IRINOTECAN MEDAC infuusiokonsentraatti, liuosta varten 20 mg/ml

Yksi millilitra infuusiokonsentraatti, liuosta varten, sisältää 20 mg irinotekaanihydrokloriditrihydraattia, mikä vastaa 17,33 mg irinotekaania.

Jokainen 2 ml:n injektiopullo sisältää 40 mg irinotekaanihydrokloriditrihydraattia (40 mg/2 ml).

Jokainen 5 ml:n injektiopullo sisältää 100 mg irinotekaanihydrokloriditrihydraattia (100 mg/5 ml).

Jokainen 15 ml:n injektiopullo sisältää 300 mg irinotekaanihydrokloriditrihydraattia (300 mg/15 ml).

Jokainen 25 ml:n injektiopullo sisältää 500 mg irinotekaanihydrokloriditrihydraattia (500 mg/25 ml).

Jokainen 50 ml:n injektiopullo sisältää 1000 mg irinotekaanihydrokloriditrihydraattia (1000 mg/50 ml).

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan

Sorbitoli (E420)

Tämä lääkevalmiste sisältää 45 mg sorbitolia per ml.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten.

Irinotecan medac on tarkoitettu pitkälle edenneen kolorektaalisyövän hoitoon:

● 5‑fluorourasiiliin ja foliinihappoon yhdistettynä potilaille, jotka eivät ole aiemmin saaneet solunsalpaajahoitoa pitkälle edenneeseen tautiin.

● ainoana lääkkeenä potilaille, joilla 5‑fluorourasiilia sisältävä lääkehoito ei ole tuottanut tulosta.

Irinotecan medacin ja setuksimabin yhdistelmää käytetään epidermaalisen kasvutekijän reseptoria (EGFR) ja villityypin KRAS-geeniä ilmentävän metastasoituneen kolorektaalisyövän hoitoon silloin, kun potilas ei ole saanut aiempaa hoitoa metastasoituneeseen tautiin tai irinotekaania sisältävä solunsalpaajahoito on epäonnistunut (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Irinotecan medacia käytetään yhdessä 5-fluorourasiilin, foliinihapon ja bevasitsumabin kanssa ensilinjan hoitona metastasoituneessa koolon- tai peräsuolikarsinoomassa.

Irinotecan medacin ja kapesitabiinin yhdistelmä (jonka kanssa saatetaan antaa myös bevasitsumabia) on tarkoitettu metastasoituneen kolorektaalikarsinooman ensilinjan hoidoksi.

Annostus

Vain aikuisille. Laimentamisen jälkeen irinotekaani-infuusioliuos tulee infusoida ääreis- tai keskuslaskimoon.

Suositusannos:

Yksilääkehoidossa (aikaisemmin hoitoa saaneille potilaille)

Suositeltu irinotekaaniannos on 350 mg/m² laskimoon 30–90 minuutin kestoisena infuusiona kolmen viikon välein (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Käyttö- ja käsittelyohjeet).

Monilääkehoidossa (aikaisemmin hoitamattomille potilaille)

Irinotekaanin turvallisuutta ja tehoa 5‑fluorourasiiliin (5‑FU) ja foliinihappoon (FA) yhdistettynä on arvioitu seuraavalla hoito-ohjelmalla (ks. kohta Farmakodynamiikka).

●Irinotekaani ja 5‑FU/FA kahden viikon välein

Suositeltu irinotekaaniannos on 180 mg/m² laskimoon kahden viikon välein yhtenä 30–90 minuutin kestoisena infuusiona, minkä jälkeen infusoidaan foliinihappo ja 5‑fluorourasiili.

Samanaikaisesti annettavan setuksimabin annostuksessa ja antotavassa on noudatettava kyseisen lääkevalmisteen valmisteyhteenvedon ohjeita.

Normaalisti käytetään samaa irinotekaaniannosta kuin aiemman irinotekaania sisältäneen hoito-ohjelman viimeisten hoitosyklien aikana. Irinotekaania saa antaa aikaisintaan yhden tunnin kuluttua setuksimabi-infuusion päättymisestä.

Katso bevasitsumabin annostus ja antotapa sen valmisteyhteenvedosta.

Katso kapesitabiiniyhdistelmän annostus ja antotapa kohdasta Farmakodynamiikka sekä lisätietoa kapesitabiinin valmisteyhteenvedon asianmukaisista kohdista.

Annoksen muuttaminen:

Irinotekaania voi antaa vasta sen jälkeen, kun kaikki haittavaikutukset ovat asianmukaisesti korjaantuneet NCI-CTC (National Cancer Institute Common Toxicity Criteria) -asteikolla tasolle 0 tai 1 ja kun hoitoon liittyvä ripuli on täysin parantunut.

Seuraavan infuusiohoidon alussa irinotekaanin, ja tarvittaessa 5‑FU:n, annosta on pienennettävä aiemman infuusion yhteydessä havaittujen vaikeimpien haittavaikutusten mukaan. Hoitoa on tarvittaessa myöhennettävä 1–2 viikolla, jotta hoitoon liittyneet haittavaikutukset ehtivät korjaantua.

Jos potilaalla ilmenee seuraavia haittavaikutuksia, on irinotekaanin ja/tai 5‑FU:n annosta tarvittaessa pienennettävä 15–20 %:

● hematotoksisuus (asteen 4 neutropenia, kuumeinen neutropenia [asteen 3–4 neutropenia ja asteen 2–4 kuume], trombosytopenia ja [asteen 4] leukopenia)

● muu kuin hematologinen toksisuus (aste 3–4).

Setuksimabin ja irinotekaanin monilääkehoidossa on noudatettava kyseisen lääkevalmisteen valmisteyhteenvedon mukaisia suosituksia annostuksen muuttamisesta.

Annettaessa valmistetta yhdessä kapesitabiinin kanssa vähintään 65-vuotiaille potilaille kapesitabiinin aloitusannosta on suositeltavaa pienentää annokseen 800 mg/m² kahdesti vuorokaudessa kapesitabiinin valmisteyhteenvedon mukaisesti. Katso kapesitabiinin valmisteyhteenvedosta myös monilääkehoidon annosmuutoksia koskevat suositukset.

Hoidon kesto:

Irinotekaanihoitoa tulee jatkaa, kunnes tauti objektiivisesti arvioituna etenee tai potilaalla ilmenevä toksisuus ei ole enää hyväksyttävää.

Erityispotilasryhmät:

Maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Yksilääkehoito: Jos potilaan WHO-toimintakykyluokka on ≤ 2, irinotekaanin aloitusannos määritetään veren bilirubiiniarvojen (enintään kolme kertaa normaalin yläraja [ULN]) perusteella. Jos näillä potilailla on hyperbilirubinemia ja protrombiiniaika on yli 50 % pidempi, on irinotekaanin puhdistuma heikentynyt (ks. kohta Farmakokinetiikka) ja hematotoksisuuden riski on siksi suurentunut. Siksi tämän potilasryhmän täydellistä verenkuvaa on seurattava viikoittain.

● Jos potilaan bilirubiiniarvo on 1,5 kertaa normaalin yläraja, on irinotekaanin suositeltu annos 350 mg/m²

● Jos potilaan bilirubiiniarvo on 1,5–3 kertaa normaalin yläraja, on irinotekaanin suositeltu annos 200 mg/m²

● Jos potilaan bilirubiiniarvo on yli 3 kertaa normaalin yläraja, ei potilasta saa hoitaa irinotekaanilla (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Irinotekaania sisältävän monilääkehoidon antamisesta maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille ei ole tietoa.

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Irinotekaanin antamista ei suositella munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille, koska valmisteen käyttöä ei ole tutkittu tässä potilasryhmässä (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Iäkkäät potilaat

Iäkkäillä potilailla ei ole tehty spesifejä farmakokineettisiä tutkimuksia. Tälle potilasryhmälle annettava annos on kuitenkin määritettävä huolellisesti, koska näillä potilailla elintoiminnot useammin ovat heikentyneet. Tämä potilasryhmä tarvitsee muita tehostetumpaa tarkkailua (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Irinotekaanin turvallisuutta ja tehoa lasten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Ennen lääkkeen käsittelyä tai antoa huomioon otettavat varotoimet

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

● Krooninen tulehduksellinen suolistosairaus ja/tai suolitukos (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

● Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

● Imetys (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Raskaus ja imetys).

● Bilirubiiniarvot yli kolminkertaiset normaalin ylärajaan nähden (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

● Vakava luuytimen vajaatoiminta.

● WHO-toimintakykyluokka > 2.

● Mäkikuisman samanaikainen käyttö (ks. kohta Yhteisvaikutukset)

● Elävät heikennetyt rokotteet (ks. kohta Yhteisvaikutukset)

Tarkista setuksimabin ja bevasitsumabin tai kapesitabiinin muut vasta-aiheet kyseisen valmisteen valmisteyhteenvedosta.

Irinotekaanin haittavaikutusten luonteen ja ilmaantuvuuden vuoksi valmistetta tulee määrätä seuraavissa tapauksissa vasta, kun hoidon odotettavissa olevat hyödyt ja mahdolliset riskit on punnittu:

● riskiryhmään kuuluvat potilaat, etenkin, jos potilaan WHO-toimintakykyluokka = 2.

● ne harvinaiset tapaukset, jolloin potilas todennäköisesti ei noudata haittavaikutusten hoitoon liittyviä suosituksia (viivästyneen ripulin ilmetessä on aloitettava välittömästi pitkäkestoinen ripulilääkitys ja juotava runsaasti nestettä). Näille potilaille suositellaan tiivistä seurantaa sairaalassa.

Kun irinotekaania käytetään yksilääkehoitona, se usein määrätään annettavaksi kolmen viikon välein. Viikoittaista annosohjelmaa (ks. kohta 5) voidaan kuitenkin harkita potilaille, jotka saattavat tarvita tiiviimpää seurantaa tai joilla vakavan neutropenian riski on erityisen suuri.

Viivästynyt ripuli

Potilaalle on kerrottava riskistä sairastua viivästyneeseen ripuliin, joka ilmaantuu myöhemmin kuin 24 tunnin kuluttua irinotekaanin antamisesta milloin tahansa ennen seuraavaa hoitokertaa. Yksilääkehoidossa mediaaniaika irinotekaani-infuusiosta ensimmäisen ripuliulosteen ilmaantumiseen oli viisi vuorokautta. Potilaan on viipymättä ilmoitettava lääkärille ripulin ilmaantumisesta ja aloitettava asianmukainen hoito heti.

Potilaalla ripulin ilmaantumisen riski on suurentunut, jos hän on saanut aiemmin sädehoitoa vatsan tai lantion alueelle, jos hänellä on ennen hoidon aloittamista hyperleukosytoosi, jos potilaan WHO-toimintakykyluokka on ≥ 2 tai jos potilas on nainen. Jos ripulia ei hoideta asianmukaisesti, se voi olla hengenvaarallinen, etenkin jos potilaalla on samanaikaisesti neutropenia.

Potilaan on heti ensimmäisen ripuliulosteen ilmaannuttua ryhdyttävä juomaan elektrolyyttejä sisältäviä juomia runsaasti ja aloitettava heti asianmukainen ripulin lääkitys. Ripulilääkityksen määrää irinotekaania antanut hoitoyksikkö. Potilaan on heti sairaalasta kotiuttamisen jälkeen hankittava hänelle määrätyt ripulilääkevalmisteet, jotta hän voi aloittaa hoidon heti kun ripuli alkaa. Potilaan on myös ilmoitettava lääkärille tai irinotekaania antaneelle hoitoyksikölle ripulin ilmaantumisesta.

Ripulin hoitoon suositellaan nykyään loperamidia suurina annoksina (aloitusannos 4 mg, ja sen jälkeen 2 mg kahden tunnin välein). Tätä hoitoa on jatkettava vielä 12 tunnin ajan viimeisestä ripuliulosteesta eikä hoitoa saa muuttaa. Paralyyttisen ileuksen riskin vuoksi loperamidia ei saa missään tapauksessa käyttää tällä annostuksella yhtäjaksoisesti pidempään kuin 48 tuntia. Hoidon on kuitenkin kestettävä vähintään 12 tuntia.

Ripulilääkityksen lisäksi potilaalle on annettava laajakirjoista antibioottia estohoitona silloin kun ripuliin liittyy vakava neutropenia (neutrofiiliarvo < 500 solua/mm³).

Seuraavissa tapauksissa suositellaan ripulin ilmaantuessa antibioottihoidon lisäksi sairaalahoitoa:

● ripuliin liittyy kuumetta

● ripuli on vakava (vaatii laskimoon annettavaa nesteytystä)

● ripuli on jatkunut yli 48 tuntia suuriannoksisen loperamidihoidon jälkeen.

Loperamidia ei saa antaa estohoitona edes potilaille, joilla on esiintynyt viivästynyttä ripulia aiemmilla hoitokerroilla.

Jos potilaalla on ollut vakavaa ripulia, suositellaan annoksen pienentämistä seuraavilla hoitokerroilla (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Hematologia

NCI-CTC-asteikon tason 3 ja 4 neutropenian esiintyvyys on kliinisissä tutkimuksissa ollut merkitsevästi suurempi aiemmin sädehoitoa lantion/vatsan alueelle saaneilla potilailla kuin sitä saamattomilla potilailla. Potilailla, joiden seerumin kokonaisbilirubiinitaso oli lähtötilanteessa vähintään 1,0 mg/dl, oli myös merkitsevästi suurempi todennäköisyys kärsiä ensimmäisen hoitokerran aikana tason 3 tai 4 neutropeniasta kuin potilailla, joiden bilirubiinitaso oli alle 1,0 mg/dl.

Irinotekaanihoidon aikana suositellaan täydellisen verenkuvan seuraamista viikoittain. Potilaalle on kerrottava neutropenian riskistä ja kuumeen merkityksestä. Kuumeinen neutropenia (kuume > 38 °C ja neutrofiilimäärä ≤ 1 000 solua/mm³) on hoidettava heti sairaalassa laajakirjoisilla laskimoon annettavilla antibiooteilla.

Annoksen pienentämistä seuraavan antokerran yhteydessä suositellaan potilailla, joilla on esiintynyt vaikeita hematologisia episodeja (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Jos potilaalla on vakava ripuli, infektioiden ja hematotoksisuuden riski suurenee. Vakavaa ripulia sairastavalta potilaalta on tutkittava täydellinen verenkuva.

UGT1A1-entsyymin vähentynyt aktiivisuus

Hitailla UGT1A1-metaboloijilla, kuten Gilbertin oireyhtymää (esim. homotsygoottinen varianttien UGT1A1*28 tai UGT1A1*6 suhteen) sairastavilla potilailla, on suurentunut vakavan neutropenian ja ripulin riski irinotekaanihoidon jälkeen. Tämä riski kasvaa irinotekaaniannosmäärän mukaan.

Vaikka tarkkaa aloitusannostuksen pienentämisen tarvetta ei tiedetä, irinotekaanin aloitusannoksen pienentämistä tulee harkita hitailla UGT1A1-metaboloijilla, erityisesti potilailla, joille annettavat annokset ovat > 180 mg/m² tai joilla on heikentynyt terveydentila. Tässä potilasryhmässä on huomioitava soveltuvien hoitosuositusten annossuositukset. Seuraavia annoksia voidaan suurentaa sen mukaan, kuinka potilas sietää hoidon.

UGT1A1-genotyypitystä voidaan käyttää niiden potilaiden tunnistamiseen, joilla on suurentunut vakavan neutropenian ja ripulin riski. Ennen hoitoa tehtävän genotyypityksen kliinisestä hyödystä ei kuitenkaan ole varmuutta, koska UGT1A1-geenin polymorfia ei selitä kaikkea irinotekaanihoidosta aiheutuvaa toksisuutta (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Maksan toimintakokeet on tehtävä aloitustilanteessa sekä ennen kutakin hoitokertaa.

Täydellistä verenkuvaa on seurattava viikoittain potilailla, joilla bilirubiiniarvo on 1,5–3 kertaa normaalin yläraja, koska irinotekaanin puhdistuma on tällöin pienentynyt (ks. kohta Farmakokinetiikka) ja tässä potilasryhmässä hematotoksisuuden vaara on siten suurentunut. Jos potilaan bilirubiiniarvot ovat yli kolme kertaa normaalin yläraja, ks. kohta Vasta-aiheet.

Pahoinvointi ja oksentelu

Antiemeeteillä annettavaa estohoitoa suositellaan ennen kutakin irinotekaani-hoitokertaa. Pahoinvointia ja oksentelua on ilmoitettu usein. Jos potilas oksentelee viivästyneen ripulin yhteydessä, hänet on otettava sairaalahoitoon mahdollisimman pian.

Akuutti kolinerginen oireyhtymä

Jos potilaalle kehittyy akuutti kolinerginen oireyhtymä (varhaisessa vaiheessa ilmaantuva ripuli ja erilaiset muut merkit ja oireet, kuten hikoilu, vatsan kouristelu, mioosi ja lisääntynyt syljeneritys), on potilaalle annettava atropiinisulfaattia (0,25 mg ihon alle), ellei se ole kliinisesti vasta-aiheista (ks. kohta Haittavaikutukset).

Näitä oireita voi ilmetä irinotekaani-infuusion annon aikana tai pian heti sen jälkeen, ja niiden ajatellaan liittyvän irinotekaanin kanta-aineen antikoliiniesteraasiaktiivisuuteen. Niitä odotetaan esiintyvän useammin suurempien irinotekaaniannosten yhteydessä.

Hoidossa on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on astma. Jos potilaalle kehittyy akuutti ja vakava kolinerginen oireyhtymä, suositellaan, että hänelle seuraavien irinotekaani-annosten yhteydessä annetaan estohoitona atropiinisulfaattia.

Hengityshäiriöt

Interstitiaalinen keuhkosairaus, joka ilmenee keuhkoinfiltraatteina, on melko harvinainen irinotekaanihoidon aikana. Interstitiaalinen keuhkosairaus voi olla kuolemaan johtava. Riskitekijöitä, jotka mahdollisesti liittyvät interstitiaalisen keuhkosairauden kehittymiseen, ovat keuhkotoksisten lääkevalmisteiden käyttö, sädehoito ja kasvupesäkkeitä stimuloivat tekijät (CSF). Riskiryhmään kuuluvien potilaiden tilaa on seurattava tarkoin hengitysoireiden varalta sekä ennen irinotekaanihoitoa että sen aikana.

Ekstravasaatio

Vaikka irinotekaani ei olekaan tunnettu nesterakkuloiden aiheuttaja, varovaisuutta on noudatettava ekstravasaation välttämiseksi ja infuusiokohdan seuraamiseksi tulehduksen merkkien varalta. Ekstravasaation sattuessa suositellaan ihoalueen huuhtelua ja hoitamista jäällä.

Iäkkäät potilaat

Koska iäkkään potilaan elintoiminnot, erityisesti maksan toiminta, ovat useammin heikentyneet, on noudatettava varovaisuutta kun valitaan annos tähän potilasryhmään kuuluville (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Potilaat, joilla on krooninen tulehduksellinen suolistosairaus ja/tai suolitukos

Potilaalle ei saa antaa irinotekaanihoitoa ennen kuin hän on toipunut suolitukoksesta (ks. kohta Vasta-aiheet).

Munuaisten toiminta

Seerumin kreatiniini- tai veren ureatyppipitoisuuksien on havaittu kasvaneen. Joissakin tapauksissa on ilmennyt munuaisten akuuttia vajaatoimintaa. Näiden tapahtumien on yleensä ajateltu johtuvan infektiokomplikaatioista tai pahoinvointiin, oksenteluun tai ripuliin liittyvästä kuivumisesta. Harvinaisissa tapauksissa on raportoitu myös tuumorilyysioireyhtymästä johtuvaa munuaisten toimintahäiriötä.

Sädehoito

Aiemmin sädehoitoa lantion/vatsan alueelle saaneilla potilailla on suurempi luuydinlaman riski irinotekaanin annon jälkeen. Lääkärien on noudatettava varovaisuutta hoitaessaan potilaita, jotka ovat aiemmin saaneet laaja-alaista sädehoitoa (esim. > 25 % luuytimestä sädetetty kuuden viikon sisällä ennen irinotekaanihoidon aloittamista). Annoksen muuttaminen voi olla tarpeen tälle potilasryhmälle (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Sydänhäiriöt

Sydänlihaksen iskeemisiä tapahtumia on havaittu irinotekaanihoidon jälkeen pääasiassa potilailla, joilla on taustalla jokin sydänsairaus, sydänsairauden muita tunnettuja riskitekijöitä tai jotka ovat saaneet aiemmin sytotoksista kemoterapiaa (ks. kohta Haittavaikutukset).

Siksi tunnettuja riskitekijöitä omaavia potilaita on seurattava tarkoin ja on pyrittävä minimoimaan kaikki riskitekijät, joihin on mahdollista vaikuttaa (esim. tupakointi, hypertensio ja hyperlipidemia).

Verisuonihäiriöt

Irinotekaani on harvinaisissa tapauksissa yhdistetty tromboembolisiin tapahtumiin (keuhkoembolia, laskimotromboosi ja valtimon tromboembolia) potilailla, joilla on monia riskitekijöitä taustalla olevan kasvaimen lisäksi.

Muut

Irinotekaanin samanaikainen käyttö P450 3A4 -sytokromia (CYP3A4) voimakkaasti estävien (esim. ketokonatsoli) tai indusoivien (esim. rifampisiini, karbamatsepiini, fenobarbitaali, fenytoiini, apalutamidi) lääkeaineiden kanssa voi muuttaa irinotekaanin metaboliaa, joten samanaikaista annostelua on vältettävä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Harvinaisissa tapauksissa on todettu munuaisten vajaatoimintaa, hypotensiota tai verenkiertokollapsi potilailla, joilla on ollut ripuliin ja/tai oksenteluun liittyvä elimistön kuivumistila tai sepsis.

Ehkäisy naisilla, jotka voivat tulla raskaaksi / miehillä

Genotoksisuuden mahdollisuuden takia naispotilaita, jotka voivat tulla raskaaksi, on ohjeistettava käyttämään erittäin tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja 6 kuukauden ajan viimeisen irinotekaaniannoksen jälkeen.

Genotoksisuuden mahdollisuuden takia miespotilaita, joiden naispuolinen kumppani voi tulla raskaaksi, on ohjeistettava käyttämään tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja 3 kuukauden ajan viimeisen irinotekaaniannoksen jälkeen (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Imetys

Koska hoito saattaa aiheuttaa imetettävälle lapselle haittavaikutuksia, rintaruokinta on lopetettava irinotekaanihoidon ajaksi (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Raskaus ja imetys).

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää sorbitolia (ks. kohta Vaikuttavat aineet ja niiden määrät). Sorbitoli on fruktoosin lähde. Potilaille, joilla on perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi (HFI), ei saa antaa tätä lääkevalmistetta, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä.

Vauvoilla ja pienillä lapsilla (alle 2‑vuotiaat) ei vielä välttämättä ole diagnosoitu perinnöllistä fruktoosi-intoleranssia (HFI). Laskimoon annettavat lääkevalmisteet (sorbitolia/fruktoosia sisältävät) saattavat olla hengenvaarallisia ja niiden käyttö on vasta-aiheista tässä väestöryhmässä, paitsi tilanteissa joissa lääkevalmisteen käytölle on ehdoton kliininen tarve eikä muita vaihtoehtoja ei ole saatavilla.

Kunkin potilaan yksityiskohtaiset HFI-oireisiin liittyvät esitiedot on selvitettävä ennen tämän lääkevalmisteen antoa.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per injektiopullo eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Samanaikainen käyttö vasta-aiheista (ks. kohta Vasta-aiheet)

Mäkikuisma: Pienentää irinotekaanin aktiivisen metaboliitin, SN‑38:n, pitoisuutta plasmassa. Pienessä farmakokineettisessä tutkimuksessa (n = 5), jossa potilaat saivat samanaikaisesti 350 mg/m² irinotekaania ja 900 mg mäkikuismaa (Hypericum perforatum), irinotekaanin aktiivisen metaboliitin SN‑38:n pitoisuus plasmassa pieneni 42 %. Mäkikuisma pienentää SN‑38:n pitoisuutta plasmassa. Näin ollen mäkikuismaa ei saa antaa samanaikaisesti irinotekaanin kanssa.

Elävät heikennetyt rokotteet (esim. keltakuumerokote): Mahdollisesti kuolemaan johtavan yleistyneen reaktion riski rokotteista johtuen. Samanaikainen käyttö on vasta-aiheista irinotekaanihoidon aikana ja 6 kuukauden ajan solunsalpaajahoidon päättymisen jälkeen. Tapettuja tai inaktivoituja rokotteita voidaan antaa, mutta vaste tällaisiin rokotteisiin voi olla tavanomaista heikompi.

Samanaikaista käyttöä ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Irinotekaanin ja sytokromi P4503A4:n (CYP3A4) indusoijan samanaikainen käyttö voi muuttaa irinotekaanin metaboliaa, joten sitä pitää välttää (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet):

Voimakkaat CYP3A4:ää ja/taiUGT1A1:tä indusoivat lääkevalmisteet: (esim. rifampisiini, karbamatsepiini, fenobarbitaali, fenytoiini tai apalutamidi)

Pienentyneen irinotekaani-, SN‑38- ja SN‑38:n glukuronidialtistuksen sekä heikentyneiden farmakodynaamisten vaikutusten riski. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että CYP3A:ta indusoivien antikonvulsiivisten lääkevalmisteiden samanaikainen käyttö pienentää altistusta irinotekaanille, SN-38:lle ja SN-38:n glukuronidille ja heikentää farmakodynaamisia vaikutuksia. Tällaisten antikonvulsiivisten lääkevalmisteiden vaikutukset näkyivät SN-38:n ja SN-38G:n AUC-arvojen pienenemisenä vähintään puoleen. Sytokromi P450 3A4 -entsyymien induktion lisäksi glukuronidaation ja sapenerityksen lisääntyminen saattaa vähentää altistusta irinotekaanille ja sen metaboliiteille. Lisäksi fenytoniini: Kouristusten riski voi suurentua, sillä sytoksiset lääkeaineet voivat heikentää fenytoiinin imeytymistä ruoansulatuskanavasta.

Voimakkaat CYP3A4:n estäjät: (esim. ketokonatsoli, itrakonatsoli, vorikonatsoli, posakonatsoli, proteaasinestäjät, klaritromysiini, erytromysiini, telitromysiini)

Eräässä tutkimuksessa osoitettiin, että samanaikainen ketokonatsolin antaminen pienensi aminopentanohapon (APC) AUC-arvoa 87 % ja suurensi SN-38:n AUC-arvoa 109 % verrattuna irinotekaani-yksilääkehoitoon.

UGT1A1:n estäjät: (esim. atatsanaviiri, ketokonatsoli, regorafenibi)

Voi suurentaa systeemistä altistusta irinotekaanin aktiiviselle metaboliitille, SN-38:lle. Lääkärin on otettava tämä huomioon, mikäli lääkeyhdistelmän käyttö on välttämätöntä.

Muut CYP3A4:n estäjät: (esim. kritsotinibi, idelalisibi)

Irinotekaanin toksisuuden lisääntymisen riski, mikä on seurausta kritsotinibin tai idelalisibin aiheuttamasta irinotekaanin metabolian vähenemisestä.

Käytössä noudatettava varovaisuutta

K-vitamiinin antagonistit: Lisääntynyt syöpään liittyvien verenvuotojen ja tromboottisten tapahtumien riski. Jos K-vitamiinin antagonistien käyttö on tarpeen, INR (International Normalised Ratio) -arvoa on seurattava tiheämmin.

Samanaikaista käyttöä harkittava

Immuunijärjestelmää lamaavat lääkeaineet: (esim. siklosporiini, takrolimuusi): Liiallinen immunosuppressio, johon liittyy lymfoproliferaation riski.

Hermo-lihasliitosta salpaavat lääkeaineet: Irinotekaanin ja hermo-lihasliitosta salpaavien lääkeaineiden välisiä yhteisvaikutuksia ei voida sulkea pois. Koska irinotekaanilla on antikoliiniesteraasiaktiivisuutta, se saattaa pidentää suksametonin hermo-lihasliitosta salpaavia vaikutuksia ja kumota ei-depolarisoivien vaikuttavien aineiden hermo-lihasliitossalpauksen.

Muut yhdistelmät

5-fluorourasiili/foliinihappo: 5‑fluorourasiilin ja foliinihapon samanaikainen anto monilääkehoidossa ei muuta irinotekaanin farmakokinetiikkaa.

Bevasitsumabi: Lääkeaineinteraktioita selvittävässä tutkimuksessa bevasitsumabilla ei havaittu merkittävää vaikutusta irinotekaanin tai sen aktiivisen metaboliitin, SN38:n, farmakokinetiikkaan. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta toksisuuden lisääntymiseen näiden lääkeaineiden farmakologisiin ominaisuuksiin perustuen.

Setuksimabi: Setuksimabin vaikutuksesta irinotekaanin turvallisuusprofiiliin tai päinvastoin ei ole näyttöä.

Syöpälääkkeet (mukaan lukien flusytosiini 5-fluorourasiilin aihiolääkkeenä): Muut syöpälääkkeet, joiden haittavaikutusprofiili on samankaltainen, voivat pahentaa irinotekaanin haittavaikutuksia, kuten luuydinlamaa.

Ehkäisy

Genotoksisuuden mahdollisuuden takia naispotilaita, jotka voivat tulla raskaaksi, on ohjeistettava käyttämään erittäin tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja 6 kuukauden ajan viimeisen irinotekaaniannoksen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Genotoksisuuden mahdollisuuden takia miespotilaita, joiden naispuolinen kumppani voi tulla raskaaksi, on ohjeistettava käyttämään tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja 3 kuukauden ajan viimeisen irinotekaaniannoksen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Raskaus

On vain vähän tietoja irinotekaanin käytöstä raskaana oleville naisille. Irinotekaanin on osoitettu olevan alkiotoksinen ja teratogeeninen eläimillä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Eläintutkimusten tuloksiin ja irinotekaanin vaikutusmekanismiin perustuen irinotekaania ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei se ole selkeästi tarpeen.

Irinotekaanihoitoa ei pidä aloittaa naisille, jotka voivat tulla raskaaksi, ellei raskauden mahdollisuutta ole suljettu pois. Raskaaksi tulemista on vältettävä, jos kumpi tahansa kumppani saa irinotekaanihoitoa.

Imetys

Saatavilla olevat vähäiset tiedot viittaavat siihen, että irinotekaani ja sen metaboliitti erittyvät ihmisen rintamaitoon. Koska hoito saattaa aiheuttaa imetettävälle lapselle haittavaikutuksia, rintaruokinta on lopetettava irinotekaanihoidon ajaksi (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Hedelmällisyys

Irinotekaanin vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole olemassa tietoa. Eläimillä on havaittu irinotekaanin haitallisia vaikutuksia jälkeläisten hedelmällisyyteen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Potilaille voi olla hyvä kertoa sukusolujen talletuksesta ennen Irinotecan medac ‑hoidon aloittamista.

Irinotekaanilla on kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Potilaita on varoitettava siitä, että huimausta tai näköhäiriöitä voi mahdollisesti esiintyä 24 tunnin ajan irinotekaanihoidon antamisen jälkeen, ja heitä on kehotettava olemaan ajamatta autoa ja käyttämättä koneita, jos näitä oireita ilmaantuu.

KLIINISET TUTKIMUKSET

Haittavaikutustietoja on kerätty laajasti metastasoitunutta kolorektaalisyöpää koskevista tutkimuksista, ja esiintyvyydet esitetään jäljempänä. Haittavaikutukset muiden käyttöaiheiden yhteydessä ovat oletettavasti samankaltaisia kuin kolorektaalisyövän yhteydessä.

Irinotekaanin yleisimmät (≥ 1/10) annosta rajoittavat haittavaikutukset ovat viivästynyt ripuli (esiintyy yli 24 tunnin kuluttua annostelusta) ja verihäiriöt, mukaan lukien neutropenia, anemia ja trombosytopenia.

Neutropenia on annosta rajoittava toksinen vaikutus. Neutropenia oli palautuvaa eikä se kumuloitunut. Mediaaniaika pienimpään arvoon (nadir) oli 8 vuorokautta riippumatta siitä, miten valmistetta käytettiin yksilääke- tai monilääkehoidossa.

Vaikea-asteista ohimenevää akuuttia kolinergistä oireyhtymää havaittiin hyvin yleisesti.

Pääasiallisiksi oireiksi määriteltiin varhainen ripuli ja muut erilaiset oireet, kuten vatsakipu, hikoilu, mioosi ja lisääntynyt syljeneritys, joita esiintyi hoidon aikana tai ensimmäisten 24 tunnin kuluessa irinotekaaniinfuusion antamisesta. Nämä oireet häviävät atropiinin antamisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

YKSILÄÄKEHOITO

Seuraavassa mainitut haittavaikutukset liittyvät mahdollisesti tai todennäköisesti irinotekaanin annosteluun ja niitä on ilmoitettu yksilääkehoitoa suositeltuna 350 mg/m² annoksena saaneilla 765 potilaalla. Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä. Esiintyvyydet on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000) ja hyvin harvinainen (< 1/10 000).

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus (yksilääkehoito)

Vaikea-asteista ripulia havaittiin 20 %:lla potilaista, jotka noudattivat ripulin hoitoa koskevia suosituksia. Vaikea-asteista ripulia esiintyi 14 %:ssa arvioitavissa olleista hoitosykleistä. Ajan mediaani ripulin ilmaantumiseen oli 5 päivää irinotekaani-infuusion antamisesta.

Pahoinvointi ja oksentelu olivat vaikea-asteisia noin 10 %:lla potilaista, jotka saivat pahoinvointia estävää hoitoa.

Ummetusta on havaittu alle 10 %:lla potilaista.

Neutropeniaa havaittiin 78,7 %:lla potilaista ja se oli vaikea-asteista (neutrofiilimäärä < 500 solua/mm³) 22,6 %:lla potilaista. Neutrofiilimäärä oli alle 1 000 solua/mm³ 18 %:ssa arvioitavissa olleista hoitosykleistä, ja neutrofiilimäärä oli < 500 solua/mm³ 7,6 %:ssa arvioitavissa olleista hoitosykleistä.

Neutrofiilimäärä oli korjautunut täysin tavallisesti päivään 22 mennessä.

Kuumeista neutropeniaa raportoitiin 6,2 %:lla potilaista ja 1,7 %:ssa hoitosykleistä.

Infektioita esiintyi noin 10,3 %:lla potilaista (2,5 %:ssa hoitosykleistä) ja niihin liittyi vaikea-asteista neutropeniaa noin 5,3 %:lla potilaista (1,1 %:ssa hoitosykleistä); ne johtivat 2 tapauksessa potilaan kuolemaan.

Anemiaa raportoitiin noin 58,7 %:lla potilaista (8 %:lla hemoglobiinipitoisuus oli < 80 g/dl ja 0,9 %:lla hemoglobiinipitoisuus oli < 65 g/dl).

Trombosytopeniaa (< 100 000 solua/mm³) havaittiin 7,4 %:lla potilaista ja 1,8 %:ssa hoitosykleistä; trombosyyttimäärä oli ≤ 50 000 solua/mm³ 0,9 %:lla potilaista ja 0,2 %:ssa hoitosykleistä.

Lähes kaikki potilaat olivat toipuneet päivään 22 mennessä.

Akuutti kolinerginen oireyhtymä

Vaikea-asteista ohimenevää akuuttia kolinergistä oireyhtymää havaittiin 9 %:lla monoterapiaa saaneista potilaista.

Astenia oli vaikea-asteista alle 10 %:lla monoterapiahoitoa saaneista potilaista. Syy-yhteyttä irinotekaaniin ei ole selvästi todettu.

Kuumetta ilman infektiota ja ilman samanaikaista vaikea-asteista neutropeniaa esiintyi 12 %:lla monoterapiahoitoa saaneista potilaista.

Laboratoriokokeet

Ohimenevää lievää tai keskivaikeaa seerumin transaminaasipitoisuuden (9,2 %:lla potilaista), alkalisen fosfataasipitoisuuden (8,1 %:lla potilaista) tai bilirubiinipitoisuuden (1,8 %:lla potilaista) suurenemista havaittiin ilman eteneviä maksametastaaseja.

Ohimenevää lievää tai keskivaikeaa seerumin kreatiniinipitoisuuden suurenemista havaittiin 7,3 %:lla potilaista.

YHDISTELMÄHOITO

Tässä kohdassa kuvatut haittavaikutukset viittaavat irinotekaaniin.

Siitä ei ole näyttöä, että setuksimabi vaikuttaisi irinotekaanin turvallisuusprofiiliin tai päinvastoin. Yhdistelmähoidossa setuksimabin kanssa lisäksi raportoidut haittavaikutukset olivat sellaisia, joita voidaan olettaa esiintyvän setuksimabin käytön yhteydessä (kuten aknetyyppinen ihottuma 88 %:lla potilaista). Ks. irinotekaanin ja setuksimabin yhdistelmää koskevat haittavaikutustiedot näiden valmisteiden valmisteyhteenvedoista.

Haittavaikutukset, joita raportoitiin kapesitabiinin ja irinotekaanin yhdistelmää saaneilla potilailla kapesitabiinimonoterapian yhteydessä raportoitujen haittavaikutusten lisäksi tai näitä haittavaikutuksia yleisemmin, olivat mm.: hyvin yleinen, kaikki vaikeusasteet:

tromboosi/embolia; yleinen, kaikki vaikeusasteet: yliherkkyys, sydäniskemia/-infarkti; yleinen, vaikeusaste 3 ja vaikeusaste 4: kuumeinen neutropenia. Kapesitabiinin täydelliset haittavaikutustiedot, ks. kapesitabiinin valmisteyhteenveto.

Vaikeusasteen 3 ja vaikeusasteen 4 haittavaikutukset, joita raportoitiin kapesitabiinia irinotekaanin ja bevasitsumabin kanssa yhdistelmänä saaneilla potilailla kapesitabiinimonoterapian yhteydessä raportoitujen haittavaikutusten lisäksi tai näitä haittavaikutuksia yleisemmin, olivat mm: yleinen, vaikeusaste 3 ja vaikeusaste 4: neutropenia, tromboosi/embolia, korkea verenpaine ja sydäniskemia/-infarkti. Kapesitabiinin ja bevasitsumabin täydelliset haittavaikutustiedot, ks. kapesitabiinin ja bevasitsumabin valmisteyhteenvedot.

Kun bevasitsumabi lisättiin boluksena annettavaan irinotekaanin/5‑fluorourasiilin/foliinihapon yhdistelmään, vaikeusasteen 3 korkea verenpaine oli pääasiallinen merkittävä riski. Solunsalpaajahoidon vaikeusasteen 3/4 haittavaikutuksena esiintyneiden ripulin ja leukopenian esiintyvyyden havaittiin lisäksi lisääntyneen hieman tässä hoidossa verrattuna potilaisiin, jotka saivat boluksena pelkästään irinotekaanin/5‑fluorourasiilin/foliinihapon yhdistelmää. Muut tiedot bevasitsumabiyhdistelmähoidon haittavaikutuksista, ks. bevasitsumabin valmisteyhteenveto.

Irinotekaania on tutkittu metastasoitunutta kolorektaalisyöpää sairastavilla potilailla yhdistelmänä 5‑fluorourasiilin ja foliinihapon kanssa.

Kliinisiin tutkimuksiin perustuvat haittavaikutuksia koskevat turvallisuustiedot osoittavat hyvin yleisesti havaitut NCI-vaikeusasteen 3 tai 4 hoitoon mahdollisesti tai todennäköisesti liittyvät veren ja imukudoksen, ruoansulatuselimistön ja ihon ja ihonalaiskudoksen MedDRA-elinjärjestelmiä koskevat haittavaikutukset.

Seuraavia irinotekaanin antoon mahdollisesti tai todennäköisesti liittyneitä haittavaikutuksia on raportoitu 145 potilaalla, jotka saivat hoitona irinotekaania yhdistelmänä 5‑fluorourasiilin ja foliinihapon kanssa suositusannoksina 180 mg/m² kerran kahdessa viikossa.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus (yhdistelmähoito)

Vaikea-asteista ripulia havaittiin 13,1 %:lla potilaista, jotka noudattivat ripulin hoitoa koskevia suosituksia. Vaikea-asteista ripulia esiintyi 3,9 %:ssa arvioitavissa olleista hoitosykleistä.

Vaikea-asteista pahoinvointia ja oksentelua havaittiin harvemmin (vaikea-asteista pahoinvointia 2,1 %:lla potilaista ja vaikea-asteista oksentelua 2,8 %:lla potilaista).

Irinotekaaniin ja/tai loperamidiin liittynyttä ummetusta on havaittu 3,4 %:lla potilaista.

Neutropeniaa havaittiin 82,5 %:lla potilaista ja se oli vaikea-asteista (neutrofiilimäärä < 500 solua/mm³) 9,8 %:lla potilaista. Neutrofiilimäärä oli alle 1 000 solua/mm³ 67,3 %:ssa arvioitavissa olleista hoitosykleistä, ja neutrofiilimäärä oli < 500 solua/mm³ 2,7 %:ssa arvioitavissa olleista hoitosykleistä. Neutrofiilimäärä korjautui tavallisesti täysin 7‑8 päivässä.

Kuumeista neutropeniaa raportoitiin 3,4 %:lla potilaista ja 0,9 %:ssa hoitosykleistä.

Infektioita esiintyi noin 2 %:lla potilaista (0,5 %:ssa hoitosykleistä) ja niihin liittyi vaikea-asteista neutropeniaa noin 2,1 %:lla potilaista (0,5 %:ssa hoitosykleistä); ne johtivat 1 tapauksessa potilaan kuolemaan.

Anemiaa raportoitiin 97,2 %:lla potilaista (2,1 %:lla hemoglobiinipitoisuus oli < 8 g/dl).

Trombosytopeniaa (< 100 000 solua/mm³) havaittiin 32,6 %:lla potilaista ja 21,8 %:ssa hoitosykleistä. Vaikea-asteista trombosytopeniaa (≤ 50 000 solua/mm³) ei havaittu.

Akuutti kolinerginen oireyhtymä Vaikea-asteinen ohimenevä akuutti kolinerginen oireyhtymä havaittiin 1,4 %:lla yhdistelmähoitoa saaneista potilaista.

Astenia oli vaikea-asteista 6,2 %:lla yhdistelmähoitoa saaneista potilaista. Syy-yhteyttä irinotekaaniin ei ole selvästi todettu.

Kuumetta ilman infektiota ja ilman samanaikaista vaikea-asteista neutropeniaa esiintyi 6,2 %:lla yhdistelmähoitoa saaneista potilaista.

Laboratoriokokeet Seerumin (vaikeusasteiden 1 ja 2) ALAT-arvon (15 %:lla potilaista) ja ASAT-arvon (11 %:lla potilaista), alkalisen fosfataasipitoisuuden (11 %:lla potilaista) tai bilirubiinipitoisuuden (10 %:lla potilaista) ohimenevää suurenemista havaittiin ilman eteneviä maksametastaaseja. Ohimenevää vaikeusasteen 3 seerumin ALAT-arvon (0 %:lla potilaista), ASAT-arvon (0 %:lla potilaista), alkalisen fosfataasipitoisuuden (0 %:lla potilaista) ja bilirubiinipitoisuuden (1 %:lla potilaista) suurenemista havaittiin. Vaikeusasteen 4 suurenemista ei havaittu.

Amylaasi- ja/tai lipaasipitoisuuden suurenemista on raportoitu hyvin harvoin.

Hypokalemiaa ja hyponatremiaa on raportoitu harvinaisina tapauksina, ja niiden on raportoitu liittyneen lähinnä ripuliin ja oksenteluun.

MUUT KLIINISISSÄ TUTKIMUKSISSA VIIKOITTAIN ANNETUN IRINOTEKAANIN YHTEYDESSÄ RAPORTOIDUT HAITTAVAIKUTUKSET

Irinotekaanilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu lisäksi seuraavia lääkkeeseen liittyneitä tapahtumia: kipu, sepsis, peräsuolisairaus, maha-suolikanavan sieni-infektio, hypomagnesemia, ihottuma, iho-oireet, poikkeava kävely, sekavuus, päänsärky, synkopee, punastelu, bradykardia, virtsatieinfektio, rintojen kipu, suurentunut gammaglutamyylitransferaasipitoisuus, ekstravasaatio ja tuumourilyysioireyhtymä, sydän- ja verisuonisairaus (angina pectoris, sydänpysähdys, sydäninfarkti, sydänlihasiskemia, ääreisverisuonisairaus, verisuonisairaus) ja tromboemboliset tapahtumat (valtimotromboosi, aivoinfarkti, aivoverenkiertohäiriö, syvä laskimotromboosi, perifeerinen embolia, keuhkoembolia, tromboflebiitti, tromboosi ja äkkikuolema) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.).

VALMISTEEN MARKKINOILLE TULON JÄLKEINEN SEURANTA

Valmisteen markkinoille tulon jälkeisessä seurannassa haittavaikutusten esiintyvyys on tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 Fimea

Oireet

Yliannostustapauksia, joissa suositeltu hoitoannos on ylittynyt enintään noin kaksinkertaisesti, on ilmoitettu. Tällaiset annokset voivat olla kuolemaan johtavia. Ilmoitetuista haittavaikutuksista tärkeimmät olivat vakava neutropenia ja vakava ripuli.

Hoito

Irinotekaanille ei ole tunnettua vastalääkettä. Maksimaalinen elintoimintoja tukeva hoito on aloitettava ripulista johtuvan elimistön kuivumisen estämiseksi ja mahdollisten infektiokomplikaatioiden hoitamiseksi.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Antineoplastiset lääkkeet, topoisomeeraasi I: (TOP1) estäjä, ATC-koodi: L01CE02

Vaikutusmekanismi

Irinotekaani on puolisynteettinen kamptotesiinin johdos. Se on antineoplastinen aine, joka spesifisesti estää DNA:n topoisomeraasi I:tä. Irinotekaani metaboloituu karboksyyliesteraasin vaikutuksesta useimmissa kudoksissa SN-38:ksi, joka on todettu irinotekaania aktiivisemmaksi puhdistetussa topoisomeraasi I:ssä ja irinotekaania sytotoksisemmaksi useissa hiiren ja ihmisen kasvainsolulinjoissa. DNA:n topoisomeraasi I:n esto irinotekaanilla tai SN-38:lla aiheuttaa yksiketjuisen DNA:n vaurioita, jotka salpaavat DNA:n replikaatiohaarukan ja aiheuttavat sytotoksisuuden. Tämä sytotoksinen aktiivisuus on todettu ajasta riippuvaiseksi ja S-faasispesifiseksi.

P-glykoproteiinin MDR ei tunnista irinotekaania eikä SN-38:aa merkittävässä määrin in vitro, ja irinotekaanilla ja SN-38:lla on sytotoksista aktiivisuutta doksorubisiini- ja vinblastiiniresistenttejä solulinjoja vastaan.

Irinotekaanilla on lisäksi laaja antituumorivaikutus in vivo hiiren kasvainmalleissa (P03 haimatiehyen adenokarsinooma, MA16/C nisän adenokarsinooma, C38 ja C51 koolonin adenokarsinoomat) ja ihmisen vieraslajisiirteissä (Co-4 koolonin adenokarsinooma, Mx-1 nisän adenokarsinooma, ST-15 ja SC-16 mahalaukun adenokarsinoomat). Irinotekaani on aktiivinen myös P-glykoproteiini MDR:ää ilmentävissä kasvaimissa (vinkristiinille ja doksorubisiinille resistentit P388-leukemiat).

Famakodynaamiset vaikutukset

Irinotekaanin antituumorivaikutuksen lisäksi sen tärkein farmakologinen vaikutus on asetyylikoliiniesteraasin esto.

Kliininen teho ja turvallisuus

Metastasoituneen kolorektaalikarsinooman ensilinjan yhdistelmähoito

Yhdistelmähoito foliinihapon ja 5‑fluorourasiilin kanssa

Yhdessä vaiheen III tutkimuksessa 385:lle aiemmin hoitamattomalle potilaalle, joilla oli metastaattinen kolorektaalisyöpä, annettiin irinotekaania joko kahden viikon välein (ks. kohta Annostus ja antotapa) tai viikoittain. Kahden viikon välein toteutettavassa hoidossa annetaan ensimmäisenä päivänä ensin 180 mg/m² irinotekaania, liuosta varten, ja sitten infuusioina foliinihappoa (200 mg/m² kahden tunnin infuusiona laskimoon) ja 5‑fluorourasiilia (400 mg/m² boluksena laskimoon ja sen jälkeen 600 mg/m² 22 tunnin infuusiona laskimoon). Toisena päivänä foliinihappoa ja 5‑fluorourasiilia annetaan samoina annoksina ja hoito-ohjelmina. Kerran viikossa toteutettavassa hoidossa annetaan 6 viikon ajan irinotekaania 80 mg/m², ja sen jälkeen infuusiona foliinihappo (500 mg/m² kahden tunnin infuusiona laskimoon) ja sitten 5‑fluorourasiili-infuusio (2300 mg/m² 24 tunnin infuusiona laskimoon).

Monilääkehoitotutkimuksessa, jossa käytettiin edellä kuvattuja kahta hoito-ohjelmaa, irinotekaanin tehoa arvioitiin 198 hoidetulla potilaalla:

Vakavaa ripulia esiintyi 44,4 %:lla potilaista, jotka saivat kerran viikossa annosteltuna yhdistelmähoitona irinotekaania yhdessä 5‑FU/FA:n kanssa, ja 25,6 %:lla potilaista, joita on hoidettu pelkästään 5‑FU/FA:lla. Vakavaa neutropeniaa (neutrofiilimäärä < 500 solua/mm³) esiintyi 5,8 %:lla potilaista, jotka saivat yhdistelmähoitona irinotekaania ja 5‑FU/FA:ta, ja 2,4 %:lla potilaista, jotka saivat pelkästään 5‑FU/FA:ta.

Lisäksi mediaaniaika toimintakyvyn selkeään huononemiseen oli irinotekaania saaneessa ryhmässä merkitsevästi pitempi kuin pelkkää 5‑FU/FA:ta saaneessa ryhmässä (p = 0,046).

Elämänlaatua arvioitiin tässä vaiheen III tutkimuksessa EORTC QLQ-C30-kyselylomakkeella. Aika elämänlaadun selkeään huononemiseen oli yhdenmukaisesti pitempi irinotekaania saaneiden ryhmissä. Irinotekaania sisältänyttä yhdistelmähoitoa saaneiden ryhmässä yleinen terveydentila/elämänlaatu parani hieman, vaikkakaan ei merkitsevästi enemmän, mikä osoittaa, että irinotekaani oli monilääkehoidossa tehokas elämänlaatua heikentämättä.

Yhdistelmähoito bevasitsumabin kanssa

Kolmannen vaiheen satunnaistetussa, vaikuttavalla aineella kontrolloidussa kliinisessä kaksoissokkotutkimuksessa arvioitiin bevasitsumabin ja irinotekaani/5‑FU/FA:n yhdistelmähoitoa ensilinjan hoitona metastasoituneessa koolon- tai peräsuolikarsinoomassa (tutkimus AVF2107g). Bevasitsumabin lisääminen irinotekaani/5‑FU/FA-yhdistelmään paransi kokonaiseloonjäämistä tilastollisesti merkitsevästi. Kliininen hyöty, jota mitattiin kokonaiseloonjäämisenä, todettiin kaikissa ennalta määritellyissä potilasalaryhmissä, mukaan lukien ne, joissa potilaat oli määritelty iän, sukupuolen, toimintakyvyn asteen, primaarikasvaimen sijainnin, affisioituneiden elinten lukumäärän ja metastasoituneen taudin keston suhteen. Katso myös bevasitsumabin valmisteyhteenveto.

Seuraavassa taulukossa on yhteenveto AVF2107g-tutkimuksen tehoa koskevista tuloksista.

Yhdistelmähoito setuksimabin kanssa

EMR 62 202-013: Satunnaistetussa tutkimuksessa verrattiin setuksimabia yhdistettynä irinotekaaniin ja infusoitavaan 5-fluorourasiiliin/foliinihappoon (5-FU/FA) (599 potilasta) sekä samaa kemoterapiaa yksinään (599 potilasta) potilailla, joilla oli metastasoitunut kolorektaalisyöpä ja jotka eivät olleet saaneet aikaisemmin hoitoa metastaattiseen sairauteen. Niiden potilaiden, joiden kasvain ilmensi villityypin KRAS-geeniä, osuus oli 64 % siitä potilasryhmästä, jonka KRAS-tila voitiin määrittää. Alla olevassa taulukossa on yhteenveto tutkimuksessa tehon osalta saaduista tuloksista:

Yhdistelmähoito kapesitabiinin kanssa

Satunnaistetusta, kontrolloidusta faasin III tutkimuksesta (CAIRO) saadut tiedot tukevat kapesitabiinin (aloitusannos 1 000 mg/m² kahden viikon ajan kolmen viikon välein) ja irinotekaanin yhdistelmän käyttöä metastasoitunutta kolorektaalisyöpää sairastavien potilaiden ensilinjan hoitona. Kahdeksansataakaksikymmentä (820) potilasta satunnaistettiin saamaan joko jaksottaista hoitoa (n = 410) tai yhdistelmähoitoa (n = 410). Potilaat saivat jaksottaisessa hoito-ohjelmassa ensilinjan hoitona kapesitabiinia (1 250 mg/m² kaksi kertaa vuorokaudessa 14 vuorokauden ajan), toisen linjan hoitona irinotekaania (350 mg/m² päivänä 1) ja kolmannen linjan hoitona kapesitabiinin (1 000 mg/m² kaksi kertaa vuorokaudessa 14 vuorokauden ajan) ja oksaliplatiinin (130 mg/m² päivänä 1) yhdistelmää. Yhdistelmähoito koostui ensilinjan hoitona käytetystä kapesitabiinin (1 000 mg/m² kaksi kertaa vuorokaudessa 14 vuorokauden ajan) ja irinotekaanin (250 mg/m² päivänä 1) yhdistelmästä (XELIRI) ja toisen linjan hoitona annetusta kapesitabiinin (1 000 mg/m² kaksi kertaa vuorokaudessa 14 vuorokauden ajan) ja oksaliplatiinin (130 mg/m² päivänä 1) yhdistelmähoidosta. Kaikkia hoitosyklejä annettiin kolmen viikon välein. Intent-to-treat-ryhmän ensilinjan hoidossa taudista vapaan eloonjäämisen mediaani oli kapesitabiini-monoterapian yhteydessä 5,8 kuukautta (95 %:n luottamusväli 5,1 – 6,2 kuukautta) ja XELIRI-hoidon yhteydessä 7,8 kuukautta (95 %:n luottamusväli, 7,0 – 8,3 kuukautta, p = 0,0002).

Satunnaistetun kontrolloidun faasin II monikeskustutkimuksen (AIO KRK 0604) välianalyysista saadut tiedot tukevat kapesitabiinin (aloitusannos 800 mg/m² kahden viikon ajan kolmen viikon välein), irinotekaanin ja bevasitsumabin yhdistelmän käyttöä ensilinjan hoitona metastasoitunutta kolorektaalisyöpää sairastavien potilaiden hoitoon. Sataviisitoista (115) potilasta satunnaistettiin hoitoon kapesitabiinin, irinotekaanin (XELIRI) ja bevasitsumabin yhdistelmällä: kapesitabiini (800 mg/m² kaksi kertaa vuorokaudessa 2 viikon ajan, jota seuraa 7 vuorokauden tauko), irinotekaani (200 mg/m² 30 minuutin kestoisena infuusiona päivänä 1 kolmen viikon välein) ja bevasitsumabi (7,5 mg/kg 30 – 90 minuutin kestoisena infuusiona päivänä 1 kolmen viikon välein). Yhteensä 118 potilasta satunnaistettiin saamaan hoitoa kapesitabiinin, oksaliplatiinin ja bevasitsumabin yhdistelmällä: kapesitabiini (1 000 mg/m² kaksi kertaa vuorokaudessa 2 viikon ajan, jota seuraa 7 vuorokauden tauko), oksaliplatiini (130 mg/m² kahden tunnin kestoisena infuusiona päivänä 1 kolmen viikon välein) ja bevasitsumabi (7,5 mg/kg 30 – 90 minuutin kestoisena infuusiona päivänä 1 kolmen viikon välein).

Intent-to-treat-ryhmän taudista vapaa eloonjääminen oli kuuden kuukauden hoidon jälkeen 80 % (XELIRI-hoidon ja bevasitsumabin yhdistelmä) verrattuna 74 %:iin (XELOX-hoidon ja bevasitsumabin yhdistelmä). Kokonaisvaste (täydellinen vaste ja osittainen vaste) oli 45 % (XELOX-hoidon ja bevasitsumabin yhdistelmä) verrattuna 47 %:iin (XELIRI-hoidon ja bevasitsumabin yhdistelmä).

Monoterapia metastaattisen kolorektaalisyövän toisen linjan hoidossa

Toisen ja kolmannen vaiheen kliinisiin tutkimuksiin osallistui yli 980 potilasta, joilla oli metastaattinen kolorektaalisyöpä (lääkeannos joka kolmas viikko) ja joilla aiempi 5-FU-hoito ei ollut tehonnut. Irinotekaanin tehoa arvioitiin 765 potilaalla, joilla tauti eteni dokumentoidusti 5-FU-hoidon aikana tutkimukseen otettaessa.

Toisen vaiheen tutkimuksissa, joissa 455 potilasta sai lääkeannoksen kolmen viikon välein, elossa ilman taudin etenemistä oli 6 kuukauden kuluttua 30 % ja elossaoloaika oli 9 kuukautta (mediaani). Aika taudin etenemiseen oli 18 viikkoa (mediaani).

Lisäksi tehtiin ei-vertailevia toisen vaiheen tutkimuksia, joissa 304 potilaalle infusoitiin 125 mg/m² irinotekaania laskimoon 90 minuutin aikana kerran viikossa neljänä peräkkäisenä viikkona, minkä jälkeen seurasi 2 viikon hoitotauko. Näissä tutkimuksissa aika taudin etenemiseen oli 17 viikkoa (mediaani) ja elossaoloaika 10 kuukautta (mediaani).

Samankaltainen turvallisuusprofiili todettiin viikoittaisessa lääkeannosohjelmassa, jossa 193 potilaalle annettiin aloitusannoksena 125 mg/m² verrattuna kolmen viikon välein annettuun annokseen. Ensimmäinen ripuliuloste ilmeni 11:ntenä päivänä (mediaani).

Yhdistelmähoito setuksimabin kanssa kun irinotekaania sisältävä solunsalpaajahoito on

epäonnistunut

Setuksimabin ja irinotekaanin yhdistelmähoidon tehoa on tutkittu kahdessa kliinisessä tutkimuksessa. Yhdistelmähoitoa annettiin yhteensä 356 potilaalle, joilla oli epidermaalisen kasvutekijän reseptoria ilmentävä metastasoinut kolorektaalisyöpä, joiden irinotekaania sisältänyt solunsalpaajahoito oli äskettäin epäonnistunut ja joiden Karnofsky-toimintakykypisteet olivat vähintään 60, suurimmalla osalla kuitenkin ≥ 80.

EMR 62 202-007: Tässä satunnaistetussa tutkimuksessa verrattiin setuksimabin ja irinotekaanin yhdistelmähoitoa (218 potilasta) pelkkään setuksimabihoitoon (111 potilasta).

IMCL CP02-9923: Tässä yhden hoitoryhmän avoimessa tutkimuksessa tutkittiin yhdistelmähoitoa 138 potilaalla.

Seuraavassa taulukossa on yhteenveto näiden tutkimusten tehoa koskevista tuloksista:

Setuksimabin ja irinotekaanin yhdistelmähoidon teho oli setuksimabi-yksilääkehoitoa parempi objektiivisten hoitovasteiden (ORR) määrässä, niiden potilaiden määrässä, joilla tauti saatiin hallintaan (DCR) sekä progressiottoman eloonjäämisen (PFS) ajan mediaanin suhteen. Tässä satunnaistetussa tutkimuksessa ei osoitettu vaikutuksia kokonaiseloonjäämiseen (riskisuhde 0,91, p = 0,48).

Imeytyminen

Kun käytettiin suositusannostusta 350 mg/m², infuusion päättyessä irinotekaanin huippupitoisuus plasmassa oli keskimäärin 7,7 mikrog/ml ja SN‑38:n 56 ng/ml sekä irinotekaanin AUC-arvo oli keskimäärin 34 mikrog·h/ml ja SN‑38:n 451 ng·h/ml. SN‑38:n farmakokineettiset parametrit vaihtelevat yleensä huomattavasti yksilöiden välillä.

Jakautuminen

Vaiheen I tutkimuksessa, jossa 60 potilaalle annettiin irinotekaania 100‑750 mg/m² infuusiona laskimoon 30 minuutin aikana 3 viikon välein, jakautumistilavuus oli vakaassa tilassa (Vss) 157 l/m².

Irinotekaanin sitoutuminen plasman proteiineihin in vitro oli noin 65 % ja SN-38:n 95 %.

Biotransformaatio

¹⁴C-merkityn lääkeaineen massa-tasapaino- ja metaboliatutkimukset ovat osoittaneet, että yli 50 % laskimoon annetusta irinotekaaniannoksesta erittyy muuttumattomana lääkeaineena, 33 % ulosteeseen pääasiassa sapen kautta ja 22 % virtsaan.

Seuraavat kaksi metaboliareittiä metaboloivat kumpikin vähintään 12 % annoksesta:

● Karboksyyliesteraasin välittämä hydrolyysi aktiiviseksi SN-38-metaboliitiksi, joka eliminoituu pääasiassa glukuronidaation kautta ja erittyy sitten sapen ja munuaisten kautta (alle 0,5 % irinotekaaniannoksesta). SN-38-glukuronidi todennäköisesti hydrolysoituu edelleen suolessa.

● Sytokromi P450 3A -entsyymeistä riippuvaiset hapettumiset johtavat ulomman piperidiinirenkaan aukeamiseen ja aminopentanohappojohdoksen (APC) ja primaarisen amiinijohdoksen (NPC) muodostumiseen (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Muuttumatonta irinotekaania on eniten plasmassa, seuraavaksi APC:tä, SN-38-glukuronidia ja SN-38:aa. Vain SN-38:lla on merkittävää sytotoksista aktiivisuutta.

Eliminaatio

Irinotekaani poistui elimistöstä joko kaksi- tai kolmivaiheisesti ensimmäisen vaiheen tutkimuksessa, jossa 60 potilaalle infusoitiin 100–750 mg/m² irinotekaania laskimoon 30 minuutin aikana kolmen viikon välein. Plasmapuhdistuma oli keskimäärin 15 l/h/m². Keskimääräinen puoliintumisaika plasmassa oli kolmivaihemallin ensimmäisessä vaiheessa 12 minuuttia, toisessa vaiheessa 2,5 tuntia ja viimeisessä vaiheessa 14,2 tuntia. SN-38 poistui elimistöstä kaksivaiheisesti siten, että viimeisen vaiheen eliminaation puoliintumisaika oli keskimäärin 13,8 tuntia.

Irinotekaanipuhdistuma pienenee noin 40 %, jos potilaan bilirubinemia on 1,5‑3 kertaa suurempi kuin bilirubiinin viitearvojen yläraja. Näillä potilailla irinotekaaniannos 200 mg/m² johtaa vastaavaan lääkeainealtistukseen plasmassa kuin annos 350 mg/m² syöpäpotilailla, joilla on normaalit maksa-arvot.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Irinotekaanin farmakokineettinen väestöanalyysi on tehty 148 potilaalla, joilla oli metastaattinen kolorektaalisyöpä ja joita oli hoidettu erilaisilla hoito-ohjelmilla ja annoksilla vaiheen II tutkimuksissa. Kolmitilamallilla arvioidut farmakokineettiset parametrit olivat samanlaiset kuin vaiheen I tutkimuksissa. Kaikki tutkimukset ovat osoittaneet, että altistus irinotekaanille ja SN-38:lle lisääntyy suhteessa annettuun irinotekaaniannokseen. Niiden farmakokinetiikka ei riipu aiempien hoitokertojen lukumäärästä eikä hoito-ohjelmasta.

Farmakokineettiset/farmakodynaamiset suhteet

Tärkeimpien toksisten vaikutusten (esim. leukoneutropenia ja ripuli) voimakkuus irinotekaanihoidon aikana on suhteessa altistukseen (AUC) kanta-aineelle ja SN-38-metaboliitille. Hematotoksisuuden (valkosolumäärän lasku ja pienin neutrofiilimäärä) tai ripulin vaikeusasteen todettiin korreloivan merkittävästi sekä irinotekaanin että SN-38-metaboliitin AUC-arvojen kanssa yksilääkehoidossa.

UGT1A1-entsyymin vähentynyt aktiivisuus:

Uridiinidifosfaattiglukuronosyylitransferaasi 1A1 (UGT1A1) -entsyymi osallistuu irinotekaanin aktiivisen metaboliitin SN-38:n deaktivaatioon inaktiiviseksi SN-38-glukuronidiksi (SN-38G). UGT1A1-geeni on erittäin polymorfinen, minkä vuoksi yksilöiden välillä esiintyy vaihtelua metaboliakyvyssä. UGT1A1-geenin tunnusomaisimmat variantit ovat UGT1A1*28 ja UGT1A1*6. Näihin variantteihin ja muihin synnynnäisiin UGT1A1-geenin ilmentymän puutoksiin (kuten Gilbertin ja Crigler-Najjarin oireyhtymiin) liittyy tämän entsyymin vähentynyt aktiivisuus.

Hitailla UGT1A1-metaboloijilla (esim. homotsygoottinen varianttien UGT1A1*28 tai UGT1A1*6 suhteen) on suurentunut vakavan neutropenian ja ripulin riski irinotekaanihoidon jälkeen SN-38:n kertymisen seurauksena. Useiden meta-analyysien tietojen perusteella riski on suurentunut potilailla, joille annettavat irinotekaaniannokset ovat > 180 mg/m² (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

UGT1A1-genotyypitystä voidaan käyttää niiden potilaiden tunnistamiseen, joilla on suurentunut vakavan neutropenian ja ripulin riski. UGT1A1*28-alleelin suhteen homotsygoottisuuden esiintyvyys on 8–20 % Euroopan, Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja Lähi-idän väestöllä. Variantti UGT1A1*6 on lähes olematon näissä ihmisryhmissä. Itä-Aasian väestössä *28/*28:n esiintyvyys on noin 1–4 %, *6/*28:n 3–8 % ja *6/*6:n 2–6 %. Keski- ja Etelä-Aasian väestössä *28/*28:n esiintyvyys on noin 17 %, *6/*28:n 4 % ja *6/*6:n 0,2 %.

Irinotekaani ja SN-38 on todettu mutageenisiksi in vitro -kromosomiaberraatiokokeessa kiinanhamsterin munasarjasoluilla sekä in vivo -mikrotumakokeessa hiirellä. Niillä ei kuitenkaan todettu mutageenista potentiaalia Amesin testissä.

Rotilla, jotka saivat enimmäisannoksen 150 mg/m² (mikä on vähemmän kuin puolet ihmisen suositusannoksesta) kerran viikossa 13 viikon ajan, ei todettu hoitoon liittyviä kasvaimia 91 viikon kuluttua hoidon päättymisestä.

Irinotekaanin kerta-annoksen ja toistuvan annostelun toksisuutta on tutkittu hiirellä, rotalla ja koiralla. Tärkeimmät toksiset vaikutukset todettiin hematopoieettisessa ja lymfaattisessa järjestelmässä. Koiralla ilmoitettiin viivästyneeseen ripuliin liittyvinä suolen limakalvon surkastuneisuutta ja fokaalista nekroosia. Koirilla todettiin myös karvanlähtöä. Näiden vaikutusten vakavuusaste riippui annoksesta ja vaikutukset olivat palautuvia.

Lisääntyminen

Irinotekaani oli teratogeenista rotilla ja kaneilla ihmisen terapeuttisia annoksia pienemmillä annoksilla. Irinotekaanilla hoidettujen rottien poikasilla, joilla oli ulkoisia poikkeavuuksia, hedelmällisyys heikkeni. Tätä ei havaittu morfologisesti normaaleilla poikasilla. Tiineillä rotilla istukan paino pieneni sekä jälkeläisten sikiöiden elinkykyisyys heikkeni ja poikkeava käyttäytyminen lisääntyi.

Sorbitoli (E 420)

Maitohappo

Natriumhydroksidi (pH:n säätöön tasolle 3,5)

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

3 vuotta.

Laimennettu lääkevalmiste (infuusioliuos)

0,9-prosenttiseen keittosuolaliuokseen tai 5-prosenttiseen glukoosiliuokseen laimentamisen jälkeen valmisteen käytön aikaisen kemiallisen ja fysikaalisen stabiiliuden on osoitettu säilyvän 6 tunnin ajan huoneen lämmössä (noin 25 °C) ja ympäristön normaalivalaistuksessa tai 48 tunnin ajan jos valmiste säilytetään kylmässä (noin 2–8 °C).

Infuusioliuos on mikrobiologisista syistä käytettävä heti laimentamisen jälkeen. Jos sitä ei käytetä välittömästi, säilytysajat ja -olosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla, eivätkä ne normaalisti ylitä 6 tuntia huoneen lämmössä tai 24 tuntia, jos säilytyslämpötila on 2–8 °C, ellei laimentaminen ole suoritettu valvotuissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Ei saa jäätyä.

Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

IRINOTECAN MEDAC infuusiokonsentraatti, liuosta varten
20 mg/ml 5 ml (59,97 €), 15 ml (154,46 €)

PF-selosteen tieto

Irinotecan medac 40 mg:

2 ml:n ruskea lasinen injektiopullo, joka on suljettu halobutyylikumitulpalla, joka on sisäpuolelta päällystetty inertillä fluoropolymeerilla. Yhden injektiopullon pakkaus.

Irinotecan medac 100 mg:

5 ml:n ruskea lasinen injektiopullo, joka on suljettu halobutyylikumitulpalla, joka on sisäpuolelta päällystetty inertillä fluoropolymeerilla. Yhden injektiopullon pakkaus.

Irinotecan medac 300 mg:

15 ml:n ruskea lasinen injektiopullo, joka on suljettu halobutyylikumitulpalla, joka on sisäpuolelta päällystetty inertillä fluoropolymeerilla. Yhden injektiopullon pakkaus.

Irinotecan medac 500 mg:

25 ml:n ruskea lasinen injektiopullo, joka on suljettu halobutyylikumitulpalla, joka on sisäpuolelta päällystetty inertillä fluoropolymeerilla. Yhden injektiopullon pakkaus.

Irinotecan medac 1000 mg:

50 ml:n ruskea lasinen injektiopullo, joka on suljettu halobutyylikumitulpalla, joka on sisäpuolelta päällystetty inertillä fluoropolymeerilla. Yhden injektiopullon pakkaus.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas keltainen liuos.

pH 3,0 – 3,8

Irinotecan medac, kuten muutkin antineoplastiset lääkeaineet, täytyy valmistaa ja käsitellä huolellisesti. Suojalasien, kasvomaskin ja suojakäsineiden käyttäminen on välttämätöntä.

Jos Irinotecan medac infuusiokonsentraatti, liuosta varten, tai valmistettu infuusioliuos joutuu kontaktiin ihon kanssa, pese iho välittömästi ja huolellisesti vedellä ja saippualla. Jos Irinotecan medac infuusiokonsentraatti, liuosta varten, tai valmistettu infuusioliuos joutuu kontaktiin limakalvojen kanssa, pese limakalvot vedellä välittömästi.

Laskimoon annettavan liuoksen valmistaminen

Kuten mitkä tahansa muutkin injisoitavat lääkevalmisteet, Irinotecan medac infuusiokonsentraatti, liuosta varten, tulee valmistaa aseptisesti (ks. kohta Kestoaika).

Jos injektiopulloissa tai laimentamisen jälkeen havaitaan vähänkään sakkautumista, valmiste on hävitettävä sytotoksisten aineiden hävittämistä koskevien tavanomaisten ohjeiden mukaisesti.

Vedä tarvittava määrä Irinotecan medac infuusiokonsentraattia, liuosta varten, kalibroidulla ruiskulla aseptisesti injektiopullosta ja injisoi 250 ml:n infuusiopussiin tai -pulloon, joka sisältää joko 0,9‑prosenttista keittosuolaliuosta tai 5-prosenttista glukoosiliuosta. Infuusioliuos tulee sen jälkeen sekoittaa huolellisesti käsin pyörittämällä.

Hävittäminen

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Vain kertakäyttöön.

IRINOTECAN MEDAC infuusiokonsentraatti, liuosta varten
20 mg/ml 5 ml, 15 ml

• Ei korvausta.

L01CE02

02.02.2023