Vertaa PF-selostetta

ONGLYZA tabletti, kalvopäällysteinen 2,5 mg, 5 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Onglyza 2,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Yksi tabletti sisältää 2,5 mg saksagliptiinia (hydrokloridina).

Onglyza 5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Yksi tabletti sisältää 5 mg saksagliptiinia (hydrokloridina).

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan:
Yksi tabletti sisältää 99 mg laktoosia (monohydraattina).
Onglyza sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli se on käytännössä ”natriumiton”.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen (tabletti)

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Onglyza on tarkoitettu tyypin 2 diabetesta sairastaville aikuisille ruokavaliohoidon ja liikunnan lisäksi parantamaan glukoositasapainoa:

  • monoterapiana kun metformiinin käyttöä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena intoleranssin tai vasta-aiheiden vuoksi
  • yhdistelmänä muiden diabeteksen hoitoon käytettyjen lääkevalmisteiden kanssa (insuliini mukaan lukien), kun näillä ei saavuteta riittävää glukoositasapainoa (ks. kohdat 4,4, Yhteisvaikutukset ja Farmakodynamiikka eri yhdistelmistä saatavilla olevat tiedot).

Annostus ja antotapa

Annostus

Onglyzan suositeltava annos on 5 mg kerran päivässä. Kun Onglyzaa käytetään yhdessä insuliinin tai sulfonyyliurean kanssa, insuliinin tai sulfonyyliurean annosta saatetaan joutua pienentämään hypoglykemiariskin vähentämiseksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Saksagliptiinin tehoa ja turvallisuutta kolmoishoidossa yhdessä joko metformiinin ja tiatsolidiinidionin kanssa ei ole osoitettu.

Erityisryhmät
Iäkkäät (≥ 65-vuotiaat)

Annosta ei tarvitse muuttaa pelkän iän vuoksi (ks. myös kohdat Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta
Annoksen sovittamisesta lievää munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (GFR-arvo on ≥ 45 ml/min) sairastaville potilaille ei ole annettu suosituksia.

Annos tulee pienentää 2,5 mg:aan kerran vuorokaudessa hoidettaessa potilaita, joilla on keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR-arvo on < 45 ml/min) tai vaikea munuaisten vajaatoiminta.

Onglyza-valmistetta ei suositella hemodialyysihoitoa saaville potilaille, joilla on loppuvaiheessa oleva munuaisten vajaatoiminta (end-stage renal disease, ESRD) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Koska annos tulee rajoittaa 2,5 mg:aan heikentyneen munuaistoiminnan vuoksi, munuaistoiminnan arviointia suositellaan ennen hoidon aloittamista, ja se tulee, rutiinihoidon tavoin, tehdä säännöllisesti myös tämän jälkeen (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta
Lievää tai keskivaikeaa maksan vajaatoiminta sairastaville potilaille annosta ei tarvitse sovittaa (ks. kohta Farmakokinetiikka). Saksagliptiinia tulee käyttää varoen, jos potilaalla on keskivaikea maksan vajaatoiminta eikä sitä suositella käytettäväksi, jos potilaalla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat
Onglyza-valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa
Tabletit voidaan ottaa aterian yhteydessä tai ilman mihin aikaan päivästä tahansa. Tabletteja ei saa jakaa tai halkaista.

Jos potilas unohtaa ottaa annoksen, tulee se ottaa heti muistettaessa. Kaksinkertaista annosta ei tule ottaa saman vuorokauden aikana.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille tai esitiedoissa on minkä tahansa dipeptidyylipeptidaasi 4:n estäjän (DPP-4-estäjän) aiheuttama vakava yliherkkyysreaktio, kuten anafylaktinen reaktio, anafylaktinen sokki tai angioedeema (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Yleistä
Onglyzaa ei tule käyttää tyypin 1 diabetesta tai diabeettista ketoasidoosia sairastavien hoitoon.

Onglyza ei korvaa insuliinihoitoa insuliinia tarvitsevilla potilailla.

Akuutti haimatulehdus
DPP4:n estäjien käyttöön on liittynyt akuutin haimatulehduksen riski. Potilaalle on kerrottava akuutin haimatulehduksen tyypillisistä oireista, kuten pitkittyneestä voimakkaasta vatsakivusta. Jos epäillään haimatulehdusta, Onglyzan käyttö on keskeytettävä. Jos akuutti haimatulehdusdiagnoosi varmistuu, Onglyza-hoitoa ei pidä aloittaa uudelleen. Varovaisuutta on noudatettava, kun hoidetaan potilaita, joilla on aiemmin ollut haimatulehdus.

Saksagliptiinin myyntiintulon jälkeen spontaaneissa haittavaikutusraporteissa on ilmoitettu akuuttia haimatulehdusta.

Munuaisten vajaatoiminta
Suositeltu annos on 2,5 mg kerran päivässä potilaille, joiden GFR-arvo on < 45 ml/min. Saksagliptiinia ei suositella hemodialyysihoitoa saaville potilaille, joilla on loppuvaiheessa oleva munuaissairaus (ESRD). Munuaistoiminnan arviointia suositellaan ennen Onglyza-hoidon aloittamista, ja se tulee, rutiinihoidon tavoin, tehdä säännöllisesti myös tämän jälkeen (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta
Saksagliptiinia tulee käyttää varoen, jos potilaalla on keskivaikea maksan vajaatoiminta, eikä sitä suositella käytettäväksi, jos potilaalla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Samanaikainen käyttö tunnetusti hypoglykemiaa aiheuttavien lääkevalmisteiden kanssa
Sulfonyyliureavalmisteiden ja insuliinin tiedetään aiheuttavan hypoglykemiaa. Siksi saattaa olla tarpeen pienentää sulfonyyliurean tai insuliinin annosta hypoglykemian riskin alentamiseksi silloin, kun lääkettä käytetään samanaikaisesti Onglyzan kanssa.

Yliherkkyysreaktiot
Onglyzaa ei saa käyttää, jos potilaalla on ollut vakava yliherkkyysreaktio dipeptidyylipeptidaasi 4:n (DPP4) estäjien käytön yhteydessä (ks. kohta Vasta-aiheet).

Valmisteen markkinoille tulon jälkeen spontaaneissa raporteissa ja kliinisissä tutkimuksissa on ilmoitettu seuraavia saksagliptiinin käyttöön liittyneitä haittavaikutuksia: vakavat yliherkkyysreaktiot, kuten anafylaktiset reaktiot, anafylaktinen sokki ja angioedeema. Jos saksagliptiinin epäillään aiheuttaneen vakavan yliherkkyysreaktion, Onglyza-hoito on lopetettava, tapahtuman muut mahdolliset syyt on selvitettävä ja on aloitettava jokin muu diabeteshoito (ks. kohta Haittavaikutukset).

Ihosairaudet
Prekliinisissä toksisuustutkimuksissa on raportoitu apinoiden raajoissa esiintyneen haavaisia ja nekroottisia iholeesioita (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Iholeesioiden esiintyvyyden kasvua ei havaittu kliinisissä tutkimuksissa. DPP4:n estäjäryhmän lääkeaineiden käytön yhteydessä on niiden markkinoille tulon jälkeen raportoitu esiintyneen ihottumaa. Ihottumaa on todettu myös Onglyzan haittavaikutuksena (ks. kohta Haittavaikutukset). Siksi ihomuutosten, kuten rakkuloiden, haavaumien tai ihottuman seurantaa suositellaan, kuten diabeetikkojen rutiinihoitoon kuuluu.

Rakkulainen pemfigoidi
Myyntiluvan myöntämisen jälkeen DPP-4:n estäjiä, mukaan lukien saksagliptiinia, saaneilla potilailla on ilmoitettu sairaalahoitoa vaatinutta rakkulaista pemfigoidia. Ilmoitetuissa tapauksissa potilaat saivat tavallisesti vasteen paikalliseen tai systeemiseen immunosuppressiiviseen hoitoon ja DPP-4:n estäjän käytön lopettamiseen. Jos potilaalle kehittyy saksagliptiinin käytön aikana rakkuloita tai haavaumia ja hänellä epäillään rakkulaista pemfigoidia, tämän lääkevalmisteen käyttö on lopetettava ja on harkittava lähetettä ihotautilääkärille diagnoosia ja asianmukaista hoitoa varten (ks. kohta Haittavaikutukset).

Sydämen vajaatoiminta
Kokemusta NYHA-luokkien III−IV potilaiden hoidosta on edelleen vähän. SAVOR-tutkimuksessa sairaalajaksojen lukumäärä sydämen vajaatoiminnan vuoksi suureni hieman saksagliptiinihoitoryhmässä lumelääkkeeseen verrattuna, vaikka syy-yhteyttä ei ole osoitettu (ks. kohta Farmakodynamiikka). Tarkemmassa analyysissä ei todettu vaikutuseroja NYHA-luokissa. Varovaisuutta on noudatettava, jos Onglyza-valmistetta käytetään potilaille, joilla tiedetään olevan riskitekijöitä, jotka voivat johtaa sairaalahoitoon sydämen vajaatoiminnan vuoksi, kuten aiemmin todettu sydämen vajaatoiminta tai keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta. Potilaille on kerrottava sydämen vajaatoiminnan tyypillisistä oireista ja potilaita on kehotettava ilmoittamaan näistä oireista välittömästi.

Nivelkipu
Nivelkipua, joka voi olla vaikea-asteista, on ilmoitettu myyntiluvan myöntämisen jälkeisisissä DPP-4:n estäjiä koskevissa raporteissa (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaiden oireet lievenivät lääkehoidon keskeyttämisen jälkeen ja osalla potilaista oireet uusiutuivat, kun hoito aloitettiin uudelleen samalla tai muulla DPP-4:n estäjällä. Oireet voivat ilmaantua nopeasti lääkehoidon aloittamisen jälkeen tai vasta pitkän hoitojakson jälkeen. Jos potilaalla ilmenee vaikeaa nivelkipua, lääkehoidon keskeyttämistä on harkittava yksilöllisesti.

Immunosuppressiiviset potilaat
Immunosuppressiivisia potilaita, kuten potilaita, joille on tehty elinsiirto, tai potilaita, joilla on todettu HIV:n aiheuttama immuunikato, ei ole tutkittu Onglyzan kliinisessä tutkimusohjelmassa. Täten saksagliptiinin teho- ja turvallisuusprofiilia näitä potilaita hoidettaessa ei ole selvitetty.

Käyttö voimakkaiden CYP3A4:n indusoijien kanssa
Voimakkaiden CYP3A4:n indusoijien, kuten karbamatsepiinin, deksametasonin, fenobarbitaalin, fenytoiinin tai rifampisiinin, samanaikainen käyttö voi heikentää Onglyzan glukoosipitoisuutta alentavaa tehoa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Laktoosi
Tabletit sisältävät laktoosimonohydraattia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Yhteisvaikutukset

Alla mainitut kliiniset tutkimustiedot viittaavat siihen, että kliinisesti merkitsevien yhteisvaikutusten riski samanaikaisesti annettujen lääkevalmisteiden kanssa on pieni.

Saksagliptiinin metabolia on ensisijaisesti sytokromi P450 3A4/5 (CYP3A4/5) -välitteinen.

Saksagliptiinin antoa samanaikaisesti muiden CYP3A4/5:tä indusoivien aineiden kuin rifampisiinin (kuten karbamatsepiinin, deksametasonin, fenobarbitaalin ja fenytoiinin) kanssa ei ole tutkittu. Samanaikainen käyttö saattaa kuitenkin pienentää saksagliptiinin pitoisuutta ja suurentaa sen päämetaboliitin pitoisuutta plasmassa. Glukoositasapaino tulisi huolellisesti arvioida, kun saksagliptiinia käytetään samanaikaisesti voimakkaan CYP3A4:n indusoijan kanssa.

Saksagliptiinin samanaikainen anto keskivoimakkaan CYP3A4/5:n estäjän, diltiatseemin, kanssa suurensi saksagliptiinin Cmax-arvoa 63 % ja AUC-arvon 2,1-kertaiseksi, ja vastaavat aktiivisen metaboliitin arvot pienenivät 44 % ja 34 %.

Saksagliptiinin samanaikainen anto voimakkaan CYP3A4/5:n estäjän, ketokonatsolin, kanssa suurensi saksagliptiinin Cmax-arvoa 62 % ja AUC-arvon 2,5-kertaiseksi, ja vastaavat aktiivisen metaboliitin arvot pienenivät 95 % ja 88 %.

Saksagliptiinin samanaikainen anto voimakkaan CYP3A4/5:n indusoijan, rifampisiinin, kanssa pienensi saksagliptiinin Cmax-arvoa 53 % ja AUC-arvoa 76 %. Rifampisiinilla ei ollut vaikutusta aktiivisen metaboliitin altistukseen ja plasman DPP4-aktiivisuuden estoon antovälin aikana (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

In vitro -tutkimuksissa saksagliptiini ja sen päämetaboliitti eivät estäneet CYP1A2:ta, 2A6:tta, 2B6:tta, 2C8:aa, 2C9:ää, 2C19:ää, 2D6:tta, 2E1:tä tai 3A4:ää eivätkä myöskään indusoineet CYP1A2:ta, 2B6:tta, 2C9:ää tai 3A4:ää. Kliinisissä tutkimuksissa, joihin osallistui terveitä henkilöitä, ei saksagliptiinin eikä sen päämetaboliitin farmakokinetiikka muuttunut merkitsevästi metformiinin, glibenklamidin, pioglitatsonin, digoksiinin, simvastatiinin, omepratsolin, antasidien tai famotidiinin vaikutuksesta. Lisäksi saksagliptiini ei merkitsevästi muuttanut metformiinin, glibenklamidin, pioglitatsonin, digoksiinin, simvastatiinin, suun kautta otettavan yhdistelmäehkäisyvalmisteen vaikuttavien aineiden (etinyyliestradiolin ja norgestimaatin), diltiatseemin tai ketokonatsolin farmakokinetiikkaa.

Tupakoinnin, ruokavalion, luontaistuotteiden ja alkoholin käytön vaikutuksia saksagliptiinin farmakokinetiikkaan ei ole erityisesti tutkittu.

Raskaus ja imetys

Raskaus
Saksagliptiinin käyttöä raskaana olevien naisten hoitoon ei ole tutkittu. Eläinkokeet osoittavat reproduktiivista toksisuutta suurilla annoksilla (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Mahdollista riskiä ihmisille ei tunneta. Onglyzaa ei tule käyttää raskauden aikana, ellei se ole selvästi välttämätöntä.

Imetys
Ei tiedetä, erittyykö saksagliptiini äidinmaitoon. Eläinkokeissa on osoitettu saksagliptiinin ja/tai sen metaboliitin erittyvän maitoon. Imeväisikäiselle lapselle koituvaa riskiä ei voida sulkea pois. Päätös rintaruokinnan lopettamisesta tai lääkityksen keskeyttämisestä tulee tehdä ottaen huomioon rintaruokinnan edut lapselle ja hoidon edut naiselle.

Hedelmällisyys
Saksagliptiinin vaikutusta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tutkittu. Suurilla annoksilla havaittiin olevan vaikutuksia uros- ja naarasrottien hedelmällisyyteen. Nämä annokset aiheuttivat ilmeisiä myrkytyksen merkkejä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Onglyza-valmisteella saattaa olla hyvin vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Ajettaessa autoa tai käytettäessä koneita on otettava huomioon, että huimausta on raportoitu ilmenneen saksagliptiinitutkimuksissa. Potilaita pitää myös varoittaa hypoglykemian riskistä, kun Onglyzaa käytetään yhdessä muiden sellaisten diabeteslääkkeiden kanssa, joiden tiedetään aiheuttavan hypoglykemiaa (esim. insuliini, sulfonyyliureat).

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Lumelääkekontrolloiduissa tutkimuksissa yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia, joita ilmoitettiin ≥ 5 %:lla Onglyzan 5 mg:n annosta saaneilla ja yleisemmin kuin lumelääkettä saaneilla, olivat ylähengitystieinfektiot (7,7 %), virtsatieinfektiot (6,8 %) ja päänsärky (6,5 %).

Kuuteen kaksoissokkoutettuun, kontrolloituun kliiniseen turvallisuus- ja tehotutkimukseen satunnaistettiin 4 148 tyypin 2 diabetesta sairastavaa potilasta, joista 3 021 käytti Onglyzaa. Tutkimuksissa arvioitiin saksagliptiinin vaikutuksia glukoositasapainoon. Satunnaistetuissa, kontrolloiduissa, kaksoissokkoutetuissa kliinisissä tutkimuksissa (joihin sisältyi kokemuksia lääkkeen kehittämisen ajalta ja myyntiluvan myöntämisen jälkeen) Onglyzaa käytti yli 17 000 potilasta, joilla oli tyypin 2 diabetes.

1 681 potilasta, joilla oli tyypin 2 diabetes ja joista 882 käytti Onglyza 5 mg:aa, satunnaistettiin viiteen kaksoissokkoutettuun, lumekontrolloituun kliiniseen turvallisuus- ja tehotutkimukseen, joissa arvioitiin saksagliptiinin vaikutuksia glukoositasapainoon. Näistä tutkimuksista yhdistettyjen tulosten analyysissä haittavaikutuksia ilmeni saksagliptiinin 5 mg:n annosta käyttäneille potilaille saman verran kuin lumelääkettä käyttäneille. Saksagliptiinin 5 mg:n annosta käyttäneet potilaat keskeyttivät hoidon haittavaikutusten vuoksi useammin kuin lumelääkettä käyttäneet potilaat (3,3 % vs. 1,8 %).

Taulukoitu yhteenveto haittavaikutuksista

Taulukossa 1 esitetään ne haittavaikutukset, joita raportoitiin esiintyneen ≥ 5 %:lla saksagliptiinin 5 mg:n annoksella hoidetuista potilaista ja yleisemmin kuin potilailla, jotka saivat lumelääkettä. Taulukossa esitetään myös haittavaikutukset, joita raportoitiin esiintyneen ≥ 2 %:lla saksagliptiinin 5 mg:n annoksella hoidetuista potilaista ja ≥ 1 % useammin saksagliptiinilääkityksen kuin lumelääkityksen aikana. Esitetyt haittavaikutukset saatiin viiden glukoositasapainoa koskevan tutkimuksen ja aloitushoitona käytetyllä metformiinin yhdistelmällä tehdyn aktiivikontrolloidun lisätutkimuksen yhdistetystä analyysistä.

Haittavaikutukset on lueteltu elinjärjestelmäluokituksen ja absoluuttisen esiintymistiheyden mukaisesti. Esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000) tai tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Taulukko 1. Kliinisissä tutkimuksissa ja myyntiluvan myöntämisen jälkeen ilmoitettujen haittavaikutusten esiintyvyys elinjärjestelmäluokituksen mukaisesti

Elinjärjestelmä

Haittavaikutus

Haittavaikutuksen esiintyvyys hoitotavan mukaisesti
 Saksagliptiini-monoterapia Saksagliptiini metformiinin kanssa1Saksagliptiini sulfonyyliurean kanssa (glibenklamidi)Saksagliptiini tiatsolidiinidionin kanssaSaksagliptiini metformiinin ja sulfonyyliurean yhdistelmän lisälääkkeenä
Infektiot
Ylempien hengitysteiden infektioYleinenYleinenYleinenYleinen 

Virtsatieinfektio

YleinenYleinenYleinenYleinen 
GastroenteriittiYleinenYleinenYleinenYleinen 

Sinuiitti

YleinenYleinenYleinenYleinen 

Nenänielun tulehdus

 Yleinen2   
Immuunijärjestelmä
Yliherkkyysreaktiot†‡Melko harvinainenMelko harvinainenMelko harvinainenMelko harvinainen 
Anafylaktiset reaktiot, myös anafylaktinen sokki†‡HarvinainenHarvinainenHarvinainenHarvinainen 
Aineenvaihdunta ja ravitsemus
Hypoglykemia  Hyvin yleinen3   
Dyslipidemia  Melko harvinainen  
Hypertriglyseridemia  Melko harvinainen  
Hermosto 
HeitehuimausYleinen   Yleinen
PäänsärkyYleinenYleinenYleinenYleinen 
Ruoansulatuselimistö
VatsakipuYleinenYleinenYleinenYleinen 
Ripuli4YleinenYleinenYleinenYleinen 
Dyspepsia Yleinen   
Ilmavaivat    Yleinen
Gastriitti Yleinen   
PahoinvointiYleinenYleinenYleinenYleinen 
OksenteluYleinenYleinenYleinenYleinen 
HaimatulehdusMelko harvinainenMelko harvinainenMelko harvinainenMelko harvinainen 
UmmetusTuntematonTuntematonTuntematonTuntematonTuntematon
Iho ja ihonalainen kudos
IhottumaYleinenYleinenYleinen  
IhotulehdusMelko harvinainenMelko harvinainenMelko harvinainenMelko harvinainen 
KutinaMelko harvinainenMelko harvinainenMelko harvinainenMelko harvinainen 
NokkosihottumaMelko harvinainenMelko harvinainenMelko harvinainenMelko harvinainen 
Angioedeema†‡HarvinainenHarvinainenHarvinainenHarvinainen 
Rakkulainen pemfigoidiTuntematonTuntematonTuntematonTuntematonTuntematon
Luusto, lihakset ja sidekudos
Nivelkipu* Melko harvinainen   
Lihaskipu5 Yleinen   
Sukupuolielimet ja rinnat
Erektiohäiriö Melko harvinainen   
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat
VäsymysYleinen Melko harvinainen Yleinen
Perifeerinen turvotus   Yleinen 

1 Sisältää saksagliptiinin metformiinin lisänä sekä suoraan aloitetun yhdistelmähoidon metformiinin kanssa.
2 Vain suoraan aloitettu yhdistelmähoito.
3 Ei tilastollisesti merkitsevää eroa verrattuna lumelääkkeeseen. Varmistettujen hypoglykemioiden ilmaantuvuus oli melko harvinaista 5 mg:n Onglyza-annoksen (0,8 %) ja lumelääkkeen (0,7 %) yhteydessä.
4 Ripulin ilmaantuvuus oli 4,1 % (36/882) saksagliptiinia 5 mg saaneiden ryhmässä ja 6,1 % (49/799) lumelääkeryhmässä.
5 Suoraan metformiinin kanssa aloitetun yhdistelmähoidon yhteydessä lihaskipua ilmoitettiin melko harvoin
Haittavaikutukset havaittiin myyntiluvan myöntämisen jälkeen toteutetussa seurannassa
Ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
* Ilmoitettu myös myyntiluvan myöntämisen jälkeisessä seurannassa (ks. Kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

SAVOR-tutkimuksen tulokset

SAVOR-tutkimukseen osallistui 8 240 potilasta, jotka käyttivät Onglyza 5 mg tai 2,5 mg -valmistetta kerran vuorokaudessa, ja 8 173 potilasta, jotka saivat lumelääkettä. Haittavaikutusten kokonaisilmaantuvuus potilailla, jotka käyttivät Onglyzaa, oli tässä tutkimuksessa yhtä suuri (72,5 %) kuin lumelääkettä saaneilla potilailla (72,2 %).

Vahvistettujen haimatulehdustapausten ilmaantuvuus oli 0,3 % sekä Onglyza- että lumeryhmissä lähtöryhmien mukaisella (ITT) potilasjoukolla.

Yliherkkyysreaktioiden ilmaantuvuus oli 1,1 % sekä Onglyza- että lumeryhmien potilailla.

Ilmoitettujen hypoglykemiatapausten (jotka kirjattiin päivittäin potilaspäiväkirjoihin) kokonaisilmaantuvuus oli 17,1 % Onglyzaa käyttäneillä potilailla ja 14,8 % lumelääkettä saaneilla potilailla. Niiden potilaiden prosentuaalinen osuus, joilla ilmoitettiin merkittäviä hoidon aikaisia hypoglykemiatapahtumia (määriteltiin tapahtumana, joka edellytti toisen henkilön apua), oli saksagliptiiniryhmässä suurempi (2,1 %) kuin lumeryhmässä (1,6 %). Saksagliptiiniryhmässä havaittiin kaikkien hypoglykemiatapahtumien ja merkittävien hypoglykemiatapahtumien lisääntynyt riski pääasiassa sulfonyyliureaa lähtötilanteessa saaneilla tutkittavilla, mutta ei tutkittavilla, jotka saivat lähtötilanteessa insuliinia tai metformiinia monoterapiana. Kaikkien ja merkittävien hypoglykemiatapahtumien riskin todettiin lisääntyneen pääasiassa tutkittavilla, joiden A1c-arvo oli lähtötilanteessa < 7 %.

0,5 %:lla Onglyza-ryhmän potilaista ja 0,4 %:lla lumeryhmän potilaista ilmoitettiin lymfosyyttimäärän vähenemistä.

Sydämen vajaatoiminnasta johtuvia sairaalajaksoja oli enemmän saksagliptiiniryhmässä (3,5 %) kuin lumelääkeryhmässä (2,8 %) ja tilastollinen merkitsevyys suosi lumelääkettä [riskisuhde = 1,27; 95 %:n luottamusväli 1,07, 1,51); p = 0,007]. Ks. myös kohta Farmakodynamiikka.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Hypoglykemia
Hypoglykemia haittavaikutukset perustuivat kaikkiin raportoituihin hypoglykemioihin: samanaikaista verensokerin mittausta ei edellytetty.

Kun Onglyzaa käytettiin metformiini- ja sulfonyyliureahoidon lisänä, ilmoitettujen hypoglykemioiden kokonaisilmaantuvuus oli Onglyza-ryhmässä (5 mg) 10,1 % ja lumeryhmässä 6,3 %.

Kun Onglyzaa käytettiin insuliinihoidon lisänä (joko yhdessä metformiinin kanssa tai ilman), ilmoitettujen hypoglykemioiden kokonaisilmaantuvuus oli Onglyza-ryhmässä (5 mg) 18,4 % ja lumeryhmässä 19,9 %.

Tutkimukset
Yleisesti ottaen kliinisissä tutkimuksissa poikkeavuuksia laboratoriotuloksissa oli saksagliptiinin 5 mg:n annosta käyttävillä potilailla saman verran kun lumelääkeryhmässä. Lymfosyyttien absoluuttisen määrän pientä vähenemistä havaittiin. Kun lähtötason absoluuttisen lymfosyyttimäärän keskiarvo oli noin 2 200 solua/mikrolitra, lumekontrolloidussa yhdistetyssä analyysissa havaittiin keskimäärin noin 100 solun/mikrolitra suuruinen aleneminen lumelääkkeeseen verrattuna. Absoluuttisen lymfosyyttimäärän keskiarvo pysyi stabiilina, kun tutkimuslääkettä annettiin päivittäin korkeintaan 102 viikon ajan. Lymfosyyttimäärän vähenemiseen ei liittynyt kliinisesti merkitseviä haittavaikutuksia. Lymfosyyttimäärän vähenemisen kliinistä merkitystä lumelääkkeeseen verrattuna ei tunneta.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 Fimea

Yliannostus

Onglyzalla ei ollut kliinisesti merkitseviä vaikutuksia QTc-väliin tai sydämen lyöntitiheyteen, kun sitä on käytetty suun kautta otettuna jopa annoksella 400 mg vuorokaudessa 2 viikon ajan (80 kertaa suurempi kuin suositeltava annos). Yliannostustilanteissa asianmukainen tukihoito tulee aloittaa potilaan kliinisen tilan mukaan. Saksagliptiini ja sen päämetaboliitti voidaan poistaa hemodialyysin avulla (23 % annoksesta 4 tunnin aikana).

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Diabeteslääkkeet. Dipeptidyylipeptidaasi 4:n (DPP4) estäjät, ATC-koodi: A10BH03.

Vaikutusmekanismi ja farmakodynaamiset vaikutukset
Saksagliptiini on hyvin voimakas (Ki: 1,3 nM), selektiivinen, reversiibeli ja kilpaileva DPP4:n estäjä. Tyypin 2 diabetesta sairastaville potilaille saksagliptiinin anto aiheutti DPP4-entsyymin aktiivisuuden eston 24 tunnin ajaksi. Glukoosin nielemisen jälkeen tämä DPP4:n esto johti aktiivisten inkretiinihormonien, mukaanlukien glukagonin kaltainen peptidi-1 (GLP-1) ja glukoosiriippuvainen insulinotrooppinen polypeptidi (GIP), 2-3-kertaiseen pitoisuuden suurenemiseen verenkierrossa. Lisäksi glukagonipitoisuus pieneni ja glukoosiriippuvainen beeta-solujen vaste suureni, minkä seurauksena C-peptidin ja insuliinin pitoisuudet suurenivat. Haiman beetasolujen insuliininerityksen suurenemiseen ja haiman alfasolujen glukagoninerityksen pienenemiseen liittyi pienempi paastoglukoosin pitoisuus ja vähäisempi glukoosipitoisuuden nousu glukoosin nielemisen tai aterian jälkeen. Saksagliptiini parantaa glukoositasapainoa pienentämällä tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden veren glukoosipitoisuuksia paaston ja aterian jälkeen.

Kliininen teho ja turvallisuus
Satunnaistetuissa, kontrolloiduissa, kaksoissokkoutetuissa kliinisissä tutkimuksissa (joihin sisältyi kokemuksia lääkkeen kehittämisen ajalta ja myyntiluvan myöntämisen jälkeen) saksagliptiinia käytti yli 17 000 potilasta, joilla oli tyypin 2 diabetes.

Glukoositasapaino
Kaikkiaan 4 148 tyypin 2 diabetesta sairastavaa potilasta, joista 3 021 käytti saksagliptiinia, satunnaistettiin kuuteen kaksoissokkoutettuun, kontrolloituun kliiniseen turvallisuus- ja tehotutkimukseen, joissa arvioitiin saksagliptiinin vaikutuksia glukoositasapainoon. Hoito saksagliptiinin 5 mg:n annoksella kerran vuorokaudessa sai aikaan kliinisesti- ja tilastollisesti merkitseviä parannuksia hemoglobiini A1c-arvossa (HbA1c), plasman paastoglukoosiarvoissa (FPG) ja aterian jälkeisissä glukoosiarvoissa (PPG) lumelääkkeeseen verrattuna monoterapiassa, yhdessä metformiinin kanssa (aloitushoitona tai lisälääkkeenä), yhdessä sulfonyyliurean kanssa ja yhdessä tiatsolidiinidionin kanssa (ks. taulukko 2). Saksagliptiinin käyttöön ei liittynyt ilmeisiä painon muutoksia. HbA1c:n pienenemistä nähtiin kaikissa alaryhmissä, mukaan lukien sukupuoli, ikä, rotu ja painoindeksi (BMI) tutkimuksen alussa. Jos HbA1c-arvo oli alussa korkea, sen keskiarvon muutos oli suurempi.

Saksagliptiinimonoterapia
Kahdessa 24 viikkoa kestäneessä kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa tyypin 2 diabetesta sairastaville potilaille tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin saksagliptiinimonoterapian tehoa ja turvallisuutta. Kummassakin tutkimuksessa kerran päivässä annettu saksagliptiini paransi merkitsevästi HbA1c-arvoja (ks. taulukko 3). Näiden tutkimusten löydökset vahvistettiin kahdessa myöhemmässä 24 viikon pituisessa alueellisessa (aasialaisessa) monoterapiatutkimuksessa, jossa saksagliptiinin 5 mg:n annosta verrattiin lumelääkkeeseen.

Saksagliptiini metformiinin lisänä
Saksagliptiinia metformiinin lisänä arvioineessa, 24 viikkoa kestäneessä lumekontrolloidussa tutkimuksessa, joka tehtiin potilaille, jotka eivät olleet metformiinimonoterapialla hyvässä glukoositasapainossa (HbA1c 7–10 %), arvioitiin saksagliptiinin tehoa ja turvallisuutta metformiiniin yhdistettynä. Lumelääkkeeseen (n = 175) verrattuna saksagliptiini (n = 186) paransi merkitsevästi HbA1c:tä, paastoglukoosiarvoa ja aterianjälkeistä glukoosiarvoa. HbA1c, paastoglukoosi- ja aterianjälkeisten glukoosiarvojen paraneminen saksagliptiinin 5 mg:n ja metformiinin yhdistelmähoidossa säilyi viikkoon 102 asti. Lumelääkkeen ja metformiinin (n = 15) yhdistelmähoitoryhmään verrattuna HbA1c-arvon muutos saksagliptiinin 5 mg:n ja metformiinin (n = 31) yhdistelmähoitoryhmässä oli -0,8 % viikolla 102.

Saksagliptiini metformiinin lisänä verrattuna sulfonyyliureaan metformiinin lisänä
52 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa arvioitiin saksagliptiinin 5 mg:n ja metformiinin yhdistelmähoidon (428 potilasta) tehoa ja turvallisuutta verrattuna sulfonyyliurean (glipitsidi 5 mg, titrattuna tarpeen mukaan 20 mg:aan, keskimääräinen annos 15 mg) ja metformiinin yhdistelmähoitoon (430 potilasta) yhteensä 858 potilaalla, joilla glukoositasapaino oli riittämätön (HbA1c 6,5–10 %) pelkällä metformiinilla hoidettuna. Keskimääräinen metformiiniannos oli noin 1 900 mg kussakin hoitoryhmässä. 52 viikon jälkeen keskimääräinen HbA1c-arvon aleneminen lähtötasosta oli tutkimussuunnitelman mukaisessa analyysissa samanlainen saksagliptiini- ja glipitsidiryhmissä (saksagliptiini: -0,7 % vs. glipitsidi: -0,8 %; keskimääräinen lähtötason HbA1c: 7,5 % molemmissa ryhmissä). Lähtöryhmien mukaisessa (ITT) analyysissa havaittiin yhdenmukaiset tulokset. Saksagliptiiniryhmässä paastoglukoosiarvojen aleneminen oli hieman vähäisempää ja keskeytyksiä, jotka johtuivat paastoglukoosin mukaan arvioidusta tehon puutteesta, oli enemmän (3,5 % vs. 1,2 %) tutkimuksen ensimmäisen 24 viikon aikana. Saksagliptiinillä saavutettiin myös merkittävästi vähemmän hypoglykemiatapauksia. Niiden osuus oli 3 % (19 tapausta 13 tutkittavalla) verrattuna glipitsidiryhmän 36,3 %:iin (750 tapausta 156 tutkittavalla). Saksagliptiinilla hoidetuilla havaittiin merkittävä painonlasku lähtötasosta (-1,1 kg), kun taas glipitsidillä hoidetuilla potilailla havaittiin painonnousua (+1,1 kg).

Saksagliptiini metformiinin lisänä verrattuna sitagliptiiniin metformiinin lisänä
18 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa arvioitiin saksagliptiinin 5 mg:n ja metformiinin yhdistelmähoidon (403 potilasta) tehoa ja turvallisuutta verrattuna sitagliptiini 100 mg:n ja metformiinin yhdistelmähoitoon (398 potilasta) yhteensä 801 potilaalla, joilla glukoositasapaino oli riittämätön pelkällä metformiinilla hoidettuna. 18 viikon jälkeen saksagliptiinilla saavutettu HbA1c-arvon keskimääräinen aleneminen lähtötasosta ei ollut sitagliptiinilla saatua alenemista huonompi tutkimussuunnitelman mukaisessa analyysissa eikä koko populaation analyysissa (full analysis set). HbA1c-arvon alenemiset lähtötasoista olivat ensisijaisessa tutkimussuunnitelman mukaisessa analyysissa -0,5 % saksagliptiinilla (keskimääräinen ja mediaani) ja -0,6 % sitagliptiinilla (keskimääräinen ja mediaani). Vahvistavassa koko populaation analyysissa (full analysis set) keskimääräiset alenemiset olivat -0,4 % saksagliptiinilla ja -0,6 % sitagliptiinilla ja alenemisten mediaani oli -0,5 % molemmissa ryhmissä.

Saksagliptiini yhdessä metformiinin kanssa aloitushoitona
24 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa, joka tehtiin potilaille, joita ei ollut aiemmin hoidettu ja joiden glukoositasapaino oli huono (HbA1c 8–12 %), arvioitiin saksagliptiinin 5 mg:n ja metformiinin yhdistelmän tehoa ja turvallisuutta aloitushoitona. Saksagliptiinin 5 mg:n ja metformiinin yhdistelmä (n = 306) aloitushoitona paransi merkitsevästi HbA1c:tä, paastoglukoosiarvoa ja aterianjälkeistä glukoosiarvoa verrattuna joko pelkkään saksagliptiiniin (n = 317) tai metformiiniin (n = 313) aloitushoitona. HbA1c:n pieneneminen lähtötasosta viikolle 24 todettiin kaikissa arvioiduissa alaryhmissä lähtötasosta määriteltynä. Suuremmat pienenemiset todettiin potilaissa, joiden lähtötason HbA1c-arvo oli ≥10 % (ks. taulukko 3). Aloitushoitona saksagliptiinin 5 mg:n ja metformiinin yhdistelmällä HbA1c-arvon sekä aterianjälkeisten ja paastoglukoosiarvojen paraneminen säilyi viikkoon 76 asti. HbA1c-arvon muutos saksagliptiinin 5 mg:n ja metformiinin yhdistelmähoitoryhmässä (n = 177) oli -0,5 % viikolla 76 verrattuna lumelääkkeen ja metformiinin yhdistelmähoitoryhmään (n = 147).

Saksagliptiini glibenklamidin lisänä
Saksagliptiinia glibenklamidin lisänä arvioineessa,24 viikkoa kestäneessä lumekontrolloidussa tutkimuksessa, joka tehtiin potilailla, joiden glukoositasapaino oli riittämätön (HbA1c 7,5–10 %) pelkällä submaksimaalisella glibenklamidiannoksella, arvioitiin saksagliptiinin tehoa ja turvallisuutta glibenklamidiin yhdistettynä. Saksagliptiinia yhdessä kiinteän, keskisuuren sulfonyyliurea-annoksen (glibenklamidi 7,5 mg) kanssa verrattiin glibenklamidin suurennettuun annokseen (noin 92 %:lle potilaista, jotka käyttivät lumelääkettä ja glibenklamidia, annosta suurennettiin lopulliseen päivittäiseen kokonaisannokseen eli 15 mg). Saksagliptiini (n = 250) paransi merkitsevästi HbA1c:tä, paastoglukoosia ja aterianjälkeistä glukoosia verrattuna titrattuun suurempaan glibenklamidiannokseen (n = 264). HbA1c- ja aterianjälkeisten glukoosiarvojen paraneminen saksagliptiini 5 mg -hoitoryhmässä säilyi viikkoon 76 asti. HbA1c-arvon muutos saksagliptiini 5 mg -hoitoryhmässä (n = 56) oli -0,7 % viikolla 76 verrattuna glibenklamidintitratun annoksen ja lumelääkkeen yhdistelmähoitoryhmään (n = 27).

Saksagliptiini insuliinihoidon lisänä (joko yhdessä metformiinin kanssa tai ilman)
24 viikon pituiseen satunnaistettuun, kaksoissokkoutettuun, lumekontrolloituun tutkimukseen osallistui yhteensä 455 tyypin 2 diabeetikkoa. Tutkimuksessa arvioitiin saksagliptiinin tehoa ja turvallisuutta, kun sitä käytettiin yhdessä stabiilin insuliiniannoksen (lähtötilanteessa keskimäärin 54,2 yksikköä) kanssa potilailla, joiden glukoositasapaino oli riittämätön (HbA1c ≥ 7,5 % ja ≤ 11 %). Tutkimushenkilöt käyttivät joko pelkkää insuliinia (n = 141) tai insuliinin ja stabiiliannoksisen metformiinin yhdistelmää (n = 314). Saksagliptiinin (5 mg) lisääminen insuliinihoitoon, joko yhdistettynä metformiinin tai ilman, paransi merkitsevästi HbA1c-arvoa ja aterianjälkeisiä glukoosiarvoja viikon 24 kohdalla, kun yhdistelmää verrattiin tilanteeseen, jossa insuliinin lisänä, joko yhdistettynä metformiiniin tai ilman, käytettiin lumelääkettä. 5 mg:n saksagliptiiniannoksen lisääminen insuliinihoitoon paransi HbA1c-arvoja saman verran suhteessa lumelääkkeeseen riippumatta siitä, käyttivätkö tutkimushenkilöt myös metformiinia (-0,4 % molemmissa alaryhmissä). Saksagliptiinin käyttö insuliinihoidon lisänä joko yhdistettynä metformiiniin tai ilman ylläpiti HbA1c-arvon paranemista lähtötilanteeseen nähden vielä viikolla 52, kun hoitoa verrattiin lumeen käyttöön insuliinihoidon lisänä joko yhdistettynä metformiiniin tai ilman. Viikolla 52 saksagliptiiniryhmän (n = 244) HbA1c-muutos oli -0,4 % verrattuna lumeryhmään (n = 124).

Saksagliptiini tiatsolidiinidionin lisänä
24 viikkoa kestäneessä lumekontrolloidussa tutkimuksessa, joka tehtiin potilaille, joiden glukoositasapaino ei ollut riittävä (HbA1c 7–10,5 %) tiatsolidiinidionimonoterapialla, arvioitiin saksagliptiinin tehoa ja turvallisuutta yhdistettynä tiatsolidiinidioniin. Lumelääkkeeseen (n = 180) verrattuna saksagliptiini (n = 183) paransi merkitsevästi HbA1c:tä, paastoglukoosia ja aterianjälkeistä glukoosia. HbA1c:n, aterianjälkeisten glukoosiarvojen ja paastoglukoosiarvojen paraneminen saksagliptiini 5 mg -hoitoryhmässä säilyi viikkoon 76 asti. HbA1c-arvon muutos saksagliptiini 5 mg -hoitoryhmässä (n = 82) oli -0,9 % viikolla 76 verrattuna lumelääkkeen ja tiatsolidiinidionin yhdistelmähoitoryhmään (n = 53).

Saksagliptiini metformiini- ja sulfonyyliureahoidon lisänä
Yhteensä 257 tyypin 2 diabetespotilasta osallistui 24 viikon pituiseen satunnaistettuun, kaksoissokkoutettuun, lumekontrolloituun tutkimukseen, jossa arvioitiin saksagliptiinin (5 mg kerran vuorokaudessa) tehoa ja turvallisuutta yhdistettynä metformiinin ja sulfonyyliurean yhdistelmään potilailla, joiden glukoositasapaino ei ollut riittävä (HbA1c ≥ 7 % ja ≤ 10 %). Lumelääkkeeseen (n = 128) verrattuna saksagliptiini (n = 127) paransi merkittävästi HbA1c:tä ja aterianjälkeistä glukoosia. HbA1c-arvon muutos saksagliptiinihoitoryhmässä oli 0,7 % viikolla 24 verrattuna lumelääkehoitoryhmään.

Saksagliptiini dapagliflotsiini- ja metformiiniyhdistelmähoidon lisänä
Tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla tehdyssä 24 viikon pituisessa satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa verrattiin lisähoitona annettua saksagliptiinin 5 mg:n annosta lumelääkkeeseen tutkimushenkilöillä, joiden HbA1c oli 7‑10,5 % ja jotka olivat saaneet dapagliflotsiinia (SGLT2:n estäjää) ja metformiinia. Potilaat, jotka jatkoivat tutkimuksessa ensimmäisen 24 viikon pituisen jakson loppuun, saivat siirtyä tutkimuksen kontrolloituun 28 viikon pituiseen pitkän aikavälin jatkovaiheeseen (52 viikkoa).

Saksagliptiinia dapagliflotsiinin ja metformiinin lisänä (n = 153) saaneilla tutkimushenkilöillä HbA1c oli pienentynyt 24 viikon kohdalla tilastollisesti merkitsevästi (p-arvo < 0,0001) enemmän kuin ryhmässä, jossa annettiin lumelääkettä dapagliflotsiinin ja metformiinin yhdistelmän lisänä (n = 162) (ks. taulukko 2). Viikolla 24 todettu vaikutus HbA1c-arvoon oli säilynyt viikolla 52. Dapagliflotsiinin ja metformiinin yhdistelmähoidon lisänä annetun saksagliptiinin turvallisuusprofiili oli pitkäkestoisella hoitojaksolla samanlainen kuin 24 viikon pituisella hoitojaksolla tässä tutkimuksessa ja tutkimuksessa, jossa saksagliptiinia ja dapagliflotsiinia annettiin samanaikaisesti lisähoitona potilaille, jotka saivat metformiinia (kuvattu jäljempänä).

HbA1c-arvon < 7 % saavuttaneiden potilaiden osuus
HbA1c-arvon < 7 % viikolla 24 saavuttaneiden osuus oli suurempi ryhmässä, jossa potilaat saivat yhdistelmähoitoa saksagliptiinin 5 mg:n annoksella, dapagliflotsiinilla ja metformiinilla (35,3 %, 95 %:n luottamusväli 28,2, 42,4), kuin ryhmässä, jossa potilaat saivat lumelääkkeen, dapagliflotsiinin ja metformiinin yhdistelmää (23,1 %, 95 %:n luottamusväli 16,9, 29,3). Viikolla 24 havaittu vaikutus HbA1c-arvoon oli säilynyt viikolla 52.

Taulukko 2 Onglyzan 5 mg vuorokausiannoksen tehoa koskevat keskeiset tulokset lumekontrolloiduissa monoterapiatutkimuksissa sekä yhdistelmähoitotutkimuksissa

 Keskimääräinen lähtötason HbA1c (%)Keskimääräinen muutos2 lähtötason HbA1c:stä (%) viikolla 24 Lumekorjattu keskimääräinen HbA1c:n (%) muutos viikolla 24 (95 %:n luottamusväli)
MONOTERAPIATUTKIMUKSET
Tutkimus CV181011 (n = 103)8,0-0,5-0,6 (-0,9, -0,4)3
Tutkimus CV181038 (n = 69)7,9-0,7 (aamu)-0,4 (-0,7, -0,1)4
(n = 70)7,9-0,6 (ilta)-0,4 (-0,6, -0,1)5
LISÄLÄÄKITYS- / YHDISTELMÄTUTKIMUKSET
Tutkimus CV181014: metformiinin lisänä (n = 186)8,1-0,7-0,8 (-1,0, -0.6)3
Tutkimus CV181040: sulfonyyliurean lisänä1 (n = 250)8,5-0,6-0,7 (-0,9, -0.6)3
Tutkimus D1680L00006: metformiini- ja sulfonyyliureahoidon lisänä (n = 257)8,4-0,7-0,7 (-0,9, -0,5)3
Tutkimus CV181013: tiatsolidiinidiolin lisänä (n = 183)8,4-0,9-0,6 (-0,8, -0.4)3
Tutkimus CV181039: suoraan aloitettu
yhdistelmähoito metformiinin kanssa 6
Kokonaispotilasmäärä (n = 306)9,4-2,5-0,5 (-0,7, -0,4)7

Ryhmä, jossa lähtötason HbA1c ≥ 10 % (n = 107)

10,8

-3,3

-0,6 (-0,9, -0,3)8

Tutkimus CV181168: metformiinin ja dapagliflotsiinin yhdistelmän lisänä (n = 315)

7,9-0,5

‑0,4 (‑0,5, ‑0,2)9

Tutkimus CV181057: insuliinihoidon (+/-metformiinin) lisänä
Koko populaatio (n = 300)

8,7

-0,7

-0,4 (-0,6, -0,2)3

n = satunnaistetut potilaat, joista oli tietoja saatavilla (ensisijainen teho, intention-to-treat analyysi).
1 Plaseboryhmässä glibenklamidiannosta suurennettiin 7,5 mg:sta 15 mg:n kokonaisvuorokausiannokseen.
2 Vakioitu keskimääräinen muutos lähtötasosta lähtötasoarvoon vakioituna (ANCOVA).
3 p < 0,0001 verrattuna lumelääkkeeseen.
4 p = 0,0059 verrattuna lumelääkkeeseen.
5 p = 0,0157 verrattuna lumelääkkeeseen.
6 Metformiiniannosta suurennettiin 500 mg:sta 2 000 mg:aan vuorokaudessa siedettävyyden mukaan.
7 Keskimääräinen HbA1c-arvon muutos on saksagliptiini-metformiini-ryhmän ero metformiini-monoterapia-ryhmään (p < 0,0001).
8 Keskimääräinen HbA1c-arvon muutos on saksagliptiini-metformiini-ryhmän ero metformiini-monoterapia-ryhmiin.
9 HbA1c-arvon keskimuutos on saksagliptiinin, dapagliflotsiinin ja metformiinin yhdistelmäryhmän ja dapagliflotsiinin ja metformiinin yhdistelmäryhmän välinen ero (p < 0,0001).

Saksagliptiini ja dapagliflotsiini metformiinihoidon lisänä
Yhteensä 534 aikuista potilasta, joilla oli tyypin 2 diabetes ja joiden glukoositasapaino oli riittämätön pelkällä metformiinilla (HbA1c 8‑12 %), osallistui 24 viikon pituiseen satunnaistettuun, kaksoissokkoutettuun, aktiivisella vertailuvalmisteella kontrolloituun tutkimukseen, jossa verrattiin samanaikaisesti annetun metformiinin lisänä annettua saksagliptiinin ja dapagliflotsiinin yhdistelmää metformiinin lisänä annettuun saksagliptiiniin tai dapagliflotsiiniin. Potilaat satunnaistettiin yhteen kolmesta kaksoissokkoutetusta hoitoryhmästä saamaan saksagliptiinia 5 mg ja dapagliflotsiinia 10 mg metformiinin lisänä, saksagliptiinia 5 mg ja lumelääkettä metformiinin lisänä tai dapagliflotsiinia 10 mg ja lumelääkettä metformiinin lisänä.

Viikon 24 kohdalla HbA1c oli pienentynyt saksagliptiinia ja dapagliflotsiinia saaneiden ryhmässä merkitsevästi enemmän kuin saksagliptiiniryhmässä tai dapagliflotsiiniryhmässä (ks. taulukko 3).

Taulukko 3 HbA1c viikolla 24 aktiivikontrolloidussa tutkimuksessa, jossa verrattiin metformiinin lisänä samanaikaisesti annettua saksagliptiinin ja dapagliflotsiinin yhdistelmää joko metformiinin lisänä annettuun saksagliptiiniin tai dapagliflotsiiniin

Tehoa kuvaava muuttuja

Saksagliptiini 5 mg

+ dapagliflotsiini 10 mg

+ metformiini

N = 1792

Saksagliptiini 5 mg

+ metformiini

N = 1762

Dapagliflotsiini 10 mg

+ metformiini

N = 1792
HbA1c (%) viikolla 241
Lähtötilanne (keskiarvo)8,939,038,87
Muutos lähtötilanteesta (korjattu keskiarvo3)
(95 %:n luottamusväli)
‑1,47
(‑1,62, ‑1,31)
‑0,88
(‑1,03, ‑0,72)
‑1,20
(‑1,35, ‑1,04)
Ero saksagliptiinin ja metformiinin yhdistelmään nähden (korjattu keskiarvo3)
(95 %:n luottamusväli)
‑0,594
(‑0,81, ‑0,37)
--
Ero dapagliflotsiinin ja metformiinin yhdistelmään nähden (korjattu keskiarvo3)
(95 %:n luottamusväli)
‑0,275
(‑0,48, ‑0,05)
--

1 LRM = Toistetut pitkittäismittaukset (käyttämällä ennen hätälääkityksen käyttöä saatuja arvoja).
2 Satunnaistetut ja hoidetut potilaat, joilta saatiin tehoa kuvaava mittaustulos lähtötilanteessa ja ainakin yksi tehoa kuvaava mittaustulos lähtötilanteen jälkeen.
3 Pienimmän neliösumman keskiarvo suhteutettuna lähtötilanteen arvoon.
4 p‑arvo < 0,0001.
5 p‑arvo = 0,0166.

HbA1c-arvon < 7 % saavuttaneiden potilaiden osuus
Saksagliptiinin ja dapagliflotsiinin yhdistelmää saaneiden ryhmässä alle 7 %:n HbA1c-arvon saavuttaneiden potilaiden osuus oli 41,4 % (95 %:n luottamusväli 34,5, 48,2), kun taas saksagliptiiniryhmässä vastaava osuus oli 18,3 % (95 %:n luottamusväli 13,0, 23,5) ja dapagliflotsiiniryhmässä 22,2 % (95 %:n luottamusväli 16,1, 28,3).

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat
12 viikkoa kestäneessä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa monikeskustutkimuksessa, joka tehtiin 170 potilaalle (85 sai saksagliptiinia, 85 lumelääkettä), verrattiin kerran vuorokaudessa annettavan saksagliptiinin 2,5 mg:n tehoa lumelääkkeeseen. Kaikilla potilailla oli tyypin 2 diabetes (HbA1c 7,0‑11 %) ja munuaisten vajaatoiminta (keskivaikea [n = 90]; vaikea [n = 41]; loppuvaiheessa oleva munuaisten vajaatoiminta (ESRD) [n = 39]). Tutkimuksessa 98,2 % potilaista sai muuta antihyperglykeemistä hoitoa (75,3 % insuliinia ja 31,2 % suun kautta otettavia antihyperglykeemisiä lääkkeitä; jotkut potilaista saivat molempia). Saksagliptiini alensi merkitsevästi HbA1c‑arvoa lumelääkkeeseen verrattuna. Viikolla 12 HbA1c-muutos oli saksagliptiinilla ‑0,9 % ja lumelääkkeellä ‑0,4 %. HbA1c-arvon paraneminen saksagliptiini 2,5 mg ‑ryhmässä säilyi viikkoon 52 asti. Kuitenkin niiden potilaiden määrä, jotka olivat tutkimuksessa 52 hoitoviikkoa ilman muiden antihyperglykeemisten hoitojen muutosta, oli pieni (26 tutkittavaa saksagliptiiniryhmässä vs. 34 tutkittavaa lumelääkeryhmässä). Todettujen hypoglykemiatapahtumien esiintyvyys oli jonkin verran suurempi saksagliptiiniryhmässä (9,4 %) kuin lumelääkeryhmässä (4,7 %), vaikka niiden tutkittavien lukumäärässä, joilla esiintyi mikä tahansa hypoglykemiatapahtuma, ei havaittu eroja. Tutkimuksessa ei viikoilla 12 ja 52 havaittu munuaistoimintaan liittyviä haittavaikutuksia, jotka arvioitiin glomerulussuodatusnopeuden tai kreatiniinipuhdistuman (CrCL) perusteella.

SAVOR-tutkimus (Saxagliptin Assessment of Vascular Outcomes Recorded in Patients with Diabetes Mellitus-Thrombolysis in Myocardial Infarction)
SAVOR-tutkimuksessa arvioitiin kardiovaskulaarisia hoitotuloksia 16 492 potilaalla, joiden HbA1c oli ≥ 6,5 % ja < 12 % (12 959 tutkittavalla oli todettu sydän- ja verisuonitauti; 3 533 tutkittavalla oli ainoastaan useita riskitekijöitä). Potilaat satunnaistettiin saksagliptiiniryhmään (n = 8 280) tai lumeryhmään (n = 8 212) HbA1c:hen ja sydän- ja verisuonitautiin liittyvien riskitekijöiden tavanomaisten paikallisten hoitokäytäntöjen lisäksi. Tutkimuspopulaatioon kuuluivat ≥ 65-vuotiaat (n = 8 561) ja ≥ 75-vuotiaat (n = 2 330) ja tutkittavilla oli normaalisti toimivat munuaiset tai lievä munuaisten vajaatoiminta (n = 13 916) tai keskivaikea (n = 2 240) tai vaikea (n = 336) munuaisten vajaatoiminta.

Ensisijainen turvallisuutta (vertailukelpoisuutta) ja tehoa (paremmuutta) mittaava päätemuuttuja oli yhdistetty päätemuuttuja, jonka muodosti aika ensimmäiseen MACE tapahtumaan (merkittävä kardiovaskulaarinen haittatapahtuma, major adverse CV event). Näitä tapahtumia olivat: sydän- ja verisuonitautikuolema, kuolemaan johtamaton sydäninfarkti ja kuolemaan johtamaton iskeeminen aivohalvaus.

Keskimäärin kahden vuoden seurannan jälkeen tutkimus saavutti ensisijaisen turvallisuutta mittaavan päätemuuttujansa osoittamalla, että käytössä olevaan taustahoitoon lisätty saksagliptiini ei lisännyt sydän- ja verisuonitaudin riskiä tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla lumelääkkeeseen verrattuna.

Hyötyä ei havaittu MACE-tapahtumien tai kaikki kuolemansyyt käsittävän kuolleisuuden suhteen.

Taulukko 4 SAVOR-tutkimuksen ensisijaiset ja toissijaiset kliiniset päätemuuttujat hoitoryhmittäin*

PäätemuuttujaSaksagliptiini
(n = 8 280)
Lumelääke
(n = 8 212)
Riskisuhde
(95 %:n luottamusväli)
Tutkittavia, joilla ilmeni tapahtumia
n (%)
Tapahtumien määrä 100 potilasvuotta kohtiTutkittavia, joilla ilmeni tapahtumia
n (%)
Tapahtumien määrä 100 potilasvuotta kohti
Ensisijainen yhdistetty päätemuuttuja: MACE613
(7,4)
3,76609
(7,4)
3,771,00
(0,89, 1,12)‡,§, #
Toissijainen yhdistetty päätemuuttuja: MACE+1 059
(12,8)
6,721 034
(12,6)
6,601,02
(0,94, 1,11)
Kaikki kuolemansyyt käsittävä kuolleisuus420
(5,1)
2,50378
(4,6)
2,261,11
(0,96, 1,27)

* Lähtöryhmien mukainen (ITT) potilasjoukko
Lähtötilanteen munuaistoimintaluokituksen ja lähtötilanteen sydän- ja verisuonitautikuoleman riskiluokituksen suhteen korjattu riskisuhde.
p-arvo < 0,001 vertailukelpoisuudelle (perustuu riskisuhteeseen < 1,3) lumelääkkeeseen verrattuna.
§ p-arvo = 0,99 paremmuudelle (perustuu riskisuhteeseen < 1,0) lumelääkkeeseen verrattuna.
# Jatkuvasti ajan myötä kumuloituneet tapahtumat ja Onglyza- ja lumeryhmän tapahtumien määrät eivät sanottavasti poikenneet toisistaan ajan myötä.
Merkitsevyyttä ei tutkittu.

Toissijaisen yhdistetyn päätemuuttujan yhtä osaa, sairaalahoitoa sydämen vajaatoiminnan takia, ilmeni enemmän saksagliptiiniryhmässä (3,5 %) lumeryhmään (2,8 %) verrattuna. Tilastollinen merkitsevyys (ilman korjausta useiden päätemuuttujien tutkimisen suhteen) suosi lumelääkettä [riskisuhde = 1,27 (95 %:n luottamusväli 1,07, 1,51); p = 0,007]. Kliinisesti merkittäviä lisääntynyttä suhteellista riskiä ennustavia tekijöitä saksagliptiinihoidon yhteydessä ei voitu varmuudella tunnistaa. Tutkittavat, joilla oli suurentunut riski joutua sairaalahoitoon sydämen vajaatoiminnan vuoksi määrätystä hoidosta riippumatta, voitiin tunnistaa sydämen vajaatoiminnan tunnettujen riskitekijöiden avulla, kuten lähtötilanteessa todetun sydämen vajaatoiminnan tai heikentyneen munuaisten toiminnan perusteella. Saksagliptiinia saaneilla tutkittavilla, joilla lähtötilanteessa tiedettiin olevan sydämen vajaatoiminta tai heikentynyt munuaisten toiminta, ei kuitenkaan ollut lumelääkkeeseen verrattuna lisääntynyttä riskiä ensisijaisten tai toissijaisten yhdistettyjen päätemuuttujien tai kaikki kuolemansyyt käsittävän kuolleisuuden suhteen.

Toista toissijaista päätemuuttujaa, kaikki kuolemansyyt käsittävää kuolleisuutta, ilmeni saksagliptiiniryhmässä 5,1 %:lla tutkittavista ja lumelääkeryhmässä 4,6 %:lla tutkittavista (ks. taulukko 4). Sydän- ja verisuonitautikuolemia oli molemmissa hoitoryhmissä saman verran. Muiden kuin sydän- ja verisuonitaudista johtuvien kuolemien lukumäärässä oli ero hoitoryhmien välillä ja näitä tapahtumia oli enemmän saksagliptiiniryhmässä (1,8 %) lumelääkeryhmään (1,4 %) verrattuna [riskisuhde = 1,27 (95 %:n luottamusväli 1,07, 1,62); p = 0,051].

A1c-arvo oli eksploratiivisessa analyysissä saksagliptiiniryhmässä pienempi kuin lumeryhmässä.

Pediatriset potilaat
Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset Onglyza-valmisteen käytöstä tyypin 2 diabeteksen hoidossa yhdessä tai useammassa pediatrisessa potilasryhmässä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Iäkkäät potilaat
SAVOR-tutkimuksen yli 65-vuotiaiden ja yli 75-vuotiaiden alaryhmissä turvallisuus ja teho olivat yhdenmukaiset koko tutkimuspopulaation kanssa.

GENERATION oli 52 viikon pituinen glukoositasapainoa arvioiva tutkimus, johon osallistui 720 iäkästä potilasta, joiden keski-ikä oli 72,6 vuotta. 433 tutkittavaa (60,1 %) oli alle 75-vuotiaita ja 287 tutkittavaa (39,9 %) oli ≥ 75-vuotiaita. Ensisijaisena päätemuuttujana oli niiden potilaiden osuus, jotka saavuttivat alle 7 %:n HbA1c-arvon ja joilla ei ollut vahvistettua tai vaikeaa hypoglykemiaa. Vasteen saaneiden prosentuaalisissa määrissä ei näyttänyt olevan eroa: 37,9 % saksagliptiiniryhmän tutkittavista ja 38,2 % glimepridiryhmän tutkittavista saavutti ensisijaisen päätemuuttujan. HbA1c:n 7,0 %:n tavoitearvon saavutti glimepiridiryhmään (54,7 %) verrattuna pienempi osa saksagliptiiniryhmän potilaista (44,7 %). Vahvistettu tai vaikea hypoglykeeminen tapahtuma todettiin glimepiridiryhmään (15,3 %) verrattuna pienemmällä osalla saksagliptiiniryhmän potilaista (1,1 %).

Farmakokinetiikka

Saksagliptiinin ja sen päämetaboliitin farmakokinetiikka oli samanlainen sekä terveissä henkilöissä että potilaissa, joilla on tyypin 2 diabetes.

Imeytyminen
Nielty saksagliptiini imeytyi nopeasti paastotilassa niin, että saksagliptiinin suurin pitoisuus plasmassa (Cmax) saavutettiin 2 tunnissa (Tmax) ja saksagliptiinin päämetaboliitin suurin pitoisuus plasmassa (Cmax) saavutettiin 4 tunnissa (Tmax). Saksagliptiinin ja sen päämetaboliitin Cmax- ja AUC-arvot suurenivat vakiosuhteessa saksagliptiiniannokseen, ja annos-pitoisuussuhde pysyi samana vielä enintään 400 mg:n annoksilla. Saksagliptiinin suun kautta otetun 5 mg:n kerta-annoksen oton jälkeen terveiden henkilöiden plasmassa keskimääräiset saksagliptiinin ja sen päämetaboliitin AUC-arvot olivat 78 ng h/ml ja 214 ng h/ml. Vastaavat Cmax-arvot olivat 24 ng/ml ja 47 ng/ml. Yksilölliset vaihtelukertoimet saksagliptiinin Cmax- ja AUC-arvoille olivat alle 12 %.

Saksagliptiinin nielemisen aiheuttama plasman DPP4 aktiviteetin esto vähintään 24 tunnin ajaksi johtuu sen suuresta voimakkuudesta, affiniteetista ja pitkään kestävästä sitoutumisesta vaikutuspaikkaan.

Yhteisvaikutus ruoan kanssa
Terveiden elimistössä ruoan nauttimisella oli suhteellisen vähäinen vaikutus saksagliptiinin farmakokinetiikkaan. Ruoan (erittäin rasvaisen aterian) nauttiminen ei aiheuttanut muutosta saksagliptiinin Cmax-arvossa. AUC-arvo suureni 27 % verrattuna paastotilanteeseen. Saksagliptiinin Cmax:n saavuttamiseen kulunut aika (Tmax) piteni noin 0,5 h, kun lääke otettiin aterian yhteydessä paastotilanteeseen verrattuna. Näitä muutoksia ei pidetty kliinisesti merkitsevinä.

Jakautuminen
Ihmisen seerumissa saksagliptiinin ja sen päämetaboliitin proteiiniin sitoutuminen in vitro on merkityksetöntä. Veren proteiiniarvojen muutokset eri sairaustiloissa (esim. munuaisten tai maksan vajaatoiminta) eivät oletettavasti muuta saksagliptiinin jakaantumista.

Biotransformaatio
Saksagliptiinin biotransformaatio on ensisijaisesti sytokromi P450 3A4/5 (CYP3A4/5) -välitteinen Myös saksagliptiinin päämetaboliitti on selektiivinen, reversiibeli ja kilpaileva DPP4:n estäjä ja se on puoliksi niin voimakas kuin saksagliptiini.

Eliminaatio
Saksagliptiinin keskimääräinen terminaalinen puoliintumisaika (t½) plasmassa on 2,5 tuntia ja sen päämetaboliitin 3,1 tuntia. DPP4:n eston keskimääräinen puoliintumisaika plasmassa oli 26,9 tuntia. Saksagliptiini eliminoituu sekä munuaisten että maksan kautta. 14C-saksagliptiinin 50 mg kerta-annoksen oton jälkeen annoksesta erittyi virtsaan 24 % saksagliptiininä ja 36 % päämetaboliittina. Virtsaan erittynyt kokonaisradioaktiivisuus oli 75 % annoksesta. Saksagliptiinin keskimääräinen munuaispuhdistuma (~230 ml/min) oli nopeampi kuin keskimääräinen arvioitu glomerulusten suodattumisnopeus (GFR) (~120 ml/min), mikä viittaa jonkinasteiseen aktiiviseen munuaiseritykseen. Päämetaboliitin osalta munuaispuhdistuma-arvot olivat verrattavissa arvioituun GFR:ään. Annetusta radioaktiivisuudesta kaikkiaan 22 % erittyi ulosteeseen, mikä edustaa sappeen erittynyttä saksagliptiiniannoksen osuutta ja/tai imeytymätöntä lääkevalmistetta maha-suolikanavasta.

Lineaarisuus
Saksagliptiinin ja sen päämetaboliitin Cmax- ja AUC-arvot suurenivat samana pysyneessä suhteessa saksagliptiiniannokseen. Saksagliptiinin tai sen päämetaboliitin kumuloitumista ei havaittu toistetulla kerran vuorokaudessa annolla millään annoksella. Annoksen suuruuteen tai antoaikaan liittyvää riippuvuutta ei havaittu saksagliptiinin ja sen päämetaboliitin puhdistumassa 14 päivän aikana, kun saksagliptiinia annettiin kerran vuorokaudessa 2,5–400 mg:n annoksina.

Erityisryhmät
Munuaisten vajaatoiminta

Avoimessa kerta-annostutkimuksessa arvioitiin suun kautta otetun 10 mg:n saksagliptiiniannoksen farmakokinetiikkaa tutkittavissa, joilla oli eriasteinen krooninen munuaisten vajaatoiminta. Vertailuryhmänä käytettiin tutkittavia, joiden munuaistoiminta oli normaali. Tutkimuksessa oli mukana sekä munuaisten vajaatoimintaa sairastavia potilaita että loppuvaiheessa olevaa munuaissairautta sairastavia potilaita, jotka saivat hemodialyysihoitoa. Munuaisten vajaatoiminta luokiteltiin kreatiniinipuhdistuman mukaan seuraavasti: lievä vajaatoiminta (GFR-arvo on noin ≥ 45 ‑ < 90 ml/min), keskivaikea vajaatoiminta (GFR-arvo on noin ≥ 30 – < 45 ml/min) tai vaikea vajaatoiminta (GFR-arvo on noin < 30 ml/min).

Munuaisten vajaatoiminnan vaikeusaste ei vaikuttanut saksagliptiinin tai sen päämetaboliitin Cmax-arvoon. Lievää munuaisten vajaatoimintaa sairastavista mitattu saksagliptiinin keskimääräinen AUC-arvo oli 1,2-kertainen ja sen päämetaboliitin keskimääräinen AUC-arvo oli 1,7-kertainen verrattuna AUC-arvoihin, jotka mitattiin munuaistoiminnaltaan normaaleista henkilöistä. Koska tämänsuuruinen lisäys ei ole kliinisesti merkitsevää, annosmuutosta ei suositella potilaille, joilla on lievä munuaisten vajaatoiminta. Keskivaikeaa tai vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista ja hemodialyysihoitoa saavista potilaista, joilla oli loppuvaiheessa oleva munuaisten vajaatoiminta (ESRD), mitattu saksagliptiinin AUC-arvo oli jopa 2,1-kertainen ja sen päämetaboliitin AUC-arvo oli jopa 4,5-kertainen verrattuna keskimääräisiin AUC-arvoihin, jotka mitattiin munuaistoiminnaltaan normaaleista.

Maksan vajaatoiminta
Lievässä (Child-Pugh-luokka A) maksan vajaatoiminnassa saksagliptiinialtistus oli 1,1 kertaa suurempi, keskivaikeassa (Child-Pugh-luokka B) 1,4 kertaa suurempi ja vaikeassa (Child-Pugh-luokka C) 1,8 kertaa suurempi, ja vastaavat altistumiset BMS-510849:lle olivat 22 %, 7 % ja 33 % pienempiä kuin arvot, joita havaittiin henkilöistä, joiden maksan toiminta oli normaali.

Iäkkäät (≥ 65-vuotiaat)
Vanhuksista (65–80-vuotiaat) mitattu AUC-arvo oli noin 60 % suurempi kuin nuorista potilaista (18–40-vuotiaat) mitattu. Tätä ei pidetä kliinisesti merkitsevänä ja sen vuoksi Onglyzan annoksen sovittamista ei suositella pelkästään iän perusteella.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Cynomolgus-apinoilla saksagliptiini aiheutti korjautuvia iholeesioita (rupea, haavaumia ja nekroosia) raajoissa (hännässä, sormissa/varpaissa, kivespussissa ja/tai kuonossa) ≥ 3 mg/kg:n vuorokausiannoksilla. Leesioihin liittyvä vaikutukseton annostaso (NOEL) on saksagliptiinilla sama ja päämetaboliitilla 2-kertainen verrattuna ihmisen altistukseen ihmisille suositellulla 5 mg:n vuorokausiannoksella (RHD).

Iholeesioiden kliinistä merkitystä ei tunneta, eikä apinoista todettuja iholeesioita ole havaittu ihmisille tehdyissä saksagliptiinitutkimuksissa.

Kaikilla testatuilla lajeilla raportoitiin esiintyneen vastustuskykyyn liittyviä löydöksiä, kuten minimaalista ei-etenevää lymfoidia hyperplasiaa pernassa, imusolmukkeissa ja luuytimessä aina 7-kertaisesta RHD:sta alkaen. Näillä ei kuitenkaan ollut haitallisia seurauksia.

Saksagliptiini aiheutti gastrointestinaalista toksisuutta koirilla mukaan lukien verisiä/limaisia ulosteita sekä enteropatiaa korkeammilla annoksilla, kun saksagliptiinin NOEL oli 4-kertainen ja päämetaboliitin 2-kertainen ihmisen altistukseen nähden RHD:llä.

Saksagliptiini ei ole genotoksinen mitattuna tavanomaisilla genotoksisuustutkimuksilla in vitro tai in vivo. Saksagliptiinillä ei todettu karsinogeenista vaikutusta hiiriin ja rottiin kaksi vuotta kestäneissä karsinogeenisyystutkimuksissa.

Vaikutuksia uros- ja naarasrottien hedelmällisyyteen havaittiin suurilla annoksilla, jotka tuottivat selviä toksisuuden merkkejä. Saksagliptiini ei ollut teratogeeninen millään rotille tai kaneille annetuilla annoksilla. Rotissa suuret saksagliptiiniannokset hidastivat sikiön lantion luutumista (hidas kehittyminen) ja pienensivät sikiön painoa (emoon kohdistuva toksisuus). Saksagliptiinin NOEL oli 303-kertainen ja päämetaboliitin 30-kertainen ihmisen altistukseen nähden RHD:llä. Kaneissa saksagliptiinin vaikutukset rajoittuivat pieniin luustomuutoksiin, jotka todettiin vain emolle toksisilla annoksilla (saksagliptiinin NOEL oli 158-kertainen ja päämetaboliitin 224-kertainen ihmisen altistukseen nähden RHD:llä). Rotilla tehdyssä pre- ja postnataalisessa kehitystutkimuksessa saksagliptiini pienensi poikasten painoa emolle toksisilla annoksilla. Saksagliptiinin NOEL oli 488-kertainen ja päämetaboliitin 45-kertainen ihmisen altistukseen nähden RHD:llä. Vaikutus jälkeläisten painoon huomattiin naaraista 92 päivään ja uroksista 120 päivään asti syntymästä.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Tabletin ydin
Laktoosimonohydraatti
Mikrokiteinen selluloosa (E460i)
Kroskarmelloosinatrium (E468)
Magnesiumstearaatti

Kalvopäällyste
Onglyza 2,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Polyvinyylialkoholi
Makrogoli 3350
Titaanidioksidi (E171)
Talkki (E553b)
Keltainen rautaoksidi (E172)

Onglyza 5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Polyvinyylialkoholi
Makrogoli 3350
Titaanidioksidi (E171)
Talkki (E553b)
Punainen rautaoksidi (E172)

Painomuste
Sellakka
Indigokarmiinialumiinilakka (E132)

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ONGLYZA tabletti, kalvopäällysteinen
2,5 mg 98 fol (140,67 €)
5 mg 28 fol (47,28 €), 98 fol (140,67 €)

PF-selosteen tieto

Alu/Alu-läpipainopakkaus.

Onglyza 2,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
14, 28 tai 98 kalvopäällysteistä tablettia ei-perforoiduissa kalenteriläpipainopakkauksissa.
30x1 tai 90x1 kalvopäällysteistä tablettia perforoiduissa kerta-annosläpipainopakkauksissa.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Onglyza 5 mg kalvopäällysteiset tabletit
14, 28, 56 ja 98 kalvopäällysteistä tablettia ei‑perforoidussa läpipainopakkauksessa.
14, 28, 56 ja 98 kalvopäällysteistä tablettia ei‑perforoidussa kalenteriläpipainopakkauksessa.
30x1 ja 90x1 kalvopäällysteistä tablettia perforoidussa kerta-annosläpipainopakkauksessa.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Onglyza 2,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Onglyza 2,5 mg on vaaleankeltainen, kaksoiskupera, pyöreä kalvopäällysteinen tabletti, jonka toisella puolella on sinisellä musteella tehty merkintä "2.5" ja toisella puolella merkintä "4214".

Onglyza 5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Onglyza 5 mg on vaaleanpunainen, kaksoiskupera, pyöreä kalvopäällysteinen tabletti, jonka toisella puolella on sinisellä musteella tehty merkintä "5" ja toisella puolella merkintä "4215".

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

ONGLYZA tabletti, kalvopäällysteinen
2,5 mg 98 fol
5 mg 28 fol, 98 fol

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Diabetes, muu kuin insuliinihoito (215).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

A10BH03

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

06.12.2022

Yhteystiedot

ASTRAZENECA OY
Itsehallintokuja 6
02600 Espoo


010 23 010
www.astrazeneca.fi