INNOHEP injektioneste, liuos, kerta-annosruisku 2500 anti-Xa IU, 3500 anti-Xa IU, 4500 anti-Xa IU

Tintsapariininatrium 10 000 anti-Xa IU/ml

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

natrium (yhteensä < 23 mg/ml).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, liuos, kerta-annosruiskussa

Laskimoperäisten tromboembolioiden profylaksia aikuisille leikkauspotilaille, erityisesti ortopedisten ja onkologisten tai yleiskirurgisten toimenpiteiden yhteydessä.

Laskimotromboembolian profylaksia aikuisille potilaille, jotka ovat vuodepotilaina akuutin sairauden kuten sydämen vajaatoiminnan, hengitysvajauksen, vakavan infektion, aktiivisen syövän tai reumataudin vuoksi.

Hyytymien ehkäisy elimistön ulkopuolisessa verenkierrossa hemodialyysin ja hemofiltraation aikana aikuisille.

Annostus

Tromboosiprofylaksia aikuisille:

Annostus on injektio ihon alle.

Leikkauspotilaat, joilla laskimotromboembolian riski on kohtalainen: annetaan 3500 anti-Xa IU ihon alle injektiona 2 tuntia ennen leikkausta ja sen jälkeen 3500 anti-Xa IU ihon alle kerran päivässä niin kauan kuin potilalla katsotaan olevan riski laskimotromboemboliaan.

Leikkauspotilaat, joilla laskimotromboembolian riski on suuri, esimerkiksi ortopedisen tai onkologisen kirurgian yhteydessä: annetaan 4500 anti-Xa IU ihon alle 12 tuntia ennen leikkausta ja sen jälkeen niin kauan kuin potilalla katsotaan olevan riski laskimotromboemboliaan.

Vuodepotilaat, joilla on akuutti sairaus:

potilaat, joilla laskimotromboembolian riski on kohtalainen annetaan 3500 anti-Xa IU ihon alle kerran päivässä. Potilaat, joilla laskimotromboembolian riski on suuri annetaan 4500 anti-Xa IU ihon alle kerran päivässä. Annostusta jatketaan niin kauan kuin potilalla katsotaan olevan riski laskimotromboemboliaan.

Neuraksiaalinen anestesia

Varovaisuutta tulee noudattaa annettaessa neuraksiaalista anestesiaa tai lannepistoa potilaille, jotka saavat profylaktisia annoksia innohep‑valmistetta, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Neuraksiaalinen anestesia. Jos neuraksiaalista anestesiaa suunnitellaan tulee profylaktisen annoksen ja neulan tai katetrin asettamisen välillä tulisi olla vähintään 12 tunnin varoaika. Seuraavaa innohep-annosta ei saa antaa ennen kuin spinaalianestesiasta tai katetrin poistosta on kulunut vähintään 4-6 tuntia. Näin ollen potilaille joille on injisoitu innohep–valmistetta 2 tuntia ennen leikkausta ei pidä tehdä neuraksiaalista anestesiaa tai lannepistoa.

Hemodialyysi ja hemofiltraatio aikuisilla:

Kesto 4 tuntia tai vähemmän:

Dialyysin alussa 2000 - 2500 anti-Xa IU bolusinjektiona.

Kesto yli 4 tuntia:

Dialyysin/filtraation alussa 2500 anti-Xa IU bolusinjektiona ja sen jälkeen 750 anti-Xa IU tunnissa jatkuvana infuusiona.

Annoksen säätäminen:

Bolusannosta voidaan tarvittaessa nostaa tai laskea asteittain 500 anti-Xa IU, kunnes riittävä vaste saavutetaan. Yleensä annos on 2000 – 4500 anti-Xa IU.

Mikäli potilaalle annetaan samanaikaisesti verta tai punasolukonsentraatteja voidaan antaa ylimääräinen bolusinjektio 500‑1000 anti-Xa IU.

Annostuksen monitorointi:

monitoroinnissa voidaan käyttää plasman anti-Xa aktiviteetin määrittelyä. Plasman anti-Xa-pitoisuuden tulisi olla noin 0,5 anti-Xa IU/ml, kun lääkkeen annosta on kulunut noin tunti.

Vaihtokelpoisuus:

Vaihtokelpoisuus muiden pienimolekyylisten hepariinivalmisteiden kesken, ks. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Erityisryhmät

Pediatriset potilaat

Innohep-valmisteen tehoa ja turvallisuutta alle 18-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Tällä hetkellä saatavilla olevat tiedot on kuvattu kohdassa Farmakokinetiikka, mutta annostussuosituksia ei voida antaa.

Munuaisten vajaatoiminta

Jos epäillään munuaisten vajaatoimintaa, munuaisten toiminta on arvioitava kreatiniinin puhdistuman perusteella, seerumin kreatiniiniin perustuvaa kaavaa käyttäen.

Käyttöä potilailla, joiden kreatiniinin puhdistuma on < 30 ml/min ei suositella, koska annostuksesta näille potilaille ei ole riittävää tietoa. Saatavissa olevan tiedon perusteella kumuloitumista ei tapahdu potilailla, joiden kreatiniinin puhdistuma on suurempi kuin 20 ml/min. Tarvittaessa innohep-hoito voidaan aloittaa näille potilaille mikäli hyödyn arvioidaan olevan riskiä suuremman ja anti-Xa:ta monitoroidaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: Munuaisten vajaatoiminta).

Iäkkäät potilaat

Iäkkäille potilaille käytetään innohep-valmisteen tavanomaisia annoksia. Varovaisuutta suositellaan hoidettaessa iäkkäitä potilaita, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Jos epäillään munuaisten vajaatoimintaa, ks. kohdat Annostus ja antotapa: Munuaisten vajaatoiminta ja 4.4: Munuaisten vajaatoiminta.

Paino

Leikkauspotilaille, joilla on hyvin alhainen tai hyvin korkea paino, voidaan vaihtoehtoisesti annostella 50 anti-Xa IU painokiloa kohden kerran vuorokaudessa. Ensimmäinen annos annetaan leikkauspotilaille ihon alle 2 tuntia ennen leikkausta. Annostelua jatketaan kerran päivässä niin kauan kuin potilaalla katsotaan olevan riksi laskimotromboemboliaan.

Antotapa

Parenteraalisesti annosteltavat valmisteet on tarkastettava silmämääräisesti ennen annostelua. Valmistetta ei pidä käyttää jos siinä huomataan samentumista tai sakkaa. Neste saattaa säilytyksen aikana muuttua keltaiseksi, mutta se on silti täysin käyttökelpoista.

Tromboosiprofylaksiassa innohep-lääkehoito annetaan ihonalaisena pistoksena vatsan alueelle, reiden ulkosyrjään tai yläosaan, selän alaosaan tai käsivarteen. Valmistetta ei saa pistää arpien lähelle, napaan tai sen lähelle tai haavoihin.

Pistettäessä vatsan alueelle potilaan tulee olla makuulla tai puoli-istuvassa asennossa ja vaihdella pistoskohtaa oikean ja vasemman puolen välillä. Ruiskussa olevaa ilmakuplaa ei pidä poistaa. Pistos on annettava ihopoimuun.

Hemodialyysin yhteydessä innohep annetaan dialysaattorin arteriapuolelle tai laskimoon. Dialysaattori voidaan huuhdella liuoksella, joka sisältää 500 - 1000 ml isotonista natriumkloridia (9 mg/ml) ja 5000 anti Xa IU/l innohep injektionestettä.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Nykyinen tai aiemmin sairastettu immuunivälitteinen, hepariinin aiheuttama trombosytopenia (tyyppi II) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Aktiivinen laaja verenvuoto tai laajalle verenvuodolle altistava tila, joka voidaan määritellä verenvuotona, johon liittyy jokin seuraavista:

a) ilmenee kriittisellä alueella tai elimessä (esim. intrakraniaalinen, intraspinaalinen, intraokulaarinen, retroperitoneaalinen, intra-artikulaarinen tai perikardiaalinen, intrauteriininen tai intramuskulaarinen lihasaitio-oireyhtymän yhteydessä),

b) aiheuttaa 20 g/l (1,24 mmol/l) tai suuremman hemoglobiinitason laskun, tai

c) johtaa kahden tai useamman yksikön kokoveren tai punasolujen siirtoon.

Septinen endokardiitti.

Neuraksiaalinen anestesia

Spinaalihematoomariskin vuoksi on noudatettava varovaisuutta annettaessa neuraksiaalista anestesiaa tai lannepistoa potilaille, jotka saavat profylaktisia annoksia innohep‑valmistetta. Spinaalihematooma voi johtaa pitkittyneeseen tai pysyvään halvaukseen. Profylaktisen annoksen ja neulan tai katetrin asettamisen tai poistamisen välillä tulisi olla vähintään 12 tunnin varoaika. Seuraavaa innohep-annosta ei saa antaa ennen kuin spinaalianestesiasta tai katetrin poistosta on kulunut vähintään 4-6 tuntia. Potilaita on tarkkailtava huolellisesti neurologisen vamman oireiden varalta.

Verenvuoto

Varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa potilaita, joilla on lisääntynyt verenvuotoriski (ks. kohta Vasta-aiheet.). Samanaikaista käyttöä verihiutaleiden toimintaan tai hyytymisjärjestelmään vaikuttavien lääkevalmisteiden kanssa pitää joko välttää tai monitoroida tarkasti (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Lihakseen annettavat injektiot

innohep‑valmistetta ei saa antaa lihakseen, vaan se annostellaan ihonalaisesti. Hematoomariskin vuoksi lihakseen annettavia injektioita pitää välttää innohep‑hoidon aikana.

Hepariinin aiheuttama trombosytopenia

Verihiutalearvot pitää määrittää ennen hoidon aloittamista ja tämän jälkeen säännöllisesti vasta-ainevälitteisestä hepariinin aiheuttamasta trombosytopeniariskistä (tyyppi II) johtuen. innohep‑valmisteen käyttö pitää keskeyttää heti vasta-ainevälitteisen, hepariinin aiheuttaman trombosytopenian (tyyppi II) ilmetessä (ks. Vasta-aiheet ja 4.8). Verihiutaleiden määrä normalisoituu yleensä 2-4 viikon kuluessa hoidon lopettamisesta.

Hyperkalemia

Hepariinivalmisteet voivat vähentää lisämunuaisen aldosteronieritystä johtaen hyperkalemiaan, erityisesti potilailla, joilla on diabetes mellitus, krooninen munuaisten vajaatoiminta, aiemmin alkanut metabolinen asidoosi, kohonneet veren kaliumarvot tai jotka käyttävät kaliumia säästäviä lääkkeitä. Hyperkalemian riski voi kasvaa myös pitkään jatkuneen innohep‑hoidon aikana. Riskipotilaiden veren kaliumarvot mitataan ennen innohep-hoidon aloittamista ja kaliumarvoja seurataan säännöllisesti. Hepariinin käyttöön liittyvä hyperkalemia on yleensä ohimenevä, kun innohep‑hoito keskeytetään. Jos innohep-hoito on elintärkeää, muita vaihtoehtoja on harkittava (esimerkiksi kaliumin saannin vähentäminen, toisten kaliumtasapainoon vaikuttavien lääkkeiden käytön lopettaminen).

Sydämen tekoläpät

Hoidon epäonnistumisia on raportoitu hoidettaessa sydämen tekoläppäpotilaita täydellä innohep-annostuksella ja muilla pienimolekyylisillä hepariinivalmisteilla. innohep valmistetta ei suositella käytettäväksi tälle potilasryhmälle.

Munuaisten vajaatoiminta

Käyttöä potilailla, joiden kreatiniinin puhdistuma on < 30 ml/min ei suositella, koska annostuksesta näille potilaille ei ole riittävää tietoa. Saatavissa olevan tiedon perusteella kumulaatiota ei tapahdu potilailla, joiden kreatiniinin puhdistuma on suurempi kuin 20 ml/min. Tarvittaessa innohep-hoitoa voidaan harkita mikäli hyödyn arvioidaan olevan riskiä suuremman ja anti-Xa:ta monitoroidaan (ks. kohta Annostus ja antotapa). Vaikka anti Xa:n monitorointi soveltuu innohepin farmakodynaamisen vaikutuksen mittaamiseen, sen perusteella ei voi luotettavasti ennustaa potilaan verenvuotoriskiä.

Iäkkäät potilaat

Iäkkäiden potilaiden munuaisten toiminta saattaa olla heikentynyt (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Munuaisten vajaatoiminta). Tämän vuoksi on oltava varovainen hoidettaessa iäkkäitä potilaita innohep-valmisteella.

Vaihtokelpoisuus

Farmakokineettisistä ja biologisen aktiivisuuden eroista johtuen pienimolekyylisiä hepariinivalmisteita ei pidä vaihtaa toisiinsa. Erityisesti pitkäaikaiskäytössä vaihto toiseen vaihtoehtoiseen pienimolekyyliseen hepariinivalmisteeseen on tehtävä varovaisuutta ja valmisteiden annostusohjeita noudattaen.

Apuaineisiin liittyvät varoitukset

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per ml, eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Lääkkeet, jotka vaikuttavat verihiutaleiden toimintaan tai hyytymisjärjestelmään saattavat samanaikaisesti käytettynä tehostaa innohep‑valmisteen antikoagulanttivaikutusta. Tällaisia ovat esim. verihiutaleiden aggregaation estäjät (esimerkiksi asetyylisalisyylihappo ja muut ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet), trombolyyttiset aineet, K-vitamiiniantagonistit, aktivoitu proteiini C, suorat Xa ja IIa estäjät. Mainittuja yhdistelmiä pitää välttää tai hoitoa niillä on seurattava tarkasti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Raskaus

Raskaana olevien naisten antikoagulanttihoito vaatii erikoislääkärin hoitoa.

Eläimillä tehdyt tutkimukset eivät viittaa suoraan tai epäsuoraan lisääntymistoksisuuteen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Tulokset yli 2200 raskaustapauksesta eivät osoita tintapariinin aiheuttavan epämuodostumia tai toksisia vaikutuksia sikiön/vastasyntyneen terveydelle. Tintsapariini ei läpäise istukkaa. innohep-valmistetta voidaan käyttää kaikkien raskauskolmannesten aikana, jos se katsotaan kliinisesti tarpeelliseksi.

Epiduraalinen anestesia

Spinaalihematoomariskin vuoksi innohep‑valmisteen hoitoannokset (175 IU/kg) ovat vasta-aiheisia potilailla, jotka saavat neuraksiaalisen anestesian. Sen vuoksi raskaana olevien naisten epiduraalianestesia voidaan toteuttaa vasta kun vähintään 24 tuntia on kulunut innohep‑valmisteen hoitoannoksen antamisesta. Profylaktisia annoksia voi käyttää, edellyttäen, että innohep‑annoksen ja neulan tai katetrin asettamisen välillä on vähintään 12 tunnin varoaika.

Raskaana olevat naiset, joilla on sydämen keinoläppä

Hoidon epäonnistumisia on raportoitu hoidettaessa raskaana olevia sydämen tekoläppäpotilaita täydellä innohep-annostuksella ja muilla pienimolekyylisillä hepariineilla. innohep‑valmistetta ei suositella raskaana oleville naisille, joilla on sydämen tekoläppä.

Imetys

Eläinkokeet osoittavat, että innohep‑valmisteen eritys rintamaitoon on vähäistä.

Tietoja tintsapariinin erittymisestä äidinmaitoon ei ole käytettävissä. Vaikka pienimolekulaaristen hepariinien oraalinen imeytyminen on epätodennäköistä, riskiä imeväisikäisen lapsen kohdalla ei voida poissulkea. Laskimotromboemboliariskin potilailla vaara on erityisen korkea kuuden ensimmäisen viikon aikana synnytyksestä. Sen vuoksi on tärkeää arvioida, keskeytetäänkö imetys vai innohep-valmisteen käyttö ottaen huomioon rintaruokinnan hyödyt lapselle ja innohep-hoidon hyöty naiselle.

Hedelmällisyys

innohep‑valmisteella ei ole tehty kliinisiä tutkimuksia koskien hedelmällisyyttä.

innohep-valmisteella ei ole mitään tai juuri mitään vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Useimmin raportoidut haittavaikutukset ovat verenvuotokomplikaatiot, verenvuodosta johtuva anemia ja injektiokohdan reaktiot.

Verenvuotoa voi esiintyä eri elimissä ja vuodon vaikeusaste voi vaihdella.

Komplikaatioita voi esiintyä varsinkin korkeiden annosten yhteydessä. Vaikka laajat verenvuodot ovat harvinaisia, kuolemaa tai pysyvää haittaa on raportoitu joissain tapauksissa.

Vasta-ainevälitteistä hepariinin aiheuttamaa trombosytopeniaa (tyyppi II) voi esiintyä laajemmin 5‑14 päivän kuluttua hoidon aloittamisesta. Sen lisäksi nopeaa trombosytopenian puhkeamista on kuvattu potilailla, jotka ovat aikaisemmin altistuneet hepariinille. Vasta-ainevälitteiseen hepariinin aiheuttamaan trombosytopeniaan (tyyppi II) voi liittyä valtimo-ja laskimotukos. innohep‑valmisteen käyttö pitää keskeyttää kaikissa vasta-ainevälitteisissä hepariinin aiheuttamissa trombosytopeniatapauksissa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Harvinaisissa tapauksissa innohep‑valmiste voi aiheuttaa hypoaldosteronismista johtuvaa hyperkalemiaa. Potilaat, joilla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta, ovat riskiryhmässä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Hoidon yhteydessä voi joskus esiintyä vakavia allergisia reaktioita. Näitä voivat olla harvinaiset ihonekroositapaukset, toksinen ihon eruptio (esimerkiksi Stevens-Johnson oireyhtymä), angioedeema ja anafylaksia. innohep‑valmisteen käyttö pitää välittömästi keskeyttää, jos on pienikin epäily vakavasta reaktiosta.

Haittavaikutusten esiintyvyyden arviointi perustuu kliinisten tutkimusten yhdistettyyn analyysiin ja spontaaniin raportointiin.

Haittavaikutukset on luetteloitu MedDRA SOC –luokituksen mukaisesti ja yksittäiset haittavaikutukset on listattu yleisyyden mukaan, alkaen yleisimmin raportoidusta. Jokaisessa luokassa haittavaikutukset on esitetty haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Hyvin yleinen ≥ 1/10 Yleinen ≥1/100 ja <1/10 Melko harvinainen ≥1/1000 ja <1/100 Harvinainen ≥1/10 000 ja <1/1000 Hyvin harvinainen <1/10 000

Pediatriset potilaat

Markkinoille tulon jälkeen kerätyn ja yhdestä tutkimuksesta saadun rajallisen tiedon perusteella valmisteen haittavaikutusprofiili lapsilla ja nuorilla vaikuttaa olevan samankaltainen kuin aikuisilla.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Verenvuoto on yleisin yliannostukseen liittyvä komplikaatio. innohep‑valmisteen lyhyen puoliintumisajan johdosta (ks. kohta Farmakokinetiikka), pienet verenvuodot voidaan hoitaa innohep‑valmisteen käytön keskeyttämisellä. Vakavat verenvuodot voivat vaatia antidootin, protamiinisulfaatin, antamista. Potilaita on tarkkailtava huolellisesti.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: antitromboottiset lääkeaineet, hepariiniryhmä, ATC-koodi: B01AB10

Vaikutusmekanismi

Tintsapariininatrium on siasta valmistetusta hepariinista entsymaattisen depolymeroinnin avulla saatu pienimolekyylinen hepariini, jonka anti-Xa/anti-IIa suhde on 1,5 - 2,5. Kuten konventionaalinen hepariini, tintsapariininatrium estää antitrombiini III:n välityksellä eri hyytymistekijöiden, ennen kaikkea tekijän Xa vaikutusta.

Tintsapariininatriumin biologinen aktiivisuus on standardoitu nykyisten "matalan molekyylipainon hepariinien kansainvälisten standardien" mukaisesti ja ilmaistu anti-Xa:n kansainvälisinä yksikköinä (IU).

Tintsapariininatriumin anti-Xa-aktiivisuus on vähintään 70 ja enintään 120 IU/mg. Tintsapariininatriumin anti-IIa-aktiivisuus on noin 55 IU/mg. Tintsapariininatriumin molekyylipaino on keskimäärin 6500 Daltonia.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Tintsapariinin antitrombiiniaktiivisuus (anti-IIa) on korkea, anti-Xa/anti-IIa-suhde on alhainen ja trombiinin muodostumisen esto on lähes yhtä voimakas kuin fraktioimattoman hepariinin. Anti-Xa/IIa-aktiivisuuden lisäksi potilailla on todettu kudostekijätien estäjän (Tissue Factor Pathway Inhibitor, TFPI) induktio.

Kliininen teho ja turvallisuus

Laskimotromboembolian ennaltaehkäisy keskisuuren riskin leikkauksissa

Kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa, johon osallistui 1290 yleiskirurgista leikkausta läpikäyvää potilasta, potilaat jaettiin satunnaisesti ryhmiin, jotka saivat syvän laskimotromboosin (SLT) ehkäisemiseksi joko kaksi annosta tintsapariinia (2500 IU; n = 431 tai 3500 IU; n = 430) tai 5000 IU:n bolusannoksen hepariinia (n = 429). Leikkaustyyppi oli enimmäkseen vatsakirurginen (71 %), gynekologinen (13 %) ja urologinen (10 %), ja 57 % kaikista potilaista oli yli 60-vuotiaita. Hoidot annettiin ihon alle 2 tuntia ennen leikkausta, ja niitä jatkettiin 7 - 10 päivän ajan, ja potilaat, jotka tarvitsivat pitkäaikaista profylaksiaa, jatkoivat hepariinia 10 päivän jälkeen. Laskimotukoksen esiintyvyys ennen 8. päivää oli 3,7 % (2500 IU), 1,6 % (3500 IU) ja 1,6 % (hepariini). Yhden kuukauden seuranta-aikana pinnallisen ja/tai syvän laskimotromboosin ilmaantuvuus oli merkittävästi suurempi 2500 IU:n tintsapariiniryhmässä (6 %) verrattuna 3500 IU:n ryhmään (2,6 %) ja hepariiniryhmään (3,5 %). Kaikenlaisia verenvuotoja esiintyi noin 10 prosentilla kustakin ryhmästä sairaalassaoloaikana ja 3 prosentilla kotiutumisen jälkeen ja 1 kuukauden kuluttua ilman tilastollisesti merkitseviä eroja kolmen ryhmän välillä.

Laskimotromboembolian ennaltaehkäisy korkean riskin leikkauksissa

Satunnaistetussa, kaksoissokkotutkimuksessa, johon osallistui 440 lonkan tekonivelleikkauksen läpikäynyttä potilasta, potilaat jaettiin satunnaisesti ryhmiin, jotka saivat joko enoksapariinia (4000 IU kerran päivässä) tai tintsapariinia (4500 IU kerran päivässä) 15 päivän ajan, ja ensimmäinen injektio annettiin 12 tuntia ennen leikkausta. Laskimotukoksen esiintyvyys oli 20,1 % (44/219) enoksapariinipotilailla ja 21,7 % (48/221) tintsapariinipotilailla. Proksimaalista laskimotukosta esiintyi 10,5 %:lla (23/219) enoksapariinipotilaista ja 9,5 %:lla (21/221) tintsapariinipotilaista. Vakavia verenvuotoja havaittiin vain leikkaushaavan yhteydessä (4 potilasta enoksapariiniryhmässä ja 2 potilasta tintsapariiniryhmässä). Ei-vakavaa verenvuotoa esiintyi 21 potilaalla enoksapariiniryhmässä ja 13 potilaalla tintsapariiniryhmässä.

Profylaksia hemodialyysipotilailla

Avoimessa pitkäaikaistutkimuksessa, johon sisältyi 1429 hemodialyysihoitojaksoa 52 potilaalla, todettiin, että tromboosia ei esiintynyt lainkaan tai se oli minimaalista 92,8 prosentissa (1326/1 429) ja että antikoagulaatiovaikutus oli tyydyttävä 96 prosentissa (1370/1 427) hoitojaksoista, kun tintsapariinia annettiin yhtenä bolusannoksena. Keskimääräinen tintsapariiniannos oli 2139 IU ensimmäisten hoitojen aikana ja 2186 IU tutkimuksen viimeisten hoitojen aikana. Verenvuotoja iholla tai limakalvoilla havaittiin 27:ssä dialyysihoidossa 1408:sta (1,9 %).

Perustuen anti-Xa-aktiivisuuteen ihonalaisen annostelun jälkeen, absoluuttinen hyväksikäytettävyys on noin 90 % ja maksimaalinen anti‑Xa-aktiivisuus saavutetaan 4‑6 tunnin kuluessa. Eliminaation puoliintumisaika on noin 3,7 tuntia.

Tintsapariininatrium metaboloituu vähäisessä määrin maksassa depolymerisaation kautta ja erittyy munuaisten kautta muuttumattomana tai lähes muuttumattomana.

Erityiset potilasryhmät

Raskaana olevat naiset

Tintsapariinin farmakokineettistä toimintaa on tutkittu raskaana olevilla naisilla. Tiedot 55 raskaana olevan naisen peräkkäisestä farmakokineettisestä seurannasta osoittavat, että farmakokineettiset ominaisuudet eivät eroa ei-raskaana olevien naisten farmakokineettisistä ominaisuuksista.

Munuaisten vajaatoiminta

Tintsapariinin keskimääräinen molekyylipaino on korkea, ja on olemassa kliinistä ja prekliinistä näyttöä tintsapariinin merkittävästä ei-renaalisesta eliminaatiosta.

Dialyysipotilaille annetun laskimonsisäisen bolusinjektion havaittu puoliintumisaika on lyhyempi kuin terveille vapaaehtoisille ihon alle annettuna (noin 2,5 tuntia verrattuna noin 3,7 tuntiin).

Avoimessa, satunnaistetussa, farmakokineettisessä vertailututkimuksessa tutkittiin, tapahtuiko akkumulaatiota tintsapariinin (4500 IU) tai enoksapariinin (4000 IU) toistuvien päivittäisten ennaltaehkäisevien annosten (8 päivän ajan) jälkeen iäkkäillä potilailla (> 75 vuotta), joilla oli munuaisten vajaatoiminta (CrCl: 20 - 50 ml/min) ja ruumiinpaino < 65 kg. Analyysiin otettiin mukaan 55 potilasta. Keskimääräinen anti-Xa-aktiivisuus lisääntyi merkittävästi enoksapariiniryhmässä (0,55:stä 1. päivänä 0,67:ään 8. päivänä; p < 0,001), mutta ei tintsapariiniryhmässä (0,44:stä 1. päivänä 0,46:een 8. päivänä; p = 0,296). VTE-tapahtumia ei esiintynyt. Tintsapariiniryhmässä esiintyi viisi verenvuototapausta, joista kaksi oli vakavia, ja enoksapariiniryhmässä neljä verenvuototapausta, joista yksi oli vakava.

Prospektiivisessa havainnointi- ja moniannostutkimuksessa arvioitiin tintsapariinin bioakkumulaatiota. Tutkimukseen osallistui 28 sairaalapotilasta, joille oli määrätty tintsapariinia ei-kirurgista tromboosiprofylaksiaa varten ja joiden arvioitu glomerulussuodatusnopeus oli ≤ 30 ml/min/1,73 m² (keskimääräinen eGFR lähtötilanteessa 20 ml/min/1,73 m²). Potilaat saivat 3500 IU kerran vuorokaudessa, ja annosta vähennettiin 2500 IU:aan kerran vuorokaudessa, jos heidän ruumiinpainonsa oli < 40 kg, tai nostettiin 4500 IU:aan kerran vuorokaudessa, jos BMI oli ≥ 30 kg/m². Anti-Xa-pitoisuuksien mediaanihuippu (vaihteluväli) neljännen tunnin kohdalla 2. päivänä mitattuna oli 0,07 (0-0,24) IU/ml, 5. päivänä 0,11 (0,07-0,25) IU/ml ja 8. päivänä 0,09 (0,07-0,31) IU/ml. Anti-Xa-huippupitoisuudet eivät lisääntyneet tilastollisesti merkitsevästi päivän 2 ja päivän 5 välillä. Anti-Xa-huippupitoisuuksien vaihteluväli oli verrattavissa aiemmin julkaistuihin tietoihin kirurgisista potilaista, joiden munuaisten toiminta oli normaali ja jotka saivat 3500 IU tintsapariinia. Kaikki anti-Xa-huiput pysyivät alle arvon 0,4 IU/ml, eikä anti-Xa:n vähimmäispitoisuuksia ollut havaittavissa, mikä osoittaa, ettei bioakkumulaatiota esiinny. Yhdelläkään potilaalla ei ilmennyt tromboottisia komplikaatioita tai vakavia verenvuototapahtumia.

Pediatriset potilaat

Tintsapariinin käytöstä saatujen alustavien tulosten mukaan tintsapariinin puhdistuma on nopeampi nuoremmilla lapsilla, mukaan lukien vauvat ja vastasyntyneet. Tästä johtuen nuoremmat lapset saattavat tarvita suuremman annoksen kuin vanhemmat lapset. Saatavilla oleva tieto ei ole kuitenkaan riittävä annostussuosituksen antamiseksi, ks. kohta Annostus ja antotapa.

Hepariinit eivät yleensä ole kovin toksisia, ei myöskään innohep. Tämä on todettu toksisuus- ja mutageenisuuskokeissa. Ainoa merkittävä löydös oli erittäin suurten subkutaanisten annosten aiheuttama injektiokohdan paikallinen verenvuoto.

Natriumasetaattitrihydraatti, natriumhydroksidi, injektionesteisiin käytettävä vesi.

Ei oleellinen.

3 vuotta. Ruiskut ovat kertakäyttöisiä.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

INNOHEP injektioneste, liuos, kerta-annosruisku
2500 anti-Xa IU (L:ei) 10 x 0,25 ml (suojakorkki ja turvapidike) (26,95 €)
3500 anti-Xa IU (L:ei) 10 x 0,35 ml (suojakorkki ja turvapidike) (34,19 €)
4500 anti-Xa IU (L:ei) 10 x 0,45 ml (suojakorkki ja turvapidike) (44,14 €)

PF-selosteen tieto

Lasinen kerta-annosruisku (väritön, Ph.Eur. tyyppi I, silikonisoitu), jossa mäntä klorobutyylikumia, neulan suojakorkki styreenibutadieenikumia ja turvapidike käytetylle neulalle.

Pakkauskoot;

2500 anti-Xa IU kerta-annosruiskut, 10 x 0,25 ml

3500 anti-Xa IU kerta-annosruiskut, 10 x 0,35 ml

4500 anti-Xa IU kerta-annosruiskut, 10 x 0,45 ml

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Väritön tai oljenvärinen, kirkas ja sakaton neste kerta-annosruiskussa.

Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

INNOHEP injektioneste, liuos, kerta-annosruisku
2500 anti-Xa IU 10 x 0,25 ml
3500 anti-Xa IU 10 x 0,35 ml
4500 anti-Xa IU 10 x 0,45 ml

• Peruskorvaus (40 %).

B01AB10

15.11.2024