Vertaa PF-selostetta

THYROGEN injektiokuiva-aine, liuosta varten 0,9 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi Thyrogen-injektiopullo sisältää 0,9 mg:n nimellismäärän tyreotropiini alfaa. Käyttövalmiiksi saattamisen jälkeen Thyrogen-injektiopullo sisältää 0,9 mg tyreotropiini alfaa 1,0 ml:aa kohti.

Lääkemuoto

Injektiokuiva-aine, liuosta varten.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Thyrogen on indikoitu käytettäväksi radiojodigammakuvauksen kanssa tai ilman sitä seerumin tyreoglobuliinipitoisuusmäärityksen (Tg) yhteydessä kilpirauhasjäämien sekä hyvin erilaistuneen kilpirauhassyövän toteamiseksi potilailla, jotka saavat hormonisuppressiohoitoa (THST:tä) kilpirauhasen poistoleikkauksen jälkeen.

Hyvin erilaistunutta kilpirauhaskarsinoomaa sairastavia, pienen riskin potilaita, joilla ei ole mitattavia seerumin Tg-pitoisuuksia THST:n aikana ja joilla Tg-pitoisuudet eivät suurene stimuloitaessa rhTSH:lla, voidaan seurata määrittämällä rhTSH:lla stimuloituja Tg-pitoisuuksia.

Thyrogen on indikoitu stimulaatiota varten ennen 30–100 mCi:n (1,1–3,7 GBq:n) suuruisen radiojodiannoksen antamista kilpirauhaskudosjäänteiden radiojodiablaatiohoidossa potilaille, joilta on poistettu kilpirauhanen kokonaan tai lähes kokonaan hyvin erilaistuneen kilpirauhassyövän vuoksi ja joilla ei ole viitteitä kilpirauhassyövän etäpesäkkeistä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Ehto

Valmistetta saa antaa vain sellaisen lääkärin valvonnassa, joka on perehtynyt kilpirauhassyövän hoitoon.

Annostus ja antotapa

Annostus
Suositeltava annostus on kaksi annosta 0,9 mg alfatyreotropiinia annettuna vain lihakseen 24 tunnin välein.

Pediatriset potilaat
Koska Thyrogen-valmisteen käytöstä lapsilla ei ole tietoja, Thyrogen-valmistetta saa antaa lapsille vain poikkeustilanteissa.

Iäkkäät
Kontrolloitujen kliinisten tutkimusten tulokset osoittavat, että Thyrogen-valmisteen turvallisuus ja teho alle 65-vuotiailla potilailla eivät eroa valmisteen turvallisuudesta ja tehosta yli 65-vuotiailla potilailla, kun Thyrogen-valmistetta käytetään diagnostisiin tarkoituksiin.

Iäkkäiden annosta ei tarvitse muuttaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Potilaat, joilla on munuaisten/maksan vajaatoiminta
Myyntiluvan myöntämisen jälkeisestä valvonnasta saadut tiedot ja julkaistut tiedot viittaavat siihen, että Thyrogen-valmisteen eliminaatio on merkittävästi hitaampaa dialyysipotilailla, joilla on terminaalivaiheen munuaissairaus (ESRD), minkä vuoksi kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) pitoisuudet pysyvät suurentuneina useita vuorokausia hoidon jälkeen. Tämä voi suurentaa päänsäryn ja pahoinvoinnin riskiä. Thyrogen-valmisteen muunlaisesta annostelusta terminaalivaiheen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ei ole tehty tutkimuksia, minkä vuoksi ohjeita annostuksen vähentämiseksi tässä potilasryhmässä ei ole.

Sädehoitolääkärin on valittava huolella sopiva radiojodin aktiivisuus potilaille, joilla on merkittävä munuaisten vajaatoiminta.

Thyrogen-valmisteen käyttö maksan vajaatoimintapotilaille ei vaadi erityisten seikkojen huomioimista.

Antotapa
Sen jälkeen kun valmiste on sekoitettu veteen injektioita varten, 1,0 ml liuosta (0,9 mg alfatyrotropiinia) annetaan lihaksensisäisesti pakaralihakseen. Ohjeet lääkevalmisteen saattamiseksi käyttökuntoon ennen antamista, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Jos radioaktiivista jodia annetaan kuvantamista tai ablaatiota varten, radioaktiivinen jodi on annettava 24 tunnin kuluttua viimeisestä Thyrogen-injektiosta. Diagnostinen skintigrafia on tehtävä 48–72 tunnin kuluttua radioaktiivisen jodin annosta, kun taas ablaation jälkeistä skintigrafiaa voidaan siirtää useita päiviä myöhemmäksi, jotta taustasäteily heikentyy.

Diagnostisen seerumin tyreoglobuliinin (Tg) seurantatestiä varten seeruminäyte pitää ottaa 72 tuntia viimeisen Thyrogen-injektion jälkeen.
Thyrogen-valmisteen käytössä Tg-testauksen yhteydessä niiden potilaiden seurannassa, joilta on poistettu hyvin erilaistunut kilpirauhassyöpä, on noudatettava virallisesti hyväksyttyä hoitokäytäntöä.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys nauta- tai ihmisperäiselle tyreotropiinille (TSH) tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
  • Raskaus (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Thyrogen-valmistetta ei saa antaa laskimoon.
Thyrogen-valmisteen antamisen jälkeinen koko kehon gammakuvaus (WBS) sekä Tg-määritys vaihtoehtona kilpirauhashormonihoidon keskeytykselle takaa suurimman kilpirauhasjäämien tai syövän havaitsemisherkkyyden. Thyrogen-valmisteen käytön yhteydessä saattaa esiintyä vääriä negatiivisia tuloksia. Mikäli kuitenkin on vahvasti syytä epäillä metastaattista sairautta, varmistavaa koko kehon gammakuvausta (WBS) ja Tg-määrityksen tekemistä tulisi harkita keskeytyksen yhteydessä.
Tg-autovasta-aineita (TgAb) saattaa olla 18–40 %:lla erilaistunutta kilpirauhassyöpää sairastavista potilaista, ja ne voivat aiheuttaa vääriä negatiivisia seerumin Tg-mittaustuloksia. Näin ollen tarvitaan sekä TgAb:n että Tg:n määrityksiä.

Ennen Thyrogen-valmisteen käyttöä iäkkäille, suuren riskin potilaille käytön turvallisuus on arvioitava tarkoin, jos potilailta ei ole poistettu kilpirauhasta ja jos heillä on jokin sydänsairaus (esim. läppävika, kardiomyopatia, sepelvaltimotauti ja aiempi tai nykyinen takyarytmia, kuten eteisvärinä).

Thyrogen-valmisteen tiedetään aiheuttavan ohimenevää mutta merkittävää seerumin kilpirauhashormonipitoisuuden suurenemista, kun sitä annetaan potilaille, joilla on huomattavia määriä kilpirauhaskudosta jäljellä kilpirauhasen alueella. Jos potilaalla on merkittäviä kilpirauhaskudosjäänteitä, valmistetta on käytettävä varoen ja otettava huomioon potilaskohtainen hyöty ja riski.

Vaikutus kasvainten kasvuun ja/tai kokoon
Useilla kilpirauhassyöpäpotilailla on raportoitu kasvainten lisääntynyttä kasvua diagnostisiin menetelmiin vaaditun kilpirauhashormonihoidon keskeytyksen aikana, minkä on katsottu johtuvan siihen liittyneestä pitkäkestoisesta TSH-pitoisuuden suurenemisesta.
Teoreettisesti on mahdollista, että Thyrogen, kuten kilpirauhashormonin käytön lopettaminenkin, saattaa stimuloida kasvaimen kasvua. Tyreotropiini alfalla, joka nostaa lyhytaikaisesti seerumin TSH-pitoisuuksia, ei kliinisissä tutkimuksissa ole raportoitu tapauksia, joissa kasvain olisi kasvanut.

Thyrogen-valmisteen annon jälkeisen TSH-pitoisuuden suurenemisen takia metastaattista kilpirauhassyöpää sairastavilla potilailla, erityisesti etäpesäkkeiden ollessa umpinaisissa paikoissa, kuten aivoissa, selkäytimessä tai silmäkuopassa, tai jos sairaus tunkeutuu kaulaan, voi esiintyä kasvaimen suurenemisen aiheuttamaa paikallista turvotusta tai verenvuotoa näiden etäpesäkkeiden kohdalla. Tämä voi johtaa akuutteihin oireisiin, jotka riippuvat kudoksen anatomisesta sijainnista. Potilailla, joilla on etäpesäkkeitä keskushermostossa, on esiintynyt esimerkiksi hemiplegiaa, hemipareesia ja näönmenetystä. Thyrogen-valmisteen annon jälkeen on myös raportoitu kurkunpään turvotusta, trakeotomiaa edellyttäviä hengitysvaikeuksia ja kipua etäpesäkkeen kohdalla. Esihoitoa kortikosteroideilla suositellaan harkittavaksi potilaille, joilla paikallinen kasvaimen suureneminen voi heikentää vitaaleja anatomisia rakenteita.

Natrium
Tämä lääkevalmiste sisältää vähemmän kuin 1 mmol natriumia (23 mg) injektiota kohti, eli se on lähes natriumiton.

Yhteisvaikutukset

Thyrogen-valmisteen ja muiden lääkkeiden välisiä interaktioita ei ole tutkittu. Kliinisissä kokeissa ei ole havaittu yhteisvaikutuksia Thyrogen-valmisteen ja sen kanssa samanaikaisesti käytettyjen kilpirauhashormonien trijodityroniinin (T3) ja tyroksiinin (T4) välillä.

Thyrogen-valmisteen käyttö mahdollistaa radiojodigammakuvaukset, kun potilaiden kilpirauhaset toimivat normaalisti kilpirauhashormonisuppressiohoidon aikana. Radiojodin kinetiikasta saadut tiedot osoittavat, että radiojodin puhdistuma on noin 50 % suurempi eutyreoottisessa tilassa kuin hypotyreoottisessa tilassa, jos potilaan munuaisten toiminta on heikentynyt. Tästä seuraa, että elimistöön jää kuvausajankohtana vähemmän radiojodia, mikä on otettava huomioon valittaessa radiojodigammakuvantamisessa käytettävän radiojodin aktiivisuutta.

Raskaus ja imetys

Raskaus
Thyrogen-valmisteella ei ole tehty eläinten lisääntymistutkimuksia.

Ei tiedetä, voiko Thyrogen aiheuttaa sikiövaurioita raskaana oleville potilaille ja vaikuttaako Thyrogen lisääntymiskykyyn.

Thyrogen-valmisteen käyttö kokokehon radiojodigammakuvauksessa on vasta-aiheista raskauden aikana, koska sikiö altistuisi tämän seurauksena suurelle radioaktiivisuusannokselle.

Imetys
Ei tiedetä, erittyvätkö tyreotropiini alfa / tyreotropiini alfan aineenvaihduntatuotteet äidinmaitoon. Imeväiseen lapseen kohdistuvaa riskiä ei voida poissulkea. Thyrogen-valmistetta ei saa käyttää imetyksen aikana.

Hedelmällisyys
Ei tiedetä, vaikuttaako Thyrogen ihmisten hedelmällisyyteen.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Thyrogen saattaa heikentää ajokykyä tai kykyä käyttää koneita, sillä pyörrytystä ja päänsärkyä on raportoitu.

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Yleisimpinä haittavaikutuksina on raportoitu pahoinvointia (n. 11 %:lla potilaista) ja päänsärkyä (n. 6 %:lla potilaista).

Haittavaikutusluettelo taulukossa
Taulukossa mainitut haittavaikutukset sisältävät sekä kuudesta prospektiivisesta lääketutkimuksesta raportoidut haittatapahtumat (N = 481) että Thyrogen-valmisteen markkinoille tulon jälkeen Genzymelle ilmoitetut haittatapahtumat.

Kussakin yleisyysluokassa haittavaikutukset on esitetty vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä. Raportoitujen haittavaikutusten yleisyys on luokiteltu hyvin yleiseksi (≥ 1/10), yleiseksi (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinaiseksi (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinaiseksi (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinaiseksi (< 1/10 000) ja tuntemattomaksi (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).'

MedDRA
elinjärjestelmäluokka

Hyvin YleinenYleinenMelko harvinainenTuntematon
Infektiot  influenssa 
Hyvän- ja pahanlaatuiset kasvaimet (mukaan lukien kystat ja polyypi)   kasvaimen turvotus, etäpesäkkeisiin liittyvä kipu
Hermosto huimaus, päänsärkymakuaistin puute, makuhäiriö, tuntoharhataivohalvaus, vapina
Sydän   tykytys
Verisuonisto   punastelu
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina   dyspnea
Ruoansulatuselimistöpahoinvointioksenteluripuli 
Iho ja ihonalainen kudos  nokkosrokko, ihottumapruritus, hyperhydroosi
Luusto, lihakset ja sidekudos  niskakipu, selkäkipunivelkipu, lihaskipu
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat väsymys, voimattomuusinfluenssan kaltainen sairaus, kuume, vilunpuistatukset, kuumotusepämukavuus, kipu, kutina, ihottuma ja urtikaria injektiokohdassa
Tutkimukset   TSH alentunut

Kuvaus valikoiduista haittavaikutuksista
Erittäin harvoja hypertyreoosi- tai eteisvärinätapauksia on havaittu, kun Thyrogen 0,9 mg on annettu potilaille, joilla on jäljellä joko osa kilpirauhasesta tai koko kilpirauhanen.

Yliherkkyyden ilmaantumista on raportoitu melko harvoin sekä kliinisessä että myynnin aikaisessa käytössä nokkosrokkona, ihottumana, kutinana, kuumina aaltoina ja hengitystieoireina ja -löydöksinä.

Kliinisissä tutkimuksissa (N = 481) yhdellekään potilaalle ei kehittynyt vasta-aineita tyreotropiini alfalle yhden käyttökerran eikä valmisteen toistuvan rajoitetun käytönkään (27 potilasta) jälkeen. TSH-kokeita ei suositella tehtäväksi Thyrogen-valmisteen antamisen jälkeen. Vasta-aineita, jotka voivat häiritä säännöllisessä seurannassa tehtäviä endogeenisia TSH-kokeita, ei voida poissulkea.

Thyrogen-hoidon jälkeen voi esiintyä kilpirauhaskudosjäänteiden tai etäpesäkkeiden suurenemista. Tämä voi johtaa akuutteihin oireisiin, jotka riippuvat kudoksen anatomisesta sijainnista. Potilailla, joilla on etäpesäkkeitä keskushermostossa, on esiintynyt esimerkiksi hemiplegiaa, hemipareesia tai näönmenetystä. Thyrogen-valmisteen annon jälkeen on myös raportoitu kurkunpään turvotusta, trakeotomiaa edellyttäviä hengitysvaikeuksia ja kipua etäpesäkkeen kohdalla. Esihoitoa kortikosteroideilla suositellaan harkittavaksi potilaille, joilla paikallinen kasvaimen suureneminen voi heikentää vitaaleja anatomisia rakenteita.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Tiedot suositeltua suuremmista annoksista rajoittuvat kliinisiin tutkimuksiin ja erikoishoito-ohjelmiin. Kolme kliinisiin tutkimuksiin osallistunutta potilasta ja yksi erikoishoito-ohjelmaan osallistunut potilas ovat saaneet oireita saatuaan Thyrogen-valmistetta suositeltua suurempina annoksina. Kaksi potilasta sai haittavaikutuksena pahoinvointia lihakseen annetun 2,7 mg annoksen jälkeen. Yksi näistä potilaista sai myös heikkoutta, huimausta ja päänsärkyä. Kolmas potilas sai pahoinvointia, oksentelua ja kuumia aaltoja lihakseen annetun 3,6 mg annoksen jälkeen. Erikoishoito-ohjelmassa ollut 77-vuotias potilas, jolla oli metastasoinut kilpirauhasen syöpä mutta jolle ei ollut tehty kilpirauhasen poistoleikkausta, sai kuuden päivän aikana neljä 0,9 mg:n Thyrogen-annosta, ja sai kaksi päivää myöhemmin eteisvärinän, sydämen vajaatoiminnan ja kuolemaan johtaneen sydäninfarktin.

Yksi kliiniseen tutkimukseen osallistunut potilas koki haittavaikutuksia saatuaan Thyrogen-valmistetta laskimoon. Hän sai 0,3 mg Thyrogen-valmistetta yhtenä bolusannoksena laskimoon. Hänelle ilmaantui 15 minuutin kuluttua voimakasta pahoinvointia, oksentelua, hikoilua, hypotensiota ja takykardiaa.

Yliannostuksen hoidoksi suositellaan nestetasapainon palauttamista; lisäksi voidaan myös harkita pahoinvointilääkkeen antamista.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Aivolisäkkeen etulohkon hormonit ja analogit. Tyreotropiini alfan ATC-koodi: H01AB01.

Vaikutusmekanismi
Tyreotropiini alfa (yhdistelmä-TSH) on yhdistelmä-DNA-tekniikalla valmistettu heterodimeerinen glykoproteiini. Se koostuu kahdesta epäkovalenttisesti toisiinsa sitoutuneesta alayksiköstä. cDNAt koodaavat 92 aminohappotähteen alfa-alayksikköosan, jossa on kaksi N-sidoksista glykosylaatiokohtaa sekä 118 aminohappotähteen beetaosan, jossa on yksi N-sidoksinen glykosylaatiokohta. Tyreotropiini alfan biokemialliset ominaisuudet ovat verrattavissa luonnollisen, ihmisen TSH:n (Thyroid Stimulating Hormone, kilpirauhasta stimuloiva hormoni) ominaisuuksiin. Tyreotropiini alfan sitoutuminen kilpirauhasen epiteelisolujen TSH-reseptoreihin stimuloi jodin kertymistä ja organifikaatiota rauhaseen, ja se kiihdyttää myös tyreoglobuliinin, trijodityroniinin (T3) ja tyroksiinin (T4) synteesiä ja vapautumista.

Potilaille, joilla on hyvin erilaistunut kilpirauhassyöpä, suoritetaan joko täydellinen tai lähes täydellinen kilpirauhasen poistoleikkaus. Oikean jäännöskilpirauhas- tai -syöpädiagnoosin tekeminen radiojodigammakuvauksella tai tyreoglobuliinikokeella sekä jäännöskilpirauhasen radiojodihoito edellyttävät suuria seerumin TSH-pitoisuuksia, joilla joko radiojodin otto ja/tai tyreoglobuliinin vapautuminen stimuloituu. TSH-pitoisuuden suurentamisen standardimenetelmä on ollut potilaiden kilpirauhashormonisuppressiohoidon (THST) keskeyttäminen. Tämä aiheuttaa potilaille yleensä hypotyreoosin löydöksiä ja oireita. Thyrogen-valmisteen käytöllä saavutetaan radiojodin oton ja tyreoglobuliinin vapautumisen edellyttämä TSH-stimulaatio, mutta samalla potilaat pysyvät eutyreoottisina THST-hoidolla. Näin vältytään hypotyreoosiin liittyvältä sairastuvuudelta.

Kliininen teho ja turvallisuus
Diagnostinen käyttö
Thyrogen-valmisteen tehokkuus ja turvallisuus radiojodigammakuvauksissa ja seerumin tyreoglobuliinipitoisuuden määrittämisessä kilpirauhasjäämien ja kilpirauhassyövän diagnosoimiseksi on osoitettu kahdessa tutkimuksessa. Toisessa tutkimuksessa tutkittiin kahta annostusta: kaksi 0,9 mg:n annosta lihakseen, annosteluväli 24 tuntia (0,9 mg x 2) ja kolme 0,9 mg:n annosta lihakseen, annosteluväli 72 tuntia (0,9 mg x 3). Kummankin annostuksen teho oli hyvä eikä tilastollisesti poikennut kilpirauhashormonihoidon keskeyttämisen vaikutuksesta pyrittäessä stimuloimaan radiojodin kertymistä diagnostista gammakuvausta varten. Molemmat annostukset paransivat joko pelkän Thyrogen-valmisteella stimuloidun tyreoglobuliinin tai sen ja radiojodikuvauksen herkkyyttä, tarkkuutta ja negatiivista ennustearvoa verrattuna niiden potilaiden tuloksiin, jotka olivat jatkaneet kilpirauhashormonihoitoaan ilman keskeytystä.

Kliinisissä, kilpirauhasjäämien tai kilpirauhassyövän havaitsemiseksi ablaatiopotilailla tehdyissä tutkimuksissa käytettiin tyreoglobuliinipitoisuusmäärityksessä 0,5 ng/ml:n herkkyysrajaa. Tällöin Thyrogen-stimulaatiolla aikaansaadut 3 ng/ml:n, 2 ng/ml:n ja 1 ng/ml:n tyreoglobuliinipitoisuudet olivat yhdenmukaisia vastaavien, kilpirauhashormonihoidon keskeytyksellä aikaansaatujen 10 ng/ml:n, 5 ng/ml:n ja 2 ng/ml:n tyreoglobuliinipitoisuuksien kanssa. Näissä kokeissa tyreoglobuliinitestaus osoittautui herkemmäksi Thyrogen-valmisteen kuin THST:n yhteydessä. Erityisesti vaiheen III kliinisessä tutkimuksessa, johon osallistui 164 potilasta, kilpirauhasperäisen kudoksen havaitsemismäärä Thyrogen-tyreoglobuliinikokeen jälkeen oli 73–87 %, ja vastaava tulos tyreoglobuliinilla suppressiohoidon aikana oli 42–62 % kun sovellettiin samoja katkaisu- ja viitearvoja.

Metastaattinen sairaus varmistettiin 35 potilaalla hoidon jälkeisellä gammakuvauksella tai imusolmukebiopsialla. Thyrogen-valmisteella stimuloidut tyreoglobuliinipitoisuudet olivat yli 2 ng/ml kaikilla 35 potilaalla, kun sitä vastoin THST:n aikainen tyreoglobuliinipitoisuus oli yli 2 ng/ml 79 %:lla näistä potilaista.

Hoitoa edeltävä stimulaatio
Vertailevassa tutkimuksessa, jossa oli mukana 60 arvioitavissa olevaa kilpirauhassyöpäpotilasta, kilpirauhasjäänteiden ablaation onnistumisaste radiojodiannoksella 100 mCi/3,7 GBq (± 10 %) kilpirauhasen poistoleikkauksen jälkeen oli samaa tasoa potilailla, joita hoidettiin kilpirauhashormonihoidon keskeyttämisen jälkeen, kuin potilailla, joita hoidettiin Thyrogen-valmisteen antamisen jälkeen. Tutkitut potilaat olivat aikuisia (> 18 vuotta) ja heillä oli hiljattain diagnosoitu erilaistunut papillaarinen tai follikulaarinen kilpirauhassyöpä, tai papillaaris-follikulaarinen variantti. Kasvaimet olivat pääasiallisesti (54/60) luokkaa T1-T2, N0-N1, M0 (TNM-luokitus.) Jäännöskilpirauhasen ablaation onnistuminen mitattiin radiojodigammakuvauksella ja seerumin tyreoglobuliinikokeella 8 ± 1 kuukauden kuluttua hoidosta. Yhdelläkään THST:n keskeyttämisen jälkeen hoidetulla 28 potilaalla (100 %) ei ollut havaittavissa olevaa radiojodin kertymistä kilpirauhasen alustaan, tai jos kilpirauhasalustan kertymää oli havaittavissa, se oli < 0,1 % annetusta radiojodin aktiivisuudesta ja sama koski Thyrogen-valmisteen annon jälkeen hoidettuja 32 potilasta (100 %). Kilpirauhasjäänteen ablaatiohoidon onnistumista arvioitiin myös käyttämällä kriteerinä Thyrogen-stimuloitua seerumin Tg-pitoisuutta < 2 ng/ml kahdeksan kuukautta ablaatiohoidon jälkeen potilailla, mutta tämä koski vain potilaita joilla ei ollut määritystä häiritseviä Tg-vasta-aineita. Tg-kriteerillä arvioituna jäännöskilpirauhasen ablaatio onnistui 18 potilaalle 21:sta (86 %) THST:n keskeyttäneessä ryhmässä ja 23:lle 24:sta (96 %) Thyrogen-hoitoryhmässä.

Potilaiden elämänlaatu heikkeni merkittävästi kilpirauhashormonihoidon keskeyttämisen seurauksena, mutta pysyi entisellään kummankin Thyrogen-annostusohjeen mukaisen annostuksen jälkeen molemmissa indikaatiossa.

Seurantatutkimus tehtiin niille potilaille, jotka olivat aiemmin suorittaneet alkuvaiheen tutkimuksen loppuun, ja tiedot saatiin 51 potilaasta. Seurantatutkimuksen päätavoitteena oli varmistaa kilpirauhasjäänteen ablaation jälkeinen tila Thyrogen-stimuloidulla kaulan staattisella radiojodigammakuvauksella 3,7 vuoden kuluttua (vaihteluväli 3,4–4,4 vuotta) radiojodiablaatiosta. Potilaille tehtiin myös Thyrogen-stimuloitu tyreoglobuliinikoe.

Potilaiden ablaation katsottiin onnistuneen, jos gammakuvauksessa ei näkynyt kertymiä kilpirauhasen alueella, tai jos niitä näkyi, kertymä oli alle 0,1 %. Kaikkien alkuvaiheen tutkimuksessa onnistuneiksi arvioidut ablaatiohoidot vahvistettiin onnistuneiksi seurantatutkimuksessa. Lisäksi yhdelläkään potilaalla ei todettu varmaa syövän uusiutumista 3,7 vuoden seurannan aikana. Kaiken kaikkiaan 48 potilaalla 51:stä (94 %) ei ollut merkkejä syövän uusimisesta, yhdelle potilaalle syöpä oli mahdollisesti uusinut (tosin ei ollut varmaa, oliko kyseessä todellinen uusiutuminen vai sairauden persistoiminen paikallisesti, joka havaittiin jo ensimmäisen tutkimuksen alussa) ja kahden potilaan tilaa ei voitu arvioida.

Näin ollen tässä avaintutkimuksessa ja sen seurantatutkimuksessa Thyrogen-valmisteen käyttö ei ollut huonompi (non-inferior) vaihtoehto kuin kilpirauhashormonin käytön keskeyttäminen, kun tutkittiin TSH-pitoisuuksien suurenemista potilailla, jotka tarvitsevat radiojodihoitoa edeltävää stimulaatiota kilpirauhaskudosjäänteiden leikkauksen jälkeisessä ablaatiossa.

Kahdessa laajassa prospektiivisessa satunnaistetussa tutkimuksessa, HiLo-tutkimuksessa (Mallick) ja ESTIMABL1-tutkimuksessa (Schlumberger), verrattiin kilpirauhasjäänteen ablaatiohoidon erilaisia menetelmiä potilailla, joilla oli erilaistunut kilpirauhassyöpä ja joilta oli poistettu kilpirauhanen. Molemmissa tutkimuksissa potilaat satunnaistettiin 1:een 4 hoitoryhmästä: Thyrogen + 30 mCi 131I, Thyrogen + 100 mCi 131I, kilpirauhashormonin käytön keskeyttäminen + 30 mCi 131I tai kilpirauhashormonin käytön keskeyttäminen + 100 mCi 131I, ja potilaat arvioitiin noin 8 kuukautta myöhemmin. HiLo-tutkimukseen satunnaistettiin 438 potilasta (tuumoriasteet T1-T3, Nx, N0 ja N1, M0) 29 keskuksessa. Radiojodikuvantamisella ja stimuloiduilla Tg-tasoilla (n = 421) arvioituna ablaatiohoidon onnistumisaste oli noin 86 % kaikissa neljässä hoitoryhmässä. Kaikki 95 %:n luottamusvälit olivat ±10 prosenttiyksikköä, osoittaen nimenomaan ettei pienempi radiojodin aktiivisuus ollut suurempaa huonompi vaihtoehto. T3-potilaiden ja N1-potilaiden analyysit osoittivat, että näissä alaryhmissä oli yhtä hyvä ablaatiohoidon onnistumisaste kuin pienemmän riskin potilailla. ESTIMABL1-tutkimukseen satunnaistettiin 752 potilasta, joilla oli pienen riskin kilpirauhassyöpä (tuumoriasteet pT1 < 1 cm ja N1 tai Nx, pT1 > 1–2 cm ja kaikki N-asteet, tai pT2 N0, kaikki potilaat M0) 24 keskuksessa. 684 arvioidun potilaan perusteella yleinen ablaatiohoidon onnistumisaste arvioituna kaulan ultraäänitutkimuksilla ja stimuloiduilla Tg-tasoilla oli 92 %, ilman tilastollisesti merkitsevää eroa neljän ryhmän välillä.

ESTIMABL1-tutkimuksessa seurattiin 726:ta (97 %) alkuperäisestä 752 potilaasta taudin uusiutumisen varalta. Seuranta-ajan mediaani oli 5,4 vuotta (0,5–9,2 vuotta).

Seuraavissa taulukoissa on esitetty ESTIMABL1- ja HiLo-tutkimusten pitkän aikavälin seurantatiedot.

Taulukko 1. Uusiutumisten osuus ESTIMABL1-tutkimuksessa potilailla, jotka saivat pienen tai suuren radiojodiannoksen, ja potilailla, jotka saivat edeltävästi Thyrogen-valmistetta tai joiden kilpirauhashormonihoito keskeytettiin

 

Thyrogen (N = 374)

Kilpirauhashormonihoidon keskeytys (N = 378)

Niiden potilaiden kokonaismäärä, joiden tauti uusiutui (5,4 vuotta)

7 (1,9 %)

4 (1,1 %)

Pieni annos radiojodia (1,1 GBq)

5 (1,3 %)

1 (0,3 %)

Suuri annos radiojodia (3,7 GBq)

2 (0,5 %)

3 (0,8 %)

HiLo‑tutkimuksessa seurattiin 434:ää (99 %) alkuperäisistä 438 potilaasta taudin uusiutumisen varalta. Seuranta-ajan mediaani oli 6,5 vuotta (4,5–7,6 vuotta).

Taulukko 2. Uusiutumisten osuus HiLo-tutkimuksen potilailla, jotka saivat pienen tai suuren radiojodiannoksen

 

Pieni annos radiojodia (1,1 GBq)

Suuri annos radiojodia (3,7 GBq)

Niiden potilaiden kokonaismäärä, joiden tauti uusiutui

11

10

Uusiutumisten määrä (3 vuotta)

1,5 %

2,1 %

Uusiutumisten määrä (5 vuotta)

2,1 %

2,7 %

Uusiutumisten määrä (7 vuotta)

5,9 %

7,3 %

Riskisuhde: 1,10 [95 %:n luottamusväli 0,47 – 2,59]; p = 0,83

Taulukko 3. Uusiutumisten osuus HiLo-tutkimuksen potilailla, jotka saivat ennen ablaatiota Thyrogen-hoitoa tai joiden kilpirauhashormonihoito keskeytettiin

 

Thyrogen

Kilpirauhashormonihoidon keskeytys

Niiden potilaiden kokonaismäärä, joiden tauti uusiutui

13

8

Uusiutumisten määrä (3 vuotta)

1,5 %

2,1 %

Uusiutumisten määrä (5 vuotta)

2,1 %

2,7 %

Uusiutumisten määrä (7 vuotta)

8,3 %

5,0 %

Riskisuhde: 1,62 [95 %:n luottamusväli 0,67 – 3,91]; p = 0,28

ESTIMABL1- ja HiLo-tutkimusten pitkän aikavälin seurantatiedot vahvistivat, että potilaiden hoitotulokset olivat samankaltaisia kaikissa neljässä hoitoryhmässä.

Nämä tutkimukset tukevat sitä, että pieni annos radiojodia tehoaa yhdessä tyreotropiini alfan kanssa (pienemmällä säteilyaltistuksella). Tyreotropiini alfan käyttö ei ollut huonompi vaihtoehto kuin kilpirauhashormonin käytön keskeyttäminen hoitoa edeltävässä stimulaatiossa yhdistettynä radiojodiin, kun tehtiin kilpirauhasjäänteen leikkauksen jälkeinen ablaatiohoito.

Farmakokinetiikka

Thyrogen-valmisteen farmakokinetiikkaa tutkittiin kilpirauhassyöpäpotilailla yhden 0,9 mg:n lihakseen annetun ruiskeen jälkeen. Ruiskeen jälkeinen keskimääräinen huippupitoisuus (Cmax) oli 116 ± 38 mU/l ja se ilmaantui noin 13 ± 8 tuntia ruiskeen antamisesta. Eliminaation puoliintumisaika oli 22 ± 9 tuntia. Tyreotropiini alfan uskotaan poistuvan elimistöstä pääasiallisesti munuaisten, pienemmässä määrin maksan kautta.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Ei-kliinisiä tietoja on vähän, mutta niissä ei ole todettu Thyrogen-valmisteen aiheuttavan ihmiselle mitään erityisiä vaaroja.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Mannitoli, natriumvetyfosfaattimonohydraatti, natriumdivetyfosfaattiheptahydraatti, natriumkloridi.

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa yhteen samassa ruiskeessa annettavaksi.

Kestoaika

Avaamattomat injektiopullot
3 vuotta.

Käyttövalmiin liuoksen kestoaika
On suositeltavaa, että Thyrogen-liuos injisoidaan kolmen tunnin kuluessa liuottamisesta.
Käyttövalmista liuosta voidaan säilyttää enintään 24 tuntia lämpötilassa 2–8 °C valolta suojattuna. Mikrobikontaminaatiota on vältettävä.

Säilytys

Säilytä jääkaapissa (2 °C–8 °C).

Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Säilytysolosuhteet käyttövalmiiksi saatetulle lääkevalmisteelle, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

THYROGEN injektiokuiva-aine, liuosta varten
0,9 mg 2 x 0,9 mg (1492,32 €)

PF-selosteen tieto

Thyrogen on pakattu läpinäkyviin, 5 ml:n, I-tyypin lasisiin injektiopulloihin, jotka on suljettu silikonibutyylitulpalla ja irtinapsautettavalla turvakorkilla. Jokaisessa Thyrogen-injektiopullossa on 1,1 mg tyreotropiini alfaa. Kun se on valmistettu käyttövalmiiksi injektionesteisiin käytettävän veden kanssa, otetaan 1,0 ml liuosta (vastaa 0,9 mg Thyrogen-valmistetta) ja annetaan potilaalle.

Tarkan annostelun vaatiman riittävän volyymin takaamiseksi jokaisessa Thyrogen-injektiopullossa on 0,2 ml:n ylitäyttövara.

Pakkauskoot: yksi tai kaksi injektiopulloa/pakkaus.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai melkein valkoinen kylmäkuivattu jauhe.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Injektiokuiva-aine liuosta varten on valmistettava käyttövalmiiksi liuottamalla se injektionesteisiin käytettävään veteen. Thyrogen-valmistetta tarvitaan vain yksi injektiopullo injektiota kohti. Thyrogen-injektiopullot ovat kertakäyttöisiä.

Noudata aseptista työskentelytapaa

Lisää 1,2 ml injektionesteisiin käytettävää vettä injektiopullossa olevaan Thyrogen-jauheeseen. Sekoita injektiopullon sisältöä varovasti pulloa pyörittämällä, kunnes kaikki aine on liuennut. Älä ravista liuosta. Kun jauhe on liuennut, injektiopullossa olevan liuoksen kokonaistilavuus on 1,2 ml. Thyrogen-liuoksen pH on noin 7.0.

Tarkista pullossa oleva Thyrogen-liuos vieraiden hiukkasten ja värjäytymien varalta. Thyrogen-liuoksen on oltava kirkas ja väritön. Liuosta ei saa käyttää, jos siinä on hiukkasia tai jos se on sameaa tai sen väri on poikkeava.

Vedä injektiopullosta ruiskuun 1,0 ml Thyrogen-liuosta. Tämä vastaa 0,9 mg:n tyreotropiini alfa -annosta.

Thyrogen ei sisällä säilytysaineita. Käyttämätön liuos on hävitettävä välittömästi. Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

Thyrogen-liuos on injisoitava kolmen tunnin kuluessa. Liuoksen kemiallinen säilyvyys on 24 tuntia, jos liuos säilytetään jääkaapissa (2 °C–8 °C). On tärkeää ymmärtää, että mikrobiologinen turvallisuus riippuu liuoksen valmistamisen aikaisesta aseptiikasta.

Korvattavuus

THYROGEN injektiokuiva-aine, liuosta varten
0,9 mg 2 x 0,9 mg

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

H01AB01

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

23.09.2019

Yhteystiedot

SANOFI OY
Revontulenkuja 1
02100 Espoo


0201 200 300
www.sanofi.fi