Vertaa PF-selostetta

TAMOFEN tabletti 20 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää 30,4 mg tamoksifeenisitraattia, joka vastaa 20 mg:aa tamoksifeenia.

Täydellinen apuaineluettelo ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Rintasyövän hoito

Annostus ja antotapa

Tamoksifeenin suositeltu vuorokausiannos on 20 mg. Vuorokausiannosta voidaan nostaa korkeintaan 40 mg:aan, vaikkei suuremmilla annoksilla ole osoitettu olevan lisähyötyä. 40 mg:n vuorokausiannos voidaan ottaa joko kerta-annoksena tai jaettuna kahteen osa-annokseen. Vuorokausiannos ei saa ylittää 40 mg.

Tamoksifeenihoito on yleensä pitkäkestoinen, ja hoitoa valvoo onkologiaan erikoistunut lääkäri. Rintasyövän liitännäishoidossa hoidon kestoksi suositellaan korkeintaan 5 vuotta. Tamofen-hoidon optimaalista kestoa ei ole osoitettu.

Tabletit tulee niellä kokonaisina ruokailun yhteydessä riittävän nestemäärän kera (esim. lasillinen vettä).

Pediatriset potilaat
Tamoksifeenin käyttöä lapsille ei suositella, koska tiedot turvallisuudesta ja tehosta puuttuvat.

Iäkkäät potilaat
Iäkkäät rintasyöpäpotilaat ovat käyttäneet samanlaisia tamoksifeeniannoksia ja joillekin näistä potilaista sitä on käytetty ainoana hoitona.

Vasta-aiheet

Raskaus ja imetys (ks. kohta Raskaus ja imetys)

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Samanaikainen anastrotsolilääkitys (ks. kohta Yhteisvaikutukset)

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Tamoksifeenihoitoon on raportoitu liittyneen kohdun limakalvon muutosten lisääntymistä, esimerkiksi endometrioosia, hyperplasiaa, polyyppeja, syöpää ja kohdun sarkoomia (lähinnä pahanlaatuisia Müllerin sekamuotoisia kasvaimia).

Jos tamoksifeenia saavalla potilaalla esiintyy epätavallisia gynekologisia oireita, etenkin veristä vuotoa emättimestä, kuukautiskierron häiriöitä, valkovuotoa ja esimerkiksi alavatsakipuja, potilas on tutkittava välittömästi vuodon syyn selvittämiseksi. Kun tamoksifeenia annettiin premenopausaalisille naisille rintasyövän hoitoon, osalla heistä kuukautiset lakkasivat.

Jos potilaan kohtua ei ole poistettu, kohdun limakalvon mahdolliset muutokset tarkastetaan vuosittaisessa gynekologisessa tutkimuksessa. Lääkäri päättää tutkimusten toistumistiheydestä, jos potilaalla on etäpesäkkeitä.

Joitakin toisia primaarisia kasvaimia, jotka esiintyivät muualla kuin kohdun limakalvossa ja kontralateraalisessa rinnassa, on raportoitu rintasyövän tamoksifeenihoidon jälkeen kliinisissä kokeissa. Niiden syy-yhteyttä tai kliinistä merkitystä ei ole todettu.

Kirjallisuudessa on osoitettu CYP2D6-entsyymin suhteen hitailla metaboloijilla olevan alentuneita endoksifeenin (tamoksifeenin tärkein aktiivinen metaboliitti) plasmapitoisuuksia (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Samanaikainen lääkitys CYP2D6-entsyymiä estävällä lääkkeellä saattaa johtaa alentuneeseen endoksifeenipitoisuuteen. Tästä syystä voimakkaita CYP2D6-estäjiä (esim. paroksetiini, fluoksetiini, kinidiini, sinakalseetti, bupropioni) tulee välttää tamoksifeenihoidon aikana aina kun se on mahdollista (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Farmakokinetiikka).

Hyperkalsemiaa voi esiintyä tamoksifeenihoidon alussa potilailla, joilla on luumetastaaseja. Tämän vuoksi näitä potilaita on seurattava huolellisesti hoitoa aloitettaessa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Tamoksifeenia on käytettävä varoen potilailla, joilla on leukopenia tai trombosytopenia.

Tamoksifeenihoidon aikana tulee määrittää säännöllisesti veriarvot, seerumin kalsiumpitoisuus sekä maksan toiminta-arvot. Myös seerumin triglyseridipitoisuuksien määrittämistä tulisi harkita.

Koska tamoksifeenin käytön aikana voi esiintyä flebiittiä ja tromboembolisia tapahtumia (kuten keuhkoembolia, syvä laskimotukos, aivolaskimotromboosi ja syvä laskimotulehdus), potilaiden tilaa on seurattava tarkasti. Tamoksifeenin käyttö on keskeytettävä välittömästi ja aloitettava asianmukaiset toimenpiteet, jos tromboembolisiin tapahtumiin tai flebiittiin viittaavaa esiintyy.

Laskimotromboembolian riski on tavallista suurempi samanaikaisen solunsalpaajahoidon yhteydessä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Tamoksifeenihoidon alussa potilaan tulee käydä silmätutkimuksessa. Jos hoidon aikana ilmenee muutoksia silmissä (kaihi, verkkokalvo- tai sarveiskalvomuutoksia), silmät tulee tutkia välittömästi, sillä osa muutoksista saattaa hävitä hoidon lopettamisen jälkeen, jos ne tunnistetaan varhaisessa vaiheessa.

Valmiste sisältää laktoosia. Jos potilaalla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi tai glukoosin ja galaktoosin imeytymishäiriö, hänen ei tulisi käyttää tätä valmistetta.

Yhteisvaikutukset

Tamoksifeenin käyttöä samaan aikaan verihiutaleiden aggregaatiota estävien lääkkeiden kanssa ei suositella, ettei verenvuotoriski kasva mahdollisen trombosytopeenisen vaiheen aikana.

Kun tamoksifeenia käytetään samanaikaisesti varfariinin tai muun kumariiniantikoagulantin kanssa, veren hyytymistä estävä vaikutus voi voimistua merkittävästi, sillä varfariinin metabolia maksan kautta estyy. Kun näiden lääkkeiden yhteiskäyttö on välttämätöntä, veren hyytymistekijöitä tulee seurata huolellisesti etenkin hoidon alkuvaiheessa.

Kun tamoksifeenia käytetään sytotoksisten aineiden kanssa, tromboembolisten tapahtumien, kuten syvän laskimotukoksen ja keuhkoembolian, riski kasvaa (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet sekä Haittavaikutukset).

Tamoksifeenin ja anastrotsolin yhteiskäytön ei ole osoitettu parantavan hoidon tehoa pelkkään tamoksifeenihoitoon verrattuna.

Tamoksifeeni metaboloituu sytokromi P450 3A4 -entsyymin (CYP3A4) kautta, joten yhteiskäytössä tätä entsyymiä indusoivien lääkkeiden (esim. rifampisiini) kanssa tulee noudattaa varovaisuutta, sillä tamoksifeenipitoisuudet saattavat olla tavallista pienemmät. Tämän vaikutuksen kliinistä merkitystä ei tiedetä.

Farmakokineettinen yhteisvaikutus CYP2D6-estäjien kanssa alentaa kirjallisuuden mukaan tamoksifeenin yhden aktiivisimman metaboliitin, endoksifeenin, plasmapitoisuutta 65-75%. Joissakin tutkimuksissa on raportoitu tamoksifeenin tehon alentuneen yhteiskäytössä joidenkin selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (esim. paroksetiini) kanssa. Viitteitä lisääntyneen rintasyöpään kuolleisuuden riskistä on raportoitu käytettäessä samaaikaisesti näitä lääkevalmisteita. Koska tamoksifeenin alentunutta tehoa ei voida poissulkea, yhteiskäyttöä voimakkaiden CYP2D6-estäjien (esim. paroksetiini, fluoksetiini, kinidiini, sinakalseetti, bupropioni) kanssa tulee välttää aina kun se on mahdollista.

Hormonivalmisteita ei tulisi käyttää tamoksifeenihoidon aikana, ei etenkään estrogeenia sisältäviä valmisteita (esim. ehkäisytabletit), sillä samanaikainen käyttö saattaa heikentää kummankin valmisteen tehoa.

Aromataasin estäjä letrotsolin pitoisuudet plasmassa vähenivät 37 %, kun sitä käytettiin samaan aikaan tamoksifeenin kanssa.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Tamoksifeenia ei saa käyttää raskauden aikana (ks. kohta Vasta-aiheet). Raskaana olevilla naisilla on raportoitu keskenmenoja, synnynnäisiä vaurioita ja sikiökuolemia, vaikka syy-yhteyttä tamoksifeeniin ei ole todettu.

Ennen tamoksifeenihoidon aloittamista tulee raskauden mahdollisuus sulkea pois. Hoidon aikana ja kahden kuukauden ajan sen lopettamisesta tulee käyttää jotain muuta kuin hormonaalista ehkäisyä.

Naisille on kerrottava sikiölle mahdollisesti aiheutuvasta riskistä, jos raskaus alkaa tamoksifeenihoidon aikana tai kahden kuukauden aikana hoidon lopettamisesta.

Prekliiniset tiedot, ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta.

Imetys

Tamoksifeenia ei saa käyttää imetyksen aikana (ks. kohta Vasta-aiheet). Käytettäessä 20 mg:n tamoksifeeniannosta kahdesti päivässä maidon eritys estyy ihmisillä. Lisäksi ei tiedetä, erittyykö tamoksifeeni ihmisellä maitoon. Kun päätetään, lopetetaanko tamoksifeenilääkitys vai imettäminen, on otettava huomioon imetyksen hyödyt lapselle ja tamoksifeenihoidon hyödyt naiselle.

Hedelmällisyys

Tamoksifeeni voi vähentää kuukautisia premenopausaalisilla naisilla (ks. kohta Haittavaikutukset). Ks. prekliinisten tutkimusten tuloksia kohdassa Prekliiniset tiedot turvallisuudesta.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia tamoksifeenin vaikutuksesta ajokykyyn ja kykyyn käyttää koneita ei ole tehty.

Ajaessa ja koneita käyttäessä on otettava huomioon, että tamoksifeeni voi heikentää näköä ja aiheuttaa heikotusta.

Haittavaikutukset

Yhteenveto turvallisuusprofiilista
Haittavaikutukset voivat liittyä joko vaikuttavan lääkeaineen farmakologisiin vaikutuksiin (kuten kuumat aallot, emätinverenvuoto, emätinerite, häpykutina ja sairastuneen kudoksen vaivat) tai yleisluontoisiin haittavaikutuksiin, kuten ruuansulatuskanavan vaivat, päänsärky, heitehuimaus, nesteretentio ja alopesia.

Taulukko haittavaikutuksista
Sopivinta MedDRA:n termiä on käytetty kuvaamaan tiettyä haittavaikutusta, sen synonyymejä tai sitä vastaavia tiloja.

Veri ja imukudos
Yleinen (≥1/100, <1/10)Anemia, leukopenia*
Melko harvinainen (≥1/1000, <1/100)Trombosytopenia (arvot yleensä 80–90 x 109/l, joskus vähemmän)*
Harvinainen (≥1/10000, <1/1000)Agranulosytoosi, neutropenia
Erittäin harvinainen (<1/10000)Vaikea neutropenia, pansytopenia
Aineenvaihdunta ja ravitsemus
Erittäin yleinen (<1/10)Nesteretentio
Yleinen (≥1/100, <1/10)Seerumin triglyseridiarvojen suureneminen,
Melko harvinainen (≥1/1000, <1/100)Hyperkalsemia (tavallisesti hoitoa aloitettaessa, jos potilaalla on luumetastaaseja)*, pankreatiitti
Erittäin harvinainen (<1/10000)Vaikea hypertriglyseridemia
Hermosto
Yleinen (≥1/100, <1/10)Heikotus, päänsärky
Melko harvinainen (≥1/1000, <1/100)Heitehuimaus
Harvinainen (≥1/10000, <1/1000)Unettomuus, masennus
Silmät
Yleinen (≥1/100, <1/10)Näköhäiriöt, kuten kaihi (riski kasvaa, mitä pidempään hoito jatkuu), verkkokalvomuutokset*
Harvinainen (≥1/10000, <1/1000)Optikusneuropatia, näköhermon tulehdus, näön heikkeneminen, näköhäiriöt, verkkokalvon surkastuma, näköhermon surkastuma, sarveiskalvomuutokset*
Verisuonisto
Yleinen (≥1/100, <1/10)Tromboemboliset komplikaatiot, esim. keuhkoembolia ja syvä laskimotukos (esintyvyys on tavallista yleisempää samanaikaisen solunsalpaajahoidon aikana)*, iskeemiset aivoverenkiertohäiriöt, jalkakrampit, aivoverisuonitukos, syvä laskimotulehdus
Melko harvinainen (≥1/1000, <1/100)Aivohalvaus
Ruoansulatuselimistö
Erittäin yleinen (<1/10)Pahoinvointi
Yleinen (≥1/100, <1/10)Oksentelu, ripuli, ummetus, ruokahaluttomuus, vatsakivut
Maksa ja sappi
Yleinen (≥1/100, <1/10)Muutokset maksan entsyymiarvoissa, rasvamaksa
Melko harvinainen (≥1/1000, <1/100=Maksakirroosi
Harvinainen (≥1/10000, <1/1000)Kolestaasi ja maksatulehdus, keltaisuus, maksan vajaatoiminta, maksasoluvaurio, maksanekroosi
Iho ja ihonalainen kudos
Erittäin yleinen (<1/10)Ihottuma
Yleinen (≥1/100, <1/10)Alopesia; yliherkkyysreaktiot, harvinaisissa tapauksissa angioedeema mukaan lukien
Melko harvinainen (≥1/1000, <1/100)Hikoilu
Harvinainen (≥1/10000, <1/1000)Erythema multiforme, Stevens-Johnsonin oireyhtymä, pemphigoides bullosus, ihovaskuliitti
Erittäin harvinainen (<1/10000)Ihon lupus erythemathosus
Sukuelimet ja rinnat
Erittäin yleinen (≥1/10)Kuumat aallot, kuukautisten väheneminen (premenopausaalisilla naisilla)*, erite emättimestä*, emätinverenvuoto
Yleinen (≥1/100, <1/10)Häpykutina, muutokset kohdun limakalvossa, esim. liikakasvu, polyypit *, kohdun fibroomat*, endometrioosi*, kohdun limakalvon neoplasia
Melko harvinainen (≥1/1000, <1/100)Kohdun limakalvon syöpä*
Harvinainen (≥1/10 000, <1/1000)Kohdun sarkooma (lähinnä pahanlaatuinen sekamuotoinen Müllerin kasvain)*, munasarjakysta premenopausaalisilla naisilla, kohdunkaulan ja emättimen polyypit
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat
Yleinen (≥1/100, <1/10)Kipu luissa (hoidon alussa)
Melko harvinainen (≥1/1000, <1/100)Painonnousu, turvotus
Harvinainen (≥1/10000, <1/1000)Huonovointisuus, tihentynyt virtsaamistarve, alaraajojen jäykkyys
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina
Harvinainen (≥1/10000, <1/1000)Interstitiaalipneumonia
Hyvän ja pahanlaatuiset kasvaimet (mukaan lukien kystat ja polyypit)
Harvinainen (≥1/10000, <1/1000)Kasvaimen aktivoituminen, kipu kasvaimen kohdalla
Synnynnäiset ja perinnölliset/ geneettiset häiriöt
Erittäin harvinainen (<1/10000)Krooninen porfyria

* Lisätietoa kohdassa Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi

Yliannostus

Yliannos todennäköisesti lisää antiestrogeenisia haittavaikutuksia.

Eläinkokeissa on todettu, että erittäin suuret yliannokset (100–200 kertaa suositeltu vuorokausiannos) saattavat aiheuttaa estrogeenisiä vaikutuksia.

Kun vuorokausiannos oli vähintään 160 mg/m2, todettiin muutoksia EKG:ssä (QT-ajan pidentyminen), ja kun annos oli vähintään 300 mg/m2, todettiin neurotoksisia vaikutuksia (vapina, hyperrefleksia, horjuva kävely, heitehuimaus).

Tamoksifeenille ei ole spesifistä vastalääkettä. Yliannostuksen hoito on oireenmukainen.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Antiestrogeenit
ATC-koodi: L02BA01

Tamoksifeeni on ei-steroidinen lääkeaine, joka estää estrogeenien sitoutumista sytoplasmisiin hormonireseptoreihin kilpailemalla samoista paikoista. Tamoksifeenilla on erilaisia estrogeenin antagonistin ja agonistin kaltaisia farmakologisia vaikutuksia eri kudoksissa. Rintasyövän yhteydessä tamoksifeeni vaikuttaa kasvaintasolla pääasiassa antiestrogeenisesti. Lisäksi tamoksifeenilla on estrogeenin tyyppisiä vaikutuksia useisiin elinjärjestelmiin, kuten kohdun limakalvoon, luuhun ja veren rasva-arvoihin.

Tamoksifeenin kliinisen vasteen vaihtelu saattaa liittyä CYP2D6 polymorfiaan. Hitailla metaboloijilla lääkevaste saattaa olla alentunut. Hoidon vaikutusta CYP2D6:n suhteen hitailla metaboloijilla ei ole täysin selvitetty (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Yhteisvaikutukset ja Farmakokinetiikka).

CYP2D6 genotyyppi
Käytettävissä oleva kliininen aineisto viittaa siihen, että tamoksifeenin vaste rintasyövän hoidossa saattaa olla alentunut toimimattomien CYP2D6-alleelien suhteen homotsygooteilla potilailla.

Saatavilla olevat tutkimukset on pääasiassa tehty postmenopausaalisilla naisilla (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet sekä Farmakokinetiikka).

Farmakokinetiikka

Imeytyminen
Suun kautta annettaessa tamoksifeeni imeytyy nopeasti, ja huippupitoisuus seerumissa saavutetaan 4–7 tunnissa lääkkeen otosta.

Jakautuminen
Tamoksifeeni sitoutuu suurelta osin (> 99-prosenttisesti) seerumin albumiiniin. Tamoksifeenia ja sen metaboliitteja kerääntyy maksaan, keuhkoihin, aivoihin, haimaan, ihoon ja luihin. Vakaan tilan pitoisuus saavutetaan noin neljän viikon kuluttua hoidon aloittamisesta.

Biotransformaatio
Tamoksifeeni metaboloituu hydroksyloitumalla, demetyloitumalla ja konjugoitumalla useaksi metaboliitiksi. Päämetaboliitti on N-desmetyyli-tamoksifeeni. CYP3A4- (N-desmetyyli-tamoksifeeni) ja CYP2D6- entsyymiä (endoksifeeni, (N-desmetyyli-tamoksifeeni)) pidetään tärkeimpinä metaboloivina entsyymeinä. N-desmetyyli-tamoksifeenilla ja muilla metaboliiteilla on samantyyppinen farmakologinen profiili kuin kanta-aineella, joten osa lääkkeen terapeuttisesta vaikutuksesta perustuu niihin. Potilailla, joilta CYP2D6-entsyymi puuttuu, endoksifeenipitoisuudet ovat noin 75% matalammat kuin potilailla, joilla on normaali CYP2D6 aktiivisuus. Lääkitys voimakkaalla CYP2D6-estäjällä vähentää endoksifeenipitoisuutta vastaavan suuruisesti.

Eliminaatio
Tamoksifeeni eliminoituu pääasiassa ulosteeseen, ja tamoksifeenin eliminaation puoliintumisaika on noin 7 päivää ja N-desmetyylitamoksifeenin 14 päivää.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Kroonisia toksisuustutkimuksia on tehty rotilla ja hiirillä aina 15 kuukauteen saakka. Näissä eläintutkimuksissa todettiin lisääntymiselimissä histopatologisia muutoksia, joiden voidaan katsoa johtuvan tamoksifeenin farmakologista ominaisuuksista. Muutokset olivat korjaantuvia. Lisäksi kaihin yleisyys lisääntyi.

Tamoksifeenia on tutkittu useissa in vitro ja in vivo -kokeissa, eikä sen ole todettu olevan mutageeninen. Tamoksifeenin on joissakin in vitro -kokeissa ja jyrsijöillä tehdyissä in vivo -genotoksisuuskokeissa todettu olevan genotoksinen maksan aktivaation jälkeen.

Naarasrotilla tamoksifeeni esti ovulaatiota ja lisääntymiskiertoa. Tamoksifeenihoidon keskeyttämisen jälkeen, hedelmällisyys palautui viikkojen kuluessa. Aiemmin tamoksifeenilla hoidettujen emojen poikasissa ei havaittu vaikutuksia kehitykseen tai lisääntymiskykyyn.

Pitkäaikaistutkimuksissa hiirille ilmaantui kasvaimia sukupuolirauhasiin ja rotille maksaan. Näiden löydösten kliinistä merkitystä ei kuitenkaan tiedetä. Eläintutkimuksista ja kliinisistä raporteista on saatu viitteitä siitä, että kohdun limakalvon kasvainten riski lisääntyy.

Useilla lajeilla tehdyissä sikiötoksisuustutkimuksissa ei havaittu teratogeenisuutta. Kaneilla sikiökuolleisuutta esiintyi hoitoannostusta vastaavia annoksia käytettäessä. Tamoksifeeni estää hedelmöittyneen munasolun kiinnittymistä kohdun limakalvoon pieninä pitoisuuksina ja aiheuttaa keskenmenoja rotilla ja kaneilla vuorokausiannoksilla, jotka ylittivät 2 mg/kg.

Hiirillä kohdunsisäinen altistuminen tamoksifeenille ja rotilla ja hiirillä vastasyntyneiden tamoksifeenihoito sai aikaan pysyviä muutoksia naaraiden sukupuolielimissä.

Myös aikuisilla naaraseläimillä ilmeni palautuvia muutoksia lisääntymiselimissä pitkäkestoisen hoidon yhteydessä, kun käytetyt vuorokausiannokset ylittivät 0,05 mg/kg. Urosrotilla tamoksifeeni vähensi kivesten painoa ja heikensi spermatogeneesiä sekä lyhyt- että pitkäkestoisen hoidon jälkeen.

Jyrsijämalleissa, joissa tutkittiin sikiöaikaista lisääntymiselinten kehitystä, tamoksifeeni aiheutti samankaltaisia muutoksia kuin estradioli, etinyyliestradioli, klomifeeni ja dietyylistilbestroli (DES). Vaikka näiden muutosten kliinistä merkitystä ei tiedetä, jotkut näistä muutoksista, erityisesti vaginaalinen adenoosi, ovat samanlaisia kuin sikiöaikana DES:lle altistuneissa nuorissa naisissa havaitut muutokset. Näillä naisilla on 1:1000 riski saada emättimen tai kohdunkaulan kirkassoluinen adenokarsinooma. Vain hyvin vähän nuoria naisia on altistunut sikiöaikana tamoksifeenille eikä kohdunkaulan vaginaalista adenoosia tai kirkassoluista adenokarsinoomaa ole raportoitu.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, vedetön kolloidinen piidioksidi, povidoni, talkki, magnesiumstearaatti

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 30 °C.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

TAMOFEN tabletti
20 mg 100 fol (39,07 €)

PF-selosteen tieto

100 tablettia. Alumiinilaminaatista ja siihen kuumasaumatusta alumiinifoliosta valmistettu läpipainopakkaus.

Valmisteen kuvaus:

Valkoisia tai melkein valkoisia, pyöreitä, kuperia tabletteja, joissa on toisella puolella merkintä T20. Halkaisija 8 mm, korkeus n. 4 mm, paino 220 mg.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

TAMOFEN tabletti
20 mg 100 fol

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Rintasyöpä (115), Gynekologiset syövät (128).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

L02BA01

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

23.09.2013

Yhteystiedot

BAYER OY
Keilaranta 12, PL 73
02151 Espoo

020 785 21
www.bayer.fi