Vertaa PF-selostetta

MENVEO injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi annos (0,5 ml käyttövalmista rokotetta) sisältää:

(Kuiva‑aine sisältää)

  • A‑seroryhmän meningokokkioligosakkaridi 10 mikrogrammaa
    Konjugoituna Corynebacterium diphtheriae ‑bakteerin CRM197‑kantajaproteiiniin 16,7–33,3 mikrogrammaa

(Liuotin sisältää)

  • C‑seroryhmän meningokokkioligosakkaridi 5 mikrogrammaa
    Konjugoituna Corynebacterium diphtheriae ‑bakteerin CRM197‑kantajaproteiiniin 7,1–12,5 mikrogrammaa
  • W-135‑seroryhmän meningokokkioligosakkaridi 5 mikrogrammaa
    Konjugoituna Corynebacterium diphtheriae ‑bakteerin CRM197‑kantajaproteiiniin 3,3–8,3 mikrogrammaa
  • Y‑seroryhmän meningokokkioligosakkaridi 5 mikrogrammaa
    Konjugoituna Corynebacterium diphtheriae ‑bakteerin CRM197‑kantajaproteiiniin 5,6–10,0 mikrogrammaa

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektiokuiva‑aine ja liuotin, liuosta varten (injektiokuiva‑aine ja liuotin).

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Menveo on tarkoitettu A‑, C‑, W-135‑ ja Y‑serotyyppiryhmien Neisseria meningitidis ‑tartunnalle alttiina olevien lasten (vähintään 2‑vuotiaiden), nuorten ja aikuisten aktiiviseen immunisaatioon invasiivista sairautta vastaan.

Tätä rokotetta on käytettävä virallisen suositusten mukaisesti.

Annostus ja antotapa

Annostus

Lapset (vähintään 2‑vuotiaat), nuoret ja aikuiset

Menveo annetaan yhtenä annoksena (0,5 ml).

Jotta vasta‑ainetasot pysyvät optimaalisina kaikkia rokotteen seroryhmiä vastaan, Menveon perusrokotusohjelma on päätettävä kuukautta ennen Neisseria meningitidis ‑ryhmille A, C, W-135 ja Y altistumisen riskiä. Bakterisidisiä vasta‑aineita (hSBA ≥ 1:8) havaittiin ainakin 64 %:lla tutkittavista 1 viikko rokotuksen jälkeen (ks. kohdasta Farmakodynamiikka yksittäisiä seroryhmiä koskevat immunogeenisuustiedot).

Iäkkäät

56–65‑vuotiaista henkilöistä on vähän tietoja, ja yli 65‑vuotiaista ei ole tietoja.

Tehosteannos

Tietoja vasta‑aineiden pitkäaikaisesta säilymisestä Menveo‑rokotuksen jälkeen on saatavilla enintään viiden vuoden ajalta rokotuksen jälkeen (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Menveo voidaan antaa tehosterokotuksena henkilöille, jotka ovat aiemmin saaneet Menveo‑perusrokotuksen, muun konjugoidun meningokokkirokotteen tai konjugoimattoman meningokokkipolysakkaridirokotteen. Tehosteannoksen tarve ja ajoitus henkilöille, jotka ovat aiemmin saaneet Menveo‑rokotteen, on määritettävä kansallisten suositusten mukaisesti.

Pediatriset potilaat (alle 2‑vuotiaat)

Menveo‑valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 2 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Saatavissa olevan tiedon perusteella, joka on kuvattu kohdassa Farmakodynamiikka, ei voida antaa suosituksia annostuksesta.

Antotapa

Menveo annetaan injektiona lihakseen, mieluiten hartialihakseen.

Sitä ei saa injisoida suoneen, ihon alle eikä ihon sisään.

Jos samanaikaisesti annetaan useampi kuin yksi rokote, ne on annettava eri pistoskohtiin.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ennen lääkkeen antoa.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille tai difteriatoksoidille(CRM197) tai hengenvaarallinen reaktio samantapaisia aineita sisältävän rokotteen aikaisemman antokerran jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.)

Menveo‑rokotteen antamista on muiden rokotteiden tavoin siirrettävä myöhempään ajankohtaan, jos rokotettavalla on akuutti vakava kuumesairaus. Lievä infektio ei ole vasta‑aihe.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Kuten kaikkien rokotusten injisoinnin yhteydessä, rokotuksen antavan henkilön on huomioitava kaikki tunnetut varotoimet kaikkien allergisten tai minkä tahansa muiden reaktioiden ehkäisemiseksi, mukaan lukien rokotuksen saajan potilashistoria sekä sen hetkinen terveydentila. Kuten kaikkien pistettävien rokotteiden käytön yhteydessä, saatavilla on aina oltava asianmukainen hoitovarustus ja valvonta rokotuksesta johtuvan harvinaisen anafylaktisen reaktion varalle.

Ahdistuneisuuteen liittyviä reaktioita, kuten vasovagaalisia reaktioita (pyörtyminen), hyperventilaatiota tai stressiin liittyviä reaktioita, voi ilmetä rokottamisen yhteydessä psykogeenisena reaktiona neulanpistoon (ks. kohta Haittavaikutukset Haittavaikutukset). On tärkeää toimia siten, että vältetään pyörtymisen seurauksena aiheutuvat vammat.

Menveo‑rokotetta ei saa missään tapauksessa injisoida suoneen.

Menveo ei suojaa muiden kuin rokotteen sisältämien N. meningitidis ‑serotyyppien aiheuttamia infektioita vastaan.

Kuten muidenkin rokotteiden yhteydessä, suojaavaa immuunivastetta ei välttämättä kehity kaikille rokotetuille (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Menveolla tehdyissä tutkimuksissa on todettu bakterisidisten vasta‑ainetittereiden A‑seroryhmää vastaan pienenevän käytettäessä ihmisen seerumia komplementin lähteenä (hSBA) (ks. kohta Farmakodynamiikka). hSBA‑määrityksessä todettua A‑seroryhmän vasta‑ainetittereiden pienenemisen kliinistä merkitystä ei tiedetä. Jos henkilöllä on olemassa erityinen meningokokki A:lle altistumisen riski ja Menveo‑rokotuksesta on noin yli vuosi, tehosteannoksen antamista voidaan harkita.

Rokotteen soveltuvuudesta estohoidoksi altistumisen jälkeen ei ole tietoja.

Immuunipuutteiset henkilöt eivät välttämättä saa rokotuksesta asianmukaista suojaavaa vasta‑ainevastetta. HIV-tartunta ei ole vasta‑aihe rokotukselle vaikka Menveo‑valmistetta ei ole tutkittu immuunipuutteisilla henkilöillä. Henkilöille, joilla on jokin komplementtipuutos tai toiminnallinen tai anatominen asplenia, ei välttämättä kehity immuunivastetta meningokokki A‑, C‑, W-135‑ ja Y‑konjugaattirokotteille.

Riski ryhmän A, C, W-135 ja Y Neisseria meningitidiksen aiheuttamaan invasiiviseen sairauteen on suurentunut henkilöillä, joilla on perinnöllinen komplementtipuutos (esimerkiksi C3 tai C5 puutos) ja henkilöillä, jotka saavat komplementin terminaalisen osan aktivaatiota estävää hoitoa (esimerkiksi ekulitsumabi). Riski on suurentunut, vaikka Menveo rokotuksen jälkeen muodostuisi vasta-aineita.

Menveo‑valmistetta ei ole tutkittu henkilöillä, joilla on trombosytopenia tai verenvuotosairaus tai jotka saavat antikoagulanttihoitoa, hematooman riskin takia. Terveydenhuollon ammattilaisten on arvioitava rokotuksen riski‑hyötysuhde, jos rokotettavalla on riski saada hematooma lihakseen annetun injektion jälkeen.

Yhteisvaikutukset

Menveo‑rokotteen voi antaa samanaikaisesti seuraavien rokotteiden kanssa: monovalentti ja yhdistetty hepatiitti A ja B, keltakuume, lavantauti (Vi polysakkaridi), Japanin aivotulehdus, vesikauhu ja ryhmän B meningokokki (Bexsero).

Menveo‑rokotetta on tutkittu nuorilla (11–18‑vuotiailla) kahdessa tutkimuksessa, joissa rokote annettiin samanaikaisesti joko heikennettyä difteriarokotetta, jäykkäkouristustusrokotetta sekä solutonta hinkuyskärokotetta sisältävän yhdistelmärokotteen (dTap) kanssa tai sekä dTap‑rokotteen että nelivalenttisen ihmisen rekombinantin papilloomavirusrokotteen (HPV) kanssa (tyypit 6, 11, 16 ja 18). Molempien tutkimusten perusteella rokotteet voidaan antaa samanaikaisesti.

Kummastakaan tutkimuksesta ei saatu näyttöä rokotteiden reaktogeenisuuden lisääntymisestä eikä turvallisuusprofiilien muutoksista. Samanaikainen antaminen ei heikentänyt vasta‑ainevasteita Menveo‑, difteria‑, jäykkäkouristus‑ tai HPV‑rokotteiden komponenteille.

Menveo‑rokotteen antaminen kuukautta dTap‑rokotteen jälkeen sai aikaan tilastollisesti merkitsevästi pienemmän serovasteen seroryhmässä W-135. Koska suoraa vaikutusta serosuojatasoon ei ollut, kliinisiä seurauksia ei tiedetä. Näyttöä vasta‑ainevasteen vähäisestä suppressiosta ilmeni kahdella kolmesta hinkuyskäantigeenista. Tämän huomion kliinistä merkitystä ei tiedetä. Rokotuksen jälkeen yli 97 %:lla potilaista todettiin havaittavia hinkuyskätittereitä kaikille kolmelle hinkuyskäantigeenille.

Samanaikaisesti muiden lapsuusiän rokotteiden kanssa annetun Menveo‑rokotteen turvallisuudesta ja immunogeenisuudesta 2–10‑vuotiailla lapsilla ei ole tietoja.

Menveo‑rokotteen ja muiden kuin yllä lueteltujen rokotteiden yhtäaikaista antamista ei ole tutkittu. Yhtäaikaisesti rokotteet tulisi aina antaa eri pistoskohtiin ja mieluiten eri puolille kehoa. On otettava huomioon, että yhteiskäyttö voi voimistaa haittavaikutuksia.

Jos rokotettava saa parhaillaan immunosuppressiivista hoitoa, immuunivaste voi olla heikentynyt.

Raskaus ja imetys

Raskauden aikaisesta käytöstä ei ole saatavissa riittävästi kliinisiä tietoja.

Ei‑kliinisissä tutkimuksissa Menveolla ei ole havaittu suoria tai epäsuoria haittavaikutuksia raskauteen, alkion/sikiön kehitykseen, synnytykseen tai postnataaliseen kehitykseen. Ottaen huomioon A‑, C‑, W-135‑ ja Y‑seroryhmien Neisseria meningitidis ‑bakteerin aiheuttaman invasiivisen meningokokkisairauden vakavuus, raskaus ei saisi olla este rokotukselle silloin kun on olemassa selvä altistumisen riski.

Menveon käytöstä rintaruokinnan aikana ei ole riittävästi kliinistä tietoa. On kuitenkin epätodennäköistä, että maitoon erittynyt vasta‑aine voisi olla vahingollista rintaruokitulle imeväiselle. Tästä syystä Menveo‑rokotetta voidaan käyttää imetyksen aikana.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Rokotteen vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn ei ole tutkittu. Rokotuksen jälkeistä huimausta on raportoitu erittäin harvoin. Tämä saattaa vaikuttaa tilapäisesti ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Esiintymistiheydet ovat seuraavat:

Hyvin yleinen: (≥ 1/10)

Yleinen: (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen: (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinainen: (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinainen: (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Kliinisissä tutkimuksissa todetut haittavaikutukset

2–10‑vuotiaat lapset

Toteutetuissa kliinisissä tutkimuksissa Menveolle altistettiin yhteensä 3 464 iältään 2–10‑vuotiasta tutkittavaa. Menveo‑rokotteen turvallisuusprofiili 2–10‑vuotiailla lapsilla määritettiin neljästä kliinisestä tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella. Tutkimuksiin osallistui 3 181 tutkittavaa, jotka saivat Menveo‑rokotteen.

Kliinisissä tutkimuksissa yleisimmin havaitut raportoidut haittavaikutukset kestivät yleensä vain yhdestä kahteen päivää, eivätkä ne olleet vakavia. Näitä haittavaikutuksia olivat:

Aineenvaihdunta ja ravitsemus:

Yleinen: syömishäiriöt

Hermosto:

Hyvin yleinen: uneliaisuus, päänsärky

Ruoansulatuselimistö:

Yleinen: pahoinvointi, oksentelu, ripuli

Iho ja ihonalainen kudos:

Yleinen: ihottuma

Luusto, lihakset ja sidekudos:

Yleinen: lihaskipu, nivelkipu

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat:

Hyvin yleinen: ärtyneisyys, huonovointisuus, pistoskohdan kipu, pistoskohdan punoitus (≤ 50 mm), pistoskohdan kovettuma (≤ 50 mm)

Yleinen: pistoskohdan punoitus (> 50 mm), pistoskohdan kovettuma (> 50 mm), vilunväristykset, kuume ≥ 38 °C

Melko harvinainen: pistoskohdan kutina

11–65‑vuotiaat henkilöt

Menveo‑rokotteen turvallisuusprofiili nuorilla ja aikuisilla määritettiin viidestä satunnaistetusta kontrolloidusta kliinisestä tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella. Tutkimuksiin osallistui 6401 tutkittavaa (11–65‑vuotiasta), jotka saivat Menveo‑rokotteen. Menveo‑rokotteen saaneista tutkittavista 58,9 % oli 11–18‑vuotiaita, 16,4 % oli 19–34‑vuotiaita, 21,3 % oli 35–55‑vuotiaita ja 3,4 % oli 56–65‑vuotiaita. Molemmat pääasialliset turvallisuustutkimukset olivat satunnaistettuja, aktiivisella aineella kontrolloituja tutkimuksia, joihin osallistui 11–55‑vuotiaita (N=2 663) ja 19–55‑vuotiaita tutkittavia (N=1 606).

Kaikkien ilmenneiden paikallisten, systeemisten ja muiden reaktioiden ilmaantuvuus ja vakavuus olivat yleisesti samaa luokkaa Menveo‑rokoteryhmissä kaikissa tutkimuksissa, ja myös nuorten ja aikuisten ikäryhmissä. Reaktogeenisuusprofiili ja haittatapahtumien esiintymistiheys 56–65‑vuotiaiden Menveo‑rokotteen saaneilla tutkittavilla (N=216) oli samaa luokkaa kuin Menveo‑rokotteen saaneilla 11–55‑vuotiailla tutkittavilla.

Kliinisissä tutkimuksissa yleisimmin havaitut paikalliset ja systeemiset haittavaikutukset olivat pistoskohdan kipu ja päänsärky.

Kolmessa pivotaalitutkimuksessa ja kahdessa supportiivisessa kliinisessä tutkimuksessa raportoidut haittavaikutukset on esitetty alla elinluokittain. Kliinisissä tutkimuksissa yleisimmin raportoidut haittavaikutukset kestivät yleensä vain yhdestä kahteen päivää, eivätkä ne yleensä olleet vaikeita.

Hermosto:

Hyvin yleinen: päänsärky

Melko harvinainen: huimaus

Ruoansulatuselimistö:

Hyvin yleinen: pahoinvointi

Iho ja ihonalainen kudos:

Yleinen: ihottuma

Luusto, lihakset ja sidekudos:

Hyvin yleinen: lihaskipu

Yleinen: nivelkipu

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat:

Hyvin yleinen: pistoskohdan kipu, pistoskohdan punoitus (≤ 50 mm), pistoskohdan kovettuminen (≤ 50 mm), huonovointisuus

Yleinen: pistoskohdan punoitus (> 50 mm), pistoskohdan kovettuminen (> 50 mm), kuume ≥ 38 °C, vilunväristykset

Melko harvinainen: pistokohdan kutina

Nuorten ikäryhmässä rokotteen turvallisuus ja siedettävyys olivat myönteisiä verrattuna dTap‑rokotteeseen, eivätkä ne merkittävästi vaihdelleet muiden rokotteiden samanaikaisen tai peräkkäisen antamisen tapauksissa.

Markkinoille tulon jälkeen saadut tiedot (kaikki ikäryhmät)

Immuunijärjestelmä

Tuntematon: yliherkkyys, mukaan lukien anafylaksia

Hermosto

Tuntematon: tooninen kohtaus, kuumekouristukset, synkopee

Kuulo ja tasapainoelin

Tuntematon: huimaus

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Tuntematon: antopaikan solutulehdus, antopaikan turvotus, mukaan lukien voimakas turvotus raajassa, johon rokote annettiin

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Yliannostustapauksia ei ole raportoitu.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Meningokokkirokotteet, ATC‑koodi: J07AH08.

Immunogeenisuus

Menveo‑rokotteen teho on päätelty mittaamalla bakterisidista aktiivisuutta osoittavien seroryhmäspesifisten kapselivasta‑aineiden tuotantoa. Seerumin bakterisidinen aktiivisuus (SBA) mitattiin käyttämällä ihmisen seerumia eksogeenisen komplementin (hSBA) lähteenä. hSBA oli alkuperäinen suojan korrelaatti meningokokkisairautta vastaan.

Immunogeenisuutta arvioitiin satunnaistetuissa, aktiivisella aineella kontrolloiduissa kliinisissä monikeskustutkimuksissa, joihin osallistui lapsia (2–10‑vuotiaita), nuoria (11–18‑vuotiaita), aikuisia (19–55‑vuotiaita) ja iäkkäämpiä aikuisia (56–65‑vuotiaita).

Immunogeenisuus 2–10‑vuotiailla lapsilla

Pivotaalitutkimuksessa V59P20 Menveon immunogeenisuutta verrattiin ACWY‑D:hen; 1 170 lasta rokotettiin Menveo‑rokotteella ja 1 161 sai vertailevaa rokotetta protokollan mukaisissa peruspopulaatioissa. Kahdessa supportiivisessa tutkimuksessa V59P8 ja V59P10 Menveon immunogeenisuutta verrattiin ACWY‑PS:iin-.

Satunnaistetussa, havainnoijan suhteen sokkoutetussa pivotaalitutkimuksessa V59P20, jossa osanottajat oli ryhmitetty iän mukaan (2–5‑vuotiaat ja 6–10‑vuotiaat), yhden Menveo‑annoksen immunogeenisuutta verrattiin yhteen ACWY‑D‑annokseen kuukausi rokotuksen jälkeen. Immunogeenisuustulokset 2–5‑vuotiailla ja 6–10‑vuotiailla kuukausi Menveo‑rokotteen antamisen jälkeen on esitetty yhteenvetona taulukossa 1.

Taulukko 1: Seerumin bakterisidinen vasta‑ainevaste kuukausi Menveo‑rokotuksen jälkeen 2–5‑vuotiailla ja 6–10‑vuotiailla tutkittavilla

Seroryhmä

2–5‑vuotiaat

6–10‑vuotiaat

hSBA ≥ 1:8

(95 %:n luottamusväli)

hSBA GMT:t

(95 %:n luottamusväli)

hSBA ≥ 1:8

(95 %:n luottamusväli)

hSBA GMT:t

(95 %:n luottamusväli)

A

N=606

N=606

N=551

N=551

 

72 %

(68, 75)

26

(22, 30)

77 %

(74, 81)

35

(29, 42)

C

N=607

N=607

N=554

N=554

 

68 %

(64, 72)

18

(15, 20)

77 %

(73, 80)

36

(29, 45)

W-135

N=594

N=594

N=542

N=542

 

90 %

(87, 92)

43

(38, 50)

91 %

(88, 93)

61

(52, 72)

Y

N=593

N=593

N=545

N=545

 

76 %

(72, 79)

24

(20, 28)

79 %

(76, 83)

34

(28, 41)

Toisessa satunnaistetussa, havainnoijan suhteen sokkoutetussa tutkimuksessa (V59P8) yhdysvaltalaiset lapset saivat yhden annoksen joko Menveo‑rokotetta (N=284) tai ACWY‑PS‑rokotetta (N=285). 2‑10‑vuotiailla lapsilla, kummassakin ikäryhmässä (2–5‑ ja 6–10‑vuotiaat), immuunivaste mitattuna serovasteen, hSBA ≥ 1:8 ‑titterin ja GMT:t saavuttaneiden prosentuaalisena määränä, oli Menveolla sekä yhtä tehokas (non‑inferior) verrattuna ACWY‑PS‑rokotteeseen että myös tilastollisesti parempi kuin vertailurokotteella kaikissa seroryhmissä ja kaikissa immuunimittauksissa kuukausi rokotuksen jälkeen. Vuosi rokotuksen jälkeen Menveo oli edelleen tilastollisesti parempi kuin ACWY‑PS‑rokote seroryhmissä A, W-135 ja Y mitattuna hSBA ≥ 1:8 ‑titterin ja GMT:t saavuttaneiden prosentuaalisena määränä. Menveo oli vähintään yhtä tehokas (non‑inferior) seroryhmässä C (taulukko 2). Rokotuksen jälkeisten parempien immuunivasteiden kliinistä merkitystä ei tiedetä.

Taulukko 2: Yhden Menveo‑ tai ACWY‑PS ‑annoksen immunogeenisuus 2–10‑vuotiailla, mitattuna yksi kuukausi ja 12 kuukautta rokotuksen jälkeen

Seroryhmä

1 kuukausi rokotuksen jälkeen

12 kuukautta rokotuksen jälkeen

hSBA ≥ 1:8

(95 %:n luottamusväli)

hSBA GMT:t

(95 %:n luottamusväli)

hSBA ≥ 1:8

(95 %:n luottamusväli)

hSBA GMT:t

(95 %:n luottamusväli)

Menveo

ACWY‑PS

Menveo

ACWY‑PS

Menveo

ACWY‑PS

Menveo

ACWY‑PS

A

N=280

N=281

N=280

N=281

N=253

N=238

N=253

N=238

 

79 % (74, 84)

37 % (31, 43)

36 (30, 44)

6,31 (5,21; 7,64)

23 % (18, 29)

13 %

(9, 18)

3,88 (3,39; 4,44)

3 (2,61; 3,44)

C

N=281

N=283

N=281

N=283

N=252

N=240

N=252

N=240

 

73 % (68, 78)

54 % (48, 60)

26 (21, 34)

15 (12, 20)

53 % (47, 59)

44 % (38, 51)

11 (8,64; 13)

9,02 (7,23; 11)

W-135

N=279

N=282

N=279

N=282

N=249

N=237

N=249

N=237

 

92 % (88, 95)

66 % (60, 71)

60 (50, 71)

14 (12, 17)

90 % (86, 94)

45 % (38, 51)

42 (35, 50)

7,57 (6,33; 9,07)

Y

N=280

N=282

N=280

N=282

N=250

N=239

N=250

N=239

 

88 % (83, 91)

53 % (47, 59)

54 (44, 66)

11 (9,29; 14)

77 % (71, 82)

32 % (26, 38)

27 (22, 33)

5,29 (4,34; 6,45)

Satunnaistetussa, havainnoijan suhteen sokkoutetussa, Argentiinassa tehdyssä tutkimuksessa (V59P10) lapset saivat joko yhden Menveo‑annoksen (N=949) tai yhden ACWY‑PS‑annoksen (N=551). Immunogeenisuutta arvioitiin 150 tutkittavan alajoukossa kummassakin rokoteryhmässä. 2‑10‑vuotiailla todettu immuunigeenisuus oli samanlainen kuin edellä esitetyssä tutkimuksessa V59P8: immuunigeenisuus yksi kuukausi Menveo‑rokotteen antamisen jälkeen mitattuna serovasteen, hSBA ≥ 1:8 ja GMT:t saavuttaneiden prosentuaalisena määränä oli vähintään yhtä korkea (non‑inferior) verrattuna ACWY‑PS‑rokotteeseen.

Satunnaistetussa, havainnoijan suhteen sokkoutetussa, Suomessa ja Puolassa tehdyssä tutkimuksessa (V59P7) tutkittiin 12–59 kuukauden ikäisiä lapsia. Protokollan mukaisessa, Menveo‑rokotteen saaneessa immunogeenisuuspopulaatiossa oli yhteensä 199 2–5‑vuotiasta lasta ja ACWY‑PS‑ryhmässä oli 81 3–5‑vuotiasta lasta.

Yksi kuukausi rokotteen antamisen jälkeen hSBA ≥ 1:8 saavuttaneiden prosentuaalinen määrä oli tasaisesti korkeampi Menveo‑ryhmässä kaikilla seroryhmillä (63 % vs 39 %, 46 % vs 39 %, 78 % vs 59 %, ja 65 % vs 57 % Menveo verrattuna ACWY‑PS seroryhmät A, C, W-135 ja Y tässä järjestyksessä).

Yhdysvalloissa toteutetussa satunnaistetussa, havainnoijan suhteen sokkoutetussa tutkimuksessa (V59_57) verrattiin 2 annoksen Menveo‑sarjan ja yhden Menveo‑annoksen immunogeenisuutta 2–5 ja 6‑10 vuoden ikäisillä lapsilla (N=715).

Lähtötilanteessa niiden tutkittavien osuus, joiden hSBA oli ≥ 1:8 molemmissa ikäryhmissä, oli 1–5 % A‑seroryhmässä, 13–28 % C‑seroryhmässä, 42–64 % W-135‑seroryhmässä ja 6–19 % Y‑seroryhmässä. Yksi kuukausi viimeisen rokotuksen jälkeen niiden tutkittavien osuudet, joiden hSBA oli ≥ 1:8 2 annoksen ryhmässä ja yhden annoksen ryhmässä molemmissa ikäryhmissä, olivat 90–95 % vs. 76–80 % A‑seroryhmässä, 98–99 % vs. 76‑87 % C‑seroryhmässä, 99–93 % vs. 93–96 % W-135‑seroryhmässä ja 96 % vs. 65–69 % Y‑seroryhmässä. GMT‑arvot olivat korkeampia 2 annoksen ryhmässä kuin yhden annoksen ryhmässä molemissa ikäryhmissä 1 kuukausi rokotuksen jälkeen. Tämä ero ei kuitenkaan ollut yhtä selvä vanhemmassa ikäryhmässä.

Yksi vuosi viimeisen rokotuksen jälkeen niiden tutkittavien osuudet, joiden hSBA oli ≥ 1:8 2 annoksen sarjan ja yhden annoksen sarjan jälkeen, olivat pienempiä kuin 1 kuukausi rokotuksen jälkeen (30 % 2 annoksen sarjan jälkeen sekä 11–20 % yhden annoksen jälkeen A‑seroryhmässä, 61–81 % ja 41–55 % C‑seroryhmässä, 92–94 % ja 90–91 % W-135‑seroryhmässä, 67–75 % ja 57–65 % Y‑seroryhmässä). hSBA GMT ‑arvojen erot 2 annoksen ryhmässä ja yhden annoksen ryhmässä olivat pienempiä 1 vuosi rokotuksen jälkeen kuin 1 kuukausi rokotuksen jälkeen.

2 annoksen rokotussarjan kliinistä hyötyä 2–10 vuoden ikäisille lapsille ei tiedetä.

Immuunivasteen ja tehostevasteen säilyminen 2–10‑vuotiailla lapsilla

Vasta‑aineiden pysyvyyttä 5 vuoden kuluttua perusrokotuksen jälkeen arvioitiin tutkimuksessa V59P20E1, joka oli tutkimuksen V59P20 jatkotutkimus. Vasta‑aineet seroryhmiä C, W-135 ja Y vastaan olivat säilyneet: niiden tutkittavien prosenttiosuudet, joilla hSBA oli ≥ 1:8, olivat 2‑5‑vuotiaiden tutkittavien ryhmässä seroryhmän C osalta 32 %, seroryhmän W-135 osalta 74 % ja seroryhmän Y osalta 48 %. Vastaavat prosenttiosuudet 6–10‑vuotiaiden ryhmässä olivat seroryhmän C osalta 56 %, seroryhmän W-135 osalta 80 % ja seroryhmän Y osalta 53 %. GMT:t olivat 2‑5‑vuotiaiden ryhmässä seroryhmän C osalta 6,5, seroryhmän W-135 osalta 19 ja seroryhmän Y osalta 8,13 ja 6–10‑vuotiaiden ryhmässä seroryhmän C osalta 12, seroryhmän W-135 osalta 26 ja seroryhmän Y osalta 10. Seroryhmän A osalta 14 %:lla 2–5‑vuotiaista tutkittavista ja 22 %:lla 6‑10‑vuotiaista tutkittavista hSBA oli ≥ 1:8 (GMT:t 2,95 ja 3,73).

Lapset saivat myös tehosteannoksen Menveota 5 vuoden kuluttua yhtenä kerta‑annoksena annetun perusrokotuksen jälkeen. Kaikilla tutkittavilla molemmissa ikäryhmissä hSBA oli ≥ 1:8 kaikkien seroryhmien osalta, ja vasta‑ainetitterit olivat moninkertaiset perusrokotuksen jälkeiseen tasoon verrattuna (taulukko 3).

Taulukko 3: Immuunivasteiden säilyminen 5 vuotta Menveo‑perusrokotuksen jälkeen sekä immuunivasteet 1 kuukausi tehosteannoksen jälkeen; rokotetut olivat iältään 2‑5‑ ja 6–10‑vuotiaita perusrokotushetkellä

Seroryhmä

2–5‑vuotiaat

6–10‑vuotiaat

 

Säilyminen 5 vuoden kuluttua

1 kuukausi

tehosterokotuksen jälkeen

Säilyminen 5 vuoden kuluttua

1 kuukausi tehosterokotuksen jälkeen

 

hSBA ≥ 1:8

(95 %:n luotta‑ musväli)

hSBA GMT:t

(95 %:n luotta‑ musväli)

hSBA ≥ 1:8

(95 %:n luotta‑ musväli)

hSBA GMT:t

(95 %:n luotta‑ musväli)

hSBA ≥ 1:8

(95 %:n luotta‑ musväli)

hSBA GMT:t

(95 %:n luotta‑ musväli)

hSBA ≥ 1:8

(95 %:n luotta‑ musväli)

hSBA GMT:t

(95 %:n luotta‑ musväli)

A

N = 96

N=96

N=95

N=95

N=64

N=64

N=60

N=60

 

14 % (7, 22)

2,95 (2,42, 3,61)

100 % (96, 100)

361 (299, 436)

22 % (13, 34)

3,73 (2,74, 5,06)

100 % (94, 100)

350 (265, 463)

C

N=96

N=96

N=94

N=94

N=64

N=64

N=60

N=60

 

32 % (23, 43)

6,5 (4,75, 8,9)

100 % (96, 100)

498 (406, 610)

56 % (43, 69)

12 (7,72, 19)

100 % (94, 100)

712 (490, 1036)

W-135

N=96

N=96

N=95

N=95

N=64

N=64

N=60

N=60

 

74 % (64, 82)

19 (14, 25)

100 % (96, 100)

1534 (1255, 1873)

80 % (68, 89)

26 (18, 38)

100 % (94, 100)

1556 (1083, 2237)

Y

N=96

N=96

N=94

N=94

N=64

N=64

N=59

N=59

 

48 % (38, 58)

8,13 (6,11, 11)

100 % (96, 100)

1693 (1360, 2107)

53 % (40, 66)

10 (6,51, 16)

100 % (94, 100)

1442 (1050, 1979)

Immunogeenisuus 11‑vuotiailla ja sitä vanhemmilla

Pivotaalitutkimuksessa (V59P13) nuoret tai aikuiset saivat joko Menveo‑annoksen (N=2 649) tai ACWY‑D‑rokotteen (N=875) verrokkina. Seerumia otettiin sekä ennen rokotusta että kuukausi rokotuksen jälkeen.

Toisessa, 524:lle nuorelle tehdyssä tutkimuksessa (V59P6), Menveo‑rokotteen immunogeenisuutta verrattiin ACWY‑PS:n vastaavaan arvoon.

Immunogeenisuus nuorilla

Pivotaalitutkimuksessa V59P13 11–18‑vuotiaiden nuorten populaation yhden Menveo‑annoksen immunogeenisuutta kuukausi rokotuksen jälkeen verrattiin ACWY‑D‑rokotteeseen. Immunogeenisuustulokset kuukausi Menveo‑rokotteen antamisen jälkeen on esitetty yhteenvetona taulukossa 4.

Taulukko 4: Seerumin bakterisidinen vasta‑ainevaste kuukausi Menveo‑rokotuksen jälkeen 11–18‑vuotiailla tutkittavilla

Seroryhmä

N

GMT

(95 %:n luottamusväli)

hSBA ≥ 1:8

(95 %:n luottamusväli)

A

1075

29 (24, 35)

75 % (73, 78)

C

1396

50 (39, 65)

85 % (83, 87)

W-135

1024

87 (74, 102)

96 % (95, 97)

Y

1036

51 (42, 61)

88 % (85, 90)

Perustasolla seronegatiivisten 11–18‑vuotiaiden tutkittavien alaryhmässä (hSBA < 1:4) ≥ 1:8 hSBA:n saavuttaneiden tutkittavien osuus yhden Menveo‑annoksen jälkeen oli seuraava: seroryhmä A 75 % (780/1 039); seroryhmä C 80 % (735/923); seroryhmä W-135 94 % (570/609); seroryhmä Y 81 % (510/630).

Yhdenvertaisuustutkimuksessa (non‑inferiority) V59P6 immunogeenisuutta arvioitiin 11–17‑vuotiailla nuorilla, jotka oli satunnaistettu saamaan joko Menveo‑rokote tai ACWY‑PS‑rokote. Menveo‑rokotteen osoitettiin olevan vähintään yhtä tehokas (non‑inferior) verrattuna ACWY‑PS‑rokotteeseen kaikissa neljässä seroryhmässä (A, C, W-135 ja Y) esiintyneen serovasteen perusteella, hSBA:n ≥ 1:8 saavuttaneiden osuuden perusteella ja GMT:n perusteella.

Taulukko 5. Yhden Menveo‑ tai ACWY‑PS‑annoksen immunogeenisuus nuorilla, mitattuna kuukausi rokotuksen jälkeen

Seroryhmä

hSBA ≥ 1:8

(95 %:n luottamusväli)

hSBA GMTt

(95 %:n luottamusväli)

Menveo

ACWY‑PS

Menveo

ACWY‑PS

A

N=140

N=149

N=140

N=149

 

81 % (74, 87)

41 % (33, 49)

33 (25, 44)

7,31 (5,64, 9,47)

C

N=140

N=147

N=140

N=147

 

84 % (77, 90)

61 % (53, 69)

59 (39, 89)

28 (19, 41)

W-135

N=138

N=141

N=138

N=141

 

91 % (84, 95)

84 % (77, 89)

48 (37, 62)

28 (22, 36)

Y

N=139

N=147

N=139

N=147

 

95 % (90, 98)

82 % (75, 88)

92 (68, 124)

35 (27, 47)

Samoja tutkittavia verrattiin yhden vuoden kuluttua rokotuksen jälkeen. Tällöin Menveo-rokotetta saaneista suuremmalla osuudella oli hSBA ≥ 1:8 seroryhmille C, W-135 ja Y verrattuna ACWY-PS rokotteen saaneisiin mutta seroryhmälle A tasot olivat vastaavia. Samantapaisia tuloksia saatiin kun verrattiin hSBA GMT:tä.

Immuunivasteen ja tehostevasteen säilyminen nuorilla

Tutkimuksessa V59P13E1 immuunivasteiden säilymistä seroryhmiä A, C, W-135 ja Y vastaan arvioitiin 21 kuukautta, 3 vuotta ja 5 vuotta perusrokotuksen jälkeen. Rokotetut olivat iältään 11–18 vuotta rokotushetkellä. Niiden tutkittavien osuus, joilla hSBA oli ≥ 1:8 seroryhmiä C, W-135 ja Y vastaan, pysyi Menveo‑ryhmässä vakaana 21. kuukaudesta aina 5 vuoteen asti rokotuksesta ja pieneni hieman ajan myötä seroryhmän A osalta (taulukko 6). Viisi vuotta perusrokotuksen jälkeen niiden tutkittavien osuus, joilla hSBA oli ≥ 1:8 kaikkia neljää seroryhmää vastaan, oli Menveo‑ryhmässä merkittävästi suurempi rokottamattomiin verrokkeihin verrattuna.

Taulukko 6: Immuunivasteiden säilyminen noin 21 kuukautta, 3 vuotta ja 5 vuotta Menveo‑rokotuksen jälkeen. (Rokotetut olivat iältään 11–18 vuotta rokotushetkellä.)

Seroryhmä

Ajankohta

Prosenttia rokotetuista, joilla hSBA ≥ 1:8

hSBA GMT:t

Menveo

Menveo

A

 

N=100

N=100

21 kuukautta

45

(35, 55)

6,57 (4,77–9,05)

3 vuotta

38

(28, 48)

5,63 (3,97–7,99)

5 vuotta

35

(26, 45)

4,43 (3,13–6,26)

C

 

N=100

N=100

21 kuukautta

61

(51, 71)

11 (8,12–15)

3 vuotta

68

(58, 77)

16 (11–25)

5 vuotta

64

(54, 73)

14 (8,83–24)

W-135

 

N=99

N=99

21 kuukautta

86

(77, 92)

18 (14–25)

3 vuotta

85

(76, 91)

31 (21–46)

5 vuotta

85

(76, 91)

32 (21–47)

Y

 

N=100

N=100

21 kuukautta

71

(61, 80)

14 (10–19)

3 vuotta

69

(59, 78)

14 (9,68–20)

5 vuotta

67

(57, 76)

13 (8,8–20)

Menveo‑tehosteannos annettiin 3 vuotta Menveo‑ tai ACWY‑D‑perusrokotuksen jälkeen. Molemmissa ryhmissä esiintyi vahva vaste Menveo‑tehosteannokseen kuukauden kuluttua rokottamisesta (100 %:lla tutkittavista oli hSBA ≥ 1:8 kaikkia seroryhmiä vastaan) ja vaste säilyi suuressa määrin 2 vuotta tehosteannoksen jälkeen seroryhmien C, W-135 ja Y osalta (87–100 %:lla tutkittavista hSBA oli ≥ 1:8 kaikkia seroryhmiä vastaan). Niiden tutkittavien prosenttiosuudet, joilla hSBA oli ≥ 1:8 seroryhmää A vastaan, pienenivät hiukan, joskin osuudet olivat edelleen suuria (77–79 %).GMT:t pienenivät odotetusti ajan myötä, mutta pysyivät 2–8 kertaa suurempina kuin tehosteannosta edeltäneet arvot (taulukko 8).

Tutkimuksessa V59P6E1 niiden Menveo‑rokotteen saaneiden tutkittavien prosenttiosuus, joilla hSBA oli ≥ 1:8, oli vuoden kuluttua rokotuksesta edelleen merkitsevästi suurempi ACWY‑PS‑rokotteen saaneisiin verrattuna seroryhmien C, W-135 ja Y osalta ja samanlainen seroryhmän A osalta molemmissa tutkimusryhmissä. Seroryhmien W-135 ja Y hSBA‑titterin GMT:t olivat suurempia Menveo‑rokotteen saaneilla. Niiden Menveo‑rokotteen saaneiden prosenttiosuus, joilla hSBA oli ≥ 1:8, oli seroryhmissä C ja Y edelleen merkitsevästi suurempi ACWY‑PS‑rokotteen saaneisiin verrattuna. GMT:t olivat suurempia seroryhmien W-135 ja Y hSBA osalta (taulukko 7).

Taulukko 7: Immuunivasteiden säilyminen noin 12 kuukautta ja 5 vuotta Menveo‑ ja ACWY‑PS‑rokotuksen jälkeen. (Rokotetut olivat iältään 11–18 vuotta rokotushetkellä.)

Seroryhmä

Ajankohta

Prosenttia rokotetuista, joilla hSBA ≥ 1:8

hSBA GMT:t

Menveo

ACWY‑PS

P‑arvo

Menveo vs. ACWY‑PS

Menveo

ACWY‑PS

P‑arvo

Menveo vs. ACWY‑PS

A

 

N = 50

N = 50

 

N = 50

N = 50

 

12 kuukautta

41 %

(27, 56)

43 % (28, 59)

0,73

5,19 (3,34; 8,09)

6,19 (3,96; 9,66)

0,54

5 vuotta

30 %

(18, 45)

44 %

(30, 59)

0,15

5,38 (3,29; 8,78)

7,75 (4,83; 12)

0,24

C

 

N = 50

N = 50

 

N = 50

N = 50

 

12 kuukautta

82 % (68, 91)

52 % (37, 68)

< 0,001

29 (15, 57)

17 (8,55; 33)

0,22

5 vuotta

76 %

(62, 87)

62 %

(47, 75)

0,042

21 (12, 37)

20 (12, 35)

0,92

W-135

 

N = 50

N = 50

 

N = 50

N = 50

 

12 kuukautta

92 % (80, 98)

52 % (37, 68)

< 0,001

41 (26, 64)

10 (6,41, 16)

< 0,001

5 vuotta

72 %

(58, 84)

56 %

(41, 70)

0,093

30 (18, 52)

13 (7,65, 22)

0,012

Y

 

N = 50

N = 50

 

N = 50

N = 50

 

12 kuukautta

78 % (63, 88)

50 % (35, 65)

0,001

34 (20, 57)

9,28 (5,5, 16)

< 0,001

5 vuotta

76 %

(62, 87)

50 %

(36, 64)

0,002

30 (18, 49)

8,25 (5,03; 14)

< 0,001

Menveo‑tehosteannos annettiin 5 vuotta Menveo‑ tai ACWY‑PS‑perusrokotuksen jälkeen. 7 päivää tehosteannoksen jälkeen 98–100 % tutkittavista, jotka olivat aiemmin saaneet Menveo‑rokotteen, ja 73–84 % tutkittavista, jotka olivat aiemmin saaneet ACWY‑PS‑rokotteen, saavutti hSBA‑arvon ≥ 1:8 seroryhmiä A, C, W-135 ja Y vastaan. Kuukausi rokotuksen jälkeen niiden tutkittavien prosenttiosuudet, joilla hSBA oli ≥ 1:8, olivat 98–100 % ja 84–96 %.

hSBA GMT:eiden merkitsevä suureneminen kaikissa neljässä seroryhmässä havaittiin myös 7 ja 28 päivää tehosteannoksen jälkeen (taulukko 8).

Taulukko 8: Vaste tehosteannokseen: bakterisidiset vasta‑ainevasteet Menveo‑tehosteannokseen, joka annettiin 3 tai 5 vuotta Menveo‑ tai ACWY‑PS‑perusrokotuksen jälkeen. Rokotetut olivat iältään 11–17 vuotta.

Seroryhmä

Ajankohta

Prosenttia rokotetuista, joilla hSBA ≥ 1:8

hSBA GMT:t

V59P13E1

(3 vuotta rokotuksen jälkeen)

V59P6E1

(5 vuotta rokotuksen jälkeen)

V59P13E1

(3 vuotta rokotuksen jälkeen)

V59P6E1

(5 vuotta rokotuksen jälkeen)

Menveo

Menveo

ACWY‑PS

Menveo

Menveo

ACWY‑PS

A

 

N = 42

N = 49

N = 49

N = 42

N = 49

N = 49

Ennen tehostetta

21 %

(10, 37)

29 % (17, 43)

43 % (29, 58)

2,69

(1,68; 4,31)

5,16 (3,46, 7,7)

7,31 (4,94; 11)

7 päivää

100 % (93, 100)

73 % (59, 85)

1059 (585, 1917)

45 (25, 80)

28 päivää

100 %

(92, 100)

98 % (89, 100)

94 % (83, 99)

326

(215, 494)

819 (514, 1305)

147 (94, 232)

2 vuotta

79 %

(63, 90)

22

(12, 41)

C

 

N = 42

N = 49

N = 49

N = 42

N = 49

N = 49

Ennen tehostetta

55 %

(39, 70)

78 % (63, 88)

61 % (46, 75)

16

(8,66; 31)

20 (13, 33)

19 (12, 31)

7 päivää

100 % (93, 100)

78 % (63, 88)

1603 (893, 2877)

36 (20, 64)

28 päivää

100 %

(92, 100)

100 % (93, 100)

84 % (70, 93)

597

(352, 1014)

1217 (717, 2066)

51 (30, 86)

2 vuotta

95 %

(84–99)

124

(62–250)

W-135

 

N=41

N = 49

N = 49

N = 41

N = 49

N = 49

Ennen tehostetta

88 %

(74, 96)

73 % (59, 85)

55 % (40, 69)

37

(21, 65)

29 (17, 49)

12 (7,02; 19)

7 päivää

100 % (93, 100)

84 % (70, 93)

1685 (1042, 2725)

34 (21, 54)

28 päivää

100 %

(91, 100)

100 % (93, 100)

92 % (80, 98)

673

(398, 1137)

1644 (1090, 2481)

47 (32, 71)

2 vuotta

100 %

(91, 100)

93

(58, 148)

 

Y

 

N = 42

N = 49

N = 49

N = 42

N = 49

N = 49

Ennen tehostetta

74 %

(58, 86)

78 % (63, 88)

51 % (36, 66)

14

(8,15; 26)

28 (18, 45)

7,8 (4,91; 12)

7 päivää

98 % (89, 100)

76 % (61, 87)

2561 (1526, 4298)

21 (13, 35)

28 päivää

100 %

(92, 100)

100 % (93, 100)

96 % (86, 100)

532

(300, 942)

2092 (1340, 3268)

63 (41, 98)

2 vuotta

95 %

(84, 99)

55

(30, 101)

Immunogeenisuus aikuisilla

Immunogeenisuutta selvittäneessä pivotaalitutkimuksessa V59P13 arvioitiin Menveo‑rokotteen immunovastetta 19–55‑vuotiailla aikuisilla. Tulokset on esitetty taulukossa 9. Lähtötilanteessa seronegatiivisten 19–55‑vuotiaiden tutkittavien alaryhmässä titterin ≥ 1:8 hSBA:n saavuttaneiden tutkittavien osuus yhden Menveo‑annoksen jälkeen oli seuraava: seroryhmä A 67 % (582/875); seroryhmä C 71 % (401/563); seroryhmä W-135 82 % (131/160); seroryhmä Y 66 % (173/263).

Taulukko 9: Seerumin bakterisidinen vasta‑ainevaste kuukausi Menveo‑rokotuksen jälkeen 19–55‑vuotiailla tutkittavilla

Seroryhmä

N

GMT

(95 %:n luottamusväli)

hSBA ≥ 1:8

(95 %:n luottamusväli)

A

963

31 (27, 36)

69 % (66, 72)

C

902

50 (43, 59)

80 % (77, 83)

W-135

484

111 (93, 132)

94 % (91, 96)

Y

503

44 (37, 52)

79 % (76, 83)

Immuunivasteen syntyä perusrokotuksen jälkeen terveillä, 18–22‑vuotiailla tutkittavilla arvioitiin tutkimuksessa V59P6E1. 7 päivää rokotuksen jälkeen 64 % tutkittavista saavutti hSBA‑titterin ≥ 1:8 seroryhmää A vastaan ja 88–90 %:lla tutkittavista oli bakterisidisiä vasta‑aineita seroryhmiä C, W-135 ja Y vastaan. Kuukausi rokotuksen jälkeen 92–98 %:lla tutkittavista hSBA‑titteri oli ≥ 1:8 seroryhmiä A, C, W-135 ja Y vastaan. Vahva immuunivaste kaikkia seroryhmiä vastaan hSBA GMT:nä mitattuna havaittiin myös 7 päivää (GMT 34–70) ja 28 päivää (GMT 79–127) yksittäisen rokoteannoksen antamisen jälkeen.

Immunogeenisuus iäkkäämmillä aikuisilla

Menveo‑rokotteen immunogeenisuutta ACWY‑PS‑rokotteeseen nähden arvioitiin 56–65‑vuotiailla tutkittavilla tutkimuksessa V59P17. Niiden tutkittavien osuus, joilla hSBA oli ≥ 1:8, oli vertailukelpoinen (non‑inferior) ACWY‑PS ‑rokotteeseen nähden kaikissa neljässä seroryhmässä, ja se oli tilastollisesti parempi seroryhmillä A ja Y (taulukko 10).

Taulukko 10: Menveo‑rokotteen ja ACWY‑PS:n immunogeenisuus kuukausi yhden rokoteannoksen jälkeen 56–65‑vuotiailla aikuisilla

Seroryhmä

Menveo

hSBA ≥ 1:8

(95 %:n luottamusväli)

ACWY‑PS

hSBA ≥ 1:8

(95 %:n luottamusväli)

A

N=83

N=41

87 %

(78, 93)

63 %

(47, 78)

C

N=84

N=41

90 %

(82, 96)

83 %

(68, 93)

W-135

N=82

N=39

94 %

(86, 98)

95 %

(83, 99)

Y

N=84

N=41

88 %

(79, 94)

68 %

(52, 82)

2–23 kuukauden ikäisistä lapsista saatavilla olevat tiedot

Menveo‑rokotteen immunogeenisuus 2–23 kuukauden ikäisillä lapsilla arvioitiin useissa tutkimuksissa. Vaikka suuri osa tutkittavista saavutti hSBA‑titterin yli 1:8 neljän annoksen Menveo‑sarjan jälkeen, pienempi osa tutkittavista saavutti sen 2 annoksen sarjan ja yhden annoksen jälkeen. Menveota verrattiin toiseen meningokokkirokotteeseen vain yhdessä pivotaalitutkimuksessa, jossa se ei osoittanut edes monovalenttiin konjugoituun serotyypin C rokotteeseen verrattavaa vastetta (yhden 12‑kuukauden iässä annetun annoksen jälkeen). Saatavissa olevat tiedot eivät riitä osoittamaan Menveo‑rokotteen tehoa alle 2‑vuotiailla lapsilla. Ks. kohta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa.

Farmakokinetiikka

Ei oleellinen.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta sekä lisääntymis‑ ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Eläinkokeissa ei havaittu haittavaikutuksia rokotetuilla tiineillä kaneilla tai niiden jälkeläisillä 29 päivää synnytyksen jälkeen.

Ennen parittelua ja tiineyden aikana annetun Menveo‑valmisteen ei havaittu vaikuttavan naaraskanien hedelmällisyyteen.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Kuiva‑aine

Sakkaroosi

Kaliumdivetyfosfaatti

Liuotin

Natriumdivetyfosfaattimonohydraatti

Dinatriumfosfaattidihydraatti

Natriumkloridi

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Yhteensopimattomuudet

Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Kestoaika

3 vuotta.

Rokotteen käyttökuntoon saattamisen jälkeen lääkevalmiste on käytettävä heti. Käyttövalmiin rokotteen kemiallisen ja fysikaalisen säilyvyyden on kuitenkin osoitettu olevan 8 tuntia alle 25 ºC:ssa.

Säilytys

Säilytä jääkaapissa (2–8 °C). Ei saa jäätyä.

Pidä injektiopullot ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Käyttökuntoon saatetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

MENVEO injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten
0,5 ml (59,53 €)

PF-selosteen tieto

Kuiva‑aine injektiopullossa (tyypin I lasi), jossa on korkki (fluoropolymeeripäällystetty butyylikumi), ja liuotin injektiopullossa (tyypin I lasi), jossa on korkki (butyylikumi).

Pakkauksessa on yksi annos (2 injektiopulloa) tai viisi annosta (10 injektiopulloa).

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kuiva‑aine on valkoinen tai melkein valkoinen kakkumainen massa.

Liuotin on väritön, kirkas liuos.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Menveo valmistetaan antoa varten liuottamalla kuiva‑aine (injektiopullossa) liuottimen (injektiopullossa) kanssa.

Kahden eri injektiopullon (MenA‑jauhe ja MenCWY‑liuos) sisältö on sekoitettava ennen rokotteen antamista yhdeksi 0,5 ml:n annokseksi.

Rokotteen komponentit on tarkastettava visuaalisesti ennen liuottamista ja sen jälkeen.

Käytä ruiskua ja sopivaa neulaa (21G, pituus 40 mm tai 21G, pituus 1 ½ tuumaa) ja vedä kaikki sisältö liuotinpullosta ja injisoi kuiva‑ainetta sisältävään injektiopulloon MenA konjugaattikomponentin liuottamiseksi.

Käännä injektiopullo ylösalaisin, ravista sitä voimakkaasti ja vedä sitten 0,5 ml käyttövalmista rokotetta ruiskuun. Huomaa, että on täysin normaalia että injektiopulloon jää pieni määrä nestettä sen jälkeen, kun annos on vedetty ruiskuun.

Käyttökuntoon saattamisen jälkeen rokote on kirkas, väritön tai hiukan kellertävä liuos, eikä siinä ole havaittavissa vieraita hiukkasia. Älä käytä rokotetta, jos nesteessä näkyy mitä tahansa vieraita hiukkasia ja/tai fysikaalisia muutoksia.

Ennen rokotteen antamista neula on vaihdettava toiseen, rokotteen antoon sopivaan neulaan. Varmista, että ruiskussa ei ole ilmakuplia ennen rokotteen antamista.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

MENVEO injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten
0,5 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

J07AH08

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

29.05.2019

Yhteystiedot

GLAXOSMITHKLINE OY
Piispansilta 9 A, PL 24
02231 Espoo

010 303 030
www.glaxosmithkline.fi