Vertaa PF-selostetta

SELOKEN injektioneste, liuos 1 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

1 ml injektionestettä sisältää metoprolololitartraattia 1 mg.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Sydämen rytmihäiriöt, mukaan lukien erityisesti supraventrikulaariset takyarytmiat. Todettu tai epäilty sydäninfarkti.

Annostus ja antotapa

Laskimoon (i.v.)

Sydämen rytmihäiriöt
Aluksi annetaan jopa 5 mg laskimoon nopeudella 1-2 mg/min. Annos voidaan uusia 5 minuutin välein, kunnes tyydyttävä vaste on saavutettu. Yleensä riittävä vaste saavutetaan 10-15 mg:n (10-15 ml) kokonaisannoksella. Yli 20 mg:n annokset eivät todennäköisesti lisää terapeuttista hyötyä.

Sydäninfarkti
Akuutin infarktin hoito:
Metoprololia tulee antaa laskimoon niin pian kuin mahdollista akuutin sydäninfarktin oireiden havaitsemisesta.

Hoito tulee antaa sydänyksikössä tai vastaavassa paikassa heti, kun potilaan hemodynaaminen tila on vakaa. Aluksi annetaan kolme 5 mg:n bolusinjektiota (3 ampullia) 2 minuutin välein potilaan hemodynaaminen tila huomioiden (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Potilaille, jotka sietävät koko laskimonsisäisen annoksen (15 mg), aloitetaan metoprololitablettihoito 50 mg neljästi vuorokaudessa tai vastaava annos pitkävaikutteista metoprololia (Seloken ZOC) 15 minuuttia viimeisen laskimonsisäisen injektion jälkeen. Hoitoa jatketaan 2 vuorokautta.
Ylläpitohoidossa annos on 100 mg metoprololitartraattia 2 kertaa päivässä (aamulla ja illalla) tai 190 mg pitkävaikutteista metoprololia (Seloken ZOC) kerran päivässä.

Potilaille, jotka eivät siedä koko laskimonsisäistä annosta (15 mg), tulee suun kautta otettava metoprololihoito aloittaa varovaisesti pienemmällä annoksella.

Heikentynyt munuaisten toiminta
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen.

Heikentynyt maksan toiminta
Annoksen muuttaminen maksakirroosin takia ei yleensä ole tarpeen, koska metoprololi sitoutuu vain vähän proteiineihin (5-10 %). Vakavassa maksan vajaatoiminnassa annoksen alentamista harkittava.

Iäkkäät potilaat
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen.

Pediatriset potilaat
Metoprololin käytöstä lapsille on rajoitetusti kokemuksia.

Vasta-aiheet

II ja III asteen eteis-kammiokatkos; potilaat, joilla on hoitamaton sydämen vajaatoiminta (keuhkoedeema, hypoperfuusio tai hypotensio) ja potilaat, joilla on jatkuva tai jaksottainen lihassupistuksen voimaan vaikuttava hoito (beetareseptori agonismi); selvä kliinisesti merkitsevä sinusbradykardia, sairas sinus −oireyhtymä (ellei käytössä ole pysyvä tahdistin), kardiogeeninen sokki; vaikea ääreisvaltimoiden verenkiertohäiriö.

Metoprololia ei tule antaa epäillyn akuutin sydäninfarktin yhteydessä, jos pulssi on alle 45 lyöntiä minuutissa, PQ-aika on > 0,24 sek tai systolinen verenpaine on < 100 mmHg.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille beetasalpaajille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Beetasalpaajia saaville potilaille ei tule antaa laskimoon (i.v.) verapamiilin tyyppisiä kalsiuminestäjiä. Metoprololia ei pidä antaa laskimoon (i.v.) potilaille, jotka käyttävät verapamiilia tai diltiatseemia.

Beetasalpaajia on annettava astmaatikoille varoen. Jos astmaatikko käyttää samanaikaisesti beeta2-agonistia (tabletteina tai inhalaatioina) ja aloittaa metoprololihoidon, beeta2-agonistin annos tulee tarkistaa ja tarvittaessa suurentaa.

Metoprololi voi heikentää diabeteksen hoitotasapainoa ja peittää hypoglykemian oireita, mutta metoprololihoidon aiheuttamina nämä ovat epätodennäköisempiä kuin epäselektiivisiä beetasalpaajia käytettäessä.

Sydämen vajaatoimintaa tulee hoitaa ennen metoprololilääkitystä ja sen aikana.

Häiriö eteis-kammiojohtumisessa pahenee hyvin harvoin (mahdollinen eteis-kammiokatkos). Jos potilaalle kehittyy lisääntyvästi bradykardiaa, tulee metoprololiannosta pienentää tai lopettaa hoito asteittain.

Metoprololi saattaa lisätä ääreisverenkiertohäiriöiden oireita, mikä johtuu sen verenpainetta alentavasta vaikutuksesta.

Kun metoprololia määrätään feokromosytoomapotilaalle, tulee potilaan käyttää samanaikaisesti alfasalpaajaa.

Beetasalpaajahoito voi peittää tyreotoksikoosin oireita.

Beetasalpaajat voivat pahentaa psoriasista tai aiheuttaa sen puhkeamisen.

Ennen leikkausta tulee nukutuslääkärille ilmoittaa, jos potilas käyttää beetasalpaajaa. Beetasalpaajalääkityksen lopettamista leikkaushoidon ajaksi ei suositella. Lukuun ottamatta sydänleikkaukseen tulevia potilaita, tulee välttää suuriannoksisen metoprololihoidon äkillistä aloittamista, koska siihen liittyy bradykardiaa, hypotensiota ja aivohalvauksia. Ne voivat johtaa kuolemaan, jos potilaalla on suuri kardiovaskulaaririski.

Beetasalpaajia käyttävissä potilaissa saattaa anafylaktinen sokki ilmetä tavallista voimakkaampana. Adrenaliininhoito ei aina anna odotettua terapeuttista vaikutusta beetasalpaajia käyttäville potilaille.

Tapauksissa, jolloin potilaan systolinen verenpaine on alle 100 mmHg, metoprololia voidaan antaa vain laskimoon erityistä varovaisuutta noudattaen, koska tällöin on olemassa riski, että metoprololi saattaa edelleen alentaa verenpainetta (esim. potilailla, joilla on sydämen rytmihäiriöitä).

Hoidettaessa potilaita, joilla on epäilty tai varmistettu sydäninfarkti, tulee potilaan hemodynaamista tilaa tarkoin seurata kaikkien kolmen 5 mg:n suuruisen laskimoon annetun annoksen jälkeen.

Toista tai kolmatta annosta ei tule antaa, jos pulssi on < 40 lyöntiä minuutissa, systolinen verenpaine on < 90 mmHg ja PQ-aika on > 0,26 sek, tai jos dyspnea tai kylmä hikoilu pahenevat.

Yhteisvaikutukset

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset:
Metoprololi on CYP2D6-isoentsyymin metabolinen substraatti. CYP2D6-isoentsyymin välityksellä metaboloituvat tai sen toimintaa estävät lääkeaineet voivat vaikuttaa metoprololin pitoisuuteen plasmassa. Näitä ovat mm. eräät rytmihäiriölääkkeet (esim. flekainidi, amiodaroni, kinidiini, propafenoni), difenhydramiini (antihistamiini), simetidiini (H2-reseptoriantagonisti), eräät serotoniinin takaisinoton estäjät (esim. paroksetiini, fluoksetiini, sertraliini), monet trisykliset mielialalääkkeet, monet neuroleptit, COX-2:n estäjä selekoksibi sekä terbinafiini.

Rifampisiini saattaa vähentää ja alkoholi sekä hydralatsiini nostaa metoprololipitoisuutta plasmassa.

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset:
Jos potilas käyttää samanaikaisesti sympaattisen hermoston salpaajia, muita beetasalpaajia (esim. silmätippoja) tai MAO:n estäjiä, tulee hänen tilaansa tarkkailla huolellisesti.

Jos samanaikainen klonidiinilääkitys keskeytetään, tulee beetasalpaajalääkitys silloin lopettaa useita päiviä aikaisemmin.

Mahdollisia negatiivisia inotrooppisia ja kronotrooppisia vaikutuksia tulee tarkkailla huolellisesti, kun metoprololia annetaan yhdessä verapamiilin tai diltiatseemin tyyppisten kalsiuminestäjien tai rytmihäiriölääkkeiden kanssa. Beetasalpaajia saaville potilaille ei tule antaa laskimoon verapamiilin tyyppisiä kalsiuminestäjiä.

Beetasalpaajat voivat lisätä antiarytmisten lääkkeiden (esim. kinidiini ja amiodaroni) negatiivisia inotrooppisia ja dromotrooppisia vaikutuksia.

Digitalisglykosidit yhdistettynä beetasalpaajiin voivat pidentää AV-johtumisaikaa ja aiheuttaa bradykardiaa.

Beetasalpaajia käyttävillä potilailla inhaloitavat anesteetit lisäävät niiden sydämen toimintaa hidastavaa vaikutusta.

Samanaikainen käyttö indometasiinin tai muun prostaglandiinisynteesin estäjän kanssa saattaa vähentää beetasalpaajien antihypertensiivistä tehoa.

Adrenaliinihoito ei aina anna odotettua vaikutusta beetasalpaajia käyttäville potilaille. Kun adrenaliinia annetaan beetasalpaajaa käyttävälle potilaalle tietyissä olosuhteissa, kardioselektiiviset beetasalpaajat vaikuttavat verenpaineen säätelyyn huomattavasti vähemmän kuin epäselektiiviset beetasalpaajat.

Oraalisten sokeritautilääkkeiden annostusta täytyy mahdollisesti muuttaa, jos potilas käyttää beetasalpaajaa.

Raskaus ja imetys

Kuten useimpia lääkkeitä, ei myöskään metoprololia tule käyttää raskauden ja imetyksen aikana ellei sitä katsota välttämättömäksi. Kuten kaikki verenpainelääkkeet, saattavat myös beetasalpaajat aiheuttaa haittavaikutuksia (esim. bradykardiaa) sikiölle, vastasyntyneelle ja imeväiselle. Beetasalpaajat yleisesti vähentävät istukan perfuusiota, johon liittyy kasvun hidastuminen, kohdunsisäinen kuolema, keskenmeno ja liian aikainen synnytys. Tämän vuoksi suositellaan sopivaa äidin ja sikiön seurantaa raskaina oleville naisille, joita hoidetaan metoprololilla.

Metoprololia erittyy äidinmaitoon, mutta normaaleja terapeuttisia annoksia käytettäessä sillä ei todennäköisesti ole vaikutusta lapseen.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Potilaan tulee tietää ennen autolla ajoa tai koneiden käyttöä, miten metoprololi vaikuttaa häneen, koska metoprololihoidon aikana voi ilmaantua huimausta ja väsymystä.

Haittavaikutukset

Haittavaikutukset ovat yleensä olleet lieviä ja ohimeneviä. Seuraavassa lueteltuja haittavaikutuksia on esiintynyt kliinisissä tutkimuksissa tai kliinisessä käytössä. Monissa tapauksissa syy-yhteyttä metoprololiin ei ole varmistettu.

Haittatapahtumien esiintyvyys on määritelty seuraavasti:
Hyvin yleiset (> 1/10),
Yleiset (> 1/100 ja < 1/10),
Melko harvinaiset (> 1/1000 ja < 1/100),
Harvinaiset (> 1/10 000 ja < 1/1 000)
Hyvin harvinaiset (< 1/10 000 mukaan lukien yksittäiset raportit)

Sydän

Yleiset

bradykardia, sydämen tykytys

Melko harvinaiset

sydämen vajaatoiminnan oireiden ohimenevä paheneminen, sydänperäinen sokki potilailla, joilla on akuutti sydäninfarkti*, I asteen eteis-kammiokatkos, turvotus, prekordiaaliset kivut

Harvinaiset

Sydämen toimintahäiriöt, sydämen rytmihäiriöt

Verisuonisto

Yleiset

tasapainohäiriöt (joihin joissakin yksittäistapauksissa liittyy pyörtyminen), kylmät kädet ja jalat

Hyvin harvinaiset

Kuoliot potilailla, joilla on ennen hoitoa ollut vakavia ääreisverenkierron häiriöitä

Hermosto

Hyvin yleiset

väsymys

Yleiset

huimaus, päänsärky

Melko harvinaiset

parestesiat, lihaskouristukset

Hyvin harvinaiset

makuhäiriöt

Ruuansulatuselimistö

Yleiset

pahoinvointi, vatsakivut, ripuli, ummetus

Melko harvinaiset

oksentelu

Harvinaiset

suun kuivuus

Veri ja imukudos

Hyvin harvinaiset

trombosytopenia

Luusto, lihakset ja sidekudos

Hyvin harvinaiset

artralgia

Maksa ja sappi

Harvinaiset

poikkeavuudet maksan toimintakokeen arvoissa

Hyvin harvinaiset

maksatulehdus

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Melko harvinaiset

painon nousu

Psyykkiset haitat

Melko harvinaiset

masennus, keskittymiskyvyn heikkeneminen, uneliaisuus tai unettomuus, painajaiset

Harvinaiset

hermostuneisuus, jännittyneisyys, impotenssi ja muut seksuaaliset häiriöt

Hyvin harvinaiset

muistamattomuus tai muistin heikkeneminen, sekavuus, hallusinaatiot

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yleiset

hengenahdistus rasituksessa

Melko harvinaiset

bronkospasmi

Harvinaiset

riniitti

Silmät

Harvinaiset

näköhäiriöt, silmien kuivuminen tai ärtyminen, konjunktiviitti

Kuulo ja tasapainoelin

Hyvin harvinaiset

korvien soiminen

Iho ja ihonalainen kudos

Melko harvinaiset

ihottuma, (psoriaasityyppinen urtikaria ja dystrofiset iholeesiot), lisääntynyt hikoilu

Harvinaiset

hiustenlähtö

Hyvin harvinaiset

valoyliherkkyys, psoriaasin paheneminen

* Lumelääkkeeseen verrattuna 0,4 % yleisempi tutkimuksessa, johon osallistui 46 000 akuuttia sydäninfarktia sairastavaa potilasta. Sydänperäisen sokin yleisyys oli 2,3 % metoprololiryhmässä ja 1,9 % lumelääkeryhmässä tutkimuksen alaryhmän potilailla, joiden sokki riski -indeksi oli matala. Sokki riski -indeksi perustui absoluuttiseen sokin riskiin kullakin yksittäisellä potilaalla ja se saatiin iästä, sukupuolesta, aikaviiveestä, Killip-luokasta, verenpaineesta, sydämen sykkeestä, EKG poikkeavuudesta ja aiemmin todetusta hypertensiosta. Matalan sokkiriskin potilasryhmä vastaa potilaita, joille metoprololia suositellaan käytettäväksi akuutin sydäninfarktin hoitoon.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi

Yliannostus

Oireet

Yliannostuksen oireita voivat olla hypotensio, sydämen vajaatoiminta, bradykardia, bradyarytmia, sydämen johtumishäiriöt ja bronkospasmi.

Hoito

Potilasta pitää hoitaa laitoksessa, jossa voidaan toteuttaa tarvittava tukihoito, tarkkailu ja valvonta.

Atropiinia, lisämunuaisia stimuloivia lääkkeitä tai tahdistinta käytetään bradykardian ja johtumishäiriöiden hoitoon.

Hypotensiota, sydämen akuuttia vajaatoimintaa ja sokkia hoidetaan sopivalla volyyminlisäyksellä, glukagoni-injektiolla (ja tarvittaessa sen jälkeen glukagoni-infuusiolla laskimoon), antamalla laskimoon lisämunuaisia stimuloivaa lääkettä, kuten dobutamiinia, ja kun tilaan liittyy verisuonien laajenenemista, annetaan lisäksi annetaan alfa1-reseptorien agonistia. Myös Ca2+:n antoa laskimoon voidaan harkita.

Bronkospasmi voidaan yleensä kumota keuhkoputkia laajentavalla lääkkeellä.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Selektiiviset beetasalpaajat; ATC-koodi: C07AB02.

Metoprololi on beeta1-selektiivinen beetasalpaaja, eli metoprololi salpaa beeta1- reseptoreita huomattavasti pienempinä annoksina kuin mitä tarvitaan beeta2-reseptorien salpaamiseen.

Metoprololilla on merkityksetön solukalvoja stabilisoiva vaikutus eikä sillä ole osittaista agonistivaikutusta.

Metoprololi vähentää tai estää katekoliamiinien (joita vapautuu erityisesti fyysisen ja psyykkisen rasituksen yhteydessä) sydämeen kohdistuvaa agonistista vaikutusta. Metoprololi vähentää katekoliamiinien äkillisestä lisääntymisestä tavallisesti johtuvaa pulssin nopeutumista, sydämen minuuttivolyymin ja supistuvuuden lisääntymistä sekä alentaa kohonnutta verenpainetta.

Jos endogeeniset adrenaliinipitoisuudet ovat suuret, metoprololi vaikuttaa verenpaineen säätelyyn kuin epäselektiiviset beetasalpaajat.

Tarvittaessa metoprololia voidaan antaa yhdessä beeta2-agonistin kanssa potilaille, joilla on obstruktiivisen keuhkosairauden oireita. Kun metoprololia annetaan terapeuttisina annoksina yhdessä beeta2-agonistin kanssa, metoprololi vaikuttaa beeta2-välitteiseen bronkodilataatioon vähemmän kuin epäselektiiviset beetasalpaajat.

Metoprololin vaikutus insuliinin vapautumiseen ja hiilihydraattimetaboliaan on pienempi kuin epäselektiivisten beetasalpaajien.

Metoprololihoito vaikuttaa vähemmän hypoglykemian aiheuttamiin sydän- ja verisuonireaktioihin kuin epäselektiiviset beetasalpaajat.

Lyhytaikaistutkimuksissa on osoitettu, että metoprololi saattaa jonkin verran lisätä triglyseridien määrää ja vähentää vapaita rasvahappoja veressä. Joissakin tapauksissa on havaittu lievää HDL-arvojen pienentymistä, vaikkakin vähemmän kuin käytettäessä epäselektiivisiä beetasalpaajia. Useita vuosia kestäneessä pitkäaikaistutkimuksessa kokonaiskolesteroliarvot pienenivät merkittävästi metoprololihoidon jälkeen.

Elämänlaatu pysyy ennallaan tai parantuu metoprololihoidon aikana. Elämänlaadun on todettu parantuvan hoidettaessa metoprololilla potilaita sydäninfarktin jälkeen.

Lievää tai kohtalaista hypertensiota sairastavilla potilailla metoprololin on todettu vähentävän sydänsairauksista johtuvaa kuoleman riskiä pääasiassa siksi, että kardiovaskulaarikuoleman, fataalin ja ei-fataalin sydäninfarktin sekä aivohalvauksen riski vähenee.

Vaikutus sydämen rytmiin
Jos potilaalla ilmenee supraventrikulaarista takykardiaa tai eteisvärinää sekä kammiolisälyöntejä, metoprololia voidaan käyttää pulssin säätelyyn.

Vaikutus sydäninfarktiin
Jos potilaalla on epäilty tai todettu sydäninfarkti, metoprololi vähentää kuolleisuutta pääasiassa siksi, että äkkikuoleman riski vähenee. Tämän vaikutuksen oletetaan johtuvan metoprololin kammioarytmioita estävästä vaikutuksesta. Kammiovärinää estävän vaikutuksen uskotaan perustuvan kahteen mekanismiin. Metoprololi vaikuttaa vagukseen aivotasolla ja sen kautta sydämen sähköiseen stabiliteettiin. Lisäksi metoprololi vähentää sympatikuksen iskeemistä vaikutusta, jolloin supistuvuus, syketaajuus ja verenpaine muuttuvat suotuisasti. Sekä varhainen että myöhäinen interventio vähentää jo ennestään jotakin sydänsairautta potevien riskipotilaiden ja diabetes mellitus -potilaiden kuolleisuutta.
Metoprololin on myös todettu vähentävän ei-fataalien infarktien uusiutumisen riskiä.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen ja jakautuminen
Laskimoon annetun injektion jälkeen metoprololi jakautuu nopeasti 5-10 minuutissa. Pitoisuudet plasmassa nousevat lineaarisesti suhteessa annettuun annokseen välillä 5-20 mg.

Metoprololista sitoutuu plasmaproteiineihin vain pieni osa: noin 5-10 %.

Biotransformaatio ja eliminaatio
Metoprololi metaboloituu hapettumalla maksassa pääasiassa CYP2D6-isoentsyymin kautta. Kolmella tunnetulla päämetaboliitilla ei ole osoitettu kliinisesti merkitsevää beetasalpaavaa vaikutusta.

Yli 95 % suun kautta otetusta annoksesta erittyy virtsaan. Noin 5 % annoksesta erittyy muuttumattomana, yksittäisissä tapauksissa jopa 30 %. Metoprololin eliminaation puoliintumisaika plasmassa on keskimäärin 3,5 tuntia (ääriarvot 1 ja 9 tuntia). Kokonaispuhdistumanopeus on noin 1 litra/min.

Metoprololin farmakokinetiikka vanhusten elimistössä ei poikkea merkitsevästi siitä, mitä on havaittu tutkittaessa nuorempia potilaita. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien elimistössä metoprololin systeeminen hyötyosuus ja eliminaatio ovat normaalit. Metaboliittien erittyminen sen sijaan on tavallista vähäisempää. Merkittäviä metaboliittikertymiä on todettu, kun on tutkittu potilaita, joiden glomerulusten suodattumisnopeus (GFR) oli alle 5 ml/min. Tällainen metaboliittikertymä ei kuitenkaan lisää metoprololin beetasalpaavaa vaikutusta.

Maksan vajaatoiminta ei vaikuta mainittavasti metoprololin farmakokinetiikkaan, koska vain pieni osa metoprololista sitoutuu proteiineihin. Jos potilaalla on vaikea maksakirroosi ja portokavaalinen oikovirtaus, metoprololin hyötyosuus saattaa kuitenkin lisääntyä ja kokonaispuhdistuma vähentyä. Portokavaalianastomoosipotilaiden elimistössä metoprololin kokonaispuhdistuma on noin 0,3 litraa/min ja AUC-arvot noin kuusi kertaa suuremmat kuin terveillä henkilöillä.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Ei merkitseviä löydöksiä.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Natriumkloridi ja injektionesteisiin käytettävä vesi.

Yhteensopimattomuudet

Metoprololitartraatti injektioneste 1 mg/ml ei sovi sekoitettavaksi Macrodexin kanssa.

Kestoaika

5 vuotta.

Laimennettu injektioneste tulee käyttää 12 tunnin sisällä.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SELOKEN injektioneste, liuos
1 mg/ml 5 x 5 ml (11,98 €)

PF-selosteen tieto

5 x 5 ml:n väritön borosilikaattilasiampulli (vastaa Ph. Eur. tyypin I lasia)

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön injektioneste ampullissa, joka on valmistettu kirkkaasta, värittömästä borosilikaattilasista (Ph. Eur. ja USP type I vaatimukset täyttävä).

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Seloken-injektioneste on tarkoitettu käytettäväksi laimentamattomana. 40 ml injektionestettä (8 ampullia), joka vastaa 40 mg metoprololitartraattia, voidaan kuitenkin sekoittaa 1 000 ml:aan seuraavia infuusioliuoksia: natriumkloridi 0,9 %, mannitoli 150 mg/ml, glukoosi 100 mg/ml, glukoosi 50 mg/ml, fruktoosi 200 mg/ml, invertoosi 100 mg/ml, Ringer, Ringer-glukoosi, Ringer-asetaatti.

Korvattavuus

SELOKEN injektioneste, liuos
1 mg/ml 5 x 5 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

C07AB02

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

15.11.2018

Yhteystiedot

RECORDATI AB
Jan Stenbecks Torg 17
SE-164 40 Kista
Sverige

+46 8 545 802 30
www.recordati.com