Vertaa PF-selostetta

ENTOCORT depotkapseli, kova 3 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi kapseli sisältää 3,0 mg budesonidia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Depotkapseli, kova.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Crohnin tauti: Entocort on tarkoitettu remission indusointiin ja ylläpitoon potilaille, joilla on lievä tai kohtalainen Crohnin tauti ileumissa ja/tai nousevassa paksusuolessa.

Mikroskooppinen koliitti: remission indusointi potilaille, joilla on aktiivinen mikroskooppinen koliitti. Ylläpitohoitona potilaille, joilla on mikroskooppinen koliitti.

Annostus ja antotapa

Kapselit tulee niellä kokonaisina veden kanssa. Lapset ja aikuiset, joilla on nielemisvaikeuksia, voivat avata kapselit ja sekoittaa sisällön ruokalusikalliseen omenasosetta. On tärkeää, ettei kapselin sisältöä murskata tai pureskella.

Crohnin tauti:

Aikuiset
Suositeltava päivittäisannos aktiivissa vaiheessa olevaan tautiin on 9 mg otettuna kerran päivässä aamulla tai 4,5 mg kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla, 8 viikon ajan. Täysi vaikutus saavutetaan tavallisesti 2–4 viikon kuluessa.

Pitkäaikaishoitoon, remission ylläpitoon, suositellaan 6 mg:n annosta otettavaksi kerran päivässä aamuisin.

Kun prednisoloni korvataan Entocortilla steroidiriippuvaisille potilaille, suositeltava annos on 6 mg kerran päivässä aamulla. Aloitettaessa Entocort-hoito tulee prednisoloniannosta pienentää vähitellen.

Taudin uusiutumisen estämiseksi leikkauksen jälkeen suositellaan potilaille, joilla sairaus on hyvin aktiivisessa vaiheessa, 6 mg kerran päivässä aamulla. Entocortista ei ole osoitettu olevan hyötyä leikkauksen jälkeen obstruktiivista fibrostenoottista Crohnin tautia sairastaville potilaille.
Entocort-hoito tulee lopettaa annosta vähitellen pienentäen.

8-vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset, joiden paino on yli 25 kg
Suositeltava vuorokausiannos lievän tai kohtalaisen aktiivissa vaiheessa olevan taudin hoidossa on 9 mg otettuna kerran päivässä aamulla tai 4,5 mg kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla, 8 viikon ajan. Täysi vaikutus saavutetaan tavallisesti 2–4 viikon kuluessa. Kun oireet ovat hallinnassa, haetaan kullekin potilaalle pienin riittävän tehokas annos.

Vanhukset: Annostus kuten aikuisille. Tosin Entocortin käytöstä vanhuksille on toistaiseksi vain vähän kokemuksia.

Huomaa! Entocort-hoito tulee keskeyttää vähentämällä annosta asteittain.

Mikroskooppinen koliitti:

Aikuiset mukaan lukien vanhukset

Suositusannos on 9 mg päivässä aamuisin (vastaa 3 kapselia). Hoidon pituus tulisi rajoittaa 8 viikon kestoiseksi. Hoidon lopetusvaiheessa annosta tulisi alentaa viimeisten 2–4 viikon aikana.

Ylläpitohoito tulee aloittaa ainoastaan mikroskooppisen koliitin oireiden uusiutumisen jälkeen, ei ensimmäisen hoitojakson yhteydessä.
Suositeltu annos on 6 mg kerta-annoksena aamuisin (vastaa 2 kapselia), annoksen pienentämistä 3 mg:aan kerta-annoksena aamuisin (vastaa 1 kapselia) voidaan kokeilla oireettomilla potilailla. Hoitoa voidaan jatkaa vuoden ajan hoitavan lääkärin harkinnan mukaan annosta asteittain pienentäen.

Lapset ja nuoret

Valmisteen turvallisuutta ja tehoa ei ole osoitettu lasten ja nuorten mikroskooppisen koliitin hoidossa.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys budesonidille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Systeemisille kortikosteroideille tyypillisiä haittavaikutuksia saattaa esiintyä. Mahdollinen systeeminen vaikutus on glaukooma.

Varovaisuutta tulee noudattaa käytettäessä Entocortia potilaille, joilla on jokin infektio, verenpainetauti, diabetes mellitus, osteoporoosi, maha- tai pohjukaissuolihaava, glaukooma, harmaakaihi, tai jos potilaan suvussa on esiintynyt diabetesta tai glaukoomaa, tai muissa sairaustiloissa, joissa glukokortikosteroideilla saattaa olla haitallisia vaikutuksia.

Varovaisuutta on noudatettava siirryttäessä enemmän systeemisiä vaikutuksia omaavasta glukokortikosteroidihoidosta Entocort-hoitoon. Tällaisilla potilailla saattaa olla lisämunuaisen kuorikerroksen suppressio. Siksi näillä potilailla tulee seurata lisämunuaisen kuorikerroksen toimintaa ja heidän systeemistä steroidilääkitystään tulee vähentää varovasti.

Joillakin potilailla esiintyy epämääräistä pahanolon tunnetta siirtymisvaiheen aikana, esim. lihaskipua ja särkyä nivelissä. Yleistä glukokortikosteroidin vajausta on syytä epäillä, tosin harvoissa tapauksissa, jos seuraavia oireita ilmaantuu: väsymystä, päänsärkyä, pahoinvointia ja oksentelua. Joskus näissä tapauksissa tulee systeemisen glukokortikosteroidin annosta nostaa väliaikaisesti.

Glukokortikosteroidit voivat alentaa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPA) stressivastetta. Tapauksissa, jolloin potilaat joutuvat leikkauksiin tai muihin stressitilanteisiin, suositellaan systeemistä glukokortikoidilisää.

Korvattaessa enemmän systeemisiä vaikutuksia omaava glukokortikosteroidi Entocort-hoidolla paljastuu joskus allergioita, kuten riniittiä ja ihottumaa, jotka sitä ennen pysyivät kurissa systeemisellä glukokortikosteroidilla.

Vesirokko ja tuhkarokko saattavat huomattavasti pahentua potilailla, jotka käyttävät oraalisia glukokortikosteroideja. Potilaiden, jotka eivät ole sairastaneet edellä mainittuja tauteja, tulisi erityisesti välttää tartuntoja. Tartunnan sattuessa voidaan tarpeen mukaan harkita varicella zoster -immunoglobuliinihoitoa (VZIG) tai yhdistelmä i.v. immunoglobuliinihoitoa (IVIG). Vesirokon hoitoon voidaan harkita antiviraalisten aineiden käyttöä.

Maksan vajaatoiminta vaikuttaa kortikosteroidien eliminaatioon ja pienentää eliminaationopeutta ja lisää systeemistä altistusta. Mahdolliset systeemiset haittavaikutukset on hyvä tiedostaa. Kuitenkin budesonidin intravenoosi farmakokinetiikka on samanlainen kirroosipotilailla kuin terveillä henkilöillä. Maksan vajaatoiminta hidasti oraalisesti nautitun budesonidin farmakokinetiikkaa, jolloin budesonidin systeeminen hyväksikäytettävyys nousi.

Suun kautta otettu ketokonatsoli (tunnettu CYP3A4-aktiivisuuden inhibiittori maksassa sekä suolen limakalvolla, ks. myös kohta Yhteisvaikutukset) aiheutti useaa kertaluokkaa suuremman systeemisen altistumisen budesonidille. Yhteiskäytön CYP3A:n estäjien, kuten ketokonatsolin ja kobisistaattia sisältävien valmisteiden, kanssa odotetaan suurentavan systeemisten haittavaikutusten riskiä. Tämän yhdistelmän käyttöä on vältettävä, ellei hyöty ole suurempi kuin suurentunut kortikosteroidihaittavaikutusten riski, jolloin potilaita on seurattava systeemisten kortikosteroidihaittavaikutusten varalta. Jos se ei ole mahdollista, hoitojen antovälin tulee olla mahdollisimman pitkä ja budesonidin annoksen pienentämistä voidaan myös harkita (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset). Suuren greippimehumäärän nauttiminen (inhiboi CYP3A4-aktiivisuutta etenkin suolen limakalvolla) kaksinkertaistaa systeemisen altistumisen budesonidille. Kuten muidenkin lääkevalmisteiden kohdalla, jotka pääasiassa metaboloituvat CYP3A4:n välityksellä, säännöllistä greipin tai sen mehun nauttimista tulee välttää budesonidilääkityksen yhteydessä (muut mehut, kuten appelsiini- tai omenamehu, eivät inhiboi CYP3A4:ää), ks. myös kohta Yhteisvaikutukset.

Kun Entocortia käytetään säännöllisesti suurina annoksina, systeemisiä glukokortikosteroidivaikutuksia, kuten hyperkortisismia ja lisämunuaisen suppressiota, saattaa esiintyä.

Näköhäiriö

Systeemisesti tai topikaalisesti käytettävien kortikosteroidien käytön yhteydessä saatetaan ilmoittaa näköhäiriöistä. Jos potilaalla esiintyy oireita, kuten näön hämärtymistä tai muita näköhäiriöitä, potilas on ohjattava silmälääkärille, joka arvioi oireiden mahdolliset syyt. Niitä voivat olla kaihi, glaukooma tai harvinaiset sairaudet, kuten sentraalinen seroosi korioretinopatia, joista on ilmoitettu systeemisten tai topikaalisten kortikosteroidien käytön jälkeen.

Pediatriset potilaat

Vaikutus kasvuun
Pitkäaikaista kortikosteroidihoitoa saavien lasten pituuskasvun säännöllinen seuraaminen on suositeltavaa. Jos kasvu hidastuu, hoito on arvioitava uudelleen. Kortikosteroidihoidon etuja on arvioitava huolellisesti mahdolliseen kasvun hidastumisen riskiin nähden. Pitkän aikavälin tutkimuksia ei ole tehty budesonidikapseleita saaville lapsille.

Yhteisvaikutukset

Kortikosteroidien kohonneita pitoisuuksia plasmassa ja vaikutuksen voimistumista on havaittu naisilla, jotka käyttävät myös estrogeenejä tai hormonaalista ehkäisyä, mutta budesonidin ja pieniannoksisen oraalisen yhdistelmäehkäisytabletin samanaikaisessa käytössä ei ole huomattu tällaista vaikutusta. Pieniannoksiset oraaliset yhdistelmäehkäisytabletit kaksinkertaistivat oraalisen prednisolonin pitoisuuden plasmassa.

Suositelluilla annoksilla omepratsolilla ei ollut vaikutusta oraalisen budesonidin farmakokinetiikkaan, simetidiinillä oli vähäinen, mutta kliinisesti merkityksetön vaikutus.

Budesonidi metaboloituu pääasiassa CYP3A4:n välityksellä.

Tämän entsyymin estäjät, esim. ketokonatsoli, itrakonatsoli ja HIV-proteaasin estäjät, voivat lisätä systeemistä altistusta budesonidille moninkertaisesti, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet. Yhdistelmää tulee välttää, koska annossuosituksia tukevia tietoja ei ole saatavilla. Jos se ei ole mahdollista, hoitojen antovälin tulee olla mahdollisimman pitkä ja budesonidin annoksen pienentämistä voidaan myös harkita.

On epätodennäköistä, että budesonidi inhiboisi muiden lääkkeiden CYP3A4-välitteistä metaboliaa, sillä budesonidilla on matala affiniteetti CYP3A4:ään.

Samanaikainen käyttö CYP3A4-indusorien (esim. karbamatsepiini) kanssa todennäköisesti vähentää altistumista budesonidille ja siksi annoksen suurentaminen voi olla tarpeen.

Lisämunuaisten suppressio on mahdollinen, joten aivolisäkkeen vajaatoiminnan toteamiseen käytettävässä ACTH-stimulaatiokokeessa voidaan saada vääriä tuloksia (matalia arvoja).

Raskaus ja imetys

Tiineinä oleville eläimille suoritetuissa kokeissa budesonidin, kuten muidenkin glukokortikosteroidien, on todettu aiheuttavan epämuodostumia sikiöille. Näiden löydösten merkitystä ihmiselle ei ole osoitettu. Budesonidia, kuten muitakin lääkevalmisteita raskauden aikana käytettäessä, tulee äidin saamaa hyötyä verrata sikiöön kohdistuviin riskeihin.

Budesonidi erittyy äidinmaitoon. Inhaloitavalla budesonidilla saadun tiedon perusteella voidaan kuitenkin olettaa lapsen altistumisen jäävän vähäiseksi käytettäessä terapeuttisia annoksia Entocortia.

Astmaa sairastavien imettävien äitien ylläpitohoito inhaloidulla budesonidilla (200 tai 400 mikrog kahdesti vuorokaudessa) aiheuttaa merkityksetöntä budesonidin systeemistä altistusta imetettäville lapsille.

Farmakokineettisessä tutkimuksessa lasten vuorokausiannoksen arvioitiin olevan 0,3 % äidin vuorokausiannoksesta molemmilla annostasoilla ja lapsilla keskimääräisen pitoisuuden plasmassa arvioitiin olevan 1/600 äidin plasmasta mitatuista pitoisuuksista olettaen, että hyötyosuus lapsilla suun kautta on täydellistä. Budesonidin pitoisuudet lasten plasmanäytteissä eivät olleet mitattavissa.

Inhaloidusta budesonidista saatujen tietojen perusteella ja koska budesonidilla on lineaariset farmakokineettiset ominaisuudet, imetettävän lapsen altistumisen oletetaan olevan vähäistä, kun budesonidia annetaan terapeuttisina annoksina ja terapeuttisin annosvälein nenään, inhaloituna, suun kautta tai rektaalisesti.

Nämä tulokset tukevat oraalisen ja rektaalisen budesonidin käytön jatkamista imetyksen aikana.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Entocort-valmiste ei vaikuta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Taulukoitu lista haittavaikutuksista
Haittavaikutusten esiintyvyys on määritelty seuraavasti:
hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Haittavaikutusten esiintyvyys elinjärjestelmittäin
EsiintyvyysElinjärjestelmäHaittavaikutus
YleinenUmpieritysCushingin oireyhtymää muistuttavia haittavaikutuksia
Aineenvaihdunta ja ravitsemusHypokalemia
Psyykkiset häiriötMuutokset käyttäytymisessä, kuten hermostuneisuus, unettomuus, mielialan heilahdukset ja masennus
SydänPalpitaatio
RuoansulatuselimistöDyspepsia
Iho ja ihonalainen kudosIhoreaktiot (nokkosihottuma ja eksanteema)
Luusto, lihakset ja sidekudosLihaskrampit
Sukupuolielimet ja rinnatKuukautishäiriöt
Melko harvinainenHermostoVapina, psykomotorinen yliaktiivisuus
Psyykkiset häiriötAhdistuneisuus
HarvinainenPsyykkiset häiriötAggressiivisuus
SilmätNäön hämärtyminen (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), kaihi, mukaan lukien subkapsulaarinen kaihi, glaukooma
Iho ja ihonalainen kudosMustelma
Hyvin harvinainenImmuunijärjestelmäAnafylaktinen reaktio
UmpieritysPituuskasvun hidastuminen


Useimpia tässä valmisteyhteenvedossa mainituista haittavaikutuksista on odotettavissa myös käytettäessä muita glukokortikoideja.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus
Systeemisille kortikosteroideille tyypillisiä haittavaikutuksia (Cushingin oireyhtymää muistuttavia ja pituuskasvun hidastumista) saattaa esiintyä. Nämä vaikutukset riippuvat annoksesta, altistusajasta, samanaikaisesta tai aiemmasta kortikosteroidikäytöstä sekä yksilöllisestä herkkyydestä.

Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että glukokortikosteroideihin liittyvien haittavaikutuksien tiheys on oleellisesti vähentynyt (noin puoleen) Entocortilla verrattuna prednisoloniin terapeuttisesti ekvivalenteilla annoksilla.

Pediatriset potilaat

Systeemiset ja inhaloitavat kortikosteroidit, Entocort mukaan lukien, voivat aiheuttaa pediatrisille potilaille kasvunopeuden hidastumista. Pitkäaikaistutkimuksia ei ole tehty Entocort-kapseleilla hoidetuille pediatrisille potilaille. Lyhytaikaistutkimuksista saadun tiedon perusteella (ks. kohta Farmakodynamiikka) Entocort-kapselien havaittu kokonaisturvallisuusprofiili on pediatrisilla potilailla yhdenmukainen aikuisten turvallisuusprofiilin kanssa.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Kortikosteroidien yliannostuksesta johtuvat akuutit myrkytykset tai niistä johtuvat kuolemantapaukset ovat harvinaisia. Akuutti yliannostus Entocortilla suurillakaan annoksilla ei ole kliinisesti merkittävä. Spesifistä antidoottia ei ole saatavilla. Hoito on elintoimintoja tukevaa ja oireenmukaista.

Pitkään käytettyinä suuret annokset saattavat aiheuttaa systeemisiä kortikosteroidivaikutuksia ja lisämunuaisten toiminnan heikkenemistä.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: glukokortikoidit, ATC-koodi: A07E A06.

Budesonidi on glukokortikosteroidi, jolla on tehokas paikallinen tulehdusta estävä vaikutus.
Paikallinen anti-inflammatorinen vaikutus:Toistaiseksi ei täysin tunneta glukokortikosteroidien toimintamekanismia Crohnin taudin hoidossa. Tulehdusta estävät vaikutukset, kuten tulehdusvälittäjien vapautumisen esto ja soluvälitteisen immuunivasteen esto, ovat luultavasti merkitseviä.

Tiedot kliinisistä farmakologisista ja kontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista osoittavat, että Entocort vaikuttaa paikallisesti. Tätä tukee samanlainen teho, mutta huomattavasti pienempi vaikutus HPA-akseliin ja systeemisiin tulehdusmarkkereihin verrattuna prednisoloniin.

HPA:n (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin) toiminta: Suositelluilla annoksilla Entocort vaikuttaa vähemmän kuin 20-40 mg prednisolonia päivässä aamuiseen plasman kortisolitasoon, 24 tunnin plasman kortisolitasoon (AUC0–24 h) ja 24 tunnin virtsan kortisolitasoon. ACTH testit ovat osoittaneet, että Entocortilla on merkitsevästi vähemmän vaikutusta lisämunuaisen toimintaan kuin prednisolonilla. Crohnin tautia sairastaville lapsille Entocort aiheuttaa hieman suuremman systeemisen altistuksen ja kortisolisuppression kuin aikuisille.

Luun mineraalitiheys ja kasvu:Luun mineraalitiheystutkimuksessa (2 vuotta), jossa tutkittiin Entocortia ja prednisolonia saavia potilaita, todettiin, että Entocort-hoito aiheutti huomattavasti vähemmän luukatoa steroidiherkille potilaille kuin prednisolonihoito.
Pitkäaikaistutkimuksia Entocort-hoitoa saaneille lapsille ei ole tehty.

Pediatriset potilaat
HPA-akselin toiminta: Suositusannoksina käytettäessä Entocort-kapselit vaikuttavat huomattavasti vähemmän kuin prednisoloni (20–40 mg/vrk) plasman aamuisiin kortisolipitoisuuksiin, plasman 24 tunnin kortisolipitoisuuksiin (AUC0–24 h) ja virtsan 24 tunnin kortisolipitoisuuksiin. Myös ACTH-kokeissa on todettu, että Entocort-kapselit vaikuttavat lisämunuaistoimintaan merkitsevästi vähemmän kuin prednisoloni. Crohnin tautia sairastavilla lapsilla systeeminen altistus on hieman suurempaa ja kortisolierityksen suppressio hieman voimakkaampaa kuin Crohnin tautia sairastavilla aikuisilla.

Entocort-kapselihoitoa käyttäneillä lapsilla ei ole tehty pitkäaikaistutkimuksia. Tutkimuksessa, jossa arvioitiin Entocort-kapselien vaikutusta kortisolierityksen suppressioon 8 lapsella (ikä 9–14 v) ja 6 aikuisella, Entocort-kapselien (9 mg) peroraalinen käyttö 7 päivän ajan vähensi kortisolieritystä keskimäärin (± keskihajonta) 64 % (± 18 %) lapsilla ja 50 % (± 27 %) aikuisilla verrattuna lähtötasopitoisuuksiin. Kliinisesti relevantteja turvallisuuslöydöksiä ei ole ilmoitettu. (Tutkimus 08-3044.) Lievää tai keskivaikeaa Crohnin tautia (CDAI ≥ 200) sairastavilla lapsilla tehdyssä tutkimuksessa verrattiin Entocort-kapseleiden (9 mg kerran vuorokaudessa) tehoa pienenevinä annoksina käytettyyn prednisoloniin, jonka aloitusannos oli 1 mg/kg. 22 potilasta sai Entocort-kapseleita ja 26 potilasta vertailuvalmiste prednisolonia. 8 hoitoviikon jälkeen 70,8 % prednisolonihoitoa saaneista potilaista saavutti päätetapahtuman (CDAI ≤ 150), kun taas Entocort-ryhmässä osuus oli 54,5 %. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,13). Tutkimuksen aikana havaittiin haittatapahtumia 96 %:lla prednisoloniryhmän potilaista ja 91 %:lla Entocort-ryhmän potilaista. Nämä haittavaikutukset olivat luonteeltaan samankaltaisia molemmissa tutkimusryhmissä, mutta glukokortikoideihin liittyvien haittavaikutusten (esim. aknen ja kuukasvoisuuden) ilmaantuvuus oli Entocort-potilailla pienempi.

Tutkimus D9422C0001 oli avoin, kontrolloimaton tutkimus, jonka tarkoituksena oli arvioida Entocort-valmistetta 108 pediatrisella potilaalla (5–17-vuotiaita lapsia ja nuoria), joilla oli diagnosoitu lievä tai keskivaikea Crohnin tauti ileumissa ja/tai nousevassa paksusuolessa. Entocort-hoitoaltistuksen mediaanikesto oli 58 päivää (vaihteluväli: 5–90 päivää). Potilaille annosteltiin suun kautta Entocort-valmistetta kerran päivässä kehonpainon mukaan, ≤ 25 kg painavat potilaat saivat 6 mg kerran päivässä 8 viikon ajan ja > 25 kg painavat potilaat 9 mg kerran päivässä 8 viikon ajan. 8 hoitoviikon aikana keskimääräinen (± SD) Pediatric Crohn’s Disease Activity Index (PCDAI) ‑pistemäärä pieneni 19,1:stä (± 10,1) 9,1:een (± 8,5), mikä osoitti sairauden aktiivisuuden vähentyneen. Samalla keskimääräinen (± SD) IMPACT 3 -pistemäärä parani 132,1:stä (± 18,8) 140,9:ään (± 16,9). Haittavaikutusten esiintymistiheys ja vaikeusaste olivat samankaltaiset kuin aikuisilla, ja ne liittyivät enimmäkseen Crohnin tautiin, murrosikään ja mahdollisiin glukokortikosteroidien sivuvaikutuksiin.

Tutkimus D9422C0001 oli avoin ei-vertailututkimus, joka oli suunniteltu arvioimaan Entocort-valmisteen 6 mg:n annosta ylläpitohoidossa 50 pediatriselle potilaalle (5–17-vuotiaita lapsia ja nuoria), joilla oli diagnosoitu lievä tai keskivaikea Crohnin tauti ileumissa ja/tai nousevassa paksusuolessa ja jotka olivat kliinisessä remissiossa (PCDAI ≤ 10). Hoito koostui 12 viikon ylläpitohoitovaiheesta 6 mg:n annoksella kerran päivässä ja 2 viikon vähentämisvaiheesta, jolloin annosta pienennettiin 3 mg:aan kerran päivässä. Entocort-hoitoaltistuksen mediaanikesto oli 98,5 päivää (vaihteluväli: 11–135 päivää). Useimmat potilaat pysyivät kliinisessä remissiovaiheessa, koska keskimääräisissä PCDAI-yhdistelmäpistemäärissä tai IMPACT 3 ‑pistemäärissä ei tapahtunut suuria muutoksia. Keskimääräinen (SD) PCDAI oli 4,85 (3,62) lähtötasossa ja 6,89 (8,08) 12 viikon Entocort-ylläpitohoidon (6 mg päivässä) jälkeen. Samoissa aikapisteissä vastaavat keskimääräiset IMPACT 3 -pistemäärät olivat 145,62 (12,43) ja 146,98 (15,48). Haittavaikutusten esiintymistiheys ja vaikeusaste olivat samankaltaiset kuin aikuisilla, ja ne liittyivät enimmäkseen Crohnin tautiin, murrosikään ja mahdollisiin glukokortikosteroidien sivuvaikutuksiin.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen
Oraalisesti otettu annos puhdasta mikronoitua budesonidia imeytyy nopeasti ja lähes täydellisesti. Entocort-kapseli on suun kautta otettava liivatekapseli, joka sisältää mahanesteresistenttejä, hitaasti lääkeainetta vapauttavia rakeita. Rakeet ovat lähes täysin liukenemattomia mahan ruoansulatusnesteisiin. Entocort-annon jälkeen suurin osa imeytyvästä lääkeaineesta imeytyy ileumissa tai nousevassa paksusuolessa. Potilailla, joilla on aktiivinen Crohnin tauti, systeeminen hyötyosuus on kerta-annoksen jälkeen luokkaa 12–20 %:a. Terveillä henkilöillä vastaavat luvut ovat 9–12 %.

Jakautuminen
Budesonidin jakautumistilavuus on noin 3 l/kg. Sitoutuminen plasman proteiineihin on keskimäärin 85–90 %. Keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa 9 mg:n oraalisen Entocort-annoksen jälkeen on noin 5–10 nmol/l, joka saavutetaan 3–5 tunnissa.

Biotransformaatio
Budesonidi läpikäy laajan (noin 90 %) ensikierron metabolian maksassa ja metaboloituu heikon glukokortikosteroidisen tehon omaaviksi metaboliiteiksi. Päämetaboliittien, 6-beeta-hydroksibudesonidi ja 16-alfa-hydroksiprednisoloni, glukokortikosteroidinen teho on alle 1 % budesonidin tehosta. Budesonidin metabolia välittyy pääasiassa CYP3A4:n kautta, joka on sytokromi P450:n alaryhmä.

Eliminaatio
Kapseleina otetun budesonidin eliminaatiota säätelee sen imeytyminen ja puoliintumisaika plasmassa, joka on keskimäärin 4 tuntia. Metaboliitit erittyvät sellaisinaan tai konjugaatteina pääasiassa munuaisten kautta. Virtsasta ei ole tavattu puhdasta budesonidia. Budesonidilla on korkea systeeminen puhdistuma (noin 1,2 l/min), ja puoliintumisaika plasmassa laskimonsisäisen annon jälkeen on keskimäärin 2–3 tuntia.

Lineaarisuus
Budesonidin pitoisuus plasmassa on lineaarisessa suhteessa annokseen.

Pediatriset potilaat
Tutkimuksessa, jossa vertailtiin Entocort-kapselien farmakokinetiikkaa 8 lapsella (ikä 9–14 v) ja 6 aikuisella, 9 mg Entocort-kapselien käyttö 7 päivän ajan tuotti lapsilla 17 % suuremman systeemisen altistuksen (AUC) kuin aikuisilla, ja huippupitoisuudet (Cmax) olivat lapsilla 50 % suuremmat kuin aikuisilla (AUC-keskiarvo ± keskihajonta: lapset, 41,3 nmol/l ± 21,2; aikuiset, 35,0 nmol/l ± 19,8. Cmax-keskiarvo ± keskihajonta: lapset, 5,99 nmol/l ± 3,45; aikuiset, 3,97 nmol/l ± 2,11).

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Akuutit, subakuutit ja pitkäaikaiset toksisuustutkimusten tulokset osoittavat budesonidilla olevan samankaltaisia systeemivaikutuksia, kuten painonlaskua, imukudoksen ja lisämunuaiskuoren surkastumista, kuin muilla glukokortikosteroideilla.

Kuudella eri testimenetelmällä arvioituna budesonidilla ei ole todettu olevan mutageenisia tai klastogeenisia vaikutuksia.

Kliinisen kokemuksen mukaan ei budesonidi eivätkä muut glukokortikosteroidit aiheuta ihmiselle aivoglioomia tai primaarisia maksasolukasvaimia, joita on todettu urosrotilla tehdyissä tutkimuksissa.

Entocortin toksisuutta, lähinnä ruoansulatuskanavassa, on tutkittu cynomolgus-apinoilla käyttäen toistettuja oraalisia annoksia 5 mg:aan/kg saakka (noin 25 kertaa ihmisille suositeltua annosta suurempi) 6 kuukauden ajan. Haitallisia vaikutuksia ei havaittu ruoansulatuskanavassa laajoissa patologisissa ja histopatologisissa tutkimuksissa.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Etyyliselluloosa, asetyylitributyylisitraatti, metakryylihappokopolymeeri, trietyylisitraatti (E 1505), Antifoam M, polysorbaatti 80 (E 433), talkki (E 553b), sokerirakeet (sakkaroosi ja maissitärkkelys).

Kapseli: liivate, titaanidioksidi (E 171), punainen, keltainen ja musta rautaoksidi (E 172).

Yhteensopimattomuudet

Ei tunnettuja.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 30 °C. Pidä purkki tiiviisti suljettuna.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ENTOCORT depotkapseli, kova
3 mg 100 kpl (127,77 €)

PF-selosteen tieto

100 kapselia on pakattu HDPE-purkkiin, jossa on kuivausainetta sisältävä polypropeenikorkki.

Valmisteen kuvaus:

Kova kaksiosainen liivatekapseli, jossa on harmahtava alaosa ja vaaleanpunainen yläosa. Yläosassa mustalla painatus: CIR/3 mg.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

ENTOCORT depotkapseli, kova
3 mg 100 kpl

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti (208).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

A07EA06

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

15.11.2018

Yhteystiedot

TILLOTTS PHARMA AB
Gustavslundsvägen 135
SE-167 51 Bromma
Sweden

+46 8704 7740
puh. 0400 783 383