Vertaa PF-selostetta

NATRILIX RETARD depottabletti 1,5 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi depottabletti sisältää 1,5 mg indapamidia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: 124,5 mg laktoosimonohydraattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Depottabletti

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Natrilix retard 1,5 mg ‑depottabletit on tarkoitettu aikuisten essentiaalisen hypertension hoitoon.

Annostus ja antotapa

Annostus

Yksi tabletti kerran vuorokaudessa, mieluiten aamuisin. Tabletti niellään kokonaisena, pureskelematta veden kera.

Suuremmilla annoksilla antihypertensiivinen vaikutus ei voimistu, mutta natriumin ja kloridin eritystä lisäävä vaikutus sen sijaan voimistuu.

Erityispotilasryhmät

Munuaisten vajaatoiminta (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Hoito on vasta-aiheista vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma alle 30 ml/min) sairastaville.

Tiatsidit ja niiden sukuiset diureetit tehoavat kunnolla vain, jos munuaisten toiminta on normaalia tai vain vähän heikentynyt.

Maksan vajaatoiminta (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Hoito on vasta-aiheista vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville.

Iäkkäät potilaat (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Iäkkäillä potilailla plasman kreatiniinipitoisuus on suhteutettava ikään, painoon ja sukupuoleen. Natrilix retard 1,5 mg -hoitoa voidaan antaa iäkkäille potilaille, jos heidän munuaistensa toiminta on normaalia tai vain vähän heikentynyt.

Pediatriset potilaat

Natrilix retard 1,5 mg ‑depottablettien turvallisuutta ja tehoa lasten ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Suun kautta.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille sulfonamideille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
  • Vaikea munuaisten vajaatoiminta.
  • Hepaattinen enkefalopatia tai vaikea maksan vajaatoiminta.
  • Hypokalemia.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Varoitukset

Maksan toimintahäiriöiden yhteydessä tiatsidien sukuisten diureettien käyttö saattaa aiheuttaa hepaattista enkefalopatiaa, etenkin elektrolyyttihäiriöiden yhteydessä. Tällaisessa tilanteessa diureetin käyttö tulee lopettaa heti.

Valoyliherkkyys:

Tiatsidien ja niiden sukuisten diureettien käytön yhteydessä on ilmoitettu valoyliherkkyysreaktioita (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos hoidon aikana ilmenee valoyliherkkyysreaktio, hoito on syytä lopettaa. Jos diureettihoidon aloittaminen uudelleen katsotaan välttämättömäksi, auringonvalolle tai keinotekoiselle UVA-säteilylle altistuvat alueet suositellaan suojaamaan.

Apuaineet:

Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Käyttöön liittyvät varotoimet

Neste- ja elektrolyyttitasapaino:

- Plasman natrium

Natriumpitoisuus tulee mitata ennen hoidon aloittamista ja sitä tulee seurata hoidon aikana säännöllisesti. Plasman natriumpitoisuuden pieneneminen saattaa aluksi olla oireetonta ja siksi sen seuranta on välttämätöntä. Iäkkäitä potilaita ja maksakirroosipotilaita tulee seurata erityisen tarkasti (ks. kohdat Haittavaikutukset ja Yliannostus). Kaikki diureetit saattavat aiheuttaa hyponatremiaa, joka saattaa joskus johtaa vakaviin seurauksiin. Hyponatremia ja siihen liittyvä hypovolemia saattavat aiheuttaa dehydraatiota ja ortostaattista hypotensiota. Samanaikainen kloridi-ionihukka saattaa aiheuttaa sekundaarisen kompensatorisen metabolisen alkaloosin, jonka ilmaantuvuus on vähäistä ja vaikeusaste on lievä.

- Plasman kalium

Kaliumvaje ja hypokalemia ovat tavallisia tiatsidien ja niiden sukuisten diureettien aiheuttamia haittavaikutuksia. Hypokalemian (< 3,4 mmol/l) kehittyminen tulee estää riskiryhmiin kuuluvilta potilailta, joita ovat iäkkäät potilaat, potilaat, joiden ravitsemustila on heikentynyt ja/tai jotka käyttävät useita lääkkeitä tai joilla on maksakirroosi, turvotusta ja askitesta, sekä sepelvaltimotautia ja sydämen vajaatoimintaa sairastavat potilaat. Näissä tilanteissa hypokalemia lisää digitalisvalmisteiden toksisuutta ja arytmiariskiä.

Potilaat, joilla on pitkä QT-aika (synnynnäinen tai iatrogeeninen), kuuluvat myös riskiryhmään. Hypokalemia ja bradykardia altistavat vakaville arytmioille, varsinkin hengenvaaralliselle torsades de pointes -takykardialle.

Näihin riskiryhmiin kuuluvien potilaiden plasman kaliumpitoisuutta tulee seurata tiheästi; ensimmäisen kerran jo ensimmäisen hoitoviikon aikana.

Todettu hypokalemia tulee korjata.

- Plasman kalsium

Tiatsidit ja niiden sukuiset diureetit saattavat vähentää kalsiumin erittymistä virtsaan ja aiheuttaa plasman kalsiumpitoisuuden vähäisen, ohimenevän nousun. Selvä hyperkalsemia voi johtua aiemmin diagnosoimattomasta lisäkilpirauhasen liikatoiminnasta.

Hoito tulee lopettaa ennen lisäkilpirauhasen toimintakokeita.

Veren glukoosipitoisuus

Diabeetikoiden veren glukoosipitoisuuden seuraaminen on tärkeää, varsinkin jos ilmenee hypokalemiaa.

Virtsahappo

Hyperurikeemisilla potilailla kihtikohtausten mahdollisuus saattaa lisääntyä.

Munuaisten toiminta ja diureetit

Tiatsidit ja niiden sukuiset diureetit ovat tehokkaita vain, jos munuaisfunktio on normaali tai lievästi heikentynyt (plasman kreatiniini < 25 mg/l eli < 220 mikromol/l aikuisilla). Iäkkäillä potilailla plasman kreatiniinipitoisuus tulee suhteuttaa ikään, painoon ja sukupuoleen.

Diureettihoito saattaa aiheuttaa hoidon alkuvaiheessa hypovolemiaa nesteen ja natriumin menetyksen vuoksi. Tämä voi johtaa glomerulaarisen filtraation vähenemiseen ja veren urea- ja plasman kreatiniinipitoisuuden suurenemiseen. Tällä ohimenevällä toiminnallisella munuaisten vajaatoiminnalla ei ole merkitystä henkilöille, joiden munuaiset toimivat normaalisti. Munuaisfunktio voi heikentyä edelleen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilta potilailta.

Urheilijat

Urheilijoiden tulee ottaa huomioon, että valmisteen sisältämä lääkeaine saattaa antaa positiivisen tuloksen dopingtestissä.

Yhteisvaikutukset

Yhdistelmät, joita ei suositella:

Litium

Yhteiskäyttö saattaa suurentaa plasman litiumpitoisuutta sekä aiheuttaa samanlaisia litiumyliannoksen oireita kuin suolattoman dieetin yhteydessä (vähentynyt litiumin erittyminen virtsaan). Jos diureettien käyttöä pidetään välttämättömänä, plasman litiumpitoisuutta tulee seurata huolellisesti ja annostusta tarvittaessa muuttaa.

Yhdistelmät, joiden käyttö vaatii varotoimia:

Torsades de pointes -takykardiaa aiheuttavat lääkkeet:

  • ryhmän Ia rytmihäiriölääkkeet (kinidiini, hydrokinidiini, disopyramidi)
  • ryhmän III rytmihäiriölääkkeet (amiodaroni, sotaloli, dofetilidi, ibutilidi)
  • eräät psykoosilääkkeet:
    fentiatsiinit (klooripromatsiini, syamematsiini, levomepromatsiini, tioridatsiini, trifluoriperatsiini),
    bentsamidit (amisulpridi, sulpiridi, sultopridi, tiapridi),
    butyrofenonit (droperidoli, haloperidoli)

muut: bepridiili, sisapridi, difemaniili, erytromysiini i.v., halofantriini, mitsolastiini, pentamidiini, sparfloksasiini, moksifloksasiini, vinkamiini i.v.

Näiden lääkkeiden kanssa yhteiskäytössä kammioarytmioiden, erityisesti torsades de pointes -takykardian riski on lisääntynyt (hypokalemia lisää tätä riskiä).

Mahdollinen hypokalemia tulee todeta ja tarvittaessa korjata, ennen kuin näiden lääkkeiden yhteiskäyttö aloitetaan. Kliinistä tilaa, seerumin elektrolyyttejä ja EKG:tä tulee seurata.

Jos potilaalla on hypokalemia, on käytettävä lääkkeitä, jotka eivät aiheuta torsades de pointes -takykardiaa.

Suun kautta otettavat tulehduskipulääkkeet (NSAIDit), lukien mukaan COX-2 selektiiviset tulehduskipulääkkeet sekä suuriannoksinen salisylaattihoito (> 3 g/vrk):

Indapamidin antihypertensiivinen vaikutus saattaa heikentyä.

Akuutin munuaisten vajaatoiminnan riski on olemassa dehydroituneilla potilailla (glomerulaarinen filtraatio vähentynyt). Tällaisessa tilanteessa potilaalle tulee antaa nestehoitoa ja munuaisfunktiota on seurattava hoidon alussa.

Angiotensiiniä konvertoivan entsyymin (ACE) estäjät:

Äkillisen hypotension ja/tai akuutin munuaisten vajaatoiminnan riski aloitettaessa ACE:n estäjähoitoa potilaalle, jolla on hyponatremia (erityisesti munuaisvaltimostenoosin yhteydessä).

Verenpainepotilailta, joille edeltävä diureettihoito on aiheuttanut natriumvajeen, on aiheellista joko

  • lopettaa diureettihoito 3 päivää ennen ACE:n estäjähoidon aloittamista ja jatkaa myöhemmin kaliumpitoisuutta laskevalla diureetilla mikäli tarpeen
  • tai aloittaa hoito pienellä ACE:n estäjäannoksella ja suurentaa annostusta hitaasti.

Kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ACE:n estäjähoito tulee aloittaa hyvin pienellä annostuksella sen jälkeen, kun kaliumpitoisuutta laskevan diureetin annostusta on tarvittaessa pienennetty.

Kaikkien ACE:n estäjähoitoa saavien potilaiden munuaisfunktiota (plasman kreatiniinia) tulee seurata ensimmäisten hoitoviikkojen aikana.

Muut hypokalemiaa aiheuttavat yhdisteet: amfoterisiini B (i.v.), gluko- ja mineralokortikoidit (systeemisesti käytettyinä), tetrakosaktidi, suolta stimuloivat laksatiivit:

Lisääntynyt hypokalemian riski (additiivinen vaikutus).

Plasman kaliumpitoisuutta tulee seurata ja tarvittaessa korjata, erityisesti mahdollisen samanaikaisen digitalishoidon yhteydessä. Tällaisissa tilanteissa tulee laksatiiviksi valita jokin muu kuin suolta stimuloiva valmiste.

Baklofeeni:

Verenpainetta alentavan vaikutuksen tehostuminen.

Tällaisessa tilanteessa potilaalle tulee antaa nestehoitoa, ja munuaisfunktiota on seurattava hoidon alussa.

Digitalisvalmisteet:

Hypokalemia altistaa digitaliksen toksisille vaikutuksille.

Plasman kaliumpitoisuutta ja EKG:tä tulee seurata ja tarvittaessa muuttaa hoitoa.

Erityistä varovaisuutta edellyttävä samanaikainen käyttö:

Allopurinoli:

Samanaikainen indapamidihoito voi lisätä yliherkkyysreaktioita allopurinolille.

Muut huomioon otettavat lääkeaineyhdistelmät:

Kaliumia säästävät diureetit (amiloridi, spironolaktoni, triamtereeni):

Vaikka yhdistelmäkäyttö on perusteltua tietyille potilaille, heillä saattaa esiintyä hypokalemiaa tai hyperkalemiaa (etenkin diabetesta tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla). Plasman kaliumpitoisuutta ja EKG:tä tulee seurata ja tarvittaessa muuttaa hoitoa.

Metformiini:

Diureetit, varsinkin loop-diureetit, saattavat aiheuttaa toiminnallista munuaisten vajaatoimintaa, josta seuraa suurentunut metformiinin aiheuttaman maitohappoasidoosin riski. Metformiinia ei saa käyttää, jos plasman kreatiniinipitoisuus ylittää 15 mg/l (135 mikromol/l) miehillä ja 12 mg/l (110 mikromol/l) naisilla.

Jodia sisältävät varjoaineet:

Mikäli diureettihoito on johtanut nestevajeeseen, liittyy jodia sisältävien varjoaineiden käyttöön akuutin munuaisten vajaatoiminnan riski varsinkin suuria varjoainemääriä käytettäessä.

Mahdollinen nestevaje on korjattava ennen jodia sisältävien varjoaineiden käyttöä.

Imipramiinin kaltaiset antidepressiivit, neuroleptit:

Verenpainetta alentava vaikutus tehostuu, ja ortostaattisen hypotension riski lisääntyy (additiivinen vaikutus).

Kalsiumvalmisteet:

Hyperkalsemian riski kalsiumin vähentyneen virtsaan erittymisen vuoksi.

Siklosporiini, takrolimuusi:

Plasman kreatiniinipitoisuuden suurenemisen riski siklosporiinipitoisuuden säilyessä muuttumattomana, myös ilman natrium-/nestevajetta.

Kortikosteroidit, tetrakosaktidi (systeeminen anto):

Verenpainetta alentava vaikutus saattaa heikentyä (kortikosteroidit saattavat aiheuttaa nesteen/natriumin retentiota).

Raskaus ja imetys

Raskaus

Indapamidin käytöstä raskauden aikana ei ole tietoja tai on vähän tietoja (alle 300 raskauden lopputulos). Pitkäkestoinen tiatsidialtistus kolmannen raskauskolmanneksen aikana voi pienentää äidin plasmatilavuutta sekä heikentää kohdun ja istukan verenkiertoa, mistä saattaa aiheutua sikiön ja istukan iskemia ja kasvun hidastumista.

Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Varotoimena suositellaan, että indapamidin käyttöä raskauden aikana pitää mieluiten välttää.

Imetys

Ei ole riittävästi tietoa indapamidin/metaboliittien erittymisestä ihmisen rintamaitoon. Yliherkkyyttä sulfonamidijohdoksille ja hypokalemiaa saattaa esiintyä. Vastasyntyneeseen/imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. Indapamidi on hyvin samankaltainen kuin tiatsididiureetit, joihin on imetyksen aikana liittynyt maidon erityksen vähenemistä tai jopa estyminen.

Indapamidia ei saa käyttää imetyksen aikana.

Hedelmällisyys

Lisääntymistoksisuustutkimuksissa ei todettu vaikutuksia naaras- ja urosrottien hedelmällisyyteen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Vaikutuksia ihmisen hedelmällisyyteen ei oletettavasti esiinny.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Indapamidi ei vaikuta vireystilaan, mutta verenpaineen laskuun saattaa liittyä erilaisia oireita varsinkin hoidon alussa tai lisättäessä jokin muu verenpainelääke hoito-ohjelmaan. Tällöin ajokyky tai koneiden käyttökyky saattaa heikentyä.

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia ovat yliherkkyysreaktiot, jotka ovat lähinnä ihon yliherkkyysreaktioita, allergisuuteen ja astmaattisiin reaktioihin sekä makulopapulaariseen ihottumaan taipuvaisilla potilailla.

Kliinisissä tutkimuksissa on todettu hypokalemiaa (plasman kaliumpitoisuus < 3,4 mmol/l) 10 %:lla potilaista ja 4 %:lla potilaista < 3,2 mmol/l 4–6 viikon hoidon jälkeen. Kahdentoista viikon hoidon jälkeen keskimääräinen plasman kaliumpitoisuuden pieneneminen oli 0,23 mmol/l.

Valtaosa kliinisistä haittavaikutuksista ja poikkeavista laboratoriolöydöksistä on annoksesta riippuvaisia.

Haittavaikutustaulukko

Indapamidihoidon aikana on havaittu seuraavia haittavaikutuksia ja ne on esitetty esiintymistiheyden mukaan seuraavasti:

hyvin yleiset (≥ 1/10), yleiset (≥ 1/100 – < 1/10), melko harvinaiset (≥ 1/1 000 – < 1/100), harvinaiset (≥ 1/10 000 – < 1/1 000), hyvin harvinaiset (≥ 1/100 000 – < 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

MedDRA-elinjärjestelmäluokka

Haittavaikutus

Esiintyvyys

Veri ja imukudos

Agranulosytoosi

Hyvin harvinainen

Aplastinen anemia

Hyvin harvinainen

Hemolyyttinen anemia

Hyvin harvinainen

Leukopenia

Hyvin harvinainen

Trombosytopenia

Hyvin harvinainen

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyperkalsemia

Hyvin harvinainen

Kaliumvaje ja hypokalemia ovat erityisen vakavia tietyissä riskiryhmissä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Tuntematon

Hyponatremia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Tuntematon

Hermosto

Kiertohuimaus (vertigo)

Harvinainen

Väsymys

Harvinainen

Päänsärky

Harvinainen

Parestesiat

Harvinainen

Pyörtyminen

Tuntematon

Silmät

Myopia

Tuntematon

Näön sumeneminen

Tuntematon

Näkökyvyn heikentyminen

Tuntematon

Sydän

Rytmihäiriöt

Hyvin harvinainen

Torsade de pointes ‑takykardia (saattaa johtaa kuolemaan) (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset)

Tuntematon

Verisuonisto

Hypotensio

Hyvin harvinainen

Ruoansulatuselimistö

Oksentelu

Melko harvinainen

Pahoinvointi

Harvinainen

Ummetus

Harvinainen

Suun kuivuminen

Harvinainen

Haimatulehdus

Hyvin harvinainen

Maksa ja sappi

Maksan toimintahäiriöt

Hyvin harvinainen

Hepaattisen enkefalopatian ilmaantumisen mahdollisuus maksan vajaatoiminnan yhteydessä (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Tuntematon

Hepatiitti

Tuntematon

Iho ja ihonalainen kudos

Yliherkkyysreaktiot

Yleinen

Makulopapulaariset ihottumat

Yleinen

Purppura

Melko harvinainen

Angioedeema

Hyvin harvinainen

Nokkosihottuma

Hyvin harvinainen

Toksinen epidermaalinen nekrolyysi

Hyvin harvinainen

Stevens–Johnsonin oireyhtymä

Hyvin harvinainen

Aikaisemman SLE- eli LED-taudin (lupus erythematosus disseminatus) paheneminen

Tuntematon

Valoyliherkkyysreaktiot (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Tuntematon

Munuaiset ja virtsatiet

Munuaisten vajaatoiminta

Hyvin harvinainen

Tutkimukset

Elektrokardiogrammissa QT-ajan pidentyminen (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset)

Tuntematon

Suurentunut verensokeripitoisuus (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Tuntematon

Suurentunut veren virtsahappopitoisuus (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Tuntematon

Maksaentsyymiarvojen nousu

Tuntematon

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Oireet

Indapamidilla ei ole havaittu akuuttia toksisuutta enintään 40 mg:n (27-kertainen hoitoannokseen nähden) annoksina käytettynä.

Akuutti myrkytys ilmenee etenkin neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöinä (hyponatremia, hypokalemia). Muita mahdollisia kliinisiä oireita ovat pahoinvointi, oksentelu, hypotensio, lihaskrampit, huimaus, uneliaisuus, sekavuus, polyuria, oliguria tai anuria (hypovolemiasta johtuen).

Hoito

Ensihoitona niellyn lääkkeen nopea eliminaatio mahahuuhtelun avulla ja/tai antamalla lääkehiiltä, jonka jälkeen neste- ja elektrolyyttitasapainon hoito asianmukaisessa hoitopaikassa.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Sulfonamidit. ATC-koodi: C03BA11.

Vaikutusmekanismi

Indapamidi on indolirenkaan sisältävä, farmakologisesti tiatsididiureeteille sukua oleva sulfonamidijohdos, joka vaikuttaa estämällä natriumin reabsorptiota tubulusten kortikaalisissa osissa ("dilution segments"). Se lisää natriumin ja kloridin sekä vähäisemmässä määrin kaliumin ja magnesiumin erittymistä virtsaan, lisäten siten virtsan määrää ja alentaen verenpainetta.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Faasin II ja III tutkimuksissa on osoitettu verenpainetta laskevan tehon säilyvän monoterapiassa 24 tunnin ajan. Tämä havaitaan jo annoksilla, joiden diureettinen vaikutus on heikko.

Indapamidin antihypertensiivinen vaikutus liittyy valtimoiden komplianssin paranemiseen ja valtimoiden sekä perifeerisen kokonaisverisuonivastuksen vähenemiseen.

Indapamidi vähentää vasemman kammion hypertrofiaa.

Tiatsidien ja niiden sukuisten diureettien antihypertensiivinen vaikutus ei tietyn annostason jälkeen enää lisäänny, mutta sivuvaikutukset lisääntyvät. Siksi annostusta ei saa suurentaa suositeltua suuremmaksi, jos toivottua vastetta ei saavuteta.

Hypertensiopotilaiden lyhyissä, keskipitkissä ja pitkäaikaisissa hoidoissa on osoitettu, että indapamidi

  • ei häiritse lipiditasapainoa: triglyseridit, LDL- tai HDL- kolesteroli
  • ei heikennä hiilihydraattiaineenvaihduntaa edes diabetesta sairastavilla verenpainepotilailla.

Farmakokinetiikka

Natrilix retard 1,5 mg on matriisirakenteinen, pitkävaikutteinen lääkemuoto, josta lääkeaine vapautuu hitaasti.

Imeytyminen
Vapautunut indapamidi imeytyy ruoansulatuskanavasta nopeasti ja täydellisesti.
Ruokailu nopeuttaa imeytymistä hiukan, muttei vaikuta imeytyvän lääkeaineen määrään.
Seerumissa huippupitoisuus saavutetaan noin 12 tunnissa kerta-annoksen jälkeen; toistuva anto vähentää pitoisuusvaihteluja seerumissa antokertojen välillä. Yksilöiden välillä esiintyy vaihtelua.

Jakautuminen
Indapamidin sitoutumisaste plasman proteiineihin on 79 %.
Eliminaation puoliintumisaika on 14-24 tuntia (keskimäärin 18 tuntia).
Vakaa tila saavutetaan 7 vuorokauden jälkeen.
Jatkuva lääkitys ei johda kumuloitumiseen.

Metabolia
Indapamidi erittyy inaktiivisina metaboliitteina pääasiassa virtsaan (70 % annoksesta) ja ulosteeseen (22 %).

Riskiryhmät
Farmakokineettiset parametrit eivät muutu munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Indapamidilla tehdyt mutageenisuus- ja karsinogeenisuustutkimukset ovat osoittautuneet negatiivisiksi.

Suurimmat eri eläinlajeille oraalisesti annetut annokset (40-8000 kertaa hoitoannoksia suuremmat) ovat osoittaneet indapamidin diureettisten vaikutusten voimistumisen. Akuuttia toksisuutta selvittävissä kokeissa, joissa indapamidia on annettu laskimoon tai vatsaonteloon, tärkeimmät myrkytysoireet ovat liittyneet indapamidin farmakologisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi hengityksen hidastumista ja perifeeristä vasodilataatiota on esiintynyt.

Lisääntymistoksisuustutkimuksissa ei ole todettu sikiötoksisuutta eikä teratogeenisuutta.

Uros- tai naarasrottien hedelmällisyys ei heikentynyt.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Tabletin ydin: vedetön kolloidinen piidioksidi, hypromelloosi, laktoosimonohydraatti, magnesiumstearaatti, povidoni.

Kalvopäällyste: glyseroli, hypromelloosi, makrogoli 6000, magnesiumstearaatti, titaanidioksidi.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

2 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 30 °C.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

NATRILIX RETARD depottabletti
1,5 mg 30 fol (6,14 €), 90 fol (16,62 €)

PF-selosteen tieto

30 ja 90 tablettia läpipainopakkauksessa (PVC/alumiini).

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, pyöreä, kalvopäällysteinen tabletti.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

NATRILIX RETARD depottabletti
1,5 mg 30 fol, 90 fol

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen verenpainetauti (205).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

C03BA11

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

15.01.2018

Yhteystiedot

SERVIER FINLAND OY
Äyritie 22
01510 Vantaa

09 279 8080
www.servierfinland.fi
info@servierfinland.fi