Vertaa PF-selostetta

AMIODARON HAMELN injektio/infuusiokonsentraatti, liuosta varten 50 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi millilitra sisältää 50 mg amiodaronihydrokloridia vastaten 46,9 mg amiodaronia.

Yksi ampulli, joka sisältää 3 ml injektio-/infuusiokonsentraattia, sisältää 150 mg amiodaronihydrokloridia.

Yhden ampullin sisältö laimennettuna suositusten mukaisesti 250 ml:aan 5-prosenttista (50 mg/ml) glukoosi-infuusionestettä sisältää 0,6 mg/ml amiodaronihydrokloridia.

Apuaine:
Yksi millilitra sisältää 22,2 mg bentsyylialkoholia.
Yksi ampulli, joka sisältää 3 ml injektio-/infuusiokonsentraattia, sisältää 66,6 mg bentsyylialkoholia.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektio-/infuusiokonsentraatti, liuosta varten.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Amiodaroni on indisoitu vakavien sydämen rytmihäiriöiden hoitoon, kun muut hoidot eivät tehoa tai ovat vasta-aiheisia:

  • atriaaliset arrytmiat, myös eteislepatus tai eteisvärinä.
  • AV-nodaaliset arrytmiat ja eteiskammiosolmukkeen kiertoaktivaatio, joka näkyy esim. Wolff-Parkinson-White -oireyhtymänä.
  • hengenvaaralliset kammioarytmiat, kuten jatkuva tai ei-jatkuva kammiotakykardia tai kammiovärinäkohtaukset.

Hoito tulee aloittaa ja sitä tulee seurata normaalisti vain sairaalassa tai erikoislääkärin valvonnassa.

Amiodaron Hameln 50 mg/ml injektio-/infuusiokonsentraattia, liuosta varten voidaan käyttää kun tarvitaan nopeaa vastetta tai kun anto suun kautta ei ole mahdollinen.

Ehto

Vain sisätautien erikoislääkäreiden määräyksellä ja lastenkardiologian erikoislääkäreiden määräyksellä.

Annostus ja antotapa

Amiodaronia tulee käyttää vain tiloissa, joissa sydämen toiminnan seuranta, defibrillaatio ja sydämen tahdistus on mahdollista.

Amiodaronihydrokloridia voidaan käyttää ennen sydämen sähköistä rytminsiirtoa.

Annostus

Tavanomainen suositeltu annos on 5 mg kehon painokiloa kohti 20 minuuttia–2 tuntia kestävänä infuusiona laskimoon. Valmiste annetaan laimennettuna 250 ml:aan 5-prosenttista dekstroosia. Infuusio toistetaan tarvittaessa antamalla enintään 1200 mg (noin 15 mg kehon painokiloa kohti) 500 ml:ssa 5-prosenttista dekstroosia 24 tuntia kohden, ja infuusionopeutta säädetään kliinisen vasteen perusteella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Äärimmäisissä kliinisissä hätätapauksissa lääkettä voi lääkärin luvalla antaa hitaana injektiona. Tällöin valmistetta annetaan 150–300 mg 10–20 ml:ssa 5-prosenttista dekstroosia vähintään 3 minuutin ajan. Tämän jälkeen on pidettävä vähintään 15 minuutin tauko ennen uutta injektiota. Tällä tavoin amiodaronihydrokloridilla hoidettuja potilaita on seurattava huolella esim. tehohoitoyksikössä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Siirtyminen laskimonsisäisestä hoidosta suun kautta toteutettavaan hoitoon

Heti kun tyydyttävä hoitovaste on saavutettu, aloitetaan samanaikainen suun kautta annettava amiodaronihoito käyttämällä tavanomaista ylläpitoannosta (ts. 200 mg kolme kertaa päivässä). Tämän jälkeen laskimonsisäinen amiodaronihydrokloridihoito lopetetaan asteittain.

Pediatriset potilaat

Amiodaronin turvallisuutta ja tehoa ei ole osoitettu lapsille. Nykyään saatavilla oleva tieto selostetaan kohdissa Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka. Bentsyylialkoholin läsnäolon takia amiodaronin suonensisäinen anto on vasta-aiheista vastasyntyneille, vauvoille ja ≤ 3 vuoden ikäisille lapsille.

Iäkkäät

Kuten kaikille muillekin, iäkkäille potilaille tulisi käyttää pienintä tehokasta annosta. Ei ole näyttöä siitä, että tälle potilasryhmälle annostusta tarvitsisi muuttaa, mutta liian suuret annokset saattavat aiheuttaa iäkkäille potilaille herkemmin bradykardiaa ja johtumishäiriöitä. Kilpirauhasen toimintaa on syytä seurata erityisen tarkasti (ks. kohdat Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Kardiopulmonaalinen elvytys

Suositeltava annos defibrillaatioon reagoimattomassa kammiovärinässä/sykkeettömässä kammiotakykardiassa on 300 mg (tai 5 mg kehon painokiloa kohti) laimennettuna 20 ml:aan 5-prosenttista dekstroosia, joka tulee antaa nopeana injektiona. Lisäannoksena voidaan antaa 150 mg (tai 2,5 mg kehon painokiloa kohti) laskimonsisäisesti harkinnan mukaan, jos kammiovärinä jatkuu.

Tietoja yhteensopimattomuuksista löytyy kohdasta Yhteensopimattomuudet.

Maksan ja munuaisten vajaatoiminta

Suun kautta annetun pitkäkestoisen amiodaronihoidon perusteella arvioituna maksan tai munuaisten toimintahäiriöt eivät vaadi annostuksen muuttamista, mutta iäkkäiden potilaiden vointia on syytä seurata tarkasti esim. teho-osastolla.

Antotapa

Antoreitti: Laskimoon.

Infuusiossa:

Laimennetaan 5-prosenttiseen glukoosiin: ks. myös kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, jodille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille. (Yksi ampulli sisältää noin 56 mg jodia.)
  • Bentsyylialkoholin vuoksi amiodaronin suonensisäinen anto on vasta-aiheista vastasyntyneille, vauvoille ja ≤ 3 vuoden ikäisille lapsille.
  • Vaikea hengityshäiriö, verenkierron kollapsi tai vaikea arteriaalinen hypotensio; hypotensio, sydänvika ja kardiomyopatia ovat myös vasta-aiheita, jos Amiodaron Hameln -valmistetta annetaan bolusinjektiona.
  • Aiemmat kilpirauhasen toimintahäiriöt. Kilpirauhasen toimintatestit tulee tehdä ennen hoidon aloittamista kaikille potilaille tarvittaessa.
  • Sinusbradykardia, SA-katkos ja sairas sinus -oireyhtymä potilailla, joilla ei ole tahdistinta. Potilaille, joilla on vaikeita johtumishäiriöitä (vaikea AV-katkos, bifaskikulaarinen tai trifaskikulaarinen katkos) tai sinussolmukesairaus, amiodaronia tulee käyttää vain erikoisyksiköissä tahdistimen yhteydessä.
  • QT-aikaa pidentävien lääkevalmisteiden samanaikainen käyttö (ks. kohta Yhteisvaikutukset).
  • Raskaus ja imetys. Käyttö on sallittu vain erityisen hengenvaarallisissa tilanteissa, kuten kohdissa Käyttöaiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Raskaus ja imetys on määritelty.

Yllä mainitut vasta-aiheet eivät päde amiodaronin defibrillaatioon reagoimattoman kammiovärinän kardiopulmonaarisissa elvytystilanteissa.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Amiodaroni-injektio sisältää bentsyylialkoholia (22,2 mg/ml). Bentsyylialkoholi voi aiheuttaa myrkyllisiä reaktioita ja allergiareaktioita vauvoille ja ≤ 3 vuoden ikäisille lapsille. Vastasyntyneillä ja keskosilla on raportoitu kuolemaan johtaneita ”gasping syndrome” -oireyhtymiä bentsyylialkoholia sisältäneiden lääkevalmisteiden annon jälkeen (oireyhtymän oireisiin kuuluvat äkillinen hengityksen haukkominen, hypotensio, bradykardia ja kardiovaskulaarinen kollapsi). Koska bentsyylialkoholi voi läpäistä istukan, sen käytössä on noudatettava erityistä varovaisuutta raskauden aikana.

Amiodaronihydrokloridia tulee käyttää ainoastaan tehohoitoyksiköissä ja potilaan tilaa on seurattava jatkuvasti (EKG ja verenpaine).

Laskimoinfuusiota on suosittava aina kun se on mahdollista, sillä nopealla laskimonsisäisellä bolusinjektiolla voi olla hemodynaamisia vaikutuksia (ks. kohta Haittavaikutukset). Kardiovaskulaarisen kollapsin riski on olemassa liian nopean injektion tai yliannoksen yhteydessä (bradykardiatapauksissa atropiinista on ollut apua). Toistuvat tai jatkuvat infuusiot perifeerisiin laskimoihin voivat aiheuttaa pistoskohdan reaktioita(ks. kohta Haittavaikutukset). Aina kun toistuvaa tai jatkuvaa infuusiota tarvitaan, suositellaan keskuslaskimokatetrin käyttöä

Infuusiossa annettuna amiodaronihydrokloridi saattaa pienentää tipan kokoa. Tarvittaessa infuusion nopeutta on muutettava.

Anestesia (ks. kohta Yhteisvaikutukset): Ennen leikkausta anestesiologille on kerrottava, että potilas saa amiodaronia.

Sydänhaittavaikutukset

Varovaisuutta on noudatettava potilailla, joilla on hypotensio, dekompensoitunut kardiomyopatia ja vaikea sydämen vajaatoiminta (ks. myös kohta Vasta-aiheet).

Amiodaronilla on vähäisiä proarytmisiä vaikutuksia. Uusia rytmihäiriöitä tai hoidettujen rytmihäiriöiden pahenemista, joka voi joskus johtaa jopa kuolemaan, on raportoitu. On tärkeää, joskin vaikeaa, erottaa, onko kyse lääkkeen tehottomuudesta vai proarytmisestä vaikutuksesta riippumatta siitä, liittyykö tähän oireeseen sydämen toiminnan heikkenemistä.

Proarytmisiä vaikutuksia esiintyy yleensä QT-ajan pidentymisen yhteydessä. QT-ajan pidentymistä voivat aiheuttaa lääkkeiden yhteisvaikutukset ja/tai elektrolyyttihäiriöt (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset). Huolimatta QT-ajan pidentymisestä amiodaroni aiheuttaa vain harvoin kääntyvien kärkien kammiotakykardiaa (torsades de pointes).

Liian suuri annostus voi johtaa vaikeaan bradykardiaan ja johtumishäiriöihin sekä idioventrikulaarisen rytmin ilmaantumiseen etenkin iäkkäillä potilailla tai digitalishoidon aikana. Näissä tapauksissa amiodaronihoito on lopetettava. Tarvittaessa voidaan antaa beeta-adrenostimulantteja tai glukagonia. Koska amiodaronin puoliintumisaika on pitkä, vakavassa ja symptomaattisessa bradykardiassa on harkittava tahdistimen asettamista.

Amiodaronin farmakologisiin vaikutuksiin kuuluvat EKG-muutokset: QT-ajan pidentyminen (liittyy pidentyneeseen repolarisaatiovaiheeseen), jonka yhteydessä voi esiintyä U-aaltoja ja T-aaltomuutoksia. Muutokset eivät kuitenkaan viittaa toksisuuteen.

Umpieritys(ks. kohta Haittavaikutukset)

Laskimonsisäisesti annettu amiodaroni saattaa aiheuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa erityisesti niille potilaille, joilla on aiemmin todettu kilpirauhasen toimintahäiriöitä tai jotka käyttävät tai ovat aiemmin käyttäneet suun kautta otettavaa amiodaronia. Seerumin THS-pitoisuus on mitattava epäiltäessä kilpirauhasen toimintahäiriötä.

Amiodaroni sisältää jodia, joten se voi siis aiheuttaa radiojodin kertymistä. Kilpirauhasen toimintakokeiden (vapaa T3, vapaa T4, uS-TSH) tulokset ovat silti tulkittavissa. Amiodaroni estää levotyroksiinin (T4) muuttumisen trijodityroniiniksi (T3) perifeerisissä kudoksissa ja voi aiheuttaa yksittäisiä biokemiallisia muutoksia (seerumin vapaan T4:n pitoisuuden kasvu vapaan T3:n pitoisuuden pienentyessä tai pysyessä normaalinakin) kliinisesti eutyreoottisilla potilailla. Tällaisissa tapauksissa amiodaronihoitoa ei ole syytä lopettaa, ellei kilpirauhassairaudesta ole kliinistä tai muuta biologista (uS-TSH) näyttöä.

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina (ks. kohta Haittavaikutukset)

Hyvin harvinaisissa tapauksissa laskimonsisäisen amiodaronin on raportoitu aiheuttaneen interstitiaalista pneumoniittia. Jos sitä epäillään, potilaan keuhkot on röntgenkuvattava. Amiodaronihoidon tarve on arvioitava uudelleen, sillä interstitiaalinen pneumoniitti korjaantuu yleensä, jos amiodaronihydrokloridihoito lopetetaan ajoissa. Kortikosteroidihoitoa tulee harkita (ks. kohta Haittavaikutukset). Kliiniset oireet yleensä lievittyvät muutaman viikon kuluessa, ja tämän jälkeen seuraa hitaammin tapahtuva radiologinen ja keuhkojen toiminnan paraneminen. Joidenkin potilaiden tila voi heikentyä, vaikka amiodaronihydrokloridihoito on lopetettu. Kuolemaan johtaneita keuhkotoksisuustapauksia on raportoitu esiintyneen.

Hyvin harvinaisissa tapauksissa on ilmennyt vaikeita, joskus kuolemaan johtavia, hengitystiekomplikaatioita (akuutti aikuisen hengitysvaikeusoireyhtymä) yleensä heti kirurgisen toimenpiteen jälkeen. Tämä voi johtua interaktiosta korkean happipitoisuuden kanssa (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Maksahaittavaikutukset (ks. kohta Haittavaikutukset)

Vakavia maksan toiminnan häiriöitä voi esiintyä ensimmäisen 24 tunnin kuluessa amiodaronin laskimoannon jälkeen. Nämä häiriöt saattavat joskus johtaa kuolemaan. Siksi transaminaasien huolellista seurantaa suositellaan amiodaronihoidon alusta alkaen.

Lääkevalmisteiden yhteisvaikutukset (ks. kohta Yhteisvaikutukset)

Amiodaronin käyttöä yhdessä seuraavien lääkevalmisteiden kanssa ei suositella: beetasalpaajat, sydämen sykettä hidastavat kalsiuminestäjät (verapamiili, diltiatseemi) ja hypokalemiaa aiheuttavat stimulanttilaksatiivit.

Flekainidipitoisuuksien kohoamista plasmassa on raportoitu yhteiskäytössä amiodaronin kanssa. Flekainidiannosta tulee pienentää vastaavasti ja potilasta tarkkailtava huolellisesti.

Yhteisvaikutukset

Lääkkeet, jotka aiheuttavat kääntyvien kärkien kammiotakykardiaa ja pidentävät QT-aikaa

Eräitä tärkeimpiä lääkkeitä, joilla on yhteisvaikutuksia amiodaronin kanssa, ovat varfariini,digoksiini, fenytoiini ja kaikki QT-aikaa pidentävät lääkkeet.

QT-aikaa pidentävien ja sitä kautta mahdollista kääntyvien kärkien kammiotakykardiaa aiheuttavien seuraavien lääkkeiden samanaikainen käyttö on vasta-aiheista (ks. kohta Vasta-aiheet):

  • Ryhmän Ia rytmihäiriölääkkeet, esim. kinidiini, prokainamidi ja disopyramidi
  • Ryhmän III rytmihäiriölääkkeet, esim. sotaloli ja bretyliumi
  • Laskimonsisäinen erytromysiini-, trimetopriimi-sulfametoksatsoliyhdistelmä- tai pentamidiini-injektio
  • Tietyt psykoosilääkkeet, esim. klooripromatsiini, tioridatsiini, flufenatsiini, pimotsidi, haloperidoli, amisulpridi ja sertindoli
  • Litium ja trisykliset masennuslääkkeet, esim. doksepiini, maprotiliini ja amitriptyliini
  • Tietyt antihistamiinit, esim. terfenadiini, astemitsoli ja mitsolastiini
  • Malarialääkkeet, esim. kiniini, meflokiini, klorokiini ja halofantriini
  • Moksifloksasiini.

Fluorokinolonit

Potilailla, jotka ovat käyttäneet amiodaronia yhdessä fluorokinolonien kanssa, on joissakin harvinaisissa tapauksissa raportoitu esiintyneen QTc-ajan pidentymistä, johon on voinut liittyä tai ei ole liittynyt kääntyvien kärkien kammiotakykardiaa. Amiodaronin samanaikaista käyttöä fluorokinolonien kanssa on vältettävä (samanaikainen käyttö moksifloksasiinin kanssa on vasta-aiheista, ks. yllä).

Sykettä alentavat lääkkeet, jotka aiheuttavat sydämen automaatiohäiriöitä ja johtumishäiriöitä

Samanaikaista käyttöä seuraavien lääkevalmisteiden kanssa ei suositella:

  • Beetasalpaajat ja tietyt kalsiumkanavan estäjät (diltiatseemi, verapamiili), koska ne saattavat voimistaa negatiivisia kronotrooppisia vaikutuksia ja aiheuttaa johtumishäiriöitä.
  • Stimulanttilaksatiivit, koska ne voivat aiheuttaa hypokalemiaa ja suurentaa kääntyvien kärkien kammiotakykardian riskiä. Muuntyyppisiä ulostuslääkkeitä voi käyttää.
  • Varovaisuutta on noudatettava, jos samanaikaisesti käytetään seuraavia mahdollisesti hypokalemiaa ja/tai hypomagnesemiaa aiheuttavia lääkkeitä: esim. diureetit, systeemiset kortikosteroidit, tetrakosaktidi, laskimoon annettava amfoterisiini B.
  • Jos potilaalle kehittyy hypokalemia, se on korjattava ja QT-aikaa on seurattava. Jos potilaalle kehittyy kääntyvien kärkien takykardia, ei rytmihäiriölääkkeitä saa antaa. Tahdistusta voi harkita, ja potilaalle voi antaa magnesiumia laskimoon.

Yleisanestesia

Varovaisuutta on noudatettava, jos potilas tarvitsee yleisanestesiaa tai saa suuriannoksista happihoitoa.Potilailla, jotka ovat saaneet amiodaronia ja olleet yleisanestesiassa, on raportoitu mahdollisesti vakavia komplikaatioita: bradykardia (atropiiniin reagoimaton), hypotensio, johtumishäiriöt ja minuuttitilavuuden pieneneminen.

Joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa on todettu vakavia hengitysteiden komplikaatioita (aikuisen akuutti hengitysvajausoireyhtymä), jotka saattavat joskus johtaa kuolemaan, ja niitä esiintyy yleensä heti kirurgisen toimenpiteen jälkeen. Tämä saattaa johtua interaktiosta korkean happipitoisuuden kanssa.

Amiodaronihydrokloridin vaikutus muihin lääkevalmisteisiin

Amiodaroni ja/tai sen metaboliitti desetyyliamiodaroni estävät CYP1A1-, CYP1A2-, CYP3A4-, CYP2C9- ja CYP2D6-entsyymejä ja P-glykoproteiinia ja saattavat siten lisätä altistusta niiden substraateille. Amiodaronilla on pitkä puoliintumisaika, jonka vuoksi yhteisvaikutuksia voi ilmetä useita kuukausia amiodaronin käytön lopettamisen jälkeen.

P-glykoproteiinin substraatit

Amiodaroni on P-glykoproteiinin inhibiittori. Amiodaronin samanaikainen anto P-glykoproteiinin substraattien kanssa lisää odotetusti niille altistumista.

Digoksiini

Amiodaronihydrokloridin antaminen digoksiinia saavalle potilaalle aiheuttaa plasman digoksiinipitoisuuden nousua ja aiheuttaa korkeaan digoksiinipitoisuteen liittyviä oireita, joita ovat sydämen automaatiohäiriöt (huomattava bradykardia), synergistinen vaikutus sykkeeseen ja AV-johtumishäiriöt. Potilasta tulee seurata kliinisin, biologisin ja EKG-tutkimuksin mahdollisten digitaliksen aiheuttamien toksisuusoireiden varalta, ja digoksiinin annos on tarvittaessa puolitettava.

Dabigatraani

Amiodaronin ja dabigatraanin samanaikaisessa annossa on noudatettava varovaisuutta verenvuotoriskin vuoksi. Dabigatraaniannosta voi olla tarpeen muuttaa pakkausmerkintöjen mukaisesti.

CYP2C9-substraatit

Amiodaroni suurentaa CYP2C9-substraattien, kuten oraalisten antikoagulanttien (varfariini) ja fenytoiinin, pitoisuuksia plasmassa estämällä P450 2C9-sytokromia.

Varfariini

Varfariinin annosta on vastaavasti pienennettävä. Protrombiiniajan seuraaminen usein sekä amiodaronihoidon aikana että sen jälkeen on suositeltavaa.

Fenytoiini

Fenytoiiniannosta on pienennettävä, jos havaitaan fenytoiinin yliannostusoireita, ja fenytoiinin pitoisuus plasmassa on mitattava.

CYP2D6-substraatit

Flekanidi

Koska flekanidi metaboloituu pääasiassa CYP 2D6:n avulla ja amiodaroni estää kyseistä isoentsyymiä, amiodaronin käyttö voi suurentaa plasman flekanidipitoisuutta. Tästä syystä on suositeltavaa pienentää flekanidiannosta 50 prosenttia ja seurata potilaan vointia tarkasti haittavaikutusten varalta. Tällaisessa tapauksessa myös plasman flekanidipitoisuuden seuraaminen on erittäin suositeltavaa.

CYP P450 3A4-substraatit

Amiodaroni estää sytokromi P450-entsyymiä 3A4. Jos amiodaronin kanssa annetaan samanaikaisesti lääkevalmisteita, joiden hajottamiseen tämä entsyymijärjestelmä osallistuu, niiden pitoisuus plasmassa saattaa nousta ja lisätä mahdollisen toksisuuden vaaraa:

  • Siklosporiini: Amiodaronin ja siklosporiinin yhteiskäytössä plasman siklosporiinipitoisuus saattaa nousta jopa kaksinkertaiseksi. Siklosporiinin annoksen pienentäminen saattaa olla välttämätöntä, jotta plasmapitoisuus pysyy terapeuttisella alueella.
  • Statiinit: Lihashaittavaikutusten riski kasvaa, jos amiodaronia annetaan samanaikaisesti statiinien kanssa, jotka metaboloituvat CYP 3A4:n vaikutuksesta (esimerkiksi simvastatiini, atorvastatiini ja lovastatiini). On suositeltavaa käyttää statiinia, joka ei metaboloidu CYP 3A4:n vaikutuksesta annettaessa sitä amiodaronin kanssa.
  • Muita sytokromi P450-entsyymin 3A4 hajottamia lääkevalmisteita ovat mm: lidokaiini, takrolimuusi, sildenafiili, fentanyyli, midatsolaami, triatsolaami, dihydroergotamiini, ergotamiini ja kolkisiini.

Yhteisvaikutukset muiden CYP 450-isoentsyymien substraattien kanssa

In vitro -tutkimuksissa on osoitettu, että amiodaroni pystyy estämään päämetaboliittinsa kautta CYP 1A2:ta, CYP 2C19:ää ja CYP 2D6:ta. Yhteiskäytössä amiodaronin voidaan olettaa lisäävän niiden lääkkeiden pitoisuuksia plasmassa, joiden metaboliaan CYP 1A2, CYP 2C19 ja CYP 2D6 osallistuvat.

Muiden valmisteiden vaikutus amiodaronihydrokloridiin

CYP3A4- ja CYP2C8-estäjät saattavat estää amiodaronin hajoamista ja lisätä altistumista sille. On suositeltavaa välttää CYP 3A4-estäjiä (esim. greippimehu ja tietyt lääkevalmisteet) amiodaronihoidon aikana. Greippimehu estää sytokromi P450 3A4:ää ja saattaa kohottaa amiodaronin pitoisuutta plasmassa. Greippimehua tulee välttää suun kautta annettavan amiodaronihoidon aikana.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Tutkimustietoa on saatavilla vain muutamasta raskaudenaikaisesta altistuksesta. Amiodaroni ja N-desmetyyliamiodaroni läpäisevät istukan ja saavuttavat sikiössä 10–25 %:a äidiltä mitatusta pitoisuudesta plasmassa. Yleisimpiä komplikaatioita ovat kasvun heikentyminen, ennenaikainen synnytys ja vastasyntyneillä kilpirauhasen vajaatoiminta. Hypotyreoosia, bradykardiaa ja QT-ajan pidentymistä havaittiin noin 10 prosentilla vastasyntyneistä. Yksittäisissä tapauksissa havaittiin kilpirauhasen suurenemista ja sydämen sivuääniä. Epämuodostumien esiintymistiheys ei näytä lisääntyneen. Sydänvikojen mahdollisuus tulee kuitenkin pitää mielessä. Siksi amiodaronia ei tule käyttää raskauden aikana ellei se ole selkeästi tarpeen, ja hengenvaarallisten rytmihäiriöiden uusiutumisen todellista riskiä tulee punnita mahdollisia sikiövaaroja vasten. Koska amiodaronin puoliintumisaika on pitkä, hedelmällisessä iässä olevien naisten tulisi suunnitella raskautta aikaisintaan puoli vuotta hoidon päättymisen jälkeen, jotta alkio/sikiö välttyisi altistumiselta raskauden varhaisvaiheessa.

Imetys

Vaikuttavan aineen ja aktiivisen metaboliitin on osoitettu siirtyvän äidinmaitoon. Jos hoitoa tarvitaan imetysjakson aikana, tai jos amiodaronia on annettu raskauden aikana, imetys tulee lopettaa.

Hedelmällisyys

Miespotilailla havaittiin kohonneita seerumin LH- ja FSH-pitoisuuksia pitkäaikaishoidon jälkeen, mikä viittaa kivesten toimintahäiriöihin.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Amiodaroni saattaa vaikuttaa ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Yleisimmät laskimoon annettavan Amiodaron Hameln -valmisteen haittavaikutukset ovat infuusioflebiitti, bradykardia ja hypotensio.

Haittavaikutusten esiintymistiheys on ilmoitettu seuraavasti:
hyvin yleinen (≥ 1/10)
yleinen (≥ 1/100, < 1/10)
melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)
harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)
hyvin harvinainen (< 1/10 000)
tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Veri ja imukudos

  • Amiodaronia saavilla potilailla on havaittu satunnaisissa tapauksissa luuydingranuloomia. Tämän kliininen merkitys on tuntematon.

Immuunijärjestelmä

Hyvin harvinainen

  • Anafylaktinen sokki.
  • Angioödeema (angioödeemasta on joitakin raportteja, vaikka täsmällinen esiintyvyys on tuntematon).

Umpieritys

Hyvin harvinainen

  • Antidiureettisen hormonin epäasianmukaisen erityksen oireyhtymä (SIADH).

Tuntematon

  • Hypertyreoosi, joskus fataaleja (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • Hypotyreoosi.

Psyykkiset häiriöt

Tuntematon

  • Delirium (mukaan lukien sekavuus).

Hermosto

Yleinen

  • Ekstrapyramidaalinen vapina.

Melko harvinainen

  • Perifeerinen sensomotorinen neuropatia ja/tai myopatia; vaikutukset ovat yleensä palautuvia, kun lääke lopetetaan.

Hyvin harvinainen

  • Benigni intrakraniaalinen hypertensio (pseudotumor cerebri).
  • Päänsärky.

Silmät

Hyvin yleinen

  • Mikrokertymiä sarveiskalvon etupuolella esiintyy lähes jokaisella potilaalla. Kertymiä esiintyy yleensä vain pupillin alla olevalla alueella. Niihin voi liittyä värikehiä kirkkaassa valossa tai näön hämärtymistä. Mikrokertymät yleensä häviävät 6–12 kuukauden kuluessa amiodaronihydrokloridin lopettamisesta.

Hyvin harvinainen

  • Optikusneuropatia/neuriitti, joka voi edetä sokeutumiseen.

Sydän

Yleinen

  • Annosriippuvainen bradykardia.

Hyvin harvinainen

  • Vaikea bradykardia (sinussolmukkeen vajaatoiminnassa ja iäkkäillä) tai (vielä harvemmin) sinuspysäys: tämä saattaa vaatia hoidon keskeyttämisen.
  • Uusien ja olemassa olevien rytmihäiriöiden paheneminen, mukaan lukien epätyypilliset kammiotakykardiat (kääntyvien kärkien kammiotakykardia), joiden jälkeen voi joskus esiintyä sydänpysähdys (katso myös kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).
  • Johtumishäiriöt (sinoatriaalinen katkos, AV-katkos).

Verisuonisto

Yleinen

  • Hypotensio ja lyöntitiheyden nousu välittömästi injektion jälkeen. Nämä ovat yleensä voimakkuudeltaan kohtalaisia ja ohimeneviä. Vaikeaa hypotensiota tai sokkia on raportoitu yliannoksen tai liian nopean annon (bolusinjektion) jälkeen.

Hyvin harvinainen

  • Kuumat aallot.

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Hyvin harvinainen

  • Interstitiaalinen pneumoniitti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • Akuutti ARDS (aikuisen hengitysvajeoireyhtymä), joka joskus voi johtaa kuolemaan.
  • Bronkospasmit ja/tai apnea potilailla, joilla on vaikeita hengitysvaikeuksia, erityisesti astmapotilailla.

Ruoansulatuselimistö

Hyvin harvinainen

  • Pahoinvointi.

Tuntematon

  • Haimatulehdus (akuutti).

Maksa ja sappi

Hyvin harvinainen

  • Lievä tai kohtalaisen voimakas transaminaasiarvojen nousu (1,5-3 kertaa normaalia korkeampi) hoidon alussa, mikä on usein ohimenevää ja häviää itsestään annosta pienennettäessä.
  • Akuutit maksan toimintahäiriöt ja seerumin transaminaasien nousu ja/tai keltaisuus sekä maksan toiminnan pettäminen, joka toisinaan johtaa kuolemaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Iho ja ihonalainen kudos

Yleinen

  • Ekseema.

Hyvin harvinainen

  • Hikoilu.

Tuntematon

  • Urtikaria.
  • Vaikeat ihoreaktiot, kuten toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN), Stevens–Johnsonin oireyhtymä (SJS), rakkulainen ihottuma ja lääkkeeseen liittyvä yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS).

Luusto, lihakset ja sidekudos

Tuntematon

  • Selkäkipu.

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleinen

  • Injektio- tai infuusiokohdassa: kipu, eryteema, ödeema, nekroosi, ekstravasaatio, infiltraatio, tulehdus, induraatio, tromboflebiitti, flebiitti, selluliitti, infektio, pigmenttimuutokset.

Harvinainen:

  • Apuaineena käytetty bentsyylialkoholi voi aiheuttaa yliherkkyysreaktioita.

Muutama harvinainen tapaus erilaisia kliinisiä oireita, mikä viittaa yliherkkyysreaktioihin, on raportoitu: vaskuliitti, munuaisten toiminnan heikkeneminen ja kreatiniiniarvojen nousu, trombosytopenia, anafylaksia.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta –tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta: www.fimea.fi.

Yliannostus

Laskimonsisäisestä amiodaronin yliannostuksesta ei ole tietoja.

Akuutissa yliannostustapauksessa tai liian nopeassa laskimoon annossa voidaan havaita seuraavia oireita: pahoinvointi, oksentelu, ummetus, hikoilu, bradykardia ja QT-ajan pidentyminen. Merkittävän yliannoksen jälkeen hypotensio, sydänpysähdys ja kääntyvien kärkien kammiotakykardia ovat myös mahdollisia. Poikkeustapauksissa voi esiintyä hypertyreoosia.

Merkittävän yliannoksen jälkeen potilaan EKG:tä on seurattava pitkään. Tehohoitoa on harkittava. Hypotensiota voidaan hoitaa infuusionestein tai vasopressoreilla. Alfa- tai beeta-adrenergisten aineiden käyttö tai väliaikainen tahdistus voivat olla indisoituja. Ryhmien 1a ja III rytmihäiriölääkkeitä tulee välttää, sillä niihin liittyy QT-ajan pidentymistä ja kääntyvien kärkien kammiotakykardiaa. Jatkohoidon tulee olla oireenmukaista ja supportiivista.

Amiodaroni ja sen metaboliitit eivät dialysoidu.

Amiodaronin farmakokinetiikan vuoksi suositellaan potilaan ja erityisesti tämän sydämen statuksen riittävää ja pitkäaikaista seurantaa.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Sydänlääkkeet, rytmihäiriölääkkeet, ryhmä III

ATC-koodi: C01BD01

Amiodaroni on dijodattu bentsofuraanijohdannainen ja se on luokiteltu ryhmän III rytmihäiriölääkkeeksi, koska sillä on kyky lisätä sydämen aktiopotentiaalin kestoa sekä eteisen että kammion myosyyteissa salpaamalla sydämen K+-kanavat (sekä ”delayed rectifier” K+-virtauksen nopeasti aktivoituvia IKr-kanavia). Se siis pidentää aktiopotentiaalin refraktaarivaihetta, vähentää ektopioita ja kiertoaktivaation aiheuttamia rytmihäiriöitä sekä pidentää QTc-aikaa EKG-tutkimuksessa. Tämän lisäksi amiodaroni salpaa myös Na+-virtausta (ryhmän I vaikutus) ja Ca2+-virtausta (ryhmän IV vaikutus). Näistä vaikutuksista jälkimmäinen saattaa pidentää johtumisaikaa sinussolmukkeessa ja eteis-kammiosolmukkeessa.

Pitkäaikaiskäytössä amiodaroni ilmeisesti myös estää sydänlihassolujen ionikanavia pumppaamasta ioneja solulimakalvostolta solukalvolle. Nämä vaikutukset saattavat edistää amiodaronin elektrofysiologisia vaikutuksia sydämeen pitkäaikaiskäytössä.

Tämän lisäksi amiodaroni salpaa ei-kilpailevasti sekä beeta- että alfa-adrenergisia reseptoreja, joten sillä on myös hemodynaamisia vaikutuksia: se laajentaa sepelvaltimoita ja ääreisverisuonia ja laskee siten systeemistä verenpainetta. Amiodaronin aikaansaama beetasalpaus aiheuttaa ilmeisesti negatiivisia inotrooppisia, negatiivisia kronotrooppisia ja negatiivisia dromotrooppisia vaikutuksia.

Jotkin amiodaronin vaikutukset muistuttavat hypertyreoosin vaikutuksia, mikä saattaa johtua kilpirauhashormonien synteesin estosta. Amiodaroni on jodotyroniini-5’-monodejodinaasin (tärkein T4:ää T3:ksi konvertoiva entsyymi) voimakas estäjä. Rotilla on todettu seerumin tyreotropiinin (TSH), tyroksiinin (T4) ja käänteis-trijodotyroniinin (rT3) pitoisuuksien nousua ja seerumin trijodotyroniinin (T3) pitoisuuksien laskua, mikä johtuu T4:n vähentyneestä konversiosta T3:ksi. Nämä kilpirauhasen toimintaa estävät vaikutukset saattavat tehostaa sydämeen kohdistuvia elektrofysiologisia vaikutuksia.

Amiodaronin päämetaboliitilla, N-desetyyliamiodaronilla, on lähtöainetta muistuttavia elektrofysiologisia vaikutuksia sydämeen.

Laskimoon annetun amiodaronin turvallisuutta ja tehokkuutta potilailla, joilla on ollut sairaalan ulkopuolinen sydänpysähdys defibrillaatioon reagoimattoman kammiovärinän vuoksi, on tutkittu kahdessa kaksoissokkotutkimuksessa: ARREST-tutkimuksessa verrattiin amiodaronia lumeeseen, kun taas ALIVE-tutkimuksessa amiodaronia verrattiin lidokaiiniin. Kummankin tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma oli potilaiden määrä, jotka jäivät eloon sairaalaan pääsyyn asti.

ARREST-tutkimukseen osallistui 504 sairaalahoidon ulkopuolista potilasta, joiden sydän pysähtyi defibrillaatioon reagoimattoman kammiovärinän vuoksi tai sykkeettömän kammiotakykardian vuoksi, joka oli reagoimaton kolmelle tai useammalle defibrillaattorin iskulle ja adrenaliinille. Heille annettiin joko 300 mg amiodaronia 20 ml:ssa 5-prosenttista glukoosia nopeana infektiona perifeeriseen suoneen (246 potilasta) tai plaseboa (259 potilasta). 197 potilaasta (39 %), jotka jäivät eloon sairaalaan tuomisen jälkeen, amiodaroni lisäsi merkittävästi elvytysmahdollisuuksia ja sairaalahoitoon pääsyä: 44 % amiodaronia saavien ryhmässä ja 34 % plasebolla hoidettujen ryhmässä (p=0,03). Kun muut riippumattomat ennustetekijät oli otettu huomioon, eloonjäämisfrekvenssi oli sairaalaan tuotaessa 1,6 (95 % luottamusväli, 1,2 – 2,4; p=0,02) amiodaronia saavien ryhmässä verrattuna lumeryhmään. Hypotension (59 % vs. 25 %, p=0,04) ja bradykardian (41 % vs. 25 %, p=0,04) esiintyvyys oli yleisempää amiodaronia kuin plaseboa saaneiden potilaiden ryhmässä.

ALIVE-tutkimukseen osallistui 347 potilasta, joilla oli kolmeen tai useampaan defibrillaattorin iskuun, adrenaliiniin ja vielä yhteen defibrillaattorin iskuun reagoimaton kammiovärinä tai uusiutuva kammiovärinä ensimmäisen onnistuneen defibrillaation jälkeen. Heille annettiin joko amiodaronia (5 mg/kg) tai lidokaiinia (1,5 mg/kg). Amiodaroni lisäsi merkittävästi elvytyksen ja sairaalaan pääsyn mahdollisuuksia. 22,8 % amiodaronia saavien ryhmästä (41 potilasta 180:stä) vs. 12 % lidokaiinia saavien ryhmästä (20 potilasta 167:stä), p=0,009. Kun muut eloonjääntiä määrittävät tekijät oli otettu huomioon, eloonjäämisfrekvenssi oli sairaalaan tuotaessa 2,49 (95 % luottamusväli, 1,28–4,85; p=0,007) amiodaronia saavien ryhmässä verrattuna lidokaiinia saaneiden ryhmään. Niiden potilaiden prosentuaalinen osuus, jotka jäivät eloon sydänpysähdyksen jälkeen alkuperäisen tutkimuslääkityksen annon jälkeen, defibrillaation jälkeen, oli merkittävästi korkeampi lidokaiinia saaneiden ryhmässä (28,9 %) kuin amiodaronia saaneiden ryhmässä (18,4 %), p=0,04.

Pediatriset potilaat:

Pediatrisia kontrolloituja tutkimuksia ei ole suoritettu.

Julkaistuissa tutkimuksissa amiodaronin turvallisuutta arvioitiin 1118 pediatrisella potilaella, joilla oli erilaisia sydämen rytmihäiriöitä. Seuraavia annoksia on käytetty pediatrisissa kliinisissä tutkimuksissa.

Suun kautta

  • Aloitusannos: 10 - 20 mg/kg/vuorokausi 7 - 10 päivän ajan (tai 500 mg/m2/vuorokausi, jos ilmaistuna per neliömetri),
  • Ylläpitoannos: pitää käyttää pienintä tehoavaa annostusta. Yksilöllisen vasteen mukaan se voi olla välillä 5 -10 mg/kg/vuorokausi (tai 250 mg/m2/vuorokausi, jos ilmaistuna per neliömetri).

Suonensisäisesti

  • Aloitusannos: 5 mg/kg ruumiinpainoa 20 minuutin - 2 tunnin ajan,
  • Ylläpitoannos: 10 - 15 mg/kg/vuorokausi muutamien tuntien – useiden päivien ajan.

Tarvittaessa suun kautta hoito voidaan aloittaa samanaikaisesti tavallisella aloitusannoksella.

Farmakokinetiikka

Amiodaroni eliminoituu hitaasti ja sillä on voimakas kudosaffiniteetti. Suun kautta annon jälkeen 50 % amiodaronihydrokloridista imeytyy ruuansulatuskanavasta. Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 3-7 tunnin kuluttua kerta-annoksen antamisesta. Amiodaronin kerääntyminen sydänlihaskudokseen on tarpeen terapeuttisen tehon saavuttamiseksi. Kyllästysannoksesta riippuen terapeuttista vaikutusta voidaan odottaa muutaman päivän tai kahden viikon kuluessa.

Anto laskimoon

Injektion jälkeen maksimiteho saavutetaan 15 minuutin kuluttua. Tämän ajan jälkeen aine jakaantuu kudoksiin ja plasmapitoisuus pienenee nopeasti neljän tunnin kuluessa.

Kudosden saturaatiota varten hoitoa on jatkettava suonensisäisesti tai suun kautta. Saturaation aikana amiodaroni kerääntyy erityisesti rasvakudokseen ja vakaa tila saavutetaan yhden tai useamman kuukauden kuluessa.

Näiden ominaisuuksien vuoksi suositeltu kyllästysannos tulee antaa, jotta kudokset saturoituvat nopeasti, mikä on terapeuttisen tehon edellytys.

Amiodaronilla on pitkä puoliintumisaika, mikä vaihtelee yksilöllisesti 20 päivästä 100 päivään.

Pääasialliset metaboliareitit ovat maksa ja sappi. 10 % aineesta poistuu munuaisten kautta.

Munuaisten kautta tapahtuvan vähäisen eliminaation vuoksi tavallinen annos voidaan antaa potilaille, jotka sairastavat munuaisten vajaatoimintaa.

Käytön lopettamisen jälkeen amiodaroni poistuu usean kuukauden kuluessa.

Pediatrinen ryhmä:

Pediatrisia kontrolloituja tutkimuksia ei ole suoritettu. Rajoitetusti saatavilla olevissa julkaistuissa tiedoissa pediatrisista potilaista ei ole todettu eroavaisuuksia aikuisiin verrattuna.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Pitkäaikaistoksisuustutkimuksissa amiodaroni aiheuttaa keuhkovaurioita (fibroosia, fosfolipidoosia, hamstereilla, rotilla ja koirilla). Keuhkotoksisuus näyttää johtuvan radikaalien muodostuksesta ja solujen energiantuoton häiriintymisestä. Lisäksi amiodaroni aiheutti rotille maksavaurioita.

Genotoksisuutta on tutkittu in vitro Ames-kokein ja in vivo hiiren luuytimen mikronukleus-kokein. Molempien tutkimusten tulokset olivat negatiivisia.

Rotilla tehdyssä 2 vuoden karsinogeenisuustutkimuksessa amiodaroni aiheutti kilpirauhasessa follikulaaristen kasvainten (adenoomien ja/tai karsinoomien) lisääntymistä molemmilla sukupuolilla käytettäessä kliinisesti merkityksellisiä altistuksia. Koska mutageenisuuslöydökset olivat negatiivisia, tämän tyyppisten kasvainten syntyyn näyttää vaikuttavan pikemminkin epigeneettinen kuin genotoksinen mekanismi. Hiirillä ei havaittu kasvaimia, mutta niillä todettiin annoksesta riippuvaista kilpirauhasen follikulaarista hyperplasiaa. Nämä vaikutukset rottien ja hiirten kilpirauhaseen johtuvat todennäköisesti amiodaronin vaikutuksista kilpirauhashormonien synteesiin ja/tai vapautumiseen. Näiden löydösten merkitys ihmiselle on vähäinen.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Polysorbaatti 80 (E433). bentsyylialkoholi, injektionesteisiin käytettävä vesi.

Yhteensopimattomuudet

Amiodaronihydrokloridi on yhteensopimaton suolaliuoksen kanssa ja sitä saa antaa vain 5-prosenttiseen (50 mg/ml) glukoosi-infuusionesteeseen laimennettuna.

Amiodaronin yhteydessä muovinpehmentimiä kuten DEHP:tä (di-2-etyyliheksyyliftalaatti) sisältävät antovälineet saattava aiheuttaa DEHP:n liukenemista liuokseen. Jotta potilas altistuisi DEHP:lle mahdollisimman vähän, laimennetut amiodaroni-infuusioliuokset tulisi antaa välineillä, jotka eivät sisällä DEHP:tä, esimerkiksi polyolefiinista (PE, PP) tai lasista valmistetuin välinein. Amiodaroni-infuusioon ei saa lisätä mitään muita aineita.

Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Kestoaika

2 vuotta.

Kemiallisen ja fysikaalisen käytönaikaisen säilyvyyden on osoitettu olevan 24 tuntia huoneenlämmössä.

Mikrobiologisista syistä laimennos tulee käyttää välittömästi.

Vain kertakäyttöön. Hävitä avattuihin ampulleihin käyttämättä jäänyt liuos.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C. Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Pidä ampullit ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

AMIODARON HAMELN injektio/infuusiokonsentraatti, liuosta varten
50 mg/ml 10 x 3 ml (22,10 €)

PF-selosteen tieto

Pakkaukset sisältävät 5 ml kirkkaita lasiampulleja (tyyppi I), joissa on 3 ml steriiliä konsentraattia.

Pakkauskoot: 10 ampullia à 3 ml (10 x 3 ml).

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, vaaleankeltainen, steriili liuos, jossa ei ole hiukkasia, kirkkaassa värittömässä lasiampullissa.

pH: 3,5–4,5

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Amiodaron Hameln on tarkoitettu vain kertakäyttöön. Käyttämätön liuos on hävitettävä.

Ennen käyttöä steriili konsentraatti on tarkastettava silmämääräisesti kirkkauden, hiukkasten, värinmuutosten ja pakkauksen eheyden varalta. Käytä liuosta vain, jos se on kirkasta ja pakkaus on koskematon ja vaurioitumaton.

Ennen antoa laskimoinfuusiona Amiodaron Hameln on laimennettava ohjeiden mukaisesti suositeltuun infuusionesteeseen, 5-prosenttiseen (50 mg/ml) glukoosi-infuusionesteeseen. Yhden Amiodaron Hameln -ampullin sisältö laimennettuna 250 ml:aan 5-prosenttista glukoosi-infuusionestettä sisältää 0,6 mg/ml amiodaronihydrokloridia.

Annetaan 5 mg painokiloa kohden 250 ml:ssa 5-prosenttista glukoosiliuosta 20 min – 2 h kuluessa.

Jotta liuos pysyisi stabiilina, älä käytä alle 300 mg / 500 ml pitoisuuksia äläkä lisää infuusionesteeseen muita lääkevalmisteita (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

AMIODARON HAMELN injektio/infuusiokonsentraatti, liuosta varten
50 mg/ml 10 x 3 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

C01BD01

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

28.10.2016

Yhteystiedot

BIOCODEX OY
Metsänneidonkuja 8
02130 Espoo

09 329 59100
www.biocodex.fi
info@biocodex.fi