CYSTAGON kapseli, kova 50 mg

Yksi kova kapseli sisältää 50 mg kysteamiinia (merkaptamiinibitartraattia).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Kova kapseli

CYSTAGONIA käytetään todetun nefropaattisen kystinoosin hoitoon. Kysteamiini vähentää kystiinin keräytymistä määrätyissä soluissa (esim. valkosolut, lihassolut ja maksasolut) nefropaattista kystinoosia sairastavilla potilailla ja jos hoito aloitetaan taudin varhaisvaiheessa pystytään sillä viivyttämään munuaisten vajaatoiminnan kehittymistä.

Hoito tulee aloittaa vain kystinoosin hoitoon erikoistuneen lääkärin valvonnassa.

CYSTAGON-hoito tulee aloittaa vain kystinoosin hoitoon erikoistuneen lääkärin valvonnassa.

Hoidon tavoite on pitää valkosolujen kystiinipitoisuus alle 1 nmol hemikystiini/mg proteiinia. Näin ollen valkosolujen kystiinipitoisuutta tulisi mitata oikean annostuksen arvioimiseksi. Valkosolujen kystiinipitoisuus tulisi mitata 5-6 tuntia annostuksen jälkeen ja sitä tulisi, varsinkin hoidon alkuvaiheessa seurata tiheästi (esim. kuukausittain). Kun hoitotasapaino on saavutettu riittää kun kystiinipitoisuuksia monitoroidaan 3-4 kuukauden välein.

1. Alle 12-vuotiailla lapsilla CYSTAGON annoksen tulee olla kehon pinta-alan (g/m²/vrk) mukainen. Suositeltu annos on 1.30 g/m²/vrk vapaata emästä jaettuna neljään annokseen.
2. Yli 12 vuotiaille ja yli 50 kg painaville on suositeltu CYSTAGON annos 2 g/vrk, jaettuna neljään annokseen.

Aloitusannoksen tulisi olla 1/4 - 1/6 ylläpitoannoksesta, joka saavutetaan nostamalla alkuannosta asteittain 4-6 viikon kuluessa hyvän siedettävyyden varmistamiseksi. Annosta tulisi nostaa vain, mikäli potilas sietää lääkettä ja kystiinipitoisuus valkosoluissa pysyy tasolla > 1 nmol hemikystiini/ mg proteiini; suurin suositeltu CYSTAGON annos on 1.95 g/m²/vrk.

Suurempien annosten kuin 1.95 g/m²/vrk käyttöä ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kysteamiinin sietokyky ruoansulatuselimistössä paranee, jos lääke otetaan ruoan kanssa tai heti sen jälkeen.

Lapsille, jotka eivät kykene nielemään kapseleita (noin kuusi vuotiaat ja sitä nuoremmat) tulee kova kapseli avata ja sisältö sirotella ruoan päälle (suositeltavia ruoka-aineita ovat: maito, perunat tai muut tärkkelystä sisältävät valmisteet). Kapselin sisältöä ei tulisi sekoittaa happamiin juomiin (kuten appelsiinimehu), koska lääkepulveri ei sekoitu siihen hyvin tai se voi sakkautua.

Potilaat, jotka käyvät dialyysissä tai olleet munuaisten siirrossa:

Kokemus on osoittanut, että kysteamiinin eräät muodot ovat huonommin siedettyjä (aiheuttaen enemmän haittatapahtumia) dialyysipotilailla. Näillä potilailla suositellaan valkosolujen kystiinipitoisuuden tarkkaa seuraamista.

Potilaat, joilla on maksantoiminnanvajaus:

Valkosolujen kystiinipitoisuuksia tulee seurata ja CYSTAGON annostusta muuttaa tarpeen mukaan. Yleensä annosmuutokset eivät ole tarpeen.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

CYSTAGON on kontraindikoitu imettäville potilaille. CYSTAGON:ia ei pitäisi käyttää raskauden aikana, varsinkaan ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, mikäli käyttö ei ole selvästi välttämätöntä (ks. kohta Raskaus ja imetys. ja kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta) koska se aiheuttaa eläimillä epämuodostumia.

CYSTAGON on kontraindikoitu potilaille, jotka ovat allergisia penisillamiinille.

CYSTAGON on sitä tehokkaampi lääke mitä varhaisemmin hoito nefropaattisen kystinoosin diagnoosin varmistumisen jälkeen aloitetaan.

Nefropaattinen kystinoosi tulee olla diagnostisoitu sekä kliinisin että biokemiallisin tutkimuksin (valkosolujen kystiinin mittaukset).

Ehlers-Danlosin oireyhtymän kaltaisia tapauksia ja verenkiertohäiriöitä kyynärpäissä on raportoitu lapsilla, joita on hoidettu erilaisilla kysteamiinivalmisteilla (kysteamiinikloorihydraatti, kysteamiini tai kysteamiinibitartraatti) useimmiten maksimiannosta 1.95 g/m²/vrk suuremmilla annoksilla. Nämä iholeesiot liittyivät verisuonten proliferaatioon, ihon arpijuoviin ja luuleesioihin.

Täten on suositeltavaa tarkkailla ihoa säännöllisesti ja harkita luiden röntgentutkimuksia tarvittaessa.

Potilaalle tai vanhemmille tulee myös neuvoa ihon omatarkkailua. Mikäli samanlaisia ihon tai luuston häiriöitä ilmenee, suositellaan CYSTAGON-annoksen alentamista.

Suurempien annosten kuin 1.95 g/m²/vrk käyttöä ei suositella (ks. kohta Annostus ja antotapa ja Haittavaikutukset).

Säännöllinen verenkuvan seuranta on suositeltavaa.

Suun kautta otetun kysteamiinin ei ole osoitettu estävän kystiinikiteiden kertymistä silmään, joten mikäli potilas on käyttänyt kysteamiinisilmätippoja tähän tarkoitukseen, tulee niiden käyttöä jatkaa.

Toisin kuin fosfokysteamiini, CYSTAGON ei sisällä fosfaattia. Monella potilaalla saattaa jo olla fosfaattikorvaushoito ja tämän annostusta saattaa olla tarpeellista muuttaa jos CYSTAGON hoito korvaa fosfokysteamiinihoidon.

Kokonaisia CYSTAGON kovia kapseleita ei tulisi antaa 6 vuotiaille ja sitä nuoremmille lapsille aspiraatiovaaran vuoksi (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Tölkissä olevaa kuivausainesäiliötä ei saa niellä.

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

CYSTAGONIA voidaan antaa elektrolyytti- ja mineraalisubstituution kanssa esimerkiksi Fanconin syndrooman hoidon yhteydessä samoin kuin vitamiini D:n ja kilpirauhashormonin kanssa. Indometasiinia on käytetty muutamilla potilailla yhdessä CYSTAGONIN kanssa. Munuaissiirtopotilailla on kysteamiinia käytetty yhdessä hylkimistä estävien hoitojen kanssa.

Raskaus

Ei ole olemassa riittäviä tietoja kysteamiinibitartraatin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on todettu lisääntymistoksisuutta ja epämuodostumia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Mahdollista riskiä ihmisille ei tunneta. Hoitamattoman kystinoosin vaikutusta raskauteen ei myöskään tunneta.

Siksi CYSTAGON:ia ei pitäisi käyttää raskauden aikana, ei varsinkaan kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, mikäli käyttö ei ole selvästi välttämätöntä.

Jos raskaus todetaan tai sitä suunnitellaan, hoito on harkittava tarkkaan ja potilasta on varoitettava mahdollisista kysteamiinin aiheuttamista epämuodostumista.

Imetys

CYSTAGONIN erittymisestä äidinmaitoon ei tiedetä. Johtuen eläinkoetuloksista imettävillä emoilla ja vastasyntyneillä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta) rintaruokinta on kontraindikoitu CYSTAGON-hoidon aikana.

CYSTAGONILLA on vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. CYSTAGON saattaa aiheuttaa uneliaisuutta, joten potilaiden tulisi välttää riskialttiita tehtäviä kunnes lääkkeen vaikutukset potilaan omaan suorituskykyyn ovat selvillä.

On odotettavissa, että noin 35 % potilaista kokee haittavaikutuksia. Ne koskevat etupäässä ruoansulatuselimiä ja keskushermostoa. Jos nämä reaktiot ilmenevät kysteamiini-hoidon alkuvaiheissa, sietokykyä voidaan parantaa keskeyttämällä hoito väliaikaisesti ja aloittamalla se asteittain uudelleen.

Alla on lueteltu elimistöluokan mukaiset haittavaikutukset ja niiden yleisyydet. Esiintymistiheydet määritellään: Hyvin yleinen (≥1/10), yleinen (≥1/100, <1/10) ja melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100).

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Nefroottista oireyhtymää on ilmoitettu puolen vuoden kuluttua hoidon alkamisesta. Tila korjaantui asteittain hoidon lopettamisen jälkeen. Joissain tapauksissa kudostutkimus (histologia) osoitti munuaissiirteen membranoottisen glumerulonefriitin ja interstitiellinefriitin.

Ehlers-Danlosin oireyhtymän kaltaisia tapauksia ja verenkiertohäiriöitä kyynärpäissä on raportoitu lapsilla, joita on hoidettu pitkäaikaisesti erilaisilla kysteamiinivalmisteilla (kysteamiinikloorihydraatti, kysteamiini tai kysteamiinibitartraatti) useimmiten maksimiannosta 1.95 g/m²/vrk suuremmilla annoksilla. Joissakin tapauksissa iholeesiot liittyivät verisuonten proliferaatioon, ihon arpijuoviin ja luuleesioihin, jotka havaittiin ensimmäisen kerran röntgentutkimuksen aikana. Raportoituja luuhäiriöitä olivat pihtipolvet, jalkakipu ja hyperekstensiiviset nivelet, osteopenia, kompressiomurtumat ja skolioosi.

Tapauksissa, joissa tehtiin ihon histopatologinen tutkimus, tulokset viittasivat angioendoteliomatoosiin.

Yksi potilas kuoli selkeästi verisuonisairaudesta johtuvan akuutin aivoinfarktin jälkeen.

Joillakin potilailla iholeesiot kyynärpäissä hävisivät CYSTAGON annoksen pienentämisen jälkeen.

On ehdotettu, että kysteamiinin vaikutusmekanismina on estää kollageenisäikeiden ristiin liittyminen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Kysteamiinin yliannostus voi aiheuttaa etenevän horrostilan.

Yliannostustapauksessa tulisi kiinnittää asianmukaista huomiota hengitys- ja kardiovaskulaaritoimintojen tukemiseen. Spesifistä vasta-ainetta ei ole olemassa. Ei tiedetä, voidaanko kysteamiini poistaa hemodialyysillä.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Ruoansulatuselinten- ja aineenvaihduntasairauksien lääkkeet, ATC: A16AA04.

Normaalien henkilöiden ja kystinoosin suhteen heterotsygoottisten henkilöiden valkosolujen kystiinipitoisuudet ovat < 0.2 nmol hemikystiini/ mg proteiini ja normaalisti alle 1 nmol hemikystiini/ mg proteiini. Henkilöillä, joilla on nefropaattinen kystinoosi, tavataan kohonneita kystiinipitoisuuksia, jotka ovat yli 2 nmol hemikystiini/mg proteiini.

Kysteamiini reagoi kystiinin kanssa muodostaen disulfidin kysteamiinin ja kysteiinin sekä kysteiinin kanssa. Disulfidi kuljetetaan lysosomista toimivan lysiinikuljetusjärjestelmän avulla. Leukosyyttien kystiinitason aleneminen korreloi plasman kysteamiinipitoisuuden kanssa kuuden tunnin ajan CYSTAGON:in antamisesta. Leukosyyttien kystiinitaso saavuttaa minimin (keskiarvo (± keskihajonta): 1,8 ± 0,8 tuntia) hieman myöhemmin kuin plasman kysteamiinipitoisuus (keskiarvo (± keskihajonta): 1,4 ± 0,4 tuntia) ja se palautuu perustasolle, kun verinesteen kysteamiinipitoisuus alenee annostusta seuraavien 6 tunnin aikana.

Eräässä kliinisessä tutkimuksessa, valkosolujen basaaliarvot kystiinille olivat 3,73 (vaihteluväli 0,13 – 19,8) nmol hemikystiini/mg proteiini ja voitiin pitää tasolla 1 nmol hemikystiinia/mg proteiinia kun kysteamiini hoidon annoksena käytettiin 1,3-1,95 g/m²/vrk.

Eräässä aikaisemmassa tutkimuksessa hoidettiin 94 nefropaattista kystinoosia sairastavaa lasta nousevin kysteamiini annoksin niin, että matalampi pitoisuus kuin 2 nmol hemikystiini/mg proteiini saavutettaisiin 5-6 tuntia annostuksen alkamisesta. Tämän tutkimuksen tuloksia verrattiin sitten kirjallisuudesta 17 lasten ryhmään joka oli saanut lumehoitoa. Hoidon tehon ensisijaisina mittareina käytettiin seerumin kreatiniinia, laskennallista kreatiininin poistumaa sekä pituuskasvua. Keskimääräinen valkosolujen kystiinipitoisuus saavutettiin hoidolla 1,7 ± 0,2 nmol hemikystiini/mg proteiini. Kysteamiinia saaneilla potilailla glomerulusten toiminta säilyi hyvänä seurannassa. Potilailla, jotka saivat lumelääkettä, lähti seerumin kreatiniini asteittaiseen nousuun. Kysteamiinihoitoa saaneiden potilaiden pituuskasvu oli parempi kuin niiden potilaiden, jotka eivät saaneet lääkehoitoa. Yllämainitussa tutkimuksessa kasvunopeus ei kuitenkaan lisääntynyt niin paljon, että hoitoa saaneet potilaat olisivat kasvaneet ikäänsä vastaavaan pituuteen. Munuaistubulusten funktioon ei hoidolla ollut vaikutusta. Kahdessa muussa tutkimuksessa tulokset ovat olleet samansuuntaiset.

Kaikissa tutkimuksissa havaittiin potilaiden vasteen olevan optimaalinen, jos hoito aloitetaan varhaisessa iässä munuaisfunktion vielä ollessa normaali.

Suun kautta otetun kysteamiinibitartraattikerta-annoksen jälkeen, joka vastasi 1,05 grammaa vapaaemäksistä kysteamiinia, keskiarvot (± sd)maksimipitoisuuden ajankohdalle ja plasman huippupitoisuudelle terveillä vapaaehtoisilla oli 1,4 (± 0,5) tuntia ja 4,0 (± 1,0) µg/ml. Nämä arvot ovat potilailla vakiotilassa 1,4 (± 0,4) tuntia ja 2,6 (± 0,9) µg/ml annosvälillä 225 – 550 mg olevien annosten jälkeen.

Kysteamiinibitartraatti (CYSTAGON) on kysteamiinihydrokloridiin ja fosfokysteamiiniin nähden bioekvivalentti.

Kysteamiinin sitoutuminen plasman proteiineihin, enimmäkseen albumiiniin, on riippumaton plasman lääkepitoisuudesta koko hoitoalueella keskiarvon (± sd) ollessa 54,1 % (± 1,5). Sitoutuminen plasman proteiineihin vakiotilassa olevilla potilailla on 53,1 % (± 3,6) ja 51,1 % (± 4,5) 1,5 ja 6 tunnin kuluttua annoksesta.

Vuorokauden pituinen 24 terveellä vapaaehtoisella suoritettu farmakokineettinen tutkimus osoitti, että lopullisen eliminoinnin puoliintumisajan keskiarvo (± keskihajonta) oli 4,8 (± 1,8) tuntia.

Neljällä potilaalla todettiin kysteamiinista poistuvan virtsaan muuttumattomana 0,3 % - 1,7 % koko päiväannoksesta; suurin osa kysteamiinista erittyy sulfaattina.

Hyvin rajoitettu tutkimusaineisto viittasi siihen, että kysteamiinin farmakokineettiset parametrit eivät muutu merkittävästi potilailla, joilla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta. Tietoja ei ole käytettävissä vakavista munuaisten vajaatoimintatapauksista.

Genotoksisuustutkimuksia on tehty: vaikka julkaistuissa tutkimuksissa, joissa on käytetty kysteamiinia, kromosomipoikkeamien induktiota viljellyissä eukaryoottisissa solulinjoissa on raportoitu, spesifiset tutkimukset kysteamiinibitartraatilla eivät osoittaneet mutageenisia vaikutuksia Amesin testissä tai klastogeenisia vaikutuksia hiiren mikronukleustestissä.

Lisääntymiskokeissa rotilla on ilmennyt alkioon/sikiöön kohdistuvia toksisia vaikutuksia (resorptioita ja postimplantaatio menetyksiä) annostasolla 100 mg/kg/vrk ilman teratogeenisiä vaikutuksia. Kaneilla alkioon/sikiöön kohdistuvia toksisia vaikutuksia havaittiin 50 mg/kg/vrk annostasolla. Teratogeenistä vaikutusta rottiin on kuvattu, kun kysteamiinia on annettu elinten kehityskauden aikana annoksina 100 mg/kg/päivä. Tämä vastaa rotilla 0,6 g/m²/päivä, joka on alle puolet suositellusta kliinisestä kysteamiinin ylläpitoannostasosta, eli 1,30 g/m²/päivä. Rotilla havaittiin lisääntymiskyvyn heikkeneminen annostasolla 375 mg/kg/vrk ja tähän annostasoon liittyi painon lisäyksen hidastuminen. Myös painonlisäys ja poikasten henkiinjääminen imetyksen aikana aleni. Korkeat kystaemiiniannokset estävät imettävien emojen kykyä imettää jälkeläisiään. Yksittäisannokset estävät prolaktiinin erityksen eläimillä. Vastasyntyneillä rotilla kysteamiini aiheutti harmaakaihia.

Korkeat kysteamiiniannokset, sekä suun kautta että parenteraalisesti annettuna, aiheuttavat pohjukaissuolihaavaumia rotissa ja hiirissä mutta ei apinoissa. Lääkkeen kokeellinen anto aiheuttaa monissa lajeissa somatostatiinin depleetiota. Näiden löydösten kliininen merkitys on epäselvä.

Lääkkeellä ei ole tehty karsinogeenisuustutkimuksia.

Kapselin sisältö:

mikrokiteinen selluloosa

esigelatinoitu tärkkelys

magnesium stearaatti/natrium lauryylisulfaatti

kolloidinen piidioksidi

kroskarmelloosinatrium

Kapselin kuori:

liivate

titaanidioksidi

Kovien kapseleiden painomuste sisältää E172.

Ei oleellinen.

2 vuotta

Säilytä alle 25°C.

Pidä pakkaus ulkopakkauksessa sen suojaamiseksi valoa ja kosteutta vastaan.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

CYSTAGON kapseli, kova
50 mg (L:ei) 100 kpl (116,18 €)

PF-selosteen tieto

HDPE tölkit joissa 100 ja 500 kovaa kapselia. Tölkissä on myös mustaa aktiivihiiltä ja piigeeliä sisältävä kuivausainesäiliö.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, himmeä, kova kapseli, jonka pohjaosassa on merkintä CYSTA 50 ja kansiosassa RECORDATI RARE DISEASES.

Ei erityisvaatimuksia.

CYSTAGON kapseli, kova
50 mg 100 kpl

• Peruskorvaus (40 %).

A16AA04

01.11.2024