HYDROCORTISON tabletti 10 mg

Yksi tabletti sisältää 10 mg hydrokortisonia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: laktoosi 64,6 mg/tabletti (monohydraattina).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti.

Lisämunuaisten kuorikerroksen vajaatoiminta (Addisonin tauti), aivolisäkkeen etulohkon vajaatoiminta (hypopituitarismi), synnynnäinen lisämunuaisten hyperplasia. Tilat, joissa systeeminen glukokortikoidihoito on aiheellinen.

Annostus

Korvaushoitona 20–30 mg vuorokaudessa, josta yleensä noin ²/₃ aamulla ja ¹/₃ alkuillasta. Tarvittaessa aamuannoksen voi ottaa 2 erässä. Muissa indikaatioissa 40–200 mg/vrk, lyhytaikaisesti erityisindikaatioin korkeampinakin annoksina.

Pediatriset potilaat

Lapsilla annostus on yksilöllinen. Lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnassa 7,5–15 mg/m²/vrk jaettuna 3 yhtä suureen annokseen (heti aamulla, iltapäivällä ja myöhään illalla), aamuannos voi myös olla muita suurempi. Synnynnäisessä lisämunuaisten hyperplasiassa yleensä 10 mg/m²/vrk jaettuna 3 annokseen. Hypopituitarismissa 2,5 mg 3 kertaa vuorokaudessa.

Annostelu erityistilanteissa

Hydrokortisonikorvaushoito:

Hydrokortisonikorvaushoitoa saavien potilaiden Hydrocortison-annostus on stressitilanteissa, kuten vamman, infektioiden ja kirurgian yhteydessä, lisättävä 2–4-kertaiseksi ja tarvittaessa siirryttävä parenteraaliseen hoitoon.

Farmakologinen glukokortikoidihoito:

Pitkäaikainen systeeminen glukokortikoidihoito aiheuttaa lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa, joka voi kestää kuukausia hoidon lopettamisen jälkeen, minkä vuoksi stressitilanteissa, kuten infektioiden yhteydessä, on lisättävä Hydrocortison-annostusta.

Glukokortikoidihoidon keskeytysoireyhtymän välttämiseksi pitkäaikainen kortikosteroidihoito on keskeytettävä asteittain useiden viikkojen kuluessa. Vuoropäiväannostelu pienentää lisämunuaiskuoren vajaatoiminnan ja hoidon lopettamiseen liittyvän keskeytysoireyhtymän riskiä.

Tuberkuloosi ja muut systeemiset akuutit ja krooniset bakteeri-, sieni-, virus- tai loisinfektiot ilman asianmukaista lääkitystä

Eläviä, heikennettyjä viruksia tai bakteereja sisältäviä rokotteita ei saa antaa suuriannoksista kortikosteroidihoitoa saavalle potilaalle hoidon aiheuttaman immuunipuutoksen aikana.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Hydrokortisonihoito farmakologisin annoksin voi lisätä monien akuuttien ja piilevien sairauksien komplikaatioiden esiintyvyyttä ja aiheuttaa joidenkin sairauksien pahenemista (tai puhkeamista). Varovaisuutta tulee siksi noudattaa sellaisten potilaiden kohdalla, joilla on todettu diabetes, maha- tai pohjukaissuolihaava, osteoporoosi tai glaukooma. Varovaisuutta on noudatettava myös, jos potilaalla on sydämen vajaatoiminta, äskettäinen sydäninfarkti, hypertensio, munuaisten vajaatoiminta, maksan vajaatoiminta, aiempi kortikosteroidien aiheuttama lihassairaus, epilepsia, kilpirauhasen vajaatoiminta, tulehduksellinen suolistosairaus ja divertikuliitti tai jos potilaalle on tehty äskettäin anastomoosileikkaus. Suuria kortikosteroidiannoksia saavalla potilaalla mahasuolikanavan puhkeamasta johtuvat peritoneaalisen ärsytyksen merkit voivat olla vähäisiä tai niitä ei ole lainkaan.

Erityistä varovaisuutta tarvitaan harkittaessa systeemistä farmakologista kortikosteroidihoitoa potilaalle, jolla on parhaillaan tai on aiemmin ollut vaikea mielialahäiriö, mukaan lukien masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, psykoosi tai aiempi steroidien aiheuttama psykoosi. Potilasta tai hänen hoitajaansa on kannustettava keskustelemaan lääkärin kanssa, jos huolestuttavia psyyken oireita ilmaantuu ja erityisesti masennusta tai itsetuhoisia ajatuksia epäiltäessä. Potilaalle tai häntä hoitaville henkilöille on kerrottava, että psykiatrisia häiriöitä voi ilmetä sekä annoksen pienentämisen tai systeemisen steroidin käytön lopettamisen yhteydessä, että heti näiden jälkeen. Tällaisia reaktioita on tosin ilmoitettu harvoin.

Kortikosteroidien puhdistuma elimistöstä voi pienentyä kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla ja suurentua kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavalla.

Potilaille, joilla on kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi) ja hydrokortisonin aiheuttama hypokalemia, saattaa ilmaantua jaksoittainen hypokaleeminen tyreotoksinen paralyysi. Sitä on epäiltävä, jos hydrokortisonilla hoidettavalla potilaalla, erityisesti kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavalla potilaalla, on lihasheikkouden oireita ja löydöksiä.

Epäiltäessä jaksoittaista hypokaleemista tyreotoksista paralyysia on välittömästi aloitettava veren kaliumpitoisuuden seuranta ja asianmukainen hoito veren kaliumpitoisuuden palauttamiseksi normaalille tasolle.

Potilaalle on käytettävä pienintä mahdollista kortikosteroidiannostusta, ja kun annostusta voidaan pienentää, on se tehtävä asteittain. Pitkäkestoisen kortikosteroidihoidon lopettaminen voi aiheuttaa vieroitusoireita (ks. kohta Haittavaikutukset).

Kortikosteroidihoidon lopettaminen liian nopeasti voi johtaa lääkkeen aiheuttamaan toissijaiseen lisämunuaiskuoren vajaatoimintaan, ja tämä voidaan minimoida pienentämällä annostusta asteittain. Tämän tyyppinen suhteellinen vajaatoiminta voi kestää kuukausia hoidon lopettamisen jälkeen. Jos tänä aikana ilmenee millainen stressitilanne tahansa, kortikosteroidihoito on aloitettava uudestaan. Jos potilas jo saa steroideja, annostusta on ehkä suurennettava. Koska mineralokortikoidien eritys saattaa vähentyä, potilaalle on annettava samanaikaisesti suolaa ja/tai mineralokortikoidia.

Kortikosteroidit lisäävät infektioalttiutta ja voivat peittää infektion oireet.

Vesirokko tai tuhkarokko voi olla kortikosteroidihoidon aiheuttaman immuunipuutoksen aikana erityisen vaarallinen, joten vesirokon, tuhkarokon tai herpes zoster -tartunnan suhteen tulee olla erityisen varovainen. Jos potilas saa immuunipuolustusta heikentäviä kortikosteroidiannoksia eikä häntä ole rokotettu tai hän ei ole varma, onko hän sairastanut vesirokon/tuhkarokon, potilasta on kehotettava välttämään altistumista vesirokolle/tuhkarokolle. Altistuksen sattuessa potilaan on hakeuduttava kiireellisesti lääkärin hoitoon.

Varovaisuutta tulee noudattaa sellaisten potilaiden kohdalla, joilla on ollut tuberkuloosi, koska piilevä sairaus voi aktivoitua uudelleen .

Kortikosteroidit saattavat aktivoida piilevän amebiaasin tai strongyloidiaasin tai pahentaa aktiivisessa vaiheessa olevaa sairautta. Siksi piilevä tai aktiivinen amebiaasi ja strongyloidiaasi on suositeltavaa poissulkea ennen kortikosteroidihoidon aloittamista, jos potilaalla on riski tai potilaan oireet viittaavat näistä jompaankumpaan.

Eläviä, heikennettyjä viruksia tai bakteereita sisältäviä rokotteita ei tule antaa korkea-annoksista kortikosteroidihoitoa saaville potilaille hoidon aiheuttaman immuunipuutoksen aikana. Näiden rokotteiden antoa tulee yleensäkin välttää kortikosteroidihoidon aikana. Muun tyyppisiä rokotteita käytettäessä suoja voi jäädä immuunipuutteen takia tavallista heikommaksi.

Feokromosytoomakriisi

Feokromosytoomaan liittyviä kriisejä, jotka voivat olla kuolemaan johtavia, on raportoitu systeemisten

kortikosteroidien annon jälkeen. Potilaille, joilla on epäilty tai todettu feokromosytooma, ei pidä antaa

kortikosteroideja muutoin kuin huolellisen hyöty/haitta-arvioinnin jälkeen.

Näköhäiriö

Systeemisesti tai topikaalisesti käytettävien kortikosteroidien käytön yhteydessä saatetaan ilmoittaa näköhäiriöistä. Jos potilaalla esiintyy oireita, kuten näön hämärtymistä tai muita näköhäiriöitä, potilas on ohjattava silmälääkärille, joka arvioi oireiden mahdolliset syyt. Niitä voivat olla kaihi, glaukooma tai harvinaiset sairaudet, kuten sentraalinen seroosi korioretinopatia, joista on ilmoitettu systeemisten tai topikaalisten kortikosteroidien käytön jälkeen.

Kortikosteroidien pitkäaikaiskäyttö voi aiheuttaa kaihin ja näköhermoa mahdollisesti vaurioittavan glaukooman sekä edistää sienten ja virusten aiheuttamien toissijaisten silmäinfektioiden syntymistä. Kortikosteroideja on käytettävä varoen silmän herpes simplex -infektiota sairastavalle, koska infektio voi pahentua ja sarveiskalvo puhjeta.

Glukokortikoidihoito saattaa vaikuttaa veren hyytymiseen. Yhteiskäytössä veren hyytymiseen vaikuttavien lääkkeiden (kuten varfariini tai ASA-valmisteet) tulee noudattaa varovaisuutta.

Pediatriset ja iäkkäät potilaat

Systeemisen glukokortikoidihoidon haittavaikutukset voivat korostua vanhuksilla ja lapsilla.

Imeväisikäisellä, lapsella ja nuorella glukokortikoidihoito voi aiheuttaa kasvun hidastumista, mihin tulee kiinnittää huomiota. Hoidossa on käytettävä pienintä tehokasta annostusta, jotta hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin toiminnan vaimeneminen ja kasvun hidastuminen olisi mahdollisimman vähäistä. Pitkäkestoista kortikosteroidihoitoa saavan imeväisen ja lapsen kasvua ja kehitystä on seurattava tarkoin.

Keskosilla raportoitiin hydrokortisonin annon jälkeen hypertrofista kardiomyopatiaa, joten näille potilaille pitää tehdä asianmukaiset diagnostiset tutkimukset, ja potilaan sydämen toimintaa ja rakennetta pitää seurata.

Apuaineet

Hydrocortison-tabletit sisältävät laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkevalmistetta.

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Fenytoiini, fenobarbitaali, rifabutiini, barbituraatit, karbamatsepiini, primidoni, rifampisiini, tyreostaatit ja mäkikuisma sekä antiretroviraaliset lääkeaineet efavirentsi ja nevirapiini lisäävät hydrokortisonin puhdistumaa ja lyhentävät puoliintumisaikaa. Tämä voi vaatia hydrokortisoniannoksen muuttamista.

Ketokonatsoli, itrakonatsoli, posakonatsoli, vorikonatsoli, erytromysiini, telitromysiini, klaritromysiini, ritonaviiri ja greippimehu, voivat estää hydrokortisonin metaboliaa ja siten suurentaa sen pitoisuutta veressä. Hydrokortisoniannostuksen muuttamista on harkittava, jos potilas saa pitkäkestoista estohoitoa millä tahansa antibiootilla.

Yhteiskäytön CYP3A:n estäjien kuten kobisistaattia sisältävien valmisteiden kanssa odotetaan suurentavan systeemisten haittavaikutusten riskiä. Tämän yhdistelmän käyttöä on vältettävä, ellei hyöty ole suurempi kuin suurentunut systeemisten kortikosteroidihaittavaikutusten riski, jolloin potilaita on seurattava systeemisten kortikosteroidihaittavaikutusten varalta.

Estrogeenivalmisteet ja ehkäisytabletit saattavat lisätä hydrokortisonin plasmapitoisuuksia.

Glukokortikoidit lisäävät salisylaattien puhdistumaa. Varovaisuutta on syytä noudattaa, mikäli pitkäaikaisen yhteiskäytön jälkeen pienennetään glukokortikoidiannosta.

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Hydrokortisoni voi nostaa verenpainetta. Tämä on huomioitava, jos potilas saa samanaikaisesti verenpainetta alentavaa lääkitystä.

Hydrokortisoni voi heikentää, tai joissain tapauksissa lisätä, antikoagulanttien vaikutusta. Varfariinin ja systeemisten glukokortikoidien yhteiskäytössä on syytä noudattaa varovaisuutta.

Diabeteslääkkeiden (myös insuliinin) vaikutus voi heikentyä yhteiskäytössä kortikosteroidien kanssa, ja niiden annosta saattaa olla syytä nostaa.

Kortikosteroidit voivat antikoliiniesteraasien kanssa aiheuttaa lihasheikkoutta myasthenia gravis -potilailla.

Systeeminen glukokortikoidihoito lisää hypokalemian riskiä diureetteja, amfoterisiini B:tä, sydänglykosideja, teofylliiniä tai beeta₂-sympatomimeettejä saavilla potilailla. Jos potilas tarvitsee samanaikaista hoitoa näillä lääkeaineilla, häntä on seurattava hypokalemian merkkien ja oireiden varalta. Mahdollinen hypokalemia lisää sydänglykosidien, kuten digoksiinin, toksisuutta.

Tulehduskipulääkkeiden (NSAID) tai asetyylisalisyylihapon samanaikainen käyttö glukokortikoidien kanssa lisää ulkusten ja ruuansulatuskanavan verenvuodon riskiä.

Glukokortikoidit lisäävät salisylaattien puhdistumaa. Varovaisuutta on syytä noudattaa, mikäli pitkäaikaisen yhteiskäytön jälkeen pienennetään glukokortikoidiannosta.

Kortikosteroidit saattavat estää somatotropiinin kasvua edistävää vaikutusta.

Mifepristonihoito voi heikentää kortikosteroidien vaikutusta 3–4 päiväksi.

Fluorokinolonien ja glukokortikoidien yhtäaikainen käyttö saattaa lisätä jännerepeämän riskiä.

Glukokortikoidit saattavat heikentää rokotusten tehoa ja lisätä rokotusten neurologisten komplikaatioiden riskiä. Elävät virusrokotteet voivat aiheuttaa infektion hydrokortisonia saavilla potilailla. Eläviä, heikennettyjä viruksia tai bakteereja sisältäviä rokotteita ei saa antaa suuriannoksista kortikosteroidihoitoa saavalle potilaalle hoidon aiheuttaman immuunipuutoksen aikana.

Raskaus

Hydrokortisoni läpäisee istukan. Muuhun raskaudenaikaiseen systeemiseen kortikosteroidihoitoon kuin korvaushoitoon on syytä suhtautua harkiten. Selkeästi indisoidusta hoidosta ei kuitenkaan ole syytä pidättäytyä. Hydrokortisonia farmakologisin annoksin raskauden aikana saaneen äidin vastasyntynyttä on tarkkailtava mahdollisen lisämunuaisten vajaatoiminnan havaitsemiseksi.

Raskaudenaikaiseen kortikosteroidihoitoon on liitetty sikiön kasvun hidastuminen etenkin pitkäaikaisessa käytössä sekä yksittäistapauksissa valtimotiehyen merkityksetön supistuminen. Loppuraskauden aikana hydrokortisoni voi aiheuttaa sikiölle samoja haittavaikutuksia kuin pitkäaikaishoidossa yleensä.

Kortikosteroidit ovat aiheuttaneet eläinkokeissa huuli- ja suulakihalkioita. Kitahalkioiden lisääntymistä ei ole todennettu ihmisellä.

Imetys

Hydrokortisoni erittyy ihmisen rintamaitoon. Pieniannoksisen farmakologisen hoidon aikana voi imettää. Annosten ollessa > 100 mg vuorokaudessa, imettämistä on syytä välttää muutaman tunnin ajan lääkkeen ottamisen jälkeen. Jos äiti käyttää suuria systeemisiä kortikosteroidiannoksia pitkään, imeväisen lisämunuaisten toiminta voi vaimentua jonkin verran.

Hedelmällisyys

Kortikosteroidit saattavat heikentää siittiösolujen laatua ja aiheuttaa kuukautisten poisjäännin.

Hydrokortisoni ei yleensä heikennä kykyä ajaa autolla tai käyttää koneita. Suuriannoksisessa pitkäaikaishoidossa osalla potilaista ilmenee mielialan vaihteluita ja psyykkistä tasapainottomuutta, mikä voi haitata liikenteessä suoriutumista. Hydrokortisoni saattaa myös aiheuttaa joillekin potilaille lihasheikkoutta, lihasten kuihtumista, kiertohuimausta, näkökenttäpuutoksen, mielialan heilahtelua ja psyyken epävakautta. Jos näitä ilmenee, potilaan ei pidä ajaa autoa eikä käyttää koneita.

Hydrokortisonilla on samoja haittavaikutuksia kuin muilla glukokortikoideilla. Sillä on myös mineralokortikoidivaikutusta. Hoidon kesto ja käytetty annos vaikuttavat haittavaikutusten esiintymiseen. Suuriannoksisessa pitkäaikaishoidossa haittavaikutuksia esiintyy säännöllisesti.

Hydrokortisoni aiheuttaa suuriannoksisessa pitkäaikaishoidossa lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa, minkä vuoksi stressi, kuten leikkaus tai infektio, voi aiheuttaa hypotensiota, hypoglykemiaa ja jopa kuoleman, jollei steroidiannosta lisätä stressiin sopeutumiseksi.

Glukokortikoidien keskeytysoireyhtymä seuraa pitkäaikaisen steroidihoidon äkillisestä lopettamisesta. Oireina voi esiintyä mm. kuume, lihas- ja nivelkipuja, voimattomuutta, pahoinvointia, kohonnut kallonsisäinen paine ja hypotensio (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Glukokortikoidit voivat aiheuttaa allergiaa ja anafylaktisia reaktioita.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Yleinen (> 1/100), Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), Harvinainen (< 1/1 000 ), Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Kortikosteroidihoidossa voi esiintyä myös veren hyytymisherkkyyden lisääntymistä, hyperlipidemiaa ja munuaiskiviä. Kortikosteroidihoito saattaa myös heikentää siemennesteen laatua (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Pediatriset potilaat ja iäkkäät

Systeemisen kortikosteroidihoidon haittavaikutukset voivat olla voimakkaampia iäkkäillä potilailla ja lapsilla.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Hydrokortisonin akuutti massiivinen yliannostus on epätodennäköinen. Huomattavan suuria kerta-annoksia kestetään vakavitta haitoitta. Suun kautta tapahtuneen yliannostuksen hoito on supportiivinen, tarvittaessa voi antaa lääkehiiltä ja tehdä mahanhuuhtelun.

Farmakoterapeuttinen ryhmä, ATC-koodi: Systeemisesti käytettävät kortikosteroidit, Glukokortikoidit, H02AB09.

Hydrokortisoni l. kortisoli on lisämunuaiskuoren luonnollinen hormoni. Se vaikuttaa muiden glukokortikosteroidien tapaan sitoutumalla soluliman steroidireseptoreihin. Muodostunut steroidireseptorikompleksi siirtyy tumaan, jossa se sitoutuu DNA:han ja säätelee tällä tavoin monien geenien transkriptioita ja edelleen proteiinisynteesiä. Sen vaikutuksia välittää muun muassa lisääntynyt lipokortiinisynteesi.

Glukokortikoidit vaikuttavat katabolisesti erityisesti lihaskudoksessa. Ne vähentävät lymfokiinien ja eikosanoidien tuotantoa, pienentävät imukudoksen määrää ja vaikuttavat immuunivastetta heikentävästi ja anti-inflammatorisesti tulehduksen syystä riippumatta. Ne myös vähentävät fibroblastien aktiivisuutta ja arvenmuodostusta. Glukokortikoidit vähentävät kortikotropiinin eritystä ja lamaavat aivolisäke-lisämunuaisakselia. Hydrokortisonilla on jonkin verran mineralokortikoidivaikutusta. Hydrokortisonin 250 mg:n kerta-annoksen jälkeen kortikotropiinin eritys estyy noin 1–1,5 vuorokaudeksi.

Hydrokortisoni imeytyy nopeasti ja täydellisesti ruoansulatuskanavasta. Alkureitin aineenvaihdunnan vuoksi sen hyötyosuus vaihtelee välillä 25–90 %. Plasmassa hydrokortisonin huippupitoisuus saavutetaan 1–2 tunnin kuluttua annostelusta. Se sitoutuu plasmassa transkortiiniin ja albumiiniin. Hydrokortisonista on pienillä pitoisuuksilla vapaana 10 %, suuremmilla transkortiinin sitomiskapasiteetti kyllästyy ja vapaan lääkkeen osuus voi nousta 40–50 %:iin. Sen jakaantumistilavuus on 0,4–0,7 l/kg. Hydrokortisonin farmakologinen puoliintumisaika on keskimäärin 1,5 tuntia mutta biologisen vaikutuksen puoliintumisaika huomattavasti pitempi, noin 10 tuntia. Hydrokortisoni läpäisee istukan ja erittyy vähäisessä määrin rintamaitoon.

Hydrokortisonin eliminaatio voi hidastua maksasairauksissa ja lyhentyä tyreotoksikoosissa.

Kortikosteroidit ovat aiheuttaneet eläinkokeissa huuli- ja suulakihalkioita.

Laktoosimonohydraatti

Maissitärkkelys

Talkki

Liivate

Magnesiumstearaatti

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Säilytä alle 25 °C. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

HYDROCORTISON tabletti
10 mg (J) (L:kyllä) 100 kpl (12,14 €)

PF-selosteen tieto

Ruskea lasitölkki (tyyppi III); 100 tablettia.

OPA/Al/PVC-alumiiniläpipainopakkaus; 100 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, tasainen, reunallinen, jakouurteellinen tabletti, Ø n. 7 mm, koodi ORN35.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

HYDROCORTISON tabletti
10 mg 100 kpl

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Aivolisäkkeen etulohkon vajaatoiminta (101), Lisämunuaisten kuorikerroksen vajaatoiminta (105), Myasthenia gravis (108), MS-tauti (109), Rintasyöpä (115), Eturauhassyöpä (116), Leukemiat, muut pahanlaatuiset veri- ja luuydintaudit sekä pahanlaatuiset imukudostaudit (117), Aplastinen anemia (122), Elinsiirron tai kudossiirron jälkitila (127), Itsenäinen verihiutaleiden tai granulosyyttien niukkuus (129), Pahanlaatuiset kasvaimet, joita ei ole edellä erikseen mainittu (130), Sarkoidoosi (132), Yleinen erytrodermia (134), Rakkoihottuma (135).
• Alempi erityiskorvaus (65 %). Hajapesäkkeiset sidekudostaudit, reumaattiset niveltulehdukset ja niihin verrattavat tilat (202), Krooninen keuhkoastma ja sitä läheisesti muistuttavat krooniset obstruktiiviset keuhkosairaudet (203), Haavainen paksusuolitulehdus ja Crohnin tauti (208).
• Peruskorvaus (40 %).

H02AB09

31.07.2025