Vertaa PF-selostetta

SPORANOX kapseli, kova 100 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi kapseli sisältää 100 mg itrakonatsolia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: sakkaroosi. Yksi kapseli sisältää 154−176 mg sakkaroosia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Kapseli, kova.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

  • Kynsisilsa ja hiivojen aiheuttamat kynsi-infektiot.
  • Hiivakolpiitti.
  • Vaikeat, muulle hoidolle reagoimattomat dermatofyytti-ihoinfektiot.
  • Pityriasis versicolor.
  • Systeemiset/syvät sieni-infektiot:
    • systeeminen aspergilloosi ja kandidiaasi
    • kryptokokkoosia sairastaville immuunipuutteisille potilaille sekä kaikille keskushermoston kryptokokkoosia sairastaville (myös kryptokokkoosimeningiittiä sairastaville) Sporanoxia annetaan vain, jos ensisijainen hoito katsotaan soveltumattomaksi tai se on osoittautunut tehottomaksi
    • histoplasmoosi
    • blastomykoosi
    • sporotrikoosi (mukaan lukien lymfokutaaninen/kutaaninen ja muualla kuin iholla esiintyvä sporotrikoosi)
    • parakokkidioidomykoosi
    • muut harvinaiset systeemiset sienitaudit.

Kansalliset ja paikalliset ohjeet sienilääkevalmisteiden oikeasta käytöstä on huomioitava.

Annostus ja antotapa

Parhaan mahdollisen imeytymisen mahdollistamiseksi Sporanox-kapselit otetaan välittömästi täysipainoisen aterian jälkeen.

Kapselit on nieltävä kokonaisina.

Gynekologiset infektiot
InfektioVaihtoehtoAnnostusHoidon kesto
HiivakolpiittiI2 kapselia (200 mg) kaksi kertaa vrk:ssa1 vuorokausi
II2 kapselia (200 mg) kerran vrk:ssa3 vuorokautta

Ihoinfektiot
InfektioVaihtoehtoAnnostusHoidon kesto
Tinea corporis, tinea cruris ja tinea interdigitalis pedisI2 kapselia (200 mg) kerran vrk:ssa1 viikko
II1 kapseli (100 mg) kerran vrk:ssa2 viikkoa
Jalkapohjien tinea pedis ja kämmenten tinea manusI2 kapselia (200 mg) kaksi kertaa vrk:ssa1 viikko
II1 kapseli (100 mg) kerran vrk:ssa4 viikkoa
Pityriasis versicolor 2 kapselia (200 mg) kerran vrk:ssa1 viikko
Joillakin immuunivajepotilailla (esim. neutropeniaa tai HIV-infektiota sairastavilla tai elinsiirtopotilailla) Sporanoxin sisältämän itrakonatsolin oraalinen hyötyosuus saattaa olla alentunut. Annostus voi tämän vuoksi olla syytä kaksinkertaistaa.

Kynsisilsa ja hiivojen aiheuttamat kynsi-infektiot
Kynsisilsan pulssihoitoAnnostus ja hoidon kesto
Yksi pulssihoitojakso käsittää kaksi kapselia (200 mg) kaksi kertaa vuorokaudessa yhden viikon ajan. Sormenkynsien infektioon suositellaan kaksi pulssihoitojaksoa ja varpaiden kynsien infektioon kolme pulssihoitojaksoa. Pulssihoitojakson välissä on aina kolmen viikon lääkkeetön jakso. Kliininen vaste tulee näkyviin, kun tilalle kasvaa uusi kynsi hoidon päättymisen jälkeen.
Infektion sijainti

Viikko 1

Viikko 2Viikko 3Viikko 4Viikko 5Viikko 6Viikko 7Viikko 8Viikko 9
Varpaankynsien infektio, johon voi liittyä sormenkynsien infektioPulssi 1Lääkkeetön jaksoPulssi 2Lääkkeetön jaksoPulssi 3
Vain sormenkynsien infektioPulssi 1Lääkkeetön jaksoPulssi 2 
Kynsisilsan jatkuva hoitoAnnostusHoidon kesto
Varpaankynsien infektio, johon voi liittyä sormenkynsien infektio2 kapselia (200 mg) kerran vrk:ssa3 kuukautta

Itrakonatsolin poistuminen ihosta ja kynnen kudoksesta tapahtuu hitaammin kuin plasmasta. Paras kliininen ja mykologinen vaste saadaan siten ihoinfektioissa 2−4 viikkoa hoidon päättymisen jälkeen ja kynsien infektioissa 6−9 kuukautta hoidon päättymisen jälkeen.

Systeemiset sieni-infektiot
InfektioAnnostusHoidon keskimääräinen kesto1Huomioitavaa
Aspergilloosi200 mg kerran vrk:ssa2−5 kuukauttaSuurenna annosta 200 mg:aan kaksi kertaa vrk:ssa invasiivisessa tai laajalti levinneessä taudissa.
Kandidiaasi100−200 mg kerran vrk:ssa3 viikkoa − 7 kuukauttaSuurenna annosta 200 mg:aan kaksi kertaa vrk:ssa invasiivisessa tai laajalti levinneessä taudissa.
Kryptokokkoosi muualla kuin aivokalvoissa200 mg kerran vrk:ssa2 kuukautta − 1 vuosi 
Kryptokokkimeningiitti200 mg kaksi kertaa vrk:ssa2 kuukautta − 1 vuosiYlläpitohoito: ks. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.
Histoplasmoosi200 mg kerran vrk:ssa − 200 mg kaksi kertaa vrk:ssa8 kuukautta 
Blastomykoosi100 mg kerran vrk:ssa − 200 mg kaksi kertaa vrk:ssa6 kuukautta 
Lymfokutaaninen ja kutaaninen sporotrikoosi100 mg tai 200 mg kerran päivässä (paikalliset leesiot),

tai
200 mg kahdesti päivässä (laajat leesiot)

3–6 kuukautta 
Sporotrikoosi muualla kuin iholla200 mg kahdesti päivässä12 kuukautta
Parakokkidioidomykoosi100 mg kerran vrk:ssa6 kuukauttaTietoja Sporanox-kapseleiden tehosta parakokkidioidomykoosin hoidossa HIV-infektiota sairastavilla ei ole.
Kromomykoosi100−200 mg kerran vrk:ssa6 kuukautta 
1Hoidon kesto tulee sovittaa kliinisen vasteen mukaan

Pediatriset potilaat

Kliinisiä tietoja Sporanox-kapseleiden käytöstä lapsipotilailla on vähän. Sporanox-kapseleiden käyttöä pediatrisille potilaille ei suositella, ellei odotettujen hyötyjen arvioida olevan mahdollisia riskejä suuremmat (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Iäkkäät

Kliinistä tietoa Sporanox-kapseleiden käytöstä iäkkäille potilaille on vähän. Sporanox-kapseleiden käyttö kehotetaan rajoittamaan tässä potilasryhmässä vain niihin tapauksiin, joissa hyötyjen oletetaan olevan mahdollisia riskejä suuremmat. Iäkkäiden potilaiden annoksen valinnassa suositellaan yleensä ottamaan huomioon, että maksan, munuaisten ja sydämen toiminnan heikentymistä sekä muita samanaikaisia sairauksia esiintyy tässä potilasryhmässä useammin ja että potilaat käyttävät useammin muita lääkkeitä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Maksan vajaatoiminta

Suun kautta otettavan itrakonatsolin käytöstä maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa on vain vähän tietoa. Lääkkeen käytössä tässä potilasryhmässä on oltava varovainen (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet sekä Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta

Suun kautta otettavan itrakonatsolin käytöstä munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa on vain vähän tietoa. Joillakin munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla altistus itrakonatsolille saattaa olla pienempi. Lääkkeen käytössä tässä potilasryhmässä on oltava varovainen ja annoksen muuttamista saattaa olla tarpeen harkita (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet sekä Farmakokinetiikka).

Vasta-aiheet

  • Sporanox-hoito on vasta-aiheinen potilailla, joiden tiedetään olevan yliherkkiä itrakonatsolille tai valmisteen jollekin apuaineelle.
  • Monien CYP3A4-substraattien samanaikainen käyttö Sporanoxin kanssa on vasta-aiheista. Tällaisia ovat

Analgeetit, anesteetit

Ergotalkaloidit

(esim. dihydroergotamiini, ergometriini, ergotamiini, metyyliergometriini)

 

 

Systeemisesti käytettävät bakteerilääkkeet, mykobakteerilääkkeet, systeemisesti käytettävät sienilääkkeet

Isavukonatsoli

  

Matolääkkeet, alkueläinlääkkeet

Halofantriini

  

Systeemisesti käytettävät antihistamiinit

Astemitsoli

Mitsolastiini

Terfenadiini

Antineoplastiset lääkkeet

Irinotekaani

  

Antitromboottiset lääkkeet

Dabigatraani

Tikagrelori

 

Systeemisesti käytettävät viruslääkkeet

Ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri (yksinään tai dasabuviirin kanssa)

  

Sydän ja verenkiertoelimistö (reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkkeet, verenpainelääkkeet, beetasalpaajat, kalsiumkanavan salpaajat, sydänlääkkeet, diureetit)

Aliskireeni

Dronedaroni

Nisoldipiini

Bepridiili

Eplerenoni

Kinidiini

Disopyramidi

Ivabradiini

Ranolatsiini

Dofetilidi

Lerkanidipiini

Sildenafiili (keuhkoverenpainetaudin hoitoon)

Ruoansulatuskanavan sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet, mukaan lukien ripulilääkkeet, suoliston tulehdusten/infektioiden hoitoon käytettävät lääkkeet, oksentelua ja pahoinvointia estävät lääkkeet, ummetuslääkkeet, ruoansulatuskanavan toiminnallisten sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet

Sisapridi

Domperidoni

Naloksegoli

Lipidipitoisuutta muuttavat lääkkeet

Lovastatiini

Lomitapidi

Simvastatiini

Psyykenlääkkeet (esim. psykoosilääkkeet, anksiolyytit ja unilääkkeet)

Lurasidoni

Pimotsidi

Sertindoli

Midatsolaami (suun kautta)

Ketiapiini

Triatsolaami

Urologiset lääkkeet

Avanafiili

Darifenasiini

Solifenasiini (vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa tai keskivaikeaa tai vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla)

Dapoksetiini

Fesoterodiini (keskivaikeaa tai vaikeaa munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla).

Vardenafiili (yli 75-vuotiailla potilailla).

Muut lääkkeet ja lääkeaineet

Kolkisiini (munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla)

Eliglustaatti (heikoilla CYP2D6-metaboloijilla, kohtalaisilla tai nopeilla CYP2D6-metaboloijilla, jotka käyttävät jotakin voimakasta tai kohtalaista CYP2D6:n estäjää).

 

Itrakonatsolin samanaikaisesta käytöstä aiheutuva näiden lääkkeiden pitoisuuden suureneminen plasmassa saattaa voimistaa tai pidentää sekä terapeuttista vaikutusta että haittavaikutuksia siinä määrin, että mahdollisesti vakavia tilanteita saattaa ilmaantua. Joidenkin näiden lääkkeiden suurentunut pitoisuus plasmassa saattaa aiheuttaa esimerkiksi QT-ajan pitenemistä ja ventrikulaarista takyarytmiaa, kuten mahdollisesti kuolemaan johtavan rytmihäiriön, kääntyvien kärkien takykardian (torsadesde pointes). Ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset.

  • Sporanox-kapseleita ei saa antaa potilaille, joilla on todettu viitteitä sydämen kammion toimintahäiriöstä, kuten kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, eikä aiemmin kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastaneille, ellei kyseessä ole henkeä uhkaava tai muu vakava infektio. Ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.
  • Sporanoxia ei saa käyttää raskauden aikana (henkeä uhkaavia tapauksia lukuun ottamatta). Ks. kohta Hedelmällisyys, raskaus ja imetys.

Hedelmällisessä iässä olevien naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä ehkäisyä käyttäessään Sporanoxia. Varmaa ehkäisyä tulee jatkaa Sporanox-lääkityksen päättymistä seuraaviin kuukautisiin saakka.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Ristiin herkistyminen

Ristiin herkistymisestä itrakonatsolin ja muiden atsolijohdannaisten sienilääkkeiden välillä on vähän tietoa. Sporanoxin määräämistä on harkittava tarkoin, jos potilas on yliherkkä muille atsolijohdannaisille.

Sydämeen kohdistuvat vaikutukset

Terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä tutkimuksessa Sporanox IV -valmisteella (suoneen annettava itrakonatsoli) havaittiin ohimenevää oireetonta vasemman kammion ejektiofraktion pienenemistä, joka hävisi seuraavan infuusion antoon mennessä. Tämän löydöksen kliinistä merkitystä suun kautta annettavien lääkemuotojen kannalta ei tiedetä.

Itrakonatsolilla on osoitettu negatiivinen inotrooppinen vaikutus, ja Sporanoxin käyttöön liittyvää kongestiivista sydämen vajaatoimintaa on raportoitu. Spontaaneja ilmoituksia sydämen vajaatoiminnasta saatiin useammin 400 mg:n vuorokausiannoksia kuin pienempiä vuorokausiannoksia saaneilla, mikä viittaa siihen, että sydämen vajaatoiminnan riski saattaa suurentua käytettäessä itrakonatsolia suurempina vuorokausiannoksina.

Sporanoxia ei saa antaa kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille tai potilaille, joilla on aiemmin esiintynyt kongestiivista sydämen vajaatoimintaa, ellei hoidosta odotettu hyöty ole mahdollisia riskejä selvästi suurempi. Tämän yksilöllisen hyöty/riski-arvioinnin tulisi huomioida sellaiset seikat, kuten käyttöaiheen vakavuus, annostus (esim. vuorokausiannos) ja hoitoaika sekä yksilölliset kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan riskitekijät. Näitä riskitekijöitä ovat sydäntauti, kuten iskeeminen sydäntauti ja läppäviat, merkityksellinen keuhkosairaus, kuten keuhkoahtaumatauti, ja munuaisten toimintahäiriö ja muut turvotusta aiheuttavat häiriöt. Näille potilaille tulisi kertoa kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan merkeistä ja oireista, varovaisuutta tulisi noudattaa heidän hoidossaan ja heitä tulisi valvoa hoidon aikana kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan merkkien ja oireiden varalta. Jos tällaisia merkkejä tai oireita esiintyy hoidon aikana, Sporanox-hoito tulisi lopettaa.

Kalsiuminestäjillä saattaa olla negatiivisia inotrooppisia vaikutuksia, jotka saattavat olla additiivisia itrakonatsolin vastaavien vaikutusten suhteen. Itrakonatsoli saattaa lisäksi estää kalsiuminestäjien metaboliaa. Itrakonatsolin ja kalsiuminestäjien samanaikaisessa käytössä on noudatettava varovaisuutta kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan suurentuneen riskin vuoksi (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Maksaan kohdistuvat vaikutukset

Hyvin harvoissa tapauksissa Sporanox-hoidon aikana on esiintynyt vakavaa maksatoksisuutta, joista osassa on ollut kyse äkillisestä kuolemaan johtaneesta maksan toimintahäiriöstä. Vakavat maksatoksisuustapaukset esiintyivät useimmiten potilailla, joilla oli aiemmin kehittynyt maksasairaus, joita hoidettiin systeemisten infektioiden vuoksi, joilla oli muita merkittäviä sairauksia ja/tai saivat samaan aikaan muita maksatoksisia lääkityksiä. Osalla näistä potilaista ei ollut maksasairauden riskitekijöitä. Osa tapauksista on todettu ensimmäisen hoitokuukauden aikana, jotkut jo ensimmäisen viikon aikana.

Sporanox-hoitoa saavien potilaiden maksan toiminnan seurantaa tulisi harkita. Potilaita tulisi neuvoa ilmoittamaan lääkärille viipymättä hepatiittiin viittaavista oireista ja merkeistä, kuten ruokahaluttomuudesta, pahoinvoinnista, oksentelusta, väsymyksestä, vatsakivusta tai tummasta virtsasta. Näiden potilaiden Sporanox-hoito on keskeytettävä heti ja maksan toimintakokeet tulisi tehdä. Suun kautta otettavan itrakonatsolin käytöstä maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoitoon on vähän tietoa. Lääkkeen käytössä tässä potilasryhmässä on noudatettava varovaisuutta. Maksan vajaatoimintaa sairastavia potilaita on seurattava tarkoin itrakonatsolin käytön aikana. Suun kautta otetuilla itrakonatsolikapseleiden kerta-annoksilla toteutetussa kliinisessä tutkimuksessa kirroosipotilailla havaittu itrakonatsolin pidentynyt eliminaation puoliintumisaika suositellaan huomioimaan, kun tehdään päätöstä hoidon aloittamisesta muilla CYP3A4:n kautta metaboloituvilla lääkkeillä.

Jos potilaan maksaentsyymipitoisuus on koholla tai poikkeava tai potilaalla on aktiivinen maksasairaus tai potilaalla on aiemmin esiintynyt maksatoksisuutta muiden lääkkeiden käytön yhteydessä, Sporanox-hoidosta suositellaan pidättymään, ellei kyseessä ole vakava tai hengenvaarallinen tilanne, jossa hyötyjen odotetaan olevan riskejä suuremmat. Jos potilaalla on ennestään maksan toiminnan poikkeavuuksia tai esiintynyt maksatoksisuutta muiden lääkkeiden käytön yhteydessä, maksan toimintaa suositellaan seuraamaan. Ks. kohta Farmakokinetiikka.

Vähentynyt mahan happoisuus

Sporanox-kapseleiden sisältämän itrakonatsolin imeytyminen huononee, kun mahan happoisuus vähenee. Jos potilaan mahan happoisuus on vähentynyt, Sporanox suositellaan ottamaan happoja sisältävän juoman (esim. [ei kevyt] kolajuoma) kanssa riippumatta siitä, johtuuko mahan vähentynyt happoisuus sairaudesta (esim. aklorhydria) vai samanaikaisesta lääkehoidosta (esim. mahan happoisuutta vähentävien lääkkeiden käyttö). Happoja neutraloivat lääkkeet (esim. alumiinihydroksidi) suositellaan ottamaan vähintään 1 tunti ennen Sporanox-kapseleiden ottamista tai 2 tuntia Sporanox-kapseleiden ottamisen jälkeen. Antifungaalista aktiivisuutta on seurattava ja itrakonatsoliannosta on suurennettava, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Ks. kohdat Yhteisvaikutukset sekä Farmakokinetiikka.

Pediatriset potilaat

Kliiniset tiedot Sporanoxin käytöstä lapsilla ovat vähäiset. Sporanox-kapseleita ei suositella pediatrisille potilaille, ellei odotettavissa olevien hyötyjen arvioida olevan mahdollisia haittoja suuremmat.

Iäkkäät

Kliiniset tiedot Sporanoxin käytöstä iäkkäille ovat vähäiset. Sporanoxia kehotetaan käyttämään tälle potilasryhmälle vain, jos odotettavissa olevien hyötyjen arvioidaan olevan mahdollisia haittoja suuremmat. Iäkkäiden potilaiden annoksen valinnassa suositellaan yleensä ottamaan huomioon, että maksan, munuaisten ja sydämen toiminnan heikentymistä sekä muita samanaikaisia sairauksia esiintyy tässä potilasryhmässä useammin ja että potilaat käyttävät useammin muita lääkkeitä.

Munuaisten vajaatoiminta

Suun kautta otettavan itrakonatsolin käytöstä munuaisten vajaatoimintaa sairastavien hoidossa on vain vähän tietoa. Joillakin munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla altistus itrakonatsolille saattaa olla pienempi. Lääkkeen käytössä tässä potilasryhmässä on oltava varovainen ja annoksen muuttamista saattaa olla tarpeen harkita.

Kuulon aleneminen

Tilapäistä tai pysyvää kuulon alenemista on raportoitu itrakonatsolihoitoa käyttäneillä potilailla. Kuulon alenemaan liittyi usein itrakonatsolin samanaikainen käyttö kinidiinin kanssa, joka on vasta-aiheista (ks. kohdat Vasta-aiheet sekä Yhteisvaikutukset). Yleensä kuulo palautuu, kun hoito lopetetaan, mutta joillakin potilailla kuulon alenema voi jatkua.

Immuunivajepotilaat

Osalla immuunivajepotilaista (esim. neutropeniaa sairastavat tai AIDS-potilaat tai elinsiirtopotilaat) suun kautta otetun itrakonatsolin hyötyosuus voi olla heikentynyt.

Potilaat, joilla on henkeä välittömästi uhkaavia systeemisiä sieni-infektioita

Farmakokineettisten ominaisuuksiensa vuoksi (ks. kohta Farmakokinetiikka) Sporanox-kapseleita ei suositella hoidon aloittamiseen potilaille, joilla on henkeä välittömästi uhkaavia systeemisiä sieni-infektioita.

AIDS-potilaat

AIDS-potilaat, jotka ovat saaneet hoitoa systeemiseen sieni-infektioon, kuten sporotrikoosiin, blastomykoosiin, histoplasmoosiin tai kryptokokkoosiin (aivokalvoissa tai muualla sijaitsevaan) ja joilla arvioidaan olevan infektion uusiutumisen vaara, hoitavan lääkärin tulisi arvioida ylläpitohoidon tarve.

Kystinen fibroosi

Kystistä fibroosia sairastavilla potilailla havaittiin käytettäessä itrakonatsolioraaliliuosta vakaassa tilassa annoksina 2,5 mg/kg kaksi kertaa vuorokaudessa itrakonatsolin terapeuttisten pitoisuuksien vaihtelua. Noin 50 %:lla yli 16-vuotiaista potilaista saavutettiin vakaan tilan pitoisuus > 250 ng/ml, mutta ei yhdelläkään alle 16-vuotiaalla potilaalla. Jos potilas ei saa vastetta Sporanox-kapseleihin, siirtymistä muuhun vaihtoehtoiseen hoitoon on syytä harkita.

Neuropatia

Hoito on keskeytettävä, mikäli ilmaantuu neuropatiaa, jonka arvellaan johtuvan itrakonatsolista.

Hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriöt

Sporanox-kapselit sisältävät sakkaroosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö tai sakkaroosi-isomaltaasin vajaatoiminta, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Ristiresistenssi

Jos systeemisen kandidoosin aiheuttajaksi epäillään flukonatsolille resistenttiä Candida-lajia, sen ei voida olettaa olevan herkkä itrakonatsolille, joten taudinaiheuttajan herkkyys on selvitettävä ennen itrakonatsolihoidon aloittamista.

Valmisteen vaihdettavuus

Potilaan hoidon vaihtamista Sporanox-kapseleiden ja Sporanox-oraaliliuoksen välillä lääkemuodosta toiseen ei suositella, koska altistus lääkkeelle on oraaliliuosta käytettäessä suurempi kuin kapseleita käytettäessä, kun lääkkeen annostus on sama.

Yhteisvaikutusten mahdollisuus

Tiettyjen lääkkeiden anto samanaikaisesti itrakonatsolin kanssa saattaa johtaa itrakonatsolin ja/tai samanaikaisesti annetun lääkkeen tehon muuttumiseen, hengenvaarallisiin vaikutuksiin ja/tai äkkikuolemaan. Vasta-aiheiset lääkkeet sekä lääkkeet, joiden käyttöä itrakonatsolin kanssa ei suositella tai joiden käytössä yhdistelmänä itrakonatsolin kanssa on aihetta varovaisuuteen, on lueteltu kohdissa Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset.

Yhteisvaikutukset

Itrakonatsoli metaboloituu pääasiassa CYP3A4-entsyymin välityksellä. Muut tämän metaboliareitin kautta metaboloituvat tai CYP3A4-entsyymin aktiivisuutta muuttavat lääkeaineet saattavat vaikuttaa itrakonatsolin farmakokinetiikkaan. Itrakonatsoli on voimakas CYP3A4:n estäjä ja P-glykoproteiinin estäjä sekä rintasyöpäresistenssiproteiinin (BCRP) estäjä.

Itrakonatsoli saattaa muuttaa tämän metaboliareitin kautta tai näiden proteiinien kuljettajien välityksellä metaboloituvien muiden lääkeaineiden farmakokinetiikkaa.

Taulukossa 1 jäljempänä on lääkeluokittain esimerkkejä lääkkeistä, jotka saattavat vaikuttaa itrakonatsolin pitoisuuteen plasmassa. Taulukossa 2 jäljempänä on esimerkkejä lääkkeistä, joiden pitoisuuteen plasmassa itrakonatsoli voi vaikuttaa. Mahdollisia muutoksia yhteisvaikutuksia aiheuttavien lääkeaineiden turvallisuudessa ja tehossa ei mainita yhteisvaikutusten lukumäärän vuoksi. Ks. lisätietoja yhteisvaikutuksia aiheuttavien lääkkeiden valmisteyhteenvedoista.

Taulukoissa kuvatut yhteisvaikutukset luokitellaan seuraavasti: vasta-aiheinen, ei suositella ja käytössä itrakonatsolin kanssa oltava varovainen, kun otetaan huomioon yhteisvaikutuksia aiheuttavan lääkkeen pitoisuuden suurenemisen suuruus ja turvallisuusprofiili (ks. lisätietoja myös kohdista Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Yhteisvaikutusten mahdollisuus mainittujen lääkkeiden kanssa arvioitiin ihmisillä tehtyjen itrakonatsolin farmakokineettisten tutkimusten ja/tai ihmisillä muilla voimakkailla CYP3A4:n estäjillä (esim. ketokonatsolilla) tehtyjen farmakokineettisten tutkimusten ja/tai in vitro ‑tietojen perusteella:

  • Vasta-aiheiset: Lääkettä ei saa missään tilanteessa antaa samanaikaisesti itrakonatsolin kanssa eikä vähintään kahteen viikkoon itrakonatsolihoidon päättymisen jälkeen.
  • Ei suositella: Lääkkeen käyttöä pitää välttää itrakonatsolihoidon aikana ja vähintään kahden viikon ajan sen päättymisen jälkeen, elleivät hyödyt ole mahdollista haittavaikutusten lisääntymisen riskiä suuremmat. Jos samanaikaista käyttöä ei voida välttää, samanaikaisesti käytettävän lääkkeen vaikutusten tai haittavaikutusten voimistumiseen tai pitkittymiseen viittaavia oireita tai löydöksiä suositellaan seuraamaan kliinisesti, ja annosta on pienennettävä tai hoito on keskeytettävä, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Samanaikaisesti käytettävän lääkkeen pitoisuus plasmassa suositellaan määrittämään, jos se katsotaan aiheelliseksi.
  • Käytössä oltava varovainen: Potilasta suositellaan seuraamaan tarkoin, jos lääkettä käytetään samanaikaisesti itrakonatsolin kanssa. Samanaikaisessa käytössä suositellaan seuraamaan tarkoin yhteisvaikutuksia aiheuttavan lääkkeen vaikutusten tai haittavaikutusten voimistumiseen tai pitkittymiseen viittaavia oireita tai löydöksiä, ja annosta on pienennettävä, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Samanaikaisesti käytettävän lääkkeen pitoisuus plasmassa suositellaan määrittämään, jos se katsotaan aiheelliseksi.

Seuraavissa taulukoissa lueteltuja yhteisvaikutuksia on havaittu suositelluilla itrakonatsoliannoksilla tehdyissä tutkimuksissa. Yhteisvaikutuksen voimakkuus voi kuitenkin olla yhteydessä annetun itrakonatsoliannoksen suuruuteen. Suurempia annoksia ja lyhyempää antoväliä käytettäessä yhteisvaikutus voi olla voimakkaampi. Havaintojen ekstrapoloinnissa muihin annostuksiin tai lääkkeisiin pitää olla varovainen.

Kun hoito lopetetaan, itrakonatsolipitoisuus plasmassa pienenee annoksesta ja hoidon kestosta riippuen 7−14 vuorokauden kuluessa lähelle tasoa, joka ei ole havaittavissa. Maksakirroosia sairastavilla tai CYP3A4:n estäjiä käyttävillä potilailla pitoisuuden pieneneminen plasmassa voi olla vielä hitaampaa. Tämä on erityisen tärkeää, kun aloitetaan hoito lääkkeillä, joiden metaboliaan itrakonatsoli vaikuttaa. (Ks. kohta Farmakokinetiikka)

Taulukko 1. Esimerkkejä lääkeluokittain lääkkeistä, jotka voivat vaikuttaa itrakonatsolin pitoisuuteen plasmassa

Lääkevalmisteet luokittain (suun kautta [p.o.] kerta-annoksena, ellei muuta mainita)

Oletettu/mahdollinen vaikutus itrakonatsolin pitoisuuteen
(↑ = suurenee; ↔ = ei muutosta; ↓ = pienenee)

Kliininen kommentti
(ks. lisätietoja edellä ja myös kohdissa Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Systeemisesti käytettävät bakteerilääkkeet; mykobakteerilääkkeet

Isoniatsidi

Ei tutkittu suoraan, mutta isoniatsidi todennäköisesti pienentää itrakonatsolipitoisuutta.

Ei suositella

Rifampisiini p.o. 600 mg x 1/vrk

Itrakonatsoli AUC ↓

Ei suositella

Rifabutiini p.o. 300 mg x 1/vrk

Itrakonatsoli Cmax ↓ 71 %, AUC ↓ 74 %

Ei suositella

Siprofloksasiini p.o. 500 mg x 2/vrk

Itrakonatsoli Cmax ↑ 53 %, AUC ↑ 82 %

Käytössä oltava varovainen

Erytromysiini 1 g

Itrakonatsoli Cmax ↑ 44 %, AUC ↑ 36 %

Käytössä oltava varovainen

Klaritromysiini p.o. 500 mg x 2/vrk

Itrakonatsoli Cmax ↑ 90 %, AUC ↑ 92 %

Käytössä oltava varovainen

Epilepsialääkkeet

Karbamatsepiini, fenobarbitaali

Ei tutkittu suoraan, mutta nämä lääkkeet todennäköisesti pienentävät itrakonatsolipitoisuutta.

Ei suositella

Fenytoiini p.o. 300 mg x 1/vrk

Itrakonatsoli Cmax ↓ 83 %, AUC ↓ 93 %
Hydroksi-itrakonatsoli Cmax ↓ 84 %, AUC ↓ 95 %

Ei suositella

Antineoplastiset lääkkeet

Idelalisibi

Ei tutkittu suoraan, mutta idelalisibi todennäköisesti suurentaa itrakonatsolipitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Systeemisesti käytettävät viruslääkkeet

Ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri (yksinään tai dasabuviirin kanssa)

Ei tutkittu suoraan, mutta nämä lääkkeet oletettavasti suurentavat itrakonatsolipitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Efavirentsi 600 mg

Itrakonatsoli Cmax ↓ 37 %, AUC ↓ 39 %; Hydroksi-itrakonatsoli Cmax ↓ 35 %, AUC ↓ 37 %

Ei suositella

Nevirapiini p.o. 200 mg x 1/vrk

Itrakonatsoli Cmax ↓ 38 %, AUC ↓ 62 %

Ei suositella

Kobisistaatti,
darunaviiri (tehostettu),
elvitegraviiri (ritonaviirilla tehostettu),
fosamprenaviiri (ritonaviirilla tehostettu),
ritonaviiri,
sakinaviiri (ritonaviirilla tehostettu)

Ei tutkittu suoraan, mutta nämä lääkkeet oletettavasti suurentavat itrakonatsolipitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Indinaviiri p.o. 800 mg x 3/vrk

Itrakonatsolipitoisuus ↑

Käytössä oltava varovainen

Kalsiumkanavan salpaajat

Diltiatseemi

Ei tutkittu suoraan, mutta diltiatseemi todennäköisesti suurentaa itrakonatsolipitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Happovaivojen hoitoon käytettävät lääkkeet

Antasidit (alumiini-, kalsium-, magnesium- tai natriumbikarbonaatti),
H2-reseptorin salpaajat (esim. simetidiini, ranitidiini),
protonipumpun estäjät (esim. lansopratsoli, omepratsoli, rabepratsoli)

Itrakonatsoli Cmax ↓, AUC ↓

Käytössä oltava varovainen

Hengityselimet: muut hengityselinsairauksien hoitoon käytettävät valmisteet

Lumakaftori/ivakaftori
p.o. 200/250 mg x 2/vrk

Itrakonatsolipitoisuus ↓

Ei suositella

Muut

Mäkikuisma
(Hypericum perforatum)

Ei tutkittu suoraan, mutta mäkikuisma todennäköisesti pienentää itrakonatsolipitoisuutta.

Ei suositella

Taulukko 2. Esimerkkejä lääkeluokittain lääkkeistä, joiden pitoisuuteen plasmassa itrakonatsoli voi vaikuttaa

Lääkevalmisteet luokittain (suun kautta [p.o.] kerta-annoksena, ellei muuta mainita)

Oletettu/mahdollinen vaikutus lääkkeen pitoisuuteen
(↑ = suurenee; ↔ = ei muutosta; ↓ = pienenee)

Kliininen kommentti
(ks. lisätietoja edellä ja myös kohdissa Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Analgeetit, anesteetit

Ergotalkaloidit (esim. dihydroergotamiini, ergometriini, ergotamiini, metyyliergometriini)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Eletriptaani, fentanyyli

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Ei suositella

Alfentaniili,
buprenorfiini (i.v. ja kielen alle),
kannabinoidit, metadoni,
sufentaniili

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Oksikodoni p.o. 10 mg

Oksikodoni p.o.: Cmax ↑ 45 %, AUC ↑ 2,4-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Oksikodoni i.v. 0,1 mg/kg

Oksikodoni i.v.: AUC ↑ 51 %

Käytössä oltava varovainen

Systeemisesti käytettävät bakteerilääkkeet, mykobakteerilääkkeet, systeemisesti käytettävät sienilääkkeet

Isavukonatsoli

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa isavukonatsolin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Bedakiliini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa bedakiliinin pitoisuutta.

Ei suositella

Rifabutiini p.o. 300 mg x 1/vrk

Rifabutiinipitoisuus ↑ (suuruutta ei tiedetä)

Ei suositella

Klaritromysiini p.o. 500 mg x 2/vrk

Klaritromysiinipitoisuus ↑

Käytössä oltava varovainen

Delamanidi

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa delamanidin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Epilepsialääkkeet

Karbamatsepiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa karbamatsepiinin pitoisuutta.

Ei suositella

Tulehdus- ja reumalääkkeet

Meloksikaami 15 mg

Meloksikaami Cmax ↓ 64 %, AUC ↓ 37 %

Käytössä oltava varovainen

Matolääkkeet, alkueläinlääkkeet

Halofantriini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa halofantriinin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Artemeetteri-lumefantriini, pratsikvanteeli

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Kiniini 300 mg

Kiniini Cmax ↔, AUC ↑ 96 %

Käytössä oltava varovainen

Systeemisesti käytettävät antihistamiinit

Astemitsoli, mitsolastiini,
terfenadiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Ebastiini 20 mg

Ebastiini Cmax ↑ 2,5-kertaiseksi, AUC ↑ 6,2-kertaiseksi
Karebastiini Cmax ↔, AUC ↑ 3,1-kertaiseksi

Ei suositella

Bilastiini, rupatadiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Antineoplastiset lääkkeet

Irinotekaani

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa irinotekaanin ja sen aktiivisen metaboliitin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Aksitinibi, bosutinibi,
kabatsitakseli, kabotsantinibi,
seritinibi, kritsotinibi,
dabrafenibi, dasatinibi,
dosetakseli, everolimuusi,
ibrutinibi, lapatinibi,
nilotinibi, patsopanibi,
regorafenibi, sunitinibi,
temsirolimuusi, trabektediini,
trastutsumabiemtansiini,
vinka-alkaloidit (esim. vinfluniini, vinorelbiini)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta kabatsitakselia ja regorafenibia lukuun ottamatta. Kabatsitakselin altistuksessa ei tilastollisesti merkitsevää muutosta, mutta tuloksissa todettiin suurta vaihtelua. Regorafenibin AUC oletettavasti pienenee (aktiivisen fraktion arvion perusteella).

Ei suositella

Kobimetinibi 10 mg

Kobimetinibi Cmax ↑ 3,2-kertaiseksi, AUC ↑ 6,7-kertaiseksi

Ei suositella

Olaparibi 100 mg

Olaparibi Cmax ↑ 40 %, AUC ↑ 2,7-kertaiseksi

Ei suositella

Alitretinoiini (suun kautta),
bortetsomibi,
brentuksimabi-vedotiini,
erlotinibi, idelalisibi,
imatinibi, nintedanibi,
panobinostaati, ponatinibi,
ruksolitinibi, sonidegibi

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Busulfaani 1 mg/kg 6 tunnin välein

Busulfaani Cmax ↑, AUC ↑

Käytössä oltava varovainen

Gefitinibi 250 mg

Gefitinibi 250 mg Cmax ↑, AUC ↑ 78 %

Käytössä oltava varovainen

Antitromboottiset lääkkeet

Dabigatraani, tikagrelori

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Apiksabaani, rivaroksabaani,
vorapaksaari

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Ei suositella

Silostatsoli,
kumariinit (esim. varfariini)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta

Käytössä oltava varovainen

Systeemisesti käytettävät viruslääkkeet

Ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri (yksinään tai dasabuviirin kanssa)

Itrakonatsoli voi suurentaa paritapreviirin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Elbasviiri/gratsopreviiri,
simepreviiri,
tenofoviirialafenamidifumaraatti (TAF),
tenofoviiridisoproksiilifumaraatti (TDF)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Ei suositella

Kobisistaatti,
elvitegraviiri (ritonaviirilla tehostettu),
glekapreviiri/pibrentasviiri,
maraviroki, ritonaviiri,
sakinaviiri

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Indinaviiri p.o. 800 mg x 3/vrk

Indinaviiri Cmax ↔, AUC ↑

Käytössä oltava varovainen

Sydän ja verenkiertoelimistö (reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkkeet, verenpainelääkkeet, beetasalpaajat, kalsiumkanavan salpaajat, sydänlääkkeet, diureetit)

Bepridiili, disopyramidi,
dofetilidi, dronedaroni,
eplerenoni, ivabradiini,
lerkanidipiini, nisoldipiini,
ranolatsiini,
sildenafiili (keuhkoverenpainetaudin hoitoon)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Aliskireeni 150 mg

Aliskireeni Cmax ↑ 5,8-kertaiseksi, AUC ↑ 6,5-kertaiseksi

Vasta-aiheinen

Kinidiini 100 mg

Kinidiini Cmax ↑ 59 %, AUC ↑ 2,4-kertaiseksi

Vasta-aiheinen

Felodipiini 5 mg

Felodipiini Cmax ↑ 7,8-kertaiseksi, AUC ↑ 6,3-kertaiseksi

Ei suositella

Riosiguaatti,
tadalafiili (keuhkoverenpainetaudin hoitoon)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Ei suositella

Bosentaani, diltiatseemi,
guanfasiini,
muut dihydropyridiinit (esim. amlodipiini, isradipiini, nefidipiini, nimodipiini),
verapamiili

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa bosentaanin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Digoksiini 0,5 mg

Digoksiini Cmax ↑ 34 %, AUC ↑ 68 %

Käytössä oltava varovainen

Nadololi 30 mg

Nadololi Cmax ↑ 4,7-kertaiseksi, AUC ↑ 2,2-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Systeemisesti käytettävät kortikosteroidit, ahtauttavien hengitystiesairauksien lääkkeet

Siklesonidi, salmeteroli

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa salmeterolin ja siklesonidin aktiivisen metaboliitin pitoisuutta.

Ei suositella

Budesonidi inhalaationa 1 mg:n kerta-annos

Budesonidi inhalaationa Cmax ↑ 65 %, AUC ↑ 4,2-kertaiseksi; budesonidin (muut lääkemuodot) pitoisuus ↑

Käytössä oltava varovainen

Deksametasoni i.v. 5 mg
Deksametasoni p.o. 4,5 mg

Deksametasoni i.v.: Cmax ↔, AUC ↑ 3,3-kertaiseksi
Deksametasoni p.o.: Cmax ↑ 69 %, AUC ↑ 3,7-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Flutikasoni inhalaationa 1 mg x 2/vrk

Flutikasoni inhalaationa, pitoisuus ↑

Käytössä oltava varovainen

Metyyliprednisoloni 16 mg

Metyyliprednisoloni p.o. Cmax ↑ 92 %, AUC ↑ 3,9-kertaiseksi
Metyyliprednisoloni i.v. AUC ↑ 2,6-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Flutikasoni nenään

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa nenään annetun flutikasonin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Diabeteslääkkeet

Repaglinidi 0,25 mg

Repaglinidi Cmax ↑ 47 %, AUC ↑ 41 %

Käytössä oltava varovainen

Saksagliptiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa saksagliptiinin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Ruoansulatuskanavan sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet, mukaan lukien ripulilääkkeet, suoliston tulehdusten hoitoon käytettävät lääkkeet, oksentelua ja pahoinvointia estävät lääkkeet, ummetuslääkkeet, ruoansulatuskanavan toiminnallisten sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet

Sisapridi, naloksegoli

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Domperidoni 20 mg

Domperidoni Cmax ↑ 2,7-kertaiseksi, AUC ↑ 3,2-kertaiseksi

Vasta-aiheinen

Aprepitantti, loperamidi,
netupitantti

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa aprepitantin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Immunosuppressiiviset lääkkeet

Sirolimuusi (rapamysiini)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa sirolimuusin pitoisuutta.

Ei suositella

Siklosporiini, takrolimuusi

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa siklosporiinin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Takrolimuusi i.v. 0,03 mg/kg x 1/vrk

Takrolimuusi i.v. pitoisuus ↑

Käytössä oltava varovainen

Lipidipitoisuutta muuttavat lääkkeet

Lomitapidi

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa lomitapidin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Lovastatiini 40 mg

Lovastatiini Cmax ↑ 14,5- – > 20-kertaiseksi, AUC ↑ > 14,8- – > 20-kertaiseksi
Lovastatiinihappo Cmax ↑ 11,5–13-kertaiseksi, AUC ↑ 15,4–20-kertaiseksi

Vasta-aiheinen

Simvastatiini 40 mg

Simvastatiinihappo Cmax ↑ 17-kertaiseksi, AUC ↑ 19-kertaiseksi

Vasta-aiheinen

Atorvastatiini

Atorvastatiinihappo: Cmax ↔ – ↑ 2,5‑kertaiseksi, AUC ↑ 40 % – 3‑kertaiseksi

Ei suositella

Psyykenlääkkeet (esim. psykoosilääkkeet, anksiolyytit ja unilääkkeet)

Lurasidoni, pimotsidi, ketiapiini, sertindoli

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Midatsolaami (suun kautta) 7,5 mg

Midatsolaami (suun kautta) Cmax ↑ 2,5–3,4-kertaiseksi, AUC ↑ 6,6–10,8-kertaiseksi

Vasta-aiheinen

Triatsolaami 0,25 mg

Triatsolaami Cmax ↑, AUC ↑

Vasta-aiheinen

Alpratsolaami 0,8 mg

Alpratsolaami Cmax ↔, AUC ↑ 2,8-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Aripipratsoli 3 mg

Aripipratsoli Cmax ↑ 19 %, AUC ↑ 48 %

Käytössä oltava varovainen

Brotitsolaami 0,5 mg

Brotitsolaami Cmax ↔, AUC ↑ 2,6-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Buspironi 10 mg

Buspironi Cmax ↑ 13,4-kertaiseksi, AUC ↑ 19,2-kertaiseksi

Käytössä oltava varovainen

Midatsolaami (i.v.) 7,5 mg

Midatsolaami (i.v.) 7,5 mg: pitoisuus ↑;
Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa suuonteloon annetun midatsolaamin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Risperidoni 2–8 mg/vrk

Risperidonin ja aktiivisen metaboliitin pitoisuus ↑

Käytössä oltava varovainen

Tsopikloni 7,5 mg

Tsopikloni Cmax ↑ 30 %, AUC ↑ 70 %

Käytössä oltava varovainen

Karipratsiini, galantamiini,
haloperidoli, reboksetiini,
venlafaksiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Hengityselimet: muut hengityselinsairauksien hoitoon käytettävät valmisteet

Lumakaftori/ivakaftori p.o. 200/250 mg x 2/vrk

Ivakaftori Cmax ↑ 3,6-kertaiseksi, AUC ↑ 4,3-kertaiseksi
Lumakaftori Cmax ↔, AUC ↔

Ei suositella

Ivakaftori

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa ivakaftorin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Sukupuolihormonit ja sukupuolielimiin vaikuttavat lääkkeet, muut gynekologiset lääkkeet

Kabergoliini, dienogesti,
ulipristaali

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Urologiset lääkkeet

Avanafiili, dapoksetiini,
darifenasiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Vasta-aiheinen

Fesoterodiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa aktiivisten metaboliittien, 5‑hydroksimetyylitolterodiinin, pitoisuutta.

Keskivaikea tai vaikea munuaisten tai maksan vajaatoiminta: vasta-aiheinen.
Lievä munuaisten tai maksan vajaatoiminta: samanaikaista käyttöä pitää välttää.
Normaali munuaisten tai maksan toiminta: enintään 4 mg:n fesoterodiiniannoksen käytössä oltava varovainen.

Solifenasiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa solifenasiinin pitoisuutta.

Vaikea munuaisten vajaatoiminta: vasta-aiheinen.
Keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta: vasta-aiheinen.
Muilla potilailla enintään 5 mg:n solifenasiiniannoksen käytössä oltava varovainen.

Vardenafiili

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa vardenafiilin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen yli 75‑vuotiaille potilaille, muille ei suositella.

Alfutsosiini, silodosiini,
tadalafiili (erektiohäiriöiden hoitoon ja eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoitoon),
tamsulosiini, tolterodiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Ei suositella

Dutasteridi, imidafenasiini,
sildenafiili (erektiohäiriöiden hoitoon)

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Oksibutyniini 5 mg

Oksibutyniini Cmax ↑ 2-kertaiseksi, AUC ↑ 2-kertaiseksi
N-desetyylioksibutyniini Cmax ↔, AUC ↔

 

Anto ihon läpi:

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa oksibutyniinin pitoisuutta ihon läpi tapahtuneen annon jälkeen.

Käytössä oltava varovainen

Muut lääkkeet ja lääkeaineet

Kolkisiini

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa kolkisiinin pitoisuutta

Vasta-aiheinen munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille. Ei suositella muille potilaille.

Eliglustaatti

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli oletettavasti suurentaa eliglustaatin pitoisuutta.

Vasta-aiheinen heikoilla CYP2D6-metaboloijilla.
Vasta-aiheinen kohtalaisilla CYP2D6-metaboloijilla tai nopeilla metaboloijilla, jotka käyttävät jotakin voimakasta tai kohtalaista CYP2D6:n estäjää.
Käytössä kohtalaisille ja nopeille CYP2D6-metaboloijille oltava varovainen.
Nopeille CYP2D6-metaboloijille, jotka sairastavat lievää maksan vajaatoimintaa, on harkittava eliglustaattiannosta 84 mg/vrk.

Sinakalseetti

Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa sinakalseetin pitoisuutta.

Käytössä oltava varovainen

Raskaus ja imetys

Raskaus

Sporanoxia ei tule käyttää raskauden aikana lukuun ottamatta henkeä uhkaavia tapauksia, jolloin äidin odotettavissa oleva hyöty on suurempi kuin sikiölle mahdollisesti aiheutuvan haitan vaara (ks. kohta Vasta-aiheet).

Eläinkokeissa itrakonatsoli on osoittautunut lisääntymistoksiseksi (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Sporanoxin käytöstä raskauden aikana on vain vähän tietoa. Myyntiluvan myöntämisen jälkeisestä käytöstä on ilmoitettu synnynnäisiä poikkeavuuksia. Näissä tapauksissa on ollut luuston, urogenitaalialueen, kardiovaskulaarisia ja silmien epämuodostumia sekä kromosomaalisia epämuodostumia ja monen elimen epämuodostumia. Syy-yhteyttä Sporanoxiin ei ole vahvistettu.

Epidemiologiset tiedot altistumisesta itrakonatsolille raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana - tavallisimmin lyhytkestoista lääkitystä vulvovaginaalisen kandidiaasin hoitoon saaneita potilaita - eivät osoittaneet epämuodostumien riskin lisääntyneen verrattuna kontrollipotilaisiin, jotka eivät olleet altistuneet millekään tunnetuille teratogeeneille. Itrakonatsolin on rottamallissa osoitettu läpäisevän istukan.

Hedelmällisessä iässä olevat naiset

Hedelmällisessä iässä olevien Sporanoxia käyttävien naisten tulee käyttää ehkäisyä. Varmaa ehkäisyä tulee jatkaa Sporanox-hoidon päättymistä seuraaviin kuukautisiin saakka.

Imetys

Pieniä määriä itrakonatsolia erittyy rintamaitoon. Sporanox-hoidosta odotettuja hyötyjä tulee sen vuoksi punnita imetyksestä mahdollisesti aiheutuvaan riskiin nähden. Epävarmoissa tapauksissa potilaan ei tulisi imettää.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneidenkäyttökykyyn ei ole tehty. Ajoneuvolla ajettaessa ja koneita käytettäessä tulee ottaa huomioon mahdolliset haittavaikutukset, kuten huimaus, näköhäiriöt ja kuulon aleneminen (ks. kohta Haittavaikutukset).

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Kliinisissä tutkimuksissa ja/tai spontaaniraportoinnissa yleisimmin raportoituja Sporanox-kapselihoidon haittavaikutuksia olivat päänsärky, vatsakipu ja pahoinvointi. Vakavimpia haittavaikutuksia olivat vakavat allergiset reaktiot, sydämen vajaatoiminta/kongestiivinen sydämen vajaatoiminta/keuhkoedeema, haimatulehdus, vakava maksatoksisuus (mukaan lukien joitakin kuolemaan johtaneita akuutteja maksan vajaatoimintatapauksia) ja vakavat ihoreaktiot. Ks. jäljempänä Haittavaikutustaulukko, jossa tiedot esiintymistiheyksistä ja muista havaituista haittavaikutuksista, sekä lisätietoja muista vakavista vaikutuksista kohdasta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Haittavaikutustaulukko

Taulukossa luetellut haittavaikutukset on todettu Sporanox-kapseleilla toteutetuissa avoimissa ja kaksoissokkoutetuissa kliinisissä tutkimuksissa, joissa oli mukana 8499 ihon ja kynsien sieni-infektioihin hoitoa saanutta potilasta, sekä spontaaniraportoinnin perusteella.

Seuraavassa taulukossa esitetään haittavaikutukset elinjärjestelmäluokittain. Haittavaikutukset on esitetty kussakin elinjärjestelmäluokassa niiden ilmaantuvuuden mukaan seuraavan esitystavan mukaisesti: hyvin yleinen (1/10), yleinen (1/100, < 1/10), melko harvinainen (1/1 000, < 1/100), harvinainen (1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000).

Haittavaikutukset
Infektiot
Melko harvinainenSinuiitti, ylempien hengitysteiden infektio, nuha
Veri ja imukudos
HarvinainenLeukopenia
Immuunijärjestelmä
Melko harvinainen

Yliherkkyys*

HarvinainenSeerumitauti, angioedeema, anafylaktinen reaktio
Aineenvaihdunta ja ravitsemus
HarvinainenHypertriglyseridemia
Hermosto
YleinenPäänsärky
HarvinainenVapina, parestesiat, hypestesia, makuaistin häiriöt
Silmät
HarvinainenNäköhäiriöt (mukaan lukien kahtena näkeminen ja näön sumeneminen)
Kuulo ja tasapainoelin
HarvinainenTilapäinen tai pysyvä kuulon aleneminen*, tinnitus
Sydän
HarvinainenKongestiivinen sydämen vajaatoiminta*
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina
HarvinainenHengenahdistus
Ruoansulatuselimistö
YleinenVatsakipu, pahoinvointi
Melko harvinainenRipuli, oksentelu, ummetus, dyspepsia, ilmavaivat
HarvinainenHaimatulehdus
Maksa ja sappi
Melko harvinainenMaksan toiminnan poikkeavuudet

Harvinainen
Tuntematon

Vakava maksatoksisuus (mukaan lukien joitakin kuolemaan johtaneita akuutteja maksan vajaatoimintatapauksia)*, hyperbilirubinemia
Iho ja ihonalainen kudos
Melko harvinainenUrtikaria, ihottuma, kutina
HarvinainenToksinen epidermaalinen nekrolyysi, Stevens–Johnsonin oireyhtymä, akuutti yleistynyt eksantematoottinen pustuloosi, monimuotoinen punavihoittuma (erythema multiforme), eksfoliatiivinen dermatiitti, leukosytoklastinen vaskuliitti, alopesia, valoyliherkkyys
Munuaiset ja virtsatiet
HarvinainenPollakisuria
Sukupuolielimet ja rinnat
Melko harvinainenKuukautishäiriöt
HarvinainenErektiohäiriöt
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat
HarvinainenTurvotus
Tutkimukset
HarvinainenSuurentunut veren kreatiinifosfokinaasipitoisuus
* ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Seuraavassa esitetään luettelo Sporanox-oraaliliuoksella ja/tai Sporanoxin laskimoon annettavalla lääkemuodolla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa raportoiduista itrakonatsoliin liittyneistä haittavaikutuksista (haittavaikutus injektiokohdan tulehdus todettiin vain injektioantoreitin yhteydessä).

Veri ja imukudos: granulosytopenia,trombosytopenia.

Immuunijärjestelmä: anafylaktoidiset reaktiot.

Aineenvaihdunta ja ravitsemus:hyperglykemia, hyperkalemia, hypokalemia, hypomagnesemia.

Psyykkiset häiriöt: sekavuustila.

Hermosto:raajojen neuropatia*, heitehuimaus, uneliaisuus.

Sydän:sydämen vajaatoiminta, vasemman kammion vajaatoiminta, takykardia.

Verisuonisto: hypertensio, hypotensio.

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina: keuhkoedeema, dysfonia, yskä.

Ruoansulatuselimistö:ruoansulatuselimistön häiriöt.

Maksa ja sappi: maksan vajaatoiminta*, maksatulehdus, ikterus.

Iho ja ihonalainen kudos: punoittava ihottuma, runsas hikoilu.

Luusto, lihakset ja sidekudos:lihaskipu, nivelkipu.

Munuaiset ja virtsatiet: munuaisten vajaatoiminta, virtsankarkailu.

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat:yleistynyt turvotus, kasvojen turvotus, rintakipu, kuume, kipu, väsymys, vilunväreet.

Tutkimukset: suurentunut alaniiniaminotransferaasipitoisuus, suurentunut aspartaattiaminotransferaasipitoisuus, suurentunut veren alkalisen fosfataasin pitoisuus, suurentunut veren laktaattidehydrogenaasipitoisuus, suurentunut veren ureapitoisuus, suurentunut gammaglutamyylitransferaasipitoisuus, suurentunut maksaentsyymipitoisuus, poikkeavuudet virtsan analyysissä.

Pediatriset potilaat

Sporanox-kapseleiden turvallisuutta arvioitiin 165 iältään 1–17-vuotiaalla pediatrisella potilaalla, jotka osallistuivat 14 kliiniseen tutkimukseen (4 kaksoissokkoutettua, lumekontrolloitua tutkimusta, 9 avointa tutkimusta ja yhdessä tutkimuksessa oli avoimen jakson jälkeen kaksoissokkoutettu jakso). Nämä potilaat saivat vähintään yhden Sporanox-kapseliannoksen sieni-infektion hoitoon, ja heistä saatiin turvallisuustietoja.
Näiden kliinisten tutkimusten yhdistettyjen turvallisuustietojen perusteella pediatrisilla potilailla yleisesti raportoituja haittavaikutuksia olivat päänsärky (3,0 %), oksentelu (3,0 %), vatsakipu (2,4 %), ripuli (2,4 %), maksan toiminnan poikkeavuudet (1,2 %), hypotensio (1,2 %), pahoinvointi (1,2 %) ja urtikaria (1,2 %). Pediatrisilla potilailla esiintyneiden haittavaikutusten luonne oli yleensä samankaltainen kuin aikuisilla tutkittavilla, mutta niiden esiintyvyys oli pediatrisilla potilailla suurempi.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Oireet ja löydökset

Yliannoksen yhteydessä raportoidut haittavaikutukset ovat yleensä olleet samankaltaisia kuin itrakonatsolin käytön yhteydessä on raportoitu (ks. kohta Haittavaikutukset).

Hoito

Yliannostustapauksissa hoito on supportiivinen.

On suositeltavaa ottaa yhteyttä Myrkytystietokeskukseen viimeisimpien hoitosuositusten saamiseksi yliannoksen hoitoon.

Itrakonatsoli ei poistu elimistöstä hemodialyysillä.

Spesifistä vastavaikuttajaa ei tunneta.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Systeemiset sienilääkkeet, triatsolijohdokset, ATC-koodi J02AC02.

Itrakonatsoli on triatsolijohdannainen, jolla on laajaspektrinen vaikutus.

Tutkimukset in vitro ovat osoittaneet itrakonatsolin estävän ergosterolin muodostumista sienisoluissa. Ergosteroli on elintärkeä ainesosa sienten soluseinämässä. Ergosterolin muodostumisen estäminen johtaa sienen kasvun estymiseen.
Farmakokineettiset/farmakodynaamiset suhteet: Itrakonatsolin, ja triatsolien yleensäkin, farmakokineettiset/farmakodynaamiset suhteet tunnetaan huonosti.

Itrakonatsolin CLSI:n mukaiset raja-arvot on määritelty ainoastaan Candida spp.:lle pinnallisten sieni-infektioiden osalta (CLSI M27-A2). CLSI:n mukaiset raja-arvot ovat: vastustuskyvytön < 0,125, vastustuskyvytön ja annosriippuvainen 0,25−0,5, ja resistentti > 1 μg/ml. Selittäviä CLSI:n mukaisia raja-arvoja ei ole osoitettu rihmasienille.

Itrakonatsolin EUCAST-raja-arvot on määritetty lajeille Aspergillus flavus, A. fumigatus, A. nidulans ja A. terreus, ja ne ovat: herkkä ≤ 1 mg/l, resistentti > 2 mg/l. EUCAST-raja-arvot pitää määrittää vielä itrakonatsolille ja Candida spp:lle.

Tutkimukset in vitro ovat osoittaneet, että itrakonatsoli estää monien ihmiselle patogeenisten sienten kasvua ≤ 1 μg:n pitoisuuksina. Näitä ovat: Candida spp. (Candida albicans, Candida tropicalis, Candida parapsilosis ja Candida dubliniensis mukaan lukien), Aspergillus spp., Blastomyces dermatitidis, Cladosporium spp., Coccidioides immitis, Cryptococcus neoformans, Geotrichum spp., Histoplasma spp., mukaan lukien H. capsulatum, Paracoccidioides brasiliensis, Penicillium marneffei, Sporothrix schenckii ja Trichosporon spp. Itrakonatsolilla todettiin aktiivisuutta in vitro myös lajeja Epidermophyton floccosum, Fonsecaea spp., Malassezia spp., Microsporum spp., Pseudallescheria boydii, Trichophyton spp. vastaan sekä monia muita hiivoja ja sieniä vastaan.

Candida-lajeista itrakonatsoli tehoaa huonoimmin Candida krusei-, Candida glabrata- ja Candida guillermondii -lajeihin, ja in vitro -tutkimuksissa jotkut isolaatit ovat poikkeuksetta osoittautuneet resistenteiksi itrakonatsolille.
Tärkeimmät sienilajit, joiden kasvua itrakonatsoli ei estä ovat Zygomycetes (esim. Rhizopus spp., Rhizomucor spp., Mucor spp. ja Absidia spp.), Fusarium spp., Scedosporium spp. ja Scopulariopsis spp.

Atsoliresistenssi näyttää kehittyvän hitaasti ja se johtuu usein monista geneettisistä mutaatioista. Kuvattuja mekanismeja ovat ERG11:n yliekspressio, joka koodaa kohde-entsyymin 14α-demetylaasia, ERG11:n pistemutaatiot, jotka johtavat alentuneeseen kohdeaffiniteettiin, ja/tai transportterien yliekspressio, joka johtaa lisääntyneeseen ulospumppaukseen (ns. effluksi). Ristiresistenssiä atsoleihin kuuluvien atsolijohdosten kanssa on havaittu Candida spp:n sisällä, vaikka resistenssi yhtä samaan luokkaan kuuluvaa atsolia kohtaan ei välttämättä merkitse resistenssiä muita atsoljohdoksia kohtaan. Itrakonatsoliresistenttejä Aspergillus fumigatus -kantoja on raportoitu.

Farmakokinetiikka

Yleiset farmakokineettiset ominaisuudet. Itrakonatsolin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2−5 tunnissa oraalisesti annettuna. Koska itrakonatsolin farmakokinetiikka on epälineaarinen, se kertyy toistuvassa annossa plasmaan. Vakaan tilan pitoisuus saavutetaan yleensä noin 15 päivän kuluessa, jolloin Cmax-arvot ovat suun kautta otetuilla annoksilla 100 mg kerran vuorokaudessa 0,5 μg/ml, 200 mg kerran vuorokaudessa 1,1 μg/ml ja 200 mg kaksi kertaa vuorokaudessa 2,0 μg/ml. Itrakonatsolin terminaalinen puoliintumisaika on kerta-annoksen jälkeen yleensä 16−28 tuntia ja se pitenee toistuvassa annossa 34−42 tuntiin. Lääkityksen lopettamisen jälkeen itrakonatsolin pitoisuus plasmassa vähenee lähes havaitsemattomalle tasolle 7−14 päivän kuluessa käytetystä annoksesta ja hoidon kestosta riippuen. Itrakonatsolin keskimääräinen kokonaispuhdistuma plasmasta on laskimoon tapahtuneen annon jälkeen 278 ml/min. Itrakonatsolin puhdistuma pienenee suurempia annoksia käytettäessä, koska maksametabolia saturoituu.

Imeytyminen. Itrakonatsoli imeytyy nopeasti oraalisen annon jälkeen. Muuttumattoman lääkeaineen huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2−5 tunnissa kapselin nielemisen jälkeen. Itrakonatsolilla todettu absoluuttinen oraalinen hyötyosuus on noin 55 %. Suurin oraalinen hyötyosuus saavutetaan, kun kapselit otetaan välittömästi täysipainoisen aterian jälkeen.
Itrakonatsolikapselin imeytyminen vähenee, jos potilaan mahan happamuus on vähentynyt, kuten mahahapon eritystä estäviä lääkkeitä (esim. H2-reseptorin salpaajia, protonipumpun estäjiä) käyttävillä potilailla tai tiettyjen sairauksien seurauksena aklorhydriaa sairastavilla potilailla (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet sekä Yhteisvaikutukset). Itrakonatsolin imeytyminen tällä potilasryhmällä lisääntyy paastotilassa, kun Sporanox-kapselit otetaan happoja sisältävän juoman kanssa (esim. [ei kevyt] kolajuoma). Kun Sporanox-kapseleita otettiin 200 mg:n kerta-annos paastotilassa kolajuoman (ei kevytkolajuoman) kanssa ranitidiiniesilääkityksen (H2-reseptorin salpaaja) jälkeen, itrakonatsolin imeytyminen oli samanveroista sen kanssa, että Sporanox-kapseli otettiin yksinään (ks. kohta Yhteisvaikutukset).
Kapselilääkemuodosta saatava itrakonatsolialtistus on pienempi kuin altistus samasta annoksesta oraaliliuosta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Jakautuminen. Suurin osa plasmassa olevasta itrakonatsolista on proteiineihin sitoutuneena (99,8 %), jolloin albumiini on pääasiallinen sitova aineosa (99,6 % hydroksimetaboliitin osalta). Sillä on myös merkittävä affiniteetti lipideihin. Vain 0,2 % plasmassa olevasta itrakonatsolista on vapaana lääkeaineena. Itrakonatsolin näennäinen jakautumistilavuus elimistössä on suuri (> 700 l), mikä viittaa sen laajaan jakautumiseen kudoksiin: keuhkoissa, munuaisissa, maksassa, luissa, mahassa, haimassa ja lihaksissa pitoisuuden todettiin olevan 2−3 kertaa suurempi kuin vastaavat pitoisuudet plasmassa, ja kertymä keratiinikudoksiin, etenkin ihoon, on jopa neljä kertaa suurempi. Aivo-selkäydinnesteessä pitoisuudet ovat huomattavasti pienemmät kuin plasmassa, mutta aivo-selkäydinnesteessä on kuitenkin osoitettu teho infektioita vastaan.

Biotransformaatio. Itrakonatsoli metaboloituu pääosin maksassa useiksi metaboliiteiksi. In vitro -tutkimukset osoittivat, että CYP3A4 on tärkein itrakonatsolin metaboliaan osallistuva entsyymi. Pääasiallinen metaboliitti on hydroksi-itrakonatsoli, jolla on itrakonatsoliin verrattava antimykoottinen teho in vitro. Tämän metaboliitin pienin pitoisuus plasmassa on noin kaksinkertainen itrakonatsoliin verrattuna.

Eliminaatio. Itrakonatsoli erittyy pääasiassa vaikuttamattomina metaboliitteina virtsaan (35 %) ja ulosteisiin (54 %) yhden viikon kuluessa oraaliliuoksen nielemisestä. Laskimoon annetusta itrakonatsolista ja sen aktiivisesta metaboliitista hydroksi-itrakonatsolista erittyy munuaisten kautta alle 1 % annoksesta. Suun kautta annetun radioaktiivisesti merkityn annoksen perusteella muuttumatonta lääkeainetta erittyy ulosteisiin 3−18 % annoksesta.

Keratiinikudoksessa olevan itrakonatsolin uudelleenjakaantuminen näyttää olevan vähäistä, itrakonatsolin erittyminen näistä kudoksista liittyy orvaskeden uudelleenkasvuun. Plasmasta poiketen pitoisuudet säilyvät ihossa 2−4 viikkoa neljän viikon pituisen hoidon lopettamisen jälkeen ja kynnen keratiinissa - missä itrakonatsolia on havaittavissa jo viikon kuluessa hoidon aloittamisen jälkeen - vähintään kuusi kuukautta kolmen kuukauden pituisen hoitojakson päättymisen jälkeen.

Erityisryhmät

Maksan vajaatoimintaa sairastavat. Itrakonatsoli metaboloituu pääasiassa maksassa. Farmakokineettinen tutkimus tehtiin 6 terveellä ja 12 kirroosia sairastavalla tutkittavalla, joille annettiin 100 mg:n kerta-annos itrakonatsolia kapselimuodossa. Kirroosia sairastavilla potilailla todettiin terveisiin tutkittaviin verrattuna tilastollisesti merkitsevä itrakonatsolin keskimääräisen Cmax-arvon pieneneminen (47 %) ja eliminaation puoliintumisajan pidentyminen kaksinkertaiseksi (37 ± 17 tuntia vs 16 ± 5 tuntia). Kirroosia sairastavien potilaiden kokonaisaltistus oli AUC-arvon perusteella kuitenkin samankaltainen kuin terveillä tutkittavilla. Itrakonatsolin pitkäaikaiskäytöstä maksakirroosia sairastavilla potilailla ei ole tietoa (ks. kohdat Annostus ja antotapa sekä Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat. Suun kautta otettavan itrakonatsolin käytöstä munuaisten vajaatoimintaa sairastavien hoidossa on vain vähän tietoa. Farmakokineettisessä tutkimuksessa annettiin 200 mg:n itrakonatsolikerta-annos (neljä 50 mg:n kapselia) kolmelle munuaisten vajaatoimintaa sairastavalle potilasryhmälle (uremia: n = 7, hemodialyysi: n = 7 ja jatkuva peritoneaalidialyysi: n = 5). Ureemisilla tutkimuspotilailla, joiden keskimääräinen kreatiniinipuhdistuma oli 13 ml/min × 1,73 m2, altistus oli AUC-arvon perusteella hieman pienempi verrattuna normaaliväestön muuttujiin. Hemodialyysin tai jatkuvan peritoneaalidialyysin ei tässä tutkimuksessa osoitettu vaikuttavan merkityksellisesti itrakonatsolin farmakokinetiikkaan (Tmax, Cmax ja AUC0-8h). Kaikissa kolmessa ryhmässä todettiin tutkittavien välillä huomattavaa vaihtelua plasman pitoisuus-aika-profiilissa.
Laskimoon annetun kerta-annoksen jälkeen itrakonatsolin keskimääräiset terminaaliset puoliintumisajat olivat lievää (määritelmä tässä tutkimuksessa CrCl 50–79 ml/min), keskivaikeaa (määritelmä tässä tutkimuksessa CrCl 20–49 ml/min) ja vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (määritelmä tässä tutkimuksessa CrCl < 20 ml/min) sairastavilla potilailla samankaltaiset kuin terveillä tutkittavilla (keskiarvojen vaihteluväli 42–49 tuntia munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla vs 48 tuntia terveillä tutkittavilla). Keskivaikeaa ja vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kokonaisaltistus itrakonatsolille oli AUC-arvon perusteella noin 30 % (keskivaikea munuaisten vajaatoiminta) ja 40 % (vaikea munuaisten vajaatoiminta) pienempi verrattuna tutkittaviin, joiden munuaisten toiminta oli normaali.
Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden itrakonatsolin pitkäaikaiskäytöstä ei ole tietoja. Dialyysi ei vaikuta itrakonatsolin eikä hydroksi-itrakonatsolin puoliintumisaikaan eikä puhdistumaan (ks. kohdat Annostus ja antotapa sekä Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat. Itrakonatsolin käytöstä pediatristen potilaiden hoitoon on vähän farmakokineettistä tietoa. Kliinisissä farmakokineettisissä tutkimuksissa itrakonatsolia annettiin 5 kuukauden – 17 vuoden ikäisille lapsille ja nuorille kapseleina, oraaliliuoksena tai laskimoon. Kapseleina ja oraaliliuoksena annetut yksittäiset annokset olivat 1,5–12,5 mg/kg/vrk, joita annettiin kerran tai kaksi kertaa vuorokaudessa. Laskimoon annettavaa lääkemuotoa annettiin joko 2,5 mg/kg kerta-infuusiona tai 2,5 mg/kg kerran tai kaksi kertaa vuorokaudessa annettavana infuusiona. Kun vuorokausiannos oli sama, kaksi kertaa vuorokaudessa annetusta annoksesta saadut huippupitoisuudet ja alimmat pitoisuudet olivat verrannolliset aikuisille annetusta kerta-annoksesta vuorokaudessa saatuihin pitoisuuksiin. Itrakonatsolin AUC-arvon ja kokonaispuhdistuman ei havaittu olevan merkittävästi iästä riippuvainen, mutta iän ja itrakonatsolin jakautumistilavuuden, Cmax-arvon ja terminaalisen eliminaationopeuden välillä havaittiin olevan heikko yhteys. Itrakonatsolin näennäinen puhdistuma ja jakautumistilavuus vaikuttivat olevan suhteessa painoon.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Itrakonatsoli

Hiirillä, rotilla, marsuilla ja koirilla tehdyt tutkimukset itrakonatsolin akuutista oraalisesta toksisuudesta osoittivat sillä laajan turvallisuusmarginaalin (3–16-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan [mg/m2] perusteella).

Itrakonatsoli ei ole rotilla ja hiirillä primaari karsinogeeni, kun annetut annokset ovat enintään 20 mg/kg (rotilla) ja 80 mg/kg (hiirillä).

Itrakonatsolin prekliiniset tiedot eivät antaneet viitteitä genotoksisuudesta, ensisijaisesta karsinogeenisyydestä tai hedelmällisyyden heikentymisestä. Suurilla annoksilla, jotka olivat rotilla 40 mg/kg/vrk ja 80 mg/kg/vrk (1- ja 2-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan perusteella) vaikutuksia todettiin lisämunuaiskuoressa, maksassa ja mononukleaarisessa fagosyyttijärjestelmässä, mutta suositusten mukaisessa kliinisessä käytössä merkitys näyttää pieneltä. Käytettäessä suuria annoksia itrakonatsolin todettiin aiheuttavan emoon kohdistuvan toksisuuden, sikiötoksisuuden ja teratogeenisuuden annosriippuvaista lisääntymistä rotilla ja hiirillä. Itrakonatsolin pitkäaikaisen annon jälkeen nuorilla koirilla havaittiin yleistä luuntiheyden alenemista (toksisuutta ei havaittu, kun annokset olivat enintään 20 mg/kg [2-kertainen kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan perusteella]), rotilla taas havaittiin luulevyn aktiivisuuden heikkenemistä, suurien luiden zona compactan ohenemista ja luiden haurastumista.

Lisääntymistoksisuus
Itrakonatsolin havaittiin aiheuttavan rotille ja hiirille emoon kohdistuvan toksisuuden, sikiötoksisuuden ja teratogeenisuuden annosriippuvaista lisääntymistä, kun annokset olivat 40, 80 ja 160 mg/kg (0,5-, 1- ja 4-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan perusteella). Rotilla teratogeenisuus ilmeni vakavina luuston kehityshäiriöinä, hiirillä taas se ilmeni aivotyränä ja suurikielisyytenä. Kaniineilla ei todettu teratogeenisia vaikutuksia, kun annos oli enintään 80 mg/kg (4-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan perusteella).

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Kapselin ydin: hypromelloosi, makrogoli, sokeripelletit (koostuvat maissitärkkelyksestä, puhdistetusta vedestä ja sakkaroosista [yksi kapseli sisältää 154−176 mg sakkaroosia]).

Kapselikuori: liivate, erytrosiini (E 127), indigotiinisulfonaatti (E 132), titaanidioksidi (E 171).

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SPORANOX kapseli, kova
100 mg 6 fol (10,63 €), 14 fol (24,09 €), 28 fol (47,18 €), 60 fol (97,70 €)

PF-selosteen tieto

6, 14, 28 ja 60 kapselia. PVC/LDPE/PVDC/alumiini-läpipainopakkaus.

Valmisteen kuvaus:

Kova liivatekapseli, sininen läpikuultamaton yläosa ja vaaleanpunainen läpinäkyvä alaosa.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Kapselit on nieltävä kokonaisina.

Korvattavuus

SPORANOX kapseli, kova
100 mg 6 fol, 14 fol, 28 fol, 60 fol

  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

J02AC02

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

04.05.2020

Yhteystiedot

JANSSEN-CILAG OY
Vaisalantie 2
02130 Espoo


020 753 1300
www.janssen.com/finland
jacfi@its.jnj.com
Vain tekstiviestit: 04573 950 730