PERATSIN DEKANOAATTI injektioneste, liuos 108 mg/ml

Perfenatsiinidekanoaatti 108 mg/ml

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: propyyliparahydroksibentsoaatti ja seesamiöljy.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, liuos.

Skitsofrenia ja pitkäkestoiset psykoosit.

Annostus

Hoito aloitetaan perfenatsiinitableteilla. Ylläpitohoidossa voidaan siirtyä Peratsin dekanoaattiin, jolla pyritään pienimpään tehokkaaseen annokseen.

Annostus on yksilöllinen. Tavanomainen kerta-annos on 0,5–2 ml (54–216 mg), joka annetaan syvälle lihakseen 2–4 viikon välein.

Antotapa

Peratsin dekanoaattia ei saa antaa laskimoon. Injektioneulan ja -ruiskun on oltava kuivia, sillä kosteus voi samentaa liuoksen.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• Feokromosytooma
• Luuytimen toiminnanhäiriöt
• Aivovaurio
• Voimakkaasti alentunut tajunnan taso.

Potilasta on syytä varoittaa injektion antamisen jälkeen mahdollisesti ilmaantuvista ekstrapyramidaalioireista.

Neuroleptit saattavat pidentää QT-aikaa annosriippuvaisesti. Kääntyvien kärkien takykardia ‑tapauksia ja äkkikuolemia on ilmoitettu (ks. myös kohta Haittavaikutukset). Varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa potilaita, joilla on merkittävä bradykardia, synnynnäinen tai suvussa esiintynyt pitkä QT ‑syndrooma tai muu samanaikainen lääkitys, jonka tiedetään pidentävän QT-aikaa (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset). Elektrolyyttihäiriöt (hypokalemia ja hypomagnesemia) lisäävät pahanlaatuisten rytmihäiriöiden vaaraa ja ne tulisi korjata ennen fentiatsiinihoidon aloitusta ja myös hoidon aikana (ks. myös kohdat Yhteisvaikutukset, Haittavaikutukset ja Yliannostus).

Hoidettaessa sydänsairaita, maksan tai keuhkojen vajaatoimintaa sairastavia, diabeetikkoja, iäkkäitä potilaita tai epileptikkoja, on noudatettava huomattavaa varovaisuutta ja pyrittävä pienimpään tehokkaaseen annokseen.

Laskimotukoksia (VTE) on raportoitu antipsykoottisten lääkkeiden käytön yhteydessä. Koska antipsykooteilla hoidettavilla potilailla usein on hankittuja laskimotukoksille altistavia riskitekijöitä, kaikki mahdolliset riskitekijät on tunnistettava ennen Peratsin-hoidon aloittamista sekä hoidon aikana ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet on suoritettava.

Muiden psykoosilääkkeiden samanaikaista käyttöä on vältettävä.

Jollekin muulle antipsykootille yliherkän potilaan hoidossa on ensiannoksen jälkeiseen tarkkailuun kiinnitettävä ristiallergiavaaran vuoksi erityistä huomiota.

Perfenatsiini voi olla haitallinen antikolinergiselle vaikutukselle herkille potilaille, kuten iäkkäille potilaille ja ahdaskulmaglaukoomaa tai eturauhasen liikakasvua sairastaville, sekä parkinsonismipotilaille.

Perfenatsiinihoito on syytä lopettaa vähitellen.

Randomisoitujen, lumekontrolloitujen kliinisten tutkimusten mukaan aivoverenkiertonhäiriöiden vaara suurenee kolminkertaiseksi niillä dementiapotilailla, joilla on käytössä atyyppinen psykoosilääke. Tämän mekanismia ei tiedetä. Lisääntynyttä riskiä ei voi poissulkea muidenkaan psyykoosilääkkeiden käytön yhteydessä tai muilla potilasryhmillä. Perfenatsiinia tulee käyttää varoen niillä potilailla, joilla on aivohalvauksen riski.

Lisääntynyt kuolleisuus iäkkäillä dementiaa sairastavilla henkilöillä

Tulokset kahdesta suuresta seurantatutkimuksesta osoittivat, että antipsykooteilla hoidettavilla iäkkäillä, dementiaa sairastavilla henkilöillä on hieman kohonnut kuolleisuusriski verrattuna niihin, joita ei hoideta. Tiedot eivät ole riittäviä riskin suuruuden tarkkaan arviointiin ja syy kohonneeseen riskiin on tuntematon.

Peratsinia ei ole hyväksytty dementiaan liittyvien käytöshäiriöiden hoitoon.

Valmisteen säilöntäaineena käytetty propyyliparahydroksibentsoaatti voi aiheuttaa allergisia reaktioita (mahdollisesti viivästyneitä) ja poikkeustapauksissa bronkospasmia sekä lisätä vastasyntyneen keltaisuuden riskiä. Valmisteen sisältämä seesamiöljy voi aiheuttaa harvinaisena vakavia allergisia reaktioita.

Perfenatsiini voimistaa muiden aineiden, esimerkiksi alkoholin, anksiolyyttien, antidepressiivien, unilääkkeiden ja antihistamiinien keskushermostoa lamaavaa vaikutusta.

Perfenatsiinia saaville potilaille adrenaliini saattaa aiheuttaa käänteisreaktiona verenpaineen laskua. Perfenatsiini voi heikentää guanetidiinin, metyylidopan ja klonidiinin verenpainetta laskevaa vaikutusta.

Yhteiskäyttöä muiden QT -aikaa pidentävien sekä elektrolyyttihäiriöitä aiheuttavien lääkkeiden kanssa tulee välttää.

Perfenatsiini voimistaa muiden antikolinergisten aineiden vaikutuksia ja voi mahan ja suolen tyhjenemistä hidastaessaan vaikuttaa muiden aineiden imeytymiseen.

Perfenatsiini ja muut sytokromi P2D6:n kautta metaboloituvat aineet voivat estää toistensa metaboliaa. CYP2D6:n kautta metaboloituvat ja yhteisvaikutuksille herkkiä ovat mm. tioridatsiini, tsuklopentiksoli, haloperidoli, risperidoni, amitriptyliini, imipramiini, klomipramiini, nortriptyliini, mianseriini, paroksetiini, fluoksetiini, fluvoksamiini, sertraliini, venlafaksiini, dekstrometorfaani, kodeiini, tramadoli, enkainidi, flekainidi, propafenoni, meksiletiini, alprenololi, metoprololi, propranololi, timololi, fenytoiini ja klorokiini.

Lisäksi kinidiini, valproaatti ja simetidiini voivat estää perfenatsiinin metaboliaa. Disulfiraami, karbamatsepiini, fenobarbitaali, omepratsoli sekä tupakointi voivat nopeuttaa perfenatsiinin eliminaatiota ja alentaa sen pitoisuutta plasmassa.

Perfenatsiini läpäisee istukan ja erittyy ihmisen rintamaitoon. Rintamaidosta imeväiseen tuleva perfenatsiinimäärä on niin pieni, ettei sillä ole farmakologista vaikutusta. Ihmisillä perfenatsiinin ei tiedetä olevan teratogeeninen. Psykoosilääkkeille (myös Peratsin dekanoaatti) kolmannen raskauskolmanneksen aikana altistuneilla vastasyntyneillä on ekstrapyramidaali- ja lääkevieroitusoireiden riski. Oireiden vaikeusaste ja kesto synnytyksen jälkeen voi vaihdella. Näitä vastasyntyneillä esiintyviä oireita voivat olla agitaatio, hypertonia, hypotonia, vapina, uneliaisuus, hengitysvaikeus tai syömishäiriöt. Siksi vastasyntyneiden vointia pitää seurata huolellisesti. Raskauden aikainen käyttö tulee kuitenkin kysymykseen tapauksissa, joissa selvät indikaatiot ovat olemassa.

Perfenatsiini aiheuttaa sedaatiota ja motorisen suorituskyvyn heikkenemistä. Erityisesti ensimmäisten hoitoviikkojen aikana perfenatsiinia saavien potilaiden kyky ajaa moottoriajoneuvoa ja suoriutua erityistä tarkkuutta vaativista tehtävistä on heikentynyt. Hoidon jatkuessa sedatoivaa vaikutusta kohtaan kuitenkin kehittyy toleranssia. Lisäksi antikolinergisestä vaikutuksesta johtuva näöntarkkuuden heikkeneminen voi heikentää ajokykyä.

Koska perfenatsiinidekanoaatti imeytyy hitaasti ja tasaisesti lihaksesta, äkillisesti tai pian injektion antamisen jälkeen nouseviin pitoisuuksiin liittyviä haittoja ei juuri ilmene. Perfenatsiinidekanoaatin haittavaikutusten kirjo on sama kuin perfenatsiinin.

Ekstrapyramidaalioireiden akuuttivaiheen hoidossa voidaan käyttää diatsepaamia, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:
Hyvin yleinen (≥ 1/10)
Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)
Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)
Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)
Hyvin harvinainen (< 1/10 000)
Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Antipsykoottisten lääkkeiden käytön yhteydessä on raportoitu laskimoperäisiä tromboembolioita, keuhkoembolia ja syvä laskimotukos mukaan lukien – näiden yleisyys on tuntematon.

Propyyliparahydroksibentsoaatin mahdollisesti aiheuttamat haitat ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Perfenatsiinin hengenvaarallinen kerta-annos aikuiselle on noin 800 mg. Perfenatsiinin yliannostuksen oireina ovat huomattavan vaikeat ekstrapyramidaalioireet, keskushermoston lama ja vähäisemmässä määrin muut yllä mainitut haitat.

Hoito on oireenmukainen. Elektrolyytti- ja happo-emästasapainon häiriöt on hoidettava aktiivisesti. Kouristuksiin annetaan diatsepaamia (10–20 mg i.v.), ekstrapyramidaalioireisiin biperideeniä (2–5 mg i.m. tai hitaasti i.v.) ja hypotensioon dopamiinia tai noradrenaliinia. Adrenaliinia ei saa käyttää. Hemodialyysistä ja hemoperfuusiosta ei ole hyötyä.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Piperatsiinirungon sisältävät fentiatsiinit, ATC-luokka: N05AB03.

Perfenatsiini on fentiatsiinin piperatsiinijohdos. Se salpaa dopamiinin D₂-reseptoreita ja ilmeisesti tähän perustuen vaikuttaa antipsykoottisesti ja aiheuttaa spontaanin aktiivisuuden ja aggressiivisuuden vähenemistä sekä emotionaalista välinpitämättömyyttä. Perfenatsiinilla on myös antiemeettinen, anksiolyyttinen ja kohtalainen epäspesifinen sedatiivinen vaikutus. Lisäksi se salpaa D₁-, H₁-, α₁-, muskariini- ja serotoniinireseptoreita.

Perfenatsiinidekanoaatti on perfenatsiinin esteri. Seesamiöljyyn liuotettuna se imeytyy lihaksesta verenkiertoon hitaasti, mikä mahdollistaa harvan annostelun. Sopivalla annoksella (tavallisimmin 108 mg) plasman perfenatsiinin pitoisuus pysyy hoitoalueella (2–6 nmol/l) 2–4 viikon ajan.

Perfenatsiinista on plasmassa vapaana 7–10 % ja sen jakaantumistilavuus on 20 l/kg. Plasmaan tulevat pitoisuudet riippuvat lähinnä perfenatsiinin sitoutumisesta kudoksiin. Perfenatsiini läpäisee istukan ja erittyyrintamaitoon. Se metaboloituu lähinnä inaktiivisiksi metaboliiteiksi, osin sytokromi P450 2D6-entsyymin kautta. Se erittyy virtsaan pääasiassa konjugoituneina metaboliitteina. Perfenatsiinin eliminaatiovaiheen puoliintumisaika on noin 10 tuntia, mutta dekanoaattiesterin depot-injektioita käytettäessä pitoisuuden vaihtelut riippuvat lähinnä imeytyvästä lääkkeestä eivätkä eliminaatiosta. Maksan vajaatoimintaa sairastavat, iäkkäät potilaat ja geneettisesti hitaat metaboloijat eliminoivat perfenatsiinia tavanomaista hitaammin.

Perfenatsiini on teratogeeninen rotille ja hiirille hyvin suurina annoksina. Teratogeeninen vaikutus ei ilmene rotilla, kun annos on 4–7 kertaa niin suuri kuin ihmiselle suositettu, eikä kaniineilla.

Propyyliparahydroksibentsoaatti (E216), seesamiöljy, puhdistettu

Ei oleellinen.

2 vuotta.

Säilytä alle 25 °C alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle. Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

PERATSIN DEKANOAATTI injektioneste, liuos
108 mg/ml 1 ml (17,25 €)

PF-selosteen tieto

Lasiampulli 2 ml, tyyppi I. Ampulleissa on kaksi värirengasta; ylempi on ruskea ja alempi tummansininen.

1 ml, 10 x 1 ml

Valmisteen kuvaus:

Viskoosi, kirkas keltainen liuos.

Suodatinneulan käyttöä suositellaan Peratsin dekanoaatti-injektion annostelussa. Injektioneste vedetään ruiskuun suodatinneulalla, minkä jälkeen neula tulee vaihtaa lihaksensisäistä injektiota varten.

PERATSIN DEKANOAATTI injektioneste, liuos
108 mg/ml 1 ml

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt (112), Älyllisesti kehitysvammaisilla esiintyvät käyttäytymisen häiriöt (113).
• Peruskorvaus (40 %).

N05AB03

07.06.2021