LOPEX kapseli, kova 2 mg

Yksi kapseli sisältää 2 mg loperamidihydrokloridia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Kapseli, kova.

• Akuutti epäspesifinen ripuli ja krooninen ripuli.
• Ärtyvän suolen oireyhtymään liittyvien akuuttien ripulijaksojen oireenmukainen hoito aikuisilla.
• Ileostomian jälkeen, jos päivittäisten ulostamiskertojen määrää on tarvetta vähentää.
• Ilman lääkärin määräystä äkillisen ripulin hoitoon.

Annostus

Aikuiset ja yli 12-vuotiaat lapset

Akuutti ripuli

Alkuannos on 2 kapselia (4 mg), minkä jälkeen otetaan 1 kapseli (2 mg) jokaisen ripuliulostuksen jälkeen, kunnes riittävä hoitovaste saavutetaan. Enimmäisannos on 8 kapselia (16 mg) vuorokaudessa. Jos riittävää hoitovastetta ei saavuteta 48 tunnissa, valmisteen käyttö tulee lopettaa.

Krooninen ripuli

Alkuannos on 2 kapselia (4 mg), minkä jälkeen otetaan 1 kapseli jokaisen ripuliulostuksen jälkeen, kunnes riittävä hoitovaste saavutetaan.

Jatkohoidossa annostus on yksilöllinen ja vuorokausiannos voidaan jakaa yhteen tai useampaan osa-annokseen. Keskimääräinen annostus on 2–4 kapselia vuorokaudessa. Enimmäisannos on 8 kapselia vuorokaudessa, eikä sitä saa ylittää. Ellei tällä annoksella saavuteta hoitovastetta 10 vuorokaudessa, valmisteen käyttö on syytä lopettaa. Ylläpitohoitoon lääkärin arvioinnin perusteella.

6–12 -vuotiaat (yli 20 kg) lapset

Akuutti ripuli

Akuutin ripulin hoidossa alkuannos on 1 kapseli (2 mg), jonka jälkeen 1 kapseli (2 mg) jokaisen ripuliulostuksen jälkeen. Jos hoitovastetta akuutissa ripulissa ei saavuteta 48 tunnin kuluessa, valmisteen käyttö lopetetaan.

Krooninen ripuli

Kroonisen ripulin hoidossa alkuannos on 1 kapseli (2 mg) vuorokaudessa ja annos sovitetaan yksilöllisesti kunnes hoitovaste on saavutettu. Hoitovaste saavutetaan yleensä ylläpitoannoksella 1−6 kapselia (2–12 mg) vuorokaudessa.

Enimmäisannos lapsilla on 3 kapselia/20 kg/vrk, mutta annos ei saa ylittää 8 kapselia (16 mg) vuorokaudessa. Valmiste ei sovellu alle 6-vuotiaiden hoitoon. Alle 12-vuotiaille vain lääkärin määräyksestä.

Alle 12-vuotiaat lapset

Tietoja käytöstä alle 12-vuotiaille lapsille on rajoitetusti saatavilla. Ks. kohta Haittavaikutukset Haittavaikutukset.

Aikuiset (yli 18-vuotiaat)

Ärtyvän suolen oireyhtymään liittyvien akuuttien ripulijaksojen oireenmukainen hoito aikuisilla:

Alkuannos on 2 kapselia (4 mg), minkä jälkeen 1 kapseli (2 mg) jokaisen ripuliulostuksen jälkeen.

6 kapselin (12 mg) enimmäisvuorokausiannosta ei pidä ylittää.

Jos hoitovastetta akuutissa ripulissa ei saavuteta 48 tunnin kuluessa, valmisteen käyttö tulee lopettaa. Potilasta on neuvottava hakeutumaan uudelleen lääkäriin, jos oireet eivät parane tai ne pahenevat, ilmaantuu uusia oireita, jos oireet muuttuvat tai jos tiheästi uusiutuvia ripulijaksoja esiintyy yli 2 viikon ajan. Jos ripuli lievittyy merkittävästi 48 tunnin käytön jälkeen (saadaan hoitovaste), mutta ripulioireita on edelleen, tai jos oireiden parannuttua esiintyy uusia akuutteja ripulijaksoja, voi valmisteen käyttöä jatkaa enintään 2 viikkoa.

Iäkkäät potilaat

Annostuksen muuttaminen ei ole tarpeen iäkkäitä potilaita hoidettaessa.

Munuaisten vajaatoiminta

Annostuksen muuttaminen ei ole tarpeen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla.

Maksan vajaatoiminta

Vaikka farmakokineettisiä tietoja maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole saatavilla, on noudatettava varovaisuutta käytettäessä loperamidia näiden potilaiden hoitoon, koska maksan ensikierron metabolia on tällöin heikentynyt (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antotapa

Lopex-kapselit niellään kokonaisina.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• Alle 6-vuotiaat (alle 20 kg) pediatriset potilaat. Valmistetta saa käyttää alle 12-vuotiaiden lasten ripulin hoitoon ainoastaan lääkärin määräyksellä.

Loperamidia ei tule käyttää ensisijaisena hoitona potilailla, joilla on:

• akuutti dysenteria, jonka oireita ovat veriset ulosteet tai korkea kuume
• akuutti haavainen koliitti
• invasiivisten bakteerien (kuten salmonella-, shigella- ja kampylobakteeri) aiheuttama suolitulehdus
• laajakirjoisten antibioottien käyttöön liittyvä pseudomembranoottinen koliitti.

Loperamidia ei yleensä saa käyttää tilanteissa, joissa suolen peristaltiikan estoa tulee välttää mahdollisen vakavan jälkitaudin, kuten ileuksen, megakoolonin ja toksisen megakoolonin, riskin vuoksi. Lopex-hoito on lopetettava välittömästi, jos potilaalla ilmenee ummetusta, viitteitä ileuksen kehittymisestä ja/tai vatsan pingotusta.

Loperamidi on tarkoitettu ripulin oireenmukaiseen hoitoon tiloissa, jolloin riittävää vastetta ei saada dieetillä tai muulla spesifisellä hoidolla. Lopex-hoitoa voidaan tällöin käyttää muun hoidon tukena, mutta ei korvaamaan muuta hoitoa.

Ripulipotilailla, erityisesti lapsilla, saattaa esiintyä neste- ja elektrolyyttivajausta, jolloin oireenmukaiseen hoitoon on syytä liittää riittävä rehydraatio- ja elektrolyyttihoito.

Jos hoitovastetta akuutissa ripulissa ei saavuteta 48 tunnin kuluessa, valmisteen käyttö lopetetaan ja potilasta kehotetaan kääntymään lääkärin puoleen.

Erityiset varoitukset ärtyvän suolen oireyhtymää (IBS) sairastaville: Yli 40-vuotiaiden potilaiden pitkän tauon jälkeen uusiutuneiden tai muuttuneiden ärtyneen suolen oireyhtymän oireiden tai niihin liittyvän laihtumisen tai ummetuksen tausta on selvitettävä. Valmistetta ei pidä käyttää, jos potilaalla esiintyy vaikeaa ummetusta. Jos oireet pahenevat tai muuttuvat tai ilmaantuu uusia oireita, tai jos ripulijaksot uusiutuvat tiheästi, potilasta on neuvottava hakeutumaan uudelleen lääkäriin.

AIDS-potilaan ripulin hoito Lopex-valmisteella on lopetettava heti, jos potilaalla ilmenee vatsan pingotuksen oireita. Virus- tai bakteeriperäistä koliittia sairastavilla ja loperamidia käyttävillä AIDS-potilailla on erittäin harvinaisina tapauksina ilmoitettu toksista megakoolonia.

Yliannostuksen yhteydessä on ilmoitettu sydäntapahtumia, kuten QT-ajan pitenemistä, QRS-kompleksin levenemistä ja kääntyvien kärkien takykardiaa. Joissakin tapauksissa potilas kuoli (ks. kohta Yliannostus). Yliannostus saattaa paljastaa olemassa olevan Brugadan oireyhtymän. Potilaiden ei tule ylittää suositeltua annosta ja/tai suositeltua hoidon kestoa.

Tietoja käytöstä alle 12-vuotiaille lapsille on rajoitetusti saatavilla. Ks. kohta Haittavaikutukset Haittavaikutukset.

Loperamidin farmakokinetiikasta ei ole tietoa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Valmisteen käytössä maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa on kuitenkin noudatettava varovaisuutta, koska maksan ensikierron metabolia on tällöin heikentynyt. Maksan vajaatoimintaa sairastavia potilaita on syytä seurata tarkoin mahdollisten keskushermostoperäisten haittavaikutusten varalta.

Annostuksen sovittaminen ei ole tarpeen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla, koska suurin osa lääkeaineesta metaboloituu ja sekä metaboliitit että muuttumaton lääkeaine erittyvät ulosteeseen.

Ei-kliiniset tiedot ovat osoittaneet, että loperamidi metaboloituu P-glykoproteiinin kautta. Loperamidin 16 mg:n kerta-annos samanaikaisesti kinidiinin tai ritonaviirin (P-glykoproteiinin estäjiä) kanssa aiheutti plasman loperamidipitoisuuden kaksin- tai kolminkertaistumisen. Yhteisvaikutus on mahdollinen myös muiden P-glykoproteiinin estäjien kanssa, esim. siklosporiinin, verapamiilin ja makrolidiantibioottien kanssa. Tämän P-glykoproteiinin estäjien ja suositelluilla annoksilla (2 mg–16 mg:n enimmäisvuorokausiannos) käytetyn loperamidin välillä havaitun farmakokineettisen yhteisvaikutuksen kliinistä merkitystä ei tiedetä.

Loperamidin 4 mg:n kerta-annos samanaikaisesti itrakonatsolin (CYP3A4:n ja P-glykoproteiinin estäjä) kanssa aiheutti plasman loperamidipitoisuuden kolmin- tai nelinkertaistumisen. Samassa tutkimuksessa CYP2C8:n estäjä gemfibrotsiili suurensi loperamidin pitoisuuden noin kaksinkertaiseksi. Itrakonatsolin ja gemfibrotsiilin yhdistelmä nelinkertaisti loperamidin huippupitoisuuden plasmassa ja suurensi altistuksen 13-kertaiseksi. Mitatut pitoisuuksien suurentumiset eivät liittyneet psykomotorisilla testeillä (subjektiivinen uneliaisuus ja Digit Symbol Substitution Test) mitattuihin keskushermostovaikutuksiin.

Loperamidin (16 mg:n kerta-annos) samanaikainen anto ketokonatsolin (CYP3A4:n ja P-glykoproteiinin estäjä) kanssa aiheutti plasman loperamidipitoisuuden viisinkertaistumisen.

Tähän pitoisuuden suurenemiseen ei pupillien koon perusteella liittynyt farmakodynaamisten vaikutusten voimistumista.

Loperamidin samanaikainen käyttö oraalisen desmopressiinin kanssa aiheutti plasman desmopressiinipitoisuuksien kolminkertaistumisen. Yhteisvaikutuksen oletetaan johtuvan hidastuneesta mahasuolikanavan motiliteetista.

Samanlaisia farmakologisia ominaisuuksia omaavat aineet voivat voimistaa loperamidin vaikutusta. Ruuansulatuskanavan läpikulkua nopeuttavat aineet voivat heikentää loperamidin vaikutusta.

Raskaus

Vaikka loperamidilla ei ole todettu olevan sikiötoksisia tai teratogeenisia ominaisuuksia, odotettu terapeuttinen hyöty ja mahdolliset haitat on arvioitava, ennen kuin Lopex-hoitoa käytetään raskauden aikana ja etenkin raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Imetys

Pieniä määriä loperamidia voi erittyä ihmisen rintamaitoon. Lopex-hoitoa ei suositella käytettäväksi imetyksen aikana.

Ripulin johdosta voi esiintyä väsymystä, huimausta tai uneliaisuutta Lopex-hoidon aikana. Siksi on noudatettava varovaisuutta autoa ajettaessa ja tarkkuutta vaativia koneita käytettäessä.

Aikuiset ja ≥ 12-vuotiaat lapset

Loperamidin turvallisuutta ripulin hoidossa on arvioitu kaikkiaan 3076 potilaalle (aikuisia ja yli 12-vuotiaita lapsia) 31 kontrolloidussa ja ei-kontrolloidussa loperamidilla suoritetussa kliinisessä tutkimuksessa. Näistä tutkimuksista 26 käsitteli akuuttia ripulia (N=2755) ja 5 kroonista ripulia (N=321).

Akuutin ripulin hoidossa yleisimmin raportoidut haittavaikutukset (yleisyys ≥ 1 %) loperamidilla suoritetuissa kliinisissä tutkimuksissa olivat: ummetus (2,7 %), ilmavaivat (1,7 %), päänsärky (1,2 %), pahoinvointi (1,1 %). Kroonisen ripulin hoidossa yleisimmin raportoidut haittavaikutukset (yleisyys ≥ 1 %) loperamidilla suoritetuissa kliinisissä tutkimuksissa olivat: ilmavaivat (2,8 %), ummetus (2,2 %), pahoinvointi (1,2 %) ja huimaus (1,2 %).

Loperamidille kliinisissä tutkimuksissa (akuutti tai krooninen ripuli tai molemmat) raportoidut sekä myyntiluvan myöntämisen jälkeiseen kokemukseen perustuvat haittavaikutukset on esitetty alla olevassa taulukossa.

Haittavaikutusten esiintymistiheys ilmoitetaan seuraavasti:

hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

a: Haittavaikutus perustuu myyntiluvan myöntämisen jälkeisiin raportteihin. Koska myyntiluvan myöntämisen jälkeisten haittavaikutusten analysoinnissa ei eroteltu käyttöaiheita tai potilaiden ikäryhmiä, haittavaikutuksen yleisyys on arvioitu kaikista loperamidilla suoritetuista kliinisistä tutkimuksista, mukaan lukien tutkimukset alle 12-vuotiaille lapsille (N=3683).

b: Ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

c: Raportoitu vain suussa liukenevilla tableteilla.

Niitä kliinisiin tutkimuksiin perustuvia haittavaikutuksia, joille ei ole ilmoitettu yleisyyttä, ei ole havaittu tai niiden ei arvioitu olevan haittavaikutuksia kyseisellä käyttöaiheella.

Pediatriset potilaat

Loperamidin turvallisuutta arvioitiin 607 potilaalle (ikä 10 vrk – 13 vuotta), jotka osallistuivat 13 kontrolloituun ja ei-kontrolloituun kliiniseen tutkimukseen akuutin ripulin hoidossa. Yleensä tämän potilasryhmän haittavaikutusprofiili oli samankaltainen kuin loperamidilla suoritetuissa kliinisissä tutkimuksissa aikuisille ja vähintään 12-vuotiaille lapsille.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet

Yliannostustapauksissa (mukaan lukien maksan vajaatoiminnasta johtuva suhteellinen yliannostus) keskushermostoperäistä depressiota (stupor, koordinaatiohäiriöt, uneliaisuus, mioosi, kohonnut lihastonus, hengityslama), virtsaumpea ja ileusta saattaa esiintyä. Lapset saattavat olla herkempiä lääkkeen keskushermostovaikutuksille.

Henkilöillä, jotka ovat ottaneet liikaa loperamidia, on havaittu sydäntapahtumia, kuten QT-ajan piteneminen, QRS-kompleksin leveneminen, kääntyvien kärkien takykardia (torsades de pointes), muut vakavat kammioperäiset rytmihäiriöt, sydänpysähdys ja pyörtyily (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Myös kuolemantapauksia on raportoitu. Yliannostus saattaa paljastaa olemassa olevan Brugadan oireyhtymän.

Hoito

Yliannostuksessa on aloitettava EKG-seuranta QT-ajan pitenemisen varalta.

Yliannostuksen hoito on oireenmukaista ja supportiivista. Lääkehiiliseos kolmen tunnin kuluessa loperamidin oton jälkeen todennäköisesti vähentää aineen imeytymistä.

Jos keskushermostoon kohdistuvia yliannostusoireita esiintyy, antidoottina voidaan antaa naloksonia. Koska loperamidin vaikutusaika on pidempi kuin naloksonin (1–3 tuntia), naloksonia voi olla tarpeen antaa toistamiseen. Potilaan tilaa on seurattava tarkoin vähintään 48 tunnin ajan mahdollisen keskushermoston lamaantumisen havaitsemiseksi.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Ripulin ja suolistoinfektioiden lääkkeet, suolen liikkuvuutta estävät lääkeaineet, ATC-koodi: A07DA03.

Loperamidi vaikuttaa suoraan ruuansulatuskanavan opiaattireseptoreihin ja sileään lihaksistoon, missä se estää asetyylikoliinin ja prostaglandiinien vapautumista, mikä puolestaan hidastaa suolen motiliteettia. Loperamidi lisää anaalisfinkterin tonusta ja vähentää siten inkontinenssia ja ulostamispakkoa.

Kun satunnaistetussa kliinisessä kaksoissokkotutkimuksessa annettiin loperamidia 56 potilaalle, joilla oli akuutti ripuli, valmisteen ripulia estävä vaikutus ilmeni havaintojen mukaan yhden tunnin kuluessa 4 mg:n kerta-annoksesta.

Imeytyminen

Suurin osa suun kautta otetusta loperamidista imeytyy suolesta, mutta merkittävästä ensikierron metaboliasta johtuen systeeminen hyötyosuus on vain noin 0,3 %.

Jakautuminen

Rotilla tehdyt jakautumistutkimukset osoittavat, että loperamidilla on voimakas kiinnittymistaipumus

suolen seinämään ja erityisesti pitkittäislihaskerroksen reseptoreihin. Loperamidi sitoutuu 95-prosenttisesti plasman proteiineihin, pääasiassa albumiiniin. Ei-kliiniset tiedot ovat osoittaneet, että

loperamidi on P-glykoproteiinin substraatti.

Metabolia

Loperamidi erittyy lähes kokonaan maksan kautta, jossa se metaboloituu, konjugoituu ja erittyy

etupäässä sappeen. Loperamidi metaboloituu pääasiassa oksidatiivisen N-demetylaation kautta, ja välittäjänä toimivat pääasiassa CYP3A4 ja CYP2C8. Tämän erittäin tehokkaan alkureitin vaikutuksen

ansiosta muuttumattoman lääkeaineen pitoisuus plasmassa jää hyvin pieneksi.

Eliminaatio

Loperamidin puoliintumisaika ihmisellä on noin 11 tuntia (vaihteluväli 9–14 tuntia). Muuttumaton

loperamidi ja sen metaboliitit erittyvät pääasiassa ulosteen mukana.

Pediatriset potilaat

Farmakokineettisiä tutkimuksia ei ole tehty pediatrisilla potilailla. Loperamidin farmakokineettisen käyttäytymisen ja lääkeaineiden yhteisvaikutusten loperamidin kanssa oletetaan olevan vastaavanlaiset

kuin aikuisilla.

Koirilla ja rotilla tehdyissä 12 kuukauden ja 18 kuukauden pituisissa toksisuustutkimuksissa loperamidin ei todettu aiheuttavan muita toksisia vaikutuksia kuin ruumiinpainon tai painonnousun ja ruoankulutuksen määrän laskua päivittäisillä annoksilla 5 mg/kg/vrk (8 kertaa ihmisen enimmäisannos, 16 mg/50 kg/vrk) ja 40 mg/kg/vrk (20 kertaa ihmisen enimmäisannos). Näissä tutkimuksissa pienin annos, jolla haitallisia vaikutuksia ei esiintynyt (No Observed Effect Level, NOEL) oli koirilla 0,3 mg/kg/vrk (0,5 kertaa ihmisen enimmäisannos) ja rotilla 2,5 mg/kg/vrk (~ 1,3 kertaa ihmisen enimmäisannos).

In vivo ja in vitro −tutkimuksissa on osoitettu, että loperamidi ei ole genotoksinen. Karsinogeenisyydestä ei ole saatu näyttöä. Hedelmällisyystutkimuksissa hyvin suuret annokset loperamidia (40 mg/kg/vrk – 20 kertaa ihmisen enimmäisannos) heikensivät rotilla emoon kohdistuvien toksisten vaikutusten kautta lisääntymiskykyä ja sikiön eloonjäämiskykyä. Alemmilla NOAEL annoksilla (≥10 mg/kg – 5 kertaa ihmisen enimmäisannos) ei ollut vaikutusta emon tai sikiön terveyteen eikä peri- ja postnataaliseen kehitykseen.

Loperamidin ei-kliinisen in vitro- ja in vivo -arvioinnin mukaan loperamidin hoidollisesti asianmukaiset pitoisuudet sekä huomattavan moninkertaiset (jopa 47-kertaiset) pitoisuudet eivät aiheuta merkittäviä elektrofysiologisia vaikutuksia sydämeen. Erittäin suurina pitoisuuksina, jotka liittyvät yliannostukseen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), loperamidilla on sydämeen kohdistuvia elektrofysiologisia

vaikutuksia, jotka muodostuvat kalium (hERG)- ja natriumvirtojen estämisestä ja rytmihäiriöistä.

Kapselin sisältö

Talkki

Maltodekstriini

Kapselin kuori

Liivate

Titaanidioksidi E171

Punainen rautaoksidi E172

Ei oleellinen

3 vuotta.

Säilytä huoneenlämmössä (15–25 °C).

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

LOPEX kapseli, kova
2 mg 100 fol (19,16 €)

Itsehoito

LOPEX kapseli, kova
2 mg 10 fol (4,37 €)

PF-selosteen tieto

Alumiinifoliosta ja PVC-muovista muodostettu läpipainopakkaus; 10 ja 100 kapselia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Punaruskea, kova liivatekapseli. Kapselin koko: 15 x 5 mm. Sisältö: valkoista jauhetta.

Ei erityisvaatimuksia.

LOPEX kapseli, kova
2 mg 10 fol, 100 fol

• Ei korvausta.

A07DA03

15.03.2022