AmBisome -annoksesta 72 % vakioannoshoitoryhmän ja vastaavasti 59 % aloitusannoshoitoryhmän potilaista oli elossa. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Invasiivinen kandidiaasi: AmBisome (3 mg / kg / vrk) oli yhtä tehokas kuin Mikafungiini (100 mg / vrk [Kehon paino> 40 kg] tai 2 mg / kg / vrk [Kehon paino ≤ 40 kg]) kandidemian ja invasiivisen kandidiaasin ensivaiheen hoitona satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, monikansallisessa vastaavuustutkimuksessa aikuisilla ja lapsilla. AmBisomen ja Mikafungiinin annostelun mediaani oli 15 päivää. Suotuisa kokonaisvaste oli 89,5 % (170/190) AmBisome -ryhmässä ja 89,6 % (181/202) Mikafungiini -ryhmässä (per protocol -analyysi). Pediatrinen alatutkimus, jossa oli 98 potilasta joista 57 oli alle 2 vuotiaita (mukaan lukien 19 keskosta), osoitti suotuisan kokonaisvasteen: 88,1 % (37/42) AmBisome -ryhmässä ja 85,4 % (35/41) Mikafungiini -ryhmässä (per protocol -analyysi).

Invasiivinen mukormykoosi: Retrospektiivinen analyysi kattaa 15 vuoden ajanjakson sisälsi 59 potilasta joilla oli hematologisia syöpäsairauksia ja todettu tai todennäköinen mukormykoosi. Hoito onnistui 16 potilaalla (37 %): hoitoon reagoi 9 potilasta 39:sta jotka saivat konventionaalista amfoterisiini B:tä (23 %) ja 7potilasta 12:sta jotka saivat AmBisomea (58 %).

Farmakokinetiikka

AmBisomen farmakokineettistä profiilia, joka perustuu amfoterisiini B:n kokonaispitoisuuksiin plasmassa, määritettiin syöpäpotilailla, joilla oli kuumeista neutropeniaa sekä luuydinsiirtopotilailla, jotka saivat yhden tunnin infuusiona 1,0 - 7,5 mg/kg/vrk AmBisomea 3 - 20 päivää. AmBisomen farmakokineettinen profiili poikkesi merkittävästi kirjallisuudessa raportoiduista amfoterisiini B:n tavanomaisista profiileista siten, että amfoterisiini B pitoisuudet plasmassa (Cmax) ja altistuminen (AUC0-24) olivat suuremmat AmBisomen kuin tavallisen amfoterisiini B:n antamisen jälkeen. Ensimmäisen ja viimeisen annoksen jälkeen AmBisomen farmakokineettiset parametrit (k.a. ± SD) vaihtelivat seuraavasti :

Cmax7,3 µg/ml (± 3,8) − 83,7 µg/ml (± 43,0)

T1/2

6,3 h (± 2,0) − 10,7 h (± 6,4)

AUC0-24

27 µg.h/ml (± 14) − 555 µg.h/ml (± 311)

Puhdistuma (Cl):

11 ml/h/kg (± 6) − 51 ml/h/kg (± 44)

Jakaantumistilavuus (Vss):

0,10 l/kg (± 0,07) − 0,44 l/kg (± 0,27)

Farmakokineettiset minimi- ja maksimiarvot eivät välttämättä ole peräisin pienimmistä ja suurimmista annoksista. Vakaa tila ilmeni AmBisomen antamisen jälkeen nopeasti (yleensä 4 päivän kuluessa lääkkeen antamisesta). AmBisomen farmakokinetiikka ensimmäisen annoksen jälkeen näyttää epälineaariselta, siten että seerumin AmBisome-pitoisuudet ovat suuremmat kuin suhteessa annoksen suurenemiseen. Tämän epäsuhtaisen annosvasteen uskotaan johtuvan AmBisomen retikuloendoteliaalipuhdistumasta. Lääkeaineen ei ole todettu merkittävästi kertyvän plasmaan 1 - 7,5 mg/kg/vrk:n toistuvan annostelun jälkeen. Ensimmäisenä päivänä ja vakaassa tilassa todettu jakaantumistilavuus viittaa siihen, että AmBisome jakaantuu laajalti kudoksiin. Toistuvan annostelun jälkeen AmBisomen terminaalinen puoliintumisaika (t1/2β) on ollut noin 7 tuntia. AmBisomen erittymistä ei ole tutkittu. Amfoterisiini B:n ja AmBisomen metabolisia kulkureittejä ei tunneta. Liposomien koon takia ei tapahdu AmBisomen glomerulussuodatusta eikä eliminaatiota munuaisten kautta, siten vältetään amfoterisiini B:n yhteisvaikutus distaalitubulusten solujen kanssa. Lisäksi näin alenee tavanomaisiin amfoterisiini B -tuotteisiin liittyvä nefrotoksisuuden riski.

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminnan vaikutusta AmBisomen farmakokinetiikkaan ei ole tutkittu muodollisesti. Tiedot viittaavat siihen, että annosta ei tarvitse säätää erikseen potilailla, joita hoidetaan hemodialyysillä tai suodatustoimenpiteillä, mutta että AmBisomen annostelua on kuitenkin vältettävä toimenpiteen aikana.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Subkroonisissa toksisuustutkimuksissa koirilla (1 kk), kaneilla (1 kk) ja rotilla (3 kk), yhtä suurilla annoksilla, tai joillakin lajeilla pienemmillä annoksilla kuin kliiniset terapeuttiset annokset 1 - 3 mg/kg/vrk, AmBisomen toksisuuden kohde-elimet olivat maksa ja munuaiset, jotka molemmat ovat tunnettuja amfoterisiini B:n toksisuuden kohde-elimiä.

AmBisome todettiin olevan ei-mutageeninen bakteeri- ja nisäkäsjärjestelmissä.

AmBisomen karsinogeenisuutta ei ole tutkittu.

Rotilla ei havaittu urosten ja naaraiden suvunjatkamiskykyyn kohdistuvia haittavaikutuksia.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Hydrogenoitu soijafosfatidyylikoliini; Kolesteroli; Distearoyylifosfatidyyliglyseroli; alfa-tokoferoli; Sakkaroosi; Dinatriumsukkinaattiheksahydraatti; Natriumhydroksidi (pH:n säätöön); Suolahappo (pH:n säätöön)

Yhteensopimattomuudet

AmBisomen laimentamiseen/liuottamiseen ei saa käyttää fysiologista keittosuolaliuosta (0,9% natriumkloridiliuos) eikä liuoksia, jotka sisältävät bakteriostaatteja (esim. bentsyylialkoholia). Ne, kuten muutkin infuusionesteet glukoosi-infuusionestettä lukuun ottamatta, saattavat sakkauttaa amfoterisiini B:tä. AmBisomea voidaan liuottaa vain steriiliin veteen injektiota varten ja laimentaa vain glukoosi-infuusionesteellä.

Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa "Käyttö- ja käsittelyohjeet".

Kestoaika

4 vuotta.

AmBisomen kestoaika valmiiksi saattamisen jälkeen

Koska AmBisome ei sisällä mitään säilytysaineita, valmiiksi saatettu ja laimennettu liuos on mikrobiologisista syistä käytettävä välittömästi. Säilytysajat ja annostelua edeltävät olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla, eivätkä ne saa normaalisti ylittää 24 tuntia kun tuote säilytetään 2 °C - 8 °C:n lämpötilassa, ellei infuusionesteen valmistus ole tapahtunut valvotuissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa (ks. kemiallinen ja fysikaalinen kestoaika alla).

Valmiiksi saatettu AmBisome: Lasisessa injektiopullossa liuos tulee säilyttää alle 25 °C:ssa, normaalissa valossa. Ei saa jäätyä. Polypropyleeniruiskuissa liuos tulee säilyttää 2 °C-8 °C:ssa. Ei saa jäätyä. Avattua injektiopulloa ei saa säilyttää myöhempää käyttöä varten.

Valmistettu infuusioneste, liuos: (PVC:stä tai polyolefiinista valmistettu) infuusiopussi säilytetään alle 25 °C:ssa, normaalissa valossa. Ei saa jäätyä.

Kemiallinen/fysikaalinen kestoaika on seuraava
Valmiiksi saatettu AmBisome: Lasisessa injektiopullossa 24 tuntia alle 25 °C, normaalissa valossa.

Lasisessa injektiopullossa ja polypropyleeniruiskussa enintään 7 vrk 2 °C - 8 °C:n lämpötilassa.

Valmistettu infuusioneste, liuos: (PVC:stä tai polyolefiinista valmistettu) infuusiopussi

InfuusionesteLaimennos

Amfoterisiini
B:n pitoisuus
mg/ml

Maksimi-
säilytysaika
2 °C - 8 °C

Maksimi-
säilytysaika
25 ± 2 °C

Glukoosi 50 mg/ml1:2
1:8
1:20
2,0
0,5
0,2
7 vrk
7 vrk
4 vrk
3 vrk
3 vrk
1 vrk
Glukoosi 100 mg/ml1:22,02 vrk3 vrk
Glukoosi 200 mg/ml1:22,02 vrk3 vrk

Säilytys

AmBisome infuusiokuiva-aine, liuosta varten:

Säilytä alle 25 °C.

Käyttövalmiiksi saatetun ja laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

AMBISOME infuusiokuiva-aine, liuosta varten
50 mg 10 x 50 mg (2787,66 €)

PF-selosteen tieto

Pakkaukset: Injektiopullot 10 x 50 mg (5 mikronin suodattimia, 10 kpl).

AmBisome on saatavana 15 ml, 20 ml tai 30 ml steriilinä, tyypin I lasisena injektiopullona.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Steriili, keltainen kylmäkuivattu kakku tai jauhe.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

LUE SEURAAVAT TIEDOT HUOLELLISESTI KOKONAAN ENNEN KUIN ALOITAT LÄÄKKEEN KÄYTTÖVALMIIKSI SAATTAMISEN

AmBisome-valmiste EI ole vaihdettavissa toisiin amfoterisiini B -valmisteisiin.

AmBisomen saa saattaa käyttövalmiiksi vain steriiliin injektionesteisiin käytettävään veteen (ilman bakteriostaattia), ja sen saa laimentaa glukoosi-infuusionesteellä (5 %, 10 % tai 20 %).

Muiden kuin suositeltujen liuosten käyttäminen tai liuoksen sisältämä bakteriostaatti (esim. bentsyylialkoholi) saattaa aiheuttaa AmBisomen saostumisen.

Ambisome EI ole yhteensopiva keittosuolaliuoksen (0,9% natriumkloridiliuos) kanssa eikä sitä saa saattaa käyttövalmiiksi eikä laimentaa keittosuolaliuokseen. Sitä ei myöskään saa antaa laskimoon letkun kautta, jota on käytetty keittosuolan antamiseen, ellei letkua huuhdella ensin infuusioihin käytettävällä glukoosiliuoksella (5 %, 10 % tai 20 %). Jos näin toimiminen ei ole mahdollista, AmBisome on annettava eri letkun kautta.

AmBisome-valmistetta EI saa sekoittaa muiden lääkkeiden tai elektrolyyttien kanssa.

Valmisteen kaikessa käsittelyssä on noudatettava tarkoin aseptista tekniikkaa, koska AmBisome-valmiste ei sisällä säilytysainetta eikä bakteriostaattia. Sama ohje koskee myös käyttövalmiiksi saattamisessa ja laimentamisessa käytettäviä materiaaleja.

50 mg amfoterisiiniä sisältävät AmBisome-injektiopullot saatetaan käyttövalmiiksi seuraavasti:

  • Lisää jokaiseen AmBisome-injektiopulloon 12 ml steriiliä injektionesteisiin käytettävää vettä, jolloin pitoisuudeksi saadaan 4 mg/ml amfoterisiini B:tä.
  • RAVISTA INJEKTIOPULLOA VOIMAKKAASTI 30 sekunnin ajan VÄLITTÖMÄSTI veden lisäämisen jälkeen, jotta AmBisome-kuiva-aine liukenee täysin. Käyttövalmiiksi saatettu konsentraatti on läpikuultava, keltainen dispersio. Tarkista injektiopullossa oleva liuos silmämääräisesti, ettei siinä näy hiukkasia ja jatka ravistamista kunnes kuiva-aine on täysin liuennut. Älä käytä, jos havaitset viitteitä saostumista.
  • Laske käyttövalmiiksi saatetun edelleen laimennettavan AmBisome-valmisteen (4 mg/ml) määrä (ks. taulukko alla).
  • Infuusioliuos saadaan laimentamalla käyttövalmiiksi saatettu AmBisome tilavuuden perusteella yhdestä yhdeksääntoista (1–19) osaan infuusioihin käytettävää glukoosiliuosta (5 %, 10 % tai 20 %), jolloin lopulliseksi pitoisuudeksi saadaan suositeltu pitoisuus 0,20-2,00 mg/ml amfoterisiinia eli AmBisome-valmistetta (ks. taulukko alla).
  • Vedä laskemasi tilavuus käyttövalmiiksi saatettua AmBisome-liuosta steriiliin injektioruiskuun. Suodata AmBisome pakkauksen sisältämän 5 mikronin suodattimen avulla steriiliin astiaan, jossa on oikea määrä infuusioihin käytettävää glukoosiliuosta (5 %, 10 % tai 20 %).

Laskimoon annettavan AmBisome-infuusion yhteydessä voidaan käyttää letkunsisäistä suodatinta. Suodattimen keskimääräinen huokoskoko ei kuitenkaan saa olla alle 1,0 mikronia.

Esimerkki AmBisome-infuusioliuoksen käyttövalmiiksi saattamisesta 5-prosenttiseen glukoosi-infuusioliuokseen annosta 3 mg/kg/vrk varten.

AmBisomen käyttövalmiiksi saattaminen

Käyttövalmiiksi saatetun liuoksen laimentaminen 5-prosenttiseen glukoosiin (G 5 %)

Potilaan paino (kg)

Tarvittava injektiopullojen lukumäärä käyttövalmiiksi saattamista varten (12 ml injektionesteisiin käytettävää vettä kussakin injektiopullossa)

Laimentamista varten ruiskuun vedettävä AmBisome-määrä

Pitoisuuden 0,2 mg/ml valmistaminen

(laimennos 1:20)

Pitoisuuden 2,0 mg/ml valmistaminen

(laimennos 1:2)

mg

Vastaava tilavuus käyttö-valmiiksi saatettua liuosta (ml)*

Käyttö-valmiiksi saatetun AmBisomen tilavuus (ml)*

5-prosent-tisen glukoosi-liuoksen tarvittava tilavuus (ml)

Kokonais-tilavuus (AmBisome + 5-prosent-tinen glukoosi-liuos, ml)

Käyttö-valmiiksi saatetun AmBisomen tilavuus (ml)*

5-prosent-tisen glukoosi-liuoksen tarvittava tilavuus (ml)

Kokonais-tilavuus (AmBisome + 5-prosent-tinen glukoosi-liuos, ml)

10

1

30

7,5

7,5

142,5

150

7,5

7,5

15

25

2

75

18,75

18,75

356,25

375

18,75

18,75

37,5

40

3

120

30

30

570

600

30

30

60

55

4

165

41,25

41,25

783,75

825

41,25

41,25

82,5

70

5

210

52,5

52,5

997,5

1050

52,5

52,5

105

85

6

255

63,75

63,75

1211,25

1275

63,75

63,75

127,5

*Jokainen AmBisome-injektiopullo (50 mg) saatetaan käyttövalmiiksi lisäämällä 12 ml injektionesteisiin käytettävää vettä, jolloin amfoterisiini B:n pitoisuudeksi saadaan 4 mg/ml.

Osittain käytettyjä injektiopulloja ei saa säilyttää myöhempää antoa varten.

Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

AMBISOME infuusiokuiva-aine, liuosta varten
50 mg 10 x 50 mg

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

J02AA01

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

24.02.2016

Yhteystiedot

GILEAD SCIENCES SWEDEN AB
Hemvärnsgatan 9
171 54 Solna
Sweden

+46 8 5057 1800