PROFAMID tabletti 250 mg

1 tabletti sisältää 250 mg flutamidia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti.

• levinneen eturauhassyövän hoito yhdessä kirurgisen (orkiektomia) tai kemiallisen (LHRH‑agonisti) kastraation kanssa
• LHRH‑agonistin aiheuttaman flare‑ilmiön hoito 6 viikon ajan hoidon alussa.

Annostus

Yksi tabletti (250 mg) kolmesti päivässä 8 tunnin välein. Vuorokausiannos on 750 mg.

Yhdistelmähoidossa LHRH‑agonistin kanssa Profamid‑lääkitys aloitetaan ainakin 3 vrk ennen LHRH‑agonistin antoa.

Jos laboratoriokokeet viittaavat maksavaurioon tai keltaisuuteen eikä potilaalla ole biopsialla vahvistettuja metastaaseja, tulee flutamidihoito keskeyttää tai annosta pienentää, vaikkakaan tarkkoja annossuosituksia ei ole olemassa. Ks. kohdat Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset.

• yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• vaikea maksan vajaatoiminta.

Profamid‑lääkitys on suositeltavaa aloittaa ainakin 3 vrk ennen LHRH‑agonistia, jolloin LHRH‑agonistin aiheuttamaa flare‑ilmiötä esiintyy vähemmän ja lievempänä kuin samanaikaisesti aloitettaessa.

Hoito tulisi aloittaa alan erikoislääkärin ohjauksessa.

Jos potilaan maksan toiminta on häiriintynyt, tulee pitkän flutamidihoidon yhteydessä tarkkaan arvioida hoidosta saatava hyöty verratuna siitä mahdollisesti aiheutuviin riskeihin.

Maksan toimintakokeet on syytä tehdä ennen hoidon aloittamista. Flutamidihoitoa ei pidä aloittaa, jos potilaan transaminaasiarvot ovat yli kaksin‑ tai kolminkertaiset normaaliarvoihin verrattuna.

Potilaan maksan toimintaa ja nesteen kertymistä tulisi seurata säännöllisesti hoidon aikana. Seuranta on erityisen tärkeää, jos potilaalle ei ole suoritettu orkiektomiaa.

Koska flutamidin käytön yhteydessä on raportoitu transaminaasiarvojen poikkeamia, kolestaattista keltaisuutta, maksanekroosia ja maksan toiminnan häiriön aiheuttamaa enkefalopatiaa, toistuvia maksan toimintakokeita on syytä harkita. Kaikille potilaille on syytä tehdä maksan toimintakokeet kerran kuukaudessa ensimmäiset neljä kuukautta ja sitten määräajoin tai kun ilmenee ensimmäisiä maksan toimintahäiriöön viittaavia oireita (kutina, tumma virtsa, jatkuva ruokahaluttomuus, keltaisuus, oikeanpuoleisen ylävatsan arkuus tai selittämättömät flunssankaltaiset oireet).

Flutamidihoito on syytä keskeyttää, jos laboratoriokokeet viittaavat maksavaurioon, potilas on keltainen eikä hänellä ole biopsialla vahvistettuja metastaaseja tai jos transaminaasiarvot nousevat yli kaksin‑ tai kolminkertaisiksi normaaliarvoihin verrattuna ilman patologisia löydöksiä. Maksan toiminta palautuu yleensä ennalleen lääkityksen lopettamisen jälkeen. Flutamidihoidon yhteydessä on raportoitu joitakin kuolemaan johtaneita vaikeita maksavaurioita.

Androgeenideprivaatiohoito voi pidentää QT‑aikaa. Potilailla, joilla on todettu QT‑ajan pidentyminen tai sen riskitekijöitä, sekä potilailla jotka saavat samanaikaisesti QT‑aikaa mahdollisesti pidentäviä lääkkeitä (ks. kohta Yhteisvaikutukset), lääkärien pitäisi arvioida hyöty‑haittasuhde ottaen huomioon kääntyvien kärkien takykardian mahdollisuus, ennen kuin hoito Profamidilla aloitetaan.

Flutamidihoito on tarkoitettu vain miehille. Hoidon aikana pitää huolehtia ehkäisystä.

Flutamidia on syytä käyttää varoen, jos potilaalla on munuaisten vajaatoiminta.

Flutamidi voi nostaa ei‑kastroitujen potilaiden plasman testosteroni‑ ja estradiolitasoja, mikä voi johtaa nesteen kertymiseen. Nesteen kertyminen voi vaikeissa tapauksissa lisätä riskiä rasitusrintakipuun ja sydämen vajaatoimintaan. Mahdollisen nesteretention vuoksi flutamidia tulee antaa varoen potilaille, joilla on sydän‑ ja verisuonisairauksia. Flutamidi voi pahentaa turvotusta tai nilkkojen turpoamista niihin oireisiin taipuvaisilla potilailla.

Kohonneet estradiolipitoisuudet voivat lisätä veritulppa‑alttiutta.

Pitkäaikainen flutamidihoito voi vaikuttaa siittiöiden määrään potilailla, joille ei ole suoritettu käyttöaiheen mukaista kirurgista tai kemiallista kastraatiota. Tällöin potilaiden siittiöiden määrän säännöllinen tutkiminen on aiheellista.

Endokrinologia ja metabolia

Miehillä on havaittu glukoositoleranssin heikentymistä yhdistetyn androgeenisalpaushoidon aikana. Tämä voi ilmetä diabeteksena tai heikkona glykeemisenä kontrollina jo diabetesta sairastavilla. Veren glukoosin ja/tai glykosyloidun hemoglobiinin (HbA1c) pitoisuuksien seurantaa on harkittava, jos potilas saa flutamidia yhdistelmähoitona LHRH-agonistien kanssa.

Lihakset ja luusto / luuntiheyden muutokset

Androgeenihoidon tiedetään heikentävän luuntiheyttä ja suurentavan osteoporoottisten murtumien riskiä. Luunmurtumien riski on sitä suurempi mitä kauemmin yhdistetty androgeenisalpaushoito kestää. Nämä haitat voivat olla voimakkaampia, jos potilaalla on jo eturauhassyövän toteamishetkellä iästä johtuvaa luukatoa.

Luuntiheyden mittauksia on tehtävä säännöllisesti, jotta suuren murtumariskin potilaat voidaan tunnistaa. Luuntiheys on mitattava hoitoa aloitettaessa, ja tämän jälkeen viimeistään vuoden kuluttua. Lisämittauksia voidaan harkita vuoden välein miehille, joiden luuntiheys alkaa olla osteoporoottinen tai joilla luuntiheys on alentunut ja elinajanodote edellyttää sitä.

Jos potilaalla on merkittäviä alentuneen luuntiheyden ja/tai luumassan riskitekijöitä, kuten jatkuva alkoholin käyttö ja/tai tupakointi, oletettu tai todettu osteporoosin sukurasite tai jos potilas käyttää jatkuvasti luumassaa vähentäviä lääkevalmisteita, kuten epilepsialääkkeitä tai kortikosteroideja, yhdistetty androgeenisalpaus voi suurentaa riskiä entisestään. Näiden potilaiden kohdalla riskejä ja hyötyjä on arvioitava huolellisesti ennen hoidon aloitusta.

Interstitiaalinen keuhkosairaus/pneumoniitti

Flutamidihoitoa saavilla potilailla on raportoitu ilmenneen interstitiaalista keuhkosairautta. Potilasta on seurattava hengitystieoireiden, kuten hengenahdistuksen, varalta ensimmäisten hoitoviikkojen ajan.

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol (23 mg) natriumia per annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Flutamidin ja leuprolidin välisiä yhteisvaikutuksia ei ole ilmennyt. Jos samanaikaisesti käytetään sekä flutamidia että LHRH‑agonistia, on kuitenkin syytä huomioida molempien lääkkeiden mahdolliset haittavaikutukset.

Protrombiiniajan pitenemistä on havaittu, kun varfariinihoitoa saaville potilaille on aloitettu flutamidihoito. Potilaiden protrombiiniaikaa on siksi suositeltavaa seurata huolellisesti. Antikoagulantin annoksen muuttaminen voi olla tarpeen, jos flutamidia käytetään samanaikaisesti.

Flutamidihoidon aikana on raportoitu kohonneita teofylliinin pitoisuuksia plasmassa.

Samanaikaista käyttöä muiden potentiaalisesti maksatoksisten lääkkeiden kanssa suositellaan vain huolellisen hyötyjen ja riskien arvioinnin jälkeen.

Runsasta alkoholin käyttöä on syytä välttää, koska kyseessä on potentiaalisesti maksa‑ ja munuaistoksinen lääke.

Koska androgeenideprivaatiohoito voi pidentää QT‑aikaa, Profamid-tablettien samanaikaista käyttöä lääkkeiden kanssa, jotka pidentävät QT‑aikaa tai voivat aiheuttaa kääntyvien kärkien takykardiaa, kuten luokan IA (esim. kinidiini, disopyramidi) tai luokan III (esim. amiodaroni, sotaloli, dofetilidi, ibutilidi) rytmihäiriölääkkeet, metadoni, moksifloksasiini, antipsykootit, jne., pitäisi tarkoin arvioida (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Profamid on tarkoitettu vain miehille eturauhassyövän hoitoon. Ehkäisystä pitää huolehtia hoidon aikana.

Valmistetta ei ole tutkittu raskaana olevilla tai imettävillä äideillä. Raskaana olevien naisten tai imettävien äitien ei pidä käyttää Profamidia, koska se saattaa olla sikiölle haitallinen tai kulkeutua äidin maitoon.

Eläinkokeissa flutamidin lisääntymistoksisuus liittyi sen antiandrogeenisiin vaikutuksiin. 24 tunnin eloonjääminen oli alentunut rotanpoikasilla, joiden emolle annettiin tiineyden aikana flutamidia annoksella 30, 100 tai 200 mg/kg/vrk (noin 3‑, 9‑ tai 19‑kertainen annos ihmisen annokseen verrattuna). Pienten poikkeamien määrä rintalastan esiasteen ja nikamien kehityksessä oli hieman suurentunut niiden rottien sikiöillä, jotka saivat kahta suurinta annosta. Urossikiöiden feminisaatiota ilmeni myös kahdessa suurimman annoksen ryhmässä. Kanien poikasten eloonjääminen oli heikentynyt suurinta annosta saavien ryhmässä (15 mg/kg/vrk; 1,4‑kertainen annos ihmisen annokseen verrattuna).

Flutamidin vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn ei ole tutkittu. Haittavaikutuksina voi ilmetä uupumusta, huimausta tai sekavuutta, jotka voivat heikentää ajokykyä ja kykyä käyttää koneita.

Monoterapia

Yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia ovat gynekomastia ja/tai rintojen arkuus, joihin voi liittyä maidoneritystä. Oireet häviävät yleensä hoidon loputtua tai annosta pienennettäessä.

Flutamidilla on vähäinen vaikutus sydämeen ja verisuonistoon. Vaikutuksen on osoitettu olevan huomattavasti vähäisempi kuin dietyylistilbestrolilla.

Yhdistelmähoito

Yleisimpiä LHRH‑agonistin ja flutamidin yhdistelmähoitoon liittyviä haittavaikutuksia ovat kuumat aallot, libidon heikkeneminen, impotenssi, ripuli, pahoinvointi ja oksentelu. Ripulia lukuun ottamatta nämä ovat tunnettuja LHRH‑analogin haittavaikutuksia ja esiintymistiheys on vastaava.

Gynekomastiaa esiintyy yleisesti flutamidihoidon yhteydessä, mutta yhdistelmähoidon yhteydessä esiintyvyys on merkittävästi vähäisempää. Kliinisissä tutkimuksissa ei havaittu merkittäviä eroja gynekomastian esiintyvyydessä lumelääkettä saaneen ryhmän ja flutamidin ja LHRH‑agonistin yhdistelmähoitoa saaneen ryhmän välillä.

Flutamidi on aiheuttanut ohimenevää maksatulehduksesta johtuvaa maksan transaminaasien nousua. Joissakin tapauksissa maksavaurio on ollut fataali.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

*) Muutamia pahanlaatuisia rintakasvaimia on raportoitu flutamidia käyttävillä miehillä. Yhdessä raportoidussa tapauksessa ennestään olevan kyhmyn huomattiin muuttuneen pahanlaatuiseksi 3–4 kuukautta sen jälkeen kun potilas oli ruvennut käyttämään flutamidia yksittäishoitona hyvänlaatuiseen eturauhasen liikakasvun hoitoon. Kirurgisen poiston jälkeen diagnosoitiin huonosti erikoistunut duktaalinen karsinooma. Toisessa tapauksessa potilaalla ilmeni gynekomastiaa kahden kuukauden kuluttua sekä kyhmy kuuden kuukauden kuluttua flutamidihoidon aloittamisesta yksittäishoitona edenneen eturauhassyövän hoitoon. Yhdeksän kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta kyhmy poistettiin kirurgisesti ja diagnosoitiin kohtalaisesti erikoistuneeksi invasiiviseksi duktaaliseksi tuumoriksi, aste T4N0M0, G3.

Mikronodulaarisia muutoksia rinnan runko‑osassa voi ilmetä melko harvoin.

Seerumin testosteronin kohoaminen flutamidihoidon alussa on mahdollista kun flutamidia käytetään yksittäishoitona; lisäksi kuumia aaltoja ja hiustyypin muutoksia voi ilmetä.

Flutamidihoidon yhteydessä on markkinoille tulon jälkeen raportoitu akuuttia munuaisten vajaatoimintaa, interstitiaalista nefriittiä sekä myokardiaalista iskemiaa yleisyysluokituksella tuntematon.

Virtsan värin muutos kullankeltaiseksi tai kellanvihreäksi saattaa johtua flutamidista ja/tai sen metaboliiteista.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haitta‑tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet

Flutamidin yliannostus on aiheuttanut koe‑eläimille aktiivisuuden vähenemistä, piloerektiota, hengityksen hidastumista, ataksiaa ja/tai kyynelvuotoa, anoreksiaa, rauhoittumista, oksentelua ja methemoglobinemiaa.

Kliinisissä tutkimuksissa flutamidia on annosteltu jopa 1500 mg vuorokaudessa 36 viikon ajan ilman vakavia haittavaikutuksia. Potilailla on ilmennyt gynekomastiaa, rintojen arkuutta ja lievähköä transaminaasin nousua. Yksittäiset flutamidiannokset, jopa 5 g, eivät ole aiheuttaneet yliannostusoireita tai hengenvaaraa.

Yliannosta, johon liittyisi yliannostusoireita tai annosta, joka olisi hengenvaarallinen, ei ole määritelty.

Hoito

Koska flutamidi sitoutuu voimakkaasti plasman proteiineihin, yliannostuksen hoidossa ei voi käyttää dialyysiä. Kuten kaikissa yliannostustapauksissa, on syytä pitää mielessä, että potilas on voinut ottaa useampia lääkkeitä/aineita. Yliannostuksen hoito on supportiivista ja elintoimintojen jatkuvaa seuraamista. Mahahuuhtelua voidaan harkita.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Endokrinologiset lääkeaineet, Antiandrogeenit, ATC-koodi: L02BB01.

Vaikutusmekanismi

Flutamidi on nonsteroidaalinen antiandrogeeni, jolla ei ole agonistista aktiviteettia androgeenireseptoreihin. Flutamidilta ja sen metaboliiteilta puuttuvat myös sekä glukokortikoidi-, estrogeeni-, progestiini- ja mineralokortikoidireseptoriagonismi että -antagonismi.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Flutamidi ehkäisee androgeenien vaikutusta estämällä niiden sitoutumista kohdereseptoreihin eturauhasessa sekä myös hypotalamuksessa ja aivolisäkkeessä. Flutamidi ei kuitenkaan estä hypotalamuksen androgeenireseptoreita, vähennä LHRH‑eritystä eikä vaikuta aivolisäkkeen LHRH‑herkkyyteen. Tämä johtaa gonadotropiinien (LH ja FSH) erityksen nousuun, mikä puolestaan stimuloi testosteronin lisäeritystä. Flutamidi ja sen metaboliitit estävät dihydrotestosteronin (DHT) sitoutumista androgeenireseptoreihin tumassa. Testosteronin tai DHT:n sitoutuminen voi estyä myös solukalvolla ja soluliman androgeenireseptoreissa. Päämetaboliitti, 2‑hydroksiflutamidi, sitoutuu androgeenireseptoriin 25 kertaa voimakkaammin kuin flutamidi, ja sitä voidaankin pitää flutamidin aktiivisena muotona.

Kun flutamidi yhdistetään kemialliseen tai kirurgiseen kastraatioon, estetään sekä kives‑ että lisämunuaisperäiset androgeenivaikutukset.

Imeytyminen

Flutamidi imeytyy hyvin oraalisen annostelun jälkeen. Maksimipitoisuus saavutetaan noin kahdessa tunnissa.

Biotransformaatio

Tutkimukset radioaktiivisesti merkityllä flutamidilla osoittavat sen muuttuvan nopeasti biologisesti aktiiviseksi 2‑hydroksiflutamidiksi ja muiksi metaboliiteiksi, joiden eliminaation puoliintumisaika on 5–6 tuntia. Flutamidilla on noin 10 metaboliittia. Flutamidi ja 2‑hydroksiflutamidi sitoutuvat plasman proteiineihin yli 90 %:sti.

Eliminaatio

Pääasiallinen erittymistie on munuaiset. Ulosteeseen erittyy noin 4 % annetusta flutamidista.

Erityisryhmät

Munuais- ja maksasairaudet

Koska flutamidi metaboloituu merkittävästi maksassa ja erittyy pääosin munuaisten kautta, munuais- ja maksasairaudet voivat merkittävästi vaikuttaa flutamidin ja sen metaboliittien eliminaatioteihin. Tarkkoja suosituksia flutamidin annosten sovittamisesta munuais- ja maksasairauksien yhteydessä ei ole kuitenkaan määritelty.

Flutamidin akuuttia ja kroonista toksisuutta on tutkittu monilla eläinlajeilla annoksilla, jotka ylittävät ihmisille annettavat terapeuttiset annokset. Akuutti toksisuus on alhainen, ja sitä on ilmennyt munuaisissa, virtsarakossa, maksassa ja ruoansulatuskanavassa. Toistuvassa annostelussa rotille toksisuus on kohdistunut kiveksiin, siemenrakkuloihin ja eturauhaseen.

Kroonisissa toksisuuskokeissa koirasrotilla ilmeni Leydigin solujen adenoomia, joita ei kuitenkaan ole havaittu ihmisillä. Pitkäkestoisissa karsinogeenisuuskokeissa flutamidi on jopa vähentänyt tuumoreiden syntyä joissakin eläinmalleissa.

Flutamidilla ei ole havaittu mutageenisia vaikutuksia. Lukuun ottamatta flutamidin vaikutusta virtsateihin ja sukuelimiin (feminisoiva vaikutus) sillä on suhteellisen vähän muita toksisia vaikutuksia sikiöön. Suuret annokset rotille ovat aiheuttaneet fertiliteettihäiriöitä sekä keskushermoston ja endokriinisen systeemin häiriöitä.

Mannitoli (E421)

Natriumlauryylisulfaatti

Povidoni

Selluloosa, mikrokiteinen

Piidioksidi, kolloidinen, vedetön

Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A)

Magnesiumstearaatti

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Säilytä alle 25 °C. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Pidä läpipainopakkaus ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

PROFAMID tabletti
250 mg 84 fol (114,29 €)

PF-selosteen tieto

Läpipainopakkaus, 84 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

Vaaleankeltainen, pyöreä, kupera, päällystämätön tabletti, halkaisija 13 mm.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

PROFAMID tabletti
250 mg 84 fol

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Eturauhassyöpä (116).
• Peruskorvaus (40 %).

L02BB01

04.04.2022