Vertaa PF-selostetta

BISOPROLOL ORION tabletti 2,5 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää 2,5 mg bisoprololifumaraattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

  • Stabiili krooninen sydämen vajaatoiminta, jossa vasemman kammion systolinen toiminta on heikentynyt. Valmistetta käytetään yhdessä ACE:n estäjien ja diureettien tai vaihtoehtoisesti sydänglykosidien kanssa (lisätiedot, ks. kohta Farmakodynamiikka)
  • Stabiili krooninen rasitusrintakipu
  • Essentiaalinen verenpainetauti.

Annostus ja antotapa

Antotapa

Suun kautta.

Stabiili krooninen sydämen vajaatoiminta

Kroonista sydämen vajaatoimintaa hoidetaan tavallisesti ACE:n estäjällä (tai angiotensiinireseptorin salpaajalla, jos potilas ei siedä ACE:n estäjiä), beetasalpaajalla, diureeteilla ja sopivissa tilanteissa sydänglykosideilla. Potilaan tilan on oltava vakaa (ei akuuttia vajaatoimintaa), kun bisoprololihoito aloitetaan.

Hoitavalla lääkärillä olisi suositeltavaa olla kokemusta kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoidosta.

Titrausvaiheen aikana tai sen jälkeen voi ilmetä sydämen vajaatoiminnan ohimenevää pahenemista, hypotensiota tai bradykardiaa.

Annoksen titraaminen

Stabiilin kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoidossa käytettävä bisoprololifumaraattiannos on titrattava.

Bisoprololifumaraattihoito aloitetaan suurentamalla annosta asteittain seuraavasti:

  • 1,25 mg kerran vuorokaudessa ensimmäisen viikon ajan. Jos annos on hyvin siedetty, suurenna annokseen
  • 2,5 mg kerran vuorokaudessa toisen viikon ajan. Jos annos on hyvin siedetty, suurenna annokseen
  • 3,75 mg kerran vuorokaudessa kolmannen viikon ajan. Jos annos on hyvin siedetty, suurenna annokseen
  • 5 mg kerran vuorokaudessa neljän seuraavan viikon ajan. Jos annos on hyvin siedetty, suurenna annokseen
  • 7,5 mg kerran vuorokaudessa neljän seuraavan viikon ajan. Jos annos on hyvin siedetty, suurenna annokseen
  • 10 mg kerran vuorokaudessa ylläpitohoitona.

Suositeltu enimmäisannos on 10 mg kerran vuorokaudessa.

Annosta titrattaessa suositellaan potilaan huolellista tarkkailua peruselintoimintojen (syke, verenpaine) ja sydämen vajaatoiminnan pahenemisoireiden suhteen. Oireita voi ilmetä jo ensimmäisenä hoitopäivänä.

Hoidon muuttaminen

Jos suositeltu enimmäisannos ei ole hyvin siedetty, voidaan harkita annoksen asteittaista pienentämistä.

Jos potilaalla ilmenee sydämen vajaatoiminnan ohimenevää pahenemista, hypotensiota tai bradykardiaa, suositellaan muiden samanaikaisten lääkkeiden annostuksen tarkistamista. Bisoprololiannosta on ehkä myös pienennettävä tilapäisesti tai harkittava koko hoidon lopettamista.

Potilaan tilan jälleen vakaannuttua tulisi aina harkita bisoprololihoidon uudelleen aloittamista ja/tai annoksen suurentamista.

Hoidon mahdollinen lopetus suositellaan tehtäväksi annosta asteittain pienentämällä, koska hoidon lopettaminen kerralla voi aiheuttaa potilaan tilan akuutin heikkenemisen.

Stabiilin kroonisen sydämen vajaatoiminnan bisoprololifumaraattihoito on yleensä pitkäkestoista.

Tablettien ottaminen

Bisoprololifumaraattitabletit otetaan aamulla. Tabletit voi ottaa ruoan kanssa. Tabletit niellään nesteen kera, eikä niitä saa pureskella.

Munuaisten tai maksan vajaatoiminta

Saatavilla ei ole tietoa bisoprololifumaraatin farmakokinetiikasta kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastavissa potilaissa, joilla on maksan tai munuaisten vajaatoiminta. Siksi näiden potilaiden annosta suurennettaessa on oltava erityisen varovainen.

Iäkkäät potilaat

Annostusta ei tarvitse muuttaa. Hoito suositellaan aloitettavaksi pienimmällä mahdollisella annoksella.

Lapset ja nuoret

Bisoprololifumaraatin käyttöä lapsille ja nuorille ei suositella, koska kokemuksia bisoprololifumaraattihoidosta tämänikäisille ei ole.

Verenpainetauti ja rasitusrintakipu

Tavallinen annos on 10 mg kerran vuorokaudessa. Suositeltu enimmäisannos on 20 mg/vrk. Iskeemistä sydänsairautta sairastavan hoito suositellaan lopetettavaksi asteittain 1–2 viikon aikana. Joillekin potilaille voi riittää 5 mg/vrk.

Munuaisten tai maksan vajaatoiminta

Silloin kun potilaalla on terminaalivaiheen munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 20 ml/min) tai maksan vajaatoiminta, bisoprololin enimmäisannos on 10 mg kerran vuorokaudessa.

Iäkkäät potilaat

Annostusta ei normaalisti tarvitse muuttaa, mutta joillekin potilaille voi riittää 5 mg/vrk. Muiden aikuispotilaiden annostusta on ehkä pienennettävä, jos heillä on vaikea munuaisten tai maksan toimintahäiriö.

Lapset ja nuoret

Bisoprololifumaraatin käyttöä lapsille ja nuorille ei suositella, koska kokemuksia bisoprololifumaraattihoidosta tämänikäisille ei ole.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys bisoprololille tai valmisteen apuaineille
  • hoitamaton, akuutti tai kompensoimaton sydämen vajaatoiminta, joka vaatii laskimonsisäistä inotrooppista tukihoitoa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
  • kardiogeeninen sokki
  • toisen tai kolmannen asteen eteis‑kammiokatkos (jos ei ole sydämentahdistinta)
  • sairas sinus ‑oireyhtymä
  • sinus‑eteiskatkos
  • bradykardia, jossa syke on alle 60/min ennen hoidon aloittamista
  • hypotensio (systolinen verenpaine alle 100 mmHg)
  • vaikea keuhkoastma tai vaikea krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus
  • alaraajojen tukkivan valtimotaudin myöhäisvaihe ja Raynaud’n oireyhtymä
  • hoitamaton feokromosytooma (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
  • metabolinen asidoosi.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Varovaisuutta on noudatettava bisoprololifumaraatin käytössä seuraavissa tiloissa:

  • stabiili krooninen sydämen vajaatoiminta (bisoprololihoito on käyttöaiheinen hoidon alussa tehtävän annostitrauksen jälkeen)
  • bronkospasmi (keuhkoastma, obstruktiivinen hengitystiesairaus)
  • diabetes, jossa verensokeriarvojen vaihtelu on suurta; hypoglykemian oireet saattavat peittyä
  • tiukka paasto
  • meneillään oleva siedätyshoito
  • ensimmäisen asteen eteis‑kammiokatkos
  • Prinzmetalin angina
  • alaraajojen tukkiva valtimotauti (vaivat voivat voimistua etenkin hoitoa aloitettaessa)
  • yleisanestesia.

Yleisanestesian saaneilla potilailla beetasalpaus vähentää rytmihäiriöiden ilmaantuvuutta ja sydänlihaksen hapenpuutetta sekä induktion ja intubaation aikana että leikkauksen jälkeen. Nykyään suositellaan beetasalpaaja‑ylläpitohoidon jatkamista normaalisti leikkauksesta huolimatta. Anestesiologille on kerrottava beetasalpaajahoidosta mahdollisten lääkeyhteisvaikutusten vuoksi. Lääkeyhteisvaikutukset voivat aiheuttaa bradyarytmioita, reflektorisen takykardian vaimenemista ja verenhukkaa kompensoivan refleksin heikkenemistä. Jos beetasalpaajahoidon keskeyttäminen ennen leikkausta arvioidaan tarpeelliseksi, on se tehtävä annosta asteittain pienentämällä siten, että hoito päättyy viimeistään 48 tuntia ennen anestesiaa.

Bisoprololifumaraatin käytöstä ei ole kokemusta sellaisten sydämen vajaatoimintapotilaiden hoidossa, joilla on lisäksi jokin seuraavista sairauksista tai tiloista:

  • insuliinihoitoa vaativa diabetes (tyypin I diabetes)
  • munuaisten vaikea vajaatoiminta (seerumin kreatiniini >300 mikromol/l)
  • maksan vaikea vajaatoiminta
  • restriktiivinen sydänlihassairaus
  • synnynnäinen sydänsairaus
  • hemodynaamisesti merkittävä elimellinen läppävika
  • sydäninfarkti vimeisen 3 kk:n aikana.

Bisoprololifumaraatin yhdistämistä seuraavien lääkeaineiden kanssa ei yleensä suositella: verapamiili‑ ja diltiatseemityyppiset kalsiuminestäjät, ryhmän I rytmihäiriölääkkeet ja keskushermostoon vaikuttavat verenpainelääkkeet. Lisätiedot, ks. kohta Yhteisvaikutukset.

Jos potilaalla on mahdollisesti oireinen keuhkoastma tai muu krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus, bisoprololihoitoon on yhdistettävä samanaikainen keuhkoputkia laajentava hoito. Astmapotilaiden hengitysteiden virtausvastus voi toisinaan kasvaa, jolloin beeta2‑stimulanttien annosta on ehkä suurennettava.

Muiden beetasalpaajien tavoin bisoprololifumaraatti saattaa lisätä sekä herkkyyttä allergeeneille että voimistaa anafylaktisten reaktioiden vaikeusastetta. Adrenaliinihoidon vaikutus ei ole aina odotetunlainen.

Jos potilaalla on tai on aiemmin ollut psoriaasia, beetasalpaajia (esim. bisoprololifumaraattia) saa määrätä vasta huolellisen hyöty–riskiarvion jälkeen.

Bisoprololifumaraattihoito voi peittää tyreotoksikoosin oireet.

Bisoprololia saa antaa feokromosytoomapotilaille vasta alfareseptorisalpauksen jälkeen.

Bisoprololifumaraattihoitoa aloitettaessa potilaan tilaa on seurattava säännöllisesti. Katso annostus ja antotapa kohdasta Annostus ja antotapa.

Bisoprololifumaraattihoitoa ei saa lopettaa yhtäkkiä, jollei se ole selvästi tarpeen. Katso lisätietoja kohdasta Annostus ja antotapa.

Yhteisvaikutukset

Yhdistelmät, joita ei suositella

Verapamiili‑ ja vähäisemmässä määrin diltiatseemityyppiset kalsiuminestäjät: Sydänlihaksen supistuvuus ja eteis‑kammiojohtuminen heikentyvät. Verapamiilin anto laskimoon beetasalpaajahoitoa saavalle voi alentaa verenpainetta voimakkaasti ja aiheuttaa eteis‑kammiokatkoksen.

Ryhmän I rytmihäiriölääkkeet (esim. kinidiini, disopyramidi; lidokaiini, fenytoiini; flekainidi, propafenoni): Vaikutus eteisten ja kammioiden johtumisnopeuteen voi voimistua ja negatiivinen inotrooppinen vaikutus kasvaa.

Keskushermostoon vaikuttavat verenpainelääkkeet, kuten klonidiini ja muut (esim. metyylidopa, moksonidiini, rilmenidiini): Keskushermostoon vaikuttavien verenpainelääkkeiden samanaikainen käyttö voi pahentaa sydämen vajaatoimintaa vähentämällä keskushermoston sympaattista tonusta (sydämensyke harvenee, minuuttitilavuus pienenee, verisuonet laajenevat). Keskushermostoon vaikuttavien verenpainelääkkeiden käytön äkillinen lopettaminen, etenkin ennen beetasalpaajahoidon keskeyttämistä, voi suurentaa ns. rebound‑hypertension vaaraa.

Yhdistelmät, joiden käytössä on oltava erityisen varovainen

Kalsiuminestäjät, kuten dihydropyridiinijohdokset, joilla on negatiivinen inotrooppinen vaikutus (esim. nifedipiini). Nifedipiini vähentää sydänlihaksen supistuvuutta vaikuttamalla kalsiumin määrään. Nifedipiinin ja beetasalpaajan samanaikainen käyttö beetasalpaajahoitoa saavalle potilaalle voi suurentaa hypotension ja kammioiden pumppaustoiminnan heikkenemisen vaaraa. Tämä voi aiheuttaa sydämen vajaatoiminnan potilaalle, jolla se on ollut latentti. Nifedipiinin negatiivinen inotrooppinen vaikutus voi nopeuttaa sydämen vajaatoiminnan kehittymistä tai pahentaa vajaatoimintaa.

Dihydropyridiinityyppiset kalsiuminestäjät, kuten felodipiini ja amlodipiini: Samanaikainen käyttö voi suurentaa hypotension vaaraa. Sydämen vajaatoimintapotilailla kammioiden pumppaustoiminta voi heikentyä entisestään.

Ryhmän III rytmihäiriölääkkeet (esim. amiodaroni): Vaikutus eteisten ja kammioiden johtumisnopeuteen saattaa voimistua.

Paikallisesti käytettävät beetasalpaajat (esim. silmätipat glaukoomaan): Voivat lisätä bisoprololin systeemisiä vaikutuksia.

Parasympatomimeetit: Samanaikainen käyttö voi hidastaa eteis‑kammiojohtumista ja suurentaa bradykardian vaaraa.

Insuliini ja suun kautta otettavat diabeteslääkkeet: Verensokeripitoisuutta pienentävän vaikutuksen voimistuminen. Adrenergisten beetareseptoreiden salpaus saattaa peittää hypoglykemian oireita.

Anesteetit: Reflektorisen takykardian vaimeneminen ja hypotension vaaran suureneminen (lisätiedot yleisanestesiasta, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Digitalisglykosidit: Syketaajuuden harveneminen, eteis‑kammiojohtumisen hidastuminen.

Tulehduskipulääkkeet (NSAID‑lääkkeet): Tulehduskipulääkkeet voivat vähentää bisoprololin verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Beetasympatomimeetit (esim. isoprenaliini, dobutamiini): Bisoprololin ja beetasympatomimeetin yhdistelmä voi vähentää näiden molempien vaikutusta.

Sekä beeta‑ että alfa‑adrenoseptoreja aktivoivat sympatomimeetit (esim. noradrenaliini, adrenaliini): Yhteiskäyttö bisoprololin kanssa voi tuoda esiin näiden lääkeaineiden verisuonia supistavan vaikutuksen, joka välittyy alfa‑adrenoseptoreiden kautta. Tällöin verenpaine nousee ja katkokävely pahenee. Näiden yhteisvaikutusten ilmenemistä pidetään todennäköisempänä epäselektiivisiä beetasalpaajia käytettäessä. Allergisten reaktioiden hoitoon voidaan tarvita suuria adrenaliiniannoksia.

Samanaikainen käyttö verenpainetta alentavien lääkeaineiden ja muiden verenpainetta mahdollisesti alentavien lääkevalmisteiden (esim. trisyklisten masennuslääkkeiden, barbituraattien, fentiatsiinien) kanssa voi suurentaa hypotension vaaraa.

Moksisylaatti: Voi aiheuttaa vaikeaa posturaalista hypertensiota.

Yhdistelmät, joita tulee käyttää vasta huolellisen harkinnan jälkeen

Meflokiini: Bradykardian vaaran suureneminen.

Monoamiinioksidaasin estäjät (paitsi MAO‑B:n estäjät): Beetasalpaajien verenpainetta alentavan vaikutuksen tehostuminen mutta myös hypertensiivisen kriisin vaara.

Ergotamiinijohdokset: ääreisverenkiertohäiriöiden paheneminen.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Bisoprololifumaraatilla on farmakologisia vaikutuksia, joista voi olla haittaa raskaudelle ja sikiölle /vastasyntyneelle. Beetasalpaajat heikentävät veren läpivirtausta istukassa, mihin on yhdistetty kasvuviiveitä, sikiökuolemia, keskenmenoja ja synnytyksen ennenaikaistumista. Haittavaikutuksia (esim. hypoglykemiaa ja bradykardiaa) voi ilmetä sekä sikiöillä että vastasyntyneillä. Jos beetasalpaajahoito on välttämätön, suositellaan beeta1‑selektiivisiä salpaajia.

Bisoprololia saa käyttää raskausaikana vain selvästi välttämättömissä tapauksissa. Jos bisoprololihoito arvioidaan välttämättömäksi, kohdun ja istukan verenvirtausta ja sikiön kasvua on seurattava. Jos hoidosta on haittaa raskaudelle tai sikiölle, on harkittava jotakin vaihtoehtoista hoitoa. Vastasyntynyttä on seurattava tarkoin. Hypoglykemian ja bradykardian oireita on yleensä odotettavissa kolmen ensimmäisen päivän kuluessa.

Imetys

Bisoprololifumaraatin erittymisestä äidinmaitoon ei ole tietoa. Siksi imetystä bisoprololifumaraatin käytön aikana ei suositella.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Bisoprololifumaraattitableteilla on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Sepelvaltimotautipotilaille tehdyssä tutkimuksessa bisoprololifumaraatti ei heikentänyt ajokykyä. Koska reaktiot lääkkeelle vaihtelevat yksilöittäin, ajokyky tai koneiden käyttökyky voi heikentyä. Tämä on huomioitava erityisesti hoitoa aloitettaessa, lääkitystä muutettaessa ja alkoholia nautittaessa.

Haittavaikutukset

Haittavaikutusten ilmaantuvuutta kuvataan seuraavin termein:

Hyvin yleinen (≥ 1/10)

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinainen (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Hyvin yleinen

Yleinen

Melko harvinainen

Harvinainen

Hyvin harvinainen

Psyykkiset häiriöt

Unihäiriöt, masennus

Painajaiset, aistiharhat

Hermosto

Heitehuimaus, päänsärky

Pyörtyminen

Silmät

Kyynelerityksen väheneminen (huomioitava, jos potilas käyttää piilolinssejä)

Sidekalvotulehdus

Kuulo ja tasapainoelin

Kuulon heikkeneminen

Sydän

Bradykardia

Sydämen vajaatoiminnan paheneminen

Eteis‑kammiojohtumisen häiriöt

Verisuonisto

Raajojen kylmyys tai tunnottomuus, hypotensio

Ortostaattinen hypotensio

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Bronkospasmi potilaalla, jolla on keuhkoastma tai jolla on ollut obstruktiivinen hengitystiesairaus

Allerginen nuha

Ruoansulatuselimistö

Ruoansulatuselimistön vaivat, kuten pahoinvointi, oksentelu, ripuli, ummetus

Maksa ja sappi

Maksatulehdus

Iho ja ihonalainen kudos

Yliherkkyysreaktiot (kutina, punehtuminen, ihottuma)

Beetasalpaajat saattavat laukaista psoriaasin tai pahentaa sitä tai aiheuttaa

psoriaasin kaltaista ihottumaa, hiustenlähtö

Luusto, lihakset ja sidekudos

Lihasheikkous ja krampit

Sukupuolielimet ja rinnat

Erektiohäiriöt

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Voimattomuus, uupumus

Tutkimukset

Triglyseridi‑ ja maksa‑arvojen (ALAT, ASAT) kohoaminen

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‒haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

FI-00034 Fimea

Yliannostus

Yliannostuksen (esim. 15 mg/vrk annoksen 7,5 mg/vrk sijasta) on ilmoitettu aiheuttaneen kolmannen asteen eteis‑kammiokatkoksia, bradykardiaa ja heitehuimausta. Tavallisesti beetasalpaaja‑yliannostuksen yleisimmät odotettavissa olevat merkit ovat bradykardia, hypotensio, bronkospasmi, akuutti sydämen vajaatoiminta ja hypoglykemia. Bisoprololin yliannostustapauksia (enintään 2 000 mg) on toistaiseksi ilmoitettu muutamilla verenpainetauti‑ ja/tai sepelvaltimotautipotilailla; joilla on ilmennyt bradykardiaa ja/tai hypotensiota. Kaikki potilaat toipuivat. Herkkyys bisoprololin yhdelle suurelle kerta‑annokselle vaihtelee paljon yksilöittäin; sydämen vajaatoimintapotilaat ovat todennäköisesti hyvin herkkiä. Siksi näiden potilaiden hoito on aloitettava annosta vähitellen suurentaen kohdassa Annostus ja antotapa olevan hoitokaavion mukaan.

Yliannostuksen sattuessa bisoprololifumaraattihoito on lopetettava ja potilaalle on annettava oireenmukaista ja elintoimintoja tukevaa hoitoa. Käytettävissä olevien vähäisten tietojen perusteella bisoprololia ei saada poistettua elimistöstä juuri lainkaan dialyysilla. Seuraavia yleistoimenpiteitä on harkittava odotettavissa olevien farmakologisten vaikutusten ja muita beetasalpaajia koskevien suositusten perusteella, jos kliininen tilanne sitä vaatii.

Bradykardia: Atropiinia laskimoon. Jos vaste on riittämätön, potilaalle voi antaa varovasti isoprenaliinia tai muuta lääkeainetta, jolla on positiivisia kronotrooppisia ominaisuuksia. Joissakin tilanteissa on ehkä asennettava sydämentahdistin laskimoteitse.

Hypotensio: Laskimonsisäinen nesteytys ja vasopressoreita laskimoon. Myös laskimonsisäisestä glukagonihoidosta voi olla hyötyä.

Toisen tai kolmannen asteen eteis‑kammiokatkos: Potilaan tilan huolellinen tarkkailu. Isoprenaliini‑infuusio tai sydämentahdistimen asennus laskimoteitse.

Sydämen vajaatoiminnan äkillinen paheneminen: Diureetteja, inotrooppisia lääkeaineita ja vasodilataattoreita laskimoon.

Bronkospasmi: Keuhkoputkia laajentava hoito, kuten isoprenaliini, beeta2‑sympatomimeetit ja/tai aminofylliini.

Hypoglykemia: Glukoosia laskimoon.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: selektiiviset beetasalpaajat, ATC koodi: C07AB07

Bisoprololifumaraatti on erittäin beeta1‑selektiivinen salpaaja, jolla ei ole stimuloivaa eikä solukalvoja merkityksellisesti vakauttavaa ominaisvaikutusta. Sen affiniteetti keuhkoputkien ja verisuonten sileälihaksen beeta2‑reseptoreihin sekä aineenvaihdunnan säätelyyn osallistuviin beeta2‑reseptoreihin on vähäistä. Siksi sen ei normaalisti odoteta vaikuttavan hengitysteiden virtausvastukseen eikä beeta2‑välitteisiin metabolisiin vaikutuksiin. Bisoprololin beeta1‑selektiivisyys on terapeuttista annosaluetta laajempi.

CIBIS II ‑tutkimukseen osallistui 2 647 potilasta, joista 83 % (n = 2 202) kuului NYHA III ‑luokkaan ja 17 % (n = 445) NYHA IV ‑luokkaan. Potilailla oli oireinen ja stabiili systolinen sydämen vajaatoiminta (ejektiofraktio ≤ 35 % kaikukardiografian perusteella). Kokonaiskuolleisuus pieneni 17,3 %:sta 11,8 %:iin (suhteellinen pienenemä 34 %). Myös äkkikuolemat (3,6 % vs. 6,3 %; suhteellinen pienenemä 44 %) ja sairaalahoitoa vaatineet sydämen vajaatoimintakohtaukset (12 % vs. 17,6 %; suhteellinen pienenemä 36 %) vähenivät. Lisäksi osoitettiin, että potilaiden NYHA‑luokituksen mukainen toimintakyky parani merkitsevästi. Bisoprololihoitoa aloitettaessa ja annosta titrattaessa ilmeni sairaalahoitoa vaatinutta bradykardiaa (0,53 %), hypotensiota (0,23 %) ja akuuttia dekompensaatiota (4,97 %), mutta näiden tapausten määrät olivat samaa luokkaa kuin lumelääkeryhmässä (0 %, 0,3 % ja 6,74 %). Koko tutkimusaikana ilmeni kuolemaan johtaneita tai toimintakykyä heikentäneitä aivohalvauksia bisoprololiryhmässä 20 ja lumelääkeryhmässä 15.

CIBIS III ‑tutkimukseen osallistui 1 010 iältään ≥ 65‑vuotiasta potilasta, joilla oli lievä tai keskivaikea krooninen sydämen vajaatoiminta (NYHA II tai III) ja vasemman kammion ejektiofraktio ≤ 35 %. Potilaat eivät olleet saaneet aiempaa hoitoa ACE:n estäjillä, beetasalpaajilla tai angiotensiinireseptorin salpaajilla. Tutkimuksessa potilaat saivat ensimmäiset 6 kuukautta joko bisoprololia tai enalapriilia ja sitten 6–24 kuukautta bisoprololin ja enalapriilin yhdistelmää.

Tutkimuksessa todetun trendin mukaan krooninen sydämen vajaatoiminta paheni useammin niillä potilailla, jotka saivat ensimmäiset 6 kuukautta bisoprololia. Tutkimussuunnitelman mukaisessa analyysissa ei pystytty osoittamaan bisoprololi‑aloitushoidon samanarvoisuutta (non‑inferiority) enalapriili‑aloitushoidon kanssa, vaikka ensisijaista yhdistettyä päätetapahtumaa (kuolemantapaukset ja sairaalahoitojaksot) koskeva tulos olikin tutkimuksen lopussa näissä molemmissa sydämen vajaatoiminnan aloitushoidoissa samaa luokkaa: 32,4 % bisoprololi‑aloitushoidon ryhmässä ja 33,1 % enalapriili‑aloitushoidon ryhmässä, per protocol ‑populaatio). Tutkimus osoittaa, että bisoprololi sopii myös iäkkäille potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea krooninen sydämen vajaatoiminta.

Bisoprololia on käytetty jo verenpainetaudin ja rasitusrintakivun hoitoon. Muiden beeta1‑salpaajien tavoin myöskään bisoprololin vaikutusmekanismi kohonneen verenpaineen hoidossa ei ole selvä. Bisoprololin tiedetään kuitenkin pienentävän plasman reniinipitoisuutta huomattavasti.

Bisoprololifumaraatin lyhytkestoinen anto sepelvaltimotautipotilaille, joilla ei ole kroonista sydämen vajaatoimintaa, harventaa syketaajuutta ja pienentää sydämen iskutilavuutta ja sen myötä sydämen minuuttitilavuutta ja hapenkulutusta. Bisoprololifumaraatin pitkäaikainen anto vähentää perifeeristä vastusta, joka on ennen hoitoa tavallista suurempi. Bisoprololi siis poistaa tai vähentää oireita tehokkaasti.

Farmakokinetiikka

Suun kautta annetun ja elimistöön imeytyneen bisoprololin biologinen hyötyosuus on noin 90 %. Plasman proteiineihin sitoutumisaste on noin 30 %. Jakautumistilavuus on 3,5 l/kg. Kokonaispuhdistuma on noin 15 l/h. Puoliintumisaika plasmassa on 10–12 tuntia, joten kerran vuorokaudessa otetun bisoprololin vaikutus kestää 24 tuntia. Bisoprololi erittyy elimistöstä kahta reittiä: 50 % metaboloituu maksassa inaktiivisiksi metaboliiteiksi, jotka erittyvät munuaisteitse. Loput 50 % erittyy munuaisteitse muuttumattomana. Koska bisoprololi eliminoituu samassa määrin sekä munuaisten että maksan kautta, annostusta ei tarvitse muuttaa potilaalle, jolla on maksan tai munuaisten vajaatoiminta. Bisoprololin farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu stabiilia kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastavissa potilaissa, joilla on maksan tai munuaisten vajaatoiminta.

Bisoprololin kinetiikka on lineaarista eikä riipu potilaan iästä.

Bisoprololin pitoisuus plasmassa on suurempi ja puoliintumisaika pidempi kroonista sydämen vajaatoimintaa (NYHA III) sairastavilla kuin terveillä tutkittavilla. Kun annos on10 mg/vrk, enimmäispitoisuus plasmassa on steady state ‑vaiheessa 64±21 ng/ml ja puoliintumisaika on 17±5 h.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta tai karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Muiden beetasalpaajien tavoin suuret bisoprololifumaraattiannokset olivat toksisia sekä emoille (ravinnonotto väheni ja paino laski) että alkioille tai sikiöille (resorptiot lisääntyivät, jälkeläisten syntymäpaino pieneni, fyysinen kehitys hidastui). Bisoprololifumaraatti ei kuitenkaan ollut teratogeeninen.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Mikrokiteinen selluloosa

Kolloidinen, vedetön piidioksidi

Kroskarmelloosinatrium

Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A)

Magnesiumstearaatti

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

2 vuotta.

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

BISOPROLOL ORION tabletti
2,5 mg (J) 30 fol (2,17 €), 100 fol (5,85 €)

PF-selosteen tieto

Valkoinen, PVC/PVDC/alumiiniläpipainopakkaus.

Pakkauskoot:20, 21, 28, 30, 50, 56, 60, 90 ja 100 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai melkein valkoinen, pyöreä, kaksoiskupera tabletti, jonka toisella puolella on jakouurre.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

BISOPROLOL ORION tabletti
2,5 mg 30 fol, 100 fol

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen sydämen vajaatoiminta (201), Krooninen verenpainetauti (205), Krooninen sepelvaltimotauti ja krooniseen sepelvaltimotautiin liittyvä rasva-aineenvaihdunnan häiriö (206), Krooniset sydämen rytmihäiriöt (207).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

C07AB07

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

30.09.2014

Yhteystiedot

ORION OYJ ORION PHARMA
Orionintie 1, PL 65
02101 Espoo

010 4261
www.orion.fi
etunimi.sukunimi@orionpharma.com