PLASMALYTE GLUCOS infuusioneste, liuos 50 mg/ml

Täydellinen apuaineluettelo, katso kohta Apuaineet.

Infuusioneste, liuos.

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml on tarkoitettu käytettäväksi seuraavissa tapauksissa:

• nestetasapainon palauttaminen ja hiilihydraattilisä (esim. palovammojen, päävammojen, murtumien, infektioiden ja vatsakalvon ärsytyksen yhteydessä)
• leikkauksenaikainen nestehoito
• lievä tai keskivaikea metabolinen asidoosi, myös silloin, kun maitohappometabolia on heikentynyt.

Aikuiset, vanhukset, nuoret ja lapset:

Annokseen ja antonopeuteen vaikuttavat potilaan ikä, paino, kliininen ja biologinen tila sekä muut samanaikaiset hoidot.

Nestetasapainoa, veren glukoosin ja seerumin elektrolyyttien pitoisuuksia on seurattava ennen annostelua ja sen aikana (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Yhteisvaikutukset, Raskaus ja imetys ja Haittavaikutukset).

Suositeltava annos:

Suositeltava annos on:

• aikuisille, vanhuksille ja nuorille: 500 ml – 3 litraa/24 h
• vauvoille, pikkulapsille ja lapsille:

0–10 kg: 100 ml/kg/24 h

• 10–20 kiloa painavat: 1 000 ml (+ 50 ml/kg yli10 kiloa ylittävää painokiloa kohti) / 24 h
• yli 20 kiloa painavat: 1 500 ml (+ 20 ml/kg yli 20 kiloa ylittävää painokiloa kohti) / 24 h.

Antonopeus: Aikuisille, vanhuksille ja nuorille infuusionopeus on yleensä 40 ml/kg/24 h.

Leikkauksenaikaisena nestehoitona normaali nopeus voi olla suurempi, noin 15 ml/kg/h.

Lapsipotilaille keskimääräinen infuusionopeus on 5 ml/kg/h, mutta se vaihtelee iän mukaan: vauvoille 6–8 ml/kg/h, pikkulapsille 4–6 ml/kg/h ja lapsille 2–4 ml/kg/h.

Infuusionopeus ei saa ylittää potilaan glukoosihapetuskykyä, jotta vältytään hyperglykemialta. Siksi suurin akuutti antonopeus on aikuisille 5 mg/kg/min ja vauvoille ja lapsille 10–18 mg/kg/min (potilaan iästä ja ruumiinpainosta riippuen).

Huom.:

• vauvat ja pikkulapset: 28 päivän iästä 23 kuukauden ikään (pikkulapsi osaa kävellä)
• lapset: 2 vuoden iästä 11 vuoden ikään.

Pediatriset potilaat

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmisteen turvallisuutta ja tehoa lasten hoidossa ei ole osoitettu pätevissä ja kunnolla kontrolloiduissa kokeissa.

Vanhukset

Kun vanhuksille valitaan infuusionestettä ja sen vahvuutta/infuusionopeutta, on otettava huomioon se, että vanhuksilla on todennäköisemmin sydän-, munuais-, maksa- ja muita sairauksia, tai he saavat muutakin lääkehoitoa.

Antotapa

Valmiste annetaan laskimoon.

Infuusio on annettava steriilillä välineistöllä tarkkaa aseptiikkaa noudattaen. Antovälineistö on ensin täytettävä valmisteella, jotta estetään ilman pääsy järjestelmään. Glukoosiliuoksia EI saa antaa samalla infuusiovälineistöllä kuin kokoverta, sillä se voi aiheuttaa hemolyysiä ja veren paakkuuntumista.

Koska valmiste on hyperosmolaalinen, sitä EI pitäisi antaa ääreislaskimoon.

Liuos on tarkastettava silmämääräisesti hiukkasten ja värimuutosten varalta ennen antoa aina, kun se on mahdollista. Liuosta saa käyttää vain, kun se on kirkasta ja pussi on ehjä.

Liuospussi otetaan päällyspussista juuri ennen käyttöä. Sisäpussi pitää liuoksen steriilinä. Liuos on annettava heti kun infuusiovälineet on kiinnitetty pussiin.

Muovipusseja ei saa liittää toisiinsa. Liittäminen voi aiheuttaa ilmaemboliaa, mikä johtuu ensimmäiseen pussiin jääneen ilman siirtymisestä infuusioletkustoon, ennen kuin nesteen annostelu jälkimmäisestä pussista on loppunut. Pehmeissä muovipusseissa olevien laskimoon annettavien liuosten paineistaminen virtausnopeuden kasvattamiseksi voi johtaa ilmaemboliaan, jos pussiin jäänyt ilma ei ole kokonaan poistunut ennen annostelua. Ilmattavien infuusiovälineiden käyttäminen auki-asennossa voi aiheuttaa ilmaemboliaa, eikä tällaisia infuusiovälineitä saa käyttää auki-asennossa pehmeiden muovipussien kanssa.

Lääkelisäyksiä voidaan tehdä ennen infuusiota tai infuusion aikana injektioportin kautta.

Valmistetta ei saa antaa potilaille, joilla on:

• hyperkloremia
• hypernatremia
• hyperkalemia
• munuaisten vajaatoimintaa
• eteis-kammiokatkos
• metabolinen tai respiratorinen alkaloosi
• hypokalsemia tai hypoklorhydria
• samanaikainen kaliumia säästävien diureettien käyttö (esim. amiloridi, kaliumkanreonaatti, spironolaktoni, triamtereeni), ks. kohta Yhteisvaikutukset
• yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai apuaineille, jotka on lueteltu kohdassa Apuaineet.

Valmistetta ei saa antaa potilaille, joilla on epätasapainossa oleva diabetes, muu tunnettu glukoosi-intoleranssi (kuten metabolinen stressitila), hyperosmolaarinen kooma, hyperglykemia tai hyperlaktatemia.

Elektrolyyttitasapaino

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmistetta ei ole tarkoitettu hypokloreemisen hypokaleemisen alkaloosin hoitoon.

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmistetta ei ole tarkoitettu vaikean metabolisen asidoosin ensisijaiseen hoitoon eikä hypomagnesemian hoitoon.

Hyponatremia:

Laskimoon annettavat infuusiot, joiden natriumpitoisuus on alhaisempi kuin potilaan seerumin natriumpitoisuus, voivat aiheuttaa hyponatremiaa (ks. kohta Annostus ja antotapa). Lapsilla sekä potilailla, joiden aivojen komplianssi on heikentynyt tai joilla on ei-osmoottista antidiureettisen hormonin vapautumista (esim. akuutti sairaus, vamma, leikkauksenjälkeinen rasitus, keskushermoston sairaudet) tai jotka ovat altistuneet vasopressiiniagonisteille tai muille seerumin natriumpitoisuutta alentaville lääkkeille (ks. kohta Yhteisvaikutukset), on erityisen suuri hyponatremian riski. Akuutti hyponatremia voi aiheuttaa akuutin aivoturvotuksen ja hengenvaarallisen aivovamman.

Potilaat, joilla on hypermagnesemia(riski)

Parenteraalisesti annettavia magnesiumsuoloja on annettava varoen sellaisille potilaille, joilla on lievä munuaisten vajaatoiminta ja myasthenia gravis. Magnesiumyliannoksen kliinisiä merkkejä on seurattava erityisesti eklampsiaa hoidettaessa. (Katso myös kohta Yhteisvaikutukset Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset.)

Potilaat, joilla on hypokalsemia

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmisteessa ei ole kalsiumia, ja sen alkalisoivasta vaikutuksesta johtuva plasman pH-arvon nousu voi alentaa ionisoituneen (proteiineihin sitoutumattoman) kalsiumin pitoisuutta. Valmistetta on annettava erityisen varovasti hypokalsemiapotilaille.

Potilaat, joilla on hyperkalemia(riski)

Varovaisuutta on noudatettava annettaessa kaliumsuoloja sisältäviä liuoksia sellaisille potilaille, joilla on sydänvika, tai jotka kärsivät hyperkalemialle altistavista tiloista kuten esim. munuaisten tai lisämunuaisten kuorikerroksen vajaatoiminta, akuutti dehydraatio tai laajat, vaikeiden palovammojen kaltaiset kudosvauriot (katso myös kohta Yhteisvaikutukset Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset). Hyperkalemiariskissä olevien potilaiden plasman kaliumpitoisuutta on seurattava erityisen tarkkaan.

Seuraavia yhdistelmiä ei suositella, koska ne lisäävät plasman kaliumpitoisuutta ja voivat johtaa mahdollisesti hengenvaaralliseen hyperkalemiaan, erityisesti munuaisten vajaatoimintatapauksissa, koska munuaisten vajaatoiminta lisää hyperkaleemista vaikutusta (ks. kohta Yhteisvaikutukset Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset):

• ACE:n estäjät sekä (ekstrapoloimalla) angiotensiini II ‑reseptoriantagonistit; hyperkalemia voi olla hengenvaarallinen
• takrolimuusi, siklosporiini.

Potilaat, joilla on kaliuminvajaus

Vaikka Plasmalyte Glucos 50 mg/ml ‑valmisteen kaliumpitoisuus vastaa plasman kaliumpitoisuutta, se ei riitä korvaamaan vaikeaa kaliuminvajausta, eikä sitä pidä käyttää tässä tarkoituksessa.

Nestetasapaino/munuaisten toiminta

Nesteylikuormituksen ja elektrolyyttihäiriöiden riski

Potilaan kliinistä tilaa ja laboratorioarvoja (nestetasapaino, veren ja virtsan elektrolyytit ja happo-emästasapaino) on seurattava valmisteen käytön aikana.

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmisteen määrästä ja infuusionopeudesta riippuen sen antaminen laskimoon voi aiheuttaa liiallista nesteytystä, mistä voi seurata nesteylikuormitus/hypervolemia. Sen vuoksi on erityisen tarkkaan valvottava sydämen, keuhkojen tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden suuria infuusioannoksia.

Potilaat, joilla on hypervolemia, nesteylikuormitusta tai sairauksia, jotka aiheuttavat natriumin kerääntymistä elimistöön ja turvotusta

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmistetta on annettava erityistä varovaisuutta noudattaen sellaisille potilaille, joilla on hypervolemia tai nesteylikuormitusta.

Varovaisuutta on noudatettava annettaessa natriumkloridia sisältäviä liuoksia sellaisille potilaille, joilla on verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, periferaalinen tai pulmonaalinen edeema, heikentynyt munuaisten toiminta, pre-eklampsia, aldosteronismi tai muita tiloja, joihin liittyy natriumin kerääntymistä. (katso myös kohta Yhteisvaikutukset Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset).

Potilaat, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmistetta on annettava erityistä varovaisuutta noudattaen vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille, koska Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmisteen antaminen näille potilaille voi aiheuttaa natriumin ja/tai kaliumin tai magnesiumin kerääntymistä elimistöön.

Happo-emästasapaino

Potilaat, joilla on alkaloosi(riski)

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmistetta on annettava erityistä varovaisuutta noudattaen sellaisille potilaille, joilla on alkaloosi tai riski saada alkaloosi. Plasmalyte Glucos 50 mg/ml‑valmisteen liiallinen antaminen voi aiheuttaa metabolisen alkaloosin, koska valmisteessa on asetaattia ja glukonaatti-ioneja.

Muita varoituksia

Yliherkkyysreaktiot

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmisteen annon yhteydessä on raportoitu yliherkkyysreaktioita ja infuusioon liittyviä reaktioita, mukaan luettuina anafylaktoidiset reaktiot. Valmisteen anto on heti lopetettava, jos yliherkkyysoireita tai ‑reaktioita ilmenee, ja tarvittaviin kliinisiin hoitotoimiin on ryhdyttävä.

Glukoosia sisältäviä liuoksia on annettava varoen potilaille, joilla on vilja-allergia.

Anto

Varovaisuutta on noudatettava annettaessa valmistetta leikkauksen jälkeen juuri neuromuskulaarisalpauksesta toipuneille potilaille, sillä magnesiumsuolojen anto voi johtaa salpauksen uusiutumiseen.

Glukoosia sisältävien liuosten anto voi johtaa hyperglykemiaan. Sen vuoksi ei ole suositeltavaa antaa valmistetta akuutin iskeemisen aivohalvauksen jälkeen, sillä hyperglykemian on todettu lisäävän iskeemisiä aivovaurioita ja hidastavan toipumista. Kun valmistetta käytetään samanaikaisesti parenteraalisen ravitsemuksen kanssa, potilaan elektrolyyttien saannista on huolehdittava ja niiden määrää on tarvittaessa muutettava.

Diabeetikot

Jos valmistetta annetaan diabetesta tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavalle potilaalle, potilaan glukoosiarvoja on tarkkailtava, ja hänen saamiaan insuliini- ja/tai kaliummääriä voidaan joutua muuttamaan.

Potilaat, joilla on hyperglykemia(riski)

Glukoosia sisältäviä liuoksia on annettava varoen potilaille, joilla on heikentynyt glukoosinsietokyky tai diabetes mellitus.

Koska Plasmalyte Glucos 50 mg/ml ‑valmiste sisältää glukoosia ja glukonaattia (sellaisen määrän, joka voi metabolisoitua glukoosiksi), glukoosinsietokyvyn ylittävä annos voi aiheuttaa hyperglykemian. Hyperglykemian välttämiseksi infuusionopeus ei saa ylittää potilaan glukoosin hyödyntämiskykyä.

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml ‑valmisteen sisältämän glukoosin vuoksi valmistetta ei saa infusoida samanaikaisesti massiivisen verensiirron kanssa (pseudoagglutinaatioriski).

Glukoosia sisältävien liuosten anto voi johtaa hyperglykemiaan. Sen vuoksi ei ole suositeltavaa antaa valmistetta akuutin iskeemisen aivohalvauksen jälkeen, sillä hyperglykemian on todettu lisäävän iskeemisiä aivovaurioita ja hidastavan toipumista.

Varhainen hyperglykemia on yhdistetty huonoihin hoitotuloksiin potilailla, joilla on vakava traumaattinen aivovamma.

Glukoosia sisältäviä liuoksia ei saa antaa 24 tuntiin päävamman jälkeen, ja veren glukoosipitoisuuksia on seurattava tarkkaan, jos kallonsisäinen paine nousee.

Vastasyntyneet, erityisesti ennenaikaisina syntyneet ja ne, joilla on matala syntymäpaino (katso alla oleva kohta pediatriset potilaat)

Jos potilaalla ilmenee hyperglykemiaa, infuusionopeutta on muutettava ja/tai potilaalle on annettava insuliinia tai insuliiniannosta on muutettava.

Pediatriset potilaat

Vastasyntyneillä, erityisesti ennenaikaisesti syntyneillä ja niillä, joiden syntymäpaino on matala, on kohonnut hypo- ja hyperglykemian kehittymisen riski ja mahdollisten pitkäaikaisten haittavaikutusten välttämiseksi suonensisäisen glukoosiliuoshoidon aikana tarkka valvonta on tarpeen riittävän glukoositasapainon varmistamiseksi. Vastasyntyneillä hypoglykemia voi aiheuttaa pitkittyneitä kouristuskohtauksia, koomaa ja aivovaurioita. Hyperglykemiaan on liittynyt aivoverenvuotoa, bakteeri- ja sieni-infektioiden myöhäistä ilmenemistä, keskosen retinopatiaa, nekrotisoivaa enterokoliittia, bronkopulmonaalista dysplasiaa, sairaalahoidon pitkittymistä ja kuolemaa.

Infuusionopeus ja infuusion määrä määräytyvät potilaan iän, painon, kliinisen ja metabolisen tilan ja samanaikaisten hoitojen mukaan, ja pediatriseen, laskimoon annettavaan nestehoitoon perehtyneen lääkärin tulee määrittää ne.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä antotapaan, jotta voidaan välttää mahdollisesti kuolemaan johtavia laskimoon annettavien nesteiden yliannostuksia vastasyntyneillä. Käytettäessä ruiskupumppua nesteiden tai lääkkeiden antamiseen vastasyntyneille laskimoon, nestettä sisältävää pussia ei saa jättää kiinni ruiskuun. Käytettäessä infuusiopumppua, kaikkien infuusiovälineistön sulkijoiden pitää olla kiinni ennen infuusiovälineistön poistamista pumpusta tai sammutettaessa pumppua. Tämä on tarpeen huolimatta siitä onko infuusiovälineistössä anti-freeflow –systeemi vai ei. Infuusiolaitetta ja -välineitä pitää seurata säännöllisesti.

Pediatristen potilaiden plasman elektrolyyttipitoisuuksia tulee seurata huolellisesti koska tällä potilasryhmällä voi olla heikentynyt kyky säädellä nesteitä ja elektrolyyttejä.

Osmolaarisuus

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml ‑valmiste on hyperosmoottinen liuos, jonka osmolaarisuus on noin 572 mOsm/l. Normaali fysiologinen osmolaarisuus on noin 280−310 mOsm/l.

Hyperosmoottinen liuosten antaminen laskimoon voi aiheuttaa laskimoärsytystä mukaan lukien laskimotulehdus.

Hyperosmolaarisia liuoksia on annettava varoen potilaille, joilla on hyperosmolaarisia tiloja.

Glukonaattia sisältävien liuosten vaikutus laboratoriokokeisiin

Baxterin glukonaattia sisältävää Plasmalyte ‑liuosta saaneilla potilailla on raportoitu virheellisiä positiivisia tuloksia käytettäessä Bio-Rad Laboratorioiden Platelia Aspergillus EIA ‑testiä. Näillä potilailla ei kuitenkaan tosiasiassa ollut Aspergillus-infektiota. Tästä syystä positiiviset tulokset potilailla, jotka ovat saaneet Baxterin glukonaattia sisältävää Plasmalyte -liuosta, tulisi tulkita huolellisesti ja varmistaa toisella testimenetelmällä.

Anto

Muiden lääkkeiden lisääminen valmisteeseen tai valmisteen antaminen väärällä tavalla voi aiheuttaa kuumeilua, joka johtuu mahdollisista pyrogeeneista. Jos haittavaikutuksia ilmaantuu, infuusio on lopetettava välittömästi.

Tietoa tuotteen yhteensopimattomuuksista, valmistamisesta käyttöön sekä lisäyksistä, katso kohta Yhteensopimattomuudet ja Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml -valmisteen hyperglykeeminen vaikutus voi muuttaa diabeetikkojen insuliinitarvetta.

Lääkkeet, jotka voivat lisätä hyponatremian riskiä:

Lääkkeet, jotka voivat alentaa seerumin natriumpitoisuutta, voivat lisätä hoitoperäisen hyponatremian riskiä virheellisesti potilaan nestemäärän ja natriumpitoisuuden suhteen tasapainotetun laskimoon annetun infuusionestehoidon yhteydessä (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Raskaus ja imetys ja Haittavaikutukset). Tallaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi diureetit, ei-steroidaaliset tulehduskipulääkkeet (NSAID), psykoosilääkkeet, selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät, opioidit, epilepsialääkkeet, oksitosiini ja kemoterapia.

Natriumiin liittyvät yhteisvaikutukset:

• kortikosteroidit/steroidit ja karbenoksoloni, jotka aiheuttavat natrium- ja vesiretentiota (joihin voi liittyä edeemaa ja hypertensiota).

Kaliumiin liittyvät yhteisvaikutukset:

Seuraavat yhdistelmät lisäävät plasman kaliumpitoisuutta ja voivat johtaa mahdollisesti hengenvaaralliseen hyperkalemiaan erityisesti munuaisten vajaatoimintatapauksissa, koska munuaisten vajaatoiminta lisää hyperkaleemista vaikutusta.

Vasta-aiheiset yhdistelmät

• kaliumia säästävät diureetit (amiloridi, kaliumkanreonaatti, spironolaktoni, triamtereeni yksin tai yhdessä käytettynä) (ks. kohta Vasta-aiheet).

Yhdistelmät, joita ei suositella

• ACE:n estäjät sekä ekstrapoloimalla angiotensiini II ‑reseptoriantagonistit: mahdollisesti hengenvaarallinen hyperkalemia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
• takrolimuusi, syklosporiini.

Kaliumin antaminen tällaisilla lääkkeillä hoidettaville potilaille voi aiheuttaa vakavan ja mahdollisesti hengenvaarallisen hyperkalemian erityisesti vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Magnesiumiin liittyvät yhteisvaikutukset:

• neuromuskulaarisalpauksia aiheuttavat aineet kuten tubokurariini, suksametoni ja vekuroni, joiden vaikutusta magnesiumin tehostaa
• asetyylikoliini, jonka vapautumista ja vaikutuksia magnesiumsuolat heikentävät, mikä saattaa johtaa neuromuskulaarisalpaukseen
• bakterisidiset aminoglykosidit ja nifedipiini, jotka lisäävät parenteraalisesti annetun magnesiumin vaikutusta ja tehostavat neuromuskulaarisalpauksia.

Bikarbonaatiksi metabolisoituviin asetaattiin ja glukonaattiin liittyvät yhteisvaikutukset:

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmistetta on annettava varoen, jos potilasta hoidetaan sellaisilla lääkkeillä, joiden eliminaatio munuaisten kautta riippuu pH:sta. Plasmalyte-valmisteella on alkalisoiva vaikutus (bikarbonaatin muodostuminen), minkä vuoksi se voi vaikuttaa tällaisten lääkkeiden eliminaatioon.

• Happamien lääkeaineiden kuten salisylaattien, barbituraattien ja litiumin munuaispuhdistuma voi lisääntyä, koska asetaatin ja glukonaatin metaboloitumisen myötä syntyy bikarbonaattia, joka alkalisoi virtsaa.
• Emäksisten lääkeaineiden kuten sympatomimeettien (esim. efedriini, pseudoefedriini) ja stimulanttien (esim. deksamfetamiinisulfaatti, fenfluramiinihydrokloridi) munuaispuhdistuma voi pienentyä.

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmisteen käytöstä raskaan olevilla tai imettävillä naisilla ei ole riittävästi tietoja. Mahdollisia riskejä ja hyötyjä on tarkkaan punnittava, ennen kuin valmistetta annetaan raskaana oleville tai imettäville naisille.

Hyponatremian riski voi olla suurentunut, jos Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmistetta annetaan raskaana oleville naisille synnytyksen aikana, erityisesti annettaessa yhdessä oksitosiinin kanssa (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmisteen vaikutuksista ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn ei ole tietoja.

Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu yleisesti Plasmalyte -valmisteista niiden markkinoille tulon jälkeen sekä glukoosia sisältävistä Plasmalyte -valmisteista. Haittavaikutukset on listattu MedDRA-elinluokituksen mukaan yleisyysjärjestyksessä silloin, kun se on mahdollista.

Yleisyys on määritetty seuraavasti: hyvin yleinen (≥1/10), yleinen (≥1/100, <1/10), melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100), harvinainen (≥1/10 000, <1/1 000), hyvin harvinainen (<1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

*Kursivoidut haittavaikutukset on raportoitu muista samankaltaisista valmisteista.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Glukoosia sisältävän liuoksen yliannos voi johtaa hyperglykemiaan, hyperosmolaarisuuteen, osmoottiseen diureesiin ja dehydraatioon.

Valmisteen yliannos tai liian nopea anto voi johtaa veden ja natriumin kertymiseen elimistöön, mikä aiheuttaa edeemariskin erityisesti silloin, kun munuaisten natriumeritys on puutteellista. Tällaisessa tapauksessa munuaisten lisädialyysihoito saattaa olla tarpeen.

Kaliumin liiallinen anto voi johtaa hyperkalemiaan erityisesti munuaisten vajatoiminnasta kärsivillä potilailla. Oireita ovat raajojen parestesia, lihasheikkous, paralyysi, sydämen rytmihäiriöt, AV-katkos, sydämen pysähdys ja sekavuus. Hyperkalemiaa hoidetaan dialyysillä tai antamalla kalsiumia, insuliinia (glukoosin kanssa), natriumbikarbonaattia tai ioninvaihtohartseja.

Magnesiumsuolojen liiallinen parenteraalinen anto johtaa hypermagnesemiaan, jonka oireita ovat neuromuskulaarisalpauksesta aiheutuva syvien jännerefleksien katoaminen ja hengitysvaikeudet. Muita hypermagnesemian oireita voivat olla pahoinvointi, oksentelu, ihon punoitus, jano, perifeerisen vasodilataation aiheuttama hypotensio, uneliaisuus, sekavuus, lihasheikkous, bradykardia, kooma ja sydämenpysähdys. Supraletaalia hypermagnesemiaa sairastavaa potilasta on menestyksekkäästi hoidettu antamalla hänelle hengitystukea ja kalsiumkloridia laskimoon sekä diureesia aiheuttavia mannitoli-infuusioita.

Kloridisuolojen liiallinen anto voi aiheuttaa bikarbonaattihävikkiä, millä on hapettava vaikutus.

Bikarbonaattianioneiksi metaboloituvien yhdisteiden kuten esim. natriumasetaatin ja natriumglukonaatin liiallinen anto voi johtaa hypokalemiaan ja metaboliseen alkaloosiin erityisesti munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Oireita voivat olla mielialan vaihtelut, väsymys, hengästyneisyys, lihasheikkous ja epäsäännölliset sydämen lyönnit. Erityisesti hypokalsemiaa potevilla potilailla voi esiintyä lisääntynyttä lihasjänteyttä, lihasten nykimistä ja tetaniaa. Bikarbonaatin yliannostuksen aiheuttamaa metabolista alkaloosia hoidetaan pääasiassa neste- ja elektrolyyttitasapainoa korjaamalla.

Glukoosia sisältävien nesteiden suurien määrien pitkittynyt tai nopea infuusio voi johtaa hyperosmolaarisuuteen, dehydraatioon, hyperglykemiaan, hyperglukosuriaan sekä hyperglykemian aiheuttamaan osmoottiseen diureesiin.

Jos yliannos liittyy lääkkeeseen, jota on lisätty infusoituun liuokseen, yliannostuksen oireet ja merkit ovat lisätyn lääkkeen haittavaikutusten mukaisia. Jos potilaaseen infusoidaan vahingossa liian suuri määrä, hoito on keskeytettävä ja potilaasta on tarkkailtava lääkelisäykseen liittyviä yliannostuksen merkkejä ja oireita. Tarvittaessa annetaan sopivaa oireenmukaista hoitoa ja tukihoitoa.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Elektrolyyttitasapainoon vaikuttavat liuokset, elektrolyytit ja hiilihydraatit – ATC-koodi: B05BB02

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml on hyperosmoottinen elektrolyyttiliuos 5-prosenttisessa glukoosissa. Valmisteen osmolaarisuus on noin 572 mOsm/l. ja sen elektrolyyttikoostumus ja -pitoisuus on suunniteltu vastaamaan plasman elektrolyyttikoostumusta ja -pitoisuutta.

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml ‑valmisteen farmakologiset ominaisuudet ovat samat kuin sen sisältämien aineiden (vesi, glukoosi, natrium, kalium, magnesium, kloridi, asetaatti ja glukonaatti) farmakologiset ominaisuudet.

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml ‑valmiste laajentaa pääasiassa solunulkoista tilaa mukaan lukien kudosnesteet ja intravaskulaariset nesteet, ja se on myös energianlähde.

Natriumasetaatti ja glukonaatti ovat bikarbonaatteja muodostavia suoloja, ja siksi ne kohottavat pH-arvoa.

Glukoosi on solujen aineenvaihdunnan ensisijainen energianlähde.

Kun Plasmalyte Glucos 50 mg/ml ‑liuokseen lisätään lääkkeitä, liuoksen yleisfarmakodynamiikka riippuu lisättyjen lääkkeiden ominaisuuksista.

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml ‑valmisteen farmakokineettiset ominaisuudet ovat samat kuin sen sisältämien aineiden (glukoosi, natrium, kalium, magnesium, kloridi, asetaatti ja glukonaatti) farmakokineettiset ominaisuudet.

Asetaatit metaboloituvat bikarbonaatiksi lihaksissa ja ääreiskudoksissa, mikä ei kuormita maksaa.

Glukoosin kaksi tärkeintä aineenvaihduntareittiä ovat glukoneogeneesi (energian varastointi) ja glykogenolyysi (energian vapautus).

Kun Plasmalyte Glucos 50 mg/ml‑valmisteeseen lisätään lääkkeitä, liuoksen lopullinen farmakokinetiikka riippuu lisättyjen lääkkeiden ominaisuuksista.

Plasmalyte Glucos 50 mg/ml‑infuusionesteen prekliiniset tiedot turvallisuudesta eläimillä eivät ole oleellisia, sillä sen sisältämät aineet ovat eläinten ja ihmisen plasman fysiologisia ainesosia.

Toksisia vaikutuksia ei ole odotettavissa kliinisessä käytössä.

Mahdollisten lääkelisäysten turvallisuus on harkittava erikseen.

Injektionesteisiin käytettävä vesi.

Suolahappo, väkevä (pH:n säätöön).

Lisäykset

Kun Plasmalyte Glucos 50 mg/ml-valmisteeseen tehdään lisäyksiä, on noudatettava aseptista tekniikkaa. Liuos on sekoitettava huolellisesti lisäysten jälkeen. Lisäysten jälkeen liuos on käytettävä heti, eikä sitä saa säilyttää.

Viaflo-pussissa olevaan liuokseen lisättävän lääkeaineen yhteensopimattomuus on arvioitava ennen lääkelisäystä.

Liuosta ei saa sekoittaa sellaisiin lääkeaineisiin, joista ei ole tehty yhteensopivuustutkimusta.

Lisättävän lääkkeen käyttöohjetta on noudatettava.

Ennen lisäystä on varmistettava, että lisättävä aine tai lääkevalmiste on vesiliukoinen, ja/tai stabiili vedessä, ja että Plasmalyte Glucos 50 mg/ml ‑valmisteen pH-alue on sopiva (pH 4,0–6,0). Lisäysten jälkeen on tarkastettava, että valmisteessa ei ole värimuutoksia ja/tai saostumia, liukenemattomia aineita eikä kiteitä.

5-prosenttiset glukoosiliuokset eivät ole yhteensopivia veren tai veren punasolujen kanssa, sillä niiden on raportoitu voivan aiheuttaa hemolyysiä ja paakkuuntumista.

Lääkevalmisteita, joiden tiedetään olevan yhteensopimattomia, ei saa lisätä.

Avaamattoman pakkauksen kestoaika:

250 ml ja 500 ml 2 vuotta

1 000 ml 3 vuotta.

Kestoaika lisäysten jälkeen:

Ennen lisäystä on varmistettava, että lääkelisäykset ovat kemiallisesti ja fysikaalisesti stabiileja Plasmalyte Glucos 50 mg/ml ‑valmisteen pH-arvossa.

Mikrobiologiselta kannalta liuotettu valmiste on käytettävä välittömästi. Jos valmistetta ei käytetä heti, säilytysaika ja ‑olot lisäysten jälkeen ovat käyttäjän vastuulla, eikä 24 tunnin säilytysaikaa 2–8 °C:ssa yleensä saa ylittää paitsi, jos liuottaminen on tapahtunut valvotuissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Säilytä alle 30 ^o C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

PLASMALYTE GLUCOS infuusioneste, liuos
50 mg/ml (L:ei) 10 x 1000 ml (58,78 €), 20 x 500 ml (92,71 €)

PF-selosteen tieto

Liuospussit ovat puristettua polyolefiini/polyamidi-muovia (PL-2442). Ne on pakattu suojaavaan polyamidi/polypropyleeni-päällyspussiin, joiden ainoa tarkoitus on suojata pusseja fyysisesti.

Pussikoot: 250, 500 ja 1 000 ml.

Pakkauskoot:

30 x 250 ml

20 x 500 ml

10 x 1000 ml.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas liuos, ei näkyviä hiukkasia.
572 mosmol/l (noin)
pH: 4,0 – 6,0

Pussin avaamisen jälkeen sisältö on käytettävä heti, eikä sitä saa säilyttää myöhempää infuusiota varten.

Kerta-antoon.

Käyttämättä jäänyt osuus hävitettävä.

Osittain käytettyjä pusseja ei saa käyttää uudelleen.

1. Pakkauksen avaaminen

a. Ota Viaflo-pussi päällyspussista juuri ennen valmisteen käyttöä.

b. Tarkista, että Viaflo-pussi on ehjä puristelemalla sitä napakasti. Jos pussi vuotaa, se on hävitettävä, koska liuos ei enää ole steriiliä.

c. Tarkista, että liuos on kirkasta, ja ettei siinä ole ylimääräisiä hiukkasia. Jos liuos ei ole kirkasta, tai jos siinä on hiukkasia, se on hävitettävä.

2. Infuusion valmistelu

Käytä annossa ja sen valmistelussa vain steriilejä tarvikkeita ja aineita.

a. Ripusta pussi ripustussilmukasta.

b. Poista toisella kädellä muovisuojus pussin pohjassa olevasta ulostuloportista

• tartu toisella kädellä portissa olevaan pieneen ulokkeeseen,
• kierrä toisella kädellä suojuksen isompaa uloketta,
• suojus putoaa pois.

c. Noudata huolellista aseptiikkaa infuusion valmistelussa.

d. Kiinnitä infuusiovälineistö. Noudata käytettävän infuusiovälineistön käyttöohjeita yhdistämisessä, infuusioletkuston esitäytössä (praimauksessa) ja annostelussa.

3. Injektoitavat lääkelisäykset

Varoitus: jotkut lisäykset voivat olla yhteensopimattomia valmisteen kanssa.

Kun valmisteeseen lisätään lääkkeitä, osmolaarisuus on varmistettava ennen parenteraalista antoa, ja lisäysten perusteellinen ja huolellinen aseptinen sekoittaminen on välttämätöntä. Lisäysten jälkeen liuos on käytettävä heti, eikä sitä saa säilyttää.

Lääkelisäykset ennen infuusiota.

1. Desinfioi lääkkeenlisäysportti.
2. Pistä 19–22 gaugen (1,10–0,70 mm) neula itsestään umpeutuvan lääkkeenlisäysportin läpi ja injisoi.
3. Sekoita infuusioneste ja lääkelisäys huolellisesti. Kun infuusionesteeseen lisätään lääkkeitä, joiden tiheys on suuri kuten esim. kaliumkloridia, taputtele pystysuorassa olevia portteja kevyesti ja sekoita.

Huomautus! Älä säilytä pusseja, joihin on lisätty lääkkeitä.

Lääkelisäykset infuusion aikana.

1. Sulje letkuston suljin.
2. Desinfioi lääkkeenlisäysportti.
3. Pistä 19–22 gaugen (1,10–0,70 mm) neula itsestään umpeutuvan lääkkeenlisäysportin läpi ja injisoi.
4. Ota pussi pois telineestä ja/tai käännä se pystyasentoon.
5. Tyhjennä molemmista porteista ilma kevyesti taputtelemalla pussin ollessa pystyasennossa.
6. Sekoita liuos ja lääkelisäys huolellisesti.
7. Laita pussi takaisin käyttöasentoon, avaa suljin ja jatka liuoksen antamista.

PLASMALYTE GLUCOS infuusioneste, liuos
50 mg/ml 10 x 1000 ml, 20 x 500 ml

• Ei korvausta.

B05BB02

19.01.2021