Vertaa PF-selostetta

INDAPAMIDE ORION depottabletti 1,5 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi depottabletti sisältää 1,5 mg indapamidia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: yksi depottabletti sisältää 137 mg laktoosia (monohydraattina)

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Depottabletti.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Essentiaalinen hypertensio aikuisilla.

Annostus ja antotapa

Annostus

Yksi tabletti vuorokaudessa, mieluiten aamuisin. Tabletit niellään kokonaisena, pureskelematta veden kera. Indapamidin verenpainetta alentava vaikutus ei voimistu suuremmilla annoksilla, mutta vaikutus suolaneritykseen voimistuu.

Munuaisten vajaatoiminta (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Valmistetta ei saa antaa vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma alle 30 ml/min) sairastaville.

Tiatsididiureetit ja niiden sukuiset diureetit ovat täysin tehokkaita vain silloin, kun munuaisten toiminta on normaali tai vain hieman heikentynyt.

Iäkkäät potilaat (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Iäkkäiden potilaiden plasman kreatiniiniarvot on sovitettava iän, painon ja sukupuolen mukaan. Iäkkäitä potilaita voi hoitaa Indapamide Orion ‑depottableteilla, jos heidän munuaisten toiminta on normaali tai vain hieman heikentynyt.

Maksan vajaatoimintaa sairastavat (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Valmistetta ei saa antaa vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville.

Pediatriset potilaat

Indapamide Orion ‑depottablettien turvallisuutta ja tehoa lasten ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Suun kautta.

Vasta-aiheet

  • yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille sulfonamideille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
  • vaikea munuaisten vajaatoiminta
  • maksaperäinen enkefalopatia tai vaikea maksan toiminnan heikkeneminen
  • hypokalemia.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Erityisvaroitukset

Jos maksan toiminta on heikentynyt, tiatsidisukuiset diureetit voivat aiheuttaa etenkin elektrolyyttihäiriön yhteydessä, hepaattisen enkefalopatian, joka voi edetä maksakoomaksi.. Jos tällaista esiintyy, diureettien käyttö on lopetettava välittömästi.

Valoyliherkkyys

Tiatsidien ja tiatsidisukuisten diureettien yhteydessä on raportoitu valoyliherkkyyttä (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos hoidon aikana ilmaantuu valoyliherkkyyttä, hoito on syytä lopettaa. Jos diureettien käytön aloittaminen uudelleen katsotaan tarpeelliseksi, auringolle tai keinotekoiselle UVA-säteilylle altistuvat alueet suositellaan suojaamaan.

Apuaineet

Indapamide Orion sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkevalmistetta.

Käyttöön liittyvät erityiset varotoimet

Neste- ja elektrolyyttitasapaino

  • Plasman natriumpitoisuus:
    Plasman natriumpitoisuus on mitattava ennen hoidon aloittamista ja säännöllisin väliajoin hoidon aikana. Plasman natriumpitoisuuden pieneneminen voi olla aluksi oireetonta, joten säännöllinen seuranta on siksi välttämätöntä. Iäkkäiden potilaiden ja kirroosipotilaiden natriumarvoja on seurattava vielä tiheämmin (ks. kohdat Haittavaikutukset ja Yliannostus). Kaikki diureetit saattavat aiheuttaa hyponatremiaa, joka saattaa joskus johtaa vakaviin seurauksiin. Hyponatremia ja siihen liittyvä hypovolemia saattavat aiheuttaa dehydraatiota ja ortostaattista hypotensiota. Samanaikainen kloridi-ionihukka saattaa aiheuttaa sekundaarisen kompensatorisen metabolisen alkaloosin, jonka ilmaantuvuus on vähäistä ja vaikeusaste on lievä.
  • Plasman kaliumpitoisuus:
    Kaliumvaje ja siihen liittyvä hypokalemia on tiatsidien ja niiden sukuisten diureettien merkittävä riski. Hypokalemia voi aiheuttaa lihasten häiriöitä. Rabdomyolyysia on raportoitu pääasiassa vaikea-asteisen hypokalemian yhteydessä. Hypokalemian (< 3,4 mmol/l) kehittyminen tulee estää tietyillä riskiryhmään kuuluvilla potilailla, kuten iäkkäillä, aliravituilla ja/tai monia lääkkeitä käyttävillä, kirroosipotilailla, joilla on turvotusta ja askitesta, sepelvaltimotautia ja sydämen vajaatoimintaa sairastavilla. Hypokalemia voimistaa tällaisessa tilanteessa digitalis-valmisteiden sydämeen kohdistuvia haittoja ja lisää rytmihäiriöiden vaaraa.
    Riskiryhmään kuuluvat myös potilaat, joiden QT-aika on pidentynyt, riippumatta siitä, onko tila synnynnäinen vai kehittyykö se hoidon seurauksena. Hypokalemia ja bradykardia altistavat vakaville arytmioille, varsinkin hengenvaaralliselle kääntyvien kärkien takykardialle (torsades de pointes).
    Plasman kaliumarvoja on seurattava tiheämmin kaikissa edellä mainituissa tilanteissa. Plasman kaliumarvot on syytä mitata ensimmäisen kerran hoidon alkua seuraavalla viikolla.
    Hypokalemia on hoidettava, jos se havaitaan. Seerumin pienen magnesiumpitoisuuden yhteydessä havaittu hypokalemia ei välttämättä reagoi hoitoon, ellei seerumin magnesiumpitoisuutta korjata
  • Plasman magnesiumpitoisuus:
    Tiatsidien ja niiden sukuisten diureettien, mukaan lukien indapamidin, on osoitettu lisäävän magnesiumin erittymistä virtsaan, mistä saattaa seurata hypomagnesemia (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).
  • Plasman kalsiumpitoisuus:
    Tiatsidit ja niiden sukuiset diureetit saattavat vähentää kalsiumin erittymistä virtsaan ja aiheuttaa vähäisen ja ohimenevän plasman kalsiumpitoisuuden suurenemisen. Varsinainen hyperkalsemia saattaa johtua aiemmin toteamattomasta lisäkilpirauhasen liikatoiminnasta. Hoito on lopetettava ennen lisäkilpirauhasen toiminnan tutkimista.

Verensokeriarvot

Diabeetikkojen verensokeriarvojen seuranta on tärkeää, etenkin hypokalemian yhteydessä.

Virtsahappo

Hyperurikemiapotilaiden taipumus kihtikohtauksiin voi olla suurentunut.

Munuaisten toiminta ja diureetit

Tiatsididiureetit ja tiatsidisukuiset diureetit ovat täysin tehokkaita vain silloin, kun munuaisten toiminta on normaali tai vain hieman heikentynyt (aikuisten plasman kreatiniiniarvot alle n. 25 mg/l eli 220 µmol/l). Iäkkäiden potilaiden plasman kreatiniiniarvot on sovitettava iän, painon ja sukupuolen mukaan.

Hoidon alussa diureettien aiheuttamasta neste- ja natriumhukasta johtuva hypovolemia aiheuttaa munuaissuodatuksen vähenemistä. Tämä saattaa johtaa veren urea-arvojen ja plasman kreatiniiniarvojen suurenemiseen. Tällaisesta tilapäisestä munuaisten toiminnallisesta vajaatoiminnasta ei ole haittaa, jos potilaan munuaisten toiminta on normaali, mutta se voi kuitenkin pahentaa potilaalla ennestään olevaa munuaisten vajaatoimintaa.

Suonikalvon effuusio, akuutti likinäköisyys ja sekundaarinen ahdaskulmaglaukooma

Sulfonamidit tai sulfonamidien johdannaiset voivat aiheuttaa idiosynkraattisen reaktion, joka johtaa suonikalvon effuusioon ja siihen liittyvään näkökenttäpuutokseen, ohimenevään likinäköisyyteen ja akuuttiin ahdaskulmaglaukoomaan. Oireita, jotka tyypillisesti ilmenevät tuntien tai viikkojen kuluessa lääkehoidon aloittamisesta, ovat äkillisesti heikentynyt näöntarkkuus tai silmäkipu. Hoitamaton ahdaskulmaglaukooma voi johtaa pysyvään näön menetykseen. Ensisijaisena hoitona on keskeyttää hydroklooritiatsidihoito mahdollisimman nopeasti. Pikaista lääkehoitoa tai leikkaustoimenpiteitä voidaan harkita, jos silmänsisäinen paine pysyy hallitsemattomana. Ahdaskulmaglaukooman riskitekijöitä voivat olla aiempi sulfonamidi- tai penisilliiniallergia.

Yhteisvaikutukset

Yhdistelmät, joita ei suositella

Litium

Yhteiskäyttö saattaa suurentaa plasman litiumpitoisuutta sekä aiheuttaa samanlaisia litiumyliannoksen oireita, kuten suolattoman ruokavalion yhteydessä (litiumin erittyminen virtsaan vähenee). Jos diureettien käyttö on kuitenkin välttämätöntä, plasman litiumarvoja on seurattava tarkoin ja annosta on tarvittaessa muutettava.

Varovaisuutta edellyttäviä yhdistelmiä

Kääntyvien kärkien takykardiaa (torsades de pointes) aiheuttavat lääkkeet, joita ovat mm.

  • luokan Ia rytmihäiriölääkkeet (kinidiini, hydrokinidiini, disopyramidi)
  • luokan III rytmihäiriölääkkeet (amiodaroni, sotaloli, dofetilidi, ibutilidi, bretylium)
  • tietyt antipsykootit:
    • fentiatsiinit (klooripromatsiini, syamematsiini, levomepromatsiini, tioridatsiini, trifluoperatsiini), bentsamidit (amisulpridi, sulpridi, sultopridi, tiapridi) butyrofenonit (droperidoli, haloperidoli)
    • muut psykoosilääkkeet (esim. pimotsidi)
    • muut: bepridiili, sisapridi, difemaniili, laskimoon annettava erytromysiini, halofantriini, mitsolastiini, pentamidiini, sparfloksasiini, moksifloksasiini, laskimoon annettava vinkamiini, metadoni, astemitsoli, terfenadiini.

Kammioperäisten rytmihäiriöiden, etenkin kääntyvien kärkien takykardian (torsades de pointes) riski on lisääntynyt (hypokalemia on riskitekijä).

Hypokalemiaa on seurattava ja se on tarvittaessa korjattava ennen tämän lääkeyhdistelmän käytön aloittamista. Kliininen, plasman elektrolyyttien ja EKG:n seuranta.

Jos potilaalla on hypokalemia, on käytettävä lääkeaineita, jotka eivät aiheuta kääntyvien kärkien takykardiaa (torsades de pointes).

Systeemisesti käytetyt tulehduskipulääkkeet (NSAID) myös COX-2-selektiiviset estäjät, suuret salisyylihappoannokset (≥ 3 g/vrk)

Indapamidin verenpainetta alentava vaikutus saattaa heikentyä.

Nestehukasta kärsivillä potilailla on äkillisen munuaisten vajaatoiminnan vaara (glomerulussuodatus heikkenee). Potilasta on nesteytettävä ja munuaisten toimintaa on seurattava hoitoa aloitettaessa.

Angiotensiinikonvertaasin (ACE:n) estäjät

Äkillisen hypotension ja/tai äkillisen munuaisten vajaatoiminnan vaara aloitettaessa ACE:n estäjähoitoa potilaalle, jolla on natriumvaje (etenkin munuaisvaltimon ahtaumaa sairastavilla potilailla).

Verenpainepotilailla, joilla aiempi diureettihoito on aiheuttanut natriumvajeen, on tärkeää:

  • joko lopettaa diureettihoito kolmeksi vuorokaudeksi ennen ACE:n estäjähoidon aloittamista ja aloittaa hypokalemiaa aiheuttava diureetti uudestaan, jos se on tarpeen
  • tai aloittaa ACE:n estäjähoito aluksi pienillä annoksilla ja suurentaa annosta vähitellen.

Kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille, hoito ACE:n estäjillä aloitetaan hyvin pienellä annoksella sen jälkeen kun hypokalemiaa aiheuttavan diureetin annosta on tarvittaessa pienennetty.

Kaikissa näissä tapauksissa munuaisten toimintaa (plasman kreatiniiniarvoja) on seurattava ACE:n estäjällä annettavan hoidon ensimmäisinä viikkoina.

Muut hypokalemiaa aiheuttavat yhdisteet: amfoterisiini B (laskimoon annettuna), glukokortikoidit ja mineralokortikoidit (systeemisesti annettuina) tetrakosaktidi, suolta stimuloivat laksatiivit

Hypokalemian riski on suurentunut (additiivinen vaikutus).

Plasman kaliumarvoja on seurattava ja ne on tarvittaessa korjattava. Tämä on huomioitava etenkin samanaikaisen digitalishoidon yhteydessä. Laksatiivina on käytettävä valmistetta, joka ei stimuloi suolta.

Baklofeeni

Verenpainetta alentava vaikutus voimistuu.

Potilasta on nesteytettävä ja munuaisten toimintaa on seurattava hoitoa aloitettaessa.

Digitalisvalmisteet

Hypokalemia ja/tai hypomagnesemia altistavat digitaliksen toksisille vaikutuksille.

Plasman kaliumpitoisuutta, magnesiumpitoisuutta ja EKG:tä on seurattava ja hoitoa on tarvittaessa muutettava.

Erityistä varovaisuutta edellyttävä samanaikainen käyttö

Allopurinoli

Samanaikainen indapamidihoito voi lisätä yliherkkyysreaktioita allopurinolille.

Yhdistelmät, jotka on huomioitava

Kaliumia säästävät diureetit (amiloridi, spironolaktoni, triamtereeni)

Vaikka yhdistelmäkäyttö on perusteltua joillekin potilaille, heillä saattaa siitä huolimatta esiintyä hypokalemiaa tai hyperkalemiaa (etenkin jos potilaalla on munuaisten vajaatoiminta tai diabetes). Plasman kaliumpitoisuutta ja EKG:tä on seurattava ja hoitoa on tarvittaessa harkittava uudelleen.

Metformiini

Metformiinista johtuvan maitohappoasidoosin vaara suurenee, koska diureetteihin ja etenkin loop-diureetteihin liittyy munuaisten toiminnallisen vajaatoiminnan mahdollisuus. Metformiinia ei saa käyttää, jos plasman kreatiniiniarvot ylittävät 15 mg/l (135 µmol/l) miehillä ja 12 mg/l (110 µmol/l) naisilla.

Jodia sisältävä varjoaine

Jos potilaalla on diureeteista johtuva nestevaje, äkillisen munuaisten vajaatoiminnan vaara on suurentunut, etenkin jos potilas saa suuria annoksia jodia sisältävää varjoainetta.

Potilaalle on annettava nesteytystä ennen jodia sisältävän yhdisteen antamista.

Imipramiinin kaltaiset masennuslääkkeet ja neuroleptit

Verenpainetta alentavan vaikutuksen voimistuminen ja ortostaattisen hypotension riskin suureneminen (additiivinen vaikutus).

Kalsium(suolat)

Hyperkalsemian riski, joka aiheutuu heikentyneestä kalsiumin eliminaatiosta virtsaan.

Siklosporiini, takrolimuusi

Plasman kreatiniiniarvojen suurentumisen vaara siklosporiinipitoisuuden säilyessä muuttumattomana myös silloin, kun potilaalla ei ole neste- tai natriumvajetta.

Kortikosteroidit, tetrakosaktidi (systeemisesti annettuina)

Verenpainetta alentavan vaikutuksen heikentyminen (kortikosteroidien aiheuttama nesteen/natriumin kertyminen elimistöön).

Raskaus ja imetys

Raskaus

Indapamidin käytöstä raskauden aikana ei ole tietoja tai on vähän tietoja (alle 300 raskauden lopputulos). Pitkäkestoinen tiatsidialtistus kolmannen raskauskolmanneksen aikana voi pienentää äidin plasmatilavuutta sekä heikentää kohdun ja istukan verenkiertoa, mistä saattaa aiheutua sikiön ja istukan iskemia ja kasvun hidastumista.

Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Varotoimena suositellaan, että indapamidin käyttöä raskauden aikana pitää mieluiten välttää.

Imetys

Ei ole riittävästi tietoa indapamidin/metaboliittien erittymisestä ihmisen rintamaitoon. Yliherkkyyttä sulfonamidijohdoksille ja hypokalemiaa saattaa esiintyä. Vastasyntyneeseen/imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea.

Indapamidi on hyvin samankaltainen kuin tiatsididiureetit, joihin on imetyksen aikana liittynyt maidon erityksen vähenemistä tai jopa estyminen.

Indapamidia ei suositella rintaruokinnan aikana.

Hedelmällisyys

Lisääntymistoksisuustutkimuksissa ei todettu vaikutuksia naaras- ja urosrottien hedelmällisyyteen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Vaikutuksia ihmisen hedelmällisyyteen ei oletettavasti esiinny.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Indapamidi ei heikennä vireystilaa, mutta yksittäisissä tapauksissa saattaa esiintyä verenpaineeseen liittyviä erilaisia reaktioita, etenkin hoidon alussa tai jos hoitoon lisätään toinen verenpainetta alentava lääkeaine. Ajokyky tai koneidenkäyttökyky voivat tällöin heiketä.

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia ovat hypokalemia, ihon yliherkkyysreaktiot potilailla, joilla on alttius allergialle ja astmalle sekä makulopapulaarisille ihottumille.

Haittavaikutustaulukko

Indapamidihoidon aikana on havaittu seuraavia haittavaikutuksia ja ne on esitetty esiintymistiheyden mukaan seuraavasti:

hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen ( < 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

MedDRA-elinjärjestelmäluokka

Haittavaikutus

Esiintyvyys

Veri ja imukudos

Agranulosytoosi

Hyvin harvinainen

Aplastinen anemia

Hyvin harvinainen

Hemolyyttinen anemia

Hyvin harvinainen

Leukopenia

Hyvin harvinainen

Trombosytopenia

Hyvin harvinainen

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hypokalemia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Yleinen

Hyponatremia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Melko harvinainen

Hypokloremia

Harvinainen

Hypomagnesemia

Harvinainen

Hyperkalsemia

Hyvin harvinainen

Hermosto

Kiertohuimaus (vertigo)

Harvinainen

Väsymys

Harvinainen

Päänsärky

Harvinainen

Parestesiat

Harvinainen

Pyörtyminen

Tuntematon

Silmät

Myopia

Tuntematon

Näön sumeneminen

Tuntematon

Näkökyvyn heikentyminen

Tuntematon

Akuutti ahdaskulmaglaukooma

Tuntematon

Silmän suonikalvon effuusio

Tuntematon

Sydän

Rytmihäiriöt

Hyvin harvinainen

Torsade de pointes -takykardia (saattaa johtaa kuolemaan) (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset)

Tuntematon

Verisuonisto

Hypotensio

Hyvin harvinainen

Ruoansulatuselimistö

Oksentelu

Melko harvinainen

Pahoinvointi

Harvinainen

Ummetus

Harvinainen

Suun kuivuminen

Harvinainen

Haimatulehdus

Hyvin harvinainen

Maksa ja sappi

Maksan toimintahäiriöt

Hyvin harvinainen

Hepaattisen enkefalopatian ilmaantumisen mahdollisuus maksan vajaatoiminnan yhteydessä (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Tuntematon

Hepatiitti

Tuntematon

Iho ja ihonalainen kudos

Yliherkkyysreaktiot

Yleinen

Makulopapulaariset ihottumat

Yleinen

Purppura

Melko harvinainen

Angioedeema

Hyvin harvinainen

Nokkosihottuma

Hyvin harvinainen

Toksinen epidermaalinen nekrolyysi

Hyvin harvinainen

Stevens–Johnsonin oireyhtymä

Hyvin harvinainen

Aikaisemman SLE- eli LED-taudin (lupus erythematosus disseminatus) paheneminen

Tuntematon

Valoyliherkkyysreaktiot (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Tuntematon

Luusto, lihakset ja sidekudos

Lihasspasmit

Tuntematon

Lihasheikkous

Tuntematon

Lihaskipu

Tuntematon

Rabdomyolyysi

Tuntematon

Munuaiset ja virtsatiet

Munuaisten vajaatoiminta

Hyvin harvinainen

Sukupuolielimet ja rinnat

Erektiohäiriö

Melko harvinainen

Tutkimukset

Elektrokardiogrammissa QT-ajan pidentyminen (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset)

Tuntematon

Suurentunut verensokeripitoisuus (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Tuntematon

Suurentunut veren virtsahappopitoisuus (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Tuntematon

Maksaentsyymiarvojen nousu

Tuntematon

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus:

Indapamidivahvuuksien 1,5 mg ja 2,5 mg vertailu vaiheiden II ja III tutkimuksissa plasman kaliumanalyysin perusteella osoitti indapamidin annosriippuvaisen vaikutuksen:

  • Indapamidi 1,5 mg: Plasman kaliumpitoisuus < 3,4 mmol/l todettiin 10 %:lla potilaista ja < 3,2 mmol/l 4 %:lla potilaista 4–6 viikon hoidon jälkeen. Kahdentoista viikon hoidon jälkeen keskimääräinen plasman kaliumpitoisuuden pieneneminen oli 0,23 mmol/l.
  • Indapamidi 2,5 mg: Plasman kaliumpitoisuus < 3,4 mmol/l todettiin 25 %:lla potilaista ja < 3,2 mmol/l 10 %:lla potilaista 4–6 viikon hoidon jälkeen. Kahdentoista viikon hoidon jälkeen keskimääräinen plasman kaliumpitoisuuden pieneneminen oli 0,41 mmol/l.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Oireet

Indapamidin käytön yhteydessä ei ole esiintynyt toksisuutta, kun annokset ovat olleet enintään 40 mg eli 27-kertaiset hoitoannokseen nähden. Äkillisen myrkytyksen merkit ilmaantuvat kaiken tyyppisinä neste- tai elektrolyyttitasapainon häiriöinä (hyponatremia, hypokalemia). Kliinisesti voi esiintyä pahoinvointia, oksentelua, hypotensiota, lihaskouristuksia, huimausta (vertigo), uneliaisuutta, sekavuutta, runsasvirtsaisuutta tai vähävirtsaisuutta, joka voi kehittyä myös anuriaksi (hypovolemian seurauksena).

Hoito

Ensihoitotoimenpiteenä on poistettava nielty lääkeaine elimistöstä nopeasti mahahuuhtelun ja/tai lääkehiilen annon avulla, minkä jälkeen neste-/elektrolyyttitasapaino palautetaan normaaliksi siihen erikoistuneessa hoitoyksikössä.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: diureetit, sulfonamidit, ATC-koodi: C03BA11

Vaikutusmekanismi

Indapamidi on indolirenkaan sisältävä, farmakologisesti tiatsididiureeteille sukua oleva sulfonamidijohdos, joka vaikuttaa estämällä natriumin reabsorptiota tubulusten kortikaalisissa osissa. Se lisää natriumin ja kloridien erittymistä virtsaan sekä vähäisemmässä määrin kaliumin ja magnesiumin erittymistä lisäten siten virtsan muodostumista ja alentaen verenpainetta.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Faasin II ja III tutkimuksissa on osoitettu verenpainetta alentavan tehon säilyvän monoterapiassa 24 tunnin ajan. Tämä havaitaan jo annoksilla, joiden diureettinen vaikutus on vähäinen.

Indapamidin antihypertensiivinen vaikutus liittyy valtimoiden komplianssin paranemiseen ja valtimoiden sekä perifeerisen kokonaisverisuonivastuksen vähenemiseen.

Indapamidi vähentää vasemman kammion hypertrofiaa.

Tiatsidien ja niiden sukuisten diureettien antihypertensiivinen vaikutus ei voimistu enää tietyn annostason jälkeen, mutta haittavaikutuksen lisääntyvät edelleen. Annostusta ei saa siksi suurentaa suositeltua suuremmaksi, jos hoito ei tehoa.

Lisäksi on osoitettu, että verenpainetautia sairastaville annettu lyhytkestoinen, keskipitkä ja pitkäkestoinen indapamidihoito:

  • ei häiritse lipidiaineenvaihduntaa: triglyseridit, LDL- ja HDL-kolesteroli
  • ei heikennä hiilihydraattiaineenvaihduntaa edes diabetesta sairastavilla verenpainetautipotilailla.

Farmakokinetiikka

Indapamidi 1,5 mg on matriisirakenteinen depottabletti, josta lääkeaine vapautuu hitaasti, ja indapamidin vaikutus on siten pitkäkestoinen.

Imeytyminen

Vapautunut indapamidi imeytyy ruoansulatuskanavasta nopeasti ja täydellisesti.

Ruokailu nopeuttaa imeytymistä hieman, mutta ei vaikuta imeytyvän lääkeaineen määrään.

Huippupitoisuus saavutetaan noin 12 tunnissa kerta-annoksen ottamisen jälkeen. Toistuva anto vähentää pitoisuusvaihteluja seerumissa kahden annoksen välillä. Yksilöiden välillä esiintyy vaihtelua.

Jakautuminen

Indapamidista sitoutuu plasman proteiineihin 79 %.

Eliminaation puoliintumisaika plasmasta on 14−24 tuntia (keskimäärin 18 tuntia).

Vakaa tila saavutetaan 7 vuorokauden jälkeen.

Toistuvasta annosta ei seuraa lääkeaineen kertymistä elimistöön.

Biotransformaatio

Lääkeaine eliminoituu pääasiassa virtsan (70 % annoksesta) ja ulosteiden (22 %) kautta inaktiivisina metaboliitteina.

Riskiryhmät

Farmakokineettiset parametrit eivät muutu munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Indapamidilla tehdyt mutageenisuus- ja karsinogeenisuustutkimukset ovat osoittautuneet negatiivisiksi. Eri eläinlajeille oraalisesti annetut suurimmat annokset (40−8 000 kertaa hoitoannoksia suuremmat) ovat osoittaneet indapamidin diureettisten vaikutusten voimistuvan. Akuuttia toksisuutta selvittävissä kokeissa, joissa indapamidia on annettu laskimoon tai vatsaonteloon, tärkeimmät myrkytysoireet ovat liittyneet indapamidin farmakologisiin vaikutuksiin, kuten hengityksen hidastuminen ja perifeerinen vasodilataatio.

Lisääntymistoksisuustutkimuksissa ei ole todettu sikiötoksisuutta eikä teratogeenisuutta.

Uros- tai naarasrottien hedelmällisyys ei heikentynyt.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Tabletin ydin

Laktoosimonohydraatti

Maissitärkkelys, esigelatinoitu

Hypromelloosi

Piidioksidi, kolloidinen, vedetön

Magnesiumstearaatti

Kalvopäällyste

Hypromelloosi

Makrogoli 6000

Titaanidioksidi (E171)

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

2 vuotta.

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

INDAPAMIDE ORION depottabletti
1,5 mg 30 fol (6,02 €), 90 fol (15,71 €)

PF-selosteen tieto

30, 60, 90 tablettia läpipainopakkauksessa (PVC/alumiini).

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai luonnonvalkoinen, pyöreä, kaksoiskupera kalvopäällysteinen tabletti.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

INDAPAMIDE ORION depottabletti
1,5 mg 30 fol, 90 fol

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen verenpainetauti (205).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

C03BA11

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

08.06.2022

Yhteystiedot

ORION OYJ ORION PHARMA
Orionintie 1, PL 65
02101 Espoo


010 4261
www.orion.fi
etunimi.sukunimi@orionpharma.com