PROSCAR tabletti, kalvopäällysteinen 5 mg

Yksi tabletti sisältää 5 mg finasteridia.
Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan
Laktoosimonohydraatti 106,4 mg.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoito ja taudin etenemisen pysäyttäminen sekä urologisten tapahtumien ehkäiseminen akuutin virtsaummen vaaran ja leikkaushoidon tarpeen vähentämiseksi.

Suositeltu annostus on yksi 5 mg:n tabletti vuorokaudessa joko ruokailun yhteydessä tai muuna ajankohtana.

Munuaisten vajaatoiminta. Eriasteista munuaisten vajaatoimintaa (aina kreatiniinin poistumasta 9 ml/min alkaen) sairastavien potilaiden annostusta ei tarvitse muuttaa, sillä farmakokineettisissä tutkimuksissa munuaisten vajaatoiminnan ei todettu vaikuttavan finasteridin eliminaatioon.

Ikääntyneet potilaat. Annostusta ei tarvitse muuttaa, vaikka farmakokineettisten tutkimusten mukaan finasteridin eliminaatio on jonkin verran hidastunut yli 70-vuotiailla potilailla.

Proscarin käyttö naisilla tai lapsilla ei ole sallittua.

Proscarin käyttö on vasta-aiheista potilaille, joilla on todettu:

• yliherkkyys valmisteen jollekin aineosalle.
• raskaus - käyttö naisilla, jotka ovat raskaana tai jotka voivat tulla raskaaksi (ks. kohta Raskaus ja imetys, Altistuminen finasteridille - vaara miespuoliselle sikiölle).

Yleistä
Obstruktiivisten komplikaatioiden välttämiseksi potilaita, joilla on suuri jäännösvirtsamäärä ja/tai huomattavasti heikentynyt virtsan virtaama, on seurattava huolellisesti. Leikkaushoidon mahdollisuus tulee ottaa huomioon.

Vaikutukset prostaspesifiseen antigeeniin (PSA:han) ja eturauhassyövän havaitsemiseen
Toistaiseksi ei ole näyttöä Proscar-hoidon hyödyllisyydestä eturauhassyöpää sairastavien potilaiden hoidossa. Hyvänlaatuista eturauhasen liikakasvua sairastavia potilaita, joilla oli kohonnut seerumin prostataspesifisen antigeenin (PSA:n) pitoisuus, seurattiin kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa, joissa otettiin sarjana PSA-näytteitä ja eturauhaskoepaloja. Nämä tutkimukset eivät osoittaneet Proscar-hoidolla olevan vaikutusta havaittujen eturauhassyöpätapausten määrään eikä eturauhassyöpätapausten kokonaismäärä poikennut merkitsevästi Proscaria ja plaseboa saaneilla potilailla.

Ennen Proscar-hoidon aloittamista ja määräajoin sen aikana on suositeltavaa suorittaa potilaille rektaalinen palpaatio sekä muita eturauhassyöpätutkimuksia. Myös seerumin prostataspesifisen antigeenin (PSA:n) määritystä käytetään eturauhassyövän havaitsemiseen. Yleensä yli 10 ng/ml (Hybritech) lähtöarvo PSA-pitoisuudessa antaa aiheen jatkotutkimuksiin ja koepalan ottamista tulee harkita. Kun PSA-pitoisuus on 4-10 ng/ml, jatkotutkimuksia suositellaan. PSA-pitoisuudet voivat usein olla samoja miehillä, joilla on eturauhassyöpä, ja miehillä, joilla ei ole eturauhassyöpää. Tämän vuoksi hyvänlaatuista eturauhasen liikakasvua sairastavilla miehillä viitearvoalueella oleva seerumin PSA-pitoisuus ei poissulje eturauhassyövän mahdollisuutta, riippumatta siitä, saavatko he Proscar-hoitoa. Alle 4 ng/ml lähtöarvo PSA-pitoisuudessa ei poissulje eturauhassyövän mahdollisuutta.

Proscar vähentää seerumin PSA-pitoisuutta noin 50 % hyvänlaatuista eturauhasen liikakasvua sairastavilla potilailla sekä eturauhassyöpää sairastavilla potilailla. Seerumin PSA-pitoisuuden vähentyminen Proscar-hoitoa saavilla potilailla, joilla on hyvänlaatuinen eturauhasen liikakasvu, tulee ottaa huomioon arvioitaessa PSA-arvoja. PSA-pitoisuuden vähentyminen ei sulje pois samanaikaista eturauhassyövän mahdollisuutta. PSA-pitoisuuden vähentyminen on ennustettavissa koko PSA:n pitoisuusalueella, vaikka vähentyminen voi vaihdella potilaiden välillä. Neljä vuotta kestäneeseen plasebokontrolloituun, kaksoissokkoutettuun Proscarin teho- ja turvallisuustutkimukseen (PLESS) osallistuneiden yli 3000 potilaan PSA-arvoista tehdyn analyysin perusteella vähintään kuuden kuukauden Proscar-hoidon jälkeen PSA-arvo on yleensä kerrottava kahdella, jotta se olisi vertailukelpoinen hoitamattomien miesten PSA:n normaaliarvojen kanssa. Tämä korjaus ei vaikuta PSA-määrityksen herkkyyteen eikä spesifisyyteen, ja sitä voidaan käyttää eturauhassyövän havaitsemiseen.

Jos potilaan PSA-pitoisuus on pitkään koholla finasteridi 5 mg -hoidosta huolimatta, syy tähän tulee huolellisesti selvittää. Tällöin tulee ottaa huomioon huonon hoitomyöntyvyyden mahdollisuus.

Proscar ei merkitsevästi vähennä vapaan PSA:n prosentuaalista osuutta (vapaan ja kokonais-PSA:n suhde). Proscar-hoidon aikana vapaan PSA:n suhde kokonais-PSA:han pysyy muuttumattomana. Kun vapaan PSA:n prosentuaalista osuutta käytetään eturauhassyövän toteamiseen, arvoa ei tarvitse korjata.

Lääkkeen vaikutus laboratoriotutkimustuloksiin

Vaikutus PSA-tasoon
Seerumin PSA-pitoisuus on suhteessa potilaan ikään ja eturauhasen kokoon, ja eturauhasen koko on suhteessa potilaan ikään. Arvioitaessa PSA-laboratoriomäärityksiä tulee huomioida että PSA-tasot laskevat Proscar-hoitoa saaneilla potilailla. Useimpien potilaiden PSA-pitoisuus vähenee nopeasti ensimmäisten hoitokuukausien aikana, minkä jälkeen se vakiintuu uudelle tasolle. Uusi taso on noin puolet hoitoa edeltäneestä tasosta. Näin ollen vähintään kuuden kuukauden Proscar-hoidon jälkeen PSA-arvo on yleensä kerrottava kahdella, jotta se olisi vertailukelpoinen niiden miesten PSA:n normaaliarvojen kanssa, jotka eivät ole saaneet hoitoa (kliininen tulkinta, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Vaikutukset PSA:han ja eturauhassyövän havaitsemiseen).

Proscar-hoito ei huononna PSA:n käyttökelpoisuutta sinänsä syövän ja eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun erotusdiagnostiikassa. Mutta on otettava huomioon, että finasteridin 5 mg:n vahvuus vähentää myös eturauhassyöpää sairastavien potilaiden seerumin PSA-pitoisuutta.

Miesten rintasyöpä
Rintasyöpää on raportoitu miehillä, jotka käyttivät finasteridia 5 mg kliinisten tutkimusten aikana ja valmisteen tultua kliiniseen käyttöön. Lääkäreiden tulee neuvoa potilaitaan kertomaan välittömästi mistä tahansa rintakudoksessaan toteamistaan muutoksista, kuten kyhmyistä, kivusta, rintarauhasten liikakasvusta (gynekomastiasta) tai nännieritteestä.

Mielialan muutokset ja masennus
Mielialan muutoksia, mukaan lukien masentunutta mielialaa, masennusta ja harvemmissa tapauksissa itsemurha-ajatuksia on raportoitu esiintyneen potilailla, jotka ovat saaneet finasteridi 5 mg -hoitoa. Potilaita on tarkkailtava psyykkisten oireiden varalta, ja jos näitä esiintyy, potilasta neuvotaan hakeutumaan lääkäriin ohjeiden saamiseksi

Pediatriset potilaat
Proscarin käyttö lapsilla ei ole sallittua.
Turvallisuutta ja tehoa lasten hoidossa ei ole varmistettu.

Laktoosi-intoleranssi
Tabletti sisältää laktoosimonohydraattia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä

Maksan vajaatoiminta
Maksan vajaatoiminnan vaikutusta finasteridin farmakokinetiikkaan ei ole tutkittu.

Natrium
Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Mitään kliinisesti merkitseviä lääkeaineinteraktioita ei ole havaittu. Finasteridi metaboloituu lähinnä sytokromi P450 3A4 järjestelmän kautta mutta ei ilmeisesti vaikuta siihen merkitsevästi. Vaikka riski siitä, että finasteridi vaikuttaisi muiden lääkkeiden farmakokinetiikkaan katsotaan pieneksi, sytokromi P450 3A4 -entsyymin estäjät ja induktorit todennäköisesti vaikuttavat finasteridin pitoisuuksiin plasmassa. Kuitenkin turvallisuusmarginaalit on todettu sellaisiksi, että näiden entsyyminestäjien samanaikaisen käytön mahdollisesti aiheuttamalla pitoisuuden nousulla ei todennäköisesti ole kliinistä merkitystä. Propranololia, digoksiinia, glibenklamidia, varfariinia, teofylliiniä ja fenatsonia on tutkimuksissa annettu ihmiselle, eikä kliinisesti merkittäviä interaktioita ole havaittu.

Raskaus
Proscaria ei saa antaa naisille, jotka ovat raskaana tai jotka voivat tulla raskaaksi (ks. kohta Vasta-aiheet).

Tyyppi II:n 5-alfa-reduktaasin estäjät, kuten finasteridi, estävät testosteronin muuttumisen dihydrotestosteroniksi. Kun Proscaria annetaan raskaana olevalle naiselle, se saattaa aiheuttaa miespuolisen sikiön ulkoisten sukuelinten kehityshäiriöitä.

Altistuminen finasteridille - vaara miespuoliselle sikiölle.
Naiset, jotka ovat raskaana tai jotka voivat tulla raskaaksi, eivät saa käsitellä murskattuja tai rikottuja Proscar-tabletteja, koska on mahdollista, että finasteridi imeytyy ja siitä voi aiheutua vaaraa miespuoliselle sikiölle (ks. kohta Raskaus ja imetys, Raskaus). Proscar-tableteissa on kalvopäällyste, joka estää kosketuksen vaikuttavan aineen kanssa edellyttäen, että tabletteja ei ole rikottu tai murskattu.

Finasteridia annoksina 5 mg/vrk saaneiden henkilöiden siemennesteessä on havaittu pieniä määriä finasteridia. Toistaiseksi ei tiedetä, aiheutuuko miespuoliselle sikiölle haittavaikutuksia, jos odottava äiti altistuu finasteridihoitoa saavan potilaan siemennesteelle. Kun finasteridihoitoa saavan potilaan kumppani on tai hänen epäillään olevan raskaana, suositellaan potilasta rajoittamaan kumppaninsa altistus siemennesteelle mahdollisimman vähäiseksi.

Imetys
Proscarin käyttö naisilla ei ole sallittua.
Ei tiedetä, erittyykö finasteridi ihmisen rintamaitoon.

Proscarin ei tiedetä vaikuttavan ajokykyyn tai kykyyn käyttää koneita.

Yleisimmät haittavaikutukset ovat impotenssi ja heikentynyt libido. Näitä haittavaikutuksia esiintyy hoidon alussa ja ne häviävät hoidon jatkuessa suurimmalla osalla potilaista.

Kliinisissä tutkimuksissa ja/tai lääkkeen markkinoille tulemisen jälkeen raportoidut haittavaikutukset on lueteltu alla olevassa taulukossa.
Haittavaikutusten esiintymistiheys:
Hyvin yleinen (≥ 1/10); Yleinen (≥ 1/100, <1/10); Melko harvinainen (≥ 1/1000, <1/100); Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1000); Hyvin harvinainen (< 1/10 000); Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).
Proscarin ja/tai matala-annoksisen finasteridin markkinoille tulemisen jälkeen raportoitujen haittavaikutusten esiintymistiheyttä tai syy-yhteyttä lääkealtistukseen ei voida määritellä, koska ne ovat peräisin spontaaniraporteista.

Lisäksi miesten rintasyöpää on raportoitu kliinisissä tutkimuksissa ja valmisteen tultua kliiniseen käyttöön (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Eturauhasoireiden lääkehoitotutkimus (MTOPS)
MTOPS-tutkimuksessa verrattiin finasteridia (5 mg/vrk; n=768), doksatsosiinia (4 tai 8 mg/vrk; n=756), finasteridin (5 mg/vrk) ja doksatsosiinin (4 tai 8 mg/vrk) yhdistelmähoitoa (n=786) ja plaseboa (n=737). Tässä tutkimuksessa yhdistelmähoidon turvallisuus- ja siedettävyysprofiili vastasi yleisesti yksittäisten hoitojen profiileita. Ejakulaatiohäiriötapausten ilmenemistiheys yhdistelmähoitoa saaneilla potilailla oli vastaava kuin monoterapiaa saaneilla potilailla yhteensä.

Muut pitkäaikaistiedot
Seitsemän vuotta kestäneessä 18 882 tervettä miestä käsittäneessä plasebokontrolloidussa tutkimuksessa (miehistä 9060:lle oli tehty eturauhasen neulabiopsia) todettiin eturauhassyöpä 803:lla (18,4 %) Proscaria saaneista ja 1147:llä (24,4 %) plaseboa saaneista miehistä. Neulabiopsialla vahvistettua 7-10 Gleason-pisteen eturauhassyöpää esiintyi 280:llä (6,4 %) Proscaria saaneista ja 237:llä (5,1 %) plaseboa saaneista miehistä. Lisäselvitykset antavat viitteitä siitä, että Proscar-ryhmässä havaittu korkean asteen eturauhassyövän vallitsevuuden lisääntyminen olisi selitettävissä Proscarin eturauhasen tilavuuteen kohdistuvan vaikutuksen aiheuttamalla tutkimushavaintojen vinoutumalla. Kaikista tässä tutkimuksessa todetuista eturauhassyöpätapauksista noin 98 % luokiteltiin kapselinsisäisiksi (kliininen vaihe T1 tai T2) diagnoosin hetkellä. Sitä, mikä kliininen merkitys tällä tiedolla on (kasvaimet Gleasonin asteikolla 7-10), ei tunneta.

Laboratoriokokeiden tulokset
Arvioitaessa PSA:n laboratoriomääritysten tuloksia on otettava huomioon, että Proscarilla hoidettujen potilaiden PSA-pitoisuudet ovat alentuneet (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
FI-00034 Fimea

Potilaat ovat saaneet Proscaria jopa 400 mg:n kerta-annoksina ja 80 mg/vrk toistuvina annoksina, eikä haittavaikutuksia ole esiintynyt. Proscarin yliannostustapauksissa ei suositella mitään erityistä hoitoa.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Hyvänlaatuisen eturauhasen liikakasvun lääkkeet, testosteroni-5-alfareduktaasin estäjät. ATC-koodi G04CB01.

Proscar (finasteridi) on synteettinen 4-atsasteroidi. Se estää spesifisesti tyyppi II 5-alfa-reduktaasientsyymiä sekä maksassa että perifeerisissä kudoksissa. Tyyppi II 5-alfa-reduktaasi on solunsisäinen entsyymi, joka saa aikaan testosteronin metaboloitumisen tehokkaammaksi androgeeniksi, dihydrotestosteroniksi (DHT). Hyvänlaatuisessa eturauhasen liikakasvussa eturauhasen suureneminen on riippuvainen eturauhasessa tapahtuvasta testosteronin muuttumisesta DHT:ksi. Proscar vähentää tehokkaasti DHT-pitoisuutta veressä ja prostatakudoksessa. Finasteridillä ei ole androgeenireseptoriaffiniteettia.

Pitkäaikaisissa kliinisissä tutkimuksissa, joissa potilaat saivat 5 mg Proscaria vuorokaudessa, DHT:n muodostumisen estyminen sai aikaan eturauhasen koon pienenemisen, virtsan huippuvirtaaman lisääntymisen sekä kokonaisoireiden ja obstruktiivisten oireiden vähenemisen. Kiertävän testosteronin taso nousi noin 10-20 % pysyen fysiologisissa rajoissa. Lääkityksen loputtua DHT-pitoisuudet palautuvat vähitellen aikaisemmalle tasolle ja prostatan koko palautuu entiselleen.

Kahdessa vuoden kestäneessä, plasebokontrolloidussa, satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa III faasin tutkimuksessa ja niiden viisi vuotta kestäneissä avoimissa jatkotutkimuksissa annettiin Proscaria 5 mg:n vuorokausiannoksina potilaille, joilla oli eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun oireita ja rektaalisella palpaatiolla todettu suurentunut eturauhanen. Hoidon tehokkuutta mittaavia parametreja olivat oirepistemäärä, virtsan huippuvirtaama ja eturauhasen tilavuus.

Näissä tutkimuksissa potilailla todettiin paranemista lähtötasoon verrattuna kaikissa kolmessa parametrissa ensimmäisellä arviointikerralla, kolmen kuukauden kuluttua eturauhasen tilavuudessa ja kahden viikon kuluttua virtsan virtausnopeudessa ja oirepistemäärässä. Plasebohoitoon verrattuna eturauhasen tilavuus oli merkitsevästi pienentynyt ensimmäisellä arviointikerralla (kolmen kuukauden kuluttua), ja virtsan huippuvirtauksessa todettiin huomattava paraneminen neljän ja seitsemän kuukauden kuluttua sekä oirepistemäärässä seitsemän ja kymmenen kuukauden kuluttua. Vaikka joidenkin potilaiden virtsaamisoireet lievenivät nopeasti, vähintään kuuden kuukauden hoitokokeilu oli yleensä välttämätön hoidolla saavutetun oireita lieventävän myönteisen vaikutuksen arvioimiseksi. Parantuneet arvot kaikissa hoidon tehokkuutta mittaavissa parametreissa säilyivät viisi vuotta kestäneiden jatkotutkimusten ajan.

Proscaria on edelleen tutkittu kaksoissokkoutetussa satunnaistetussa plasebokontrolloidussa neljä vuotta kestäneessä PLESS-monikeskustutkimuksessa (Proscar Long-term Efficacy and Safety Study). Tutkimuksessa arvioitiin Proscar-hoidon tehoa 5 mg:n vuorokausiannoksina eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun oireisiin ja hyvänlaatuiseen eturauhasen liikakasvuun liittyviin urologisiin tapahtumiin (leikkaushoito, kuten esim. eturauhasen transuretraalinen resektio ja prostatektomia tai katetrointia vaativa akuutti virtsaumpi). Tutkimukseen otettiin 3040 45−78-vuotiasta potilasta, joilla oli keskivaikeita tai vaikeita eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun oireita (keskiarvo noin 15 pistettä asteikolla 0-34) ja rektaalisella palpaatiolla todettu suurentunut eturauhanen. Tutkimuksessa arvioitiin myös virtsan huippuvirtaamaa ja eturauhasen tilavuutta.

Proscar vähensi leikkaushoidon tarvetta 55 % (10,1 % plaseboryhmässä ja 4,6 % Proscar-ryhmässä) ja akuutin virtsaummen ilmaantuvuuden vaaraa 57 % (6,6 % plaseboryhmässä ja 2,8 % Proscar-ryhmässä). Hoitoryhmien välillä todettu ero ilmaantumisvaaran vähenemisessä oli selvä ensimmäisellä arviointikerralla (neljän kuukauden kuluttua) ja säilyi koko neljä vuotta kestäneen tutkimuksen ajan.

Koko neljä vuotta kestäneen tutkimuksen ajan hoitoa saaneilla potilailla Proscar paransi oirepistemäärää 3,3 pisteellä verrattuna 1,3 pisteeseen plaseboryhmässä ja lisäsi virtsan huippuvirtaamaa 1,9 ml/s verrattuna 0,2 ml/s plaseboryhmässä. Oirepistemäärä parani yleensä eniten potilailla, joilla lähtötason oireet olivat olleet keskivaikeita tai vaikeita.

Osalla potilaista eturauhasen tilavuus arvioitiin vuosittain magneettikuvauksella (MRI). Proscar pienensi näiden potilaiden eturauhasen tilavuutta lähtötasosta 17,9 % neljän vuoden aikana, kun taas plaseboryhmässä eturauhanen suureni 14,1 % lähtötasosta.

Seitsemän asetelmaltaan samankaltaisen plasebokontrolloidun kaksoissokkoutetun tutkimuksen yhden vuoden tulokset yhdistettiin ja tehtiin meta-analyysi, jossa oli mukana 4491 oireista hyvänlaatuista eturauhasen liikakasvua sairastavaa potilasta. Meta-analyysi osoitti, että tehokkaimmin Proscar-hoito lievitti oireita ja paransi virtsan virtaamaa potilailla, joiden eturauhanen oli tutkimuksen alkaessa suurentunut (noin 40 ml tai suurempi).

Finasteridin urodynaamisia vaikutuksia eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun aiheuttaman obstruktion hoitoon on arvioitu invasiivisilla tutkimusmenetelmillä plasebokontrolloidussa kuusi kuukautta kestäneessä kaksoissokkotutkimuksessa, johon osallistui 36 potilasta. Näiden virtsatieobstruktion oireet olivat keskivaikeat tai vaikeat ja virtsan huippuvirtaama alle 15 ml/s. Proscarilla hoidetuissa potilaissa obstruktio väheni verrattuna plaseboa saaneisiin potilaisiin. Obstruktion väheneminen ilmeni virtsarakon seinämälihaksen paineen vähenemisenä ja virtsan virtaaman paranemisena.

Finasteridin vaikutusta eturauhasen perifeerisen vyöhykkeen ja välivyöhykkeen tilavuuteen arvioitiin magneettikuvauksen avulla 20 hyvänlaatuista eturauhasen liikakasvua sairastavalla miehellä vuoden kestäneessä plasebokontrolloidussa kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa. Rauhasen kokonaistilavuus pieneni huomattavasti (11,5 ± 3,2 ml [SE]) Proscar-ryhmässä, toisin kuin plaseboryhmässä. Suuri osa pienentymisestä oli seurausta välivyöhykkeen koon pienentymisestä (6,2 ± 3 ml). Koska eturauhasen välivyöhyke vaikuttaa virtsan ulosvirtauksen estymiseen, tilavuuden pienentyminen saattaa selittää näissä potilaissa havaitun myönteisen kliinisen vasteen.

Hoidettessa miesten hyvänlaatuista eturauhasen liikakasvua Proscarilla on hyvä ottaa huomioon tiedot seitsemän vuotta kestäneestä plasebokontrolloidusta kliinisestä tutkimuksesta. Tähän tutkimukseen osallistui 18882 vähintään 55-vuotiasta miestä, joilla rektaalisen palpaation tulos oli normaali ja PSA-arvo enintään 3,0 ng/ml. Tutkimuksen päätyttyä 9060 miehen eturauhasen neulabiopsianäytteet olivat saatavilla ja ne analysoitiin. Eturauhassyöpä todettiin Proscaria saaneista miehistä 803:lla (18,4 %) ja plaseboa saaneista 1147:llä (24,4 %) (ks. myös kohta Haittavaikutukset). Noin 98 % kaikista tässä tutkimuksessa diagnosoiduista eturauhassyöpätapauksista luokiteltiin kapselinsisäisiksi (kliininen vaihe T1 tai T2). Proscaria ei ole tarkoitettu käytettäväksi vähentämään eturauhassyövän vaaraa.

Finasteridin suhteellinen hyötyosuus on noin 80 %. Ruokailu ei vaikuta imeytymiseen. Huippupitoisuudet plasmassa saavutetaan noin kahden tunnin kuluttua ja finasteridi imeytyy pääosin 6-8 tunnin kuluessa lääkkeen ottamisesta. Finasteridi sitoutuu plasman proteiineihin noin 93 %:sti. Plasmapuhdistuma on 165 ml/min ja jakaantumistilavuus 76 litraa.

Suun kautta annetusta finasteridiannoksesta 39 % erittyi virtsaan pääosin metaboliitteina (muuttumatonta finasteridia ei käytännössä erittynyt virtsaan). Ulosteisiin erittyi 57 % kokonaisannoksesta. Finasteridin kahdella metaboliitilla on vähäinen 5-alfa-reduktaasia estävä vaikutus.

Ikääntyneillä potilailla finasteridin eliminaationopeus vähenee jonkin verran ja puoliintumisaika pitenee yli 70-vuotiailla miehillä 8 tunniksi, kun se 18−60-vuotiailla miehillä on noin 6 tuntia. Muutos ei ole kliinisesti merkitsevä. Näin ollen annoksen pienentäminen ei ole tarpeen.

Potilailla, joilla on krooninen munuaisten vajaatoiminta ja joilla kreatiniinin puhdistuma on 9-55 ml/min, finasteridin kerta-annoksen eliminoituminen ei eronnut eliminoitumisesta terveillä vapaaehtoisilla. Sitoutumisessa proteiineihin ei myöskään todettu eroa. Osa metaboliiteista, jotka normaalisti erittyvät munuaisten kautta, erittyi ulosteisiin. Näin ollen erittyminen ulosteisiin ilmeisesti lisääntyy kompensatorisesti. Annostusta ei tarvitse muuttaa hoidettaessa munuaisten vajaatoimintaa sairastavia potilaita, jotka eivät ole dialyysihoidossa.

Finasteridin farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa.

Finasteridi läpäisee veri-aivoesteen. Pieniä finasteridimääriä on todettu hoitoa saaneiden potilaiden siemennesteessä.

Finastesteridin toksisuus on alhainen. Hiirillä suun kautta annettu akuutti finasteridin LD₅₀-arvo on 500 mg/kg (5000-kertainen annos verrattuna ihmiselle suositeltuun annokseen). Uros- ja naarasrotilla suun kautta annetut akuutit finasteridin LD₅₀-arvot ovat vastaavasti 400 mg/kg ja 1000 mg/kg (4000- ja 10000-kertaiset annokset verrattuna ihmiselle suositeltuun annokseen).

Toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta ja karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Lisääntymistoksisuutta urosrotilla selvittäneet tutkimukset osoittivat eturauhasen ja siemenrakkuloiden painon pienentyneen, sukuelinten lisärauhasten erityksen vähentyneen sekä hedelmällisyysindeksin pienentyneen (finasteridin ensisijaisten farmakologisten vaikutusten vuoksi). Näiden löydösten kliinistä merkitystä ei tiedetä.

Kuten muidenkin 5-alfareduktaasin estäjien yhteydessä, rotan urossikiöiden feminisaatiota on havaittu, kun finasteridia on annettu tiineyden aikana. Kun finasteridia on annettu laskimoon tiineille reesusapinoille jopa 800 ng/vrk -annoksina koko alkio- ja sikiökehityskauden ajan, urossikiöille ei aiheutunut poikkeavuuksia. Tämä annos on noin 60−120 kertaa suurempi kuin siemennesteen arvioitu pitoisuus potilaalla, joka on saanut 5 mg finasteridia ja jolle määrälle nainen voi altistua siemennesteen välityksellä. Jotta reesusapinamallin soveltuvuus ihmissikiön kehitykseen voitaisiin vahvistaa, finasteridia annettiin annoksina 2 mg/kg/vrk suun kautta (apinan systeeminen altistus (AUC) oli hieman suurempi (3x) verrattuna 5 mg finasteridia saaneiden miesten altistukseen, tai noin 1-2 miljoonaa kertaa suurempi kuin finasteridin pitoisuus siemennesteessä) tiineille apinoille, mikä johti urossikiöiden ulkoisten sukuelinten poikkeavuuksiin. Urossikiöillä ei havaittu muita poikkeavuuksia eikä naarassikiöillä havaittu millään annoksella finasteridiin liittyviä poikkeavuuksia.

Hiirillä on havaittu Leydig-solujen hyperplasian ilmaantuvuuden lisääntymistä 25 mg/kg:n vuorokausiannoksella (250-kertainen annos verrattuna ihmiselle suositeltuun annokseen 5 mg/vrk). Kymmenen kertaa suuremmalla vuorokausiannoksella, 250 mg/kg (2500-kertainen annos verrattuna ihmiselle suositeltuun annokseen 5 mg/vrk), lisääntyi kivesten Leydig-solujen adenooman ilmaantuvuus (p<0,05).

Finasteridillä ei ole todettu mutageenista vaikutusta in vitro bakteerimutageenisuustestissä, nisäkässolujen mutageenisuustestissä eikä in vitro alkalieluutiotestissä. Kiinanhamsterin ovariosoluilla in vitro tehdyssä kromosomitutkimuksessa havaittiin suurilla finasteridipitoisuuksilla (450−500 mikromol) vähäistä kromosomipoikkeamien lisääntymistä. Hiirillä in vivo tehdyssä kromosomitutkimuksessa ei havaittu hoidon lisäävän kromosomipoikkeamia suurimmalla siedetyllä annoksella (250 mg/kg/vrk; 2500-kertainen annos verrattuna ihmiselle suositeltuun annokseen 5 mg/vrk).

Laktoosimonohydraatti 106,4 mg, esigelatinoitu tärkkelys, natriumtärkkelysglykolaatti, mikrokiteinen selluloosa, hypromelloosi, hydroksipropyyliselluloosa, natriumdokusaatti, talkki, magnesiumstearaatti sekä väriaineet keltainen rautaoksidi (E172), titaanidioksidi (E171) ja indigokarmiini (E132) alumiinilakka.

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle. Tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

PROSCAR tabletti, kalvopäällysteinen
5 mg (L:kyllä) 98 fol (125,91 €)

PF-selosteen tieto

28, 98 (PVC/PE/PVDC/alumiini-läpipainopakkaus).

Valmisteen kuvaus:

Sininen omenanmuotoinen tabletti, toisella puolella tunnus MSD 72, toisella PROSCAR.

Naiset, jotka ovat raskaana tai jotka voivat tulla raskaaksi, eivät saa käsitellä murskattuja tai rikottuja Proscar-tabletteja (ks. kohta Raskaus ja imetys, Altistuminen finasteridille - vaara miespuoliselle sikiölle).

PROSCAR tabletti, kalvopäällysteinen
5 mg 98 fol

• Peruskorvaus (40 %).

G04CB01

12.07.2024