Vertaa PF-selostetta

BUSILVEX infuusiokonsentraatti, liuosta varten 6 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi millilitra konsentraattia sisältää 6 mg busulfaania (60 mg/10 ml).
Laimennuksen jälkeen: 1 ml liuosta sisältää 0,5 mg busulfaania.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten (steriili konsentraatti).

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Busilvex ennen syklofosfamidia (BuCy2) on tarkoitettu valmisteluhoidoksi ennen tavallista verta muodostavien kantasolujen siirtämistä aikuisille potilaille, kun yhdistelmää pidetään parhaana käytettävissä olevana vaihtoehtona.

Busilvex fludarabiinin jälkeen (FB) on tarkoitettu valmisteluhoidoksi ennen verta muodostavien kantasolujen siirtoa aikuispotilaille, joille kevytesihoito soveltuu.

Busilvex ennen syklofosfamidia (BuCy4) tai ennen melfalaania (BuMel) on tarkoitettu valmisteluhoidoksi ennen tavanomaista verta muodostavien kantasolujen siirtämistä lapsipotilaille.

Ehto

Valmiste on annettava sellaisen lääkärin valvonnassa, jolla on kokemusta ennen verta muodostavien kantasolujen siirtämistä annettavasta valmisteluhoidosta.

Annostus ja antotapa

Busilvex on annettava sellaisen lääkärin valvonnassa, jolla on kokemusta ennen verta muodostavien kantasolujen siirtämistä annettavasta valmisteluhoidosta.

Busilvex annetaan ennen verta muodostavien kantasolujen siirtoa (HPCT).

Annostus
Busilvex yhdistelmähoitona syklofosfamidin tai melfalaanin kanssa
Aikuiset

Suositeltava annos ja antotapa on:

  • 0,8 mg/kg (kehon paino) busulfaania kahden tunnin infuusiona kuuden tunnin välein 4 perättäisenä päivänä, kaikkiaan 16 annosta,
  • jonka jälkeen potilaalle annetaan 60 mg/kg/vrk syklofosfamidia kahden päivän aikana, aloitettuna vähintään 24 tunnin kuluttua Busilvexin 16. annoksesta (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Pediatriset potilaat (0-17-vuotiaat)
Suositeltavat Busilvex-annokset:

Potilaan paino (kg)Busilvex-annos (mg/kg)
< 9 1,0
9 < 161,2
16-231,1
> 23-340,95
> 340,8

tämän jälkeen annetaan:

  • 4 sykliä syklofosfamidia (BuCy4), 50 mg/kg (kehon paino), tai
  • kerta-annoksena melfalaania (BuMel) 140 mg/m2, aloitettuna vähintään 24 tunnin kuluttua Busilvexin 16. annoksesta (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Busilvex annetaan kahden tunnin infuusiona 6 tunnin välein 4 perättäisenä päivänä, yhteensä 16 annosta, ennen syklofosfamidi- tai melfalaanihoitoa ja ennen verta muodostavien kantasolujen siirtämistä (HPCT-hoito).

Iäkkäät potilaat
Yli 50-vuotiaita potilaita (n = 23) hoidettiin onnistuneesti Busilvexilla ilman annosmuutoksia. Busilvexin käytön turvallisuudesta yli 60-vuotiaiden potilaiden hoidossa on kuitenkin rajallisesti tietoa. Iäkkäiden potilaiden hoidossa on käytettävä samansuuruisia annoksia (ks. kohta Farmakokinetiikka) kuin aikuisten (alle 50-vuotiaiden) hoidossa.

Busilvex yhdistelmähoitona fludarabiinin kanssa (FB)
Aikuiset
Suositusannos ja -antoaikataulu:

  • fludarabiini annetaan tunnin pituisena infuusiona kerran vuorokaudessa annoksella 30 mg/m2 5 peräkkäisenä vuorokautena tai annoksella 40 mg/m2 4 peräkkäisenä vuorokautena.
  • Busilvex-annos on 3,2 mg/kg, ja se annetaan kerran vuorokaudessa 3 tunnin pituisena infuusiona heti fludarabiinin jälkeen 2 tai 3 peräkkäisenä vuorokautena.

Pediatriset potilaat (0-17-vuotiaat)
FB-hoidon tehoa ja turvallisuutta pediatrisilla potilailla ei ole varmistettu.

Iäkkäät potilaat
FB-hoitoa ei ole tutkittu spesifisesti iäkkäillä potilailla. FB-esihoitoa on kuitenkin julkaisujen perusteella saanut yli 500 ≥ 55-vuotiasta potilasta, ja tehon tulokset olivat samaa luokkaa kuin nuoremmilla potilailla. Annoksen muuttamista ei pidetty tarpeellisena.

Lihavat potilaat
Aikuiset

Lihaville potilaille voidaan harkita annettavaksi annoksia korjatusta ihannepainosta laskettuna.
Ihannepaino lasketaan seuraavasti:
Ihannepaino, miehet (kg) = 50+0,91×(pituus sentteinä -152);
ihannepaino, naiset (kg) = 45+0,91×(pituus sentteinä -152).

Korjattu ihannepaino lasketaan seuraavasti:
Korjattu ihannepaino = ihannepaino+0,25× (potilaan paino - ihannepaino).

Pediatriset potilaat
Lääkevalmistetta ei suositella lihaville lapsille ja nuorille, joiden painoindeksi eli paino(kg)/pituus(m2) on > 30 kg/m2, kunnes lisätietoja on saatavissa.

Munuaisten vajaatoiminta
Munuaisten vajaatoimintapotilailla ei ole tehty tutkimuksia, mutta koska busulfaani erittyy virtsaan kohtalaisesti, annoksen muuttamista ei suositella näillä potilailla.
Varovaisuutta kuitenkin suositellaan (ks. kohdat Haittavaikutukset ja Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta
Busilvexin ja busulfaanin käytöstä maksan vajaatoimintapotilailla ei ole tehty tutkimuksia. Varovaisuutta kuitenkin suositellaan, varsinkin vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavia hoidettaessa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antotapa
Ennen lääkkeen käsittelyä tai antoa huomioon otettavat varotoimet
Busilvex on laimennettava ennen antamista. Lopulliseksi pitoisuudeksi on pyrittävä saamaan noin 0,5 mg/ml busulfaania. Busilvex on annettava i.v.-infuusiona keskuslaskimokatetrilla.

Valmisteen laimentaminen ennen antamista, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Busilvexia ei saa antaa nopeana i.v.-boluksena tai perifeerisenä injektiona.

Kaikille potilaille on annettava esilääkityksenä kouristuslääkkeitä, jotta estettäisiin suuriannoksisen busulfaanihoidon yhteydessä raportoidut kouristukset.
Kouristuslääkkeitä suositellaan annettavaksi alkaen 12 tunnista ennen Busilvex-annostelua ja jatkuen 24 tuntiin asti viimeisen Busilvex-annoksen jälkeen.

Aikuispotilailla ja pediatrisilla potilailla tehdyissä tutkimuksissa potilaat saivat profylaktisesti joko fenytoiinia tai bentsodiatsepiineja estämään kouristuksia (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Oksentelua hillitseviä lääkkeitä on annettava ennen ensimmäisen Busilvex-annoksen antamista, ja niiden antamista on jatkettava säännöllisesti paikallisen käytännön mukaan hoidon aikana.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille. Raskaus (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Busilvex-hoito aiheuttaa suosituksenmukaista annostusta ja antotapaa käytettäessä voimakkaan myelosuppression kaikilla potilailla. Potilaalle voi kehittyä vaikea granulosytopenia, trombosytopenia, anemia tai jokin niiden yhdistelmä. Veriarvoja kuten valkosolujen erittelylaskentaa ja trombosyyttiarvoja on seurattava tiheästi hoidon aikana ja toipumiseen asti.
Profylaktista tai empiiristä infektiolääkkeiden (bakteeri-, sieni-, virus-) käyttöä on harkittava infektioiden estämiseksi ja hoitamiseksi neutropeniavaiheen aikana. Trombosyyttien ja punasolujen määrää on ylläpidettävä, ja kasvutekijää (esim. G-CSF, granulosyyttiryhmiä stimuloiva kasvutekijä) on annettava tarpeen mukaan.

Aikuisilla absoluuttinen neutrofiilimäärä < 0,5x109/l ilmeni kaikilla potilailla, mediaani 4 vuorokautta siirrosta, ja arvot korjaantuivat autologisen siirron jälkeen 10 vuorokauden (mediaani) ja allogeenisen siirron jälkeen 13 vuorokauden (mediaani) kuluttua (neutropenia-ajan mediaani oli vastaavasti 6 ja 9 vuorokautta). Trombosytopeniaa (< 25x109/l tai verihiutalesiirtoa vaativa) ilmeni 5-6 vuorokauden (mediaani) kuluttua 98 %:lla potilaista. Anemiaa (hemoglobiini < 8,0 g/dl) ilmeni 69 %:lla potilaista.

Pediatrisista potilaista kaikilla ilmeni absoluuttisia neutrofiilimääriä < 0,5x109/l, mediaani 3 vuorokautta siirrosta, ja arvot säilyivät autologisen siirron yhteydessä 5 vuorokautta ja allogeenisen siirron yhteydessä 18,5 vuorokautta. Lapsipotilaista kaikilla ilmeni myös trombosytopeniaa (< 25x109/l tai verihiutalesiirtoa vaativa). Anemiaa (hemoglobiini < 8,0 g/dl) ilmeni 100 %:lla potilaista.

Alle 9 kg painavien lasten kohdalla tapauskohtainen lääkityksen seuranta voi olla aiheellista, etenkin erittäin nuorilla lapsilla ja vastasyntyneillä (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Fanconi-anemiasolut ovat yliherkkiä ristilinkitysaineille. Busulfaanin käytöstä on vähän kokemusta valmisteluhoidon osana ennen HSCT:tä lapsilla, joilla on Fanconi-anemia. Tästä syystä Busilvexia on käytettävä varoen tällaisilla potilailla.

Maksan vajaatoiminta
Busilvexin ja busulfaanin käyttöä ei ole tutkittu maksan vajaatoimintapotilailla. Koska busulfaani metaboloituu lähinnä maksassa, lääkettä on annettava varoen potilaille, joilla on maksan vajaatoiminta, varsinkin jos se on vaikea. Näitä potilaita hoidettaessa on syytä seurata seerumin transaminaasia, alkalista fosfataasia ja bilirubiinia säännöllisesti 28 päivää siirron jälkeen, jotta hepatotoksisuus havaittaisiin mahdollisimman aikaisin.

Maksan laskimotukos on yleinen Busilvex-hoidon komplikaatio. Riski voi olla suurempi potilailla, jotka ovat saaneet aikaisemmin sädehoitoa, vähintään kolme hoitojaksoa kemoterapiaa tai aikaisemmin kantasolujen siirron (ks. kohta Haittavaikutukset).

Parasetamolia on annettava varoen (alle 72 tuntia) ennen Busilvex-hoitoa tai samanaikaisesti, koska busulfaanin metabolia voi heiketä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Kliinisissä tutkimuksissa ei Busilvexia saaneilla potilailla ole ilmennyt sydämen tamponaatiota tai muuta spesifisesti Busilvexiin liittyvää sydäntoksisuutta. Busilvexia saavien potilaiden sydämen toimintaa on kuitenkin syytä seurata säännöllisesti (ks. kohta Haittavaikutukset).

Busilvex-tutkimuksessa raportoitiin akuutti hengitysvaikeusoireyhtymä, jota seurasi hengitysvajaus interstitiaaliseen keuhkofibroosiin liittyneenä, yhdellä potilaalla, joka kuoli, joskaan selvää syy-yhteyttä ei todettu. Lisäksi busulfaani voi aiheuttaa keuhkotoksisuutta, joka voi olla additiivinen vaikutus muiden sytotoksisten aineiden vaikutukseen. Siksi tähän keuhkoihin liittyvään ongelmaan on kiinnitettävä huomiota hoidettaessa sellaisia potilaita, jotka ovat aikaisemmin saaneet sädehoitoa välikarsinaan tai keuhkoihin (ks. kohta Haittavaikutukset).

Busilvex-hoidon aikana on syytä seurata ajoittain potilaan munuaisten toimintaa (ks. kohta Haittavaikutukset).

Suuriannoksisen busulfaanihoidon yhteydessä on raportoitu kouristuksia. Suositeltuja Busilvex-annoksia on annettava erityisen varovasti potilaille, joilla on aikaisemmin ollut kouristuksia. Näille potilaille on annettava asianmukainen antikonvulsanttiprofylaksi. Aikuisilla ja lapsilla tehdyissä tutkimuksissa kaikki Busilvexia koskevat tiedot on saatu käytettäessä samanaikaisesti fenytoiinia tai bentsodiatsepiineja estämään kouristuksia. Näiden antikonvulsanttien vaikutusta busulfaanin farmakokinetiikkaan on selvitetty II vaiheen tutkimuksessa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Potilaalle on kerrottava toisen maligniteetin suurentuneesta riskistä. Ihmisellä tehtyjen tutkimusten perusteella kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC (International Agency for Research on Cancer) on luokitellut busulfaanin ihmiselle karsinogeeniseksi aineeksi. WHO on katsonut, että busulfaanialtistuksen ja syövän välillä on syy-yhteys. Busulfaanilla hoidetuilla leukemiapotilailla on ilmennyt useanlaisia solumuutoksia ja joillakin karsinoomia. Busulfaanin katsotaan olevan leukemogeeninen.

Hedelmällisyys
Busulfaani voi heikentää hedelmällisyyttä. Siksi Busilvexia saavien miesten ei pidä siittää lasta hoidon aikana eikä kuuteen kuukauteen hoidon päättymisen jälkeen, ja heidän on syytä pyytää neuvoa siittiöiden pakastesäilytyksestä ennen hoitoa, koska Busilvex saattaa aiheuttaa pysyvän hedelmättömyyden. Premenopausaalisilla naisilla ilmenee yleisesti munasarjojen toiminnan heikkenemistä, vaihdevuosioireita ja amenorreaa. Yhdellä esimurrosikäisellä tytöllä puberteetin alkaminen estyi munasarjojen toiminnan heikkenemisen takia. Miespotilailla on raportoitu impotenssia, hedelmättömyyttä, atsoospermiaa ja kivesten atrofiaa. DMA-laimennusaine (dimetyyliasetamidi) voi myös heikentää hedelmällisyyttä. DMA heikentää uros- ja naarasjyrsijöiden hedelmällisyyttä (ks. kohdat Raskaus ja imetys ja Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Verta muodostavien kantasolujen siirron jälkeen on ilmoitettu tromboottista mikroangiopatiaa potilailla, joille on annettu suuriannoksisena esihoitona busulfaanin ja jonkin muun esihoitolääkkeen yhdistelmää. Jotkin tapaukset ovat johtaneet kuolemaan.

Yhteisvaikutukset

Laskimonsisäisesti annetun busulfaanin ja itrakonatsolin tai metronidatsolin välisestä yhteisvaikutuksesta ei ole tehty nimenomaisia kliinisiä tutkimuksia. Aikuisilla suoritettujen, julkaistujen tutkimusten mukaan itrakonatsolin antaminen suuriannoksista busulfaanihoitoa saaville potilaille voi hidastaa busulfaanin puhdistumaa. Julkaistuissa tapauskertomuksissa on myös kuvattu plasman busulfaanipitoisuuksien suurenemista metronidatsolin annon jälkeen. Jos potilas saa samanaikaisesti busulfaania ja itrakonatsolia tai metronidatsolia, hänen vointiaan on seurattava tarkoin busulfaanin toksisuuden merkkien varalta.

Yhteisvaikutuksia ei todettu, kun busulfaania käytettiin yhdessä flukonatsolin (sienilääke) kanssa.
Aikuisilla suoritettujen, julkaistujen tutkimusten mukaan ketobemidonin (analgeetti) käyttöön voi liittyä suuria busulfaanipitoisuuksia plasmassa. Näiden lääkeaineiden samanaikaisessa käytössä on siksi oltava erityisen varovainen.

Laskimonsisäisesti annetun busulfaanin ja itrakonatsolin välisestä yhteisvaikutuksesta ei ole tehty nimenomaisia kliinisiä tutkimuksia. Aikuisilla suoritettujen, julkaistujen tutkimusten mukaan itrakonatsolin antaminen suuriannoksista busulfaanihoitoa saaville potilaille voi hidastaa busulfaanin puhdistumaa. Näitä potilaita on seurattava busulfaanitoksisuuden merkkien varalta, kun itrakonatsolia käytetään antifungaalisena profylaksina laskimonsisäisesti annetun busulfaanin kanssa.

Aikuisilla suoritettujen, julkaistujen tutkimusten mukaan ketobemidonin (analgeetti) käyttöön voi liittyä suuria busulfaanipitoisuuksia plasmassa. Näiden lääkeaineiden samanaikaisessa käytössä on siksi oltava erityisen varovainen.

BuCy2-hoidosta aikuisilla on raportoitu, että viimeisen oraalisen busulfaaniannoksen ja ensimmäisen syklofosfamidiannoksen välinen aika voi vaikuttaa toksisuuksien ilmenemiseen. Maksan laskimotukoksia ja muita annoksesta riippuvia haittoja on todettu vähemmän potilailla, joilla viimeisen oraalisen busulfaaniannoksen ja ensimmäisen syklofosfamidiannoksen välinen aika on ollut yli 24 tuntia.

Busulfaanilla ja fludarabiinilla ei ole yhteistä metaboliareittiä.
Julkaistuissa tutkimuksissa ei ole ilmoitettu lääkkeiden välisiä yhteisvaikutuksia laskimoon annettavan busulfaanin ja fludarabiinin välillä käytettäessä FB-yhdistelmähoitoa aikuisilla.

BuMel-hoidosta pediatrisilla potilailla on raportoitu, että melfalaanin antaminen alle 24 tunnin kuluessa viimeisen oraalisen busulfaaniannoksen jälkeen voi vaikuttaa toksisten vaikutusten ilmenemiseen.

Parasetamolin on ilmoitettu pienentävän glutationin pitoisuuksia veressä ja kudoksissa, ja parasetamoli voi siksi hidastaa busulfaanin puhdistumaa, jos näitä lääkkeitä käytetään samanaikaisesti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Laskimonsisäisesti annettua busulfaania koskeneissa kliinisissä tutkimuksissa potilaille annettiin kouristusten ehkäisemiseen joko fenytoiinia tai bentsodiatsepiineja (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Suuriannoksista oraalista busulfaania saaneilla potilailla systeemisesti annetun fenytoiinin samanaikaisen antamisen on raportoitu nopeuttaneen busulfaanin puhdistumaa glutationi-S-transferaasin induktion takia. Sitä vastoin yhteisvaikutuksia ei ole ilmoitettu, kun suuriannoksista busulfaanihoitoa saaneille potilaille on annettu kouristusten ehkäisemiseen jotakin bentsodiatsepiinia, kuten diatsepaamia, klonatsepaamia tai loratsepaamia.
Busilvexin aineistossa ei ole näyttöä fenytoiinin aiheuttamasta induktiovaikutuksesta. II vaiheen kliinisessä tutkimuksessa arvioitiin kouristuksia estävän lääkityksen vaikutusta laskimoon annetun busulfaanin farmakokinetiikkaan. Tässä tutkimuksessa 24 aikuispotilasta sai antikonvulsanttina klonatsepaamia (0,025-0,03 mg/kg/vrk i.v. jatkuvana infuusiona), ja näiden potilaiden farmakokinetiikkaa verrattiin aikaisemmin fenytoiinilla hoidettujen potilaiden tietoihin. Aineiston populaatiofarmakokineettisessä analyysissä ei havaittu eroa laskimoon annetun busulfaanin puhdistumassa fenytoiinilla ja klonatsepaamilla hoidettujen välillä, ja samanlainen busulfaanialtistus saavutettiin riippumatta kouristusten estoon käytetystä lääkityksestä.

Kun busulfaanihoitoa saaneille potilaille on samanaikaisesti annettu 5HT3-antiemeettiä kuten ondansetronia tai granisetronia, ei ole todettu yhteisvaikutuksia.

Raskaus ja imetys

Raskaus
Verta muodostavien kantasolujen siirto on vasta-aiheinen raskauden aikana, ja siksi myös Busilvex on vasta-aiheinen raskauden aikana. Eläintutkimuksissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (alkio- ja sikiökuolleisuutta ja epämuodostumia) (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).
Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja busulfaanin tai DMA:n käytöstä raskaana oleville naisille. Muutamissa tapauksissa on raportoitu synnynnäisiä epämuodostumia pieniannoksisen oraalisen busulfaanihoidon yhteydessä, mutta ei välttämättä vaikuttavan aineen takia, ja altistukseen viimeisellä raskauskolmanneksella voi liittyä sikiön kasvun hidastumista.

Naiset, jotka voivat saada lapsia
Naisten, jotka voivat saada lapsia, on käytettävä tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja vielä 6 kk:n ajan hoidon päättymisen jälkeen.

Imetys
Ei tiedetä, erittyvätkö busulfaani ja DMA ihmisen rintamaitoon. Koska busulfaanilla on ihmis- ja eläintutkimusten perusteella tuumorigeenista potentiaalia, rintaruokinta on lopetettava busulfaanihoidon ajaksi.

Hedelmällisyys
Busulfaani ja DMA saattavat heikentää miehen ja naisen hedelmällisyyttä. Siksi miespotilaille neuvotaan, ettei hoidon aikana eikä 6 kk:n aikana sen jälkeen pidä siittää lasta, ja potilaan on tutustuttava siittiöiden pakastamismahdollisuuksiin ennen hoidon aloittamista, koska hedelmättömyys saattaa olla pysyvä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Ei merkityksellinen.

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Busilvex yhdistelmähoitona syklofosfamidin tai melfalaanin kanssa
Aikuiset

Haittavaikutustiedot ovat peräisin kahdesta Busilvexia koskevasta kliinisestä tutkimuksesta (n = 103).
Vakavia vereen, maksaan ja hengityselimiin kohdistuvia haittavaikutuksia pidettiin odotettavissa olevina valmisteluhoidon ja siirron vaikutuksina. Näitä olivat infektiot ja käänteishyljintä, jotka olivat suurimmat sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttajat etenkin allogeenisessa verta muodostavien kantasolujen siirrossa, vaikka syy-yhteys ei ollutkaan suora.

Veri ja imukudos:
Myelosuppressio ja immunosuppressio olivat valmisteluhoidon haluttuja vaikutuksia. Tämän vuoksi kaikilla potilailla ilmeni voimakasta sytopeniaa: leukopeniaa 96 %:lla, trombosytopeniaa 94 %:lla ja anemiaa 88 %:lla potilaista. Neutropenian alkamiseen kuluneen ajan mediaani oli 4 vrk sekä autologisissa että allogeenisissa siirroissa. Neutropenian kestoajan mediaani oli 6 vrk autologisissa siirroissa ja 9 vrk allogeenisissa siirroissa.

Immuunijärjestelmä:
Akuuttia käänteishyljintää (a-GVHD) koskevia tietoja saatiin OMC-BUS-4-tutkimuksesta (allogeeniset siirrot) (n = 61). Yhteensä 11 potilaalla (18 %) ilmeni akuuttia käänteishyljintää (a-GVHD). Akuutin käänteishyljinnän (a-GVHD) vaikeusaste oli I-II 13 %:lla potilaista (8/61) ja III-IV 5 %:lla potilaista (3/61). Akuutti käänteishyljintä (a-GVHD) luokiteltiin vakavaksi 3 potilaalla. Krooninen käänteishyljintä (c-GVHD) raportoitiin, jos se oli vakavaa tai johti kuolemaan, ja se ilmoitettiin kuolinsyyksi 3 potilaalla.
Infektiot:
39 %:lla potilaista (40/103) oli yksi tai useampi infektiojakso, joista 83 % (33/40) luokiteltiin lieväksi tai keskivaikeaksi. Keuhkokuume oli fataali 1 %:lla (1/103) ja henkeä uhkaava 3 %:lla potilaista. Muita vakavia infektioita oli 3 %:lla potilaista. Kuumetta raportoitiin 87 %:lla potilaista, ja sitä pidettiin lievänä/keskivaikeana 84 %:lla ja vaikeana 3 %:lla. 47 %:lla potilaista oli vilunväristyksiä, jotka olivat lieviä/keskivaikeita 46 %:lla ja vaikeita 1 %:lla.

Maksa ja sappi:
15 %:iin vakavista haittavaikutuksista liittyi maksatoksisuutta. Maksan laskimotukos (VOD) on tunnettu mahdollinen valmisteluhoidon komplikaatio siirron jälkeen. Kuudelle 103 potilaasta (6 %) kehittyi VOD. VOD:n esiintyvyys oli 8,2 % (5/61) allogeenisissa siirroissa (fataali 2 tapauksessa) ja 2,5 % (1/42) autologisissa siirroissa. Myös suurentuneita bilirubiiniarvoja (n = 3) ja ASAT-arvoja (n = 1) todettiin. Kahdella edellä mainituista neljästä potilaasta, jolla oli seeruminäytteiden perusteella vakavaa hepatotoksisuutta, todettiin myös VOD.

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina:
Busilvex-tutkimuksissa yhdessä kuolemaan johtaneessa tapauksessa potilaalle kehittyi äkillinen hengitysvajausoireyhtymä ja sitä seurannut hengitysvajaus, johon liittyi interstitiaalista keuhkofibroosia.

Pediatriset potilaat
Haittavaikutustiedot ovat peräisin lapsipotilailla tehdystä kliinisestä tutkimuksesta (n = 55). Vakavia maksaan ja hengityselimiin kohdistuvia haittavaikutuksia pidettiin odotettavissa olevina valmisteluhoidon ja siirron vaikutuksina.

Immuunijärjestelmä:
Akuuttia käänteishyljintää (a-GVHD) koskevia tietoja kerättiin allogeenisen siirron yhteydessä (n = 28). Yhteensä 14 potilaalla (50 %) ilmeni akuuttia käänteishyljintää (a-GVHD). Potilaista 46,4 %:lla (13/28) akuutin käänteishyljinnän (a-GVHD) vaikeusaste oli I-II ja 3,6 %:lla (1/28) aste oli III–IV. Krooninen käänteishyljintä raportoitiin vain niissä tapauksissa, joissa se aiheutti kuoleman: yksi potilas kuoli 13 kuukautta siirron jälkeen.

Infektiot:
Infektioita (dokumentoitu tai ei-dokumentoitu kuumeinen neutropenia) ilmeni 89 %:lla potilaista (49/55). Lievää/keskivaikeaa kuumetta raportoitiin 76 %:lla potilaista.

Maksa ja sappi:
Asteen 3 suurentuneita transaminaasiarvoja raportoitiin 24 %:lla potilaista. Maksan laskimotukos (VOD) raportoitiin 15 %:lla potilaista (4/27) autologisen siirron yhteydessä ja 7 %:lla (2/28) allogeenisen siirron yhteydessä. Todetut VOD:t eivät johtaneet kuolemaan eivätkä olleet vakavia, ja potilaat toipuivat niistä kaikissa tapauksissa.

Busilvex yhdistelmähoitona fludarabiinin kanssa (FB)
Aikuiset

Busilvexin ja fludarabiinin yhdistelmähoidon (FB) turvallisuusprofiilia on tutkittu kliinisistä tutkimuksista julkaistuihin tietoihin perustuvassa kevytesihoitoa koskevassa haittatapahtumakatsauksessa. Näissä tutkimuksissa yhteensä 1574 potilasta sai FB-kevytesihoitoa ennen verta muodostavien kantasolujen siirtoa.

Luuydin- ja immunosuppressio olivat esihoidon haluttuja hoitovaikutuksia, eikä niitä siis pidetty haittavaikutuksina.

Infektiot:
Infektioiden esiintyminen ja opportunisti-infektioiden uudelleenaktivoituminen heijastaa lähinnä esihoitoa saavan potilaan immuunijärjestelmän tilaa.
Yleisimmät infektiohaittavaikutukset olivat: sytomegalovirusinfektion (CMV) uudelleenaktivoituminen [vaihteluväli: 30,7-80,0 %], Epstein-Barr-virusinfektion (EBV) uudelleenaktivoituminen [vaihteluväli: 2,3-61 %], bakteeri-infektiot [vaihteluväli: 32,0-38,9 %] ja virusinfektiot [vaihteluväli: 1,3-17,2 %].

Ruoansulatuselimistö:
Pahoinvointia ja oksentelua esiintyi enimmillään 59,1 % ja stomatiittia enimmillään 11 %.

Munuaiset ja virtsatiet:
On arveltu, että fludarabiinia sisältäviin esihoito-ohjelmiin liittyy suurentunut siirron jälkeisten opportunisti-infektioiden ilmaantuvuus fludarabiinin immunosuppressanttivaikutuksen vuoksi. Myöhäinen hemorraginen kystiitti, joka kehittyy 2 viikon kuluttua siirron jälkeen, liittyy todennäköisesti virusinfektioon tai sen uudelleenaktivoitumiseen. Hemorragista kystiittiä, myös virusinfektion indusoimaa, ilmoitettiin vaihteluvälillä 16-18,1 %.

Maksa ja sappi:
Veno-okklusiivista maksasairautta ilmoitettiin vaihteluvälillä 3,9-15,4 %.

Myös hoitoon liittyvää / relapsiin liittymätöntä kuolleisuutta (ilmoituksia on kerätty, kunnes siirrosta on kulunut +100 vrk) on arvioitu kliinisistä tutkimuksista julkaistujen tietojen katsauksessa. Näihin lukuihin laskettiin mukaan kuolemantapaukset, joiden voitiin katsoa liittyneen sekundaarisiin haittavaikutuksiin verta muodostavien kantasolujen siirron jälkeen ja jotka eivät liittyneet pahanlaatuisen hematologisen perussairauden relapsiin/etenemiseen.
Hoitoon liittyvän / relapsiin liittymättömän kuolleisuuden yleisimmin ilmoitettuja syitä olivat infektio/sepsis, käänteishyljintä, keuhkosairaudet ja eri elinten vajaatoiminta.

Haittavaikutusten yhteenvetotaulukko
Haittavaikutusten yleisyys on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100) tai tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Markkinoilletulon jälkeen ilmoitetut haittavaikutukset on ilmoitettu taulukoissa kohdassa ”tuntematon”.

Busilvex yhdistelmähoitona syklofosfamidin tai melfalaanin kanssa
Useammin kuin yksittäistapauksena sekä aikuisilla että pediatrisilla potilailla ilmoitetut haittavaikutukset on lueteltu seuraavassa elinjärjestelmittäin ja esiintymistiheyden perusteella. Haittatapahtumat on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Elinjärjestelmä

Hyvin yleinen

Yleinen

Melko harvinainen

Tuntematon

Infektiot

Nuha
Nielutulehdus

   

Veri ja imukudos

Neutropenia
Trombosytopenia
Kuumeinen neutropenia
Anemia
Pansytopenia

   

Immuunijärjestelmä

Allergiset reaktiot

   

Umpieritys

   

Hypogonadismi**

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Ruokahaluttomuus
Hyperglykemia Hypokalsemia Hypokalemia
Hypomagnesemia
Hypofosfatemia

Hyponatremia

  

Psyykkiset häiriöt

Ahdistus
Masennus
Unettomuus

Sekavuus

Delirium
Hermostuneisuus
Hallusinaatiot
Kiihtymys

 

Hermosto

Päänsärky
Huimaus

 

Kouristuskohtaus
Enkefalopatia
Aivoverenvuoto

 

Silmät

   

Kaihi
Kornean oheneminen
Mykiön häiriöt ***

Sydän

Takykardia

Arytmia
Eteisvärinä
Kardiomegalia
Perikardiumin effuusio
Perikardiitti

Kammiolisälyönnit
Bradykardia

 

Verisuonisto

Kohonnut verenpaine
Alhainen verenpaine
Tromboosi Verisuonien laajeneminen

 

Reisivaltimotromboosi
Hiussuonivuoto-oireyhtymä

 

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Hengenahdistus
Nenäverenvuoto
Yskä
Nikotus

Hyperventilaatio
Hengitysvaikeus
Keuhkoalveolien
verenvuodot Astma
Atelektaasi
Keuhkopussin effuusio

Hypoksia

Interstitiaalinen keuhkosairaus**

Ruoansulatuselimistö

Suutulehdus
Ripuli
Vatsakipu
Pahoinvointi
Oksentelu
Ruoansulatushäiriö
Nesteen kertyminen vatsaonteloon
Ummetus
Anusvaiva

Veren oksentaminen
Suolentukkeuma
Ruokatorven tulehdus

Ruoansulatuskanavan verenvuoto

Hampaiden hypoplasia**

Maksa ja sappi

Hepatomegalia
Keltaisuus

Maksan veno-okklusiivinen sairaus*

  

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottuma
Kutina
Hiusten lähtö

Ihon hilseily
Eryteema
Pigmenttihäiriö

  

Luusto, lihakset ja sidekudos

Lihaskipu
Selkäkipu
Nivelkipu

   

Munuaiset ja virtsatiet

Dysuria
Oliguria

Hematuria
Kohtalainen munuaisten vajaatoiminta

  

Sukupuolielimet ja rinnat

   

Ennenaikainen menopaussi
Munasarjatoiminnan hiipuminen**

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Heikkouden tunne
Vilunväreet
Kuume
Rintakipu
Turvotus
Yleinen turvotus
Kipu
Injektiokohdan kipu tai tulehdus Mukosiitti

   

Tutkimukset

Kohonneet transaminaasiarvot
Kohonnut bilirubiini
Kohonnut GGT
Kohonnut alkaalinen fosfataasi
Painonnousu
Epänormaalit hengitysäänet
Kohonnut kreatiniini

Lisääntynyt veren ureatyppi
Alentunut ejektiofraktio

  

* Maksan veno-okklusiivinen sairaus on yleisempi pediatrisilla potilailla
** Ilmoitettu myyntiluvan myöntämisen jälkeen laskimoon annetun busulfaanin yhteydessä
*** Ilmoitettu myyntiluvan myöntämisen jälkeen oraalisen busulfaanin yhteydessä

Busilvex yhdistelmähoitona fludarabiinin kanssa (FB)
Seuraavassa taulukossa esitettyjen haittavaikutusten ilmaantuvuus on määritelty julkaistuissa kliinisissä tutkimuksissa kevytesihoidolla havaitun suurimman ilmaantuvuuden mukaan niiden tutkimusten osalta, joissa FB-yhdistelmähoitoa saanut populaatio oli selvästi eroteltu, riippumatta busulfaanin antoaikataulusta ja päätetapahtumista. Useammin kuin yksittäistapauksena ilmoitetut haittavaikutukset on lueteltu seuraavassa elinjärjestelmittäin ja esiintymistiheyden perusteella.

Elinjärjestelmä

Hyvin yleiset

Yleiset

Tuntematon*

Infektiot

Virusinfektiot
CMV-infektion uudelleenaktivoituminen
EBV-infektion uudelleenaktivoituminen
Bakteeri-infektiot

Invasiiviset sieni-infektiot
Keuhkoinfektiot

Aivopaise
Selluliitti
Sepsis

Veri ja imukudos

  

Kuumeinen neutropenia

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hypoalbuminemia
Elektrolyyttitasapainon häiriöt
Hyperglykemia

 

Ruokahaluttomuus

Psyykkiset häiriöt

  

Kiihtyneisyys
Sekavuus
Aistiharhat

Hermosto

 

Päänsärky
Hermoston häiriöt [muualla luokittelemattomat]

Aivoverenvuoto
Enkefalopatia

Sydän

  

Eteisvärinä

Verisuonisto

 

Hypertensio

 

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

 

Keuhkoverenvuoto

Hengitysvajaus

Ruoansulatuselimistö

Pahoinvointi
Oksentelu
Ripuli
Stomatiitti

 

Ruoansulatuskanavan verenvuoto
Hampaiden hypoplasia**

Maksa ja sappi

Veno-okklusiivinen maksasairaus

 

Ikterus
Maksasairaus

Iho ja ihonalainen kudos

 

Ihottuma

 

Munuaiset ja virtsatiet

Hemorraginen kystiitti**

Munuaissairaus

Oliguria

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Mukosiitti

 

Astenia
Turvotus
Kipu

Tutkimukset

Transaminaasiarvojen suureneminen
Bilirubiiniarvon suureneminen
AFOS-arvon suureneminen

Kreatiniiniarvojen suureneminen

Veren laktaattidehydrogenaasiarvon suureneminen
Veren virtsahappopitoisuuden suureneminen
Veren ureapitoisuuden suureneminen
GGT-arvojen suureneminen
Painonnousu

* Ilmoitettu markkinoilletulon jälkeen
** Myös virusinfektion indusoima hemorraginen kystiitti

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista: www.fimea.fi

Yliannostus

Tärkein toksinen vaikutus on voimakas myeloablaatio ja pansytopenia, mutta vaikutuksia voi myös kohdistua keskushermostoon, maksaan, keuhkoihin ja ruoansulatuselimiin.

Busilvexille ei ole muuta tunnettua vastalääkettä kuin verta muodostavien kantasolujen siirto. Jos kantasolusiirtoa ei tehdä, Busilvexin suositusannos aiheuttaa busulfaanin yliannostuksen. Potilaan veriarvoja on seurattava huolellisesti, ja tarvittaessa on käytettävä tehokasta tukihoitoa.

Kahdessa raportissa on esitetty, että busulfaani on dialysoitavissa, joten dialyysin käyttöä on harkittava yliannostuksen hoitoon. Koska busulfaani metaboloituu konjugoitumalla glutationin kanssa, voidaan harkita glutationin käyttöä.

On huomattava, että Busilvexin yliannostus lisää myös altistusta DMA:lle. Ihmisellä tärkeimmät toksiset vaikutukset olivat hepatotoksisuus ja keskushermostovaikutukset. Ennen kaikkia vaikeita haittavaikutuksia ilmenee keskushermostomuutoksia. DMA:n yliannostukselle ei tunneta spesifistä vastalääkettä. Yliannostuksen sattuessa olisi käytettävä tavallista tukihoitoa.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Alkyylisulfonaatit, ATC-koodi: L01AB01.

Vaikutusmekanismi
Busulfaani on voimakas sytotoksinen lääkeaine ja kaksitoiminen alkyloiva aine. Vesiliuoksessa metaanisulfonaattiryhmien vapautuminen tuottaa karboniumioneja, jotka voivat alkyloida DNA:ta, minkä ajatellaan olevan sytotoksisen vaikutuksen tärkeä biologinen mekanismi.

Kliininen teho ja turvallisuus
Busilvex yhdistelmähoitona syklofosfamidin kanssa
Aikuiset

Ennen tavanomaista allogeenista ja/tai autologista verta muodostavien kantasolujen siirtoa toteutetun BUCy2-hoidon eli Busilvexin ja syklofosfamidin samanaikaisen käytön turvallisuutta ja tehoa koskevia tietoja on saatu kahdesta kliinisestä tutkimuksesta (OMC-BUS-4 ja OMC-BUS-3).

Verisairauspotilailla, joista useimpien sairaus oli edennyt pitkälle, tehtiin kaksi prospektiivista, yksiryhmäistä, avointa, kontrolloimatonta II-vaiheen tutkimusta.

Tutkittuja sairauksia olivat akuutti leukemia ensimmäisen remission jälkeen, ensimmäinen tai myöhempi relapsi, ensimmäinen remissio (suuri riski), tai induktion epäonnistuminen; krooninen myelooinen leukemia kroonisessa tai pitkälle edenneessä vaiheessa; primaarinen hoitoon vastaamaton tai resistentti relapsoitunut Hodgkinin tauti tai non-Hodgkin-lymfooma ja myelodysplastinen oireyhtymä.

Potilaat saivat 0,8 mg/kg busulfaania 6 tunnin välein infuusiona, yhteensä 16 annosta, ja sen jälkeen syklofosfamidia 60 mg/kg kerran vuorokaudessa kaksi päivää (BuCy2-hoitona).
Näiden tutkimusten tärkeimmät tehon parametrit olivat myeloablaatio, siirteen itäminen, relapsi ja elossaolo.
Kaikki potilaat saivat molemmissa tutkimuksissa kaikki 16 annosta. Yksikään potilas ei keskeyttänyt hoitoa Busilvexiin liittyvien haittavaikutuksien takia.

Kaikilla potilailla ilmeni voimakas myelosuppressio. Aika yli 0,5x109/l:n absoluuttisen neutrofiiliarvon (ANC) saavuttamiseen oli 13 vrk (vaihteluväli 9-29 vrk) allogeenisissa siirroissa (OMC-BUS-4) ja 10 vrk (vaihteluväli 8-19 vrk) autologisissa siirroissa (OMC-BUS-3). Siirretyt solut itivät kaikilla arviointikelpoisilla potilailla. Primääristä tai sekundääristä siirteen hyljintää ei esiinny. Yli 100 vrk siirron jälkeen todettu kokonaiskuolleisuus oli (8/61) 13 % ja relapsiin liittymätön kuolleisuus (6/61) 10 % allotransplantaatiopotilailla. Autologisiin siirtoihin ei tällä aikavälillä liittynyt yhtään kuolemantapausta.

Pediatriset potilaat
Ennen tavanomaista allogeenista ja/tai autologista verta muodostavien kantasolujen siirtoa toteutettavan BUCy4-hoidon (Busilvexin ja syklofosfamidin yhdistelmähoidon) tai BuMel-hoidon (eli Busilvexin ja melfalaanin yhdistelmähoidon) turvallisuutta ja tehoa koskevat tiedot ovat peräisin kliinisestä F60002 IN 101 G0 -tutkimuksesta.
Tutkimuksessa annostus oli kohdan Annostus ja antotapa mukaista.
Kaikilla potilailla ilmeni voimakasta myelosuppressiota. Aika yli 0,5x109/l:n absoluuttisen neutrofiiliarvon (ANC) saavuttamiseen oli 21 vrk (vaihteluväli 12-47 vrk) allogeenisissa siirroissa ja 11 vrk (vaihteluväli 10-15 vrk) autologisissa siirroissa. Kantasolujen itäminen saavutettiin kaikilla lapsipotilailla. Primääristä tai sekundääristä siirteen hyljintää ei esiinny. Allogeenisissa siirroissa 93 %:lla potilaista ilmeni täydellinen kimerismi. Hoitoon liittyviä kuolemantapauksia ei havaittu siirron jälkeisten 100 vrk:n aikana eikä ensimmäisen vuoden aikana.

Busilvex yhdistelmähoitona fludarabiinin kanssa (FB)
Aikuiset

Busilvexin teho ja turvallisuus yhdessä fludarabiinin kanssa (FB) ennen allogeenista verta muodostavien kantasolujen siirtoa perustuu kirjallisuuskatsaukseen, jonka 7 julkaistuun tutkimukseen osallistuneilla 731 potilaalla oli myelooinen tai lymfaattinen syöpätauti. Näissä tutkimuksissa busulfaani-infuusio annettiin laskimoon kerran vuorokaudessa neljään infuusiokertaan jaetun vuorokausiannoksen sijaan.

Potilaat saivat esihoitoa, jossa välittömästi fludarabiinin jälkeen annettiin 3,2 mg/kg busulfaania yhtenä vuorokausiannoksena 2 tai 3 peräkkäisenä päivänä. Busulfaanin potilaskohtainen kokonaisannos oli 6,4-9,6 mg/kg.

FB-yhdistelmähoidolla saavutettiin riittävä myeloablaatio. Aplasia vaihteli vaikea-asteisesta ja voimakkaasta lyhyempikestoiseen riippuen esihoito-ohjelman intensiivisyydestä eli busulfaani-infuusiovuorokausien määrästä. Useimmissa tutkimuksissa kantasolujen itäminen oli nopeaa ja täydellistä 80-100 %:lla potilaista. Useimmissa tutkimuksissa havaittiin täydellinen luovuttajan kimerismi päivän +30 kohdalla 90-100 %:lla potilaista. Pitkäaikaistulosten mukaan teho säilyi, eikä odottamattomia vaikutuksia esiintynyt.

Hiljattain päättyneen prospektiivisen vaiheen II monikeskustutkimuksen tulokset ovat tulleet saataville. Tutkimukseen osallistui 80 potilasta, ikä 18-65 v, joilla oli eri pahanlaatuisia veritauteja ja joille tehtiin allogeeninen verta muodostavien kantasolujen siirto FB-kevytesihoidolla (3 vrk Busilvex-hoitoa). Tässä tutkimuksessa kantasolut itivät kaikilla potilailla yhtä lukuun ottamatta, ja itämiseen kuluneen ajan mediaani oli 15 vrk (vaihteluväli 10-23 vrk) allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Neutrofiiliarvojen korjautumisen kumulatiivinen ilmaantuvuus päivän 28 kohdalla oli 98,8 % (95 % lv 85-99,9 %). Trombosyyttien itämisajan mediaani oli 9 vrk (vaihteluväli 1-16 vrk) allogeenisen kantasolusiirron jälkeen.
2 vuoden kokonaiselossaolo-osuus oli 61,9 % (95 % lv 51,1-72,7 %). 2 vuoden kohdalla relapsiin liittymättömän kuolleisuuden kumulatiivinen insidenssi oli 11,3 % (95 % lv 5,5-19,3 %), ja allogeenisen kantasolusiirron jälkeisen relapsin tai etenemisen kumulatiivinen insidenssi oli 43,8 % (95 lv 31,1-55,7 %). Kaplar-Meierin estimaatti tautivapaasta elossaolosta 2 vuoden kohdalla oli 49,9 % (95 % lv 32,6-72,7).

Farmakokinetiikka

Busilvexin farmakokinetiikkaa on tutkittu. Biotransformaatiota ja eliminaatiota koskevat tiedot perustuvat oraalisen busulfaanin käyttöön.

Farmakokinetiikka aikuisilla
Imeytyminen
Laskimonsisäisesti annetun busulfaanin farmakokinetiikkaa tutkittiin 124 arviointikelpoisella potilaalla, kun heille oli annettu 2 tunnin laskimoinfuusioina yhteensä 16 annosta neljän päivän aikana. Busulfaaniannos on heti ja täydellisesti elimistön käytettävissä laskimonsisäisesti annetun infuusion jälkeen. Sekä suun kautta 1 mg/kg että laskimoon 0,8 mg/kg busulfaania saaneilla aikuisilla potilailla oli samanlainen verialtistus. 102 potilaalla tehdyssä populaatiofarmakokineettisessä analyysissä todettiin vain vähäistä potilaiden välistä (CV = 21 %) ja potilaskohtaista (CV = 12 %) vaihtelevuutta.

Jakautuminen
Terminaalisen jakaantumistilavuuden Vz vaihteluväli oli 0,62-0,85 l/kg-.
Busulfaanipitoisuudet aivo-selkäydinnesteessä ovat samanlaiset kuin plasmassa, vaikka näiden pitoisuuksien antineoplastinen teho ei todennäköisesti ole riittävä.
Palautuva sitoutuminen plasman proteiineihin oli noin 7 % ja pysyvä sitoutuminen, lähinnä albumiiniin, oli noin 32 %.

Biotransformaatio
Busulfaani metaboloituu lähinnä konjugoitumalla glutationin kanssa (spontaanisti ja glutationi-S-transferaasin välittämänä). Glutationikonjugaatti metaboloituu sitten edelleen maksassa hapettumalla. Minkään metaboliitin ei katsota vaikuttavan merkittävästi lääkkeen tehoon tai toksisuuteen.

Eliminaatio
Plasman kokonaispuhdistuma oli 2,25-2,74 ml/min/kg. Terminaalinen puoliintumisaika oli 2,8-3,9 tuntia.
Noin 30 % annetusta annoksesta erittyy virtsaan 48 tunnissa, josta 1 % muuttumattomana busulfaanina. Eliminaatio ulosteeseen on hyvin vähäistä. Pysyvä proteiiniin sitoutuminen voi selittää erittymisen vähyyden. Kauan elimistössä säilyvät metaboliitit voivat myös vaikuttaa tähän.

Lineaarisuus
Laskimonsisäisesti annetun busulfaanin on todettu aiheuttavan annoksesta riippuvan altistuksen 1 mg/kg:n annokseen asti.

Kun valmiste annetaan kerran vuorokaudessa neljän antokerran sijaan, hoitoon liittyy suurempi huippupitoisuus, ei lääkkeen kertymistä ja tauko (jolloin verenkierrossa ei ole havaittavissa busulfaanipitoisuuksia) peräkkäisten antokertojen välissä. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusten sisäisten ja tutkimusten välisten farmakokineettisten tietojen vertailu osoitti, että farmakokinetiikan parametrit olivat muuttumattomat ja annosriippumattomat kaikkia annostuksia ja antoaikatauluja käytettäessä. Vaikuttaa siltä, että suositellun busulfaaniannoksen anto laskimoon joko yhtenä infuusiona (3,2 mg/kg) tai jaettuna 4 infuusioon (0,8 mg/kg) johti samanlaiseen plasma-altistukseen vuorokauden mittaan ja vaihtelu on samaa luokkaa sekä saman potilaan kohdalla että potilaiden välillä. Näin ollen laskimoon annetun busulfaanin AUC-arvon pysyminen terapeuttisella alueella on samankaltaista, ja molemmilla antoaikatauluilla saavutettu osuvuus terapeuttiselle alueelle oli samaa luokkaa.

Farmakokineettiset/farmakodynaamiset suhteet
Busulfaania koskevissa raporteissa on esitetty terapeuttisen AUC-alueen olevan 900-1500 µmol/l.min antokertaa kohden (vastaten 3600-6000 µmol/l.min vuorokausialtistusta). Laskimoon 0,80 mg/kg:n annoksilla neljä kertaa vuorokaudessa annettua busulfaania koskevissa kliinisissä tutkimuksissa 90 %:lla potilaista oli AUC alle AUC:n ylärajan (1500 µmol/l.min) ja ainakin 80 % oli aiotulla terapeuttisella alueella (900-1500 µmol/l.min). Osuvuus terapeuttiselle alueelle on samaa luokkaa laskimoon kerran vuorokaudessa annetun 3,2 mg/kg:n busulfaaniannoksen jälkeen, jolloin vuorokausialtistus oli 3600-6000 µmol/l.min.

Erityiset potilasryhmät
Maksan tai munuaisten vajaatoiminta
Munuaisten vajaatoiminnan vaikutusta laskimonsisäisesti annetun busulfaanin jakautumiseen ei ole tutkittu.
Maksan vajaatoiminnan vaikutusta laskimonsisäisesti annetun busulfaanin jakautumiseen ei ole tutkittu. Maksatoksisuuden riski voi kuitenkin olla suurempi tässä potilasryhmässä.
Yli 60-vuotiailla potilailla ei käytettävissä olevissa tutkimustiedoissa ole ilmennyt ikävaikutusta laskimonsisäisesti annetun busulfaanin poistumiseen.

Pediatriset potilaat
Puhdistuman jatkuva vaihtelu alueella 2,49-3,92 ml/minuutti/kg on todettu lapsilla, joiden ikä on < 6 kk - 17 vuotta. Terminaalisen puoliintumisajan vaihteluväli oli 2,26-2,52 h.
Potilaskohtaisen plasma-altistuksen vaihtelu oli alle 20 % ja potilaiden välisen plasma-altistuksen vaihtelu alle 10 %.
Populaatiofarmakokineettinen analyysi on tehty 205 lapsella, joiden jakauma painon (3,5-62,5 kg), biologisten ominaisuuksien ja sairauksien (pahan- ja hyvänlaatuisia) suhteen oli riittävä, eli HPCT-hoitoa saavien lasten heterogeenisuus oli hyvin edustettu. Tutkimus osoitti, että ruumiinpaino oli tärkeämpi muuttuja kuin kehon pinta-ala tai ikä busulfaanin farmakokineettisen variaation selittäjänä.
Kohdassa Annostus ja antotapa kuvatulla lasten suositusannostuksella saavutettiin yli 9 kg painavista lapsista yli 70-90 %:lla terapeuttinen ikkuna (900-1500 µmol/l.min). Kuitenkin alle 9 kg painavilla lapsilla oli suurempi vaihtelu, jonka takia 60 %:lla lapsista pitoisuus oli terapeuttisella alueella (900-1500 µmol/l.min). 40 %:lla alle 9 kg painavista lapsista AUC jakaantui tasaisesti toivottujen raja-arvojen ala- ja yläpuolella, eli 20 % < 900 ja 20 % > 1500 µmol/l.min, kun oli annettu 1 mg/kg. Näin ollen alle 9 kg painavilla lapsilla busulfaanin plasman pitoisuuksien seuranta voi parantaa busulfaanin annoksen tarkentamista, etenkin hyvin nuorilla lapsilla ja vastasyntyneillä.

Farmakokineettiset/farmakodynaamiset suhteet:
Vaiheen II kokeissa saavutettu onnistunut siirteen toiminta antaa olettaa, että kohde-AUC:t ovat oikeat. VOD ei liittynyt ylialtistukseen. PK/PD-suhde havaittiin stomatiitin ja AUC:n välillä autologisen siirron saaneilla potilailla ja bilirubiinin nousun ja AUC:eiden välillä yhdistetyssä analyysissä autologisen siirron ja allogeenisen siirron saaneilla potilailla.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Busulfaani on mutageeninen ja klastogeeninen. Sillä on todettu olevan mutageeninen vaikutus S. typhimurium -bakteereihin, banaanikärpäsiin (D. melanogaster) ja ohraan. Busulfaani on aiheuttanut kromosomivirheitä in vitro (jyrsijöillä ja ihmissoluissa) ja in vivo (jyrsijöillä ja ihmisellä). Oraalista busulfaania saaneilla potilailla on todettu kromosomivirheitä.

Busulfaani kuuluu lääkeaineryhmään, joka on potentiaalisesti karsinogeeninen vaikutusmekanisminsa takia. Ihmistutkimuksista saatujen tietojen perusteella IARC on luokitellut busulfaanin ihmiseen karsinogeenisesti vaikuttavaksi. WHO on katsonut, että busulfaanialtistuksen ja syövän välillä on syy-yhteys. Eläintutkimuksista saadut tiedot tukevat käsitystä, että busulfaani on potentiaalisesti karsinogeeninen. Laskimoon annettu busulfaani on lisännyt huomattavasti kateenkorvan ja munasarjojen tuumorien ilmaantuvuutta hiirillä.

Busulfaani on teratogeeninen rotilla, hiirillä ja kaneilla aiheuttaen epämuodostumina ja anomalioina merkittäviä muutoksia tuki- ja liikuntaelimistössä sekä painonnousussa ja kasvussa. Tiineillä rotilla busulfaani on aiheuttanut steriiliyttä sekä uros- että naarassikiöillä kivesten ja munasarjojen sukusolujen puuttumisen takia. Busulfaanin on todettu aiheuttavan steriiliyttä jyrsijöille. Busulfaani on aiheuttanut munasolupuutoksen naarasrotille ja steriiliyttä urosrotille ja -hamstereille.

Toistuva DMA:n antaminen on aiheuttanut maksatoksisuuden merkkejä; ensin seerumin entsyymien arvojen suurentumista ja sitten maksasolujen histopatologisia muutoksia. Suuret annokset voivat aiheuttaa maksanekroosia ja maksavaurioita, joita todetaan yksittäisten suurten annosten jälkeen.

DMA on teratogeeninen rotilla. Organogeneesin aikana annetut 400 mg/kg:n vuorokausiannokset ovat aiheuttaneet huomattavia kehityshäiriöitä, kuten vakavia sydämen ja/tai suurten verisuonten anomalioita, esim. truncus arteriosus communiksen ja ductus arteriosuksen puuttumisen, keuhkovaltimorungon ja keuhkovaltimoiden koarktaation ja sydämen kammioväliseinien defektejä. Muita usein ilmenneitä anomalioita ovat kitalakihalkio, anasarca sekä nikamien ja kylkiluiden anomaliat. DMA heikentää uros- ja naarasjyrsijöiden hedelmällisyyttä. Kun hamsterille annettiin subkutaanisena kerta-annoksena 2,2 g/kg 4. tiineyspäivänä, tiineys päättyi kaikilla testatuilla eläimillä. Rotilla DMA:n 450 mg/kg:n vuorokausiannos on aiheuttanut spermatogeneesin häiriön.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Dimetyyliasetamidi, makrogoli 400.

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Älä käytä polykarbonaattiruiskuja Busilvexin kanssa.

Kestoaika

Injektiopullot: 3 vuotta

Laimennettu liuos:
5 % glukoosiliuokseen tai 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridiliuokseen laimennettu liuos säilyy kemiallisesti ja fysikaalisesti stabiilina:

  • 8 tuntia (infuusioaika mukaan lukien) laimennuksen jälkeen, kun se säilytetään 20 °C ± 5 °C.
  • 12 tuntia laimennuksen jälkeen, kun se säilytetään 2 °C - 8 °C, ja tämän jälkeen 3 tuntia, kun se säilytetään 20 °C ± 5 °C (infuusioaika mukaan lukien).

Mikrobiologiselta kannalta valmiste on käytettävä heti laimennuksen jälkeen. Jos sitä ei käytetä heti, käytönaikaiset säilytysajat ja käyttöä edeltävät olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla, eivätkä normaalisti saa ylittää edellä mainittuja olosuhteita, kun laimennus on tehty kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Säilytys

Säilytä jääkaapissa (2 °C - 8 °C).
Laimennettu liuos ei saa jäätyä.
Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

BUSILVEX infuusiokonsentraatti, liuosta varten
6 mg/ml 8 x 10 ml (2823,32 €)

PF-selosteen tieto

10 ml infuusiokonsentraattia, liuosta varten, kirkkaassa lasisessa injektiopullossa (tyyppi I), jossa butyylikumikorkki, jonka päällä on purppuranvärinen repäistävä alumiinisuojus.

Monipakkaus sisältäen 8 (kaksi 4 kappaleen pakkausta) injektiopulloa.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön liuos.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Busilvexin valmistaminen

Lääkettä käsitellään ja se hävitetään syöpälääkevalmisteiden käsittely- ja hävittämisohjeiden mukaan.

Kaikissa siirtotoimenpiteissä on tarkasti noudatettava aseptiikkaa, mieluimmin käyttämällä pystysuoralla ilmavirtauksella varustettua laminaarivirtauskaappia.

Kuten muidenkin solumyrkkyjen suhteen, Busilvex-liuosta käsiteltäessä ja valmistettaessa on oltava varovainen:

  • On suositeltavaa käyttää suojakäsineitä ja suojavaatetusta
  • Jos Busilvexia tai laimennettua Busilvex-liuosta joutuu iholle tai limakalvolle, huuhtele iho tai limakalvo heti perusteellisesti vedellä.

Laimennettavan Busilvexin ja laimennusliuoksen määrän laskeminen

Busilvex on laimennettava ennen käyttöä joko 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridiliuoksella tai 5 % glukoosiliuoksella.
Laimennusliuoksen määrän on oltava 10 kertaa Busilvexin määrä, jotta busulfaanin lopullinen pitoisuus olisi noin 0,5 mg/ml. Esim.:
Jos potilaan paino on Y kg, Busilvexin ja laimennusliuoksen määrä lasketaan seuraavasti:

  • Busilvexin määrä:

Y (kg) x D (mg/kg) / 6 (mg/ml) = A ml Busilvexia laimennettavaksi.

Y: potilaan paino kiloina
D: Busilvex-annos (ks. kohta Annostus ja antotapa)

  • Laimennusaineen määrä:

A ml Busilvexia x 10 = B ml laimennusliuosta

Lopullisen infuusionesteen valmistamiseksi lisätään A ml Busilvexia B ml:aan laimennusliuosta (9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridi-injektionestettä tai 5 % glukoosi-injektionestettä).

Infuusionesteen valmistaminen

  • Busilvexin saa valmistaa vain terveydenhuollon ammattilainen, ja siinä on noudatettava steriiliä siirtotekniikkaa. Käyttämällä neulalla varustettua ruiskua (ei polykarbonaattia):
  • laskettu määrä Busilvexia on otettava injektiopullosta,
  • siirrä ruiskun sisältö i.v.-pussiin (tai ruiskuun), jossa on jo laskettu määrä laimennusainetta. Busilvex on lisättävä aina laimennusliuokseen eikä päinvastoin. Busilvexia ei saa panna i.v.-pussiin tai ruiskuun, jossa ei ole 9 mg/ml (0,9 %) ) natriumkloridi-injektionestettä tai 5 % glukoosi-injektionestettä.
  • Laimennettu liuos on sekoitettava hyvin kääntämällä ylösalaisin monta kertaa.

Laimennuksen jälkeen 1 ml infuusionestettä sisältää 0,5 mg busulfaania.

Laimennettu Busilvex on kirkas, väritön neste.

Käyttöohjeet
Ennen jokaista infuusiota ja sen jälkeen huuhtele infuusiolaitteisto joko 5 ml:lla 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridi-injektionestettä tai 5 % glukoosi-injektionestettä.

Lääkejäämiä ei saa huuhtoa antoletkuun, koska Busilvexin antamista nopeana infuusiona ei ole tutkittu eikä sitä niin ollen suositella.

Koko määrätty Busilvex-annos on annettava kahden tai kolmen tunnin kuluessa käytettävästä esihoito-ohjelmasta riippuen.

Pieniä määriä lääkevalmistetta voidaan annostella 2 tunnin kuluessa käyttäen sähköllä toimivia infuusiopumppuja. Tässä tapauksessa infuusiosarjoissa on käytettävä mahdollisimman pientä aloitustäyttömäärää (0,3-0,6 ml) lääkeliuokselle, jota käytetään ennen varsinaisen Busilvex-infusoinnin aloittamista ja ruisku huuhdellaan sen jälkeen 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridi-injektionesteellä tai (5 %) glukoosi-injektionesteellä.

Älä anna infuusiota samanaikaisesti jonkin toisen i.v.-liuoksen kanssa.

Polykarbonaattiruiskuja ei saa käyttää Busilvexin kanssa.

Kertakäyttöinen. Vain kirkas liuos, jossa ei näy hiukkasia, on käyttökelpoinen.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä sytotoksisia lääkevalmisteita koskevien paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

BUSILVEX infuusiokonsentraatti, liuosta varten
6 mg/ml 8 x 10 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

L01AB01

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

24.05.2017

Yhteystiedot

PIERRE FABRE PHARMA NORDEN AB, sivuliike Suomessa
PL 3
33901 Tampere

040 525 1211
www.pierre-fabre.com
saara.torro@pierre-fabre.com