PRIVIGEN infuusioneste, liuos 100 mg/ml

Ihmisen normaali immunoglobuliini (IVIg).*

Yksi millilitra sisältää:
ihmisen normaalia immunoglobuliinia 100 mg
(puhtaus vähintään 98 % IgG:tä)

Yksi 25 ml:n injektiopullo liuosta sisältää: 2,5 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia
Yksi 50 ml:n injektiopullo liuosta sisältää: 5 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia
Yksi 100 ml:n injektiopullo liuosta sisältää: 10 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia
Yksi 200 ml:n injektiopullo liuosta sisältää: 20 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia
Yksi 400 ml:n injektiopullo liuosta sisältää: 40 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia

IgG:n alaluokkien jakauma (likimääräiset arvot):
IgG₁ 69 %
IgG₂ 26 %
IgG₃ 3 %
IgG₄ 2 %

Suurin IgA-pitoisuus on 25 mikrog/ml.

*Valmistettu ihmisluovuttajien plasmasta.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan:
Privigen sisältää noin 250 mmol/l (vaihteluväli 210 ja 290) L-proliinia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Infuusioneste, liuos.

Korvaushoito aikuisille, lapsille ja nuorille (0–18-vuotiaille) seuraavien tilojen yhteydessä:

• primaarit immuunipuutosoireyhtymät (PID), joihin liittyy heikentynyt vasta-ainemuodostus (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
• sekundaariset immuunipuutokset (SID) potilailla, joilla on vaikeita tai toistuvia infektioita tai joille annettu mikrobilääkehoito ei tehoa ja joilla on joko todennettu spesifin vasta-aineen toimimattomuus (proven specific antibody failure, PSAF)* tai IgG seerumipitoisuus < 4 g/l.

* PSAF = IgG-vasta-ainetitteri pneumokokkipolysakkaridi- ja polypeptidiantigeenirokotteita vastaan ei vähintään kaksinkertaistu.

Immunomodulaatio aikuisille, lapsille ja nuorille (0–18-vuotiaille) seuraavien tilojen yhteydessä:

• primaari immuunitrombosytopenia (ITP) potilailla, joilla on suuri verenvuotoriski, tai trombosyyttimäärän korjaamiseen ennen leikkausta.
• Guillain–Barrén oireyhtymä.
• Kawasakin tauti (yhdessä asetyylisalisyylihapon kanssa; ks. kohta Annostus ja antotapa).
• Krooninen tulehduksellinen demyelinoiva polyneuropatia (CIDP). Laskimoon annettavista immunoglobuliineista on vain niukasti kokemusta CIDP:tä sairastavien lasten osalta.
• Multifokaalinen motorinen neuropatia (MMN).

Korvaushoito on aloitettava ja sitä on seurattava immuunipuutostilojen hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Korvaushoito on aloitettava ja sitä on seurattava immuunipuutostilojen hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Annostus
Annos ja hoito-ohjelma riippuvat käyttöaiheesta.
Korvaushoidossa saattaa yksilöllinen annos olla tarpeen hoitovasteesta riippuen. Kehon painoon perustuvaa annosta saattaa olla tarpeen säätää ali- tai ylipainoisille potilaille.

Seuraavat annostusohjeet ovat suuntaa-antavia.

Korvaushoito primaareissa immuunipuutosoireyhtymissä (PID)
Hoito-ohjelman avulla tulisi saavuttaa vähintään 6 g/l:n tai ikäpopulaation normaalilla viitearvovälillä oleva IgG-minimipitoisuus (määritetään ennen seuraavaa infuusiota). Tasapaino saavutetaan 3–6 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta.
Suositeltava aloitusannos kerralla annettuna on 0,4–0,8 g painokiloa kohti, minkä jälkeen annos on vähintään 0,2 g painokiloa kohti 3–4 viikon välein.

Annos, jolla saavutetaan IgG-minimipitoisuus 6 g/l on luokkaa 0,2–0,8 g painokiloa kohti kuukaudessa.Annosväli vakaan tason saavuttamisen jälkeen vaihtelee 3–4 viikkoon.

IgG-minimipitoisuudet on määritettävä ja arvioitava infektion ilmetessä. Bakteeri-infektioiden määrän vähentämiseksi saattaa olla välttämätöntä suurentaa annostusta ja pyrkiä korkeampiin minimipitoisuuksiin.

Sekundaariset immuunipuutokset (kohdassa Käyttöaiheet määritellyn mukaisesti)
Hoito-ohjelman avulla tulisi saavuttaa vähintään 6 g/l:n tai ikäpopulaation normaalilla viitearvovälillä oleva IgG-minimipitoisuus (määritetään ennen seuraavaa infuusiota). Suositeltu annos on 0,2–0,4 g painokiloa kohti 3–4 viikon välein.

IgG-minimipitoisuudet on mitattava ja arvioitava infektioiden esiintymisen yhteydessä. Annosta muutetaan tarvittaessa, jotta saadaan optimaalinen suoja infektioita vastaan; annosta pitää mahdollisesti suurentaa potilaille, joilla on pitkittynyt infektio, ja annoksen pienentämistä voidaan harkita siinä vaiheessa, kun infektioita ei enää ilmaannu.

Primaari immuunitrombosytopenia (ITP)
Hoito-ohjelmavaihtoehtoja on kaksi:

• 0,8–1 g/kg 1. päivänä; samansuuruinen annos voidaan antaa toisen kerran 3 vuorokauden kuluessa
• 0,4 g/kg kerran vuorokaudessa 2–5 vuorokauden ajan.

Hoito voidaan toistaa, jos potilaalle ilmaantuu relapsi.

Guillain–Barrén oireyhtymä
0,4 g/kg/vrk 5 vuorokauden ajan (relapsin yhteydessä annostus on mahdollista toistaa).

Kawasakin tauti
2,0 g/kg kerta-annoksena. Potilaille on annettava samanaikaisesti asetyylisalisyylihappoa.

Krooninen tulehduksellinen demyelinoiva polyneuropatia (CIDP)*
Suositeltu aloitusannos on 2 g/painokilo jaettuna 2–5 peräkkäisen vuorokauden ajalle, mitä seuraa ylläpitoannos 1 g/painokilo 1–2 peräkkäisen vuorokauden aikana kolmen viikon välein.

Hoitovaikutusta on arvioitava jokaisen hoitojakson jälkeen; jos hoitovaikutusta ei havaita 6 kuukauden jälkeen, hoito on lopetettava.

Jos hoito tehoaa, lääkärin on harkittava potilaalle pitkäaikaishoitoa potilaan vasteen ja ylläpitovasteen perusteella. Annostusta ja annosväliä voidaan joutua muuttamaan sairauden yksilöllisen kulun mukaan.

Multifokaalinen motorinen neuropatia (MMN)
Aloitusannos: 2 g/kg annettuna 2–5 peräkkäisen päivän aikana.
Ylläpitoannos: 1 g/kg 2–4 viikon välein tai 2 g/kg 4–8 viikon välein.
Hoitovaikutusta on arvioitava jokaisen hoitojakson jälkeen. Jos hoitovaikutusta ei havaita 6 kuukauden jälkeen, hoito on lopetettava.
Jos hoito tehoaa, lääkärin on harkittava potilaalle pitkäaikaishoitoa potilaan vasteen perusteella. Annostusta ja annosväliä voidaan joutua muuttamaan sairauden yksilöllisen kulun mukaan.

Seuraavassa taulukossa on esitetty yhteenveto annossuosituksista:

*Annos perustuu Privigeniä koskeneissa kliinisissä tutkimuksissa käytettyyn annokseen. Yli 25 viikon hoito on lääkärin harkinnan varaista potilaan vasteen sekä pitkällä aikavälillä esiintyvän ylläpitovasteen perusteella. Annostusta ja annosvälejä on ehkä muutettava sairauden yksilöllisen etenemisen mukaan.

Pediatriset potilaat
Annostus lapsille ja nuorille (0–18-vuotiaille) ei poikkea aikuisten annostuksesta, sillä annostus on kussakin käyttöaiheessa painon mukainen ja se säädetään edellä mainittujen sairauksien kliinisen hoitovasteen mukaan.

Maksan vajaatoiminta

Ei ole näyttöä siitä, että annoksen säätäminen olisi tarpeen.

Munuaisten vajaatoiminta

Ei annoksen säätöä, ellei se ole kliinisesti perusteltua, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Iäkkäät

Ei annoksen säätöä, ellei se ole kliinisesti perusteltua, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Antotapa
Laskimoon.
Privigen annetaan infuusiona laskimoon, aluksi infuusionopeudella 0,3 ml painokiloa kohti tunnissa noin 30 minuutin ajan. Jos potilas sietää antoa hyvin (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), antonopeutta voi vähitellen nostaa 4,8 ml:aan painokiloa kohti tunnissa.

Primaaria immuunipuutosta sairastavilla potilailla, jotka ovat sietäneet hyvin infuusionopeuden 4,8 ml painokiloa kohti tunnissa, nopeutta voidaan asteittain lisätä 7,2 ml:aan painokiloa kohti tunnissa.

Jos laimentaminen ennen infuusiota on toivottua, Privigen voidaan laimentaa 5 % glukoosiliuoksella, lopulliseen pitoisuuteen 50 mg/ml (5 %). Katso ohjeet kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle (ihmisen immunoglobuliinit) tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Potilaat, joilla on selektiivinen IgA-puutos ja jotka ovat kehittäneet IgA-vasta-aineita, koska IgA:ta sisältävän valmisteen anto voi johtaa anafylaksiin. Potilaat, joilla on tyypin I tai II hyperprolinemia.

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Tietyt vaikeat haittavaikutukset saattavat liittyä infuusionopeuteen. Kohdassa Annostus ja antotapa mainittua infuusion suositusnopeutta on noudatettava tarkkaan. Potilaita on seurattava tarkkaan kaikkien oireiden varalta koko infuusiojakson ajan.

Tiettyjä haittavaikutuksia voi esiintyä useammin:

• jos infuusionopeus on suuri,

• potilailla, joilla on hypogammaglobulinemia tai agammaglobulinemia, joihin voi liittyä IgA-puutos,

• potilailla, jotka saavat ihmisen normaalia immunoglobuliinia ensimmäistä kertaa, tai harvinaisissa tapauksissa, kun ihmisen normaalia immunoglobuliinia sisältävä valmiste vaihdetaan, tai jos edellisestä infuusiosta on kulunut pitkä aika.

Mahdolliset komplikaatiot voidaan usein välttää varmistamalla:

• että potilaat eivät ole herkistyneet ihmisen normaalille immunoglobuliinille antamalla infuusio aluksi hitaasti (0,3 ml painokiloa kohti tunnissa),
• että potilaita seurataan tarkkaan kaikkien oireiden varalta koko infuusiojakson ajan. Varsinkin sellaisia potilaita, jotka saavat ihmisen normaalia immunoglobuliinia ensimmäistä kertaa ja potilaita, joiden hoito vaihdetaan toisesta IVIg-valmisteesta tähän valmisteeseen, tai jos edellisestä infuusiosta on kulunut pitkä aika, on seurattava ensimmäisen infuusion aikana ja sitä seuraavan ensimmäisen tunnin kuluessa mahdollisten haitallisten merkkien varalta. Kaikkia muita potilaita on seurattava vähintään 20 minuutin ajan annon jälkeen.

Jos haittavaikutuksia ilmaantuu, antonopeutta pitää hidastaa tai infuusio keskeyttää. Tarvittava hoito määräytyy haittavaikutuksen luonteen ja vaikeusasteen mukaan.

IVIg-valmisteen anto edellyttää kaikkien potilaiden kohdalla että

• potilas on riittävästi nesteytetty ennen IVIg-infuusion aloittamista
• virtsaneritystä seurataan
• seerumin kreatiniinipitoisuutta seurataan
• samanaikaista loop-diureettien käyttöä vältetään (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Jos potilas sairastaa diabetesta ja Privigen on tarpeen laimentaa pienempään pitoisuuteen, suositellun laimentimen sisältämä glukoosi on otettava huomioon.

Yliherkkyys

Todelliset yliherkkyysreaktiot ovat harvinaisia. Niitä voi esiintyä potilailla, joilla on anti-IgA-vasta-aineita.

IVIg ei ole tarkoitettu potilaille, joilla on selektiivinen IgA-puutos, jossa IgA-puutos on ainoa huolta aiheuttava poikkeavuus.

Ihmisen normaali immunoglobuliini voi harvoin aiheuttaa verenpaineen laskun, johon liittyy anafylaktoidinen reaktio, myös potilaille, jotka ovat aikaisemmin sietäneet hoitoa ihmisen normaalilla immunoglobuliinilla.

Sokin saanutta potilasta hoidetaan yleisten sokinhoito-ohjeiden mukaisesti.

Hemolyyttinen anemia

IVIg-tuotteet voivat sisältää veriryhmävasta-aineita, jotka voivat kiinnittyä in vivo punasolujen pintaan ja aiheuttaa harvoin hemolyysin. Punasoluihin kiinnittyneet immunoglobuliinit voivat aiheuttaa positiivisen tuloksen suorassa antiglobuliinikokeessa (suora Coombsin koe). Hemolyyttinen anemia voi kehittyä IVIg-hoidon jälkeen johtuen punasolujen nopeammasta hajoamisesta ja poistumisesta verenkierrosta. Privigen-valmisteen tuotantoprosessi sisältää immunoaffiniteettikromatografia (IAC) -vaiheen, joka vähentää erityisesti veriryhmäantigeeneja A ja B (isoagglutiniinit A ja B). IAC-vaiheen sisältävässä tuotantoprosessissa valmistetulla Privigen-valmisteella saadut kliiniset tiedot osoittavat hemolyyttisen anemian vähentyneen tilastollisesti merkitsevästi (ks. kohdat Haittavaikutukset ja 5).
Hemolyysiin liittyviä munuaisten toimintahäiriöitä/munuaisten vajaatoimintaa tai disseminoitunutta intravaskulaarista koagulaatiota sekä kuolemantapauksia on esiintynyt yksittäisinä tapauksina.
Hemolyysin kehittymiseen liittyy seuraavia riskitekijöitä: suuret annokset riippumatta siitä, annetaanko ne kerta-annoksina vai vuorokauden kuluessa useampaan annokseen jaettuna, muut kuin O-veriryhmän potilaat ja taustalla oleva tulehdustila. Koska tällaista on raportoitu yleisesti, pitää olla varuillaan, jos potilas saa suuria annoksia immunoglobuliineja muihin käyttöaiheisiin kuin primaareihin immuunipuutostiloihin (PID) ja kuuluu muuhun kuin O-veriryhmään. Hemolyysiä on raportoitu harvoin potilailla, jotka saavat korvaushoitoa primaariin immuunipuutostilaan (PID).

IVIg-hoitoa saavia potilaita tulee seurata hemolyysin kliinisten oireiden ja löydösten varalta. Jos IVIg-infuusion aikana tai jälkeen kehittyy hemolyysin oireita ja/tai löydöksiä, hoitavan lääkärin on harkittava IVIg-hoidon lopettamista (ks. myös kohta Haittavaikutukset).

Aseptinen aivokalvotulehdusoireyhtymä
Aseptista aivokalvotulehdusoireyhtymää on raportoitu esiintyneen IVIg-hoidon yhteydessä. Oireyhtymä alkaa tavallisesti usean tunnin – 2 vuorokauden välisen ajanjakson aikana IVIg-hoidon jälkeen. Aivo-selkäydinnestetutkimukset ovat usein positiivisia, jolloin pleosytoosi on useita tuhansia soluja kuutiomillimetriä kohden (solut kuuluvat pääasiallisesti granulosyyttisarjaan) ja kohonneet proteiinipitoisuudet ovat jopa useita satoja milligrammoja/dl.
Aseptista aivokalvotulehdusoireyhtymää saattaa esiintyä useammin suuriannoksisen IVIg-hoidon (2 g painokiloa kohti) yhteydessä.

Potilaille, joilla on tällaisia merkkejä ja oireita, on tehtävä perusteellinen selkäydinnestemäärityksen sisältävä neurologinen tutkimus aivokalvotulehduksen muiden aiheuttajien poissulkemiseksi.

Aseptinen aivokalvotulehdusoireyhtymä on saatu remissioon ilman jälkiseuraamuksia usean vuorokauden kuluttua IVIg-hoidon lopettamisen jälkeen.

Tromboembolia
On olemassa kliinistä näyttöä IVIg:n annon ja tromboembolisten tapahtumien, kuten sydäninfarktin, aivoverenkiertohäiriön (aivohalvaus mukaan lukien), keuhkoveritulpan ja syvien laskimotromboosien välisestä yhteydestä, minkä oletetaan johtuvan veren viskositeetin suhteellisesta suurenemisesta, kun riskialttiit potilaat saavat nopeasti suuren määrän immunoglobuliineja. Varovaisuutta on noudatettava määrättäessä ja annettaessa IVIg-valmistetta ylipainoisille potilaille ja potilaille, joilla on ennestään tromboottisille tapahtumille altistavia riskitekijöitä (kuten korkea ikä, hypertensio, diabetes mellitus ja aikaisemmin todettu verisuonisairaus tai tromboottinen sairaus, hankinnaiset tai perinnölliset trombofiiliset häiriöt, pitkäaikainen immobilisaatiovaihe, vakavasti hypovoleemiset potilaat ja potilaat, joilla on veren viskositeettia suurentavia sairauksia).

Jos potilaalla on tromboembolisten haittavaikutusten riski, IVIg-valmisteita on annettava kliinisen harkinnan perusteella niin hitaasti ja niin pieninä annoksina kuin käytännön kannalta on mahdollista.

Akuutti munuaisten vajaatoiminta

Akuuttia munuaisten vajaatoimintaa on raportoitu IVIg-hoitoa saavilla potilailla. Useimmissa tapauksissa on todettu riskitekijöitä, kuten jo olemassa oleva munuaisten vajaatoiminta, diabetes mellitus, hypovolemia, ylipaino, samanaikainen lääkitys munuaistoksisilla valmisteilla tai yli 65 vuoden ikä.

Munuaisarvot pitää määrittää ennen IVIg-infuusiota, erityisesti potilailta, joilla arvioidaan olevan mahdollisesti suurentunut akuutin munuaisten vajaatoiminnan kehittymisen riski. Määritykset uusitaan asianmukaisin väliajoin.

Jos munuaisten vajaatoimintaa ilmenee, IVIg:n annon lopettamista pitää harkita.

Vaikka munuaisten toiminnan häiriöitä ja akuuttia munuaisten vajaatoimintaa on ilmennyt useiden myyntiluvan saaneiden IVIg-valmisteiden (jotka sisältävät erilaisia apuaineita, kuten sakkaroosia, glukoosia ja maltoosia) käyttöön liittyen, suhteettoman suuri määrä näitä häiriöitä ilmeni liittyen valmisteisiin, joissa stabiloivana aineena oli käytetty sakkaroosia. Riskipotilaille on siis harkittava sakkaroosittomien IVIg-valmisteiden antoa. Privigen ei sisällä sakkaroosia, maltoosia eikä glukoosia.

Potilailla, joilla on akuutin munuaisten vajaatoiminnan riski, IVIg-valmisteita on annettava kliinisen harkinnan perusteella niin hitaasti ja niin pieninä annoksina kuin käytännön kannalta on mahdollista.

Verensiirtoon liittyvä akuutti keuhkovaurio (TRALI)

Akuuttia ei-sydänperäistä keuhkopöhöä (Transfusion Related Acute Lung Injury [TRALI]) on joissakin tapauksissa ilmoitettu IVIg-hoitoa saavilla potilailla. TRALI-oireyhtymän tyyppipiirteitä ovat vaikea hypoksia, dyspnea, takypnea, syanoosi, kuume ja hypotensio. TRALI-oireet kehittyvät tyypillisesti verensiirron aikana tai 6 tunnin kuluessa verensiirron jälkeen, usein 1–2 tunnin kuluessa. Sen vuoksi IVIg-hoitoa saavia potilaita on seurattava ja keuhkoihin liittyvien haittavaikutusten ilmetessä IVIg-infuusio on välittömästi lopetettava. TRALI on mahdollisesti henkeä uhkaava tila, joka vaatii välitöntä tehohoitoa.

Vaikutukset serologisten tutkimusten tuloksiin
Passiivisesti siirtyneiden vasta-aineiden määrä potilaan veressä suurentuu tilapäisesti immunoglobuliini-injektion jälkeen, mikä saattaa aiheuttaa serologisissa määrityksissä harhaanjohtavia positiivisia tuloksia.

Punasoluantigeenien, kuten A, B, ja D, vasta-aineiden passiivinen siirtyminen saattaa häiritä joitakin serologisia punasolujen vasta-ainemäärityksiä, esim. suoraa antiglobuliinimääritystä (suora antiglobuliinikoe, suora Coombsin koe).

Taudinaiheuttajat

Privigen valmistetaan ihmisen plasmasta. Ihmisen verestä ja plasmasta valmistettujen lääkevalmisteiden välityksellä tarttuvien infektioiden ehkäisemistä varten vakiotoimenpiteisiin sisältyy mm. luovuttajien valinta, jokaisen luovutetun erän sekä plasman kokoomaerien testaus virusten ja infektioiden merkkien varalta, sekä tehokkaiden valmistusmenetelmien käyttö virusten inaktivointia tai poistamista varten. Näistä toimenpiteistä huolimatta ihmisverestä tai plasmasta valmistettujen lääkevalmisteiden antoon liittyvää infektion mahdollisuutta ei voida sulkea kokonaan pois. Tämä koskee myös kaikkia tuntemattomia tai odottamattomia viruksia tai muita patogeenejä.

Käytettyjä menetelmiä pidetään tehokkaina vaipallisia viruksia, kuten ihmisen immuunikatovirusta (HIV), hepatiitti B -virusta (HBV) ja hepatiitti C -virusta (HCV), sekä vaipattomia viruksia, kuten hepatiitti A -virusta (HAV) ja parvovirus B19:ää vastaan.

On olemassa vakuuttavaa kliinistä kokemusta siitä, että hepatiitti A tai parvovirus B19 ei siirry immunoglobuliinien annon yhteydessä ja oletetaan, että niiden sisältämillä vasta-aineilla on merkittävä viruksilta suojaava vaikutus.

Natriumpitoisuus
Tämä lääkevalmiste sisältää alle 2,3 mg natriumia per 100 ml, joka vastaa 0,12 % WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille.

Pediatriset potilaat
Vaikka tietoja on saatavilla niukasti, on odotettavissa, että samat varoitukset, varotoimenpiteet ja riskitekijät koskevat pediatrisia potilaita. Myyntiin tulon jälkeisissä raporteissa on havaittu, että IVIg:n suuren annoksen käyttöaiheet lapsilla, erityisesti Kawasakin tauti, liittyvät lisääntyneeseen hemolyyttisten reaktioiden ilmoitusasteeseen verrattuna muihin lasten IVIg-käyttöaiheisiin.

Eläviä heikennettyjä viruksia sisältävät rokotteet
Immunoglobuliinin anto voi heikentää eläviä, heikennettyjä viruksia sisältävien rokotteiden, kuten tuhkarokko-, vihurirokko-, sikotauti- ja vesirokkorokotteen, tehoa vähintään kuudesta viikosta jopa kolmeen kuukauteen asti. Tämän lääkevalmisteen annon jälkeen pitää odottaa 3 kuukautta ennen rokottamista eläviä heikennettyjä viruksia sisältävällä rokotteella. Tuhkarokkorokotteen ollessa kyseessä immunoglobuliinien rokotteen tehoa heikentävä vaikutus voi kestää jopa 1 vuoden. Sen vuoksi potilaille, joille on tarkoitus antaa tuhkarokkorokotetta, on suoritettava vasta-aineiden määritys.

Loop-diureetit

Loop-diureettien samanaikaista käyttöä pitää välttää.

Pediatriset potilaat
Vaikka saatavilla on niukasti tietoja, pediatrisilla potilailla esiintyy todennäköisesti samoja yhteisvaikutuksia.

Raskaus
Tämän lääkevalmisteen turvallisuutta raskauden aikana ei ole määritetty kontrolloiduissa kliinisissä kokeissa. Sen vuoksi sitä saa antaa vain varoen raskaana oleville naisille ja imettäville äideille. IVIg-valmisteiden on todettu läpäisevän istukan, enenevässä määrin kolmannen raskauskolmanneksen aikana. Immunoglobuliineista saatu kliininen kokemus viittaa siihen, että niillä ei ole odotettavissa haitallisia vaikutuksia raskauden kulkuun, sikiöön tai vastasyntyneeseen. Eläinkokeissa apuaine L-proliinilla ei ole havaittu suoria tai epäsuoria toksisia vaikutuksia tiineyteen eikä alkion tai sikiön kehitykseen.

Imetys
Immunoglobuliinit erittyvät äidinmaitoon ja ne saattavat osaltaan suojata vastasyntynyttä limakalvojen kautta elimistöön pääseviltä taudinaiheuttajilta.

Hedelmällisyys
Immuunoglobuliineista saatu kliininen kokemus viittaa siihen, että haitallisia vaikutuksia hedelmällisyyteen ei ole odotettavissa.

Privigen-valmisteella on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn, esim. heitehuimaus (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos potilaalla esiintyy haittavaikutuksia hoidon aikana, hänen on odotettava näiden vaikutusten häviämistä ennen autolla ajoa tai koneiden käyttöä.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Laskimoon annettavan ihmisen immunoglobuliinihoidon yhteydessä saattaa joskus ilmetä seuraavanlaisia haittavaikutuksia: vilunväristykset, päänsärky, huimaus, kuume, oksentelu, allergiset reaktiot, pahoinvointi, nivelsärky, matala verenpaine ja kohtalainen alaselkäsärky.

Ihmisen normaali immunoglobuliini voi harvoin aiheuttaa äkillisen verenpaineen laskun, ja yksittäisissä tapauksissa, anafylaktisen sokin, myös potilailla, joilla aikaisempien antokertojen aikana ei ole ilmennyt yliherkkyyttä.

Ihmisen normaalin immunoglobuliinin antamisen yhteydessä on ilmennyt ohimeneviä aseptisia meningiittitapauksia ja harvinaisissa tapauksissa on havaittu ohimeneviä ihoreaktioita (myös ihon punahukkaa (cutaneous lupus erythematosus) – esiintymistiheisyys tuntematon).

Palautuvia hemolyyttisiä reaktioita on todettu etenkin potilailla, joiden veriryhmä on A, B tai AB ja jotka saavat immunomodulatiivista hoitoa. Suurten IVIg-annosten jälkeen voi harvoin kehittyä verensiirtoa edellyttävä hemolyyttinen anemia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Seerumin kreatiniinipitoisuuden suurenemista ja/tai akuuttia munuaisten vajaatoimintaa on havaittu.

Hyvin harvoin: Verensiirtoon liittyvä akuutti keuhkovaurio (TRALI) tai tromboembolisia reaktioita, kuten sydäninfarkti, aivohalvaus, keuhkoveritulppa ja syvä laskimotromboosi.

Haittavaikutustaulukko

Privigenillä suoritettiin seitsemän kliinistä tutkimusta; tutkimuksiin osallistui primaaria immuunipuutosta sairastavia potilaita (PID-tutkimus), primaaria immunotrombosytopeniaa sairastavia potilaita (ITP-tutkimus) sekä kroonista tulehduksellista demyelinoivaa polyneuropatiaa (CIDP) sairastavia potilaita. Pivotaalisessa PID-tutkimuksessa 80 potilasta hoidettiin Privigenillä. Näistä 72 suoritti loppuun 12 kuukauden pituisen hoidon. PID-jatkotutkimuksessa 55 potilasta hoidettiin Privigenillä. Lisäksi yksi kliininen tutkimus käsitti 11 PID-potilasta Japanissa. Kahdessa ITP-tutkimuksessa oli kummassakin mukana 57 potilasta. CIDP-tutkimuksia toteutettiin kaksi; 28 ja 207 potilaalla.

Useimmat näissä seitsemässä kliinisessä tutkimuksessa havaitut haittavaikutukset olivat luonteeltaan lieviä tai kohtalaisia.

Seuraavassa taulukossa esitetään yleiskatsaus näissä seitsemässä kliinisessä tutkimuksessa havaituista haittavaikutuksista MedDRA-elinjärjestelmäluokituksen (elinjärjestelmäluokka, termistö ja esiintymistiheys) mukaisesti. Esiintymistiheys on arvioitu seuraavan esitystavan mukaisesti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, <1/10), melko harvinainen (≥ 1/1,000, <1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, <1/1 000), hyvin harvinainen (<1/10 000). Spontaanien markkinoilletulon jälkeisten haittavaikutusilmoitusten yleisyys on luokiteltu tuntemattomaksi.
Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen yleisyyden mukaan alenevassa järjestyksessä.

^β Esiintymistiheys on laskettu sellaisten tutkimusten perusteella, jotka valmistuivat ennen kuin immunoaffiniteettikromatografiaan (IAC) perustuva isoagglutiniinin vähentämisvaihe otettiin käyttöön Privigen-valmisteen tuotannossa. Myyntiluvan myöntämisen jälkeisen turvallisuustutkimuksen (Post-Authorization Safety Study, PASS) ”Privigen-valmisteen käyttö ja hemolyyttinen anemia aikuisilla ja lapsilla sekä Privigen-valmisteen turvallisuusprofiili lapsilla, joilla on CIDP - Havainnoiva sairaalapohjainen kohorttitutkimus Yhdysvalloissa” tietoja arvioitaessa tunnistettiin 4 tapausta hemolyyttistä anemiaa IAC-vaiheen lisäämisen jälkeen valmistettua Privigen-valmistetta saaneiden 7 759 potilaan joukossa, ja 47 tapausta hemolyyttistä anemiaa ennen IAC-vaiheen lisäämistä valmistettua Privigen-valmistetta saaneiden 9 439 potilaan joukossa (lähtötilanne). Todennäköisen hemolyyttisen anemian kokonaisesiintyvyydessä osoitettiin tilastollisesti merkitsevä 89 %:n vähenemä, joka perustuu sairaala-/avohoitoympäristön, iän, sukupuolen, Privigen-annoksen ja Privigen-valmisteen käyttöaiheen suhteen korjattuun ilmaantuvuuden suhdelukuun 0,11 (yksitahoinen p-arvo < 0,01). Todennäköiset hemolyyttiset anemiatapaukset määritettiin sairaalasta kotiutettaessa asetetun International Classification of Disease (ICD)-9- tai ICD-10-luokituksen hemolyyttiselle anemialle spesifin diagnoosikoodin perusteella. Mahdolliset hemolyyttiset anemiatapaukset koostuivat määrittelemättömistä verensiirtoreaktioista, jotka tunnistettiin sairaalasta kotiutettaessa asetettujen ICD-9- tai ICD-10-koodien perusteella tai katselmoimalla sairaaloiden laskuerittelytietoja, joissa haptoglobiinimäärityksellä tai suoralla tai epäsuoralla antiglobuliinitestillä oli ajallinen yhteys hemolyyttisen anemian selvittelyyn.

Taudinaiheuttajien siirtymistä koskevat turvallisuustiedot ja muut tiedot riskitekijöistä, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Pediatriset potilaat

Pediatrisilla potilailla tehdyissä kliinisissä Privigenin tutkimuksissa haittavaikutukset olivat yhtä yleisiä, samantyyppisiä ja yhtä vaikea-asteisia lapsilla ja aikuisilla. Myyntiin tulon jälkeisissä raporteissa on havaittu, että hemolyysitapausten osuus kaikista raporteista on lapsilla hieman suurempi kuin aikuisilla. Ks. kohdasta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet lisätietoja riskitekijöistä ja suosituksia seurannasta.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista:

www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus voi aiheuttaa nesteylikuormituksen ja hyperviskositeetin, varsinkin riskipotilailla, kuten iäkkäät potilaat ja sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: immunoseerumit ja immunoglobuliinit: immunoglobuliinit, ihmisen normaali immunoglobuliini, laskimoon, ATC-koodi: J06BA02.
Ihmisen normaali immunoglobuliini sisältää enimmäkseen immunoglobuliini G:tä (IgG), ja siinä on laaja kirjo vasta-aineita taudinaiheuttajia vastaan.

Ihmisen normaali immunoglobuliini sisältää normaaliväestössä esiintyviä IgG-vasta-aineita. Se valmistetaan yleensä vähintään 1 000 luovuttajan poolatusta plasmasta. Sen immunoglobuliini G:n alaluokkien jakauma vastaa läheisesti vastaavaa jakaumaa ihmisen luonnollisessa plasmassa. Riittävät annokset tätä lääkevalmistetta voivat palauttaa poikkeuksellisen matalat immunoglobuliini G:n pitoisuudet normaalialueelle ja siten torjua infektioita.

Vaikutusmekanismi muissa käyttöaiheissa kuin korvaushoidoissa ei ole täysin selvä, mutta siihen kuuluvat immunomoduloivat vaikutukset.

Privigenin turvallisuutta ja tehoa selvitettiin 7 etenevässä, avoimessa yksihaaraisessa monikeskustutkimuksessa Euroopassa (ITP-, PID- ja CIDP tutkimukset), Japanissa (PID- ja CIDP-tutkimukset) ja Yhdysvalloissa (PID- ja CIDP-tutkimukset).

Turvallisuutta koskevia lisätietoja kerättiin myyntiluvan myöntämisen jälkeisessä turvallisuustutkimuksessa (PASS), joka oli Yhdysvalloissa erilaisia immunologisia sairauksia sairastaville potilaille tehty havainnoiva monikeskustutkimus.

PID
PID-pivotaalitutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 80 iältään 3–69-vuotiasta potilasta. 19 (3–11 -vuotiasta) lasta, 12 (12–16-vuotiasta) nuorta ja 49 aikuista sai Privigen-hoitoa 12 kuukauden ajan. Infuusioita annettiin 1038, joista 272 (16 potilaalle) 3 viikon hoito-ohjelmassa ja 766 (64 potilaalle) 4 viikon hoito-ohjelmassa. Kolmen ja neljän viikon hoito-ohjelmissa annetut mediaaniannokset olivat lähes samansuuruiset (428,3 mg ja 440,6 mg IgG:tä painokiloa kohti).

PID-jatkotutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 55 iältään 4–81-vuotiasta potilasta. 13 (3–11-vuotiasta) lasta, 8 (12–15-vuotiasta) nuorta ja 34 aikuista sai Privigen-hoitoa 29 kuukauden ajan. Infuusioita annettiin 771, ja mediaaniannos oli 492,3 mg IgG:tä painokiloa kohti.

ITP
ITP-pivotaalitutkimuksessa kaikkiaan 57 iältään 15–69-vuotiasta potilasta sai 2 Privigen-infuusiota, eli infuusioiden kokonaismäärä oli 114. Kaikille potilaille annettiin kummallakin infuusiokerralla tarkoin hoito-ohjelman mukainen annos eli 1 g painokiloa kohti (mediaani 2 g IgG:tä painokiloa kohti).

Toisessa ITP-tutkimuksessa 57 potilasta, iältään 18–65 v, joilla oli primaari immunotrombosytopenia (lähtötilanteen trombosyyttiarvot ≤ 30 × 10⁹/l), saivat Privigen-hoitoa annoksella 1 g/kg. Päivänä 3 potilaat saattoivat saada toisen annoksen, 1 g/kg. Jos potilaan trombosyyttiarvo oli < 50 × 10⁹/l päivänä 3, tämä toinen annos oli pakollinen. Yhteensä 42 tutkittavalla (74 %) trombosyyttiarvo suureni vähintään kerran tasolle ≥ 50 × 10⁹/l kuuden vuorokauden kuluessa ensimmäisen infuusion jälkeen, mikä oli hyvin odotettujen rajojen sisäpuolella. Toinen annos tutkittaville, joiden trombosyyttiarvo oli ≥ 50 × 10⁹/l ensimmäisen annoksen jälkeen, tuotti oleellista lisähyötyä: trombosyyttiarvo suureni enemmän ja suureneminen oli pitkäkestoisempaa kuin kerta-annoksen saaneilla. 30 %:lla tutkittavista, joiden trombosyyttiarvo oli ensimmäisen annoksen jälkeen < 50 × 10⁹/l, trombosyyttivaste oli pakollisen toisen annoksen jälkeen ≥ 50 × 10⁹/l.

CIDP
Ensimmäisessä CIDP tutkimuksessa, joka oli avoin prospektiivinen monikeskustutkimus (Privigenin vaikutus mobiliteettiin ja autonomiaan, PRIMA-tutkimus), 28:aa potilasta (joista 13 oli aiemmin saanut ja 15 ei ollut saanut immunoglobuliinia laskimoon [IVIG]) hoidettiin Privigenin latausannoksella 2 g/painokilo 2–5 vuorokauden aikana, minkä jälkeen potilaat saivat kuusi ylläpitoannosta 1 g/painokilo 1–2 vuorokauden aikana kolmen viikon välein. Aiemmin hoidettujen potilaiden IVIG-hoito keskeytettiin siihen saakka, kunnes heidän tilansa vahvistettiin huonontuneen ennen Privigen-hoidon aloittamista. Korjatulla 10 pisteen INCAT (Inflammatory Neuropathy Cause and Treatment) ‑asteikolla havaittiin 17 potilaalla 28 potilaasta kliinisesti merkittävä vähintään yhden pisteen parannus lähtötasosta hoitoviikkoon 25. INCAT-vasteluku oli 60,7 % (95 %:n luottamusväli [42,41; 76,4]). 9 potilaalla esiintyi vaste aloitusannoksen saamisen jälkeen viikkoon 4 mennessä ja 16 potilaalla esiintyi vaste viikkoon 10 mennessä.

Lihasvoimakkuuspisteet mitattuina MRC-pisteinä (Medical Research Council) paranivat kaikilla potilailla 6,9 pistettä (95 %:n luottamusväli [4,11; 9,75]), aiemmin hoidetuilla potilailla 6,1 pistettä (95 %:n luottamusväli [2,72; 9,44]) ja hoitamattomilla potilailla 7,7 pistettä (95 %:n luottamusväli [2,89; 12,44]). MRC-vasteaste, vähintään 3 pisteen parannus, oli 84,8 %, mikä oli samanlainen aiemmin hoidetuilla (81,5 % [58,95; 100,00]) ja hoitamattomilla (86,7 % [69,46; 100,00]) potilailla. Potilaiden, jotka määritettiin INCAT:n mukaan ei vastaajiksi, lihasvoimakkuus parani 5,5 pistettä (95 %:n luottamusväli [0,6; 10,2]) verrattuna INCAT-vastaajiin (7,4 pistettä (95 %:n luottamusväli [4,0; 11,71])).

Toisessa tutkimuksessa, joka oli prospektiivinen, satunnaistettu, lumelääkekontrolloitu kliininen monikeskustutkimus (Polyneuropathy and Treatment with Hizentra eli PATH-tutkimus), 207 CIPD-potilasta sai Privigeniä tutkimuksen esisatunnaistamisvaiheen aikana. Potilaat, joista kaikki olivat saaneet IVIg-hoitoa vähintään 8 viikon ajan ja joiden riippuvuuden IVIg-hoidosta vahvisti kliinisesti ilmeinen tilan huonontuminen korkeintaan 12 viikkoa kestäneen IVIg-hoidon lopetusvaiheen aikana, saivat Privigen-hoitoa latausannoksella 2 g/painokilo, minkä jälkeen potilaat saivat enintään neljä ylläpitoannosta 1 g/painokilo kolmen viikon välein enintään 13 viikon ajan.
Lopetusvaiheen kliinisen huonontumisen jälkeen CIDP-potilaiden tilan kliiniseksi paranemiseksi laskettiin vähintään yhden pisteen lasku korjatulla INCAT-asteikolla. Tämän lisäksi paranemiseksi laskettiin vähintään 4 pisteen nousu R-ODS (Rasch-built Overall Disability Scale) -asteikolla, keskimääräisen otevoiman kasvu vähintään 8 kPa tai vähintään 3 pisteen kasvu MRC-yhteispistemäärässä. Kaiken kaikkiaan 91 %:lla tutkittavista (188 potilaalla) tila parani vähintään yhdellä yllä mainituista kriteereistä mitattuna viikkoon 13 mennessä.
Korjatulla INCAT-asteikolla mitattuna vasteaste viikkoon 13 mennessä oli 72,9 % (151 / 207 potilaasta), heistä 149 potilasta vastasi hoitoon jo viikolla 10. Yhteensä 43 potilaalla 207 potilaasta CIDP:n status parani korjatulla INCAST-asteikolla arvioituna lähtötilanteeseen verrattuna.

Hoitojakson lopussa pisteiden keskimääräinen paraneminen referenssikäyntiin verrattuna oli 1,4 pistettä PRIMA-tutkimuksessa (1,8 pistettä potilailla, jotka olivat aiemmin saaneet IVIg-hoitoa) ja 1,2 pistettä PATH-tutkimuksessa.

PRIMA-tutkimuksessa vasteen saaneiden prosenttiosuus MRC-kokonaispisteiden (vähintään 3 pisteen parannus) perusteella oli 85 % (87 % IVIg-hoitoa saamattomilla ja 82 % IVIg-hoitoa aiemmin saaneilla) sekä PATH-tutkimuksessa 57 %. Keskimääräinen aika ensimmäisen yhteenlasketun MRC-vasteluvun saavuttamiseen oli PRIMA-tutkimuksessa 6 viikkoa (6 viikkoa IVIg-hoitoa saamattomilla ja 3 viikkoa IVIg-hoitoa aiemmin saaneilla) sekä PATH-tutkimuksessa 9,3 viikkoa. MRC-yhteispisteet paranivat PRIMA-tutkimuksessa 6,9 pisteellä (7,7 pistettä IVIg-hoitoa saamattomilla ja 6,1 pistettä IVIg-hoitoa aiemmin saaneilla) ja PATH-tutkimuksessa 3,6 pisteellä.
PRIMA-tutkimuksessa otevoiman paraneminen dominoivassa kädessä oli 14,1 kPa (17,0 kPa IVIg-hoitoa saamattomilla ja 10,8 kPa IVIg-hoitoa aiemmin saaneilla), ja PATH-tutkimuksessa otevoiman paraneminen dominoivassa kädessä oli 12,2 kPa. Heikommassa kädessä havaittiin samankaltaisia tuloksia sekä PRIMA- että PATH-tutkimuksessa.

Tehokkuus ja turvallisuusprofiili olivat yleisesti ottaen verrannollisia PRIMA-tutkimuksessa ja PATH-tutkimuksessa CIDP-potilailla.

Myyntiluvan myöntämisen jälkeinen turvallisuustutkimus (PASS)

Myyntiluvan myöntämisen jälkeisissä turvallisuustutkimuksessa (PASS), joka oli havainnoiva sairaalapohjainen kohorttitutkimus, selvitettiin 1.1.2008-30.4.2019 Privigen-hoidon jälkeistä hemolyyttisen anemian riskiä potilailla, joilla oli erilaisia immunologisia sairauksia. Hemolyyttisen anemian riski arvioitiin ennen (lähtötilanne) ja jälkeen immunoaffiniteettikromatografia (IAC) -vaiheen käyttöönottoa riskienminimointitoimenpiteenä Privigen-valmisteen tuotantoprosessissa. Todennäköiset hemolyyttiset anemiatapaukset määritettiin sairaalasta kotiutettaessa asetetun International Classification of Disease (ICD)-9- tai ICD-10-luokituksen hemolyyttiselle anemialle spesifin diagnoosikoodin perusteella. (Mahdolliset hemolyyttiset anemiatapaukset koostuivat määrittelemättömästä verensiirtoreaktiosta, joka tunnistettiin sairaalasta kotiutettaessa asetettujen ICD-9- tai ICD-10-koodien tai sairaalalaskun erittelytietojen katselmoinnin perusteella ja jolla oli ajallinen yhteys hemolyyttisen anemian selvittämiseksi tehtyyn haptoglobiinimääritykseen tai suoraan tai epäsuoraan antiglobuliinitestiin.)

Hemolyyttisen anemian kokonaisesiintyvyydessä havaittiin IAC-vaiheen käyttöönoton jälkeen lähtötilanteeseen nähden tilastollisesti merkitsevä 89 %:n vähenemä (perustuu sairaala‑/avohoitoympäristön, iän, sukupuolen, Privigen-annoksen ja Privigen-valmisteen käyttöaiheen suhteen korjattuun ilmaantuvuuden suhdelukuun 0,11; yksitahoinen p-arvo < 0,01).

^ɸ Alustavana hemolyyttisen anemian riskienminimointitoimenpiteenä suljettiin pois 1.10.2013-31.12.2015 ne veriplasman luovuttajat, joilla anti-A-tiitteri oli korkea. Poissulkeminen osoitti, että todennäköisen hemolyyttisen anemian ilmaantuvuus väheni 38 % lähtötilanteeseen nähden, ja se korvattiin myöhemmin IAC-vaiheella Privigen-valmisteen tuotantoprosessissa edellä kuvatun mukaisesti.

^£ Isoagglutiniinitiitterien mediaanit määritettynä Ph.Eur.:n mukaisella suoralla määritysmenetelmällä

^αTodennäköinen hemolyyttinen anemiatapaus: määritelmä huomioi sairaalasta kotiutettaessa asetetun International Classification of Disease (ICD)-9- tai ICD-10-luokituksen hemolyyttiselle anemialle spesifin diagnoosikoodin sekä ilmenemisajankohdan aikavälillä ensimmäinen infuusio – enintään 30 vuorokautta viimeisestä infuusiosta, jos Privigen-infuusioita annettiin >1

^& Luottamusväli (Confidence Interval)

^ꝣKorjattu seuraavien suhteen: sairaala-/avohoitoympäristö, ikä , sukupuoli, Privigen-annos ja Privigen-valmisteen käyttöaihe

Todennäköisen hemolyyttisen anemian ilmenemistiheyden vähenemä IAC-vaiheen käyttöönoton jälkeen lähtötilanteeseen nähden oli erityisen korostunut potilailla, jotka saivat Privigen-annoksia ≥ 0,75 g painokiloa kohti.

Lisäksi koko tutkimusperiodin aikana (1.1.2008-30.4.2019) tunnistettiin 28 pediatrista alle 18-vuotiasta CIDP-potilasta. Hemolyyttistä anemiaa, aseptista aivokalvotulehdusoireyhtymää, akuuttia munuaisten vajaatoimintaa, vaikeaa anafylaktista reaktiota tai tromboembolista tapahtumaa ei ilmennyt yhdelläkään pediatrisista CIDP-potilaista, joille annettiin kaikkiaan 486 Privigen-antokertaa. Kahdella potilaista ilmeni kohtalainen anafylaktinen reaktio, mikä vastaa 0,4 %:a kaikista Privigen-antokerroista.

Pediatriset potilaat

Aikuisten ja pediatristen tutkimuspotilaiden välillä ei havaittu eroja farmakodynaamisissa ominaisuuksissa tai turvallisuusprofiilissa.

Imeytyminen
Ihmisen normaalin immunoglobuliinin biologinen hyväksikäytettävyys saajan verenkierrossa on välitön ja täydellinen laskimonsisäisen annon jälkeen.

Jakautuminen
Se jakautuu suhteellisen nopeasti plasman ja ekstravaskulaarisen nesteen välillä. Tasapaino intra- ja ekstravaskulaaritilan välillä saavutetaan noin 3–5 vuorokauden kuluttua.

Eliminaatio
IgG ja IgG-kompleksit pilkkoutuvat retikuloendoteliaalisen järjestelmän soluissa. Puoliintumisaika voi vaihdella potilaskohtaisesti. Privigenin farmakokineettiset parametrit määritettiin eräässä primaarista immuunipuutosta sairastavia potilaita koskevassa tutkimuksessa (PID-tutkimus) (ks. kohta Farmakodynamiikka). Farmakokineettisiin määrityksiin osallistui 25 potilasta (13–69 vuotta). Tässä tutkimuksessa Privigenin puoliintumisajan mediaani oli primaaria immuunipuutosta (PID) sairastavilla potilailla 36,6 vrk. Tämän tutkimuksen seurantaosassa 13 iältään 3–65-vuotiasta primaaria immuunipuutosta sairastavaa potilasta osallistui farmakokineettiseen osatutkimukseen. Tässä tutkimuksessa Privigenin puoliintumisajan mediaani oli 31,1 vrk (ks. alla oleva taulukko).

Privigenin farmakokineettiset parametrit primaaria immuunipuutosta (PID) sairastavilla potilailla

C_max, huippupitoisuus seerumissa; C_min, minimipitoisuus seerumissa; t_½, eliminaation puoliintumisaika

Pediatriset potilaat
Aikuisten ja pediatristen PID-tutkimuspotilaiden välillä ei todettu eroa farmakokineettisissä parametreissa. CIDP:tä sairastavien pediatristen potilaiden osalta tietoa farmakokineettisistä ominaisuuksista ei ole.

Immunoglobuliinit ovat ihmisen elimistöön normaalisti kuuluvia aineita. L-proliini on fysiologinen, ei-välttämätön aminohappo.

Privigenin turvallisuus on määritetty useissa prekliinisissä tutkimuksissa, etenkin apuaineen L-proliinin suhteen. Jotkin hyperprolinemiaa koskevat julkaistut tutkimukset ovat osoittaneet, että pitkäkestoisilla korkeilla L-proliiniannoksilla on vaikutuksia aivojen kehittymiseen hyvin nuorilla rotilla. Mitään vaikutuksia aivojen kehittymiseen ei kuitenkaan havaittu tutkimuksissa, jossa annokset oli suunniteltu vastaamaan Privigenin kliinisiä käyttöaiheita. Ei-kliinisissä tutkimuksissa, joiden kohteena on ollut lääkkeen farmakologinen turvallisuus ja toksisuus, ei ole todettu lääkkeen aiheuttavan erityistä vaaraa ihmiselle.

L-proliini

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Kloorivetyhappo (pH:n säätöön)

Natriumhydroksidi (pH:n säätöön).

Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden, laimentimien eikä liuottimien kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

3 vuotta

Säilyvyys ensimmäisen avaamisen jälkeen:
Kun injektiopullo on avattu, sen sisältö on käytettävä välittömästi. Koska Privigen-liuos ei sisällä säilytysainetta, se on infusoitava välittömästi.

Säilyvyys laimentamisen jälkeen:
Jos tuote on laimennettu pitoisuuksien pienentämiseksi (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet), suositellaan välitöntä käyttöä laimentamisen jälkeen. Privigenin käyttösäilyvyys on 5 % glukoosiliuoslaimennuksen jälkeen lopulliseen pitoisuuteen 50 mg/ml (5 %) osoitettu 10 päivän ajan 30 °C:ssa, mutta mikrobikontaminaation näkökohtaa ei ole tutkittu.

Säilytä alle 25 °C.
Ei saa jäätyä.
Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Avatun lääkevalmisteen ja laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

PRIVIGEN infuusioneste, liuos
100 mg/ml (L:ei) 25 ml (220,88 €), 50 ml (426,44 €), 100 ml (823,81 €), 200 ml (1610,31 €), 400 ml (3062,31 €)

PF-selosteen tieto

25 ml liuosta yhdessä injektiopullossa (tyypin I lasia), joka on suljettu elastomeeritulpalla, alumiinikannella ja auki napsautettavalla muovikannella; etiketissä on integroitu ripustin.

50 tai 100 ml liuosta yhdessä injektiopullossa (tyypin I tai II lasia), joka on suljettu elastomeeritulpalla, alumiinikannella ja auki napsautettavalla muovikannella; etiketissä on integroitu ripustin.

200 ml tai 400 ml liuosta yhdessä injektiopullossa (tyypin II lasia), joka on suljettu elastomeeritulpalla, alumiinikannella ja auki napsautettavalla muovikannella; etiketissä on integroitu ripustin.

Pakkauskoot: 1 injektiopullo (2,5 g/25 ml, 5 g/50 ml, 10 g/100 ml, 20 g/200 ml tai 40 g/400 ml).

Valmisteen kuvaus:

Liuos on kirkas tai hieman opaalinhohtoinen ja väritön tai hieman kellertävä.
Privigen on isotoninen; sen osmolaalisuus on likimäärin 320 mOsmol/kg.

Privigen toimitetaan käyttövalmiina liuoksena kertakäyttöisissä injektiopulloissa. Valmiste tulee saattaa huoneenlämpöiseksi (25 °C) ennen käyttöä. Privigen pitää antaa ilmastusaukollisen infuusioletkun kautta. Infuusioletkujen huuhtelu fysiologisella suolaliuoksella tai 50 mg/ml (5 %) glukoosiliuoksella on sallittua. Läpäise tulppa aina keskeltä, siihen merkityn alueen kohdalta.

Liuoksen tulee olla kirkas tai hieman opaalinhohtoinen ja väritön tai vaaleankeltainen. Sameaa tai hiukkasia sisältävää liuosta ei pidä käyttää.

Jos lääke halutaan laimentaa, tulisi käyttää 50 mg/ml (5 %) glukoosiliuosta. Jotta saadaan 50 mg:n/ml (5 %) immunoglobuliiniliuos, Privigen 100 mg/ml (10 %) tulee laimentaa yhtä suurella määrällä 50 mg/ml (5 %) glukoosiliuosta. Privigenin laimennuksen aikana on noudatettava tarkkaa aseptista tekniikkaa.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

PRIVIGEN infuusioneste, liuos
100 mg/ml 25 ml, 50 ml, 100 ml, 200 ml, 400 ml

• Ei korvausta.

J06BA02

07.12.2021