CABASER tabletti 1 mg

Yksi tabletti sisältää 1 mg kabergoliinia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: laktoosi.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti.

Kabergoliini on tarkoitettu Parkinsonin taudin

• merkkien ja oireiden toissijaiseen hoitoon, silloin kun potilas ei siedä muita kuin torajyväalkaloidityyppisiä lääkkeitä tai kun hoito muunlaisilla lääkkeillä on epäonnistunut
• monoterapiaan
• liitännäishoitoon levodopan ja dopadekarboksylaasin estäjän yhdistelmähoidossa.

Hoito on aloitettava erikoislääkärin valvonnassa. Pitkäaikaishoidon hyöty on uudelleenarvioitava säännöllisesti fibroottisten reaktioiden ja läppävian riskien suhteen (ks. Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Annostus

Huomaa: Tabletin voi jakaa kahteen osaan jakouurteen ansiosta.

Aikuiset ja iäkkäät potilaat
Kuten dopamiiniagonisteilla yleensä, annosvaste sekä tehon että haittavaikutusten osalta näyttää pääasiassa riippuvan yksilöllisestä herkkyydestä.

A) Monoterapia (uudet potilaat)
Optimaalinen annos löydetään titraamalla annosta hitaasti hoidon alussa. Aloitusannos on 0,5 mg vuorokaudessa. Annos saa olla enintään 3 mg vuorokaudessa.

B) Yhdistelmähoito levodopan/dopadekarboksylaasinestäjien kanssa
Optimaalinen annos löydetään titraamalla annosta hitaasti hoidon alussa. Aloitusannos on 1 mg vuorokaudessa. Annos saa olla enintään 3 mg vuorokaudessa.

Levodopaa/dopadekarboksylaasinestäjiä jo saavien potilaiden levodopa-annostusta voidaan pienentää vähitellen. Vastaavasti kabergoliiniannosta voidaan suurentaa, kunnes optimaalinen annostustasapaino saavutetaan.

Koska kabergoliinin puoliintumisaika on pitkä, kabergoliinin vuorokausiannosta olisi suurennettava hitaasti 0,5-1 mg kerrallaan ensimmäisinä hoitoviikkoina, kunnes optimaalinen hoitovaste saavutetaan sekä monoterapiassa että yhdistelmähoidossa. Lisäysten välillä olisi seurattava annosmuutoksen vaikutusta vähintään kaksi viikkoa.

Kliinisissä tutkimuksissa pienille potilasryhmille on annettu enintään 20 mg kabergoliinia vuorokaudessa.

Potilaat, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Pediatriset potilaat
Kabergoliinin turvallisuutta ja tehoa lapsilla ei ole tutkittu, koska Parkinsonin tautia ei heillä esiinny.

Antotapa

Cabaser-tabletit otetaan suun kautta.
Vuorokausiannos olisi otettava kerta-annoksena. Tabletit suositellaan otettaviksi nesteen kera aterian yhteydessä.

Cabaser on tarkoitettu pitkäaikaishoitoon.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille tai muille torajyväalkaloideille.

Pulmonaarinen, perikardiaalinen tai retroperitoneaalinen fibroosi.

Pitkäaikaishoito: näyttö läppäviasta ennen hoitoa tehdyllä sydämen kaikukuvauksella määritettynä.
(Ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet – Fibroosi ja sydämen läppävika sekä niihin mahdollisesti liittyvät kliiniset ilmiöt)

Yleistä
Samoin kuin muilla ergotamiiniyhdisteillä, varovaisuutta on noudatettava myös kabergoliinin annossa potilaille, joilla on vaikea sydän- ja verisuonitauti, Raynaud’n oireyhtymä, peptinen haava, maha-suolikanavan verenvuoto tai anamneesissa vakava psyykkinen sairaus, varsinkin psykoosi.

Maksan vajaatoiminta
Kabergoliinin annostuksen pienentämistä on harkittava potilaille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta.
Kun vaikeaa maksan vajaatoimintaa (Child-Pugh luokka C) sairastaneille potilaille annettiin 1 mg kabergoliinia kerta-annoksena, AUC-arvo suureni verrattuna terveisiin tutkimushenkilöihin ja niihin, joilla maksan vajaatoiminnan aste oli lievempi.

Posturaalinen hypotensio
Posturaalista hypotensiota saattaa esiintyä kabergoliinin annon jälkeen, erityisesti ensimmäisten hoitopäivien aikana. Varovaisuutta on noudatettava, kun kabergoliinia annetaan samanaikaisesti muiden tunnetusti verenpainetta alentavien lääkkeiden kanssa.

Fibroosi ja sydämen läppävika sekä niihin mahdollisesti liittyvät kliiniset ilmiöt
Käytettäessä pitkäkestoisesti torajyväjohdoksia, jotka vaikuttavat serotoniini-5HT2B-reseptoriin agonistisesti (kuten kabergoliini), on ilmennyt fibroottisia ja serooseja tulehduksellisia sairauksia, kuten pleuriitti, pleuraeffuusio, pleurafibroosi, keuhkofibroosi, perikardiitti, perikardiaalinen effuusio, vika yhdessä tai useammassa sydänläpässä (aortta-, mitraali- tai kolmiliuskaläppä) tai retroperitoneaalinen fibroosi. Joissakin tapauksissa sydämen läppävian oireet tai ilmentymät lievittyivät kabergoliinihoidon lopettamisen jälkeen.

Lasko on todettu epänormaalin suureksi pleuraeffuusion/fibroosin yhteydessä. Rintakehän röntgentutkimusta suositellaan, jos lasko suurenee selittämättömästä syystä epänormaaliksi. Seerumin kreatiniinin määrityksiä voidaan myös käyttää apuna fibroottisen sairauden diagnosoinnissa. Pleuraeffuusion/keuhkofibroosin tai sydämen läppävian diagnosoinnin jälkeen kabergoliinihoidon lopettamisen on raportoitu johtaneen oireiden paranemiseen. (Ks. kohta Vasta-aiheet)

Sydämen läppävika on yhdistetty kumulatiivisiin annoksiin; siksi potilasta tulisi hoitaa pienimmällä tehokkaalla annoksella. Kabergoliinihoidon riski-hyötyprofiili potilaalle tulisi arvioida uudelleen joka käynnillä, jotta voidaan määrittää kabergoliinihoidon jatkamisen sopivuus.

Ennen pitkäaikaishoidon aloittamista
Jokaisen potilaan verenkiertoelimistön tila on tutkittava, myös sydämen ultraäänitutkimuksella, jotta voidaan selvittää, onko potilaalla mahdollisesti oireeton läppävika. Ennen hoidon aloittamista on asianmukaista määrittää myös laskon tai muiden tulehdusmerkkiaineiden lähtöarvot ja tehdä keuhkojen toimintakokeet / rintakehän röntgentutkimus ja munuaisten toimintakokeet.
Ei tiedetä, voisiko kabergoliinihoito pahentaa läppävuodon taustalla olevaa sairautta. Jos potilaalla todetaan fibroottinen läppävika, häntä ei saa hoitaa kabergoliinilla (ks. kohta Vasta-aiheet).

Pitkäaikaishoidon aikana
Fibroottisten sairauksien alkamista voi olla vaikea huomata. Siksi potilasta on seurattava säännöllisesti, jotta etenevän fibroosin mahdolliset ilmentymät havaitaan.

Hoidon aikana on siis kiinnitettävä huomiota seuraaviin merkkeihin ja oireisiin:

• Pleuropulmonaarinen sairaus, kuten hengenahdistus, hengitysvaikeus, pitkäkestoinen yskä tai rintakipu.
• Munuaisten vajaatoiminta tai verisuonitukos virtsanjohtimessa/vatsan alueella, mihin voi liittyä lanne-/kylkikipua ja alaraajojen turvotusta sekä mahdollisesti vatsan alueella tuntuvia kyhmyjä tai aristusta, jotka voivat viitata retroperitoneaaliseen fibroosiin.
• Sydämen vajaatoiminta: sydänläpän ja sydänpussin fibroosi on monissa tapauksissa ilmennyt sydämen vajaatoimintana. Siksi sydänläpän fibroosi (ja konstriktiivinen perikardiitti) on poissuljettava, jos tällaisia oireita ilmenee.

Fibroottisten sairauksien kehittymisen varalta on tärkeää seurata potilasta asianmukaisella tavalla kliinisesti ja diagnostisesti. Ensimmäinen sydämen ultraäänitutkimus tulee tehdä 3−6 kuukauden kuluessa hoidon aloittamisesta; tämän jälkeen sydämen ultraääniseurannan tiheys tulisi määrittää yksilöllisesti perustuen asianmukaiseen kliiniseen arviointiin, jossa painotetaan erityisesti edellä mainittuja merkkejä ja oireita. Ultraäänitutkimus tulee tehdä kuitenkin vähintään 6−12 kuukauden välein.

Kabergoliinihoito on lopetettava, jos sydämen ultraäänitutkimuksessa paljastuu uusi läppävuoto tai aiemman läppävuodon paheneminen, läpän ahtauma tai läpän liuskan paksunema tai fibroottinen läppävika (ks. kohta Vasta-aiheet).

Muun kliinisen seurannan (esim. lääkärintarkastus, johon kuuluu sydämen auskultaatio, röntgenkuvaus, tietokonekerroskuvaus) tarve tulee määrittää yksilöllisesti.
Fibroottisen sairauden diagnoosin tueksi tulisi tarvittaessa tehdä asianmukaisia lisätutkimuksia, kuten laskon ja seerumin kreatiniinin määritykset.

Uneliaisuus ja äkillinen nukahtelu
Kabergoliiniin on parkinsonpotilailla yhdistetty uneliaisuutta ja äkillistä nukahtelua. Äkillistä nukahtelua kesken päivittäisten toimien, joissakin tapauksissa täysin asiaa tiedostamatta tai ilman varoittavia merkkejä, on raportoitu. Annostuksen pienentämistä tai hoidon lopettamista on harkittava (ks. kohta Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn).

Impulssikontrollin häiriöt
Potilaita pitää seurata säännöllisesti impulssikontrollin häiriöiden kehittymisen varalta. Potilaiden ja heidän omaishoitajiensa on hyvä tietää, että impulssikontrollin häiriöihin liittyviä käytösoireita (kuten pelihimo, lisääntynyt libido, hyperseksuaalisuus, pakonomainen tuhlaaminen tai ostelu, ahmiminen ja pakonomainen syöminen) voi esiintyä potilailla, jotka ovat käyttäneet dopamiiniagonistia, mukaan lukien Cabaser-valmistetta. Annoksen pienentämistä tai lääkityksen lopettamista pitää harkita, jos tällaisia oireita esiintyy.

Cabaser-tabletit sisältävät laktoosia (75,4 mg). Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi –imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Kliinisissä tutkimuksissa muiden kuin dopamiiniagonismiin perustuvien parkinsonismilääkkeiden (kuten selegiliinin, amantadiinin, biperideenin, triheksifenidyylin) samanaikainen käyttö oli sallittua potilaille, jotka saivat kabergoliinia. Tutkimuksissa, joissa arvioitiin kabergoliinin farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia levodopan tai selegiliinin kanssa, yhteisvaikutuksia ei havaittu.

Kabergoliinin ja muiden torajyväalkaloidien mahdollisesta vuorovaikutuksesta ei ole tietoja, joten torajyväalkaloidien käyttöä samanaikaisesti pitkäaikaisen kabergoliinihoidon kanssa ei suositella.

Koska kabergoliinin hoitovaikutus perustuu dopamiinireseptorien suoraan stimulaatioon, sitä ei saa antaa samanaikaisesti dopamiiniantagonistien (esim. fentiatsiinien, butyrofenonien, tioksanteenien, metoklopramidin) kanssa, koska ne voivat heikentää kabergoliinin hoitovaikutusta.

Muiden torajyväjohdosten tavoin myöskään kabergoliinia ei tule käyttää yhdessä makrolidiantibioottien (esim. erytromysiinin) kanssa, koska tämä voi suurentaa Cabaser-valmisteen systeemistä hyötyosuutta ja lisätä myös haittavaikutuksia.

Raskaus
Hyvin kontrolloituja ja riittäviä tutkimuksia kabergoliinin käytöstä raskaana oleville naisille ei ole tehty. Eläinkokeissa ei ole havaittu teratogeenisia vaikutuksia, mutta farmakodynaamiseen vaikutukseen liittyvää heikentynyttä hedelmällisyyttä ja alkiotoksisuutta on havaittu (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

12 vuotta kestäneessä havainnoivassa tutkimuksessa, jossa seurattiin raskauden lopputuloksia kabergoliinihoidon jälkeen, tietoa saatiin 256 raskaudesta. Seitsemässätoista näistä 256 raskaudesta (6,6 %) lopputuloksena oli vaikea synnynnäinen epämuodostuma tai abortti. Tietoa on saatavilla 23/258 lapsesta, joilla oli yhteensä 27 poikkeavuutta vastasyntyneenä, sekä vaikeita että lieviä. Lihasten ja luuston epämuodostumat olivat yleisimpiä poikkeavuuksia vastasyntyneillä (10) sydämen ja keuhkojen poikkeavuuksien ollessa toiseksi yleisimpänä ryhmänä (5). Tietoa ei ole saatavilla perinataalisista häiriöistä tai pitkäaikaisesta kehittymisestä imeväisillä, jotka altistuivat sikiöaikana kabergoliinille. Kirjallisuudessa hiljattain julkaistuihin tietoihin perustuen merkittävien synnynnäisten epämuodostumien esiintyvyys väestössä yleensä on 6,9 % tai suurempi. Synnynnäisten poikkeavuuksien määrä vaihtelee eri populaatioiden välillä. Kontrolliryhmän puuttumisen vuoksi ei ole mahdollista täsmällisesti määrittää onko riski suurentunut.

On suositeltavaa käyttää ehkäisyä kabergoliinihoidon aikana.

Kabergoliinia voi käyttää raskauden aikana vain, jos hoito katsotaan selvästi tarpeelliseksi huolellisen hyöty-riskiarvion jälkeen.

Koska lääkkeen puoliintumisaika on pitkä ja sikiön raskaudenaikaisesta altistumisesta vain vähän tietoja, raskautta suunnittelevien naisten on lopetettava kabergoliinihoito kuukausi ennen aiottua hedelmöitystä. Jos hedelmöittyminen tapahtuu hoidon aikana, hoito on lopetettava heti kun raskaus on varmistettu, jotta sikiön altistuminen lääkkeelle jää mahdollisimman vähäiseksi.

Imetys
Rotilla kabergoliini ja/tai sen metaboliitit erittyvät rintamaitoon. Ei tiedetä, erittyykö kabergoliini ihmisen rintamaitoon. Ddopamiiniagonistina kabergoliinin oletetaan heikentävän maidoneritystä tai estävän sen kokonaan. Äitejä on kehotettava pidättäytymään rintaruokinnasta kabergoliinihoidon aikana.

Hoidon alussa potilaiden on oltava varovaisia suorittaessaan nopeutta ja tarkkuutta vaativia tehtäviä.

Jos kabergoliinilla hoidetulla potilaalla ilmenee uneliaisuutta ja/tai äkillistä nukahtelua, häntä on kehotettava välttämään ajamista tai muita toimia (esim. koneiden käyttämistä), joissa heikentynyt tarkkaavaisuus voisi aiheuttaa hänelle tai jollekin muulle vakavan vamman tai kuoleman riskin. Tällaisia toimia olisi vältettävä siihen asti, kunnes toistuva äkillinen nukahtelu ja uneliaisuus ovat loppuneet (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Uneliaisuus ja äkillinen nukahtelu).

Kabergoliinihoidon aikana on havaittu ja raportoitu seuraavia haittavaikutuksia, joiden esiintymistiheydet ovat: hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10000, < 1/1000); hyvin harvinainen (< 1/10000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintymistiheyden arviointiin).

* Kun käytetään samanaikaisesti levodopahoidon kanssa.

Impulssikontrollin häiriöt
Pelihimoa, lisääntynyttä sukupuolista halua, hyperseksuaalisuutta, pakonomaista tuhlaamista tai ostelua, ahmimista ja pakonomaista syömistä, voi esiintyä potilailla, jotka ovat käyttäneet dopamiiniagonistia, mukaan lukien Cabaser-valmistetta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www.fimea.fi.

Yliannostus aiheuttaa todennäköisesti oireita, jotka johtuvat dopamiinireseptorien liiallisesta stimulaatiosta. Niitä voivat olla pahoinvointi, oksentelu, mahavaivat, ortostaattinen hypotensio, sekavuus/psykoosi ja aistiharhat.

Tarvittaessa tukihoidolla poistetaan imeytymätön lääkeaine elimistöstä ja ylläpidetään verenpainetta. Potilaalle voidaan antaa lisäksi dopamiiniantagonisteja.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Parkinsonismilääkkeet, dopamiiniagonistit, ATC-koodi on N04BC06.

Kabergoliini on dopaminerginen ergoliinijohdos, joka on voimakas ja pitkävaikutteinen dopamiini-D₂-reseptoriagonisti. Rotilla tämä yhdiste vaikuttaa D₂-dopamiini-reseptoreihin aivolisäkkeen laktotrofisissa soluissa ja vähentää prolaktiinin eritystä, kun suun kautta otettava annos on 3-25 mikrog/kg ja in vitro -pitoisuus on 45 pg/ml. Lisäksi kabergoliini vaikuttaa keskushermostoon dopaminergisesti: se stimuloi D₂-reseptoreita annoksilla, jotka ovat suurempia kuin seerumin prolaktiinitasoa alentavat annokset. Parkinsonin taudin eläinmallissa motorinen toimintavajaus parani rotilla, kun niille annettiin kabergoliinia suun kautta 1-2,5 mg/kg vuorokaudessa ja apinoilla, kun niille annettiin kabergoliinia ihonalaisesti 0,5-1 mg/kg.

Terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä 0,3-2,5 mg kabergoliinia kerta-annoksena suun kautta pienensi seerumin prolaktiinipitoisuutta merkittävästi. Vaikutus alkaa nopeasti (3 tunnin sisällä annosta) ja kestää pitkään (jopa 7-28 vuorokautta). Prolaktiinipitoisuutta pienentävän vaikutuksen sekä voimakkuus että kesto riippuvat annoksesta.

Cabaser-valmisteen farmakodynaamiset vaikutukset, jotka eivät ole yhteydessä sen hoitovaikutukseen, liittyvät vain verenpaineen laskuun. Kerta-annoksena annetun Cabaser-valmisteen verenpainetta alentava enimmäisvaikutus ilmenee yleensä kuuden tunnin kuluessa valmisteen annosta. Enimmäisvaikutus verenpaineeseen ja vaikutuksen yleisyys riippuvat annoksesta.

Eräässä 3-5 vuotta kestäneessä kaksoissokkotutkimuksessa tutkittiin potilaita, joilla oli äskettäin diagnosoitu Parkinsonin tauti. Tulosten mukaan kabergoliinin mediaaniannos (3 mg kerran vuorokaudessa) pienensi motoristen komplikaatioiden riskiä enemmän kuin levodopa. Kabergoliinihoitoa täydennettiin levodopalla 64 prosentilla potilaista. Kliinisesti parantunut motorinen toimintakyky säilyi useimmilla potilailla.

Kabergoliinin farmakokineettistä ja metabolista profiilia on tutkittu terveillä vapaaehtoisilla nais- ja miespuolisilla koehenkilöillä, hyperprolaktinemiaa sairastavilla naispotilailla ja parkinsonismipotilailla. Täydellisiä tietoja kabergoliinin absoluuttisesta hyötyosuudesta tai mahdollisesti alkureitin aineenvaihdunnasta ei kuitenkaan ole käytettävissä. Kun radioaktiivisesti merkittyä yhdistettä annettiin suun kautta, se imeytyi maha-suolikanavasta nopeasti ja huippupitoisuus plasmassa saavutettiin 0,5-4 tunnissa. Kymmenen päivän kuluessa annosta noin 18/20 % radioaktiivisesta annoksesta (³H-kabergoliini/¹⁴C-kabergoliini) erittyi virtsaan ja 55/72 % ulosteeseen. Annoksesta erittyi muuttumattomana virtsaan 2-3 %.

Virtsasta tunnistettu päämetaboliitti oli 6-allyyli-8b-karboksiergoliini, jonka osuus annoksesta oli 4-6 %. Lisäksi virtsasta löytyi kolme muuta metaboliittia, joiden osuus annoksesta oli yhteensä 3 %. In vitro -metaboliittien on todettu olevan paljon heikompia D₂-dopamiinireseptoriantagonisteja kuin kabergoliini.

Muuttumattoman kabergoliinin vähäinen erittyminen virtsaan on vahvistettu myös tutkimuksissa, joissa ei ole käytetty radioaktiivisesti merkittyä valmistetta. Virtsaan erittymisen perusteella arvioitu kabergoliinin eliminaation puoliintumisaika on pitkä (63-68 tuntia terveillä vapaaehtoisilla, 79-115 tuntia hyperprolaktinemiapotilailla).

Kabergoliinin farmakokinetiikka ei näytä riippuvan annoksesta terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä (0,5-1,5 mg:n annoksilla) eikä parkinsonismipotilailla (vakaan tilan vuorokausiannos ad 7 mg/vrk).

Eliminaation puoliintumisajan perusteella vakaan tilan pitoisuus saavutetaan 4 viikon kuluttua. Tästä ovat osoituksena keskimääräiset huippupitoisuudet plasmassa sekä kerta-annoksen jälkeen (37±8 pg/ml) että 4 viikkoa kestäneen toistuvan annon jälkeen (101±43 pg/ml). In vitro -tutkimukset ovat osoittaneet, että kun pitoisuus on 0,1-10 ng/ml, lääkkeestä 41-42 % on sitoutunut plasman proteiineihin.

Ruoka ei näytä vaikuttavan kabergoliinin imeytymiseen tai eliminoitumiseen.

Munuaisten vajaatoiminta ei vaikuta kabergoliinin kinetiikkaan, mutta vaikean maksan vajaatoiminnan yhteydessä (11-12 pistettä Child-Pughin asteikolla; asteikon enimmäispistemäärä 12) on osoitettu AUC-arvon suurenemista.

Lähes kaikki prekliinisten turvallisuustutkimusten aikana todetut löydökset johtuvat kabergoliinin keskushermostoon kohdistuvista dopaminergisistä vaikutuksista tai prolaktiinin pitkäaikaisesta estosta jyrsijöillä, joiden spesifinen hormonaalinen fysiologia on erilainen kuin ihmisellä. Kabergoliinilla tehdyt prekliiniset turvallisuustutkimukset osoittavat, että yhdisteen turvallisuusmarginaali on johdonmukainen jyrsijöillä ja apinoilla ja että se ei aiheuta teratogeenista, genotoksista eikä karsinogeenista riskiä.

Vedetön laktoosi, leusiini.

Ei oleellinen.

2 vuotta.

Säilytä alle 25 °C. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

CABASER tabletti
1 mg (J) 30 kpl (49,32 €)

PF-selosteen tieto

Tabletit on pakattu joko ruskeaan, tyypin I lasista valmistettuun tablettipurkkiin, jossa on kierrekorkki, tai muovipurkkiin (HDPE), jossa on lapsiturvallinen polypropyleenikorkki. Korkin sisällä on silikageelikuivausainetta.

Yhdessä tablettipurkissa on 30 tablettia.
Tablettipurkki on pakattu pahvikoteloon.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, soikea, molemmilta puolilta kovera tabletti, jonka toisella pinnalla on jakouurre ja merkintä ”7” jakoviivan vasemmalla puolella ja ”01” jakoviivan oikealla puolella. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Cabaser-tablettipurkin kannessa on kuivausaine, jota ei saa poistaa.

CABASER tabletti
1 mg 30 kpl

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Parkinsonin tauti ja siihen verrattavat liikehäiriöt (110).
• Peruskorvaus (40 %).

N04BC06

12.11.2021