Vertaa PF-selostetta

NEXIUM enterorakeet oraalisuspensiota varten 10 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi annospussi sisältää esomepratsolimagnesiumtrihydraattia vastaten 10 mg esomepratsolia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan
Yksi annospussi sisältää 6.8 mg sakkaroosia ja 2.8 g glukoosia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Enterorakeet oraalisuspensioita varten, annospussi.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Nexium oraalisuspension käyttöaihe on ensisijaisesti:

Pediatriset potilaat
1−11-vuotiaat lapset
Gastroesofageaalinen refluksisairaus (GERD)

  • endoskooppisesti todetun erosiivisen refluksiesofagiitin hoito
  • gastroesofageaalisen refluksisairauden oireenmukainen hoito (GERD).

Yli 4-vuotiaat lapset
Helicobacter pylorin
aiheuttaman pohjukaisuolihaavan hoitoon yhdessä antibioottien kanssa.

Aikuiset ja nuoret 12:sta ikävuodesta lähtien
Käyttöaiheet 12-vuotiaille ja sitä vanhemmille potilaille, ks. Nexium enterotablettien valmisteyhteenveto.

Nexium oraalisuspensioita voidaan käyttää myös potilaille, joilla on vaikeuksia niellä dispersoituja Nexium enterotabletteja.

Annostus ja antotapa

Annostus

Pediatriset potilaat

111-vuotiaat lapset (paino ≥ 10 kg)
Gastroesofageaalinen refluksisairaus (GERD)

  • Endoskooppisesti todetun erosiivisen refluksiesofagiitin hoito
    • Paino ≥ 10 kg - < 20 kg: 10 mg kerran vuorokaudessa 8 viikon ajan.
    • Paino ≥ 20 kg: 10 mg tai 20 mg kerran vuorokaudessa 8 viikon ajan.
  • Gastroesofageaalisen refluksisairauden oireenmukainen hoito
    • 10 mg kerran vuorokaudessa 8 viikon ajan.

Yli 1 mg/kg:n vuorokausiannoksia ei ole tutkittu.

Yli 4 -vuotiaat lapset

Helicobacter pylorin aiheuttaman pohjukaisuolihaavan hoito
Sopivan yhdistelmäterapian valinnassa on otettava huomioon viralliset kansalliset, alueelliset ja paikalliset opastukset bakteeriresistenssin, hoidon keston (useimmiten 7 päivää, mutta joskus jopa 14 päivää) ja mikrobilääkkeiden tarkoituksenmukaisen käytön suhteen.

Hoidon tulee tapahtua erikoislääkärin valvonnassa.

Annostussuositus:

Paino

Annostus

< 30 kg

Yhdessä kahden antibiootin kanssa: Nexiumia 10 mg, amoksisilliinia 25 mg/kg ja klaritromysiiniä 7,5 mg/kg, kaikki annetaan yhdessä kahdesti päivässä viikon ajan.

30–40 kg

Yhdessä kahden antibiootin kanssa: Nexiumia 20 mg, amoksisilliinia 750 mg ja klaritromysiiniä 7,5 mg/kg, kaikki annetaan yhdessä kahdesti päivässä viikon ajan.

> 40 kg

Yhdessä kahden antibiootin kanssa: Nexiumia 20 mg, amoksisilliinia 1 g ja klaritromysiiniä 500 mg, kaikki annetaan yhdessä kahdesti päivässä viikon ajan.


Alle 1-vuotiaat lapset
Nexiumia ei saa antaa alle 1-vuotiaille tai alle 10 kg painaville lapsille, koska valmisteen käytöstä ei tässä potilasryhmässä ole tutkimustietoa käytettävissä.

Aikuiset ja yli 12-vuotiaat nuoret
Yli 12-vuotiaiden potilaiden annostus, ks. Nexium enterotablettien valmisteyhteenveto.

Erityisryhmät
Munuaisten vajaatoiminta
Annosta ei tarvitse muuttaa potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Koska vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidosta on vain vähän kokemusta, heitä hoidettaessa tulee noudattaa varovaisuutta (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta
Annosta ei tarvitse muuttaa potilailla, joilla on lievä tai kohtalainen maksan vajaatoimina. Yli 12-vuotiailla, vakavaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, 20 mg:n enimmäisannosta ei saa ylittää. 1–11-vuotiailla, vakavaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, 10 mg:n enimmäisannosta ei saa ylittää (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Iäkkäät
Annosta ei tarvitse muuttaa iäkkäille henkilöille.

Antotapa

10 mg annoksen valmistamiseksi yhden 10 mg annospussin sisältö tyhjennetään lasiin, jossa on 15 ml hiilihapotonta vettä. 20 mg annoksen valmistamiseksi kahden 10 mg annospussin sisältö tyhjennetään lasiin, jossa on 30 ml hiilihapotonta vettä. Liuosta sekoitetaan, kunnes rakeet ovat liuonneet ja liuoksen annetaan sakeentua muutaman minuutin ajan. Sekoitetaan uudelleen ja juodaan 30 minuutin kuluessa. Rakeita ei saa pureskella eikä murskata. Lasi huuhdellaan 15 ml:lla vettä ja huuhteluvesi juodaan.

Jos potilaalla on nenämahaletku, ks. sekoitus- ja anto-ohjeet kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, bentsimidatsolijohdoksille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Esomepratsolia ei tule käyttää samanaikaisesti nelfinaviirin kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Jos potilaalla on hälyttäviä oireita (esim. merkittävää selittämätöntä painon laskua, toistuvaa oksentelua, nielemishäiriöitä, verioksennuksia tai -ulosteita) ja kun epäillään mahahaavaa tai se on todettu, pahanlaatuisen sairauden mahdollisuus on suljettava pois, koska Nexium-hoito voi lievittää oireita ja viivästyttää diagnoosia.

Pitkäaikaishoito
Pitkäaikaishoitoa saavia potilaita (etenkin niitä, joiden hoito on kestänyt yli vuoden) on seurattava säännöllisesti. Pitkäaikaishoito on indikoitu aikuisille ja 12-vuotiaille ja sitä vanhemmille nuorille (ks. kohta Käyttöaiheet).

Käyttö tarpeen mukaan
Potilaita, jotka käyttävät Nexiumia tarpeen mukaan, kehotetaan ottamaan yhteyttä lääkäriin, mikäli heidän oireidensa luonne muuttuu. Tarpeen mukaan -hoitoa ei ole tutkittu lapsilla ja siksi sitä ei suositella lapsipotilaille.

Helicobacter pylorin häätö
Käytettäessä esomepratsolia Helicobacter pylorin häätöön, muiden samanaikaisesti käytettävien lääkkeiden vasta-aiheet tulee ottaa huomioon. Klaritromysiini on tehokas CYP3A4:n estäjä ja siten vasta-aiheet ja yhteisvaikutukset klaritromysiinin kanssa tulee huomioida potilailla, jotka samanaikaisesti käyttävät CYP 3A4:n välityksellä metaboloituvia valmisteita (esim. sisapridi).

Maha-suolikanavan tulehdukset
Protonipumpun estäjien käyttö saattaa jossain määrin lisätä riskiä maha-suolikanavan tulehduksiin, kuten salmonellaan ja kampylobakteerin aiheuttamaan tulehdukseen (ks. kohta Farmakodynamiikka).

B12-vitamiinin imeytyminen
Kuten kaikki haponeritystä salpaavat lääkkeet, esomepratsoli voi aiheuttaa hypo- tai aklorhydriaa heikentäen siten B12-vitamiinin (syanokobalamiinin) imeytymistä. Tämä on otettava huomioon pitkäaikaishoitoa saavilla potilailla, joiden B12-vitamiinivarastot ovat pienentyneet tai joilla B12-vitamiinin imeytyminen on vaarassa heikentyä.

Hypomagnesemia
Vakavaa hypomagnesemiaa on raportoitu potilailla, joita on hoidettu protonipumpun estäjillä (PPI), kuten esomepratsolilla, ainakin kolmen kuukauden ajan, useimmissa tapauksissa vuoden ajan. Vakavia hypomagnesemian oireita, kuten väsymystä, sekavuutta, tetaanisia lihassupistuksia, kouristelua, huimausta ja kammioperäisiä rytmihäiriöitä voi esiintyä, mutta ne saattavat myös alkaa vähitellen ja olla huomaamattomia. Useimmilla potilailla hypomagnesemia korjaantuu magnesiumlisällä ja PPI-lääkityksen lopettamisella.
Plasman magnesiumpitoisuuden mittaamista tulisi harkita ennen pitkäkestoisen PPI-lääkityksen aloittamista ja säännöllisin välein sen aikana, tai jos potilas käyttää myös digoksiinia tai muita mahdollisesti hypomagnesemiaa aiheuttavia lääkkeitä (esim. diureetit).

Murtumien riski
Protonipumpun estäjät (PPI), erityisesti suurina annoksina ja pitkäaikaisesti (> 1 vuosi) käytettynä, saattavat lievästi suurentaa riskiä saada lonkan, ranteen tai selkärangan murtuma, pääasiassa iäkkäillä potilailla tai yhdessä muiden tunnettujen riskitekijöiden kanssa. Havainnoivien tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että PPI lääkkeiden käyttö voi suurentaa murtumien kokonaisriskiä 10−40 %. Osa suurentuneesta riskistä saattaa johtua muista riskitekijöistä. Osteoporoosille alttiiden potilaiden hoidossa tulee noudattaa hoitosuosituksia ja heidän pitää saada riittävästi D-vitamiinia ja kalsiumia.

Subakuutti kutaaninen lupus erythematosus (SCLE)
Protonipumpun estäjät laukaisevat hyvin harvoin SCLE:n. Jos leesioita ilmaantuu etenkin auringonvalolle alttiille ihoalueille ja esiintyy myös nivelkipua, potilaan on hakeuduttava nopeasti lääkäriin, ja terveydenhuollon ammattilaisen on harkittava valmisteen Nexium käytön lopettamista. Jos protonipumpun estäjien aiempaan käyttöön on liittynyt SCLE, saattaa tämän haitan ilmaantumisen riski lisääntyä muiden protonipumpun estäjien käytön yhteydessä.

Samanaikainen käyttö muiden lääkevalmisteiden kanssa
Esomepratsolin antoa yhdessä atatsanaviirin kanssa ei suositella (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Jos atatsanaviiri/protonipumpun estäjä -yhdistelmää pidetään välttämättömänä, suositellaan tarkkaa kliinisen tilan seurantaa ja atatsanaviirin annoksen nostamista 400 mg:aan yhdessä ritonaviiri 100 mg:n kanssa. Esomepratsoli 20 mg -annosta ei saa ylittää.

Esomepratsoli on CYP2C19-estäjä. Aloitettaessa ja lopetettaessa hoitoa esomepratsolilla on otettava huomioon sen mahdolliset yhteisvaikutukset CYP2C19-entsyymin välityksellä metaboloituvien lääkkeiden kanssa. Klopidogreelin ja esomepratsolin välillä on havaittu yhteisvaikutus (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Tämän yhteisvaikutuksen kliininen merkitys on epäselvä. Varotoimenpiteenä esomepratsolin ja klopidogreelin samanaikaista käyttöä ei suositella.

Esomepratsolin pitoisuus plasmassa vaihtelee käytettäessä esomepratsolia hoitona tarpeen mukaan, jolloin muiden samanaikaisesti käytettävien lääkkeiden vasta-aiheet on otettava huomioon (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Sisältää sakkaroosia ja glukoosia
Valmiste sisältää sakkaroosia ja glukoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, glukoosi-galaktoosi -imeytymishäiriö tai sukraasi-isomaltaasi -entsyymien vajaatoiminta, ei tulisi käyttää tätä valmistetta.

Vaikutukset laboratoriokokeisiin
Kromograniini A:n (CgA) tason nousu voi häiritä neuroendokriinisten kasvainten selvitystutkimuksissa. Tämän häiriön välttämiseksi, esomepratsolihoito on väliaikaisesti lopetettava vähintään viisi päivää ennen CgA-mittausta (ks. kohta Farmakodynamiikka). Jos CgA- ja gastriinipitoisuudet eivät ole palautuneet viitealueelle alkuperäisen mittauksen jälkeen, mittaukset on toistettava 14 päivää sen jälkeen, kun protonipumpun estäjien käyttö on lopetettu.

Yhteisvaikutukset

Esomepratsolin vaikutukset muiden lääkkeiden farmakokinetiikkaan

Proteaasin estäjät
Omepratsolilla on raportoitu olevan yhteisvaikutuksia eräiden proteaasin estäjien kanssa. Näiden raportoitujen yhteisvaikutusten kliinistä tärkeyttä ja mekanismia ei aina ole tiedossa. Mahan happamuuden lisääntyminen omepratsoli-hoidon aikana saattaa muuttaa proteaasin estäjien imeytymistä. Toinen mahdollinen yhteisvaikutusmekanismi on CYP2C19:n estäminen.

Atatsanaviirilla ja nelfinaviirillä on raportoitu vähentyneitä pitoisuuksia plasmassa, kun niitä on annettu samanaikaisesti omepratsolin kanssa ja siksi samanaikaista annostelua ei suositella. Kun omepratsolia (40 mg kerran päivässä) annettiin yhdessä atatsanaviiri 300 mg/ritonaviiri 100 mg -yhdistelmän kanssa terveille vapaaehtoisille, atatsanaviirille altistuminen pieneni huomattavasti (AUC-, Cmax- ja Cmin-arvot pienenivät noin 75 %). Atatsanaviiri-annoksen nosto 400 mg:aan ei kompensoinut omepratsolin vaikutusta atatsanaviirin pitoisuuteen. Kun omepratsolia (20 mg päivittäin) annettiin yhdessä atatsanaviiri 400 mg/ritonaviiri 100 mg -yhdistelmän kanssa terveille vapaaehtoisille, atatsanaviirille altistuminen pieneni noin 30 % verrattuna atatsanaviiri 300 mg/ritonaviiri 100 mg kerran päivässä -yhdistelmään ilman omepratsoli 20 mg kerran päivässä annosta. Omepratsolin (40 mg päivittäin) samanaikainen anto pienensi nelfinaviirin keskimääräisiä AUC-, Cmax- ja Cmin-arvoja 36–39 % ja farmakologisesti aktiivisen metaboliitti M8:n keskimääräisiä AUC-, Cmax- ja Cmin-arvoja 75–92 %. Omepratsolin ja esomepratsolin samanlaisista farmakodynaamisista vaikutuksista ja farmakokineettisistä ominaisuuksista johtuen esomepratsolin ja atatsanaviirin samanaikaista annostelua ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet) ja esomepratsolin ja nelfinaviirin samanaikainen annostelu on kontraindisoitu (ks. kohta Vasta-aiheet).

Kohonneita sakinaviirin (samanaikaisesti ritonaviirin kanssa annettaessa) plasmapitoisuuksia (80–100 %) on raportoitu annettaessa omepratsolia (40 mg päivittäin) samanaikaisesti. Omepratsoli 20 mg päivittäin -hoidolla ei ollut vaikutusta darunaviiri- (yhdessä ritonaviirin kanssa annettuna) ja amprenaviirialtistukseen (yhdessä ritonaviirin kanssa annettuna). Esomepratsoli 20 mg päivittäin -hoidolla ei ollut vaikutusta amprenaviirialtistukseen (annettuna yhdessä ritonaviirin kanssa tai ilman ritonaviiria). Omepratsoli 40 mg päivittäin -hoidolla ei ollut vaikutusta lopinaviirialtistukseen (yhdessä ritonaviirin kanssa annettuna).

Metotreksaatti
Annettaessa yhdessä protonipumppusalpaajien kanssa on metotreksaatin pitoisuuden raportoitu suurenevan joillakin potilailla. Annettaessa metotreksaattia korkeana annoksena on esomepratsolihoidon keskeyttämistä tarvittaessa harkittava.

Takrolimuusi
On raportoitu, että esomepratsolin ja takrolimuusin samanaikainen käyttö suurentaa takrolimuusin pitoisuutta seerumissa. Takrolimuusin pitoisuutta ja munuaisten toimintaa (kreatiniinipuhdistumaa) on seurattava tehostetusti ja takrolimuusin annostusta on muutettava tarvittaessa.

Lääkevalmisteet, joiden imeytyminen on riippuvainen mahan pH:sta
Esomepratsolin ja muiden protonipumpun estäjien käyttö vähentää mahahapon eritystä, mikä saattaa vähentää tai lisätä lääkevalmisteiden imeytymistä, jos niiden imeytyminen riippuu mahanlaukun pH:sta. Kuten muita mahalaukun happamuutta vähentäviä lääkevalmisteita käytettäessä, ketokonatsolin, itrakonatsolin ja erlotinibin imeytyminen voi vähentyä ja digoksiinin imeytyminen voi lisääntyä esomepratsolihoidon aikana. Terveiden koehenkilöiden samanaikainen hoito omepratsolilla (20 mg:aa päivässä) ja digoksiinilla lisäsi digoksiinin biologista hyötyosuutta 10 %:lla (30 %:iin asti kahdella kymmenestä koehenkilöstä) Digoksiinitoksisuus on harvoin raportoitu. Varovaisuutta on kuitenkin noudatettava annettaessa esomepratsolia korkeina annoksina iäkkäille potilaille. Terapeuttista lääkeseurantaa on silloin lisättävä.

CYP2C19:n kautta metaboloituvat lääkevalmisteet
Esomepratsoli estää CYP2C19:ää, joka on tärkein esomepratsolia metaboloiva entsyymi. Näin ollen kun esomepratsolia annetaan samanaikaisesti CYP2C19:n vaikutuksesta metaboloituvien lääkkeiden, esim. diatsepaamin, sitalopraamin, imipramiinin, klomipramiinin, fenytoiinin jne. kanssa, näiden lääkkeiden pitoisuus plasmassa voi suurentua ja annoksen pienentäminen voi olla tarpeen. Erityisesti tämä tulee huomioida käytettäessä esomepratsolia tarpeen mukaan.

Diatsepaami
Kun diatsepaamin kanssa annettiin samanaikaisesti 30 mg esomepratsolia, diatsepaamin CYP2C19-substraatin puhdistuma väheni 45 %.

Fenytoiini
Kun epilepsiapotilaille annettiin samanaikaisesti fenytoiinin kanssa 40 mg esomepratsolia, fenytoiinin minimipitoisuus plasmassa suureni 13 %. Fenytoiinin pitoisuutta plasmassa on syytä seurata esomepratsoli-hoitoa aloitettaessa ja lopetettaessa.

Vorikonatsoli
Omepratsoli (40 mg kerran vuorokaudessa) suurensi vorikonatsolin (CYP2C19-substraatti) Cmax-arvoa 15 % ja AUCτ-arvoa 41 %.

Silotatsoli
Omepratsoli ja esomepratsoli ovat CYP2C19-entsyymin inhibiittoreita. Vaihtovuoroisessa tutkimuksessa terveille henkilöille annettu 40 mg omepratsoliannos suurensi silostatsolin Cmax-arvoa 18 % ja AUC-arvoa 26 %. Silostatsolin yhden aktiivisen metaboliitin Cmax suureni 29 % ja AUC 69 %.

Sisapridi
Kun terveille vapaaehtoisille annettiin samanaikaisesti sisapridin kanssa 40 mg esomepratsolia, plasman lääkeainepitoisuus/aikakäyrän alla oleva pinta-ala (AUC) suureni 32 % ja eliminaation puoliintumisaika (t1/2) piteni 31 %, mutta sisapridin huippupitoisuus plasmassa ei suurentunut merkitsevästi. Kun sisapridia annettiin monoterapiana, havaittiin lievästi pidentynyt QT-väli. Annettaessa sisapridia samanaikaisesti esomepratsolin kanssa QT-väli ei pidentynyt edellä mainitusta.

Varfariini
Kun kliinisessä tutkimuksessa annettiin 40 mg esomepratsolia varfariini-hoitoa saaville potilaille, pysyivät hyytymisajat sallituissa rajoissa. Markkinoille tulon jälkeen on kuitenkin tällaisen yhdistelmälääkityksen yhteydessä raportoitu joitakin yksittäisiä, kliinisesti merkitseviä INR-arvojen kohoamisia. Veren hyytyvyyden seurantaa suositellaan siksi varfariinin tai muiden kumariinijohdosten ja esomepratsolin yhdistelmähoidon aloittamisen ja lopettamisen yhteydessä.

Klopidogreeli
Terveillä vapaaehtoisilla tehtyjen tutkimusten tulokset ovat osoittaneet farmakokineettisiä/farmakodynaamisia yhteisvaikutuksia klopidogreelin (300 mg:n latausannos / 75 mg:n päivittäinen ylläpitoannos) ja esomepratsolin (40 mg/vrk suun kautta) välillä. Ne johtivat klopidogreelin aktiivisen metaboliitin altistuksen vähenemiseen keskimäärin 40 % ja (ADP:n aiheuttaman) verihiutaleiden aggregaation maksimaalisen estymisen vähenemiseen keskimäärin 14 %.

Annettaessa klopidogreelia terveille vapaaehtoisille yhdessä esomepratsolin (20 mg) ja asetyylisalisyylihapon (81 mg) yhdistelmävalmisteen kanssa todettiin klopidogreelin aktiivisen metaboliitin altistuksen vähentyvän lähes 40 % verrattuna pelkän klopidogreelin antoon. ADP:n aiheuttaman verihiutaleiden aggregaation maksimaalinen estyminen oli kuitenkin samansuuruista molemmissa ryhmissä.

Sekä havainnoivista että kliinisistä tutkimuksista on raportoitu ristiriitaisia tietoja esomepratsolin farmakokineettisten/farmakodynaamisten yhteisvaikutusten kliinisestä merkityksestä merkittävien kardiovaskulaaristen tapahtumien suhteen. Varmuuden vuoksi on esomepratsolin ja klopidogreelin samanaikaista käyttöä vältettävä.

Tutkitut lääkevalmisteet, joilla ei ole kliinisesti merkityksellisiä yhteisvaikutuksia
Amoksisilliini ja kinidiini
On osoitettu, ettei esomepratsolilla ole kliinisesti merkittäviä vaikutuksia amoksisilliinin eikä kinidiinin farmakokinetiikkaan.

Naprokseeni tai rofekoksibi
Esomepratsolin ja joko naprokseenin tai rofekoksibin samanaikaista käyttöä arvioivissa tutkimuksissa ei ilmennyt kliinisesti merkittäviä farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia lyhytaikaisten tutkimusten aikana.

Muiden lääkkeiden vaikutukset esomepratsolin farmakokinetiikkaan

CYP2C19:ää ja/tai CYP3A4:ää estävät lääkevalmisteet
Esomepratsoli metaboloituu CYP2C19:n ja CYP3A4:n avulla. Annettaessa samanaikaisesti esomepratsolia ja CYP3A4:ää estävää klaritromysiiniä (500 mg kahdesti vuorokaudessa) esomepratsolialtistus (AUC) kaksinkertaistui. Esomepratsolin ja CYP2C19- ja CYP3A4-estäjän samanaikainen anto saattaa johtaa yli kaksinkertaiseen esomepratsoli-altistukseen. CYP2C19-ja CYP3A4-estäjä vorikonatsoli suurensi omepratsolin AUCτ-arvoa 280 %. Esomepratsoli-annostuksen säätöä ei yleensä tarvita. Esomepratsoli-annoksen säätämistä tulisi kuitenkin harkita potilailla, joilla on vakava maksan vajaatoiminta ja jos kyseessä on pitkäaikainen esomepratsolin ja vorikonatsolin samanaikainen käyttö. Pitkäaikaishoito on indikoitu aikuisille ja 12-vuotiaille ja sitä vanhemmille nuorille (ks. kohta Käyttöaiheet).

CYP2C19:ää ja/tai CYP3A4:ää indusoivat lääkevalmisteet
Lääkeaineet, joiden tiedetään indusoivan CYP2C19- tai CYP3A4-entsyymiä tai molempia (kuten rifampisiini ja mäkikuisma), saattavat vähentää esomepratsolin pitoisuutta seerumissa lisäämällä esomepratsolin metabolisoitumista.

Pediatriset potilaat
Yhteisvaikutustutkimuksia on tehty vain aikuisille.

Raskaus ja imetys

Raskaus
Nexiumin raskaudenaikaisesta käytöstä on vain niukasti kliinistä kokemusta. Omepratsolin raseemisella seoksella epidemiologisista tutkimuksista saadut tiedot useammasta raskaudenaikaisesta altistumisesta eivät viittaa epämuodostumia aiheuttaviin tai sikiötoksisiin vaikutuksiin. Eläintutkimuksissa esomepratsolilla ei ole havaittu alkion/sikiön kehitykseen kohdistuvia suoria eikä epäsuoria haitallisia vaikutuksia. Raseemisella seoksella tehdyissä eläintutkimuksissa ei ole viitteitä raskauteen, synnytykseen tai syntymän jälkeiseen kehitykseen kohdistuvista suorista eikä epäsuorista haitallisia vaikutuksia. Varovaisuutta on noudatettava määrättäessä valmistetta raskaana oleville naisille.
Kohtalaisen laajat tiedot (300–1 000 raskaudesta) esomepratsolin käytöstä raskaana olevien naisten hoidossa eivät viittaa epämuodostumia aiheuttavaan, fetaaliseen tai neonataaliseen toksisuuteen.

Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisuuteen liittyviä haitallisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Imetys
Ei tiedetä, erittyykö esomepratsoli äidinmaitoon ihmisellä. Ei ole riittävästi tietoa esomepratsolin vaikutuksista vastasyntyneisiin/imeväisiin. Esomepratsolia ei saa käyttää imetyksen aikana.

Hedelmällisyys
Eläintutkimuksissa omepratsolin raseemisella seoksella suun kautta annettuna ei ole ollut vaikutuksia hedelmällisyyteen.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Esomepratsolilla on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Haittavaikutuksia, kuten huimausta (melko harvinainen) ja näköhäiriöitä (harvinaisia), on ilmennyt (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos edellä mainittuja oireita ilmenee, potilaiden ei pidä ajaa autolla eikä käyttää tarkkuutta vaativia koneita.

Haittavaikutukset

Yhteenveto turvallisuusprofiilista
Päänsärky, vatsakipu, ripuli ja pahoinvointi ovat kliinisissä tutkimuksissa (ja myös markkinoille tulon jälkeisessä käytössä) yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia. Lisäksi turvallisuusprofiili on samanlainen eri lääkemuodoilla, käyttöaiheilla, ikäryhmillä ja potilasryhmillä. Mitään annoksista riippuvaisia haittavaikutuksia ei ole todettu.

Yhteenveto haittavaikutuksista
Seuraavia haittatapahtumia on todettu tai epäilty esiintyneen esomepratsolilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa sekä sen markkinoille tulon jälkeen. Minkään niistä ei ole havaittu riippuvan annoksesta.
Haittavaikutukset on luokiteltu seuraavasti: hyvin yleinen > 1/10; yleinen > 1/100, < 1/10; melko harvinainen > 1/1 000, < 1/100; harvinainen > 1/10 000, < 1/1 000; hyvin harvinainen < 1/10 000; tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Elinjärjestelmäluokka

Esiintyvyys

Haittavaikutus

Veri ja imukudosHarvinainenleukopenia, trombosytopenia
 Hyvin harvinainenagranulosytoosi, pansytopenia

Immuunijärjestelmä

Harvinainen

yliherkkyysreaktiot, esim. kuume,
angioedeema ja anafylaktiset reaktiot/sokki

Aineenvaihdunta ja
ravitsemus
Melko harvinainenperifeerinen edeema
Harvinainenhyponatremia
Tuntematonhypomagnesemia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet);
vaikea hypomagnesemia voi korreloitua hypokalsemiaan. Hypomagnesemian yhteydessä voi esiintyä myös hypokalemiaa.
Psyykkiset häiriötMelko harvinainenunettomuus
Harvinainenkiihtymys, sekavuus, depressio
Hyvin harvinainenaggressiivisuus, hallusinaatiot
HermostoYleinenpäänsärky
Melko harvinainenheitehuimaus, tuntoharhat, uneliaisuus
Harvinainenmakuhäiriöt
SilmätHarvinainennäköhäiriöt
Kuulo ja tasapainoelinMelko harvinainenhuimaus
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsinaHarvinainenbronkospasmi
RuoansulatuselimistöYleinenvatsakipu, ummetus, ripuli, ilmavaivat, pahoinvointi/oksentelu, mahanpohjan rauhasen polyypit (hyvänlaatuiset)
Melko harvinainensuun kuivuminen
Harvinainensuutulehdus, ruuansulatuskanavan kandidainfektio
Tuntematonmikroskooppinen koliitti
Maksa ja sappiMelko harvinainenkohonneet maksa-arvot
Harvinainenmaksatulehdus, johon saattaa liittyä keltaisuutta
Hyvin harvinainenmaksan vajaatoiminta, enkefalopatia potilailla, joilla on maksasairaus
Iho ja ihonalainen kudosMelko harvinainendermatiitti, kutina, ihottuma, urtikaria
Harvinainenhiustenlähtö, valoherkkyys
Hyvin harvinainenerythema multiforme, Stevens-Johnsonin-oireyhtymä,
toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN)
Tuntematon

subakuutti kutaaninen lupus erythematosus (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Luusto, lihakset ja sidekudosMelko harvinainenlonkan, ranteen tai selkärangan murtuma
(ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
Harvinainennivelsärky, lihassärky
Hyvin harvinainenlihasten heikkous
Munuaiset ja virtsatietHyvin harvinaineninterstitiaalinen nefriitti; munuaisten vajaatoimintaa on ilmennty joissakin potilaissa samanaikaisesti
Sukupuolielimet ja rinnatHyvin harvinainengynekomastia
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitatHarvinainenhuonovointisuus, lisääntynyt hikoilu

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‐haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea, Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri, PL 55, 00034 FIMEA

Yliannostus

Tahallisesta esomepratsolin yliannostuksesta on vain hyvin rajoitetusti tietoa. 280 mg:n annoksen yhteydessä on kuvattu ruoansulatuskanavaan liittyviä oireita sekä heikkoutta. Kerta-annoksina 80 mg esomepratsolia ei ole aiheuttanut haitallisia seuraamuksia. Spesifistä vasta-ainetta ei tunneta. Esomepratsoli sitoutuu proteiineihin suuressa määrin, eikä se näin ollen poistu helposti dialyysissä. Kuten yliannostustapauksissa yleensäkin, hoidon tulee olla oireenmukaista, ja supportiivinen hoito on aiheellista.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Happovaivojen hoitoon tarkoitetut lääkkeet, protonipumpun estäjät,
ATC-koodi: A02B C05

Omepratsolin S-isomeeri esomepratsoli vähentää mahahapon eritystä tarkasti kohdistetun vaikutusmekanisminsa avulla. Se on parietaalisolun happopumpun spesifinen estäjä. Omepratsolin R- ja S-isomeereillä on samanlaiset farmakodynaamiset ominaisuudet.

Vaikutusmekanismi
Esomepratsoli on heikko emäs, joka konsentroituu ja muuttuu vaikuttavaan muotoonsa parietaalisolun erityskanavien happamassa ympäristössä, missä se estää H+K+-ATPaasi -entsyymiä eli happopumppua. Se estää sekä basaalista että stimuloitua haponeritystä.

Farmakodynaamiset vaikutukset
Kun esomepratsolia annetaan suun kautta 20 mg tai 40 mg, sen vaikutus alkaa tunnin kuluessa. Kun toistuvia 20 mg:n esomepratsoli-annoksia käytetään kerran vuorokaudessa viiden päivän ajan, pentagastriinilla aiheutettu maksimaalisen haponerityksen keskiarvo pienenee 90 % 6–7 tunnin kuluttua annoksen ottamisesta viidentenä hoitopäivänä mitattuna.

Kun esomepratsolia annettiin 20 mg tai 40 mg suun kautta viiden päivän ajan potilaille, joilla on oireinen gastroesofageaalinen refluksisairaus, mahan pH-arvo oli 20 mg annoksella yli 4 keskimäärin 13 tuntia vuorokaudesta, ja 40 mg annoksella keskimäärin 17 tuntia vuorokaudesta. Kun potilaille annettiin 20 mg esomepratsolia, mahan pH-arvo oli yli 4 vähintään 8 tunnin ajan 76 %:lla, vähintään 12 tunnin ajan 54 %:lla ja vähintään 16 tunnin ajan 24 %:lla potilaista. Vastaavat luvut 40 mg:n esomepratsoli-annoksen osalta olivat 97 %, 92 % ja 56 %.

Haponerityksen eston ja altistuksen välinen suhde on osoitettu käyttäen AUC:ta plasman pitoisuuden sijaisparametrina.

Käytettäessä 40 mg esomepratsoli-annosta, refluksiesofagiitti paranee noin 78 %:lla potilaista neljässä viikossa ja 93 %:lla kahdeksassa viikossa.

Haponerityksen estäjiä käytettäessä seerumin gastriinipitoisuus suurenee haponerityksen vähenemisen seurauksena. Myös CgA lisääntyy mahalaukun happamuuden vähentymisen seurauksena. CgA-pitoisuuden nousu voi häiritä neuroendokriinisten kasvainten selvitystutkimuksia.

Saatavissa oleva julkaistu näyttö viittaa siihen, että protonipumpun estäjien (PPI) käyttö on lopetettava vähintään viisi päivää ja enintään kaksi viikkoa ennen CgA:n mittauksia. Tällöin CgA-pitoisuus, joka on saattanut harhaanjohtavasti nousta PPI-hoidon jälkeen, ehtii palata viitealueelle.

Pitkäaikaishoito esomepratsolilla on sekä lapsilla että aikuisilla havaittu nostavan ECL-solujen määrää. Muutos johtuu mahdollisesti seerumin suurentuneesta gastriinipitoisuudesta. Näillä löydöksillä ei katsota olevan kliinistä merkitystä.

Kun haponerityksen estäjiä on käytetty pitkäaikaishoitona, mahan rauhaskystojen on ilmoitettu lisääntyvän jossain määrin. Nämä muutokset syntyvät haponerityksen voimakkaan eston fysiologisena seurauksena, ja ne ovat hyvänlaatuisia ja ilmeisesti korjautuvia.

Protonipumpun estäjistä tai muista syistä johtuva mahahapon vähentyminen lisää maha-suolikanavassa normaalisti esiintyvää bakteerimäärää. Protonipumpun estäjien käyttö saattaa jossain määrin lisätä riskiä maha-suolikanavan tulehduksiin, kuten salmonellaan tai kambolybakteerin aiheuttamaan tulehdukseen ja mahdollisesti myös Clostridium difficile -tulehdukseen sairaalapotilailla.

Pediatriset potilaat

Gastroesofageaalinen refluksisairaus (GERD) – 1–11-vuotiaat lapset
Nexiumin turvallisuutta ja siedettävyyttä lapsilla tutkittiin monikeskus-, vertailuryhmätutkimuksessa 109:llä 1–11-vuotiaalla lapsipotilaalla, joilla oli endoskooppisesti todettu GERD ja hoitona Nexium kerran vuorokaudessa 8 viikon ajan. Annostus potilaan painon mukaan oli seuraava:

Paino < 20 kg: esomepratsoli 5 mg tai 10 mg kerran vuorokaudessa
Paino ≥ 20 kg: esomepratsoli 10 mg tai 20 mg kerran vuorokaudessa

Erosiivinen esofagiitti todennettiin endoskooppisesti.

Tutkimuksen alussa 53 potilaalla todettiin erosiivinen esofagiitti. Seurantaendoskopiassa 42:lla (93,3 %) potilaalla 45:stä erosiivinen esofagiitti oli kahdeksan hoitoviikon jälkeen parantunut (88,9 %) tai tullut paremmaksi (4,4 %).

Gastroesofageaalinen refluksisairaus (GERD) – 0–11 kuukauden ikäiset lapset
Lumekontrolloidussa tutkimuksessa (98 potilasta iältään 1–11 kuukautta) tutkittiin Nexiumin tehoa ja turvallisuutta potilailla, joilla oli merkkejä ja oireita gastroesofageaalisesta refluksisairaudesta (GERD). Esomepratsolia annettiin kerran vuorokaudessa 1 mg/kg kahden viikon ajan (avoin vaihe) ja 80 potilasta sai hoitoa lisäksi neljän viikon ajan (kaksoissokkoutettu hoidon lopetusvaihe). Merkittävää eroa esomepratsolin ja lumelääkkeen välillä ei esiintynyt ensisijaisessa päätepisteessä hoidon keskeytymiseen oireiden pahenemisen takia.

Lumekontrolloidussa tutkimuksessa (52 alle kuukauden ikäistä potilasta) tutkittiin Nexiumin tehoa ja turvallisuutta potilailla, joilla oli gastroesofageaalisen refluksisairauden (GERD) oireita. Esomepratsolia annettiin kerran vuorokaudessa 0,5 mg/kg vähintään 10 päivän ajan. Merkittävää eroa esomepratsolin ja lumelääkkeen välillä ei ollut ensisijaisessa päätepisteessä, GERD:n oireiden esiintymismäärän muuttumisessa perustasosta.

Tulokset pediatristen potilaiden tutkimuksista osoittavat lisäksi, että esomepratsoliannokset 0,5 mg/kg ja 1,0 mg/kg vähensivät keskimääräistä prosentuaalista aikaa, jolloin ruokatorven sisäpuolen pH < 4.

Turvallisuusprofiili näytti samankaltaiselta kuin aikuisilla.

Tutkimuksessa, jossa pediatriset GERD-potilaat (iältään alle yhdestä 17 ikävuoteen) saivat pitkäaikaishoitoa protonipumppusalpaajalla, 61 %:lle lapsista kehittyi lievä ECL-soluhyperplasia, jonka kliininen merkitys on tuntematon, ja ilman atrooppisen gastriitin tai karsinoidikasvaimien kehittymistä.

Farmakokinetiikka

meytyminen
Esomepratsoli ei kestä happoa, ja siksi se annetaan suun kautta enteropäällysteisinä rakeina. Muuntuminen R-isomeeriksi in vivo on hyvin vähäistä. Esomepratsoli imeytyy nopeasti, ja huippupitoisuus plasmassa saavutetaan noin 1–2 tunnin kuluttua annoksen ottamisesta. Absoluuttinen hyötyosuus on 64 % 40 mg:n kerta-annoksen jälkeen ja nousee 89 %:iin kerran päivässä otettujen toistuvien annosten jälkeen. Vastaavat luvut 20 mg:n esomepratsoliannoksien osalta ovat 50 % ja 68 %.

Ruoka sekä hidastaa että vähentää esomepratsolin imeytymistä. Ruoka ei kuitenkaan vaikuta merkitsevästi esomepratsolin mahan happamuuteen kohdistuvaan vaikutukseen.

Jakautuminen
Näennäinen jakautumistilavuus on vakaassa tilassa terveillä koehenkilöillä noin 0,22 l/kg. Esomepratsoli sitoutuu proteiineihin 97-prosenttisesti.

Biotrasformaatio
Esomepratsoli metaboloituu täysin sytokromi P450 -järjestelmän (CYP) kautta. Sen metabolia riippuu pääosin polymorfisesti jakautuneesta CYP2C19-aktiivisuudesta, joka vastaa esomepratsolin hydroksi- ja desmetyylimetaboliittien muodostumisesta. Loppuosan metabolia riippuu toisesta spesifisestä isoformista, CYP3A4:stä, joka vastaa plasman päämetaboliitin, esomepratsolisulfonin, muodostumisesta.

Eliminaatio
Seuraavat parametrit heijastavat farmakokinetiikkaa lähinnä niillä henkilöillä, joilla on toimiva CYP2C19-entsyymi eli ns. nopeilla metaboloijilla.

Kokonaisplasmapuhdistuma on kerta-annoksen jälkeen noin 17 l/h ja toistuvien annosten jälkeen noin 9 l/h. Eliminaation puoliintumisaika plasmassa on toistuvien vuorokausikerta-annosten jälkeen noin 1,3 tuntia. Esomepratsoli poistuu kokonaan plasmasta annosten välillä, eikä viitteitä kumuloitumisesta ole havaittavissa, kun sitä otetaan kerran vuorokaudessa.

Esomepratsolin päämetaboliitit eivät vaikuta mahahapon eritykseen. Lähes 80 % suun kautta otetusta esomepratsoli-annoksesta erittyy virtsaan metaboliitteina ja loput ulosteisiin. Alle 1 % kantalääkkeestä päätyy virtsaan.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus
Esomepratsolin farmakokinetiikkaa on tutkittu 40 mg kahdesti vuorokaudessa –annokseen saakka. Plasman AUC suurenee toistuvien esomepratsoliannosten jälkeen. Suureneminen on annoksesta riippuvaa, ja toistuvia sekä suurempia annoksia käytettäessäAUC kasvaa suhteessa enemmän. Riippuvuus ajasta ja annoksesta johtuu ensikierron metabolian ja systeemisen puhdistuman vähenemisestä, joka puolestaan todennäköisesti johtuu siitä, että esomepratsoli ja/tai sen sulfonimetaboliitti estävät CYP2C19-entsyymiä. Esomepratsoli poistuu kokonaan plasmasta annosten välillä, eikä viitteitä kumuloitumisesta ole havaittavissa, kun sitä otetaan kerran vuorokaudessa.

Erityispotilasryhmät

Hitaat metaboloijat
Noin 2,9 ± 1,5 %:lla väestöstä ei ole toimivaa CYP2C19-entsyymiä, ja heitä kutsutaan hitaiksi metaboloijiksi. Näillä henkilöillä esomepratsolin metaboliaa katalysoi luultavasti pääasiassa CYP3A4. Kun hitaille metaboloijille annettiin toistuvina annoksina kerran vuorokaudessa 40 mg esomepratsolia, plasman AUC oli heillä keskimäärin 100 % suurempi kuin koehenkilöillä, joilla oli toimiva CYP2C19-entsyymi (nopeat metaboloijat). Keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa suureni noin 60 %. Esomepratsolin annostusta ei kuitenkaan tarvitse muuttaa em. löydösten perusteella.

Sukupuoli
Kun esomepratsolia annettiin 40 mg kerta-annoksena, plasman AUC oli naisilla keskimäärin 30 % suurempi kuin miehillä. Kun esomepratsolia annettiin toistuvina annoksina kerran vuorokaudessa, ei sukupuolten välillä ollut eroja. Esomepratsolin annostusta ei tarvitse muuttaa näiden löydösten perusteella.

Maksan vajaatoiminta
Esomepratsolin metabolia saattaa heikentyä lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Metabolia hidastuu vaikeassa maksan vajaatoiminnassa, ja tällöin esomepratsolin plasman AUC kaksinkertaistuu. Vaikeassa maksan vajaatoiminnassa ei 20 mg:n enimmäisannosta saa ylittää. Esomepratsolilla tai sen päämetaboliiteilla ei ole havaittu olevan kumuloitumistaipumusta, kun valmistetta käytetään kerran vuorokaudessa.

Munuaisten vajaatoiminta
Tutkimuksia ei ole tehty potilailla, joiden munuaistoiminta on heikentynyt. Koska munuaiset vastaavat esomepratsolin metaboliittien mutta eivät kantalääkkeen eliminaatiosta, esomepratsolin metabolian ei odoteta muuttuvan potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta.

Iäkkäät
Esomepratsolin metabolia ei muutu merkitsevästi iäkkäillä henkilöillä (71−80 v).

Pediatriset potilaat
1218-vuotiaat nuoret:
Kokonaisaltistuminen (AUC) ja plasman huippupitoisuuden ajankohta (tmax) 12–18-vuotiailla nuorilla vastasivat aikuisten arvoja, kun esomepratsolia annettiin toistuvasti 20 mg:n ja 40 mg:n annoksina.

111-vuotiaat lapset:
Kun esomepratsolia annettiin toistuvasti 10 mg annoksin, kokonaisaltistuminen (AUC) oli samankaltainen 1–11-vuotiailla ja altistuminen vastasi 20 mg:n annoksilla nuorilla ja aikuisilla saatuja arvoja.

Kokonaisaltistuminen (AUC) oli suurempaa 6–11-vuotiailla kuin nuorilla ja aikuisilla, kun esomepratsolia annettiin toistuvasti 20 mg annoksin.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta, karsinogeenistä potentiaalia sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten ei-kliinisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.
Seuraavia haittavaikutuksia ei ole todettu kliinisissä tutkimuksissa, mutta niitä on todettu koe-eläimillä, jotka ovat saaneet hoitoannoksia vastaavia määriä lääkeainetta. Siksi haitoilla voi olla kliinistä merkitystä: Rotilla raseemisella seoksella tehdyissä karsinogeenisuustutkimuksissa havaittiin mahan ECL-solujen hyperplasiaa ja karsinoideja. Nämä rotan mahassa ilmenevät vaikutukset johtuvat mahahapon erityksen vähenemisen aiheuttamasta pitkäaikaisesta ja huomattavasta hypergastrinemiasta, ja vaikutuksia havaitaan rotilla, joille on annettu haponerityksen estäjiä pitkään.

Täysikasvuisiin eläimiin verrattuna mitään uusia tai odottamattomia toksisuuslöydöksiä ei havaittu nuorilla rotilla tai koirilla, kun esomepratsolia annettiin jopa 3 kuukauden ajan.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Esomepratsolirakeet:
Glyserolimonostearaatti 40−55, hydroksipropyyliselluloosa, hypromelloosi,
magnesiumstearaatti, metakryylihappo-etyyliakrylaattikopolymeeri (1:1), 30-prosenttinen dispersio, polysorbaatti 80, sokerirakeet (sakkaroosi ja maissitärkkelys), talkki, trietyylisitraatti.

Apuainerakeet:
Vedetön sitruunahappo (pH:n säätöön), krospovidoni, glukoosi, hydroksipropyyliselluloosa, keltainen rautaoksidi (E172), ksantaanikumi.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.
Käytettävä 30 minuutin kuluessa käyttövalmiiksi saattamisesta.

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

NEXIUM enterorakeet oraalisuspensiota varten
10 mg 28 kpl (31,74 €)

PF-selosteen tieto

Pakkaus sisältää 28 tai 30 annospussia. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Annospussit on valmistettu kolmesta laminointikerroksesta: polyetyleenitereftalaatista (PET), alumiinista ja polyetyleenistä (LDPE), jotka suojaavat rakeita kosteudelta.

Valmisteen kuvaus:

Vaaleankeltaisia rakeita, joiden seassa saattaa näkyä ruskehtavia rakeita.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

Anto nenämahaletkun kautta

  • 10 mg annosta varten: Lisää annospussin sisältö 15 ml:aan vettä.
  • 20 mg annosta varten: Lisää kahden annospussin sisältö 30 ml:aan vettä.
  • Sekoita.
  • Anna liuoksen sakeutua muutaman minuutin ajan.
  • Sekoita uudelleen.
  • Vedä liuos ruiskuun.
  • Ruiskuta liuos nenä-mahaletkuun (koko 6 tai suurempi) 30 minuutin kuluessa liuoksen valmistuksesta.
  • Täytä ruisku 15 ml:lla (jos kyseessä 10 mg annos) tai 30 ml:lla vettä (jos kyseessä 20 mg annos).
  • Ravista ruiskua ja tyhjennä sen sisältö nenä-mahaletkuun.

Käyttämätön liuos tulee hävittää.

Korvattavuus

NEXIUM enterorakeet oraalisuspensiota varten
10 mg 28 kpl

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

A02BC05

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

30.03.2017

Yhteystiedot

ASTRAZENECA OY
Itsehallintokuja 6
02600 Espoo


010 23 010
www.astrazeneca.fi