Vertaa PF-selostetta

SPORANOX oraaliliuos 10 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

1 ml Sporanox-oraaliliuosta sisältää 10 mg itrakonatsolia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan

Yksi ml Sporanox-oraaliliuosta sisältää:

400 mg hydroksipropyyli-β-syklodekstriiniä
198 mg sorbitolia
104 mg propyleeniglykolia
0,005 mg etanolia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Oraaliliuos

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Sporanox-oraaliliuosta käytetään:

  • Suun ja ruokatorven hiivasienitulehduksen hoitoon hiv-positiivisilla potilailla tai muilla immuunivajepotilailla.
  • Syvien sieni-infektioiden estohoitoon silloin kun itrakonatsolin voidaan olettaa tehoavan sieni-infektioon ja standardihoitoa pidetään riittämättömänä, potilaille joilla on pahanlaatuisia hematologisia muutoksia tai joille tehdään luuydinsiirto ja joilla voidaan epäillä kehittyvän neutropenia (< 500 solua/mikrolitra). Tällä hetkellä kliiniset tiedot valmisteen tehosta aspergilloosin ennaltaehkäisyssä ovat niukat.

Kansalliset ja paikalliset ohjeet sienilääkevalmisteiden oikeasta käytöstä on huomioitava.

Annostus ja antotapa

Imeytymisen optimoimiseksi Sporanox-oraaliliuos otetaan tyhjään vatsaan (potilaita kehotetaan olemaan syömättä ainakin tunnin ajan lääkkeen oton jälkeen).

Suun ja ruokatorven kandidoosin hoidossa oraaliliuosta purskutellaan suussa (noin 20 sekuntia) ja sen jälkeen niellään. Suuta ei saa huuhdella nielemisen jälkeen.

  • Suun ja ruokatorven kandidoosin hoito: 200 mg (2 mitallista) päivässä mieluummin kahtena, vaihtoehtoisesti yhtenä annoksena viikon ajan. Mikäli vastetta ei todeta viikossa, hoitoa tulee jatkaa vielä viikko.
  • Flukonatsolille resistentin suun ja/tai ruokatorven kandidoosin hoito: 100–200 mg (1–2 mitallista) kahdesti päivässä kahden viikon ajan. Mikäli vastetta ei todeta kahdessa viikossa, hoitoa tulee jatkaa vielä toiset kaksi viikkoa. 400 mg päiväannosta ei tulisi käyttää 2 viikkoa pitempään, jos paranemisen merkkejä ei näy.
  • Sieni-infektioiden estohoito: 5 mg/kg/vrk kahteen annokseen jaettuna. Kliinisissä tutkimuksissa estohoito aloitettiin juuri ennen sytostaattihoitoa ja yleensä viikkoa ennen kudoksensiirtoa. Lähes kaikki todetut syvät sieni-infektiot esiintyivät potilailla, joiden neutrofiiliarvot olivat laskeneet alle arvon 100 solua/mikrolitra. Hoitoa jatkettiin, kunnes neutrofiiliarvot olivat normalisoituneet (> 1 000 solua/mikrolitra).

Neutropeniapotilailla tehdyistä kliinisistä tutkimuksista saadut farmakokineettiset parametrit osoittivat huomattavia eroja yksilöiden välillä. Veriarvoja tulisi tarkkailla erityisesti potilailla, joilla on gastrointestinaalinen vaurio, ripulia sekä pitkäaikaisten Sporanox-oraaliliuoshoitojen aikana.

Potilaat, joiden maha-suolikanavan motiliteetti on heikentynyt

Jos potilaan maha-suolikanavan motiliteetti on häiriintynyt ja potilas saa hoitoa vaikea-asteiseen sieni-infektioon tai käyttää sienilääkkeitä estohoitoon, potilasta pitää seurata tarkkaan, ja tarvittaessa on harkittava lääkeainepitoisuuden seurantaa, jos se on mahdollista.

Pediatriset potilaat

Sporanox-oraaliliuoksen turvallisuutta ja tehoa lapsille ei ole varmistettu. Saatavissa olevan tiedon perusteella, joka on kuvattu kohdissa Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka, ei voida antaa suosituksia annostuksesta.

Sporanox-oraaliliuoksen käyttöä pediatrisille potilaille ei suositella, ellei odotettavissa olevien hyötyjen ole arvioitu olevan mahdollisia haittoja suuremmat (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Sieni-infektioiden estohoito: lääkkeen tehosta neutropeniaa sairastavilla lapsilla ei ole tietoa. Turvallisuudesta on olemassa rajoitetusti kokemusta annostuksella 5 mg/kg/vrk kahteen annokseen jaettuna (ks. kohta Haittavaikutukset).

Iäkkäät potilaat

Kliiniset tiedot Sporanox-oraaliliuoksen käytöstä iäkkäillä potilailla ovat vähäiset. Sen vuoksi Sporanox-oraaliliuoksen käyttöä suositellaan näille potilaille vain jos odotettavissa olevat hyödyt ovat mahdollisia haittoja suuremmat. Iäkkäiden potilaiden annostusta suositellaan yleensä harkitsemaan tarkoin, koska tämän potilasryhmän maksan, munuaisten ja sydämen toiminta on yleisemmin heikentynyt ja heillä on yleisemmin samanaikaisia sairauksia tai muita lääkehoitoja (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Suun kautta annosteltavan itrakonatsolin käytöstä maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille on vain rajoitetusti tietoa. Sen vuoksi Sporanoxia tulee antaa varoen näille potilaille (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Suun kautta annosteltavan itrakonatsolin käytöstä munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille on vain rajoitetusti tietoa. Joidenkin munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden itrakonatsolialtistus saattaa olla pienempi. Näillä tutkittavilla havaittiin kapselilääkemuodon käytön yhteydessä, että tutkittavien välinen vaihtelu oli suurta (ks. kohta Farmakokinetiikka). Sen vuoksi Sporanoxia tulee antaa varoen näille potilaille, ja annoksen säätämistä tai lääkityksen vaihtamista toiseen sienilääkkeeseen saattaa olla syytä harkita hoidon kliinisen tehon arvion perusteella.

Antotapa

Ennen lääkkeen käsittelyä tai antoa huomioon otettavat varotoimet
Ks. kohdasta Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen käsittelystä ennen lääkkeen antoa.

Vasta-aiheet

  • Sporanox-oraaliliuos on vasta-aiheista potilaille, joiden tiedetään olevan yliherkkiä itrakonatsolille tai jollekin valmisteen apuaineelle.
  • Sporanox-oraaliliuosta ei pidä antaa potilaille, joilla on sydänkammioiden toimintahäiriö, kuten kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, tai joilla on aiemmin todettu kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, paitsi kun kyseessä on henkeä uhkaavan tai muun vakavan infektion hoito (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • Sporanox-oraaliliuosta ei saa käyttää raskauden aikana, ellei tila ole henkeä uhkaava (ks. kohta Hedelmällisyys, raskaus ja imetys).
  • Sporanox-oraaliliuoksen ja lukuisten CYP3A4:n substraattien samanaikainen käyttö on vasta-aiheista (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset). Tällaisia ovat:

Analgeetit, anesteetit

Ergotalkaloidit

(esim. dihydroergotamiini, ergometriini, ergotamiini, metyyliergometriini)

 

 

Systeemisesti käytettävät bakteerilääkkeet, mykobakteerilääkkeet, systeemisesti käytettävät sienilääkkeet

Isavukonatsoli

  

Matolääkkeet, alkueläinlääkkeet

Halofantriini

  

Systeemisesti käytettävät antihistamiinit

Astemitsoli

Mitsolastiini

Terfenadiini

Antineoplastiset lääkkeet

Irinotekaani

Venetoklaksi (kroonista lymfaattista leukemiaa sairastavilla potilailla venetoklaksihoitoa aloitettaessa ja annostitrausvaiheessa) 

Antitromboottiset lääkkeet

Dabigatraani

Tikagrelori

 

Systeemisesti käytettävät viruslääkkeet

Ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri (yksinään tai dasabuviirin kanssa)

  

Sydän ja verenkiertoelimistö (reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkkeet, verenpainelääkkeet, beetasalpaajat, kalsiumkanavan salpaajat, sydänlääkkeet, diureetit)

Aliskireeni

EplerenoniKinidiini

Bepridiili

FinerenoniRanolatsiini

Disopyramidi

Ivabradiini

Sildenafiili (keuhkoverenpainetaudin hoitoon)

Dofetilidi

Lerkanidipiini

 

DronedaroniNisoldipiini 

Ruoansulatuskanavan sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet, mukaan lukien ripulilääkkeet, suoliston tulehdusten/infektioiden hoitoon käytettävät lääkkeet, oksentelua ja pahoinvointia estävät lääkkeet, ummetuslääkkeet, ruoansulatuskanavan toiminnallisten sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet

Sisapridi

Domperidoni

Naloksegoli

Lipidipitoisuutta muuttavat lääkkeet

Lovastatiini

Lomitapidi

Simvastatiini

Psyykenlääkkeet (esim. psykoosilääkkeet, anksiolyytit ja unilääkkeet)

Lurasidoni

Pimotsidi

Sertindoli

Midatsolaami (suun kautta)

Ketiapiini

Triatsolaami

Urologiset lääkkeet

Avanafiili

Darifenasiini

Solifenasiini (vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa tai keskivaikeaa tai vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla)

Dapoksetiini

Fesoterodiini (keskivaikeaa tai vaikeaa munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla).

Vardenafiili (yli 75-vuotiailla potilailla).

Muut lääkkeet ja lääkeaineet

Kolkisiini (munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla)

Eliglustaatti (heikoilla CYP2D6-metaboloijilla, kohtalaisilla tai nopeilla CYP2D6-metaboloijilla, jotka käyttävät jotakin voimakasta tai kohtalaista CYP2D6:n estäjää).

 

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Potilaat, joiden maha-suolikanavan motiliteetti on heikentynyt

Jos potilaan maha-suolikanavan motiliteetti on häiriintynyt ja potilas saa hoitoa vaikea-asteiseen sieni-infektioon tai käyttää sienilääkkeitä estohoitoon, potilasta pitää seurata tarkkaan, ja tarvittaessa on harkittava lääkeainepitoisuuden seurantaa, jos se on mahdollista.

Ristiin herkistyminen

Ristiin herkistymisestä itrakonatsolin ja muiden atsolijohdannaisten sienilääkkeiden välillä ei ole tietoa. Sporanox-oraaliliuoksen määräämistä on harkittava tarkoin, jos potilas on yliherkkä muille atsolijohdannaisille.

Sydämeen kohdistuvat vaikutukset

Terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä tutkimuksessa Sporanox IV ‑valmisteella (suoneen annettava itrakonatsoli) havaittiin ohimenevää oireetonta vasemman kammion ejektiofraktion pienenemistä.

Itrakonatsolilla on osoitettu negatiivinen inotrooppinen vaikutus, ja Sporanoxin käyttöön liittyvää kongestiivista sydämen vajaatoimintaa on raportoitu. Sydämen vajaatoimintaa raportoitiin yleisemmin spontaanisti 400 mg:n päivittäisellä kokonaisannoksella kuin pienempää päiväannosta käyttäneillä, mikä merkitsee sydämen vajaatoiminnan riskin mahdollisesti suurenevan, kun päivittäin käytettävän itrakonatsolin määrä kasvaa.

Sporanoxia ei saa antaa kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille tai potilaille, joilla on aiemmin esiintynyt kongestiivista sydämen vajaatoimintaa, ellei hoidosta odotettu hyöty ole mahdollisia riskejä selvästi suurempi. Tämän yksilöllisen hyöty/riski-arvioinnin tulisi huomioida sellaiset seikat, kuten käyttöaiheen vakavuus, annos ja hoitoaika sekä yksilölliset kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan riskitekijät. Näille potilaille tulisi kertoa kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan merkeistä ja oireista, varovaisuutta tulisi noudattaa heidän hoidossaan ja heitä tulisi valvoa hoidon aikana kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan oireiden ja löydösten varalta. Jos tällaisia oireita tai löydöksiä esiintyy hoidon aikana, Sporanox-hoito tulisi lopettaa.

Itrakonatsolin ja kalsiuminestäjien samanaikaisessa käytössä on noudatettava varovaisuutta (ks. kohta Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset).

Maksaan kohdistuvat vaikutukset

Hyvin harvoissa tapauksissa Sporanox-hoidon aikana on esiintynyt vakavaa maksatoksisuutta, joista osassa on ollut kyse äkillisestä kuolemaan johtaneesta maksan toimintahäiriöstä. Osa näistä potilaista ei ole aiemmin sairastanut maksasairautta. Osa tapauksista on todettu ensimmäisen hoitokuukauden aikana, jotkut jo ensimmäisen viikon aikana. Sporanox-hoitoa saavien potilaiden maksan toiminnan seurantaa tulisi harkita. Potilaita tulisi neuvoa ilmoittamaan lääkärille viipymättä hepatiittiin viittaavista oireista ja löydöksistä, kuten ruokahaluttomuudesta, pahoinvoinnista, oksentelusta, väsymyksestä, vatsakivusta tai tummasta virtsasta. Näiden potilaiden Sporanox-hoito on keskeytettävä heti ja maksan toimintakokeet tulisi tehdä. Vakavat maksatoksisuustapaukset esiintyivät useimmiten potilailla, joilla oli aiemmin kehittynyt maksasairaus, joita hoidettiin systeemisten indikaatioiden vuoksi, joilla oli muita merkittäviä sairauksia ja/tai saivat samaan aikaan muita maksatoksisia lääkityksiä.

Pediatriset potilaat

Kliiniset tiedot Sporanox-oraaliliuoksen käytöstä pediatrisille potilaille ovat vähäiset. Sporanox-oraaliliuoksen käyttöä pediatrisille potilaille ei suositella, ellei odotettavissa olevien hyötyjen ole arvioitu olevan mahdollisia haittoja suuremmat.

Iäkkäät potilaat

Kliiniset tiedot Sporanox-oraaliliuoksen käytöstä iäkkäille potilaille ovat vähäiset. Sen vuoksi Sporanox-oraaliliuoksen käyttöä näille potilaille suositellaan vain, jos odotettavissa olevat hyödyt ovat mahdollisia haittoja suuremmat. Iäkkäiden potilaiden annostusta suositellaan yleensä harkitsemaan tarkoin, koska tämän potilasryhmän maksan, munuaisten ja sydämen toiminta on yleisemmin heikentynyt ja heillä on yleisemmin samanaikaisia sairauksia tai muita lääkehoitoja (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Maksan vajaatoiminta

Suun kautta annosteltavan itrakonatsolin käytöstä maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille on vain rajoitetusti tietoa, ja Sporanoxia tulee antaa varoen näille potilaille. Maksan vajaatoimintaa sairastavia potilaita suositellaan seuraamaan tarkoin itrakonatsolin käytön aikana. Kliinisessä tutkimuksessa havaittiin, että kun kirroosia sairastavat potilaat ottivat suun kautta kerta-annoksen itrakonatsolikapseleita, itrakonatsolin eliminaation puoliintumisaika piteni. Tämä suositellaan ottamaan huomioon, kun päätetään aloittaa hoito muilla CYP3A4:n välityksellä metaboloituvilla lääkkeillä.

Jos potilaan maksaentsyymipitoisuus on koholla tai poikkeava tai jos potilas sairastaa aktiivista maksasairautta tai potilaalla on esiintynyt maksatoksisuutta muiden lääkkeiden käytön yhteydessä, Sporanox-hoidosta luopumista suositellaan voimakkaasti, paitsi jos kyseessä on vakava tai hengenvaarallinen tila, jossa hyödyt oletettavasti ovat riskejä suuremmat. Jos potilaalla on aiemmin ollut maksan toiminnan poikkeavuuksia tai muiden lääkkeiden käytön yhteydessä on esiintynyt maksatoksisuutta, potilaan maksan toimintaa suositellaan seuraamaan (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta

Suun kautta otettavan itrakonatsolin käytöstä munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille on vähän tietoja. Itrakonatsolialtistus saattaa olla joillakin munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla pienempi. Näillä tutkittavilla havaittiin kapselilääkemuodon käytön yhteydessä, että tutkittavien välinen vaihtelu oli suurta (ks. kohta Farmakokinetiikka). Tämän lääkkeen käytössä tämän potilasryhmän hoitoon pitää olla varovainen. Annoksen säätämistä tai siirtymistä toisen vaihtoehtoisen sienilääkkeen käyttöön pitää kliinisen tehon arvion perusteella harkita.

Estohoito neutropeniaa sairastavilla potilailla

Kliinisissä tutkimuksissa ripuli oli yleisin haittavaikutus. Gastrointestinaalisen alueen häiriöt saattavat aiheuttaa imeytymisen heikkenemistä ja muuttaa mikrobiologista flooraa jopa sienikasvustolle suotuisaksi. Tällöin on harkittava Sporanox-oraaliliuoshoidon keskeyttämistä.

Vaikeaa neutropeniaa sairastavien potilaiden hoito

Sporanox-oraaliliuoksen käyttöä suun ja ruokatorven kandidoosin hoidossa ei ole tutkittu vaikeaa neutropeniaa sairastavilla potilailla. Farmakokineettisten ominaisuuksien vuoksi (ks. kohta Farmakokinetiikka) Sporanox-oraaliliuoshoitoa ei suositella aloitettavaksi potilailla, joilla on välitön riski sairastua systeemiseen kandidoosiin.

Kuulon aleneminen

Tilapäistä tai pysyvää kuulon alenemista on raportoitu itrakonatsolihoitoa käyttäneillä potilailla. Kuulon alenemaan liittyi usein itrakonatsolin samanaikainen käyttö kinidiinin kanssa, joka on vasta-aiheista (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset). Yleensä kuulo palautuu, kun hoito lopetetaan, mutta joillakin potilailla kuulon alenema voi jatkua.

Kystinen fibroosi

Kystistä fibroosia sairastavilla potilailla on havaittu vaihtelevuutta plasman itrakonatsolipitoisuuksissa, mikä on johtanut subterapeuttisiin pitoisuuksiin. Subterapeuttisen pitoisuuden riski voi olla korkeampi alle 16-vuotiailla. Jos potilas ei saa vastetta Sporanox oraaliliuos -hoidolle, pitää harkita hoidon vaihtamista vaihtoehtoiseen hoitoon.

Neuropatia

Hoito on keskeytettävä, mikäli ilmaantuu Sporanox-oraaliliuoshoitoon mahdollisesti liittyvää neuropatiaa.

Ristiresistenssi

Jos systeemisen kandidoosin aiheuttajaksi epäillään flukonatsolille resistenttiä Candida-lajia, sen ei voida olettaa olevan herkkä itrakonatsolille, joten taudinaiheuttajan herkkyys on selvitettävä ennen itrakonatsolihoidon aloittamista.

Yhteisvaikutusten mahdollisuus

Itrakonatsolin ja tiettyjen lääkkeiden samanaikainen käyttö saattaa muuttaa itrakonatsolin ja/tai sen kanssa samanaikaisesti käytetyn lääkkeen tehoa tai turvallisuutta. Itrakonatsolin käyttö CYP3A4:ää indusoivien lääkeaineiden kanssa saattaa esimerkiksi johtaa plasman subterapeuttisiin itrakonatsolipitoisuuksiin ja siten hoidon epäonnistumiseen. Itrakonatsolin käyttö joidenkin CYP3A4:n substraattien kanssa voi lisäksi suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuuksia plasmassa ja johtaa vakaviin ja/tai mahdollisesti hengenvaarallisiin haittavaikutuksiin, kuten QT-ajan pitenemiseen ja kammioperäiseen takyarytmiaan, mukaan lukien mahdollisesti kuolemaan johtava kääntyvien kärkien takykardia (torsades de pointes). Lääkettä määräävän lääkärin pitää lukea samanaikaisesti käytettävän lääkkeen valmistetiedoista tarkemmat tiedot vakavista tai hengenvaarallisista haittavaikutuksista, jotka ovat mahdollisia, jos kyseisen lääkkeen pitoisuus plasmassa suurenee. Ks. kohdista Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset lisätietoja samanaikaista käyttöä koskevista suosituksista lääkevalmisteista, jotka ovat vasta-aiheisia, joiden käyttöä ei suositella tai joiden käytössä suositellaan varovaisuutta, jos niitä käytetään yhdistelmänä itrakonatsolin kanssa.

Vaihdettavuus

Hoidon vaihtamista toiseen Sporanox-kapseleiden ja Sporanox-oraaliliuoksen välillä ei suositella, koska oraaliliuosta käytettäessä altistus lääkkeelle on suurempi kuin käytettäessä samansuuruista annosta kapseleina.

Sporanox-oraaliliuoksen apuaineet

Sporanox-oraaliliuos sisältää 7 920 mg sorbitolia per 40 ml annos, joka vastaa 198 mg/ml. Sorbitolia (tai fruktoosia) sisältävien muiden valmisteiden samanaikaisen annon sekä ravinnosta saatavan sorbitolin (tai fruktoosin) additiivinen vaikutus on huomioitava. Suun kautta otettavien lääkevalmisteiden sorbitoli saattaa vaikuttaa muiden suun kautta otettavien lääkkeiden biologiseen hyötyosuuteen. Tätä lääkevalmistetta ei pidä antaa potilaille, joilla on perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi (HFI). Sorbitoli saattaa aiheuttaa vatsavaivoja ja olla lievästi laksatiivinen.

Sporanox-oraaliliuos sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per 40 ml annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Sporanox-oraaliliuos sisältää 0,2 mg alkoholia (etanolia) per 40 ml annos, joka vastaa 0,005 mg/ml. Alkoholimäärä, jota 40 ml tätä lääkevalmistetta sisältää, vastaa alle 1 ml:aa olutta tai 1 ml:aa viiniä. Tämän lääkevalmisteen sisältämä pieni määrä alkoholia ei aiheuta havaittavia vaikutuksia.

Sporanox-oraaliliuos sisältää 16 000 mg syklodekstriiniä (syklodekstriinejä) per 40 ml annos, joka vastaa 400 mg/ml. Syklodekstriinit voivat aiheuttaa ruuansulatusvaivoja kuten ripulia. Syklodekstriinien vaikutuksista alle 2-vuotiaisiin lapsiin ei ole riittävästi tietoa. Tämän vuoksi Sporanox-oraaliliuoksen riskit ja hyödyt potilaalle pitää arvioida tapauskohtaisesti (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Sporanox-oraaliliuos sisältää 4,2 g propyleeniglykolia per 40 ml annos, joka vastaa 104 mg/ml, eikä sitä saa käyttää raskauden aikana muulloin kuin henkeä uhkaavissa tapauksissa, joissa mahdolliset hyödyt äidille ovat sikiölle aiheutuvia mahdollisia haittoja suuremmat (ks. kohta Vasta-aiheet). Sporanox-oraaliliuosta ei saa käyttää imetyksen aikana (ks. kohta Hedelmällisyys, raskaus ja imetys). Yhtäaikainen anto alkoholihydrogenaasin substraatin kuten etanolin kanssa saattaa aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia alle 5-vuotiaille lapsille. Niiden potilaiden hoitoa on valvottava, joilla on munuaisten tai maksan vajaatoimintaa, sillä propyleeniglykoliin liittyviä haittavaikutuksia, kuten munuaisten toimintahäiriöitä (akuutti tubulusnekroosi), akuuttia munuaisten vajaatoimintaa ja maksan toimintahäiriöitä on raportoitu.

Yhteisvaikutukset

Itrakonatsoli metaboloituu pääasiassa CYP3A4-entsyymin välityksellä. Muut tämän metaboliareitin kautta metaboloituvat tai CYP3A4-entsyymin aktiivisuutta muuttavat lääkeaineet saattavat vaikuttaa itrakonatsolin farmakokinetiikkaan. Itrakonatsoli on voimakas CYP3A4:n estäjä ja P-glykoproteiinin estäjä sekä rintasyöpäresistenssiproteiinin (BCRP) estäjä.

Itrakonatsoli saattaa muuttaa tämän metaboliareitin kautta tai näiden proteiinien kuljettajien välityksellä metaboloituvien muiden lääkeaineiden farmakokinetiikkaa.

Taulukossa 1 jäljempänä on lääkeluokittain esimerkkejä lääkkeistä, jotka saattavat vaikuttaa itrakonatsolin pitoisuuteen plasmassa. Taulukossa 2 jäljempänä on esimerkkejä lääkkeistä, joiden pitoisuuteen plasmassa itrakonatsoli voi vaikuttaa. Mahdollisia muutoksia yhteisvaikutuksia aiheuttavien lääkeaineiden turvallisuudessa ja tehossa ei mainita yhteisvaikutusten lukumäärän vuoksi. Ks. lisätietoja yhteisvaikutuksia aiheuttavien lääkkeiden valmisteyhteenvedoista.

Taulukoissa kuvatut yhteisvaikutukset luokitellaan seuraavasti: vasta-aiheinen, ei suositella ja käytössä itrakonatsolin kanssa oltava varovainen, kun otetaan huomioon yhteisvaikutuksia aiheuttavan lääkkeen pitoisuuden suurenemisen suuruus ja turvallisuusprofiili (ks. lisätietoja myös kohdista Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Yhteisvaikutusten mahdollisuus mainittujen lääkkeiden kanssa arvioitiin ihmisillä tehtyjen itrakonatsolin farmakokineettisten tutkimusten ja/tai ihmisillä muilla voimakkailla CYP3A4:n estäjillä (esim. ketokonatsolilla) tehtyjen farmakokineettisten tutkimusten ja/tai in vitro ‑tietojen perusteella:

  • Vasta-aiheiset: Lääkettä ei saa missään tilanteessa antaa samanaikaisesti itrakonatsolin kanssa eikä vähintään kahteen viikkoon itrakonatsolihoidon päättymisen jälkeen.
  • Ei suositella: Lääkkeen käyttöä pitää välttää itrakonatsolihoidon aikana ja vähintään kahden viikon ajan sen päättymisen jälkeen, elleivät hyödyt ole mahdollista haittavaikutusten lisääntymisen riskiä suuremmat. Jos samanaikaista käyttöä ei voida välttää, samanaikaisesti käytettävän lääkkeen vaikutusten tai haittavaikutusten voimistumiseen tai pitkittymiseen viittaavia oireita tai löydöksiä suositellaan seuraamaan kliinisesti, ja annosta on pienennettävä tai hoito on keskeytettävä, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Samanaikaisesti käytettävän lääkkeen pitoisuus plasmassa suositellaan määrittämään, jos se katsotaan aiheelliseksi.
  • Käytössä oltava varovainen: Potilasta suositellaan seuraamaan tarkoin, jos lääkettä käytetään samanaikaisesti itrakonatsolin kanssa. Samanaikaisessa käytössä suositellaan seuraamaan tarkoin yhteisvaikutuksia aiheuttavan lääkkeen vaikutusten tai haittavaikutusten voimistumiseen tai pitkittymiseen viittaavia oireita tai löydöksiä, ja annosta on pienennettävä, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Samanaikaisesti käytettävän lääkkeen pitoisuus plasmassa suositellaan määrittämään, jos se katsotaan aiheelliseksi.

Seuraavissa taulukoissa lueteltuja yhteisvaikutuksia on havaittu suositelluilla itrakonatsoliannoksilla tehdyissä tutkimuksissa. Yhteisvaikutuksen voimakkuus voi kuitenkin olla yhteydessä annetun itrakonatsoliannoksen suuruuteen. Suurempia annoksia ja lyhyempää antoväliä käytettäessä yhteisvaikutus voi olla voimakkaampi. Havaintojen ekstrapoloinnissa muihin annostuksiin tai lääkkeisiin pitää olla varovainen.

Kun hoito lopetetaan, itrakonatsolipitoisuus plasmassa pienenee annoksesta ja hoidon kestosta riippuen 7−14 vuorokauden kuluessa lähelle tasoa, joka ei ole havaittavissa. Maksakirroosia sairastavilla tai CYP3A4:n estäjiä käyttävillä potilailla pitoisuuden pieneneminen plasmassa voi olla vielä hitaampaa. Tämä on erityisen tärkeää, kun aloitetaan hoito lääkkeillä, joiden metaboliaan itrakonatsoli vaikuttaa. (Ks. kohta Farmakokinetiikka)

Taulukko 1. Esimerkkejä lääkeluokittain lääkkeistä, jotka voivat vaikuttaa itrakonatsolin pitoisuuteen plasmassa

Lääkevalmisteet luokittain (suun kautta [p.o.] kerta-annoksena, ellei muuta mainita)

Oletettu/mahdollinen vaikutus itrakonatsolin pitoisuuteen
(↑ = suurenee; ↔ = ei muutosta; ↓ = pienenee)

Kliininen kommentti
(ks. lisätietoja edellä ja myös kohdissa Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Systeemisesti käytettävät bakteerilääkkeet; mykobakteerilääkkeet

Isoniatsidi

Ei tutkittu suoraan, mutta isoniatsidi todennäköisesti pienentää itrakonatsolipitoisuutta.

Ei suositella

Rifampisiini p.o. 600 mg x 1/vrk

Itrakonatsoli AUC ↓

Ei suositella

Rifabutiini p.o. 300 mg x 1/vrk

Itrakonatsoli Cmax ↓ 71 %, AUC ↓ 74 %

Ei suositella

Siprofloksasiini p.o. 500 mg x 2/vrk

Itrakonatsoli Cmax ↑ 53 %, AUC ↑ 82 %

Käytössä oltava varovainen

Erytromysiini 1 g

Itrakonatsoli Cmax ↑ 44 %, AUC ↑ 36 %

Käytössä oltava varovainen

Klaritromysiini p.o. 500 mg x 2/vrk

Itrakonatsoli Cmax ↑ 90 %, AUC ↑ 92 %

Käytössä oltava varovainen

Epilepsialääkkeet

Karbamatsepiini, fenobarbitaali

Ei tutkittu suoraan, mutta nämä lääkkeet todennäköisesti pienentävät itrakonatsolipitoisuutta.

Ei suositella

Fenytoiini p.o. 300 mg x 1/vrk

Itrakonatsoli Cmax ↓ 83 %, AUC ↓ 93 %
Hydroksi-itrakonatsoli Cmax ↓ 84 %, AUC ↓ 95 %

Ei suositella

Antineoplastiset lääkkeet

Idelalisibi

Ei tutkittu suoraan, mutta idelalisibi todennäköisesti suurentaa itrakonatsolipitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Systeemisesti käytettävät viruslääkkeet

Ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri (yksinään tai dasabuviirin kanssa)

Ei tutkittu suoraan, mutta nämä lääkkeet oletettavasti suurentavat itrakonatsolipitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Efavirentsi 600 mg

Itrakonatsoli Cmax ↓ 37 %, AUC ↓ 39 %;

Hydroksi-itrakonatsoli Cmax ↓ 35 %, AUC ↓ 37 %

Ei suositella

Nevirapiini p.o. 200 mg x 1/vrk

Itrakonatsoli Cmax ↓ 38 %, AUC ↓ 62 %

Ei suositella

Kobisistaatti,
darunaviiri (tehostettu),
elvitegraviiri (ritonaviirilla tehostettu),
fosamprenaviiri (ritonaviirilla tehostettu),
ritonaviiri,
sakinaviiri (ritonaviirilla tehostettu)

Ei tutkittu suoraan, mutta nämä lääkkeet oletettavasti suurentavat itrakonatsolipitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Indinaviiri p.o. 800 mg x 3/vrk

Itrakonatsolipitoisuus ↑

Käytössä oltava varovainen

Kalsiumkanavan salpaajat

Diltiatseemi

Ei tutkittu suoraan, mutta diltiatseemi todennäköisesti suurentaa itrakonatsolipitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Happovaivojen hoitoon käytettävät lääkkeet

Antasidit (alumiini-, kalsium-, magnesium- tai natriumbikarbonaatti),
H2-reseptorin salpaajat (esim. simetidiini, ranitidiini),
protonipumpun estäjät (esim. lansopratsoli, omepratsoli, rabepratsoli)

Itrakonatsoli Cmax ↓, AUC ↓

Käytössä oltava varovainen

Hengityselimet: muut hengityselinsairauksien hoitoon käytettävät valmisteet

Lumakaftori/ivakaftori
p.o. 200/250 mg x 2/vrk

Itrakonatsolipitoisuus ↓

Ei suositella

Muut

Mäkikuisma
(Hypericum perforatum)

Ei tutkittu suoraan, mutta mäkikuisma todennäköisesti pienentää itrakonatsolipitoisuutta.

Ei suositella

Taulukko 2. Esimerkkejä lääkeluokittain lääkkeistä, joiden pitoisuuteen plasmassa itrakonatsoli voi vaikuttaa

Lääkevalmisteet luokittain (suun kautta [p.o.] kerta-annoksena, ellei muuta mainita)

Oletettu/mahdollinen vaikutus lääkkeen pitoisuuteen
(↑ = suurenee; ↔ = ei muutosta; ↓ = pienenee)

Kliininen kommentti
(ks. lisätietoja edellä ja myös kohdissa Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Analgeetit, anesteetit

Ergotalkaloidit (esim. dihydroergotamiini, ergometriini, ergotamiini, metyyliergometriini)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Eletriptaani, fentanyyli

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Ei suositella

Alfentaniili,
buprenorfiini (i.v. ja kielen alle),
kannabinoidit, metadoni,
sufentaniili

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Oksikodoni p.o. 10 mg

Oksikodoni p.o.: Cmax ↑ 45 %, AUC ↑ 2,4-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Oksikodoni i.v. 0,1 mg/kg

Oksikodoni i.v.: AUC ↑ 51 %

Käytössä oltava varovainen

Systeemisesti käytettävät bakteerilääkkeet, mykobakteerilääkkeet, systeemisesti käytettävät sienilääkkeet

Isavukonatsoli

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa isavukonatsolin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Bedakiliini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa bedakiliinin pitoisuutta.

Ei suositella

Rifabutiini p.o. 300 mg x 1/vrk

Rifabutiinipitoisuus ↑ (suuruutta ei tiedetä)

Ei suositella

Klaritromysiini p.o. 500 mg x 2/vrk

Klaritromysiinipitoisuus ↑

Käytössä oltava varovainen

Delamanidi

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa delamanidin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Epilepsialääkkeet

Karbamatsepiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa karbamatsepiinin pitoisuutta.

Ei suositella

Tulehdus- ja reumalääkkeet

Meloksikaami 15 mg

Meloksikaami Cmax ↓ 64 %, AUC ↓ 37 %

Käytössä oltava varovainen

 

 

 

Matolääkkeet, alkueläinlääkkeet

Halofantriini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa halofantriinin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Artemeetteri-lumefantriini, pratsikvanteeli

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Kiniini 300 mg

Kiniini Cmax ↔, AUC ↑ 96 %

Käytössä oltava varovainen

Systeemisesti käytettävät antihistamiinit

Astemitsoli, mitsolastiini,
terfenadiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Ebastiini 20 mg

Ebastiini Cmax ↑ 2,5-kertaiseksi, AUC ↑ 6,2-kertaiseksi
Karebastiini Cmax ↔, AUC ↑ 3,1-kertaiseksi

Ei suositella

Bilastiini, rupatadiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Antineoplastiset lääkkeet

Irinotekaani

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa irinotekaanin ja sen aktiivisen metaboliitin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

VenetoklaksiEi tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa venetoklaksin pitoisuutta.Vasta-aiheinen kroonista lymfaattista leukemiaa sairastaville potilaille venetoklaksihoitoa aloitettaessa ja annostitrausvaiheessa. Muulloin ei suositella, paitsi jos hyödyt ovat riskejä suuremmat. Ks. venetoklaksin valmisteyhteenveto.

Aksitinibi, bosutinibi,
kabatsitakseli, kabotsantinibi,
seritinibi, kritsotinibi,
dabrafenibi, dasatinibi,
dosetakseli, everolimuusi,

glasdegibi, ibrutinibi, lapatinibi,
nilotinibi, patsopanibi,
regorafenibi, sunitinibi,
temsirolimuusi, trabektediini,
trastutsumabiemtansiini,
vinka-alkaloidit (esim. vinfluniini, vinorelbiini)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta kabatsitakselia ja regorafenibia lukuun ottamatta. Kabatsitakselin altistuksessa ei tilastollisesti merkitsevää muutosta, mutta tuloksissa todettiin suurta vaihtelua. Regorafenibin AUC oletettavasti pienenee (aktiivisen fraktion arvion perusteella).

Ei suositella

Kobimetinibi 10 mg

Kobimetinibi Cmax ↑ 3,2-kertaiseksi, AUC ↑ 6,7-kertaiseksi

Ei suositella

EntrektinibiEntrektinibi Cmax ↑ 73 %, AUC ↑ 6,0‑kertaiseksiEi suositella

Olaparibi 100 mg

Olaparibi Cmax ↑ 40 %, AUC ↑ 2,7-kertaiseksi

Ei suositella

TalatsoparibiTalatsoparibi Cmax ↑ 40 %, AUC ↑ 56 %Ei suositella

Alitretinoiini (suun kautta),
bortetsomibi,
brentuksimabi-vedotiini,
erlotinibi, idelalisibi,
imatinibi, nintedanibi,
panobinostaati, ponatinibi,
ruksolitinibi, sonidegibi, tretinoiini (suun kautta)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Busulfaani 1 mg/kg 6 tunnin välein

Busulfaani Cmax ↑, AUC ↑

Käytössä oltava varovainen

Gefitinibi 250 mg

Gefitinibi 250 mg Cmax ↑, AUC ↑ 78 %

Käytössä oltava varovainen

PemigatinibiPemigatinibi Cmax ↑ 17 %, AUC ↑ 91 %Käytössä oltava varovainen

Antitromboottiset lääkkeet

Dabigatraani, tikagrelori

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Apiksabaani, edoksabaani, rivaroksabaani,
vorapaksaari

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Ei suositella

Silostatsoli,
kumariinit (esim. varfariini)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta

Käytössä oltava varovainen

Systeemisesti käytettävät viruslääkkeet

Ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri (yksinään tai dasabuviirin kanssa)

Itrakonatsoli voi suurentaa paritapreviirin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Elbasviiri/gratsopreviiri,
tenofoviirialafenamidifumaraatti (TAF),
tenofoviiridisoproksiilifumaraatti (TDF)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Ei suositella

Kobisistaatti,
elvitegraviiri (ritonaviirilla tehostettu),
glekapreviiri/pibrentasviiri,
maraviroki, ritonaviiri,
sakinaviiri

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Indinaviiri p.o. 800 mg x 3/vrk

Indinaviiri Cmax ↔, AUC ↑

Käytössä oltava varovainen

Sydän ja verenkiertoelimistö (reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkkeet, verenpainelääkkeet, beetasalpaajat, kalsiumkanavan salpaajat, sydänlääkkeet, diureetit)

Bepridiili, disopyramidi,
dofetilidi, dronedaroni,
eplerenoni, finerenoni, ivabradiini,
lerkanidipiini, nisoldipiini,
ranolatsiini,
sildenafiili (keuhkoverenpainetaudin hoitoon)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Aliskireeni 150 mg

Aliskireeni Cmax ↑ 5,8-kertaiseksi, AUC ↑ 6,5-kertaiseksi

Vasta-aiheinen

Kinidiini 100 mg

Kinidiini Cmax ↑ 59 %, AUC ↑ 2,4-kertaiseksi

Vasta-aiheinen

Felodipiini 5 mg

Felodipiini Cmax ↑ 7,8-kertaiseksi, AUC ↑ 6,3-kertaiseksi

Ei suositella

Riosiguaatti,
tadalafiili (keuhkoverenpainetaudin hoitoon)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Ei suositella

Bosentaani, diltiatseemi,
guanfasiini,
muut dihydropyridiinit (esim. amlodipiini, isradipiini, nefidipiini, nimodipiini),
verapamiili

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Digoksiini 0,5 mg

Digoksiini Cmax ↑ 34 %, AUC ↑ 68 %

Käytössä oltava varovainen

Nadololi 30 mg

Nadololi Cmax ↑ 4,7-kertaiseksi, AUC ↑ 2,2-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Systeemisesti käytettävät kortikosteroidit, ahtauttavien hengitystiesairauksien lääkkeet

Siklesonidi, salmeteroli

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa salmeterolin ja siklesonidin aktiivisen metaboliitin pitoisuutta.

Ei suositella

Budesonidi inhalaationa 1 mg:n kerta-annos

Budesonidi inhalaationa Cmax ↑ 65 %, AUC ↑ 4,2-kertaiseksi; budesonidin (muut lääkemuodot) pitoisuus ↑

Käytössä oltava varovainen

Deksametasoni i.v. 5 mg
Deksametasoni p.o. 4,5 mg

Deksametasoni i.v.: Cmax ↔, AUC ↑ 3,3-kertaiseksi
Deksametasoni p.o.: Cmax ↑ 69 %, AUC ↑ 3,7-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Flutikasoni inhalaationa 1 mg x 2/vrk

Flutikasoni inhalaationa, pitoisuus ↑

Käytössä oltava varovainen

Metyyliprednisoloni 16 mg

Metyyliprednisoloni p.o. Cmax ↑ 92 %, AUC ↑ 3,9-kertaiseksi
Metyyliprednisoloni i.v. AUC ↑ 2,6-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Flutikasoni nenään

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa nenään annetun flutikasonin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Diabeteslääkkeet

Repaglinidi 0,25 mg

Repaglinidi Cmax ↑ 47 %, AUC ↑ 41 %

Käytössä oltava varovainen

Saksagliptiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa saksagliptiinin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Ruoansulatuskanavan sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet, mukaan lukien ripulilääkkeet, suoliston tulehdusten hoitoon käytettävät lääkkeet, oksentelua ja pahoinvointia estävät lääkkeet, ummetuslääkkeet, ruoansulatuskanavan toiminnallisten sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet

Sisapridi, naloksegoli

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Domperidoni 20 mg

Domperidoni Cmax ↑ 2,7-kertaiseksi, AUC ↑ 3,2-kertaiseksi

Vasta-aiheinen

Aprepitantti, loperamidi,
netupitantti

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Immunosuppressiiviset lääkkeet

Sirolimuusi (rapamysiini)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa sirolimuusin pitoisuutta.

Ei suositella

Siklosporiini, takrolimuusi

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Takrolimuusi i.v. 0,03 mg/kg x 1/vrk

Takrolimuusi i.v. pitoisuus ↑

Käytössä oltava varovainen

Lipidipitoisuutta muuttavat lääkkeet

Lomitapidi

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa lomitapidin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Lovastatiini 40 mg

Lovastatiini Cmax ↑ 14,5- – > 20-kertaiseksi, AUC ↑ > 14,8- – > 20-kertaiseksi
Lovastatiinihappo Cmax ↑ 11,5–13-kertaiseksi, AUC ↑ 15,4–20-kertaiseksi

Vasta-aiheinen

Simvastatiini 40 mg

Simvastatiinihappo Cmax ↑ 17-kertaiseksi, AUC ↑ 19-kertaiseksi

Vasta-aiheinen

Atorvastatiini

Atorvastatiinihappo: Cmax ↔ – ↑ 2,5‑kertaiseksi, AUC ↑ 40 % – 3‑kertaiseksi

Ei suositella

Psyykenlääkkeet (esim. psykoosilääkkeet, anksiolyytit ja unilääkkeet)

Lurasidoni, pimotsidi, ketiapiini, sertindoli

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Midatsolaami (suun kautta) 7,5 mg

Midatsolaami (suun kautta) Cmax ↑ 2,5–3,4-kertaiseksi, AUC ↑ 6,6–10,8-kertaiseksi

Vasta-aiheinen

Triatsolaami 0,25 mg

Triatsolaami Cmax ↑, AUC ↑

Vasta-aiheinen

Alpratsolaami 0,8 mg

Alpratsolaami Cmax ↔, AUC ↑ 2,8-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Aripipratsoli 3 mg

Aripipratsoli Cmax ↑ 19 %, AUC ↑ 48 %

Käytössä oltava varovainen

Brotitsolaami 0,5 mg

Brotitsolaami Cmax ↔, AUC ↑ 2,6-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Buspironi 10 mg

Buspironi Cmax ↑ 13,4-kertaiseksi, AUC ↑ 19,2-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Midatsolaami (i.v.) 7,5 mg

Midatsolaami (i.v.) 7,5 mg: pitoisuus ↑;
Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa suuonteloon annetun midatsolaamin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Risperidoni 2–8 mg/vrk

Risperidonin ja aktiivisen metaboliitin pitoisuus ↑

Käytössä oltava varovainen

Tsopikloni 7,5 mg

Tsopikloni Cmax ↑ 30 %, AUC ↑ 70 %

Käytössä oltava varovainen

Karipratsiini, galantamiini,
haloperidoli, reboksetiini,
venlafaksiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Hengityselimet: muut hengityselinsairauksien hoitoon käytettävät valmisteet

Lumakaftori/ivakaftori p.o. 200/250 mg x 2/vrk

Ivakaftori Cmax ↑ 3,6-kertaiseksi, AUC ↑ 4,3-kertaiseksi
Lumakaftori Cmax ↔, AUC ↔

Ei suositella

Ivakaftori

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa ivakaftorin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Sukupuolihormonit ja sukupuolielimiin vaikuttavat lääkkeet, muut gynekologiset lääkkeet

Kabergoliini, dienogesti,
ulipristaali

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Urologiset lääkkeet

Avanafiili, dapoksetiini,
darifenasiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Fesoterodiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa aktiivisten metaboliittien, 5‑hydroksimetyylitolterodiinin, pitoisuutta.

Keskivaikea tai vaikea munuaisten tai maksan vajaatoiminta: vasta-aiheinen.
Lievä munuaisten tai maksan vajaatoiminta: samanaikaista käyttöä pitää välttää.
Normaali munuaisten tai maksan toiminta: enintään 4 mg:n fesoterodiiniannoksen käytössä oltava varovainen.

Solifenasiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa solifenasiinin pitoisuutta.

Vaikea munuaisten vajaatoiminta: vasta-aiheinen.
Keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta: vasta-aiheinen.
Muilla potilailla enintään 5 mg:n solifenasiiniannoksen käytössä oltava varovainen.

Vardenafiili

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa vardenafiilin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen yli 75‑vuotiaille potilaille, muille ei suositella.

Alfutsosiini, silodosiini,
tadalafiili (erektiohäiriöiden hoitoon ja eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoitoon),
tamsulosiini, tolterodiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Ei suositella

Dutasteridi, imidafenasiini,
sildenafiili (erektiohäiriöiden hoitoon)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Oksibutyniini 5 mg

Oksibutyniini Cmax ↑ 2-kertaiseksi, AUC ↑ 2-kertaiseksi
N-desetyylioksibutyniini Cmax ↔, AUC ↔

 

Anto ihon läpi:

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa oksibutyniinin pitoisuutta ihon läpi tapahtuneen annon jälkeen.

Käytössä oltava varovainen

Muut lääkkeet ja lääkeaineet

Kolkisiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa kolkisiinin pitoisuutta

Vasta-aiheinen munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille. Ei suositella muille potilaille.

Eliglustaatti

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli oletettavasti suurentaa eliglustaatin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen heikoilla CYP2D6-metaboloijilla.
Vasta-aiheinen kohtalaisilla CYP2D6-metaboloijilla tai nopeilla metaboloijilla, jotka käyttävät jotakin voimakasta tai kohtalaista CYP2D6:n estäjää.
Käytössä kohtalaisille ja nopeille CYP2D6-metaboloijille oltava varovainen.
Nopeille CYP2D6-metaboloijille, jotka sairastavat lievää maksan vajaatoimintaa, on harkittava eliglustaattiannosta 84 mg/vrk.

Sinakalseetti

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa sinakalseetin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Raskaus ja imetys

Raskaus

Sporanox-oraaliliuosta ei tule käyttää raskauden aikana lukuun ottamatta henkeä uhkaavia tapauksia, jolloin äidin odotettavissa oleva hyöty on suurempi kuin sikiölle mahdollisesti koituva haitta (ks. kohta Vasta-aiheet).

Eläinkokeissa itrakonatsoli on osoittautunut lisääntymistoksiseksi (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Epidemiologiset tiedot altistumisesta Sporanoxille raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana – tavallisimmin lyhytkestoista lääkitystä vulvovaginaalisen kandidiaasin hoitoon saaneita potilaita – eivät osoittaneet epämuodostumien riskin lisääntyneen verrattuna kontrollipotilaisiin, jotka eivät olleet altistuneet millekään tunnetuille teratogeeneille. Itrakonatsolin on osoitettu rottamallissa läpäisevän istukan.

Hedelmällisyys

Sporanox-oraaliliuosta käyttävien naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, pitää käyttää ehkäisyä. Varmaa ehkäisyä tulee jatkaa Sporanox-hoidon päättymistä seuraaviin kuukautisiin saakka.

Imetys

Äidinmaitoon itrakonatsolia erittyy pieniä määriä. Sporanox-oraaliliuosta ei tule käyttää imetyksen aikana.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneidenkäyttökykyyn ei ole tehty. Ajoneuvolla ajettaessa ja koneita käytettäessä tulee ottaa huomioon mahdolliset haittavaikutukset kuten huimaus, näköhäiriöt ja kuulon aleneminen (ks. kohta Haittavaikutukset).

Haittavaikutukset

Haittavaikutusprofiilin yhteenveto

Sporanox-oraaliliuoksen käytössä kliinisissä tutkimuksissa ja/tai spontaaniraportoinnissa yleisimmin raportoiduiksi haittavaikutuksiksi tunnistettiin huimaus, päänsärky, makuhäiriöt, hengenahdistus, yskä, vatsakipu, ripuli, oksentelu, pahoinvointi, dyspepsia, ihottuma ja kuume. Vakavimmat haittavaikutukset olivat vakavat allergiset reaktiot, sydämen vajaatoiminta/kongestiivinen sydämen vajaatoiminta/keuhkoedeema, haimatulehdus, vakava maksatoksisuus (mukaan lukien joitakin kuolemaan johtaneita akuutteja maksan vajaatoimintatapauksia) ja vakavat ihoreaktiot. Ks. esiintymistiheydet ja muut havaitut haittavaikutukset alaotsikon Haittavaikutustaulukko alta. Ks. kohdasta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet lisätietoja muista vakavista haittavaikutuksista.

Haittavaikutustaulukko

Seuraava haittavaikutustaulukko perustuu spontaaniraportointiin sekä Sporanox-oraaliliuoksella tehtyihin kaksoissokkoutettuihin ja avoimiin kliinisiin tutkimuksiin, joissa oli mukana 889 suunielun ja ruokatorven kandidoosiin hoitoa saanutta potilasta.

Alla olevassa taulukossa haittavaikutukset on lueteltu elinjärjestelmittäin esiintymisfrekvenssin mukaisessa järjestyksessä yleistä asteikkoa käyttäen:

Hyvin yleinen (≥ 1/10), Yleinen (≥ 1/100, < 1/10), Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), Hyvin harvinainen (< 1/10 000), Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Haittavaikutukset

Veri ja imukudos

Melko harvinainen

leukopenia, trombosytopenia

Immuunijärjestelmä

Melko harvinainen

yliherkkyys*

Tuntematon

seerumitauti, angioneuroottinen turvotus, anafylaktinen reaktio

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Melko harvinainen

hypokalemia

Tuntematon

hypertriglyseridemia

Hermosto

Yleinen

huimaus, päänsärky, makuhäiriöt

Melko harvinainen

perifeerinen neuropatia*, parestesiat, hypestesia

Silmät

Melko harvinainen

näköhäiriöt (kuten kahtena näkeminen ja näön hämärtyminen)

Kuulo ja tasapainoelin

Melko harvinainen

tinnitus

Tuntematon

tilapäinen tai pysyvä kuulon aleneminen*

Sydän

Melko harvinainen

sydämen vajaatoiminta

Tuntematon

kongestiivinen sydämen vajaatoiminta*

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yleinen

hengenahdistus, yskä

Ruoansulatuselimistö

Yleinen

mahakipu, ripuli, oksentelu, pahoinvointi, dyspepsia

Melko harvinainen

ummetus

Tuntematon

pankreatiitti

Maksa ja sappi

Melko harvinainen

maksan vajaatoiminta*, hyperbilirubinemia

Tuntematon

vakava maksatoksisuus (mukaan lukien joitakin kuolemaan johtaneita akuutteja maksan vajaatoimintatapauksia)*

Iho ja ihonalainen kudos

Yleinen

ihottuma

Melko harvinainen

urtikaria, kutina

Tuntematon

toksinen epidermaalinen nekrolyysi, Stevens–Johnsonin oireyhtymä, äkillinen yleistynyt eksantematoottinen pustuloosi, monimuotoinen punavihoittuma (erythema multiforme), lämpötilan muutoksen aiheuttama ihotulehdus (dermatitis exfoliativa), allerginen suonitulehdus (vasculitis leucocytoclastica), hiustenlähtö, valoherkkyys

Luusto, lihakset ja sidekudos

Melko harvinainen

lihaskipu, nivelkipu

Sukupuolielimet ja rinnat

Melko harvinainen

kuukautishäiriöt

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleinen

kuume

Melko harvinainen

turvotus

Tutkimukset

Tuntematon

suurentunut veren kreatiinifosfokinaasipitoisuus

* ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Valittujen haittavaikutusten kuvaus

Seuraavassa luetellaan muut Sporanox-kapseleilla ja laskimoon annettavalla Sporanox-lääkemuodolla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa raportoidut haittavaikutukset, jotka liittyivät itrakonatsoliin, lukuun ottamatta haittavaikutustermiä Injektiokohdan tulehdus, joka liittyy valmisteen antamiseen injektiona.

Infektiot: sinuiitti, ylempien hengitysteiden infektio, riniitti

Veri ja imukudos: granulosytopenia

Immuunijärjestelmä: anafylaktoidinen reaktio

Aineenvaihdunta ja ravitsemus: hyperglykemia, hyperkalemia, hypomagnesemia

Psyykkiset häiriöt: sekavuustila

Hermosto: uneliaisuus, vapina

Sydän: vasemman kammion vajaatoiminta, takykardia

Verisuonisto: hypertensio, hypotensio

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina: keuhkoedeema, dysfonia

Ruoansulatuselimistö: maha-suolikanavan häiriöt, ilmavaivat

Maksa ja sappi: hepatiitti, ikterus, maksan toiminnan poikkeavuudet

Iho ja ihonalainen kudos: erytematoottinen ihottuma, liikahikoilu

Munuaiset ja virtsatiet: munuaisten vajaatoiminta, tiheävirtsaisuus, virtsankarkailu

Sukupuolielimet ja rinnat: erektiohäiriö

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat: yleistynyt turvotus, kasvojen turvotus, rintakipu, kipu, uupumus, vilunväristykset

Tutkimukset: suurentunut alaniiniaminotransferaasipitoisuus, suurentunut aspartaattiaminotransferaasipitoisuus, suurentunut veren alkalisen fosfataasin pitoisuus, suurentunut veren laktaattidehydrogenaasipitoisuus, suurentunut veren ureapitoisuus, suurentunut gammaglutamyylitransferaasipitoisuus, suurentunut maksaentsyymipitoisuus, virtsa-analyysien poikkeavuudet.

Pediatriset potilaat

Sporanox-oraaliliuoksen turvallisuutta arvioitiin 250 pediatrisella potilaalla, jotka olivat iältään 6 kuukautta – 14 vuotta ja jotka osallistuivat viiteen avoimeen kliiniseen tutkimukseen. Nämä potilaat saivat vähintään yhden Sporanox-oraaliliuosannoksen sieni-infektioiden estoon tai sammaksen tai systeemisen sieni-infektion hoitoon, mistä saatiin turvallisuustietoja.

Näiden kliinisten tutkimusten yhdistettyjen turvallisuustietojen perusteella pediatrisilla potilailla hyvin yleisesti raportoituja haittavaikutuksia olivat oksentelu (36,0 %), kuume (30,8 %), ripuli (28,4 %), limakalvotulehdus (23,2 %), ihottuma (22,8 %), vatsakipu (17,2 %), pahoinvointi (15,6 %), hypertensio (14,0 %) ja yskä (11,2 %). Pediatrisilla potilailla esiintyneet haittavaikutukset ovat luonteeltaan samankaltaisia kuin aikuisilla, mutta ilmaantuvuus on pediatrisilla potilailla suurempi.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Oireet

Yliannoksen yhteydessä raportoidut haittavaikutukset ovat yleensä olleet yhdenmukaisia tässä itrakonatsolin valmisteyhteenvedossa jo lueteltujen haittavaikutusten kanssa (ks. kohta Haittavaikutukset).

Hoito

Yliannostustapauksissa hoito on supportiivinen. Itrakonatsoli ei poistu elimistöstä hemodialyysillä. Spesifistä vasta-ainetta ei tunneta.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: J02A C02 (Systeemiset sienilääkkeet, triatsoli- ja tetratsolijohdokset).

Vaikutusmekanismi

Itrakonatsoli estää sienen 14-alfa-demetylaasientsyymiä, mikä johtaa ergosterolin ehtymiseen ja sienen solukalvon synteesin katkeamiseen.

Farmakokineettiset/farmakodynaamiset suhteet

Itrakonatsolin PK/PD-suhteesta, kuten triatsolien PK/PD-suhteesta yleensäkin, tiedetään vähän ja tilannetta vaikeuttaa sienilääkkeiden farmakokinetiikan vähäinen tuntemus.

Resistenssimekanismi(t)

Sienien atsoliresistenssi näyttää kehittyvän hitaasti ja on usein monien geneettisten mutaatioiden tulos. Tunnettuja mekanismeja ovat

  • ERG11:n yliekspressio. ERG11 on geeni joka koodaa 14-alfa-demetylaasia (kohde-entsyymi)
  • ERG11:n pistemutaatiot, jotka johtavat 14-alfa-demetylaasin heikentyneeseen affiniteettiin itrakonatsolille
  • lääkkeen kuljettajien yliekspressio, joka johtaa itrakonatsolin lisääntyneeseen ulospumppaukseen (ns. effluksi) sienisoluista (eli itrakonatsolin poistamiseen kohteestaan)
  • ristiresistenssi. Candida-lajeilla on havaittu ristiresistenssiä atsoliryhmään kuuluvien lääkeaineiden välillä, vaikka yhteen tähän lääkeryhmään kuuluvaan lääkkeeseen kohdistuva resistenssi ei välttämättä merkitse resistenssiä muille atsoliryhmän lääkkeille.

Raja-arvot

Itrakonatsolille on määritelty raja-arvot sienilääkkeiden EUCAST-testauksen (European Committee on Antimicrobial Susceptibility Testing), versio 10.0, voimassa 4.2.2020 alkaen, raja-arvojen mukaisesti.

Candida- ja Aspergillus-lajit

MIC (Minimal Inhibitory Concentration) ‑raja-arvo (mg/l)

≤ S (herkkä)

> R (resistentti)

Candida albicans

0,06

0,06

Candida dubliniensis

0,06

0,06

Candida parapsilosis

0,125 

0,125 

Candida tropicalis

0,125 

0,125 

Aspergillus flavus1,2

1

1

Aspergillus fumigatus1,2

1

1

Aspergillus nidulans1,2

1

1

Aspergillus terreus1,2

1

1

Toistaiseksi ei ole riittävästi näyttöä kliinisten raja-arvojen asettamiseksi Candida glabrata‑3, C. krusei‑3, C. guilliermondi‑3 ja Cryptococcus neoformans ‑lajeille eikä lajiin liittymättömien raja-arvojen asettamiseksi Candida-suvun lajeille.

Toistaiseksi ei ole riittävästi näyttöä kliinisten raja-arvojen asettamiseksi Aspergillus niger ‑lajille4,5 eikä lajiin liittymättömien raja-arvojen asettamiseksi Aspergillus-suvun lajeille5.

1 Sieni-infektioon hoitoa saavilla potilailla suositellaan atsolien minimipitoisuuksien seurantaa.
2ATU-arvo (area of technical uncertainty) on 2. Raportoidaan resistentiksi seuraavan kommentin mukaisesti: ”Itrakonatsolia voidaan käyttää joissakin kliinisissä tilanteissa (noninvasiiviset infektiotyypit) edellyttäen, että riittävä altistus varmistetaan”.
3 Näiden lajien epidemiologiset raja-arvot (ECOFF) ovat yleensä suuremmat kuin C. albicans ‑lajille.
4 Näiden lajien epidemiologiset raja-arvot (ECOFF) ovat yleensä yhden kaksinkertaisen laimennoksen suuremmat kuin A. fumigatus ‑lajille.
5 MIC-arvot isolaateille A. niger ja A. versicolor ovat yleensä suuremmat kuin A. fumigatus ‑lajille. Ei tiedetä, tarkoittaako tämä heikompaa kliinistä vastetta.

Itrakonatsolille ei ole määritelty selittäviä raja-arvoja Candida-suvun lajeille eikä rihmasienille CLSI:n (Clinical and Laboratory Standards Institute) menetelmiin kuuluvilla sienilääkkeitä koskevilla hiivojen herkkyystestauksilla (M60 Performance Standards for Antifungal Susceptibility Testing of Yeasts. 2nd edition, 2020).

Hankitun resistenssin prevalenssi voi vaihdella maantieteellisesti ja ajallisesti tiettyjen lajien kohdalla. Paikallistieto resistenssistä on toivottavaa erityisesti silloin, kun hoidetaan vakavia infektioita. Asiantuntijoiden näkemyksiä tulisi kuulla, kun resistenssin prevalenssi tietyllä alueella on sellainen, että lääkkeen käytettävyys on ainakin joidenkin infektioiden kohdalla kyseenalainen.

Sienien herkkyys itrakonatsolille in vitro riippuu inokulaatin koosta, inkubaatiolämpötilasta, sienen kasvuvaiheesta ja käytettävästä kasvatusalustasta ja siksi itrakonatsolin pienin estävä lääkepitoisuus (MIC) voi vaihdella laajasti. Seuraavassa taulukossa kuvattu herkkyys perustuu pitoisuudelle MIC90 < 1 mg itrakonatsolia/l. Herkkyyden in vitro ja kliinisen tehon välillä ei ole korrelaatiota.

Yleisesti herkät lajit

Aspergillus spp.2

Blastomyces dermatitidis1

Candida albicans

Candida parapsilosis

Cladosporium spp.

Coccidioides immitis1

Cryptococcus neoformans

Epidermophyton floccosum

Fonsecaea spp.1

Geotrichum spp.

Histoplasma spp.

Malassezia (aiemmin Pityrosporum) spp.

Microsporum spp.

Paracoccidioides brasiliensis1

Penicillium marneffei1

Pseudallescheria boydii

Sporothrix schenckii

Trichophyton spp.

Trichosporon spp.

Lajit, joiden kohdalla resistenssi voi muodostaa ongelman

Candida glabrata3

Candida krusei

Candida tropicalis3

Luonnostaan resistentit organismit

Absidia spp.

Fusarium spp.

Mucor spp.

Rhizomucor spp.

Rhizopus spp.

Scedosporium proliferans

Scopulariopsis spp.

1 Näitä organismeja saatetaan tavata potilailla, jotka ovat palanneet Euroopan ulkopuolelle ulottuneelta matkalta.

2 Aspergillus fumigatuksen itrakonatsolille resistenttejä kantoja on raportoitu.

3 Herkkyys luontaisesti keskinkertainen.

Pediatriset potilaat

Itrakonatsolioraaliliuoksen siedettävyyttä ja turvallisuutta sieni-infektioiden estohoidossa tutkittiin avoimessa, kontrolloimattomassa, vaiheen III kliinisessä tutkimuksessa 103 neutropeniaa sairastavalla pediatrisella potilaalla, jotka olivat iältään 0–14-vuotiaita (mediaani 5 vuotta). Useimmille potilaille (78 %) tehtiin allogeeninen luuydinsiirto pahanlaatuisen veritaudin vuoksi. Kaikki potilaat saivat itrakonatsolioraaliliuosta 5 mg/kg/vrk kerta-annoksena tai jaettuna annoksena. Varsinaista johtopäätöstä hoidon tehosta ei voitu tutkimusasetelman vuoksi tehdä. Yleisimpiä haittavaikutuksia, joiden katsottiin varmasti tai mahdollisesti liittyneen itrakonatsoliin olivat oksentelu, maksan toiminnan poikkeavuudet ja vatsakipu.

Farmakokinetiikka

Itrakonatsoli

Yleiset farmakokineettiset ominaisuudet

Itrakonatsolin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2,5 tunnissa oraaliliuoksen ottamisen jälkeen. Koska itrakonatsolin farmakokinetiikka on epälineaarinen, se kertyy toistuvassa annossa plasmaan. Vakaan tilan pitoisuus saavutetaan yleensä noin 15 päivän kuluessa, jolloin Cmax- ja AUC-arvot ovat 4–7-kertaiset verrattuna kerta-annokseen. Vakaan tilan Cmax-arvo, noin 2 μg/ml saavutetaan suun kautta otetuilla annoksilla 200 mg kerran vuorokaudessa. Itrakonatsolin terminaalinen puoliintumisaika on kerta-annoksen jälkeen yleensä 16–28 tuntia ja se pitenee toistuvassa annossa 34–42 tuntiin. Lääkityksen lopettamisen jälkeen itrakonatsolin pitoisuus plasmassa vähenee lähes havaitsemattomalle tasolle 7–14 päivän kuluessa käytetystä annoksesta ja hoidon kestosta riippuen. Itrakonatsolin keskimääräinen kokonaispuhdistuma plasmasta on laskimoon tapahtuneen annon jälkeen 278 ml/min. Itrakonatsolin puhdistuma pienenee suurempia annoksia käytettäessä, koska maksametabolia saturoituu.

Imeytyminen

Itrakonatsoli imeytyy nopeasti suun kautta otettuna. Itrakonatsolin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2,5 tunnissa tyhjään mahaan otetun oraaliliuoksen jälkeen. Itrakonatsolilla todettu absoluuttinen hyötyosuus on noin 55 % ruokailun yhteydessä otettuna ja se suurenee noin 30 % kun oraaliliuos otetaan paastotilassa. Oraaliliuoksesta saatava itrakonatsolialtistus on suurempi kuin samasta annoksesta kapselimuotoa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Jakautuminen

Suurin osa plasmassa olevasta itrakonatsolista on proteiineihin sitoutuneena (99,8 %), jolloin albumiini on pääasiallinen sitova aineosa (99,6 % hydroksimetaboliitin osalta). Sillä on myös merkittävä affiniteetti lipideihin. Vain 0,2 % plasmassa olevasta itrakonatsolista on vapaana lääkeaineena. Itrakonatsolin näennäinen jakautumistilavuus elimistössä on suuri (> 700 l), mikä viittaa laajaan jakautumiseen kudoksiin: keuhkoissa, munuaisissa, maksassa, luissa, mahassa, pernassa ja lihaksissa pitoisuuksien todettiin olevan 2–3 kertaa suurempia kuin vastaavat pitoisuudet plasmassa, ja kertymä keratiinikudoksiin, etenkin ihoon, on jopa neljä kertaa suurempi. Aivo-selkäydinnesteessä pitoisuudet ovat huomattavasti pienemmät kuin plasmassa, mutta teho aivo-selkäydinnesteessä olevia infektioita vastaan on kuitenkin osoitettu.

Biotransformaatio

Itrakonatsoli metaboloituu suurelta osin maksassa useiksi metaboliiteiksi. In vitro ‑tutkimukset osoittivat, että CYP3A4 on tärkein itrakonatsolin metaboliaan osallistuva entsyymi. Yksi merkittävimmistä metaboliiteista on hydroksi-itrakonatsoli, jolla on itrakonatsoliin verrattava antimykoottinen teho in vitro. Tämän metaboliitin pitoisuudet plasmassa ovat noin kaksinkertaiset itrakonatsoliin verrattuna.

Eliminaatio

Itrakonatsolista erittyy pääosin vaikuttamattomina metaboliitteina virtsaan (35 %) ja ulosteisiin (54 %) yhden viikon kuluessa oraaliliuoksen ottamisesta. Laskimoon annetusta itrakonatsolista ja sen aktiivisesta metaboliitista hydroksi-itrakonatsolista erittyy munuaisten kautta alle 1 % annoksesta. Suun kautta annetun radioaktiivisesti merkityn annoksen perusteella muuttumatonta lääkeainetta erittyy ulosteisiin 3–18 % annoksesta. Keratiinikudoksessa olevan itrakonatsolin uudelleenjakaantuminen näyttää olevan vähäistä, itrakonatsolin eliminaatio näistä kudoksista liittyy orvaskeden uudelleenkasvuun. Plasmasta poiketen pitoisuudet säilyvät ihossa 2–4 viikkoa neljän viikon pituisen hoidon lopettamisen jälkeen ja kynnen keratiinissa – missä itrakonatsolia on havaittavissa jo viikon kuluessa hoidon aloittamisen jälkeen – vähintään kuusi kuukautta kolmen kuukauden pituisen hoitojakson päättymisen jälkeen.

Erityisryhmät

Maksan vajaatoiminta

Itrakonatsoli metaboloituu pääasiassa maksassa. Farmakokineettinen tutkimus tehtiin 6 terveellä ja 12 kirroosia sairastavalla tutkittavalla, joille annettiin 100 mg:n kerta-annos itrakonatsolia kapselimuodossa. Kirroosia sairastavilla potilailla todettiin terveisiin tutkittaviin verrattuna tilastollisesti merkitsevä itrakonatsolin keskimääräisen Cmax-arvon pieneneminen (47 %) ja eliminaation puoliintumisajan pidentyminen kaksinkertaiseksi (37 ± 17 tuntia vs 16 ± 5 tuntia). Kirroosia sairastavien potilaiden kokonaisaltistus oli AUC-arvon perusteella kuitenkin samankaltainen kuin terveillä tutkittavilla. Itrakonatsolin pitkäaikaiskäytöstä maksakirroosia sairastavilla potilailla ei ole tietoa (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoiminta

Suun kautta otettavan itrakonatsolin käytöstä munuaisten vajaatoimintaa sairastavien hoidossa on vain rajoitetusti tietoa. Farmakokineettisessä tutkimuksessa annettiin 200 mg:n itrakonatsolikerta-annos (neljä 50 mg:n kapselia) kolmelle munuaisten vajaatoimintaa sairastavalle potilasryhmälle (uremia: n = 7, hemodialyysi: n = 7 ja jatkuva peritoneaalidialyysi: n = 5). Ureemisilla tutkimuspotilailla, joiden keskimääräinen kreatiniinipuhdistuma oli 13 ml/min × 1,73 m2, altistus oli AUC-arvon perusteella hieman pienempi verrattuna normaaliväestön muuttujiin. Hemodialyysin tai jatkuvan peritoneaalidialyysin ei tässä tutkimuksessa osoitettu vaikuttavan merkityksellisesti itrakonatsolin farmakokinetiikkaan (Tmax, Cmax ja AUC0-8h). Kaikissa kolmessa ryhmässä todettiin tutkittavien välillä huomattavaa vaihtelua plasman pitoisuus-aika-profiilissa.

Laskimoon annetun kerta-annoksen jälkeen itrakonatsolin keskimääräiset terminaaliset puoliintumisajat olivat lievää (määritelmä tässä tutkimuksessa CrCl 50–79 ml/min), keskivaikeaa (määritelmä tässä tutkimuksessa CrCl 20–49 ml/min) ja vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (määritelmä tässä tutkimuksessa CrCl < 20 ml/min) sairastavilla potilailla samankaltaiset kuin terveillä tutkittavilla (keskiarvojen vaihteluväli 42–49 tuntia munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla vs 48 tuntia terveillä tutkittavilla). Keskivaikeaa ja vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kokonaisaltistus itrakonatsolille oli AUC-arvon perusteella noin 30 % (keskivaikea munuaisten vajaatoiminta) ja 40 % (vaikea munuaisten vajaatoiminta) pienempi verrattuna tutkittaviin, joiden munuaisten toiminta oli normaali. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden itrakonatsolin pitkäaikaiskäytöstä ei ole tietoja. Dialyysi ei vaikuta itrakonatsolin eikä hydroksi-itrakonatsolin puoliintumisaikaan eikä puhdistumaan (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Neutropeniaa sairastavilla lapsilla (iältään 6 kuukautta – 14 vuotta) on tehty kaksi farmakokineettistä tutkimusta, joissa itrakonatsolioraaliliuosta annettiin annoksina 5 mg/kg kerran tai kaksi kertaa vuorokaudessa. Vanhempien lasten (6–14-vuotiaiden) altistus itrakonatsolille oli jonkin verran suurempi kuin pienempien lasten altistus. Kaikilla lapsilla saavutettiin efektiivinen itrakonatsolipitoisuus plasmassa 3–5 vuorokauden kuluessa hoidon aloittamisesta ja se säilyi koko hoidon ajan.

Hydroksipropyyli-β-syklodekstriini

Itrakonatsolin liukoisuutta parantavana aineena oraaliliuoksessa käytettävän hydroksipropyyli-β-syklodekstriinin hyötyosuus on keskimäärin alle 0,5 % ja samankaltainen kuin hydroksipropyyli-β-syklodekstriinin yksin. Tämä alhainen hydroksipropyyli-β-syklodekstriinin oraalinen hyötyosuus ei muutu ruuan vaikutuksesta ja on samankaltainen kerta-annoksen tai toistuvien annosten jälkeen.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Itrakonatsoli

Hiirillä, rotilla, marsuilla ja koirilla tehdyt tutkimukset itrakonatsolin akuutista oraalisesta toksisuudesta osoittivat sillä laajan turvallisuusmarginaalin (3–16-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan [mg/m2] perusteella).

Itrakonatsoli ei ole rotilla ja hiirillä primaari karsinogeeni, kun annetut annokset ovat enintään 20 mg/kg (rotilla) ja 80 mg/kg (hiirillä).

Itrakonatsolin prekliiniset tiedot eivät antaneet viitteitä genotoksisuudesta, ensisijaisesta karsinogeenisyydestä tai hedelmällisyyden heikentymisestä. Suurilla annoksilla, jotka olivat rotilla 40 mg/kg/vrk ja 80 mg/kg/vrk (1- ja 2-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan perusteella) vaikutuksia todettiin lisämunuaiskuoressa, maksassa ja mononukleaarisessa fagosyyttijärjestelmässä, mutta suositusten mukaisessa kliinisessä käytössä merkitys näyttää pieneltä. Käytettäessä suuria annoksia itrakonatsolin todettiin aiheuttavan emoon kohdistuvan toksisuuden, sikiötoksisuuden ja teratogeenisuuden annosriippuvaista lisääntymistä rotilla ja hiirillä. Itrakonatsolin pitkäaikaisen annon jälkeen nuorilla koirilla havaittiin yleistä luuntiheyden alenemista (toksisuutta ei havaittu, kun annokset olivat enintään 20 mg/kg [2-kertainen kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan perusteella]), rotilla taas havaittiin luulevyn aktiivisuuden heikkenemistä, suurien luiden zona compactan ohenemista ja luiden haurastumista.

Hydroksipropyyli-β-syklodekstriini

Toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Rotilla tehdyssä karsinogeenisyystutkimuksessa (annoksilla 80 mg/kg/vrk [2-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan perusteella]) hydroksipropyyli-β-syklodekstriini aiheutti paksusuolen adenokarsinoomia ja haiman eksokriinisen osan adenokarsinoomia. Näitä löydöksiä ei havaittu vastaavassa hiirillä tehdyssä karsinogeenisyystutkimuksessa. Paksusuolen adenokarsinoomien kliininen merkitys on pieni, eikä haiman eksokriinisen osan adenokarsinoomien muodostusta aiheuttavalla mekanismilla katsota olevan merkitystä ihmisille.

Lisääntymistoksisuus

Itrakonatsolin havaittiin aiheuttavan rotille ja hiirille emoon kohdistuvan toksisuuden, sikiötoksisuuden ja teratogeenisuuden annosriippuvaista lisääntymistä, kun annokset olivat 40, 80 ja 160 mg/kg (0,5-, 1- ja 4-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan perusteella). Rotilla teratogeenisuus ilmeni vakavina luuston kehityshäiriöinä, hiirillä taas se ilmeni aivotyränä ja suurikielisyytenä. Kaniineilla ei todettu teratogeenisia vaikutuksia, kun annos oli enintään 80 mg/kg (4-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan perusteella).

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Hydroksipropyyli-β-syklodekstriini, nestemäinen sorbitoli (kiteytymätön) E420, propyleeniglykoli, keinotekoinen kirsikan aromiaine 1 (sisältää 1,2-propyleeniglykolia E1520 ja etanolia), keinotekoinen kirsikan aromiaine 2 (sisältää 1,2-propyleeniglykolia E1520), keinotekoinen karamelliaromi, natriumsakkariini, kloorivetyhappo ja natriumhydroksidi (pH-säätelyyn), puhdistettu vesi.

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Kestoaika

2 vuotta. Valmiste on käytettävä 1 kuukauden kuluessa pullon avaamisesta.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SPORANOX oraaliliuos
10 mg/ml 150 ml (76,02 €)

PF-selosteen tieto

150 ml. Ruskea lasipullo, jossa lapsiturvallinen polypropeenikierrekorkki ja LDPE-tiivisterengas. Mukana 10 millilitran lääkemitta.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, keltainen tai hieman kullanruskea kirsikantuoksuinen liuos.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Turvasulkimella suljettu Sporanox-oraaliliuospullo avataan seuraavasti: paina muovista kierrekorkkia alaspäin ja kierrä sitä samanaikaisesti vastapäivään.

Sporanox-oraaliliuospakkaus sisältää mittamukin. Käytä mittamukia samoin päin kuin se on kiinnitetty pulloon. Varmista, että mukin mitta-asteikkopuoli (mukin pienempi osa) on yläpuolella; mukin tämä osa täytetään. Muki on oikeinpäin, kun sivuilla olevat nuolet osoittavat ylöspäin.

Korvattavuus

SPORANOX oraaliliuos
10 mg/ml 150 ml

  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

J02AC02

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

28.02.2023

Yhteystiedot

JANSSEN-CILAG OY
PL 15
02621 Espoo


020 753 1300
www.janssen.com/finland
jacfi@its.jnj.com