LOMUSTINE MEDAC kapseli, kova 40 mg

Yksi kapseli sisältää 40 mg lomustiinia.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan

Laktoosi, vedetön; vehnätärkkelys.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Kapseli, kova

Lomustine medac on tarkoitettu palliatiiviseen tai täydennyshoitoon yleensä yhdistettynä sädehoitoon - ja/tai kirurgiseen hoitoon osana monilääkehoitoa seuraavissa käyttöaiheissa:

• Aivokasvaimet (primaariset tai metastasoituneet)

• Keuhkosyöpä (erityisesti pienisoluinen karsinooma)

• Hodgkinin tauti (tavanomaiselle yhdistelmäsolunsalpaajahoidolle resistentti muoto)

• Maligni melanooma (metastasoitunut)

Lomustine medac -hoidosta voi olla myös hyötyä toissijaisena hoitona non-Hodgkin-lymfooman, myelomatoosin, ruoansulatuskanavan kasvainten sekä munuais-, kives-, munasarja-, kohdunkaula- ja rintasyövän hoidossa.

Annostus

Lomustine medac -hoitoa ainoana solunsalpaajahoitona saavilla potilailla, joiden luuydin toimii normaalisti, suositusannos on 120–130 mg/m² kerta-annoksena 6–8 viikon välein.

Annosta pienennetään

- jos Lomustine medac -valmistetta annetaan osana lääkehoitoa, johon kuuluu muita luuydindepressiota aiheuttavia lääkevalmisteita

- potilailla, joiden leukopenia on alle 3 000/mm³ tai trombosytopenia alle 75 000/mm³.

Luuydindepressio Lomustine medac -hoidon jälkeen kestää kauemmin kuin typpisinappikaasuja käytettäessä, ja valkosolujen ja verihiutaleiden määrät saattavat nousta vasta aikaisintaan kuuden viikon kuluttua. Jos veriarvot ovat laskeneet yllä mainittujen arvojen alapuolelle, on niiden annettava nousta tasolle 4 000/mm³ (valkosolut) ja 100 000/mm³ (verihiutaleet) ennen uuden Lomustine medac -annoksen antamista.

Pediatriset potilaat

Lomustine medac -hoidon antamista muista pahanlaatuisista kasvaimista kuin aivokasvaimista kärsiville lapsille pitäisi rajoittaa vain erikoisklinikkoihin ja poikkeustapauksiin. Samoin kuin aikuisilla, annostus lapsilla perustuu kehon pinta-alaan (120‑130 mg/m² 6–8 viikon välein).

Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta

Lomustiinin turvallisuutta ja tehoa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ei ole varmistettu. Munuaisten toimintakokeita pitää seurata säännöllisesti (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Potilaat, joilla on maksan vajaatoiminta

Lomustiinin turvallisuutta ja tehoa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ei ole varmistettu. Maksan toimintakokeita pitää seurata säännöllisesti (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Antotapa

Lomustine medac annetaan suun kautta. Kapseleita ei saa avata ja ne tulee niellä kokonaisina.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai muille nitrosoureoille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• Kasvaimen aikaisemmin puuttunut vaste muille nitrosoureoille
• Vaikea luuydindepressio
• Vaikeasti heikentynyt munuaistoiminta
• Raskaus, imetys
• Vehnäallergia
• Keltakuumerokotteen tai muiden elävien rokotteiden samanaikainen käyttö immunosuppressoiduilla potilailla (ks. kohta Yhteisvaikutukset)

Lomustiinisolunsalpaajahoitoa saavien potilaiden tulee olla syövän hoidossa kokeneiden lääkärien hoidossa. Veriarvoja tulee tarkkailla ennen tämän lääkevalmisteen aloittamista sekä tihein väliajoin hoidon aikana (mieluiten viikoittain vähintään 6 viikon ajan annoksen jälkeen; ks. kohta Haittavaikutukset). Viivästynyt luuydinsuppressio, etenkin trombosytopenia ja leukopenia, mikä saattaa altistaa verenvuodolle ja vaikeille infektioille potilaat, joiden yleinen terveydentila on jo muutenkin heikentynyt, on lomustiinin toksisista vaikutuksista kaikkein yleisin ja vaikein. Hoito ja annoksen koko perustuu pääasiassa hemoglobiini- sekä valkosolu- ja verihiutalearvoihin.

Suositellulla annostuksella lomustiinia ei pidä antaa useammin kuin 6 viikon välein.

Potilaita on neuvottava selkeästi olemaan käyttämättä suurempia lomustiini-annoksia kuin mitä lääkäri on suositellut, ja heille pitää kertoa, että lomustiini otetaan kerta-annoksena suun kautta, eikä uutta annosta pidä ottaa vähintään 6 viikkoon (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Lomustiinin luuytimeen kohdistuva toksisuus on kumulatiivista, ja annoksen säätämistä on tästä syystä harkittava aikaisemman annoksen jälkeisten alimpien veriarvojen perusteella.

Lomustiinin aiheuttama keuhkotoksisuus näyttää olevan yhteydessä annokseen (ks. kohta Haittavaikutukset). Keuhkofunktiotutkimuksia on tehtävä hoitoa edeltävästi sekä tihein välein hoidon aikana. Potilaat, joiden hoitoa edeltävä nopea vitaalikapasiteetti (FVC) tai hiilimonoksidin diffuusiokapasiteetti (DLco) on alle 70% normaaliarvosta, ovat erityisen riskialttiita.

Koska lomustiini saattaa aiheuttaa maksan toimintahäiriön, maksan toimintaa suositellaan seuraamaan ajoittain (ks. kohta Haittavaikutukset).

Munuaisten toimintakokeet pitää myös arvioida ajoittain. Kumulatiivinen enimmäisannos ei saa ylittää 1 000 mg/m² (ks. kohta Haittavaikutukset).

Pitkäaikaisen nitrosoureoiden käytön on raportoitu olevan mahdollisesti yhteydessä sekundaaristen kasvainten kehittymiseen.

Varovaisuutta on noudatettava aina, kun käsitellään syöpälääkevalmisteita. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä altistumisen välttämiseksi. Tähän kuuluvat asianmukaisen suojavaatetuksen, kuten käsineiden, käyttö sekä käsien pesu saippualla ja vedellä kyseisten valmisteiden käsittelyn jälkeen.

Elävien rokotteiden antamista potilaille ei suositella, ennen kuin lomustiinihoidon päättymisestä on kulunut vähintään 3 kuukautta.

Apuaineet

Laktoosi

Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Vehnätärkkelys

Tämä lääkevalmiste sisältää vain hyvin vähäisiä määriä gluteenia (vehnätärkkelyksestä) ja sen katsotaan olevan ”gluteeniton”. On hyvin epätodennäköistä, että tämän valmisteen käytöstä aiheutuisi haittaa, jos sinulla on keliakia. Yksi kapseli sisältää enintään 4 mikrogrammaa gluteenia. Potilaiden, joilla on vehnäallergia, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Lomustiinin käyttö yhdessä teofylliinin tai H₂–reseptoriantagonistin simetidiinin kanssa voi voimistaa luuytimen depressiota.

Epilepsialääkevalmisteiden ja solunsalpaajavalmisteiden, myös lomustiinin, samanaikainen anto voi johtaa näiden lääkevalmisteiden farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista johtuviin komplikaatioihin. Esimerkiksi esihoito fenobarbitaalilla voi johtaa lomustiinin alentuneeseen antituumoriseen vaikutukseen lomustiinin nopeutuneen eliminaation vuoksi, joka johtuu mikrosomaalisten maksaentsyymien induktiosta.

Samanaikainen hoito muilla solunsalpaajilla tai sädehoidolla voi voimistaa lomustiinin aiheuttamaa luuydindepressiota.

On olemassa lisääntynyt yleistyneen, jopa kuolemaan johtavan sairauden riski keltakuumerokotteen käytön yhteydessä. Elävät rokotteet ovat vasta-aiheisia immunosuppressoiduilla potilailla (ks. kohta Vasta-aiheet).

Ehkäisy miehillä ja naisilla

Lomustiinin genotoksisen potentiaalin vuoksi (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta) naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisyä lomustiinihoidon aikana ja 7 kuukautta hoidon päättymisen jälkeen.

Miesten on suositeltavaa käyttää tehokasta ehkäisyä ja välttämään lapsen siittämistä lomustiinihoidon aikana ja 4 kuukautta hoidon päättymisen jälkeen.

Raskaus

Lomustiini on vasta-aiheista raskauden aikana (ks. kohta Vasta-aiheet). Turvallista käyttöä raskauden aikana ei ole varmistettu. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Potilaalle pitää ilmoittaa mahdollisista sikiöön kohdistuvista haitoista, jos lomustiinia käytetään raskauden aikana, tai jos potilas tulee raskaaksi lomustiinin käytön aikana. Naisia, jotka voivat tulla raskaaksi, on neuvottava välttämään raskaaksi tulemista.

Imetys

Lomustiini on vasta-aiheista rintaruokinnan aikana (ks. kohta Vasta-aiheet). Lomustiinin lipofiilisesta luonteesta johtuen se todennäköisesti erittyy ihmisen rintamaitoon. Koska rintaruokittuun imeväiseen kohdistuva vaara on mahdollisesti olemassa, on päätettävä, lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko lomustiinihoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Lomustiinilla voi olla mutageeninen vaikutus. Perinnöllisyysneuvonta on suositeltavaa, jos potilas aikoo hankkia lapsia lomustiinihoidon jälkeen. Lomustiinilla hoidettuja miehiä neuvotaan tästä syystä olemaan siittämättä lapsia hoidon aikana ja 4 kuukautta ajan hoidon jälkeen, sekä pyytämään neuvoa siemennesteen talteenotosta ennen hoidon aloittamista, koska on mahdollista, että lomustiinihoito aiheuttaa korjautumattoman hedelmättömyyden.

Tutkimuksia vaikutuksesta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn ei ole tehty, mutta lomustiini voi heikentää ajokykyä ja koneiden käyttökykyä esimerkiksi pahoinvoinnin ja oksentelun vuoksi.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Luuydintoksisuus ja maha-suolikanavan oireet ovat lomustiinin yleisimpiä ja relevanteimpia haittavaikutuksia.

Haittavaikutustaulukko

Esiintyvyys määritellään seuraavasti MedDRA-luokittelun mukaisesti:

Hyvin yleinen (≥1/10)

Yleinen (≥1/100, <1/10)

Melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100)

Harvinainen (≥1/10 000, <1/1 000)

Hyvin harvinainen (<1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Veri ja imukudos

Kaikkein yleisin ja vakavin lomustiinihoidon haittavaikutus on viivästynyt tai pitkittynyt myelosuppressio. Se esiintyy tavallisesti 4–6 viikon kuluttua lääkevalmisteen ottamisen jälkeen ja on yhteydessä annokseen. Trombosytopenia ilmaantuu noin 4 viikon kuluttua annoksen antamisen jälkeen ja jatkuu 1–2 viikon ajan noin 80 000‑100 000/mm³ tasolla. Leukopenia ilmaantuu 5–6 viikon kuluttua lomustiiniannoksen jälkeen ja jatkuu 1–2 viikon ajan.

Noin 65 prosentilla, 130 mg/m² saaneista potilaista, valkosolujen määrä laski alle 5 000 kpl/mm³. Kolmellakymmenelläkuudella prosentilla valkosolujen määrä laski alle 3 000/mm³. Trombosytopenia on yleisesti ottaen vakavampi kuin leukopenia. Molemmat saattavat kuitenkin olla annosta rajoittavia haittavaikutuksia.

Lomustiini saattaa aiheuttaa kumuloituvaa myelosuppressiota, joka ilmenee matalampina valkosolu- ja verihiutalearvoina tai suppression pidempänä kestona lääkkeen toistuvien annosten jälkeen.

Anemiaa esiintyy myös, mutta harvemmin ja vähemmän vaikeana kuin trombosytopenia tai leukopenia.

Akuuttia leukemiaa ja luuytimen dysplasiaa on raportoitu potilailla pitkäaikaisen nitrosoureahoidon jälkeen.

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Keuhkotoksisuutta, jolle on yleensä ominaista keuhkoinfiltraatit, interstitiaalinen keuhkokuume ja/tai keuhkofibroosi, on raportoitu harvoin lomustiinin yhteydessä. Toksisuus on ilmaantunut kuuden kuukauden tai sitä pidemmän ajanjakson jälkeen hoidon aloituksesta lomustiinin kumulatiivisilla annoksilla, jotka ovat olleet yleensä suurempia kuin 1 100 mg/m². On olemassa yksi raportti keuhkotoksisuudesta pelkästään 600 mg/m²:n kumulatiivisella annoksella.

Enimmillään 17 vuotta hoidon jälkeen ilmennyttä viivästynyttä keuhkofibroosia on raportoitu kallonsisäisistä kasvaimista kärsivillä potilailla, jotka olivat saaneet samansukuisia nitrosoureioita lapsuudessaan ja varhaisessa nuoruusiässään.

Ruoansulatuselimistö

Pahoinvointia tai oksentelua voi esiintyä 3–6 tunnin kuluttua suun kautta otetun-annoksen jälkeen, ja ne kestävät yleensä alle 24 tuntia, minkä jälkeen ruokahalu voi olla vähentynyt 2–3 vuorokauden ajan. Oireiden tiheyttä ja kestoa voidaan lievittää antamalla ennen lomustiinin antoa pahoinvointia estäviä aineita ja antamalla lomustiini paastonneille potilaille.

Maksa ja sappi

Palautuva maksatoksisuuden tyyppi, joka ilmenee transaminaasien, alkalisen fosfataasin ja bilirubiinin pitoisuuksien nousuna, on raportoitu pienellä prosenttiosuudella potilaista, jotka ovat saaneet lomustiinia.

Maksan toimintaan kohdistuvaa vaikutusta, joka ilmenee ohimenevänä maksaentsyymien (ASAT, ALAT, LDH ja alkalinen fosfataasi) pitoisuuksien nousuna, on raportoitu yleisesti. Suurimmassa osassa tapauksia vaikutus on lievä. Kolestaattista ikterusta on raportoitu harvinaisissa tapauksissa.

Munuaiset ja virtsatiet

Munuaisiin liittyviä poikkeavuuksia, joita olivat munuaisten koon pienentyminen, etenevä atsotemia ja munuaisten toiminnan pettäminen, on raportoitu potilailla, jotka ovat saaneet suuria kumulatiivisia annoksia, pitkäaikaisen lomustiinilla ja samansukuisilla nitrosoureoilla annetun hoidon jälkeen. Kumulatiivinen annos näissä tapauksissa oli yli 1 500 mg/m². Munuaisvaurioita on myös raportoitu satunnaisesti potilailla, jotka ovat saaneet pienempiä kokonaisannoksia. Sen vuoksi ei suositella ylittämään lomustiinin suurinta kumulatiivista kokonaisannosta 1 000 mg/m².

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‐haittatasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja

kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 Fimea

Lomustiinin yliannostuksesta, myös kuolemaan johtaneista tapauksista, on raportoitu.

Oireet

Yliannostus voi johtaa haittavaikutusten voimistumiseen. Yliannostukseen on liittynyt luuydinsuppressiota, vatsakipua, ripulia, pahoinvointia, oksentelua, vähentynyttä ruokahalua, letargiaa, heitehuimausta, epänormaalia maksan toiminta, yskää, hengenahdistusta ja neurologisia häiriöitä. Hyvin vaikeissa tapauksissa voi ilmetä monielinhäiriö.

Ensiaputoimet

Yliannostus tulee hoitaa välittömästi mahahuuhtelulla.

Vastalääke

Lomustiinin yliannostukselle ei ole erityistä vastalääkettä. Yliannostustapauksessa on aloitettava asianmukaiset tukitoimet, esim. infektion profylaksia. Asianmukaisia korvaavia verituotteita pitäisi antaa kliinisen tarpeen mukaan.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: nitrosoureat, ATC-koodi: L01AD02

Vaikutusmekanismin katsotaan perustuvan osaksi alkyloivaan vaikutukseen ja osaksi muiden elintärkeiden entsyymiprosessien estoon.

Ristiresistenssiä muiden nitrosoureoiden kanssa esiintyy yleisesti, mutta ristiresistenssi tavanomaisten alkyloivien aineiden kanssa ei ole niin yleistä.

Lomustiini imeytyy helposti suolikanavasta ja käy läpi täydellisen ensikierron metabolian. Kun radioleimattua lomustiinia oli annettu suun kautta, muuttumatonta lomustiinia ei havaittu. Kloorietyyliryhmän sisältävän metaboliitin puoliintumisaika oli 72 tuntia, kun taas sykloheksyyliryhmän sisältävän metaboliitin terminaalinen puoliintumisaika oli 50 tuntia. Suun kautta annosteltuna radioaktiivisesti merkitty lomustiini läpäisee veri-aivoesteen. Aivoselkäydinnesteestä mitattu radioaktiivisuuden taso on noin 15–30 % plasmasta mitatusta tasosta.

Kohonneita lomustiinipitoisuuksia on löydetty sappinesteestä, maksasta, keuhkoista ja munuaisista. Metaboliitit erittyvät suurimmaksi osaksi munuaisten kautta.

Akuutti ja krooninen toksisuus

Lomustiinin ei todettu eläinkokeissa aiheuttavan toksisuutta paitsi jo aiemmin kliinisissä tutkimuksissa havaittua toksisuutta.

Lisääntymistoksisuus

Lomustiini on alkiotoksinen ja teratogeeninen rotille ja alkiotoksinen kaneille ja heikentää hedelmällisyyttä annoksilla, jotka vastaavat ihmisen annoksia.

Mutageenisuus ja karsinogeenisuus

Lomustiinin on osoitettu olevan mahdollisesti mutageeninen. Lomustiinin on osoitettu aiheuttavan karsinogeenisuutta pitkäkestoisissa tutkimuksissa rotilla ja hiirillä.

Kapselin sisältö

Laktoosi, vedetön

Vehnätärkkelys

Talkki

Magnesiumstearaatti

Kapselin kuori

Indigokarmiini

Titaanidioksidi E171

Gelatiini

Ei oleellinen.

3 vuotta

Säilytä alle 25 °C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

LOMUSTINE MEDAC kapseli, kova
40 mg (L:kyllä) 20 kpl (590,43 €)

PF-selosteen tieto

Polyetyleenisinetillä varustettu polypropyleenipurkki, joka sisältää 20 kapselia.

Ei erityisvaatimuksia.

LOMUSTINE MEDAC kapseli, kova
40 mg 20 kpl

• Ei korvausta.

L01AD02

04.04.2025