DICUNO tabletti, kalvopäällysteinen 50 mg

25 mg: Yksi tabletti sisältää 25 mg diklofenaakkikaliumia.

50 mg: Yksi tabletti sisältää 50 mg diklofenaakkikaliumia.

50 mg:

Apuaineet: väriaine Ponceau 4R aluminium lake (E 124).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Kalvopäällysteinen tabletti.

Lievän tai kohtalaisen akuutin kivun oireenmukainen hoito. Migreenipäänsäryn oireenmukainen hoito.

Annostus

Aikuiset

25-50 mg 3 kertaa päivässä. Korkein suositeltu vuorokausiannos on 150 mg. Migreenissä 50 mg:n alkuannos otetaan kohtauksen ensioireiden ilmaantuessa. Ellei kipu lievity kahden tunnin kuluessa alkuannoksen ottamisesta, voidaan ottaa toinen 50 mg:n annos. Tarvittaessa voidaan ottaa 50 mg:n lisäannoksia 4-6 tunnin välein. Kokonaisannos ei saa ylittää 150 mg:aa vuorokaudessa.

Heikentynyt maksan tai munuaisten toiminta

Diklofenaakki on vasta-aiheinen potilailla, joilla on vakava maksan tai munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Vasta-aiheet). Lievää tai keskivaikeaa munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavien tilaa on seurattava tarkoin. (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Pienintä tehokasta annosta käytetään.

Vanhukset

Pienintä tehokasta annosta käytetään (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Diklofenaakkia ei saa antaa lapsille eikä alle 18-vuotiaille nuorille.

Hoidon seuranta

Veriarvoja sekä munuaisten ja maksan toimintaa on seurattava käytettäessä diklofenaakkia pitkäaikaisesti.

Annostustapa: Suun kautta.

Hoito aloitetaan matalimmalla vaikuttavalla annoksella ja sitä voidaan säätää hoitovasteen ja haittavaikutusten mukaan. Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä

tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Pitkäaikaisessa käytössä pyritään matalaan ylläpitoannokseen.

Maksimaalisen vaikutuksen saavuttamiseksi tabletteja ei ole suositeltavaa ottaa aterian yhteydessä tai heti aterian jälkeen.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
• Akuutti maha / pohjukaissuolihaava, tai siihen liittyvä verenvuoto tai aiemmin sairastetut uusiutuvat episodit (ainakin kaksi varmistettua erillistä episodia).
• Aiemmin sairastettu ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio, joka on liittynyt tulehduskipulääkityksen käyttöön.
• Sairaudet, jotka lisäävät verenvuototaipumusta.
• Vaikea maksan vajaatoiminta.
• Hepaattinen porfyria.
• Kongestiivinen sydämen vajaatoiminta (NYHA-luokka II-IV), iskeeminen sydänsairaus, ääreisvaltimosairaus ja/tai aivoverisuonisairaus.
• Vaikea munuaisten vajaatoiminta (glomerulaarinen filtraatio <30 ml/min).
• Raskauden viimeinen kolmannes.

Kuten muutkin tulehduskipulääkkeet, tämä lääke on kontraindisoitu potilaille, etenkin astmaatikoille, joille asetyylisalisyylihappo tai jokin muu tulehduskipulääke (NSAID) on aiheuttanut astma-, urtikaria- tai akuutin riniittikohtauksen.

Varoitukset

Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi.

Vaikutukset ruuansulatuskanavaan

Tulehduskipulääkevalmisteet vaurioittavat ruoansulatuskanavan limakalvoa.

Ruuansulatuskanavan verenvuodot, haavaumat ja perforaatiot: Kaikkien tulehduskipulääkkeiden, diklofenaakki mukaan lukien, käyttäjillä on todettu ruuansulatuskanavan verenvuotoja, haavaumia tai perforaatioita, jotka voivat olla henkeä uhkaavia, riippumatta hoidon kestosta, ennakoivista oireista tai aiemmin sairastetuista vaikeista ruuansulatuskanavan haittavaikutuksista. Vaikutukset ovat yleensä vakavampia vanhuksilla. Jos ilmenee ruuansulatuskanavan haavauma tai verenvuoto, potilaan on lopetettava Dicunon käyttö. Varovaisuutta tulee noudattaa erityisesti potilailla jotka käyttävät muita lääkkeitä jotka voivat lisätä haavaumien tai verenvuodon riskiä kuten kortikosteroidit, antikoagulantit kuten varfariini, selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät tai verihiutaleiden estäjät kuten asetyylisalisyylihappo (katso kohta Yhteisvaikutukset)

Tulehduskipulääkkeisiin, myös diklofenaakkiin, saattaa liittyä suurentunut maha-suolikanavan anastomoosinvuodon riski. Huolellista seurantaa ja varovaisuutta suositellaan, kun diklofenaakkia käytetään maha-suolikanavan kirurgian jälkeen.

Vaikutukset sydämeen, verenkiertoelimistöön ja aivoverenkiertoon

Koska tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen nesteen kertymistä elimistöön ja turvotuksia, on seurattava ja neuvottava asianmukaisesti potilaita, jotka sairastavat verenpainetautia ja/tai lievää sydämen vajaatoimintaa (NYHA I).

Diklofenaakkia on määrättävä vain tarkoin harkiten potilaille, joilla on merkittäviä kardiovaskulaarisia riskitekijöitä (kuten kohonnut verenpaine, hyperlipidemia, diabetes mellitus, tupakointi). Koska diklofenaakkiin liittyvät kardiovaskulaaririskit saattavat suurentua, kun annosta suurennetaan tai hoidon pituutta lisätään, on aina käytettävä pienintä tehokasta vuorokausiannosta ja lyhimmän mahdollisen ajan. Potilaan oireiden lievityksen tarve ja hoitovaste on uudelleenarvioitava ajoittain.

Ihohaittavaikutukset

Hyvin harvoin on raportoitu vaikeita, joskus hengenvaarallisiakin ihoreaktioita, kuten eksfoliatiivista dermatiittia, Stevens-Johnsonin oireyhtymää tai toksista epidermaalista nekrolyysiä liittyen tulehduskipulääkkeiden käyttöön (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaat ovat altteimpia näille haittavaikutuksille hoidon alkuvaiheissa. Suurin osa näistä haittavaikutuksista on ilmennyt ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Diklofenaakin käyttö on lopetettava heti, jos ilmenee ihottumaa, limakalvomuutoksia tai muita yliherkkyysoireita.

Muut

Kuten muidenkin tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä, myös diklofenaakin käytön yhteydessä voi ilman aikaisempaa lääkealtistusta harvoin esiintyä allergisia reaktioita, mukaan lukien anafylaktiset/anafylaktoidiset reaktiot. Yliherkkyysreaktiot voivat myös edetä Kounisin oireyhtymäksi. Tämä on vakava allerginen reaktio, joka voi johtaa sydäninfarktiin. Tällaisen reaktion oireena voi olla rintakipu diklofenaakin aiheuttaman allergisen reaktion yhteydessä.

Harvoissa tapauksissa voi vesirokon yhteydessä ilmaantua vakavia iho- ja pehmytosainfektioita.

Tähän mennessä ei ole suljettu pois tulehduskipulääkkeiden (NSAID) myötävaikuttavaa roolia näiden infektioiden pahenemisessa. Tästä syystä on suositeltavaa välttää diklofenaakin käyttöä vesirokon yhteydessä.

Muiden tulehduskipulääkkeiden tavoin diklofenaakki saattaa farmakodynaamisten ominaisuuksiensa vuoksi peittää tulehduksen oireita.

Varotoimet

Diklofenaakkia ei pidä käyttää yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa mukaan lukien COX-2- spesifiset tulehduskipulääkkeet eli koksibit.

Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat herkemmin haittavaikutuksia iäkkäille potilaille; erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuotoja tai perforaatioita, jotka saattavat olla hengenvaarallisia. Myös heikentynyt munuaisten, sydämen tai maksan toiminta on yleisempää vanhuksilla.

Vaikutuksen ruuansulatuskanavaan

Ruuansulatuskanavan verenvuodon, haavauman tai perforaation riski kasvaa tulehduskipulääkeannoksen kasvaessa ja on suurempi potilailla, joilla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio (ks. kohta Vasta-aiheet) sekä iäkkäillä potilailla.

Näille potilaille hoito on aloitettava pienimmillä saatavissa olevilla lääkeannoksilla.

On myös harkittava suojaavien lääkkeiden, kuten misoprostolin tai protonipumpun estäjien määräämistä näille potilaille kuten myös potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti pieniannoksista asetyylisalisyylihappolääkitystä tai muuta lääkitystä, joka voi lisätä ruuansulatuskanavaan kohdistuvia haittoja (ks. alla ja kohta Yhteisvaikutukset).

Jos potilaalla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavaan kohdistuneita haittavaikutuksia ja varsinkin, jos kyseessä on iäkäs potilas, hänen tulee ilmoittaa kaikista epätavallisista vatsaoireista (erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuodoista).

Kuten muidenkin kipulääkkeiden yhteydessä, seuraava on otettava huomioon: jos potilaalla on akuuttia vatsakipua ja hänelle annetaan toistuvasti kipulääkettä, tämä saattaa muuttaa komplikaatioihin, kuten perforaatioon, liittyviä oireita tai peittää ne.

Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on jokin ruuansulatuskanavan sairaus, kuten haavainen paksusuolen tulehdus tai Crohnin tauti, sillä sairauden oireet voivat pahentua (ks. kohta Haittavaikutukset).

Vaikutukset hengitysteihin

Potilailla, joilla on astma, kausittaista allergista nuhaa, nenän limakalvojen turvotusta (esim. nenän polyyppejä), krooninen keuhkoahtaumatauti tai kroonisia hengitysteiden infektioita (erityisesti allergisen nuhan kaltaisiin oireisiin yhdistyneinä), tulehduskipulääkkeiden aiheuttamat reaktiot, kuten astman paheneminen, urtikaria tai Quincken edeema ovat tavallisempia kuin muilla potilailla. Tämä koskee myös potilaita, jotka ovat allergisia muille aineille, esim. potilaat, joilla on ihoreaktioita, kutinaa tai urtikariaa.

Vaikutukset munuaisiin

Koska nesteretentiota ja edeemaa on ilmoitettu tulehduskipulääkehoidon, diklofenaakki mukaan lukien, yhteydessä, erityinen varovaisuus on tarpeen käytettäessä lääkettä potilailla, joiden sydämen tai munuaisten toiminta on heikentynyt, joilla on ollut kohonnut verenpaine sekä hoidettaessa vanhuksia, samanaikaista diureettihoitoa tai nefrotoksisia lääkkeitä, kuten siklosporiinia. Nesteretentaation ja munuaistoimintojen heikkenemisen riski tulee ottaa huomioon hoidettaessa potilaita, joilla on jostakin syystä johtuva ekstrasellulaarisen nesteen vajaus, esim. suurehkoihin kirurgisiin toimenpiteisiin valmistautuvat tai niistä toipumassa olevat potilaat (ks. kohta Vasta-aiheet ja Farmakokinetiikka).

Vaikutukset maksaan

Kuten muidenkin tulehduskipulääkkeiden hoidon yhteydessä, vakavia maksavaurioita on ilmennyt diklofenaakkihoidon yhteydessä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Lääkärin valvontaa vaaditaan, kun diklofenaakkia määrätään potilaille, joilla on huonontunut maksan toiminta, koska heidän tilansa voi huonontua. Jos potilalla on maksan porfyria tulee diklofenaakkia määrätä varoen, koska se saattaa laukaista kohtauksen.

Kuten muidenkin tulehduskipulääkkeiden, diklofenaakki mukaan lukien, käytön yhteydessä, yhden tai useamman maksa-arvon nousu hoidon aikana on mahdollista. Pitkäaikaishoidossa säännöllinen maksan toiminnan seuranta on suositeltava varotoimenpide. Jos epänormaalit maksa-arvot pysyvät ennallaan tai huononevat tai jos ilmenee maksasairauden kaltaisia oireita tai muita oireita, kuten eosinofiliaa, ihottumaa jne., hoito tulee keskeyttää.

Hepatiitti voi puhjeta ilman ensioireita.

Tulehduskipulääkkeiden käyttöä tulisi, jos mahdollista, välttää potilailla, joilla on krooninen maksasairaus mahdollisesti kohontuneen ruuansulatuskanavan riskin takia.

Hematologiset vaikutukset

Kuten muutkin tulehduskipulääkkeet, diklofenaakki voi ohimenevästi estää verihiutaleiden aggregaatiota. Veren hyytymishäiriöistä kärsiviä potilaita on tarkkailtava huolellisesti. Pitkäaikaiskäytössä verenkuvaa tulee seurata säännöllisesti.

Muut

SLE:tä sairastavia potilaita tulee tarkkailla diklofenaakkihoidon aikana.

Suun kautta otettavia antikoagulantteja tai diabeteslääkkeitä saavien potilaiden tilaa on seurattava

yliannostuksen varalta käytettäessä samanaikaisen diklofenaakkihoidon aikana. Laboratoriokokeita on tehtävä sen tarkistamiseksi, että antikoagulanttien halutut vaikutukset säilyvät. Yksittäisissä tapauksissa on ilmoitettu hypoglykeemisiä ja hyperglykeemisiä vaikutuksia, jotka edellyttävät diabeteslääkityksen annoksen muuttamista.

Tulehduskipulääkkeet saattavat estää diureettien diureettista vaikutusta ja edistää niiden kaliumia säästävää vaikutusta, joka edellyttää kalsiumarvojen seuraamista.

50 mg:

Tämä tuote sisältää väriainetta Ponceau 4R (E 124), joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita.

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Antikoagulantit ja tromosyyttitoimintaa estävät ainnet

Näiden lääkkeiden käytössä on noudatettava varovaisuutta, koska samanaikainen käyttö saattaa lisätä verenvuodon riskiä. Vaikka diklofenaakki ei kliinisten tutkimusten perusteella näytä vaikuttavan antikoagulanttien toimintaan, on kuitenkin tehty ilmoituksia suurentuneesta verenvuodon riskistä potilailla, jotka käyttävät diklofenaakkia ja antikoagulantteja samanaikaisesti. Sen vuoksi näiden potilaiden tiivis seuranta on suositeltavaa. Tulehduskipulääkevalmisteiden ja antikoagulanttien samanaikaisen annon yhteydessä on vakavan vuotavan mahahaavan vaara. Tätä lääkeyhdistelmää on vältettävä.

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRIt)

Lisääntynyt ruuansulatuskanavan haavauman tai verenvuodon riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Hepariini (parenteraalinen antotapa)

Verenvuodon vaara on suurentunut (verihiutaleiden toiminnan estyminen ja tulehduskipulääkkeiden ruoansulatuselimistöön kohdistuvien haittojen lisääntyminen).

Pentoksifylliini

Verenvuodon vaara on suurentunut: potilaan tilan kliinisen seurannan ja vuotoaikojen seuraamisen tehostamista suositellaan.

Tsidovudiini

HIV-positiivisten hemofiliapotilaiden verenvuodon vaara on suurentunut.

Verenpainetta alentavat lääkeaineet

Tulehduskipulääkkeet heikentävät beetasalpaajien ja ACE:n estäjien verenpainetta alentavaa vaikutusta. Sen vuoksi verenpainetta alentavien valmisteiden annosta saattaa olla syytä muuttaa. Tulehduskipulääkkeiden ja ACE:n estäjien samanaikainen käyttö suurentaa äkillisen munuaisten vajaatoiminnan vaaraa.

Angiotensiisi-II-estäjät

Tulehduskipulääkkeet saattavat heikentää diureettien ja verenpainetta alentavien lääkevalmisteiden vaikutusta. Tavallisesti palautuvan, äkillisen munuaisten vajaatoiminnan vaara saattaa olla suurentunut osalla potilaista, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt (esim. nestehukasta kärsivillä tai iäkkäillä potilailla), kun angiotensiini II - antagonistihoitoon yhdistetään tulehduskipulääkkeitä. Sen vuoksi tällaista yhdistelmää on käytettävä varoen etenkin iäkkäillä potilailla. Potilaiden asianmukaisesta nesteytyksestä on huolehdittava ja munuaisten toiminnan seurantaa on harkittava samanaikaisen hoidon aloittamisen yhteydessä sekä ajoittain sen jälkeen.

Muut tulehduskipulääkkeet

Muiden tulehduskipulääkkeiden samanaikaista systeemistä antoa on yleensä vältettävä haittavaikutusten vaaran lisääntymisen vuoksi.

Kinolonit

Kinolonien ja tulehduskipulääkkeiden yhteisvaikutusten seurauksena voi esiintyä kouristuksia. Niitä voi ilmetä potilailla riippumatta siitä, onko heillä aiemmin ollut epilepsia tai kouristuksia. Tämän vuoksi kinolonien antamista potilaalle on harkittava tarkoin, jos potilas jo käyttää tulehduskipulääkkeitä.

Suun kautta otettavat diabeteslääkkeet

Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei diklofenaakki vaikuta diabeteslääkkeiden vaikutukseen, vaikka annoksen muuttamista edellyttävää hypoglykemiaa ja hyperglykemiaa onkin ilmoitettu yksittäisinä raportteina.

Kortikosteroidit

Diklofenaakin ja kortikosteroidien samanaikainen käyttö voi lisätä ruuansulatuselimistön verenvuodon vaaraa.

Fenytoiini

Käytettäessa fenytoiinia ja diklofenaakkia samanaikaisesti tulee fenytoiinin pitoisuutta plasmassa seurata, koska fenytoiinin pitoisuus nousee.

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Diklofenaakin vaikutus muiden lääkkeiden farmakokinetiikkaan:

Metotreksaatti

Tulehduskipulääkkeet estävät metotreksaatin tubulaarista erittymistä, mikä johtaa pitoisuuksien suurenemiseen plasmassa. Suurilla annoksilla annettua metotreksaattihoitoa on vältettävä samanaikaisen diklofenaakkihoidon yhteydessä. Samanaikaisen pienillä annoksilla annettavan hoidon yhteydessä on oltava varovainen ja potilaan tilaa on seurattava metotreksaattiin liittyvien haittojen varalta.

Litium

Diklofenaakki vähentää litiumin munuaispuhdistumaa noin 20 % ja suurentaa siten seerumin litiumpitoisuutta. Litiumannoksen muuttaminen saattaa olla tarpeen. Tätä yhdistelmää on vältettävä, ellei seerumin litiumpitoisuutta seurata tiiviisti hoitoa aloitettaessa ja lopetettaessa.

Siklosporiini ja takrolimuusi

Diklofenaakin ja siklosporiinin (nivelreuman hoitoon) samanaikaisen käytön yhteydessä on havaittu suhteellisen usein nefrotoksisuutta (seerumin kreatiniiniarvojen suureneminen), johon on liittynyt verenpaineen nousua. Tällainen riski on todennäköinen myös samanaikaisesti annettavan takrolimuusihoidon yhteydessä. Diklofenaakkiannos on pienennettävä puoleen, jos potilaalle annetaan yhdistelmähoitoa.

Digoksiini

Terveillä koehenkilöillä tehdyt tutkimukset osoittivat, että diklofenaakkihoidon aloittaminen digoksiinihoitoa saaville potilaille suurensi plasman digoksiinipitoisuutta. Plasman digoksiinipitoisuutta on seurattava diklofenaakkihoidon aloittamisen ja lopettamisen yhteydessä, koska annosta saattaa olla syytä muuttaa.

Muiden lääkkeiden vaikutus diklofenaakin farmakokinetiikkaan:

CYP2C9-entsyymiä estävät tai indusoivat lääkeaineet

CYP2C9-entsyymi katalysoi diklofenaakin metaboliaa. Samanaikainen hoito tätä entsyymiä estävillä lääkkeillä (kuten flukonatsolilla) johtaa todennäköisesti suurempiin diklofenaakkipitoisuuksiin plasmassa. CYP2C9-entsyymin aktiivisuutta indusoivat lääkkeet, kuten rifampisiini, karbamatsepiini ja barbituraatit, voivat pienentää plasman diklofenaakkipitoisuutta terapeuttisia pitoisuuksia pienemmäksi. CYP2C9-entsyymin kautta metaboloituva diatsepaami suurentaa plasman diklofenaakkipitoisuutta 50-100 %.

Kolestipoli ja kolestyramiini

Kolestipolin tai kolestyramiinin samanaikainen anto diklofenaakin kanssa vähentää diklofenaakin imeytymistä noin 30 % (kolestipoli) ja 60 % (kolestyramiini). Näiden lääkkeiden annon välillä on oltava useita tunteja.

Fertiliteetti

Dicunon käyttö (kuten muidenkin tulehduskipulääkkeiden käyttö) saattaa vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja sen käyttöä ei suositella naisille, jotka suunnittelevat raskautta. Naisten kohdalla, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai joiden mahdollista hedelmättömyyttä tutkitaan, tulisi harkita pidättäytymistä diklofenaakin käytöstä.

Raskaus

Prostaglandiinien tuotannon estyminen voi vaikuttaa haitallisesti raskauteen ja/tai alkion/sikiön kehitykseen. Epidemiologisista tutkimuksista saadut tiedot viittaavat siihen, että keskenmenon ja sydämen epämuodostumien ja vatsahalkion (gastroschisis) vaara on suurentunut, jos prostaglandiinituotantoa estäviä lääkeaineita käytetään raskauden alkuvaiheessa. Sydämen ja verisuoniston epämuodostumien absoluuttinen riski suureni alle 1 prosentista noin 1,5 prosenttiin. Riskin uskotaan suurenevan annoksen ja hoidon keston mukaan. Prostaglandiinin tuotantoa estävien lääkeaineiden antamisen on osoitettu johtavan eläimillä alkiokuolemien lisääntymiseen ennen implantaatiota ja implantaation jälkeen sekä alkion ja sikiön kuolleisuuden lisääntymiseen. Myös erilaisten epämuodostumien, kuten sydämen ja verisuonten epämuodostumien, ilmaantuvuuden on ilmoitettu lisääntyneen, kun eläimille annettiin prostaglandiinituotantoa estäviä lääkeaineita organogeneesin aikana. Diklofenaakkia ei saa antaa ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen aikana, ellei se ole selvästi välttämätöntä. Jos raskaaksi tulemista yrittävä nainen tai ensimmäisellä tai toisella raskauskolmanneksella raskaana oleva nainen käyttää diklofenaakkia, annoksen on oltava mahdollisimman pieni ja hoitoajan mahdollisimman lyhyt.

Kaikki prostaglandiinituotantoa estävät lääkeaineet saattavat altistaa sikiön kolmannella

raskauskolmanneksella:

• sydämeen ja keuhkoihin kohdistuville haitoille (myös valtimotiehyen ennenaikaiselle sulkeutumiselle ja keuhkoverenpaineelle)
• munuaisten toimintahäiriöille, jotka voivat edetä munuaisten vajaatoiminnaksi ja johon liittyy lapsiveden niukkuutta.

Raskauden loppupuolella äidin ja vastasyntyneen:

• verenvuotoajan mahdolliselle pitenemiselle, verenhyytymistä estäville vaikutuksille, joita voi ilmetä jo hyvin pienillä annoksilla
• kohdun supistusten estymiseen, mikä johtaa avautumisvaiheen viivästymiseen tai pitenemiseen.

Tämän vuoksi diklofenaakki on vasta-aiheista kolmannen raskauskolmanneksen aikana.

Imetys

Kuten muutkin tulehduskipulääkkeet (NSAID), diklofenaakki kulkeutuu äidinmaitoon pieninä määrinä. Tämän vuoksi diklofenaakkia ei tule käyttää imetyksen aikana lapselle aiheutuvien haittavaikutusten välttämiseksi.

Joidenkin diklofenaakkihoitoa saavien potilaiden reaktiokyky saattaa heikentyä. Tämä on pidettävä mielessä keskittymistä vaativien toimintojen, kuten auton ajamisen, yhteydessä. Jos huimausta, uneliaisuutta, väsymystä tai näköhäiriöitä ilmaantuu käytettäessä tulehduskipulääkkeitä, on ajamista ja koneiden käyttöä vältettävä.

Hoidon alussa voi ilmetä ruoansulatuselimistön haittoja noin 10 %:lla potilaista. Nämä haittavaikutukset häviävät tavallisesti muutaman päivän kuluttua, vaikka hoitoa jatkettaisiin.

Peptisiä haavoja, perforaatioita tai ruoansulatuselimistön verenvuotoa, joka saattaa toisinaan johtaa etenkin iäkkäiden potilaiden kuolemaan, saattaa esiintyä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Tällaisia haittoja saattaa ilmetä milloin tahansa hoidon aikana, myös ilman varoittavia oireita ja riippumatta siitä, onko tällaista ilmennyt aiemmin.

Diklofenaakki estää ohimenevästi verihiutaleaggregaatiota, mikä saattaa johtaa verenvuodon vaaran lisääntymiseen potilailla, joilla on erilaisia verenvuotosairauksia.

Lääkkeen annostelun jälkeen on havaittu pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivoja, ummetusta, närästystä, vatsakipua, veriulosteita, verioksennusta, haavaista suutulehdusta, koliitin ja Crohnin taudin pahenamista (Kts. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet) Gastriittia on havaittu harvemmin.

Kliinisen tutkimustiedon ja epidemiologisen tiedon perusteella erityisesti suurten diklofenaakkiannosten (150 mg/vrk) käyttöön ja pitkäaikaiseen käyttöön voi liittyä kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski (katso kohdat Vasta-aiheet Vasta-aiheet ja 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Haittavaikutusten esiintyvyys on kuvattu seuraavina esiintymistiheyksinä:

• hyvin yleinen (> 1/10),
• yleinen (≥ 1/100, < 1/10),
• melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100),
• harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1000),
• hyvin harvinainen (< 1/10 000),
• tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu joko lyhytaikaisessa tai pitkäaikaisessa käytössä:

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta- tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yli 300 mg:n annokset saattavat olla toksisia. Kun 1 3-vuotiaille lapsille annettiin 50 mg, heillä ei ilmennyt toksisuutta tai toksisuus oli vain vähäistä. 150 mg:n annoksesta ja sen jälkeen annetusta lääkehiilestä aiheutui 2-vuotiaalle lievää toksisuutta. 325 mg:n annoksen antaminen aiheutti aikuiselle keskivaikeaa toksisuutta. 2,8 g:n annoksen antaminen viikon aikana johti aikuisella suolen perforaatioon. 2 g:n annos aikuiselle aiheutti munuaishaittoja.

Oireet

Pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu, ruuansulatuskanavan verenvuoto, ripuli Heitehuimaus, uneliaisuus, päänsärky, tinnitus, ahdistuneisuus, aistiharhat, kouristukset (lapsilla myös myokloniset kohtaukset), tajuttomuus. Munuaishaitat, maksahaitat, turvotustaipumus, mahdollisesti myös metabolinen asidoosi. Myös hypotensiota, hengityslamaa sekä syanoosia saattaa esiintyä.

Hoito

Tarvittaessa: mahan tyhjennys, lääkehiili. Antasideja tarpeen mukaan, minkä lisäksi voi antaa sukralfaattia. Varmista tehokas diureesi. Oireenmukainen hoito.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Tulehduskipu- ja reumalääkkeet. ATC-koodi: M01AB05.

Dicuno sisältää diklofenaakin kaliumsuolaa. Se on ei-steroidirakenteinen lääkeaine, jolla on tulehdusta, kipua ja kuumetta vähentäviä ominaisuuksia. Prostaglandiinituotannon estämisen on kokeellisesti osoitettu olevan vaikutusmekanismin tärkeä osa. Prostaglandiineilla on merkittävä osuus tulehduksissa, kivussa ja kuumeessa. Tämä tarkoittaa, että diklofenaakki estää myös verihiutaleaggregaatiota. Diklofenaakilla on reumasairauksissa tulehdusta vähentäviä ja kipua lievittäviä ominaisuuksia, jotka ilmenevät kliinisesti oireiden, kuten lepo- ja liikekivun, aamulla esiintyvän jäykkyyden ja nivelten turvotuksen, lievittymisenä. Nämä ominaisuudet ilmenevät myös toimintakyvyn paranemisena.

Kliinisissä tutkimuksissa diklofenaakin on osoitettu lievittävän kipua ja vähentävän kuukautisvuodon määrää hoidettaessa idiopaattisia kuukautiskipuja.

Diklofenaakki estää munuaisten prostaglandiinituotantoa. Tällä vaikutuksella ei ole merkitystä potilaille, joiden munuaisten toiminta on normaali. Prostaglandiinituotannon estyminen voi kuitenkin johtaa äkilliseen munuaisten vajaatoimintaan, nesteen kertymiseen ja sydämen vajaatoimintaan potilailla, joilla on krooninen munuaisten, sydämen tai maksan vajaatoiminta tai sairaus, joka muuttaa plasman tilavuutta (ks. kohta Vasta-aiheet).

Diklofenaakki imeytyy nopeasti ja täydellisesti diklofenaakkikalium -tableteista. Keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa (noin 4 mikromol/l) 50 mg:n annoksella saadaan 20-60 minuutissa tabletin ottamisesta. Ruoan samanaikainen nauttiminen saattaa hidastaa diklofenaakin imeytymisnopeutta.

Diklofenaakin huippupitoisuus saavutetaan nivelnesteessä 2-4 tunnin kuluttua plasman huippupitoisuuden jälkeen. Puoliintumisaika nivelnesteessä on 3-6 tuntia. Vaikuttavan aineen pitoisuus nivelnesteessä on suurempi kuin plasmassa heti 4 6 tunnin kuluttua tabletin ottamisesta ja pysyy suurempana enintään 12 tuntia.

Diklofenaakki sitoutuu seerumin proteiineihin 99,7-prosenttisesti ja se sitoutuu pääasiassa albumiiniin (99,4 %).

Vaikuttava aine eliminoituu plasmasta siten, että kokonaispuhdistuma on 263 ±56 ml/min.

Puoliintumisaika on 1-2 tuntia.

Diklofenaakin biotransformaatio tapahtuu hydroksylaatio- ja glukuronidaatioreaktioiden kautta. Noin 60 % annetusta annoksesta eliminoituu metaboliitteina virtsan kautta. Alle 1 % erittyy muuttumattomana aineena. Annoksen loppuosa eliminoituu metaboliitteina sapen ja ulosteiden kautta.

Farmakokineettiset ominaisuudet eivät muutu toistuvan annon jälkeen. Suositelluilla annoksilla ei tapahdu kertymistä.

Potilaan ikä ei vaikuta diklofenaakin imeytymiseen, metaboliaan eikä erittymiseen.

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla ei ole havaittu muuttumattoman vaikuttavan aineen kertymistä kerta-annoksen jälkeen. Kun kreatiniinipuhdistuma on alle 10 mg/ml, metaboliittien vakaan tilan teoreettinen pitoisuus plasmassa on noin nelinkertainen verrattuna terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä havaittuun pitoisuuteen plasmassa.

Metaboliitit erittyvät sapen kautta.

Diklofenaakin farmakokinetiikka ja metabolia ovat maksan vajaatoimintaa sairastavilla (krooninen hepatiitti, kompensoitumaton kirroosi) samanlaiset kuin potilailla, jotka eivät sairasta maksasairautta.

Prekliiniset tiedot akuuteista ja diklofenaakilla toistuvilla annoksilla tehdyistä toksisuustutkimuksista sekä genotoksisuus-, mutageenisuus- ja karsinogeenisuustutkimuksista, eivät osoittaneet erityistä vaaraa ihmisille terapeuttisilla annoksilla. Eläinkokeissa diklofenaakin krooninen toksisuus esiintyi pääasiassa verenvuotoina ja ruoansulatuskanavan haavautumina. Kaksivuotisessa toksisuustutkimuksessa havaittiin annosriippuvainen sydäntukoksen esiintyvyyden kasvu diklofenaakilla hoidetuilla rotilla.

Lisääntymistoksisuutta tutkivissa eläinkokeissa diklofenaakki esti ovulaation kaneilla ja heikensi alkio kiinnittymistä ja varhaista kehitystä rotilla. Tiineys- sekä synnytysaika pitkittyivät diklofenaakkia käytettäessä. Diklofenaakin embryotoksista potentiaalia tutkittiin kolmella eläinlajilla (rotta, hiiri, kani). Sikiön kuolleisuutta ja kasvun hidastumista esiintyi käytettäessä annoksia, jotka olivat emolle toksisia. Annokset, jotka olivat alle emolle toksisen annoksen kynnysarvon, eivät vaikuttaneet jälkeläisten postnataaliseen kehitykseen.

Tabletin ydin:
Mikrokiteinen selluloosa
Kalsiumvetyfosfaattidihydraatti
Esigelatinoitu tärkkelys (maissi)
Kroskarmelloosinatrium
Vedetön kolloidinen piidioksidi
Magnesiumstearaatti

Päällyste:
Polyvinyylialkoholi
Makrogoli
Talkki
Titaanidioksidi (E 171)
Rautaoksidi, punainen (E 172)
Rautaoksidi, keltainen (E 172)

25 mg: Rautaoksidi, musta (E 172)

50 mg: Ponceau 4R (E 124)

Ei oleellinen.

25 mg: 4 vuotta.

50 mg: 5 vuotta.

Säilytä alle 25°C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

DICUNO tabletti, kalvopäällysteinen
50 mg (J) 30 fol (6,09 €), 100 fol (9,22 €)

PF-selosteen tieto

25 mg: 10, 20, 30, 50 ja 100 tablettia läpipainopakkauksessa (PVC/PVdC/Al).

50 mg: 30, 50 ja 100 tablettia läpipainopakkauksessa (PVC/PVdC/Al).

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

25 mg: Tabletit ovat vaaleanpunaisia, pyöreitä ja kuperia ja niissä on jakouurre toisella puolella. Halkaisija 8 mm.

50 mg: Tabletit ovat punaruskeita, pyöreita ja kuperia ja niissä on jakouurre toisella puolella. Halkaisija 10 mm.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Ei erityisvaatimuksia.

Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

DICUNO tabletti, kalvopäällysteinen
50 mg 30 fol, 100 fol

• Peruskorvaus (40 %).

M01AB05

12.04.2021