CELIPROLOL VITABALANS tabletti, kalvopäällysteinen 200 mg, 400 mg

Yksi tabletti sisältää seliprololihydrokloridia 200 mg tai 400 mg.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen.

• Hypertensio.
• Vakaa angina pectoris.

Seliprololi on tarkoitettu aikuisten hoitoon.

Annostus

Hypertensio

Tavallinen aloitusannos on 200 mg kerran päivässä. Jos vaste ei ole riittävä, annosta voidaan nostaa 2-4 viikon kuluessa 400 mg:aan kerran päivässä. Verenpaine voi laskea vähitellen niin, että tavoitepaineen saavuttamisessa voi kulua joitakin viikkoja.

Vakaa angina pectoris

Suositeltava aloitusannos on 200 mg kerran päivässä. Tarvittaessa annosta voidaan nostaa 2-4 viikon kuluessa 400 mg:aan kerran päivässä. Sydän- ja verisuonitautipotilaille on suositeltavaa, että hoidon lopettaminen tapahtuu vähitellen 1-2 viikon aikana. Äkillinen hoidon lopettaminen saattaa aiheuttaa sydänongelmia, erityisesti potilaille, joilla on iskeminen sydänsairaus (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Iäkkäät potilaat

Tietoa on saatavana vain rajoitetusti. Seliprololia on annettava varoen iäkkäille potilaille (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Valmisteen käyttöä lapsille ei suositella, koska tiedot turvallisuudesta puuttuvat.

Munuaisten vajaatoiminta

Yleensä annoksen pienentäminen ei ole tarpeen potilaille, joilla on lievä munuaisten vajaatoiminta. Potilaille, joilla kreatiniinipuhdistuma on 15-40 ml/min, seliprololia on annettava varoen, ja annosta on pienennettävä 100 mg:aan kerran vuorokaudessa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Seliprololi on vasta-aiheista potilaille, joilla kreatiniinipuhdistuma on alle 15 ml/min (ks. kohta Vasta-aiheet).

Maksan vajaatoiminta

Tietoa on saatavana vain rajoitetusti maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidosta. Seliprololia on siten käytettävä varoen potilaille, joilla on lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta, ja annoksen pienentämistä tulisi harkita (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Seliprololi on vasta-aiheista potilaille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Vasta-aiheet).

Antotapa

Suun kautta otettava.

Lääke on otettava veden kera (juomalasillinen vettä) vähintään puoli tuntia ennen ruokailua tai kaksi tuntia sen jälkeen, koska samanaikainen ruokailu heikentää seliprololin imeytymistä.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• Kardiogeeninen sokki
• Vaikea bradykardia (syke alle 50 lyöntiä/min)
• Hoitamaton sydämen vajaatoiminta
• Sairas sinus -oireyhtymä
• II ja III asteen eteis-kammiokatkos
• Feokromosytooma
• Metabolinen asidoosi
• Sinus-eteiskatkos
• Prinzmetalin angina
• Hypotensio (systolinen verenpaine alle 100 mmHg)
• Vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma alle 15 ml/min)
• Krooninen keuhkoahtaumatauti
• Äkilliset astmakohtaukset
• Bronkospasmit tai keuhkoastma
• Vaikea ahtauttava perifeerinen valtimosairaus ja Raynaud’n oireyhtymä
• Vaikea maksan vajaatoiminta
• Yhteiskäyttö MAO-estäjien kanssa (paitsi MAO-B-estäjien)

Seliprololin käytöstä iäkkäille potilaille on vain rajoitetusti tietoa. Seliprololia on siten käytettävä varoen iäkkäille potilaille. Näitä potilaita on tarkkailtava säännöllisesti ottaen huomioon tässä ikäryhmässä heikentynyt munuaisten ja maksan toiminta.

Seliprololia voidaan käyttää lievää tai kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille, koska seliprololi poistuu elimistöstä munuaisten lisäksi myös muuta eliminaatioreittiä. Annoksen pienentäminen 100 mg:aan kerran päivässä on aiheellista potilaille, joilla kreatiniinipuhdistuma on 15-40 ml/min. Seliprololin käyttö on vasta-aiheista potilaille, joilla kreatiniinipuhdistuma on alle 15 ml/min.

Seliprololin käytöstä on saatavana vain rajoitetusti tietoa maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista. Potilaita, joilla on lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta, on seurattava huolellisesti käytön aloittamisen jälkeen ja annoksen pienentämistä tulisi harkita. Seliprololin käyttö on vasta-aiheista potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta.

Iskeemistä sydänsairautta sairastavilta potilailta beetasalpaajahoidon äkillinen keskeytys voi johtaa angina pectoris-kohtauksien lisääntymiseen tai pahenemiseen tai tai sydämen tilan heikkenemiseen. Vaikka kliinisissä tutkimuksissa seliprololihoidon äkilliseen lopettamiseen ei ole liittynyt haittavaikutuksia, hoito on lopetettava asteittain noin 1-2 viikon kuluessa. Tarvittaessa voidaan aloittaa korvaava hoito estämään angina pectoriksen pahenemista.

Seliprololilääkityksestä on kerrottava anestesialääkärille ennen yleisanestesiaa. Jos lääkehoito lopetetaan ennen anestesiaa, se olisi tehtävä asteittain ja viimeisen annoksen ottamisesta tulisi olla kulunut 48 tuntia. Beetasalpaajan käytön jatkaminen pienentää rytmihäiriöriskiä yleisanestesian induktion ja intubaation aikana.

Angina pectoris -potilaiden, joilla on ääreisverenkierron häiriöitä (katkokävelyä), on käytettävä beetasalpaajia erityisen varoen, koska nämä oireet saattavat pahentua.

Vaikka seliprololi ei merkittävästi vaikuta sydämen toimintaan levossa, sitä voidaan käyttää sydämen vajaatoiminnan yhteydessä vain silloin, kun vajaatoiminnan hoito on ollut muuten riittävää. Jos seliprololihoidon aikana kehittyy dekompensaatiotila, lääkkeen käyttö on keskeytettävä, kunnes hyvä hoitotasapaino on saavutettu.

Jos potilaalla on oireinen bradykardia, jossa syke on alle 50-55 lyöntiä minuutissa, annosta on pienennettävä.

Koska seliprololilla on negatiivinen vaikutus johtumisaikaan, sitä on annettava vain varoen potilaille, joilla on ensimmäisen asteen eteis-kammiokatkos.

Seliprololi voi peittää tyreotoksikoosin ja hypoglykemian oireita. Diabeetikoilla tehdyissä tutkimuksissa ei havaittu seliprololin vaikuttavan negatiivisesti glykogenolyysiin ja insuliinin erittymiseen. Kuitenkin niillä potilailla, joiden verensokeriarvot heittelevät, seliprololia on käytettävä varoen.

Reversiibeliä keuhkoahtaumatautia sairastavien potilaiden on käytettävä seliprololia varoen. Seliprololi ei estä adrenergisen stimulaation aiheuttamaa keuhkoputkien laajentamista ja siten keuhkoputkia laajentavia valmisteita kuten salbutamolia voidaan käyttää ilman seliprololihoidon lopettamista. Seliprololia ei pidä käyttää akuutin astmakohtauksen aikana.

Beetasalpaajien on raportoitu pahentavan psoriaasia ja psoriaasia sairastaneiden pitäisi käyttää seliprololia vasta huolellisen harkinnan jälkeen.

Niillä potilailla, joilla on ollut anafylaktinen reaktio, beetasalpaajat voivat lisätä herkkyyttä allergeeneille ja anafylaktisten reaktioiden vakavuutta.

Jos potilaalle kehittyy silmien kuivumista ja ihottumaa ilman muuta ilmeistä syytä, seliprololihoito pitää lopettaa vähitellen.

Seliprololin vaikutusta muiden lääkkeiden farmakokinetiikkaan ei ole tutkittu. Seliprololia ei siten pidä käyttää yhdessä kapean terapeuttisen indeksin omaavien lääkkeiden kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset:

Sinuspysähdys on mahdollinen, kun betasalpaajia, esim. seliprololia, käytetään yhdessä muiden lääkkeiden kanssa, joiden tiedetään aiheuttavan sinuspysähdystä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Kalsiumkanavansalpaajat

Samanaikainen käyttö kalsiumkanavansalpaajien (esim. verapamiili ja diltiatseemi) kanssa ei ole suositeltavaa, koska ne vähentävät sydämen supistumista ja hidastavat eteis-kammio –johtumista. Tämän yhdistelmän antaminen sydänsairauksista kärsiville potilaille on vasta-aiheista. Samanaikainen hoito dihydropyridiinijohdannaisilla (esim. nifedipiinillä) voi lisätä hypotension riskiä.

Depression riskin on raportoitu lisääntyneen, kun beetasalpaajia on käytetty samanaikaisesti diltiatseemin kanssa.

Luokan I rytmihäiriölääkkeet

Varovaisuus on tarpeen, kun käytetään samanaikaisesti luokan I rytmihäiriölääkkeitä (esim. disopyramidia, kinidiiniä) tai amiodaronia, koska yhdistelmän käyttö voi hidastaa eteis-kammio -johtumista ja aiheuttaa negatiivista inotrooppista vaikutusta.

Klonidiini

Beetasalpaajat voivat pahentaa klonidiinin käytön lopettamisesta johtuvaa rebound-hypertensiota. Jos molemmat lääkkeet ovat olleet samanaikaisesti käytössä, beetasalpaajan käyttö olisi lopetettava useita päiviä ennen klonidiinin käytön lopettamista.

Sydänglykosidit

Samanaikainen käyttö sydänglykosidien (esim. digoksiini) kanssa voi hidastaa eteis-kammio -johtumista.

Anestesia-aineet

Seliprololihoidosta on kerrottava anestesialääkärille ennen yleisanestesiaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Yhteisvaikutus anestesia-aineiden kanssa voi alentaa sydänlihaksen kapasiteettia. Samanaikainen käyttö ei ole vasta-aiheista, koska beetasalpaajat voivat estää suuria verenpaineen muutoksia intubaation aikana ja beetasalpaajien vaikutus voidaan nopeasti kumota beetasympatomimeeteillä.

Insuliini ja suun kautta otettavat sokeritautilääkkeet

Seliprololi voi voimistaa insuliinin ja suun kautta otettavien sokeritautilääkkeiden verensokeria laskevaa vaikutusta ja siten sokeritautiin käytettävien lääkkeiden annostusta saatetaan joutua muuttamaan (ks. kohta Haittavaikutukset).

Tulehduskipulääkkeet

Tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni ja indometasiini, voivat heikentää beetasalpaajien verenpainetta laskevaa vaikutusta.

Adrenaliini

Sympatomimeetit, kuten adrenaliini, voivat estää beetasalpaajien vaikutusta.

Trisykliset masennuslääkkeet, barbituraatit ja fenotiatsiinit

Trisyklisten masennuslääkkeiden, barbituraattien tai fenotiatsiinien samanaikainen käyttö saattaa voimistaa beetasalpaajien verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Monoamiinioksidaasin (MAO) estäjät

MAO:n estäjät (esim. feneltsiini) aiheuttavat yleisesti verenpaineen laskua, ja niillä voi olla additiivinen hypotensiivinen vaikutus verenpainelääkkeiden kanssa käytettynä.

Fingolimodi

Fingolimodin samanaikainen käyttö beetasalpaajien kanssa voi voimistaa bradykardisia vaikutuksia, joten sitä ei suositella. Jos fingolimodin ja beetasalpaajien samanaikainen käyttö on välttämätöntä, potilasta on seurattava asianmukaisesti ainakin öisin hoitoa aloitettaessa.

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset:

Hydroklooritiatsidi tai teofylliini

Hydroklooritiatsidin tai teofylliinin samanaikainen käyttö voi alentaa seliprololin hyötyosuutta. Annosta tulee muuttaa tarvittaessa.

Lääkkeet, joilla on kapea terapeuttinen indeksi

Mahdollisuutta, että seliprololi estää tai indusoi CYP450 isoentsyymejä, muita aineenvaihduntaan osallistuvia entsyymejä tai kuljetusproteiineja, ei ole tutkittu. Näin ollen yhteisvaikutusta ei voida ennustaa. Siksi seliprololia ei pitäisi käyttää samanaikaisesti sellaisten lääkkeiden kanssa, joiden systeemisen altistuksen lisääntymisellä voi olla vakavia seurauksia, esim. siklosporiini, kinidiini, alfentaniili, astemitsoli, sisapridi, diergotamiini, ergotamiini, pimotsidi, sirolimuusi, takrolimuusi, terfenadiini, digoksiini, litium, HMG-CoA-reduktaasin estäjät, flekainiidi, antiepileptiset lääkkeet, teofylliini ja varfariini.

Yhteisvaikutukset P-glykoproteiinin estäjien/indusoijien kanssa

Seliprololi on kuljettajaproteiini P-glykoproteiinin (P-gp:n) substraatti.

Samanaikainen käyttö P-glykoproteiinia estävien lääkkeiden kanssa (esim. verapamiili, erytromysiini, klaritromysiini, siklosporiini, kinidiini, ketokonatsoli ja itrakonatsoli) saattaa johtaa kohonneisiin plasman seliprololipitoisuuksiin. Kun 100 mg seliprololia ja 200 mg P-gp:n estäjää intrakonatsolia annosteltiin samanaikaisesti, seliprololin pitoisuus/aika –kuvaajan pinta-ala (AUC) kasvoi 80 %. Seliprololiannoksen pienentämistä pitäisi harkita, jos samanaikaisesti käytetään P-glykoproteiinia estäviä lääkkeitä.

Samanaikainen käyttö P-glykoproteiniia indusoivien lääkkeiden kanssa (esim. rifampisiini ja mäkikuisma) voi laskea seliprololin plasmapitoisuutta. Kun 200 mg seliprololia ja 600 mg rifampisiinia annosteltiin suun kautta päivittäin 5 päivän ajan, seliprololin AUC-arvo pieneni 40 %. On mahdollista, että vaikutus on voimakkaampi, jos rifampisiinia käytetään pidemmän aikaa. Seliprololiannoksen muuttaminen saattaa olla tarpeen, kun aloitetaan tai lopetetaan P-glykoproteiinia indusoivan lääkkeen käyttö.

Raskaus

Seliprololin käytöstä raskauden aikana ei ole kliinistä tietoa. Eläinkokeet eivät osoita suoria tai epäsuoria haitallisia vaikutuksia raskauteen, alkion/sikiön kehitykseen, synnytykseen tai syntymän jälkeiseen kehitykseen. Varovaisuutta on noudatettava määrättäessä valmistetta raskaana oleville naisille.

Vaikutus istukan verenkiertoon ei ole tiedossa. Muut beetasalpaajat vähentävät istukan verenkiertoa, mikä voi aiheuttaa sikiön kuoleman tai ennenaikaisen synnytyksen. Sikiöillä ja vastasyntyneillä on myös esiintynyt haittavaikutuksia (etenkin hypoglykemiaa ja bradykardiaa). Tämä lisää vastasyntyneiden sydän- ja keuhkokomplikaatioiden riskiä synnytyksen jälkeen.

Imetys

Useimmat beetasalpaajat erittyvät äidinmaitoon vaihtelevissa määrin. Käyttöä imetyksen aikana ei suositella, koska tietoa seliprololin erittymisestä äidinmaitoon ei ole riittävästi.

Seliprololilla on vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. On otettava huomioon, että huimausta ja väsymystä voi ilmetä.

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa:

• Hyvin yleinen (≥1/10),
• Yleinen (≥1/100 to <1/10),
• Melko harvinainen (≥1/1,000 to <1/100),
• Harvinainen (≥1/10,000 to <1/1,000),
• Hyvin harvinainen (<1/10,000),
• Ei tiedossa (ei voida arvioida käytettävissä olevan tiedon perusteella)

Seliprololin raportoituja haittavaikutuksia ovat:

Veri ja imukudos

melko harvinainen: trombosytopenia tai purppura

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

hyvin harvinainen: piilevä diabetes mellitus voi puhjeta tai olemassa oleva diabetes pahentua

ei tiedossa: hypoglykemia, hyperglykemia

Potilailla, joilla on hypertyreoosi, tyreotoksikoosin kliiniset oireet (takykardia ja vapina) voivat peittyä.

Pitkään jatkunut paasto tai raskas fyysinen rasitus voivat johtaa hypoglykeemiseen tilaan. Hypoglykemian varoitusmerkit (erityisesti takykardia ja vapina) voivat peittyä.

Rasva-aineenvaihdunta voi häiriintyä. Kokonaiskolesterolin normaaliarvosta huolimatta HDL-kolesterolin määrän on havaittu alentuneen ja triglyseridien määrän nousseen plasmassa.

Hermosto

yleinen: etenkin hoidon alussa voi esiintyä väsymystä, huimausta, uneliaisuutta, päänsärkyä, sekavuutta, hermostuneisuutta, hikoilua, unettomuutta, depressiota, painajaisia, psykoosia tai hallusinaatioita. Raajojen parestesiat ja kylmääminen.

melko harvinainen: myasthenia gravis –tyyppistä sairautta lihasheikkouden kera. Lihasspasmeja (lihaskouristuksia).

hyvin harvinainen: olemassa olevan myasthenia graviksen paheneminen

ei tiedossa: vapina, kuumat aallot

Silmät

harvinainen: silmien kuivuminen (tärkeää käytettäessä piilolinssejä), konjunktiviitti

erittäin harvinainen: näköhäiriöt ja keratokonjuktiviitti

ei tiedossa: kseroftalmia

Kuulo ja tasapainoelin

erittäin harvinainen: kuulon menetys, tinnitus

Sydän

yleinen: hypotension lisääntyminen, bradykardia, pyörtyminen, sydämentykytys, eteis-kammiojohtumishäiriöt tai sydämen vajaatoiminnan paheneminen

hyvin harvinainen: angina pectoris –potilailla kohtausten pahenemista ei voida pois sulkea. Ääreisverenkierron häiriöistä (mukaan lukien katkokävely, Raynaud’n oireyhtymä) kärsivien potilaiden oireiden on havaittu lisääntyneen.

ei tiedossa: sydämen vajaatoiminta, rytmihäiriöt, sinuspysähdys alttiilla potilailla (esim. ikääntyneillä potilailla tai potilailla, joilla on aiemmin todettu bradykardia, sinussolmukkeen toimintahäiriö tai eteis-kammiokatkos).

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Potilailla, joilla on taipumusta keuhkoreaktioihin (erityisesti keuhkoahtaumataudissa) hengitysteiden vastuksen mahdollinen lisääntyminen voi aiheuttaa hengenahdistusta.

harvinainen: bronkospasmit, hengenahdistus, astma, interstitiaalipneumoniitti

Ruoansulatuselimistö

yleinen: ruuansulatuskanavan vaivoja (pahoinvointi, oksentelu, ummetus, ripuli) voi esiintyä väliaikaisesti

melko harvinainen: kuiva suu

ei tiedossa: mahakipu

Iho ja ihonalainen kudos

yleinen: allergiset ihoreaktiot (punoitus, kutina, ihottuma) ja hiusten lähtö

hyvin harvinainen: beetasalpaajat voivat pahentaa psoriaasin oireita tai aiheuttaa psoriaasityyppisen ihottuman

Luusto, lihakset ja sidekudos

hyvin harvinainen: pitkäaikaista kroonista artropatiaa (mono- ja polyartriitti) on havaittu

ei tiedossa: lupus-oireyhtymä (palautuva)

Munuaiset ja virtsatiet

erittäin harvinanen: munuaistoiminnan heikkenemistä on havaittu potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta. Tästä syystä munuaistoimintaa on seurattava asianmukaisesti seliprololihoidon aikana.

Sukupuolielimet ja rinnat

hyvin harvinainen: libidon ja potenssin häiriöt

ei tiedossa: impotenssi

Tutkimukset

hyvin harvinainen: seerumin transaminaasien (ALAT, ASAT) nousu

ei tiedossa: tumavasta-aineet

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteenhyöty-haitta –tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

FI‐00034 Fimea

Yliannostustapauksia ei ole raportoitu.

Yliannostuksen oireita ovat bradykardia, hypotensio, bronkospasmi, akuutti sydämen vajaatoiminta ja sinuspysähdys. Yliannostustapauksissa ja yliherkkyysreaktioissa potilasta tulee seurata tehohoidossa. Lääkehiilen annolla voidaan estää imeytymistä. Hengityksen tukeminen saattaa olla tarpeen. Tarvittaessa hoitona käytetään myös glukagonia, atropiinia ja dobutamidia.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Beetasalpaajat, selektiiviset.

ATC-koodi: C07 AB 08.

Seliprololi on beeta₁-selektiivinen adrenergisten reseptorien salpaaja, jolla on osittainen beeta₂-agonistinen vaikutus. Beetasalpauksen sydänselektiivisyys (beeta₁-reseptorit verrattuna beeta₂-reseptoreihin) on verrattavissa metoprololiin ja atenololiin.

Seliprololilla on myös vasodilatoiva vaikutus.

Beeta₂-agonistinen vaikutus voi olla tärkeä vasodilataation kannalta. Keuhkoputkien supistamisvaikutuksen puuttumisesta (terapeuttisia annoksia käytettäessä) voi olla hyötyä potilaalle, jolla on oireeton hengityselinten sairaus.

Seliprololi laskee verenpainetta levossa ja fyysisessä rasituksessa hypertensiopotilailla. Sydämen syke ja lyöntitilavuus riippuvat sympaattisen hermoston tilasta. Seliprololi vaimentaa sympaattisen hermoston stimulaation aiheuttamaa kronotrooppista ja inotrooppista vaikutusta fyysisen rasituksen yhteydessä. Vähäistä sydämen sykkeen hidastumista ja supistumiskyvyn pienenemistä on havaittu levossa.

Seliprololihoidon ei ole havaittu vaikuttavan haitallisesti plasman lipideihin.

Imeytyminen

Seliprololin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2-4 tunnin kuluessa suun kautta otetun annoksen jälkeen. Seliprololilla on vähäinen ensikierron metabolia.

Biologinen hyötyosuus riippuu käytetystä annoksesta. Suun kautta otetun 100 mg seliprololiannoksen hyötyosuus on noin 30%. Suun kautta otetun 400 mg seliprololiannoksen hyötyosuus on jopa 74%. Seliprololi on P-glykoproteiinin (P-gp) substraatti, mikä alentaa seliprololin hyötyosuutta pienemmillä annoksilla. On myös osoitettu, että ruoka pienentää seliprololin hyötyosuutta.

Jakautuminen

20-30% seliprololista sitoutuu plasman proteiineihin.

Eliminaatio

Seliprololin eliminaatiota ei tunneta vielä kokonaan. Sekä munuaisten että sapen eritysreitit osallistuvat seliprololin eliminaatioon. Tiedot osoittavat, että P-gp vastaa seliprololin eliminaatiosta. Suun kautta otetusta annoksesta suurin osa seliprololista erittyy ulosteeseen johtuen puutteellisesta imeytymisestä. Noin 10% seliprololista erittyy muuttumattomana virtsaan ja noin 84% ulosteeseen suun kautta otetun 100 mg:n kerta-annoksen jälkeen. Täydellinen eliminaatio saavutetaan 48 tunnin kuluessa, mikä osoittaa, että seliprololi ei kerry systeemisesti.

Puoliintumisaika plasmassa on 5-6 tuntia, mutta farmakodynaaminen vaikutus kestää noin 24 tuntia yksittäisen annoksen jälkeen.

Munuaisten vajaatoiminta

Seliprololin AUC-arvot olivat noin 50 % suuremmat potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma 15-40 ml/min), verrattuna terveisiin vapaaehtoisiin suun kautta otetun 400 mg:n kerta-annoksen ja toistuvien annosten jälkeen (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoimintaa sairastavilta potilailta on vain rajoitetusti saatavilla farmakokineettistä tietoa. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että seliprololin erittyminen sappeen on heikentynyt maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Seliprololin ei ole osoitettu olevan mutageeninen, karsinogeeninen tai teratogeeninen yhdiste. Suurimmat eläinkokeissa käytetyt oraaliset annokset olivat hiirillä 2000 mg/kg/vrk ja rotilla 400 mg/kg/vrk. Rotilla 320 mg/kg/vrk ei vaikuttanut rotilla hedelmällisyyteen eikä raskauden kulkuun. Kolmen kuukauden altistuksessa 20 mg/kg/vrk ei aiheuttanut muutoksia rottien käyttäytymiseen eikä veri- tai virtsa-arvoihin. Annostukseen 150 mg/kg/vrk asti verenkuvassa nähdyt muutokset olivat kliinisesti merkityksettömiä. 400 mg/kg/vrk lisäsi rottien ruokahalua, virtsaneritystä ja veden kulutusta sekä aiheutti jalkojen turpoamista ja sedaatiota. Veren kalium ja epäorgaaninen fosfori kohosivat. Muutokset korjaantuivat kuukaudessa altistuksen lopettamisesta. 12 kuukauden altistuksessa 200 mg/kg/vrk aiheutti rotille edellä mainittujen vaikutusten kaltaisia palautuvia käyttäytymis- ja veri muutoksia sekä pudotti painoa, mutta ei lisännyt rottien kuolleisuutta. Suun kautta otetun kerta-annoksen LD₅₀ on hiirillä noin 2000 mg/kg, rotilla 3800 mg/kg ja koirilla 1500 mg/kg. 12 kuukauden altistuksessa 200 mg/kg/vrk seliprololia hidasti koirien pulssia ja vähensi liikkumista sekä lisäsi syljen eritystä ja haiman kongestiota sekä kohotti seerumin kaliumpitoisuutta. Elinpatologisia tai hematologisia muutoksia ei havaittu. Muutokset palautuivat nopeasti altistuksen lopettamisen jälkeen. Täysin non-toksinen taso pitkäaikaisessa (elinikäisessä) altistuksessa on rotilla 20 mg/kg/vrk ja koirilla 10mg/kg/vrk. Jos seliprololin annostus on 400 mg, keskikokoisen aikuisen altistus on 5,5 mg/kg/vrk seliprololia.

Seliprololi laajentaa farmakologisia annoksia käytettäessä keskisuuria ja pieniä arterioita ja bronkioleja. Sen on todettu koirilla tehdyissä tutkimuksissa myös lisäävän koronaari- ja munuaisperfuusiota sekä relaksoivan suuria laskimoita beeta₂-reseptoreita stimuloimalla. Se estää beeta-adrenergisten agonistien kronotrooppista ja inotrooppista vaikutusta sekä eteis- että kammiolihaksessa. Seliprololilla ei ole farmakologisia annoksia käytettäessä membraania stabiloivaa vaikutusta. Sen on rotilla ja hamstereilla todettu useassa eri koemallissa estävän takykardiaa, kammiovärinää ja äkillistä sydänpysähdystä. Koirilla tulokset ovat sen sijaan olleet ristiriitaisia.

Kemiallisissa arytmiamalleissa seliprololilla on ollut antiarytminen ja antifibrillatorinen vaikutus. Sähköstimulaatiossa 1 mg/kg i.v. nosti kammiovärinäkynnystä, mutta 3 mg/kg i.v. ei toisessa kokeessa estänyt kammiotakykardiaa eikä sydänkuolemaa tilastollisesti merkitsevästi. Koirilla tehdyssä koronaaristenoosikokeessa seliprololi normalisoi kohonnutta pH:ta ja vähensi iskemiaa, mutta myös palautti iskeemisen sydänlihaksen supistuskykyä.

Tabletin ydin:

Mikrokiteinen selluloosa

Mannitoli (E421)

Kroskarmelloosinatrium

Vedetön kolloidinen piioksidi

Magnesiumstearaatti

Tabletin päällyste:

Polydekstroosi

Hypromelloosi

Titaanidioksidi (E171)

Makrogoli 4000

Ei oleellinen.

5 vuotta.

Ei erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

CELIPROLOL VITABALANS tabletti, kalvopäällysteinen
200 mg (J) (L:ei) 100 kpl (20,25 €)
400 mg (J) (L:ei) 100 kpl (39,26 €)

PF-selosteen tieto

30, 60, 100 kalvopäällysteistä tablettia tablettipurkissa (purkki HD-PE- ja sulkija LD-PE-muovia), pahvikotelossa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Celiprolol Vitabalans 200 mg: Tabletit ovat valkoisia, kalvopäällysteisiä, pyöreitä, kuperia ja niissä on toisella puolella jakouurre. Tabletin halkaisija on 10 mm.

Celiprolol Vitabalans 400 mg: Tabletit ovat valkoisia, kalvopäällysteisiä, pyöreitä, kuperia ja niissä on toisella puolella jakouurre. Tabletin halkaisija on 12 mm.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Ei erityisvaatimuksia.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

CELIPROLOL VITABALANS tabletti, kalvopäällysteinen
200 mg 100 kpl
400 mg 100 kpl

• Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen verenpainetauti (205), Krooninen sepelvaltimotauti ja krooniseen sepelvaltimotautiin liittyvä rasva-aineenvaihdunnan häiriö (206), Krooniset sydämen rytmihäiriöt (207).
• Peruskorvaus (40 %).

C07AB08

17.03.2021