TRASYLOL injektio-/infuusioneste, liuos 10000 KIU/ml

50 ml sisältää 500 000 KIU:ta* (= 277,8 Ph.Eur.U = n. 70 mg) aprotiniinia.

* KIU = Kallikrein Inhibitor Units

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektio-/infuusioneste, liuos.

Aprotiniini on tarkoitettu estohoidoksi vähentämään verenhukkaa ja verensiirtotarvetta aikuisille potilaille, joilla on korkea verenhukan riski ja joille käytetään sydänkeuhkokonetta sellaisen sepelvaltimon ohitusleikkauksen yhteydessä, johon ei liity muuta kardiovaskulaarikirurgiaa.

Aprotiniinia saa käyttää vain huolellisen hyötyjen ja riskien arvioinnin jälkeen sekä huomioiden, että vaihtoehtoisia hoitomuotoja on olemassa (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Aprotiniinia saavat määrätä vain erikoislääkärit, joilla on kokemusta sepelvaltimoleikkauspotilaiden hoidosta.

Annostus

Asianmukaista aprotiniinille spesifistä IgG-vasta-ainetestiä voidaan harkita, jos se on käytettävissä ennen aprotiniinin antamista (ks. kohta Vasta-aiheet).

Aikuiset:

Allergisten/anafylaktisten reaktioiden riskin vuoksi kaikille potilaille annetaan ensin 1 ml:n (10 000 KIU) testiannos laskimoon vähintään 10 minuuttia ennen varsinaista annosta. Mikäli yliherkkyysoireita ei ole ilmaantunut 1 ml:n testiannoksen jälkeen, voidaan hoito aloittaa terapeuttisella annoksella. Potilaalle voi antaa H₁- tai H₂-salpaajaa 15 minuuttia ennen aprotiniinin testiannosta. Välineet ja lääkkeet mahdollisten anafylaktisten tai allergisten reaktioiden ensiapua varten on kuitenkin aina pidettävä esillä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Aloitusannoksena annetaan 1 - 2 milj. KIU:ta hitaana injektiona tai infuusiona laskimoon 20 - 30 minuutin kuluessa anestesian antamisen jälkeen, ennen sternotomiaa. Toinen 1 - 2 milj. KIU:n annos lisätään suoraan sydänkeuhkokoneen esitäytössä käytettyyn nesteeseen. Jotta vältyttäisiin aprotiniinin ja hepariinin yhteensopimattomuuksilta, on kumpikin lääke lisättävä esitäyttönesteeseen erikseen sydänkeuhkokoneen resirkulaation aikana riittävän sekoittumisen ja laimenemisen varmistamiseksi. Aloitusannoksen jälkeen valmistetta annetaan jatkuvana infuusiona nopeudella 250 000 - 500 000 KIU/tunti leikkauksen päättymiseen saakka.

Yleisesti ottaen yhdellä hoitokerralla annettavan aprotiniinin kokonaisannoksen ei pidä ylittää 7 milj. KIU:ta.

Pediatriset potilaat:

Aprotiniinin turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu.

Munuaisten vajaatoimintapotilaat:

Saatavissa olevan kliinisen kokemuksen perusteella potilaille, joiden munuaistoiminta on heikentynyt, ei tarvita erityisiä annosmuutoksia.

Maksan vajaatoimintapotilaat:

Tietoja annossuosituksista potilaille, joilla on maksan vajaatoiminta, ei ole saatavilla.

Iäkkäät potilaat:

Kliininen kokemus ei ole osoittanut eroja iäkkäiden potilaiden vasteissa.

Antotapa

Aprotiniini on annettava keskuslaskimokatetrin kautta. Muita lääkkeitä ei saa antaa saman katetrin kautta. Mikäli käytetään katetria, jossa on useampi kanava, erillistä katetria ei tarvita.

Aprotiniini on annettava vain makuuasennossa olevalle potilaalle ja se on annettava hitaasti (antonopeus enintään 5‑10 ml/min) injektiona tai lyhytkestoisena infuusiona laskimoon.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Aprotiniinille spesifisessä IgG-vasta-ainetestissä positiivisen tuloksen saaneilla potilailla anafylaktisen reaktion vaara on suurentunut aprotiniinihoidon yhteydessä. Siksi aprotiniinin antaminen tällaisille potilaille on vasta-aiheista.

Jos aprotiniinille spesifisen IgG-vasta-ainetestin tekeminen ennen hoitoa ei ole mahdollista, aprotiniinin antaminen potilaille, joilla epäillään aiempaa altistusta (mukaan lukien fibriinikudosliimavalmisteet) viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, on vasta-aiheista.

Aprotiniinia ei saa käyttää silloin, kun sepelvaltimon ohitusleikkaukseen yhdistyy muuta kardiovaskulaarikirurgiaa, sillä aprotiniinin hyöty-haittasuhdetta muun kardiovaskulaarikirurgian yhteydessä ei ole osoitettu.

Antikoagulaation laboratorioseuranta sydänkeuhkokoneen käytön aikana

Aprotiniini ei vähennä hepariinin tarvetta, ja riittävä antikoagulaatio hepariinilla on turvattava aprotiniinihoidon aikana. Partiaalinen tromboplastiiniaika (PTT) ja aktivoitu partiaalinen tromboplastiiniaika (APTT) ovat samankaltaisia ja muuttuvat mittaamattomiksi suurilla hepariiniannoksilla. Siksi APTT- ja PTT-arvoja ei pidä käyttää hepariinilla tapahtuvan antikoagulaation seurantaan potilailla, joilla käytetään sydänkeuhkokonetta.

Potilailla, joilla käytetään sydänkeuhkokonetta aprotiniinihoidon yhteydessä, suositellaan riittävän antikoagulaation ylläpitämiseen yhtä seuraavista menetelmistä:

1. Yksilöllistä hepariini- ja protamiinihoitoa on harkittava leikkauksen jälkeisten hyytymishäiriöiden ja verenvuotokomplikaatioiden vähentämiseksi sydänkirurgiassa, jossa käytetään sydänkeuhkokonetta. Yksilöllinen hepariinihoito tai annoksen sovittaminen perustuu tietokonepohjaisiin hepariinin annostelujärjestelmiin, anti-Xa-mittauksiin tai veren hepariinimittauksiin aktivoidun hyytymisajan (ACT) lisäksi. Aprotiniini ei vaikuta anti-Xa-mittauksiin ja veren hepariinimittauksiin, ja ne on tehtävä testin valmistajan ohjeiden mukaisesti.
2. Koska yksilöllisiä hepariinin annosteluohjelmia ei ole, on suositeltavaa, että ACT-testit tehdään säännöllisin väliajoin laitoksen protokollien mukaisesti ja hepariiniannokset on annettava sen mukaisesti. Tarvittava ACT-tavoitetaso riippuu käytetystä aktivaattorityypistä ja laitteistosta. Aprotiniinilla hoidetuilla potilailla on odotettavissa kaoliini- ja seliitti-ACT:n kohoamista leikkauksen aikana ja leikkauksen jälkeisinä tunteina. Aprotiniinia saavilla potilailla, joilla käytetään sydänkeuhkokonetta, ACT:n minimiarvoksi suositellaan vähintään 750 sekuntia, kun käytetään seliittiä, tai 480 sekuntia, kun käytetään kaoliinia antikoagulaation ylläpitämiseksi hemodiluution ja hypotermian vaikutuksista riippumatta. ACT-testit, joissa käytetään aktivaattoreiden sekoitusta, on tehtävä testin valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Protamiinin hallinta

Koska aprotiniini ei vaikuta protamiinitestiin, aprotiniinilla hoidetuilla potilailla on sydänkeuhkokoneen käytön päätyttyä hepariinin neutralointi protamiinilla suoritettava testin valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Verisuonisiirrännäisen säilytys

Aprotiniini-infuusiolinjan kautta otettua verta ei pidä käyttää verisuonisiirrännäisen säilyttämiseen.

Uudelleenaltistus aprotiniinille

Aprotiniinin antaminen vaatii huolellisen riski-hyötyanalyysin etenkin annettaessa valmistetta sellaisille potilaille, jotka ovat aikaisemmin saaneet aprotiniinia (mukaan lukien aprotiniinia sisältävät fibriiniliimat), sillä allerginen reaktio on mahdollinen (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Haittavaikutukset). Vaikka useimmat anafylaksiatapaukset ilmaantuivat 12 kuukauden kuluessa tapahtuneen uudelleenaltistuksen yhteydessä, anafylaksiaa on ilmennyt yksittäisinä tapauksina myös yli 12 kuukauden kuluttua tapahtuneen uudelleenaltistuksen yhteydessä.

Välineet ja lääkkeet mahdollisten anafylaktisten tai allergisten reaktioiden ensiapua varten on aina pidettävä esillä aprotiniinihoidon aikana.

Mahdollisten allergisten reaktioiden arviointi

Kaikille aprotiniinihoitoa saaneille potilaille annetaan aluksi testiannos allergisten reaktioiden mahdollisuuden arvioimiseksi (ks. kohta Annostus ja antotapa). Aprotiniinin testiannoksen saa antaa vain kun tilat ja välineet akuutin anafylaktisen reaktion hoitamiseksi ovat välittömästi saatavilla.

Munuaisten vajaatoiminta

Aikaisempien havainnoivien tutkimusten tulokset osoittavat, että aprotiniini saattaa laukaista munuaisten vajaatoiminnan etenkin potilailla, joilla on jo aiemmin ilmennyt munuaisten vajaatoimintaa. Sepelvaltimon ohitusleikkauksessa (CABG) olleilla potilailla tehtyjen kaikkien lumelääkekontrolloitujen tutkimusten yhteisanalyysissa seerumin kreatiniiniarvojen havaittiin nousseen aprotiniinihoitoa saaneilla potilailla > 0,5 mg/dl lähtöarvoja suuremmaksi (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Aprotiniinilla hoidetuilla potilailla, joille käytetään sydänkeuhkokonetta ja joilla on syvä hypoterminen verenkierron pysäytys rinta-aortan leikkauksen aikana, on raportoitu munuaisten vajaatoiminnan ja kuolleisuuden lisääntymistä ikävakioituihin historiallisiin kontrolleihin verrattuna. Sen vuoksi riskejä ja hyötyjä kehotetaan punnitsemaan tarkoin ennen kuin aprotiniinia annetaan potilaille, joilla on ennestään munuaisten vajaatoimintaa tai joilla on sen riskitekijöitä (kuten samanaikainen aminoglykosidihoito).

Kuolleisuus

Satunnaistetuista kliinisistä tutkimuksista saatuja kuolleisuutta koskevia tietoja on kohdassa Farmakodynamiikka

Aprotiniinin ja lisääntyneen kuolleisuuden yhteydestä on raportoitu joissakin satunnaistamattomissa tarkkailututkimuksissa (esim. Mangano 2007, Schneeweiss 2008, Olenchock 2008, Shaw 2008), kun taas muissa satunnaistamattomissa tutkimuksissa ei ole raportoitu tällaisesta yhteydestä (esim. Karkouti 2006, Mangano 2006, Coleman 2007, Pagano 2008, Ngaage 2008, Karkouti 2009). Näissä tutkimuksissa aprotiniinia annettiin yleensä potilaille, joilla oli useampia lisääntyneen kuolleisuuden riskitekijöitä ennen leikkausta kuin muiden hoitoryhmien potilailla.

Useimmissa tutkimuksissa ei huomioitu riittävästi näitä riskitekijöiden eroja lähtötasolla, ja näiden riskitekijöiden vaikutusta tuloksiin ei tunneta. Siksi näitä tarkkailututkimuksia voidaan tulkita vain rajoitetusti, ja aprotiniinin käytön ja kuolleisuuden lisääntymisen yhteyttä ei voida varmistaa eikä kumota. Tämän vuoksi aprotiniinia saa käyttää ainoastaan hyväksynnän mukaisesti pelkässä sepelvaltimon ohitusleikkauksessa, kun mahdollisia riskejä ja hyötyjä on harkittu huolellisesti.

Fergussonin kollegoineen vuonna 2008 julkaisemassa raportissa analysoitiin satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen (Blood Conservation Using Antifibrinolytics in a Randomized Trial (BART)) tietoja, ja siinä raportoitiin suurempi kuolleisuusluku aprotiniinilla hoidetuilla potilailla verrattuna traneksaamihapolla tai aminokapronihapolla hoidettuihin potilaisiin. Johtuen kuitenkin useista metodologisista puutteista varmaa johtopäätöstä kardiovaskulaarisista riskeistä ei voida tehdä BART-tutkimuksen tuloksiin perustuen.

Valmiste estää annoksesta riippuen trombolyyttisten aineiden, kuten streptokinaasin, urokinaasin ja alteplaasin (r-tPA), vaikutusta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä hyytymiseen potilailla, jotka saavat aktiivisia trombolyyttisiä aineita, joiden tiedetään olevan aprotiniinin kohdeaineita.

Aprotiniini voi aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa, erityisesti jos potilailla on aikaisemmin ollut munuaisten vajaatoimintaa. Lääkkeet, jotka ovat voimakkaasti nefrotoksisia (kuten aminoglykosidit ja reniini-angiotensiini-aldosteroni -järjestelmän estäjät), ovat munuaisten vajaatoiminnan riskitekijä. Munuaisten turvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota, kun potilaita altistetaan sekä aprotiniinille että muille lääkkeille, jotka voivat aiheuttaa munuaisten toimintahäiriöitä.

Raskaus

Raskaana olevilla naisilla ei ole suoritettu asianmukaisia, kontrolloituja tutkimuksia. Eläinkokeet eivät kuitenkaan ole antaneet viitteitä aprotiniinin teratogeenisista tai muista sikiötoksisista vaikutuksista.

Raskauden aikana aprotiniinia saa käyttää vain, jos hoidosta mahdollisesti saatava hyöty arvioidaan mahdollista riskiä suuremmaksi. Mahdollisia haittoja ja hyötyjä arvioitaessa on myös huomioitava vakavista haittavaikutuksista (esim. anafylaktinen reaktio, sydämenpysähdys) sekä niiden hoitoon käytettävistä lääkkeistä mahdollisesti sikiölle aiheutuvia haittoja.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö aprotiniini ihmisen rintamaitoon. Koska aprotiniinilla ei kuitenkaan ole hyötyosuutta suun kautta annosteltaessa, maidon sisältämällä lääkkeellä ei odoteta olevan systeemisiä vaikutuksia imetettävään lapseen.

Hedelmällisyys

Riittäviä ja hyvin kontrolloituja tutkimuksia vaikutuksesta miesten tai naisten hedelmällisyyteen ei ole olemassa.

Ei merkityksellinen.

Yhteenveto turvallisuudesta

Aprotiniinin turvallisuutta on arvioitu yli neljässäkymmenessäviidessä vaiheen II ja III tutkimuksessa, joihin on osallistunut yli 3800 aprotiniinille altistunutta potilasta. Kaiken kaikkiaan, noin 11 % aprotiniinilla hoidetuista potilaista sai haittavaikutuksia. Vakavin haittavaikutus oli sydäninfarkti. Aprotiniinin turvallisuutta on seurattu NAPaR-tutkimuksessa helmikuun 2016 ja marraskuun 2020 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistuneilla 6682 potilaalla haittavaikutusten esiintyvyys oli 1,1 %.Haittavaikutusten tulkinnassa on otettava huomioon tehty kirurginen toimenpide.

Yhteenveto haittavaikutuksista taulukon muodossa

Kaikkiin aprotiniinilla tehtyihin plasebokontrolloituihin tutkimuksiin ja NAPaR-tutkimukseen perustuvat haittavaikutukset, jotka on luokiteltu CIOMS III -yleisyysluokkiin (aprotiniini n = 3817 ja plasebo n = 2682, tilanne huhtikuussa 2005), on lueteltu alla olevassa taulukossa:

Yleisyys on määritetty seuraavalla tavalla:

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)
Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)
Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)
Hyvin harvinainen (< 1/10 000)
Tuntematon: koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin

* Valmisteen markkinoille tulon jälkeen raportoidut haittavaikutukset on merkittylihavoidulla kursiivilla.

Kuvaus valituista haittavaikutuksista

Allergisia/anafylaktisia reaktioita esiintyy harvoin sellaisilla potilailla, jotka saavat ensimmäistä kertaa aprotiniinia. Yliherkkyys-/anafylaktisten reaktioiden esiintyvyys sellaisilla potilailla, jotka ovat aikaisemmin saaneet aprotiniinia, voi olla jopa 5 % luokkaa. Retrospektiivinen tarkastelu on osoittanut, että yliherkkyys-/anafylaktisten reaktioiden esiintyvyys lisääntyy, jos aprotiniinia annetaan uudelleen 6 kuukauden kuluessa ensimmäisestä annosta (esiintyvyys on 5,0 %, jos aprotiniinia annetaan uudelleen 6 kuukauden kuluessa ja 0,9 %, kun annostelu tapahtuu yli 6 kuukauden kuluttua). Retrospektiivisen tarkastelun tulokset viittaavat siihen, että vakavien, aprotiniinin aiheuttamien yliherkkyysreaktioiden esiintyvyys kasvaa, jos potilas altistuu aprotiniinille useammin kuin kahdesti kuuden kuukauden kuluessa. Vaikka aprotiniinia olisi siedetty toisellakin antokerralla, seuraavan antokerran seurauksena voi silti olla vakava yliherkkyysreaktio tai anafylaktinen sokki, joka hyvin harvoin voi olla kuolemaan johtava.

Allergisten/anafylaktisten reaktioiden oireisiin voi kuulua:

Hengityselimet: astma (bronkospasmi)

Sydän ja verisuonet: hypotensio

Iho ja apuelimet: kutina, ihottuma, nokkosihottuma

Ruoansulatuselimistö: pahoinvointi

Jos allergisia oireita esiintyy injektion tai infuusion aikana, on valmisteen anto lopetettava välittömästi. Tavanomaiset hätätoimenpiteet voivat olla tarpeen eli adrenaliinin/epinefriinin anto, nestehoito ja kortikosteroidien anto.

Sydän ja verisuonet

Kun tulokset plasebokontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista yhdistettiin, todettiin, että tutkijan ilmoittamien sydäninfarktien esiintyvyys oli aprotiniinilla hoidetuilla potilailla 5,8 % ja plaseboryhmässä 4,8 % ryhmien välisen eron ollessa 0,98 % (aprotiniini n = 3 817 ja plasebo n = 2 682; status huhtikuussa 2005).

Joissakin tutkimuksissa havaittiin sydäninfarktien lisääntymistä leikkausten aikana aprotiniinia saaneilla potilailla, kun taas toisissa tutkimuksissa sydäninfarktien esiintyvyys oli alhaisempi kuin plaseboryhmissä.

Kuolleisuus

Aprotiniinin käyttöön liittyvän kuolleisuuden riski, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 Fimea

Spesifistä vasta-ainetta ei ole.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Antifibrinolyytti, proteinaasin estäjä, ATC-koodi: B02AB01.

Aprotiniini on laajavaikutteinen proteinaasin estäjä, jolla on antifibrinolyyttisiä ominaisuuksia. Aprotiniini estää mm. trypsiinin, plasmiinin sekä plasman ja kudosten kallikreiinin toimintaa muodostamalla reversiibelin kompleksin niiden kanssa. Tätä kautta lääkeaine estää fibrinolyysiä.

Se estää myös koagulaation aktivoitumista pintakontaktin kautta, joka käynnistää koagulaation sekä edistää fibrinolyysiä.

Aprotiniini on emäksinen polypeptidi, jonka molekyylipaino on noin 6 500. Se koostuu 58 aminohapon ketjusta. Aineen isoelektrinen piste on noin pH 10. Yksi KIE (kallikreiini-inaktivaattoriyksikkö) vastaa 0,14 mikrogrammaa kiteistä ainetta. Trasylol on biologisesti standardoitu.

Maailmanlaajuisesta sepelvaltimon ohitusleikkauksessa (CABG) olleilla potilailla tehtyjen lumelääketutkimusten poolista saadut tiedot osoittivat, että seerumin kreatiniinipitoisuuden nousun (yli 0,5 mg/dl hoitoa edeltävään pitoisuuteen nähden) esiintyvyys oli tilastollisesti yleisempää normaalin aprotiniiniannoksen saaneessa ryhmässä (9,0 %, 185/2 047) verrattuna lumelääkeryhmään (6,6 %, 129/1 957), jolloin kerroinsuhde (odds ratio) on 1,41 (1,12 ‑ 1,79). Suurimmassa osassa näistä tapauksista leikkauksenjälkeinen munuaisten vajaatoiminta ei ollut vakavaa ja se korjautui. Seerumin kreatiniinipitoisuuden nousu yli 2,0 mg/dl hoitoa edeltävään pitoisuuteen nähden on esiintyvyydeltään samankaltainen sekä normaalin aprotiniiniannoksen saaneessa ryhmässä (1,1 %) että lumelääkettä saaneessa ryhmässä (0,8 %), jolloin kerroinsuhde (odds ratio) on 1,16 (0,73 - 1,85) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Seuraavassa taulukossa on yhteenveto satunnaistettujen kliinisten tutkimusten poolissa sairaalakuolleisuutta koskevista tuloksista:

Pohjoismainen aprotiniinipotilasrekisteri (Nordic Aprotinin Patient Registry, NAPaR), joka on monikeskuksinen, ei-interventionaalinen aktiivinen myyntiluvan myöntämisen jälkeinen seurantatutkimus, pyrki muun muassa mittaamaan turvallisuustulosten esiintyvyyttä. Aprotiniinilla hoidettiin 1 384 potilaan alaryhmää, joille tehtiin sepelvaltimoiden ohitusleikkaus (iCABG). Sairaalakuolleisuus oli 1,3 % (95 % CI: 0,73 %, 1,96 %). Sydäninfarktin esiintyvyys oli 0,9 % (95 % CI: 0,39 %, 1,39 %) ja tromboembolisten tapahtumien (TEE) esiintyvyys oli 2,5 % (95 % CI: 1,63 %, 3,28 %). Munuaisten toimintahäiriöiden (leikkauksen jälkeinen kreatiniinipitoisuuden nousu > 0,5 mg/dl) esiintyvyys oli 2,7 % (95 % CI: 1,82 %, 3,55 %) ja munuaisten vajaatoiminnan (leikkauksen jälkeinen seerumin kreatiniinipitoisuuden nousu > 2,0 mg/dl) esiintyvyys oli 0,15 % (95 % CI: 0,02 %, 0,54 %). Toimenpidettä seuraavien 24 tunnin aikana 1,3 %:lle (95 % CI: 0,73 %, 1,96 %) potilaista tehtiin verenvuodon vuoksi uusintatutkimus. Verrattaessa kirjallisuudesta saatuihin historiallisiin kontrolleihin NAPaR-tutkimuksen tulokset olivat pääosin aprotiniinin tunnetun turvallisuusprofiilin mukaisia hyväksytyssä käyttöaiheessa.

Laskimoruiskeen jälkeen aprotiniini jakautuu nopeasti koko ekstrasellulaaritilaan, mikä johtaa alussa aprotiniinipitoisuuden alenemiseen plasmassa puoliintumisajan ollessa 0,3‑0,7 tuntia. Myöhemmässä, terminaalisessa eliminaatiovaiheessa (yli 5 tuntia annoksen jälkeen) puoliintumisaika on noin 5‑10 h.

Todennäköisesti istukka ei ole täysin aprotiniinia läpäisemätön, mutta läpäisy näyttää tapahtuvan erittäin hitaasti.

Metabolia, eliminaatio ja erittyminen

Aprotiniini metaboloituu munuaisissa pilkkoutumalla lyhyemmiksi peptideiksi tai aminohapoiksi lysosomeissa olevien entsyymien vaikutuksesta. Ihmisellä alle 5 % annoksesta erittyy muuttumattomana aprotiniinina virtsaan. ¹³¹I-aprotiniini-injektion jälkeen terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä 25‑40 % radioaktiivisesti merkitystä aineesta erittyi 48 tunnin kuluessa inaktiivisina metaboliitteina virtsaan. Näillä metaboliiteilla ei ollut entsyymejä estävää vaikutusta.

Farmakokineettisiä tutkimuksia ei ole tehty terminaalista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Tutkimukset potilailla, joiden munuaistoiminta oli heikentynyt, eivät tuoneet esille kliinisesti merkittäviä farmakokineettisiä muutoksia tai ilmeisiä haittavaikutuksia; tulokset eivät anna aihetta annosmuutoksiin.

Akuutti toksisuus

Rotilla, marsuilla, kaneilla ja koirilla suuret (yli 150 000 KIU/kg) annokset aiheuttivat nopeasti ohimenevää voimakkuudeltaan vaihtelevaa verenpaineen laskua.

Lisääntymistoksisuus

Rotilla tehdyissä tutkimuksissa, joissa käytettiin i.v.-annoksia annokseen 80 000 KIU/kg/vrk saakka, ei havaittu emolle toksisia tai alkio- tai sikiötoksisia vaikutuksia. Vuorokausiannokset 100 000 KIU/kg saakka eivät häirinneet jälkeläisten kasvua ja kehitystä. Annokset 200 000 KIU/kg/vrk eivät vaikuttaneet teratogeenisesti. Kaneilla laskimoon annetut vuorokausiannokset 100 000 KIU/kg eivät antaneet viitteitä emolle toksisista, alkio- tai sikiötoksisista tai teratogeenisista vaikutuksista.

Mutageenisuus

Aprotiniinilla ei ole todettu olevan mutageenisia vaikutuksia salmonellassa/mikrosomissa ja B. subtilis DNA-vauriotestissä.

Injektionesteisiin käytettävä vesi, natriumkloridi

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden kuin kohdassa Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet mainittujen lääkevalmisteiden kanssa.

3 vuotta.

Säilytä alle 25 °C. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

TRASYLOL injektio-/infuusioneste, liuos
10000 KIU/ml (L:ei) 50 ml (130,01 €)

PF-selosteen tieto

Väritön lasipullo (lasityyppi I), kumitulppa (bromobutyyli), pahvilaatikossa. 1 pullo, 50 ml, sisältää 500 000 KIU.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas ja väritön liuos.

Parenteraaliset lääkkeet on aina tarkastettava silmämääräisesti mahdollisten hiukkasten tai värimuutosten varalta ennen lääkkeen antoa. Mahdollisesti yli jäänyttä liuosta ei saa säilyttää myöhempää käyttöä varten.

Trasylol on yhteensopiva 20 % glukoosiliuoksen, hydroksietyylitärkkelysliuoksen ja Ringerin laktaattiliuoksen kanssa. Sekoitetun liuoksen kemiallisen ja fysikaalisen stabiiliuden on osoitettu kestävän enintään 6 tuntia 25 °C:n lämpötilassa.

Mikrobiologiselta kannalta valmiste on käytettävä välittömästi, jos valmistus ei tapahdu kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa. Jos valmistetta ei käytetä välittömästi, käytönaikainen säilytys ja olosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

TRASYLOL injektio-/infuusioneste, liuos
10000 KIU/ml 50 ml

• Ei korvausta.

B02AB01

25.03.2024