OCTAGAM infuusioneste, liuos 100 mg/ml

Ihmisen normaali immunoglobuliini (IVIg)

Yksi ml sisältää: Ihmisen normaali immunoglobuliini (IVIg), 100 mg, (puhtaus vähintään 95 % IgG:tä)
Kukin 20 ml:n injektiopullo sisältää 2 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia.
Kukin 50 ml:n pullo sisältää 5 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia.
Kukin 100 ml:n pullo sisältää 10 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia.
Kukin 200 ml:n pullo sisältää 20 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia.
Kukin 300 ml:n pullo sisältää 30 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia.

IgG-alaluokkien jakauma (likiarvot):
IgG₁ noin 60 %
IgG₂ noin 32 %
IgG₃ noin 7 %
IgG₄ noin 1 %

Tuhkarokon IgG-vasta-aineen minimitaso on 9 IU/ml.

Maksimi IgA-pitoisuus on 400 mikrogrammaa/ml.

Valmistettu ihmisluovuttajien plasmasta.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan
Tämä lääkevalmiste sisältää 69 mg natriumia 100 ml:ssa, mikä on 3,45 % Maailman terveysjärjestön (WHO) suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisilla.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Infuusioneste, liuos

Korvaushoito aikuisille sekä lapsille ja nuorille (0–18-vuotiaille):

• Primääri vasta-ainepuutossyndrooma (PID), jossa vasta-ainetuotanto on heikentynyt
• Sekundaariset vasta-ainepuutokset (SID) potilailla, jotka kärsivät vaikeista tai toistuvista infektioista, joilla mikrobilääkehoito ei ole tehokas ja joilla on joko todettu spesifinen vasta-aineiden vajaatoiminta (PSAF)* tai seerumin IgG-pitoisuus < 4 g/l.

*PSAF = potilaan IgG-vasta-ainetiitteri ei nouse vähintään kaksinkertaiseksi pneumokokin polysakkaridi- ja polypeptidiantigeeneilla rokottamisen jälkeen.

Tuhkarokon profylaksi ennen altistumista tai sen jälkeen aikuisille, lapsille tai nuorille (0-18 vuotiaille), joilta puuttuu immuunisuoja tuhkarokkoa vastaan ja joille aktiivinen immunisaatio on vasta-aiheista tai sitä ei suositella.
On myös huomioitava viralliset suositukset ihmisen immunoglobuliinin laskimoon annetusta käytöstä tuhkarokon profylaksissa ennen altistusta tai sen jälkeen sekä aktiivisessa immunisaatiossa.

Immunomodulaatio aikuisille, lapsille ja nuorille (0–18-vuotiaille):

• primääri immuunitrombosytopenia (ITP) potilailla, joilla on suuri verenvuotoriski, tai trombosyyttimäärän korjaamiseen ennen leikkausta
• Guillain-Barrén oireyhtymä
• Kawasakin tauti (yhdistettynä asetyylisalisyylihappoon; ks. kohta Annostus ja antotapa)
• Krooninen tulehduksellinen demyelinoiva polyradikuloneuropatia
• Multifokaalinen motorinen neuropatia (MMN).

Immunomodulaatio aikuisille:

• aktiivinen dermatomyosiitti, jota hoidetaan immunosuppressiivisilla lääkkeillä, mukaan lukien kortikosteroidit, tai yliherkkyys tai vasta-aiheet kyseisille lääkkeille.

IVIg-hoito on aloitettava ja hoitoa on seurattava immuunijärjestelmän häiriöiden hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Annostus
Annos ja annostusohjelma riippuvat käyttöaiheesta.

Annosta voidaan joutua säätämään kullekin potilaalle yksilöllisesti kliinisen vasteen mukaan. Kehon painoon perustuvaa annosta voidaan joutua säätämään ali- tai ylipainoisilla potilailla. Ylipainoisilla potilailla annoksen perustana on käytettävä fysiologista kehon standardipainoa.
Seuraavat annossuositukset ovat ohjeellisia.

Korvaushoito primääreissä immuunipuutosoireyhtymissä:

• Annostus toteutetaan siten, että pienimmät IgG-arvot (ennen seuraavaa infuusiota) olisivat vähintään 6 g/l tai ikäryhmän mukaisen viitealueen sisällä. Tasapaino (IgG-pitoisuuden tasapainotila) saavutetaan 3–6 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Suositeltu aloitusannos on 0,4–0,8 g/kg kerta-annoksena, ja sen jälkeen annetaan vähintään 0,2 g/kg joka 3.–4. viikko.
• Minimipitoisuuden 6 g/l saavuttamiseen vaadittava annos on 0,2–0,8 g/kg/kuukausi.
• Kun vakaa tila on saavutettu, annosväli on 3–4 viikkoa.
• IgG-minimipitoisuudet on mitattava ja arvioitava infektioiden esiintymisen yhteydessä. Bakteeri-infektioiden määrän pienentämiseksi voi olla tarpeen suurentaa annostusta ja pyrkiä korkeampiin minimipitoisuuksiin.

Korvaushoito sekundaarisissa vasta-ainepuutoksissa (kuten kohdassa Käyttöaiheet on määritelty)
Suositeltu annos on 0,2–0,4 g/kg joka 3.–4. viikko.

IgG-minimipitoisuudet on mitattava ja arvioitava infektioiden esiintymisen yhteydessä. Annosta on säädettävä tarpeen mukaan, jotta saavutetaan optimaalinen suoja infektioilta: jatkuvasta infektiosta kärsivillä potilailla nostaminen voi olla tarpeen tai annoksen pienentämistä voidaan harkita, kun potilas pysyy infektiovapaana.

Tuhkarokon profylaksi ennen altistumista tai sen jälkeen

Profylaksi altistuksen jälkeen

Jos altis potilas on altistunut tuhkarokolle, 0,4 g/kg:n annoksella, joka annetaan heti kun se on mahdollista ja 6 päivän kuluessa altistuksesta, tulisi saavuttaa tuhkarokon vasta-aineiden > 240 mIU/ml:n seerumitaso vähintään 2 viikoksi. Seerumitasot on tarkistettava ja dokumentoitava 2 viikon kuluttua. 0,4 g/kg:n lisäannos, joka toistetaan kerran 2 viikon kuluttua, on ehkä tarpeen > 240 mIU/ml:n seerumitason ylläpitämiseksi.

Jos PID/SID-potilas on altistunut tuhkarokolle ja saa säännöllisesti IVIg-infuusioita, kannattaa harkita ylimääräisen IVIg-annoksen antamista heti kun se on mahdollista ja 6 päivän kuluessa altistumisesta. 0,4 g/kg:n annoksella tulisi saavuttaa tuhkarokon vasta-aineiden > 240 mIU/ml:n seerumitaso vähintään 2 viikoksi.

Profylaksi ennen altistumista

Jos PID/SID-potilas, jolla on riski altistua tuhkarokolle, saa alle 0,53 g/kg:n IVIg-ylläpitoannoksen 3–4 viikon välein, tätä annosta on lisättävä kerran arvoon 0,53 g/kg. Tämän tulisi antaa tuhkarokon vasta-aineiden > 240 mIU/ml:n seerumitaso vähintään 22 päiväksi infuusion jälkeen.

Immunomodulaatio seuraavissa tapauksissa:

Primääri immuunitrombosytopenia (ITP)
Hoitoaikatauluissa on kaksi vaihtoehtoa:

• 0,8–1 g/kg päivänä 1; tämä annos voidaan toistaa kerran kolmen vuorokauden kuluessa.
• 0,4 g/kg annettuna päivittäin 2–5 päivän ajan.

Hoito voidaan toistaa, jos tauti uusiutuu.

Guillain-Barrén oireyhtymä:

• 0,4 g/kg/pv 5 päivän ajan (relapsin tapahtuessa annostelu mahdollisesti toistetaan).

Kawasakin tauti:

• Potilaille annetaan kerta-annoksena 2,0 g/kg. Potilaiden tulee saada samanaikaisesti asetyylisalisyylihappoa.

Krooninen tulehduksellinen demyelinoiva polyradikuloneuropatia:
Aloitusannos: 2 g/kg jaettuna 2–5 peräkkäiselle päivälle.
Ylläpitoannos: 1 g/kg 1–2 peräkkäisen päivän ajan joka 3. viikko.
Hoidon tehoa on arvioitava jokaisen syklin jälkeen: jos hoidon tehoa ei havaita 6 kuukauden aikana, hoito on lopetettava.
Jos hoito on tehokas, lääkärin on harkittava pitkäaikaista hoitoa potilaan vasteen ja ylläpitovasteen perusteella. Annostelu ja antoväli on sovitettava sairauden yksilöllisen kulun mukaan.

Multifokaalinen motorinen neuropatia
Aloitusannos: 2 g/kg jaettuna 2–5 peräkkäiselle päivälle.
Ylläpitoannos: 1 g/kg joka 2.–4. viikko tai 2 g/kg joka 4.–8. viikko.
Hoidon tehoa on arvioitava jokaisen syklin jälkeen: jos hoidon tehoa ei havaita 6 kuukauden aikana, hoito on lopetettava.
Jos hoito on tehokas, lääkärin on harkittava pitkäaikaista hoitoa potilaan vasteen ja ylläpitovasteen perusteella. Annostelu ja antoväli on sovitettava sairauden yksilöllisen kulun mukaan.

Dermatomyosiitti (DM):
2 g/kg annettuna yhtä suuriin annoksiin jaettuna 2–5 peräkkäisen päivän aikana joka 4. viikko.

Hoidon tehoa on arvioitava jokaisen syklin jälkeen: jos hoidon tehoa ei havaita 6 kuukauden aikana, hoito on lopetettava.
Jos hoito on tehokas, lääkärin on harkittava pitkäaikaista hoitoa potilaan vasteen ja ylläpitovasteen perusteella (ks. kohta Farmakodynamiikka). Annostelu ja antoväli on sovitettava sairauden yksilöllisen kulun mukaan.

Seuraavassa taulukossa on tiivistelmä suositellusta annostuksesta:

Pediatriset potilaat
Lasten ja nuorten (0–18-vuotiaiden) annos ei eroa aikuisten annoksesta, koska kaikkien käyttöaiheiden annos on annettu kehon painon mukaan ja annosta on sovitettava kliiniseen hoitotulokseen yllä mainituissa sairaustiloissa.

Maksan vajaatoiminta
Saatavilla ei ole näyttöä, joka edellyttäisi annoksen muuttamista.

Munuaisten vajaatoiminta
Annosta ei muuteta, ellei se ole kliinisesti oikeutettua, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Iäkkäät potilaat
Annosta ei muuteta, ellei se ole kliinisesti oikeutettua, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Antotapa
Laskimoon.

Octagam 100 mg/ml annetaan infuusiona laskimoon aloitusnopeudella 0,6 ml/kg/h 30 minuutin ajan. Ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet. Jos haittavaikutuksia esiintyy, infuusionopeutta on vähennettävä tai infuusio on lopetettava. Jos lääkettä siedetään hyvin, voidaan annostusnopeutta asteittain nostaa maksimiin 7,2 ml/kg/h.

Potilaille, joilla on tromboembolisten haittavaikutusten riski, IVIg-valmisteita on annettava pienimmällä mahdollisella infuusionopeudella ja niin pieninä annoksina kuin käytännön kannalta on mahdollista.

Dermatomyosiittipotilailla katsotaan olevan suurentunut tromboembolisten tapahtumien riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), minkä vuoksi heitä on tarkkailtava huolellisesti eikä infuusionopeus saa olla yli 2,4 ml/kg/h.

Infuusiolinja voidaan huuhdella infuusion jälkeen 0,9-prosenttisella suolaliuoksella tai 5-prosenttisella dekstroosiliuoksella.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle (ihmisen immunoglobuliineille) tai kohdassa Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Apuaineet mainituille apuaineille.

Potilaat, joilla on selektiivinen IgA-puutos ja jotka kehittivät vasta-aineita IgA:ta vastaan, sillä IgA-vasta-aineita sisältävän valmisteen antaminen voi aiheuttaa anafylaktisen sokin.

Tämä lääkevalmiste sisältää maltoosia 90 mg/ml (apuaine). Maltoosi vaikuttaa veren glukoosipitoisuuteen, mikä voi aiheuttaa virheellisen suuria glukoosipitoisuuksia ja sen myötä turhaa insuliinin käyttöä, mikä puolestaan voi johtaa hengenvaaralliseen hypoglykemiaan ja kuolemaan. Lisäksi todellinen hypoglykemia voi jäädä hoitamatta, mikäli sitä ei havaita lainkaan suurelta näyttävien glukoosipitoisuuksien takia (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Katso lisätietoa akuutista munuaisten vajaatoiminnasta jäljempää.

Jäljitettävyys
Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero kirjattava selkeästi.

Varotoimet
Mahdolliset komplikaatiot voidaan usein välttää varmistamalla, että:

• potilaat eivät ole yliherkkiä ihmisen normaalille immunoglobuliinille, injektoimalla valmistetta aluksi hitaasti (0,6–1,2 ml/kg/h);
• potilaita seurataan huolellisesti oireiden varalta koko infuusiojakson ajan. Erityisesti potilaita, jotka saavat ihmisen normaalia immunoglobuliinia ensimmäistä kertaa, potilaita, joilla ihmisen normaalia immunoglobuliinivalmistetta on vaihdettu ja potilaita, joilla edellisestä infuusiosta on kulunut pitkä aika, on seurattava ensimmäisen infuusion ajan ja ensimmäisen infuusion jälkeisen ensimmäisen tunnin ajan kontrolloidussa terveydenhuoltoympäristössä, jotta mahdolliset haittavaikutusten merkit havaitaan ja jotta varmistetaan, että akuuttihoitoa voidaan antaa välittömästi ongelmien ilmetessä. Kaikkia muita potilaita on tarkkailtava vähintään 20 minuuttia annostelun jälkeen.

Kaikilla potilailla IVIg:n annosteleminen edellyttää:

• riittävää nesteytystä ennen IVIg-infuusion aloittamista
• virtsan erityksen seuraamista
• seerumin kreatiniinipitoisuuden seuraamista
• loop-diureettien samanaikaisen käytön välttämistä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Jos haittavaikutuksia esiintyy, infuusionopeutta on vähennettävä tai infuusio on lopetettava. Tarvittava hoito riippuu haittavaikutuksen luonteesta ja vakavuusasteesta.

Infuusioon liittyvä reaktio
Jotkin haittavaikutukset (esim. päänsärky, punastelu, vilunväristykset, lihaskipu, vinkuva hengitys, takykardia, alaselkäkipu, pahoinvointi ja alhainen verenpaine) voivat liittyä infuusionopeuteen. Kohdassa Annostus ja antotapa suositeltua infuusionopeutta tulee noudattaa tarkoin.Potilaita tulee seurata huolellisesti infuusion antamisen aikana, jotta mahdolliset oireet havaitaan.

Haittavaikutuksia voi esiintyä enemmän, kun

• potilas saa ihmisen normaalia immunoglobuliinia ensimmäistä kertaa tai harvoissa tapauksissa kun ihmisen normaalia immunoglobuliinivalmistetta on vaihdettu tai edellisestä infuusiosta on kulunut pitkä aika
• potilaalla on hoitamaton infektio tai taustalla krooninen tulehdus.

Yliherkkyys
Yliherkkyysreaktiot ovat harvinaisia.

Anafylaktinen sokki voi kehittyä potilailla,

• joilla IgA ei ole havaittavissa ja joilla on anti-IgA-vasta-aineita
• jotka ovat sietäneet edellisen hoidon ihmisen normaalilla immunoglobuliinilla.

Sokin ilmetessä toimitaan tavanomaisten sokin hoito-ohjeiden mukaan.

Tromboembolia
Laskimoon annostellun immunoglobuliinin ja tromboembolisten tapahtumien, kuten sydäninfarktin, aivoverenkiertohäiriön (halvaus mukaan lukien), keuhkoembolian ja syvien laskimotromboosien, yhteydestä on kliinisiä todisteita. Yhteyden arvellaan johtuvan veren viskositeetin suhteellisesta lisäyksestä annostellun immunoglobuliinin suuren määrän vuoksi riskipotilailla. Laskimoon annettavan immunoglobuliinin määräämisessä ja käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilas on lihava tai hänellä on ennestään tromboosin riskitekijöitä (kuten iäkkyys, verenpainetauti, diabetes mellitus, dermatomyosiitti ja anamneesissa verisuonisairaus tai trombooseja, hankinnainen tai perinnöllinen trombofilia, pitkäaikainen immobilisaatio, vaikea hypovolemia tai veren viskoosiutta lisäävä sairaus).

Potilaille, joilla on lisääntynyt tromboembolisten haittavaikutusten riski, IVIg-valmisteita pitää infusoida mahdollisimman pienellä nopeudella ja annoksella.

Akuutti munuaisten vajaatoiminta
Akuutteja munuaisten vajaatoimintatapauksia on raportoitu laskimoon annettua immunoglobuliinihoitoa saavilla potilailla. Useimmissa tapauksissa on paljastunut riskitekijöitä, kuten jo olemassa oleva munuaisten vajaatoiminta, diabetes mellitus, hypovolemia, ylipaino, samanaikainen nefrotoksinen lääkitys tai yli 65 vuoden ikä.

Munuaisparametreja on arvioitava ennen IVIg-infuusiota, erityisesti potilailla, joilla arvellaan mahdollisesti olevan suurentunut akuutin munuaisten vajaatoiminnan riski, ja uudelleen sopivin väliajoin. Jos potilaalla on akuutin munuaisten vajaatoiminnan riski, immunoglobuliini on syytä annostella laskimoon mahdollisimman hitaasti ja käyttää mahdollisimman pientä annosta. Jos munuaisten vajaatoimintaa ilmenee, harkitaan laskimoon annetun immunoglobuliinin annon lopettamista.

Vaikka munuaisten toimintahäiriöitä ja akuuttia munuaisten vajaatoimintaa koskevat raportit ovat liittyneet monien rekisteröityjen iv-immunoglobuliinivalmisteiden käyttöön, jotka ovat sisältäneet useita apuaineita, kuten sakkaroosia, glukoosia ja maltoosia, oli sakkaroosia stabilisaattorina sisältävien valmisteiden osuus kokonaismäärästä epäsuhtaisen suuri. Riskipotilailla pitää harkita sellaisen iv-immunoglobuliinivalmisteen käyttöä, joka ei sisällä tällaisia aineita. Octagam 100 mg/ml sisältää maltoosia (ks. apuaineet edellä).

Aseptinen aivokalvontulehdusoireyhtymä (AMS)
Aseptista aivokalvontulehdusoireyhtymää on raportoitu esiintyvän IVIg-hoidon yhteydessä. Oireyhtymä alkaa yleensä useita tunteja tai enintään kaksi vuorokautta IVIg-hoidon jälkeen. Aivo-selkäydinnesteen tutkimuksissa havaitaan usein pleosytoosi, jopa useita tuhansia soluja/mm³, pääasiallisesti granulosyytteja, sekä kohonneet proteiinitasot jopa useita satoja mg/dl.
AMS:ää saattaa esiintyä useammin suuriannoksisen (2 g/kg) IVIg-hoidon yhteydessä.

Potilaille, joilla tällaisia merkkejä ja oireita ilmenee, on tehtävä neurologinen tutkimus, myös aivo-selkäydinnestetutkimukset, jotta aivokalvotulehduksen muut syyt voidaan sulkea pois.

IVIg-hoidon keskeytys on lievittänyt AMS:n oireet muutaman päivän kuluessa ilman jälkiseurauksia.

Hemolyyttinen anemia
IVIg-valmisteet voivat sisältää veriryhmävasta-aineita, jotka voivat kiinnittyä in vivo punasolujen pintaan ja aiheuttaa harvoin hemolyysin. Punasoluihin kiinnittyneet immunoglobuliinit voivat aiheuttaa positiivisen tuloksen suorassa antiglobuliinikokeessa (suora Coombsin koe). Hemolyyttinen anemia voi kehittyä IVIg-hoidon jälkeen johtuen punasolujen nopeammasta hajoamisesta ja poistumisesta verenkierrosta. IVIg-hoitoa saavia potilaita on tarkkailtava kliinisten oireiden ja hemolyysioireiden varalta. (ks. kohta Haittavaikutukset).

Neutropenia/leukopenia
Ohimenevää neutrofiilimäärän nousua ja/tai neutropeniakohtauksia, joskus vakavia, on raportoitu IVIg-hoidon jälkeen. Tämä tapahtuu tyypillisesti tunteja tai päiviä IVIg-annostelun jälkeen ja häviää itsestään 7–14 vuorokauden kuluessa.

Verensiirtoon liittyvä akuutti keuhkovaurio (TRALI)
IVIg:tä saaneilla potilailla on raportoitu akuuttia ei-sydänperäistä keuhkoödeemaa [verensiirtoon liittyvä akuutti keuhkovaurio (TRALI)]. TRALI:lle ovat ominaisia vakava hapenpuute, hengenahdistus, tiheä hengitys, syanoosi, kuume ja alentunut verenpaine. TRALI:n oireet kehittyvät tyypillisesti verensiirron aikana tai 6 tunnin kuluessa verensiirrosta, usein 1–2 tunnin kuluttua. Siksi IVIg:tä saavia potilaita on seurattava, ja IVIg-infuusio on välittömästi keskeytettävä, jos keuhkoihin liittyviä haittavaikutuksia ilmenee. TRALI on mahdollisesti henkeä uhkaava tila, joka vaatii välitöntä tehohoitoa.

Vaikutukset serologisten testien tuloksiin
Potilaan vereen passiivisesti siirtyneiden vasta-aineiden ohimenevä lisäys immunoglobuliiniannostelun jälkeen saattaa aiheuttaa harhaanjohtavia positiivisia tuloksia serologisessa diagnostiikassa.

Punasoluantigeenien, kuten A, B, ja D, vasta-aineiden passiivinen siirtyminen saattaa häiritä joitakin serologisia punasolujen allovasta-ainemäärityksiä, esim. suoraa antiglobuliinimääritystä (suora antiglobuliinikoe, suora Coombsin koe).

Taudinaiheuttajien siirtyminen
Ihmisen verestä tai plasmasta tehtyjen lääkevalmisteiden välityksellä tapahtuvien tartuntojen torjuntaan käytetään yleensä seuraavia keinoja: luovuttajien valinta, spesifisten infektion merkkiaineiden seulonta yksittäisistä luovutuseristä ja plasmapooleista sekä virusten tehokas inaktivointi tai eliminointi valmistusvaiheissa. Silti ihmisen verestä tai plasmasta tehtyjä lääkevalmisteita käytettäessä tartunnan vaaraa ei pystytä sulkemaan kokonaan pois. Tämä koskee myös tuntemattomia ja uusia viruksia ja muita taudinaiheuttajia.

Käytettyjen toimenpiteiden katsotaan tehoavan vaipallisiin viruksiin, joita ovat esimerkiksi HIV sekä hepatiitti B ja hepatiitti C-virukset.

Niistä saattaa olla jonkin verran hyötyä myös hepatiitti A -viruksen ja parvovirus B19:n kaltaisia vaipattomia viruksia vastaan.

Kliinisen kokemuksen perusteella näyttää onneksi siltä, etteivät hepatiitti A ja parvovirus B19 siirry immunoglobuliinien välityksellä, ja valmisteen sisältämät vasta-aineet vaikuttanevat myös merkittävästi sen turvallisuuteen virustartuntojen suhteen.

Natriumpitoisuus
Tämä lääkevalmiste sisältää 69 mg natriumia 100 ml:ssa, mikä on 3,45 % Maailman terveysjärjestön (WHO) suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisilla.

(Virheellinen) kohonnut lasko
Potilailla, jotka saavat IVIg-hoitoa, lasko (ESR) voi kohota virheellisesti (ei-tulehdusperäinen nousu).

Verenkierron (tilavuuden) ylikuormitus
Verenkierron (tilavuuden) ylikuormitus voi tapahtua, kun infusoidun IVIg:n (tai minkä tahansa muun veri- tai plasmaperäisen tuotteen) ja muiden samanaikaisten infuusioiden tilavuus aiheuttaa akuutin hypervolemian ja akuutin keuhkoödeeman.

Paikalliset pistoskohdan ihoreaktiot:
Pistoskohdassa on havaittu paikallisia reaktioita, joihin voi kuulua ekstravasaatio, infuusiokohdan eryteema, infuusiokohdan kutina ja näiden kaltaiset oireet.

Pediatriset potilaat
Luetellut varoitukset ja varotoimenpiteet koskevat sekä aikuisia että lapsia.

Elävät heikennetyt virusrokotteet
Immunoglobuliinin anto saattaa heikentää elävien heikennettyjen virusrokotteiden, kuten tuhkarokko-, vihurirokko-, sikotauti- ja vesirokkorokotteiden, tehoa 6 viikon–3 kuukauden ajaksi. Elävällä heikennetyllä rokotteella voidaan rokottaa, kun tämän lääkevalmisteen antamisesta on kulunut kolme kuukautta. Tuhkarokkorokotuksen teho voi heikentyä vuoden ajaksi. Edellä mainitun takia tulee potilailta, joille annetaan tuhkarokkorokotus, tarkistaa heidän vasta-ainetasonsa.

Loop-diureetit
Loop-diureettien samanaikaisen käytön välttäminen.

Verensokerin mittaus
Jotkin verensokerin mittausjärjestelmät (kuten glukoosidehydrogenaasi pyrrolokinoliinikinoniin [GDH-PQQ] ja glukoosioksidoreduktaasiväriaineeseen perustuvat menetelmät) erehtyvät pitämään Octagam 100 mg/ml:n sisältämää maltoosia (90 mg/ml) glukoosina. Tämä voi aiheuttaa virheellisen suuria glukoosipitoisuuksia ja sen vuoksi turhaa insuliinin käyttöä, joka voi johtaa hengenvaaralliseen hypoglykemiaan. Toisaalta todellinen hypoglykemia voi jäädä hoitamatta, jos sitä ei suurelta näyttävien glukoosipitoisuuksien takia lainkaan havaita. Käytettäessä Octagam 100 mg/ml -valmistetta tai muita maltoosia sisältäviä parenteraalisia valmisteita verensokeri on siksi mitattava glukoosille spesifisellä menetelmällä.

Perehdy tarkasti verensokerin mittausjärjestelmän ja myös testiliuskojen tuotetietoihin ja varmista, että järjestelmä sopii käytettäväksi samaan aikaan maltoosia sisältävien parenteraalisten valmisteiden kanssa. Ellet ole varma, ota yhteys mittausjärjestelmän valmistajaan ja selvitä, sopiiko menetelmä käytettäväksi samaan aikaan maltoosia sisältävien parenteraalisten valmisteiden kanssa.

Pediatriset potilaat
Luetellut varoitukset ja varotoimenpiteet koskevat sekä aikuisia että lapsia.

Raskaus
Koska tämän lääkevalmisteen käyttöä raskaana olevilla ei ole tutkittu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa, sitä tulisi käyttää raskaana olevilla vain varovaisuutta noudattaen. IVIg-valmisteiden on osoitettu läpäisevän istukan, erityisesti kolmannen raskauskolmanneksen aikana. Kliiniset kokemukset immunoglobuliinin käytöstä kuitenkin osoittavat, ettei se todennäköisesti aiheuta haittaa raskauden etenemiselle, sikiölle tai vastasyntyneelle.

Imetys
Koska tämän lääkevalmisteen käyttöä raskaana olevilla ei ole tutkittu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa, sitä tulisi käyttää imettävillä äideillä vain varovaisuutta noudattaen. Immunoglobuliinit erittyvät ihmisen rintamaitoon. Ei ole odotettavissa negatiivisia vaikutuksia vastasyntyneisiin tai imeväisiin.

Hedelmällisyys
Immunoglobuliineista saadut kliiniset tutkimukset viittaavat siihen, että haitallisia vaikutuksia hedelmällisyyteen ei ole odotettavissa.

Octagam 100 mg/ml ‑valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Hoidon aikana haittavaikutuksia saavien potilaiden tulisi kuitenkin odottaa niiden häviämistä ennen ajamista tai koneiden käyttöä.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Ihmisen normaalien immunoglobuliinien aiheuttamiin haittavaikutuksiin (alenevassa esiintymisjärjestyksessä) lukeutuvat (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet):

• vilunväristykset, päänsärky, huimaus, kuume, oksentelu, allergiset reaktiot, pahoinvointi, nivelkipu, alhainen verenpaine ja kohtalainen alaselkäkipu
• ohimenevät hemolyyttiset reaktiot erityisesti veriryhmiin A, B ja AB kuuluvilla potilailla ja (harvoin) verensiirtoa vaativa hemolyyttinen anemia
• (harvoin) äkillinen verenpaineen aleneminen ja yksittäisissä tapauksissa anafylaktinen sokki, silloinkin kun potilas ei ole osoittanut yliherkkyyttä aiempien annostelujen yhteydessä
• (harvoin) ohimenevät ihoreaktiot (ml. ihon punahukka – esiintymistiheys tuntematon)
• (hyvin harvoin) tromboemboliset reaktiot, kuten sydäninfarkti, aivoinfarkti, keuhkoembolia, syvät laskimotukokset
• tapauksia, joissa potilaalla on ollut korjaantuva (reversible) aseptinen meningiitti
• tapauksia, joissa seerumin kreatiniinipitoisuus on kohonnut, ja/tai akuutti munuaisten vajaatoiminta
• tapauksia, joissa potilaalla on ollut verensiirtoon liittyvä akuutti keuhkovaurio (TRALI).

Taulukkomuotoinen luettelo haittavaikutuksista
Alla esitetty taulukko on MedDRA:n elinjärjestelmäluokituksen mukainen (elinjärjestelmäluokka ja suositeltu termi).

Esiintymistiheys on määritetty seuraavien kriteerien mukaisesti: hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Haittavaikutukset on esitetty kussakin elinluokassa vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.
Haittavaikutusten esiintymistiheys Octagam 100 mg/ml -valmisteella tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa

Seuraavia reaktiota on raportoitu Octagam 100 mg/ml -valmisteella markkinoille tulon jälkeen saaduista kokemuksista.

Saatavilla olevista tiedoista ei voida päätellä markkinoille tulon jälkeen raportoitujen reaktioiden esiintymistiheyttä.

Kuvaus valikoiduista haittavaikutuksista
Katso lisätietoa valikoiduista haittavaikutuksista, kuten yliherkkyysreaktiot, tromboembolia, akuutti munuaisten vajaatoiminta, aseptinen meningiitti ja hemolyyttinen anemia, kohdasta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Pediatriset potilaat
Octagam 50 mg/ml -valmisteella suoritetuissa kliinisissä tutkimuksissa useimmat lapsilla havaitut haittavaikutukset luokiteltiin lieviksi, ja useimmat lapset reagoivat yksinkertaisiin toimenpiteisiin, kuten infuusionopeuden vähentämiseen tai infuusion väliaikaiseen keskeyttämiseen. Kaikki haittavaikutukset olivat IVIg-valmisteille tunnettuja. Yleisin pediatrisilla potilailla havaittu haittavaikutus oli päänsärky.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta–tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 Fimea

Yliannostus voi johtaa liialliseen nestekuormitukseen ja hyperviskositeettiin erityisesti riskipotilailla, joihin kuuluvat vauvat, iäkkäät potilaat ja sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat(ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Farmakoterapeuttinen ryhmä: immunoseerumit ja immunoglobuliinit: ihmisen normaali immunoglobuliini, iv., ATC-koodi: J06BA02.

Ihmisen normaali immunoglobuliini sisältää lähinnä immunoglobuliinia G (IgG), jolla on laaja kirjo vasta-aineita erilaisia tartunnanaiheuttajia vastaan.

Ihmisen normaali immunoglobuliini sisältää saman IgG-vaikutuksen kuin normaaliväestölläkin on. Se on yleensä valmistettu vähintään 1000 luovuttajan plasmapoolista. IgG-alaluokkien jakauma on hyvin lähellä ihmisen normaaliplasman jakaumaa. Riittävät annokset tätä lääkevalmistetta voivat palauttaa epätavallisen alhaiset IgG-arvot normaalitasolle.

Vaikutusmekanismia muissa käyttöaiheissa kuin korvaushoidossa ei ole täysin selvitetty.

Kliiniset tutkimukset
Octagam 100 mg/ml -valmisteen tehokkuudesta ja turvallisuudesta tehdyssä vaiheen III prospektiivisessa, avoimessa monikeskustutkimuksessa tutkittiin potilaita, jotka kärsivät idiopaattisesta (immuunista) trombosytopeenisesta purppurasta (ITP). Octagam 100 mg/ml -valmistetta annettiin infuusiona kahtena perättäisenä päivänä annoksena 1 g/kg/päivä, ja potilaita tarkkailtiin 21 päivää. Seurantakäynti tapahtui 63. päivänä infuusion jälkeen. Hematologisia parametreja tarkasteltiin päivinä 2–7, 14 ja 21.

Analyysissä oli mukana 116 henkilöä; 66 henkilöllä oli krooninen ITP, 49 henkilöllä juuri diagnosoitu sairaus, ja 1 otettiin mukaan tutkimukseen erehdyksessä (hänellä ei ollut ITP:tä), minkä vuoksi hänet jätettiin pois tehokkuusanalyysistä.

Kokonaisvaste koko analyysijoukossa oli 80 % (95 %:n luottamusväli: 73‑87 %). Kliiniset vasteet olivat molemmissa (2) kohortissa samanlaiset: 82 % kroonisen ITP:n kohortissa ja 78 % juuri diagnoosin saaneiden kohortissa. Hoitoon vastanneilla verihiutaleiden vasteen mediaaniaika oli 2 päivää, ja se vaihteli 1–6 päivään.

Koko tutkimuksessa suurin sallittu infuusionopeus oli 0,12 ml/kg/min. Siinä potilasryhmässä, jossa suurin infuusionopeus 0,12 ml/kg/min oli sallittu (n=90), saavutettiin suurin sallittu mediaani infuusionopeus 0,12 ml/kg/min (keskiarvo 0,10 ml/kg/min). Kaikkiaan 55 %:lla potilaista ilmeni jokin lääkehoitoon liittyvä haittavaikutus, joka oli ilmaantuvuudeltaan samanlainen kroonisen ITP:n ja juuri diagnosoidun ITP:n kohorteissa. Kaikki lääkehoitoon liittyvät haittavaikutukset olivat voimakkuudeltaan lieviä tai kohtalaisia, ja kaikki niistä paranivat. Yleisimmät haittavaikutukset olivat päänsärky, sydämen tiheälyöntisyys (pienetkin sykkeen muutokset, kuten > 10 lyöntiä/min, oli raportoitava) ja kuume. Kun infuusio annettiin nopeudella ≤ 0,08 ml/kg/min, lääkehoitoon liittyviä, infuusiosta johtuvia haittavaikutuksia esiintyi 1 tunnin aikana/sisällä 32:lla henkilöllä 116:sta (28 %), kun taas antonopeudella 0,12 ml/kg/min vastaavia haittavaikutuksia oli ainoastaan 6 henkilöllä 54:stä (11 %) (jos haittavaikutus alkoi infuusion lopettamisen jälkeen, haittavaikutukseen liitettiin viimeisin käytetty antonopeus). Tutkimuslääkkeeseen liittyviä hemolyysitapauksia ei ollut. Infuusioon liittyvää intoleranssia lievittävää esihoitoa ei annettu, paitsi 1 potilaalle.

Krooninen tulehduksellinen demyelinoiva polyradikuloneuropatia
Retrospektiivinen tutkimus sisälsi tietoja 46 potilaasta, joilla on krooninen tulehduksellinen demyelinoiva polyradikuloneuropatia ja joita oli hoidettu Octagam 50 mg/ml ‑valmisteella. Vaikuttavuusanalyysi sisälsi 24 potilasta, joista 11 ei ollut saanut hoitoa (ryhmä 1) ja 13 potilasta, jotka eivät olleet saaneet immunoglobuliineja 12 viikkoon ennen kuin Octagam 50 mg/ml ‑valmisteella -hoidon aloittamista (ryhmä 2). Ryhmä 3 sisälsi 13 muuta potilasta, joita oli esihoidettu immunoglobuliineilla (immunoglobuliinit annettu 12 viikkoa ennen Octagam 50 mg/ml ‑valmisteen antamisen aloittamista). Hoito katsottiin tehokkaaksi, mikäli ONLS-arvo (Overall Neuropathy Limitations Scale, neuropaattisten rajoitusten kokonaismittari) pieneni vähintään yhdellä pisteellä 4 kuukauden kuluessa hoidon aloittamisesta. Ryhmissä 1 ja 2 pisteytys pieneni huomattavasti 41,7 prosentilla potilaista (p = 0,02). Vain 3:lla potilaalla 13:sta (23,08 %) ryhmässä 3 (esihoidettu IVIg:llä) ONLS parani; 10 potilaan tila pysyi ennallaan. ONLS:n ei odotettu paranevan merkittävästi potilailla, jotka olivat saaneet IVIg-esihoitoa.

Tutkittujen potilaiden keski-ikä oli 65 vuotta, joka on korkeampi kuin muissa kroonista tulehduksellista demyelinoivaa polyneuropatiaa käsittävissä tutkimuksissa. Yli 65-vuotiailla potilailla vasteosuus oli pienempi kuin nuoremmilla potilailla. Tämä vastaa julkaistuja tietoja.

Dermatomyosiitti (DM)
Prospektiiviseen, kaksoissokkoutettuun, satunnaistettuun, lumekontrolloituun monikeskus-tutkimukseen osallistui kaikkiaan 95 dermatomyosiittia sairastavaa aikuispotilasta (iän keskiarvo 53 vuotta, ikäjakauma 22-79 vuotta, 75 % naispuolisia).

Ensimmäisen tutkimusjakson (16 viikkoa) aikana tutkimushenkilöt saivat joko 2 g/kg Octagam 100 mg/ml -valmistetta tai lumevalmistetta joka 4. viikko 4 infuusiosyklin ajan.

Tutkimushenkilöt saivat jatkaa edellistä DM-lääkehoitoaan (suurin sallittu annostus esimerkiksi kortikosteroideilla: annos, joka vastaa 20 mg prednisonia vuorokaudessa), jos heidän annostuksensa oli stabiili ennen tutkimukseen mukaan tuloa. Ensimmäisen tutkimusjakson aikana samanaikaisen DM-lääkityksen annostus oli pidettävä stabiilina ja noin 93 % potilaista sai kortikosteroideja (noin 50 % sai ≤ 10 mg:aa prednisonia vastaavan annoksen).

Hoitoon vastanneiden prosenttiosuus (TIS-pisteiden paranema ≥ 20 pistettä) viikolla 16 koko analyysijoukossa (FAS, Full Analysis Set) oli merkitsevästi suurempi Octagam 100 mg/ml -ryhmässä kuin lumevalmistetta saaneiden ryhmässä (78,72 % vs. 43,75 %; Ero: 34,97 % [95 %:n CI: 16,70; 53,24; p = 0,0008] ks. taulukko 1).

Taulukko 1. Paranemisen kokonaispistemäärä (TIS) – Hoitoon vastanneiden prosenttiosuudet viikolla 16

Avoimessa 24 viikon pituisessa avoimessa jatkojaksossa (OLE, Open Label Extension) 91 tutkimushenkilöä sai jatkohoitona 6 infuusiosykliä Octagam 100 mg/ml -valmistetta 4 viikon välein. Samanaikaisen immunosuppressiivihoidon vähentäminen sallittiin tämän jakson aikana ja 15 %:lla tutkimushenkilöistä kortikosteroidihoitoa voitiin vähentää.

Ensimmäisen jakson aikainen vaste säilyi Octagam 100 mg/ml -ryhmässä kaikkien tehon päätetapahtumien osalta viikon 40 loppuun asti. Lumeryhmän tutkimushenkilöt saavuttivat samanlaisen vasteen sen jälkeen, kun he olivat vaihtaneet Octagam 100 mg/ml -valmisteeseen jatkojakson ajaksi (ks. taulukko 2).

Taulukko 2. Paranemisen kokonaispistemäärä (TIS) – Hoitoon vastanneiden prosenttiosuudet viikolla 40

Koko tutkimuksen aikana annettiin yhteensä 664 infuusiosykliä Octagam 100 mg/ml -hoitoa. Kaikkiaan 62 tutkimushenkilöllä (65,3 %:lla) ilmeni 282 hoidon aikana haittatapahtumia, joiden katsottiin liittyvän tutkimuslääkkeeseen, ja suurin osa niistä oli voimakkuudeltaan lieviä (207/282).

Tutkimuksen aikana yksikään potilas ei täyttänyt intravaskulaarisen hemolyysin kriteereitä.

Tutkimuksen aikana suurin sallittu infuusionopeus pienennettiin arvosta 0,12 ml/kg/min arvoon 0,04 ml/kg/min. Altistuksen mukaan mukautetut tromboembolisten tapahtumien ilmaantuvuusprosentit olivat sekä lumelääkekontrolloidun jakson että koko tutkimuksen aikana johdonmukaisesti matalampia ”pienentämisen jälkeen”- analyyseissä, (1,54 per 100 potilaskuukautta ennen nopeuden pienentämistä ja 0,54 nopeuden pienentämisen jälkeen koko tutkimuksen osalta). Sen vuoksi dermatomyesiittipotilaille, joilla on riskitekijöitä, on suositeltavaa käyttää pienintä mahdollisinta infuusionopeutta (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat
Pediatrisille potilaille ei suoritettu erityisiä tutkimuksia Octagam 100 mg/ml -valmisteella.
Octagam 50 mg/ml -valmisteella tehtiin kuitenkin prospektiivinen, avoin vaiheen III monikeskustutkimus 17 lapselle/nuorelle (mediaani-ikä 14,0 vuotta, ikäjakauma 10,5–16,8), jotka kärsivät primaareista immuunipuutoksista. Potilaita hoidettiin 6 kuukauden ajan. Kliininen tehokkuus oli tyydyttävä, sillä infektio- ja kuumepäivien sekä koulupoissaolojen määrä oli alhainen ja infektiotyypit ja vakavuus olivat vastaavia kuin normaalilla väestöllä. Vakavia, sairaalahoitoa vaativia infektioita ei havaittu. Huomionarvoista on myös se, että infektioiden määrä oli alhaisempi, kun IgG:n plasmatasot pidettiin noin tasolla 6 g/l kuin jos IgG:n plasmatasot olivat noin 4 g/l.

Imeytyminen

Laskimoon annetun infuusion jälkeen ihmisen normaali immunoglobuliini on heti biologisesti täysin käytettävissä verenkierrossa.

Jakautuminen

Se jakaantuu suhteellisen nopeasti plasman ja ekstravaskulaaritilan kesken. Tasapaino intra- ja ekstravaskulaaritilan välillä saavutetaan noin 3–5 päivän kuluttua.

Eliminaatio

Ihmisen normaalin immunoglobuliinin puoliintumisaika on 26–41 vuorokautta immuunivajeesta kärsivillä potilailla mitattuna. Erityisesti primäärin immuunipuutostilan hoidossa puoliintumisajat vaihtelevat potilaskohtaisesti. Immuunivajeesta kärsiville potilaille ei ole tehty varsinaisia farmakokineettisiä tutkimuksia Octagam 100 mg/ml infuusionesteellä.

Immunoglobuliini ja IgG-kompleksit hajoavat retikuloendoteeliaalijärjestelmän soluissa.

Pediatriset potilaat

Pediatrisille potilaille ei suoritettu erityisiä tutkimuksia Octagam 100 mg/ml -valmisteella.
Octagam 50 mg/ml valmisteella tehtiin kuitenkin prospektiivinen, avoin vaiheen III monikeskustutkimus 17 lapselle/nuorelle (mediaani-ikä 14,0 vuotta, ikäjakauma 10,5–16,8), jotka kärsivät primaareista immuunipuutoksista. Potilaita hoidettiin 6 kuukauden ajan.

Hoidon aikana keskimääräinen C_max vakaassa tilassa oli 11,1 ± 1,9 g/l; keskimääräinen pohjataso oli 6,2 ± 1,8 g/l. Kokonais-IgG:n terminaalinen puoliintumisaika oli 36 ± 11 päivää ja mediaani 34 päivää. Annetun IgG:n kokonaismäärä oli 3,7 ± 1,4 l ja kokonaispuhdistuma 0,07 ± 0,02 l/päivä.

Tuhkarokon profylaksi ennen altistumista / sen jälkeen

Kliinisiä tutkimuksia ei ole tehty alttiille potilaille koskien tuhkarokon profylaksia ennen altistusta / sen jälkeen.

Octagam 100 mg/ml täyttää Center for Biologics Evaluation and Researchin (CBER) standardin mukaisen tuhkarokon vasta-aineiden vahvuusmäärityksen vähimmäisrajan 0,36 x. Annostus perustuu farmakokineettisiin laskelmiin, joissa huomioidaan kehon paino, veritilavuus ja immunoglobuliinien puoliintumisaika. Nämä laskelmat ennakoivat seuraavaa:

▪ Seerumin titteri 13,5 päivän kuluttua = 270 mIU/ml (annos: 0,4 g/kg). Tämä antaa turvamarginaalin, joka on yli kaksi kertaa WHO:n suojatitteri 120 mIU/ml.

▪ Seerumin titteri 22 päivän kuluttua (t1/2) = 180 mIU/ml (annos: 0,4 g/kg).

▪ Seerumin titteri 22 päivän kuluttua (t1/2) = 238,5 mIU/ml (annos: 0,53 g/kg – profylaksi ennen altistumista)

Immunoglobuliinit ovat ihmiskehon normaaleja aineosia. Eläimille tehtävät toistuvan annoksen toksisuus-, genotoksisuus- ja lisääntymistoksisuuskokeet eivät ole mahdollisia heterologisia proteiineja vastaan muodostuvien vasta-aineiden syntymisen ja niiden häiritsevän vaikutuksen takia. Valmisteen kliinisessä käytössä ei ole tullut esiin, että immunoglobuliineilla olisi syöpäkasvaimia tai mutaatioita aiheuttavaa vaikutusta, joten kokeellisia tutkimuksia eläimille ei ole tehty.

Maltoosi
Injektionesteisiin käytettävä vesi.

Koska yhteensopivuustutkimuksia ei ole, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, ei myöskään muiden IVIg-valmisteiden kanssa.

3 vuotta
Lääkevalmiste on käytettävä heti ensimmäisen avaamisen jälkeen.

Säilytä jääkaapissa (2−8 °C). Ei saa jäätyä.
Pidä sisäpakkaus ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Valmiste voidaan ottaa jääkaapista enintään 9 kuukauden yhtäjaksoiseksi ajaksi ≤ 25 °C lämpötilaan (viimeinen käyttöpäivämäärä ei saa ylittyä). Jakson loputtua valmistetta ei saa laittaa takaisin jääkaappiin vaan se on hävitettävä. Valmisteen ulkopakkaukseen tulee merkitä päivämäärä, jolloin se on otettu jääkaapista.
Avatun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

OCTAGAM infuusioneste, liuos
100 mg/ml (L:ei) 20 ml (187,10 €), 50 ml (444,79 €), 100 ml (858,90 €), 200 ml (1680,49 €), 300 ml (2443,01 €)

PF-selosteen tieto

Pakkauskoot:

2 g / 20 ml
5 g / 50 ml
6 g / 60 ml
10 g / 100 ml
20 g / 200 ml
3 x 10 g / 3 x 100 ml
3 x 20 g / 3 x 200 ml
30 g / 300 ml

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

20 ml liuosta 30 ml:n injektiopullossa.
50 ml liuosta 70 ml:n pullossa.
60 ml liuosta 70 ml:n pullossa.
100 ml liuosta 100 ml:n pullossa.
200 ml liuosta 250 ml:n pullossa.
300 ml liuosta 300 ml:n pullossa.

Injektiopullot/pullot on valmistettu tyypin II lasista ja ne on suljettu kumitulpalla (bromobutyyliä).

Valmisteen kuvaus:

Nestemäinen valmiste on kirkasta tai hieman opaaliin vivahtavaa ja väritöntä tai hieman kellertävää. Nestemäisen valmisteen pH-arvo on 4,5–5,0, osmolaliteetti on ≥ 240 mosmol/kg.

Valmiste on lämmitettävä huoneen- tai kehonlämpöiseksi ennen käyttöä.
Liuoksen on oltava kirkasta tai hieman opaaliin vivahtavaa ja väritöntä tai vaaleankeltaista.
Sameita liuoksia tai liuoksia, joissa on sakkaa, ei saa käyttää.
Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

OCTAGAM infuusioneste, liuos
100 mg/ml 20 ml, 50 ml, 100 ml, 200 ml, 300 ml

• Ei korvausta.

J06BA02

30.07.2024