SOGROYA injektioneste, liuos, esitäytetty kynä 5 mg/1,5 ml, 10 mg/1,5 ml, 15 mg/1,5 ml

Sogroya 5 mg/1,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi ml liuosta sisältää 3,3 mg somapasitaania*
Yksi esitäytetty kynä sisältää 5 mg somapasitaania 1,5 ml:ssa liuosta

Sogroya 10 mg/1,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi ml liuosta sisältää 6,7 mg somapasitaania*
Yksi esitäytetty kynä sisältää 10 mg somapasitaania 1,5 ml:ssa liuosta

Sogroya 15 mg/1,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi ml liuosta sisältää 10 mg somapasitaania*
Yksi esitäytetty kynä sisältää 15 mg somapasitaania 1,5 ml:ssa liuosta

* Tuotettu yhdistelmä-DNA-tekniikalla Escherichia coli ‑bakteereissa, minkä jälkeen on liitetty albumiiniin sitoutuva osa.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, liuos (injektio).

Sogroya on tarkoitettu endogeenisen kasvuhormonin (GH) korvaamiseen vähintään 3 vuoden ikäisillä lapsilla, sekä nuorilla, joilla on kasvuhormonin vajauksesta johtuva kasvuhäiriö (GHD pediatrisilla potilailla), ja aikuisilla, joilla on kasvuhormonin vajaus (GHD aikuisilla).

Hoidon saa aloittaa vain kasvuhormonin vajauksen diagnosointiin ja hoitoon tarvittavan pätevyyden omaava ja perehtynyt lääkäri (kuten endokrinologi), ja hoidon on tapahduttava tällaisen lääkärin valvonnassa.

Somapasitaanihoidon saa aloittaa vain kasvuhormonin vajauksen diagnosointiin ja hoitoon tarvittavan pätevyyden omaava ja perehtynyt lääkäri (kuten endokrinologi), ja hoidon on tapahduttava tällaisen lääkärin valvonnassa.

Annostus

Taulukko 1: Annossuositus

GHD pediatrisilla potilailla
Annoksen titraus
Somapasitaaniannos voidaan säätää yksilöllisesti ja sitä voidaan muuttaa kasvunopeuden, haittavaikutusten, painon ja seerumin insuliininkaltaisen kasvutekijä I:n (IGF-I) pitoisuuksien perusteella.

Keskimääräisen IGF-I-arvon (näytteet otettu 4 päivää annostelun jälkeen) keskihajontapistemäärää (SDS) voidaan käyttää annoksen titrauksessa. Annoksen säätämisessä on pyrittävä siihen, että IGF-I:n keskimääräisen pitoisuuden SDS-arvo on viitealueella eli välillä -2 – +2 (mieluiten lähellä 0 SDS).

Jos IGF-I (SDS) on > 2, se on määritettävä uudelleen seuraavan somapasitaaniannoksen jälkeen. Jos arvo on edelleen > 2, suositellaan annoksen pienentämistä 0,04 mg/kg/viikko. Osalla potilaista saattaa olla tarpeen pienentää annosta useita kertoja.

Potilaille, joiden annosta on pienennetty, mutta jotka eivät kasva hyvin, annosta voidaan nostaa asteittain sietokyvyn mukaan suurimpaan suositeltuun viikkoannokseen 0,16 mg painokiloa kohti. Annosnostojen ei pidä ylittää 0,02 mg painokiloa kohti viikossa.

Hoidon arviointi
Tehon ja turvallisuuden arviointia on harkittava noin 6–12 kuukauden välein. Arviointiin voidaan käyttää kasvunseurannan parametreja, biokemiallisia tutkimuksia (IGF-I-, hormoni-, glukoosi- ja lipidiarvoja) ja murrosiän tilannetta. Murrosiän aikana on harkittava arviointien toteuttamista tiheämmin.

Hoito pitää lopettaa potilailla, jotka ovat saavuttaneet lopullisen pituutensa tai lähes lopullisen pituutensa eli joilla vuotuinen pituuskasvunopeus on < 2 cm vuodessa ja luustoikä > 14 vuotta tytöillä tai > 16 vuotta pojilla, mikä vastaa epifyysin kasvulevyjen sulkeutumista, ks. kohta Vasta-aiheet. Kun epifyysit ovat sulkeutuneet, potilaan kliininen tilanne on arvioitava uudelleen kasvuhormonihoidon tarpeen selvittämiseksi.

Jos kasvuhormonin vajaus jatkuu kasvun päättymisen jälkeen, kasvuhormonihoitoa on jatkettava, kunnes täysi somaattinen aikuiskehitys on saavutettu, mukaan lukien kehon rasvaton paino ja mineraalien kertyminen luustoon (annosteluohjeet, ks. aikuisille suositeltu annos taulukossa 1).

GHD aikuisilla
Annoksen titraus
Somapasitaaniannos täytyy säätää yksilöllisesti kullekin potilaalle. Annosta suositellaan suurentamaan asteittain 2–4 viikon välein 0,5–1,5 mg:n lisäyksin potilaan kliinisen vasteen ja potilaalla ilmenneiden haittavaikutusten perusteella. Enimmäisannos on 8 mg somapasitaania viikossa.

Seerumin insuliininkaltaisen kasvutekijä I:n (IGF-I) pitoisuuksia (näytteet otettu 3–4 päivää annostelun jälkeen) voidaan käyttää apuna annoksen titrauksessa. IGF-I-arvon tavoitteena olevan keskihajontapistemäärän (SDS) tulisi olla viitealueen yläpäässä, eikä se saa olla yli 2. Tavoitealueella olevat IGF‑I:n SDS-arvot saavutetaan yleensä 8 viikon sisällä annoksen titrauksesta. Osalla aikuisista GHD-potilaista pidempi annoksen titraus saattaa olla tarpeen (ks. teksti jäljempänä ja kohta Farmakodynamiikka).

Hoidon arviointi
Annoksen titrauksessa käytetään biomerkkiaineena IGF‑I:n SDS-arvoa. Tavoitteena on saavuttaa iän suhteen korjatun viitealueen yläosassa olevat IGF‑I:n SDS-arvot (IGF‑I:n SDS:n viitealueen yläosa: 0 – +2) 12 kuukauden sisällä titrauksesta. Jos tätä tavoitteena olevaa aluetta ei pystytä saavuttamaan tämän ajanjakson sisällä tai potilas ei saa toivottua kliinistä vastetta, on harkittava muita hoitovaihtoehtoja.

Somapasitaaniylläpitohoidon aikana on harkittava turvallisuuden ja tehon arviointia noin 6–12 kuukauden välein. Arviointiin voidaan käyttää biokemiallisia tutkimuksia (IGF‑I‑, glukoosi- ja lipidiarvoja), kehon koostumusta ja painoindeksiä.

GHD pediatrisilla potilailla ja aikuisilla
Siirtyminen muista kasvuhormonivalmisteista
Viikoittain käytettävästä kasvuhormonivalmisteesta somapasitaaniin siirtyville potilaille on suositeltavaa jatkaa lääkkeen antoa samana viikoittaisena annostelupäivänä.

Päivittäin käytettävästä ihmisen kasvuhormonista kerran viikossa käytettävään somapasitaaniin siirtyvän potilaan on valittava päivä, jona hän mieluiten ottaa viikoittaisen annoksen, ja pistettävä päivittäin käytettävän valmisteen viimeinen annos edellisenä päivänä (tai viimeistään 8 tuntia) ennen kerran viikossa otettavan somapasitaanin ensimmäisen annoksen pistämistä. Potilaiden on noudatettava taulukossa 1 esitettyjä annosta koskevia ohjeita.

Suun kautta otettava estrogeenihoito
Naispuolisilla potilailla, jotka saavat estrogeenia sisältävää hoitoa suun kautta, IGF-I:n pitoisuudet saattavat olla pienentyneet ja kasvuhormoniannosta on mahdollisesti muutettava hoitotavoitteen saavuttamiseksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Yli 0,16 mg/kg:n viikkoannoksia ei ole tutkittu pediatristen GHD-potilaiden hoidossa, eikä niitä suositella.

Unohtunut annos
Potilaita, joilla kerran viikossa olettava annos on jäänyt ottamatta, kehotetaan pistämään somapasitaania mahdollisimman pian, 3 vuorokauden kuluessa unohtuneesta annoksesta, ja jatkamaan sitten tavallista kerran viikossa annostelua. Unohtunut annos jätetään väliin, jos aikaa on kulunut yli 3 vuorokautta, ja seuraava annos otetaan tavallisen aikataulun mukaisena päivänä. Jos potilas unohtaa kaksi tai useampia annoksia, annostelua jatketaan tavallisen aikataulun mukaisena päivänä.

Annostuspäivän muuttaminen
Viikoittaisen pistospäivän voi vaihtaa, kunhan kahden annoksen välinen aika on vähintään 4 vuorokautta. Kerran viikossa tapahtuvaa annostelua jatketaan, kun uusi annostelupäivä on valittu.

Annosteluajankohdan joustavuus
Jos pistosta ei voida antaa tavanomaisena annostelupäivänä, kerran viikossa annettava somapasitaani voidaan pistää aikaisintaan 2 päivää ennen tavanomaista viikoittaista annostelupäivää tai viimeistään 3 päivän kuluttua tavanomaisesta viikoittaisesta annostelupäivästä, kunhan kahden annoksen välinen aika on vähintään 4 vuorokautta (96 tuntia). Valmisteen annostelua kerran viikossa voidaan jatkaa antamalla seuraava annos seuraavana tavanomaisena annostelupäivänä.

Erityispopulaatiot
Iäkkäät (vähintään 60-vuotiaat)
Yleisesti ottaen vanhemmat potilaat saattavat tarvita pienempiä somapasitaaniannoksia. Katso lisätietoja kohdasta Farmakokinetiikka.

Pediatriset potilaat
Somapasitaanin kliinisistä vaikutuksista alle 3 vuoden ikäisillä pediatrisilla potilailla, joilla on kasvuhormonin vajaus, on niukasti tietoa. Saatavissa oleva tieto on kuvattu kohdissa Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka, mutta sen perusteella ei voida antaa suosituksia annostuksesta.

Sukupuoli
Miehillä IGF‑I-herkkyys lisääntyy ajan myötä. Miesten kohdalla on siis olemassa ylihoidon riski. Naiset, etenkin naiset, jotka käyttävät suun kautta otettavaa estrogeenia, saattavat tarvita suurempia annoksia ja pidemmän titrausjakson kuin miehet, ks. kohdat Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka. Suun kautta otettavaa estrogeenia käyttävillä naispuolisilla potilailla on harkittava estrogeenin antoreitin vaihtamista (esim. siirtymistä transdermaaliseen tai vaginaaliseen antomuotoon), ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Munuaisten vajaatoiminta
Aloitusannosta ei tarvitse muuttaa potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta, saattavat tarvita pienempiä somapasitaaniannoksia, mutta koska somapasitaaniannos sovitetaan yksilöllisesti kunkin potilaan tarpeiden mukaan, annosta ei erikseen tämän takia tarvitse muuttaa, ks. kohta Farmakokinetiikka.

Maksan vajaatoiminta
Aloitusannosta ei tarvitse muuttaa potilailla, joilla on maksan vajaatoimintaa. Potilaat, joilla on keskivaikea maksan vajaatoiminta, saattavat tarvita suurempia somapasitaaniannoksia, mutta koska somapasitaaniannos sovitetaan yksilöllisesti kunkin potilaan tarpeiden mukaan, annosta ei erikseen tämän takia tarvitse muuttaa. Tietoja somapasitaanin käytöstä potilaille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta, ei ole saatavilla. Hoidettaessa tällaisia potilaita somapasitaanilla on noudatettava varovaisuutta, ks. kohta Farmakokinetiikka.

Antotapa

Somapasitaani annetaan kerran viikossa mihin aikaan päivästä tahansa.

Somapasitaani pistetään ihon alle vatsaan, reiteen, pakaraan tai olkavarteen annosta muuttamatta.

Pistoskohtaa on vaihdettava joka viikko paikallisen lipoatrofian ehkäisemiseksi.

Sogroya 5 mg/1,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
Sogroya 5 mg/1,5 ml (3,3 mg/ml) -kynästä saa 0,025 mg (0,0075 ml) – 2 mg (0,6 ml) annoksia 0,025 mg:n tarkkuudella.

Sogroya 10 mg/1,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
Sogroya 10 mg/1,5 ml (6,7 mg/ml) -kynästä saa 0,05 mg (0,0075 ml) – 4 mg (0,6 ml) annoksia 0,05 mg:n tarkkuudella.

Sogroya 15 mg/1,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
Sogroya 15 mg/1,5 ml (10 mg/ml) -kynästä saa 0,10 mg (0,01 ml) – 8 mg (0,8 ml) annoksia 0,10 mg:n tarkkuudella.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet ennen lääkkeen antoa.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Somapasitaania ei saa käyttää, jos on olemassa näyttöä kasvaimen aktiivisuudesta. Kallonsisäisten kasvainten täytyy olla inaktiivisia ja kasvainten hoidon päättynyt ennen somapasitaanihoidon aloittamista. Hoito pitää lopettaa, jos ilmenee näyttöä kasvaimen kasvusta, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Somapasitaania ei saa käyttää pituuskasvun edistämiseen lapsilla, joiden epifyysit ovat sulkeutuneet, ks. kohta Annostus ja antotapa.

Potilaita, joilla on akuutti kriittinen sairaus ja komplikaatioita, jotka johtuvat avosydänleikkauksesta, vatsaleikkauksesta, tapaturmaisista monivammoista, akuutista hengitysvajauksesta tai vastaavista tiloista, ei saa hoitaa somapasitaanilla (korvaushoitoa saavat potilaat, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Lisämunuaiskuoren vajaatoiminta

Kasvuhormonihoidon aloittaminen voi johtaa 11ßHSD-1:n estymiseen ja seerumin kortisolipitoisuuksien pienenemiseen. Kasvuhormonia saaneilla potilailla saattaa tulla esiin aiemmin diagnosoimaton sentraalinen (sekundaarinen) lisämunuaisten vajaatoiminta, johon saatetaan tarvita glukokortikoidikorvaushoitoa. Lisäksi potilailla, jotka saavat glukokortikoidikorvaushoitoa aiemmin diagnosoidun lisämunuaisten vajaatoiminnan vuoksi, saattaa olla tarpeen suurentaa ylläpito- tai stressiannoksia kasvuhormonihoidon aloittamisen jälkeen. Potilaita, joilla tiedetään olevan lisämunuaisten vajaatoiminta, on tarkkailtava seerumin kortisolipitoisuuksien pienenemisen ja/tai glukokortikoidiannoksen suurentamisen tarpeen varalta, ks. kohta Yhteisvaikutukset.

Glukoosiaineenvaihdunnan heikentyminen

Kasvuhormonihoito voi vähentää insuliiniherkkyyttä, etenkin käytettäessä suuria annoksia herkille potilaille, ja siksi hyperglykemiaa voi esiintyä henkilöillä, joilla insuliinin erityskyky on riittämätön. Sen seurauksena aiemmin diagnosoimaton heikentynyt glukoosinsietokyky ja varsinainen diabetes saattavat tulla esiin kasvuhormonihoidon aikana. Siksi glukoosipitoisuuksia on seurattava säännöllisesti kaikilla kasvuhormonia saaneilla potilailla, etenkin potilailla, joilla on diabeteksen riskitekijöitä, kuten liikalihavuutta tai suvussa diabetesta. Potilaita, joilla on ennestään tyypin 1 tai tyypin 2 diabetes tai heikentynyt glukoosinsietokyky, on seurattava tarkoin kasvuhormonihoidon aikana. Antihyperglykeemisten lääkevalmisteiden annosten muuttaminen saattaa olla tarpeen, kun kasvuhormonihoito aloitetaan tällaisille potilaille.

Kasvaimet

Uusien primaarisyöpien suurentuneesta riskistä kasvuhormonihoitoa saaneilla potilailla ei ole näyttöä.

Kasvuhormonihoitoon ei ole liittynyt suurentunutta uusiutumismäärää potilailla, jotka ovat saavuttaneet täydellisen remission syöpäsairauden suhteen tai jotka ovat saaneet hoitoa hyvänlaatuisen kasvaimen vuoksi.

Potilaita, jotka ovat saavuttaneet täydellisen remission syöpäsairauden suhteen tai jotka ovat saaneet hoitoa hyvänlaatuisen kasvaimen vuoksi, on seurattava tarkasti uusiutumisen varalta kasvuhormonihoidon aloittamisen jälkeen. Kasvuhormonihoito on keskeytettävä, jos potilaalle kehittyy pahanlaatuinen tai hyvänlaatuinen kasvain tai kasvain uusiutuu.

Lapsuusiän syövästä selviytyneillä, kasvuhormonihoitoa saaneilla potilailla on havaittu uusien kasvainten kokonaisilmaantuvuuden suurentuneen hieman. Näistä yleisimpiä ovat kallonsisäiset kasvaimet. Sekundaaristen kasvainten suurin riskitekijä vaikuttaa olevan aiempi säteilyaltistus.

Hyvänlaatuinen kallonsisäinen hypertensio

Jos potilaalla ilmenee vaikea-asteista tai toistuvaa päänsärkyä, näköön liittyviä oireita, pahoinvointia ja/tai oksentelua, suositellaan silmänpohjatutkimusta näköhermon nystyn turvotuksen varalta. Jos näköhermon nystyn turvotus todetaan, on harkittava hyvänlaatuisen kallonsisäisen hypertension diagnoosia ja tarvittaessa lopetettava kasvuhormonihoito. Tällä hetkellä ei ole riittävästi näyttöä kliinisen päätöksenteon perusteiksi potilailla, joilla on parantunut kallonsisäinen hypertensio. Jos kasvuhormonihoito aloitetaan uudelleen, tarkka seuranta kallonsisäisen hypertension oireiden varalta on välttämätön.

Kilpirauhasen toiminta

Kasvuhormoni lisää T4:n ekstratyroidaalista muuntumista T3:ksi ja saattaa itsessään tuoda esiin alkavan kilpirauhasen vajaatoiminnan. Koska kilpirauhasen vajaatoiminta häiritsee vastetta kasvuhormonihoitoon, potilaiden kilpirauhasen toiminta on tutkittava säännöllisesti ja heidän on tarvittaessa saatava korvaushoitoa kilpirauhashormonilla, ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset.

Käyttö suun kautta otettavan estrogeenin kanssa

Suun kautta otettava estrogeeni vaikuttaa kasvuhormonilla, kuten somapasitaanilla, saavutettavaan IGF‑I-vasteeseen.

Suun kautta otettavaa estrogeenia missä tahansa muodossa (hormonihoitona tai ehkäisynä) käyttävien naispuolisten potilaiden kohdalla on harkittava estrogeenin antoreitin vaihtamista (esim. siirtymistä transdermaalisiin tai vaginaalisiin hormonivalmisteisiin) tai jonkin muun ehkäisymenetelmän käyttöä. Jos suun kautta otettavaa estrogeenia käyttävä nainen aloittaa somapasitaanihoidon, suuremmat aloitusannokset ja pidempi titrausjakso saattavat olla tarpeen (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Jos somapasitaania käyttävä naispuolinen potilas aloittaa suun kautta otettavan estrogeenihoidon, somapasitaaniannosta voidaan joutua suurentamaan, jotta seerumin IGF-I-tasot pysyvät ikää vastaavalla viitealueella. Jos somapasitaania käyttävä naispuolinen potilas sitä vastoin lopettaa suun kautta otettavan estrogeenihoidon, somapasitaaniannosta saattaa olla tarpeen pienentää liiallisen somapasitaanin määrän ja/tai haittavaikutusten välttämiseksi, ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Yhteisvaikutukset.

Iho ja ihonalainen kudos

Ihonalaiskudoksen paikallisia muutoksia, kuten lipohypertrofiaa, lipoatrofiaa ja hankinnaista lipodystrofiaa, voi ilmetä, kun somapasitaania annetaan samaan kohtaan pidempään. Pistoskohtaa on vaihdeltava riskin minimoimiseksi, ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Haittavaikutukset.

Vasta-aineet

Somapasitaanin vasta-aineita ei ole havaittu aikuisilla GHD-potilailla. Pienellä joukolla pediatrisia GHD-potilaita todettiin positiivinen testitulos somapasitaania sitovien vasta-aineiden testauksessa. Mitkään näistä vasta-aineista eivät olleet neutraloivia, eikä niillä havaittu olevan vaikutusta hoidon kliinisiin vaikutuksiin. Somapasitaanin vasta-aineet on tutkittava potilailta, jotka eivät reagoi hoitoon.

Akuutti kriittinen sairaus

Kasvuhormonin vaikutuksia toipumiseen tutkittiin kahdessa lumekontrolloidussa tutkimuksessa, joihin osallistui 522 kriittisesti sairasta aikuispotilasta, joilla oli avosydänleikkauksesta, vatsaleikkauksesta, tapaturmaisista monivammoista tai akuutista hengitysvajauksesta johtuvia komplikaatioita. Kuolleisuus oli suurempi potilailla, jotka saivat 5,3 tai 8 mg kasvuhormonia vuorokaudessa, 42 %, verrattuna lumelääkettä saaneisiin potilaisiin, joilla kuolleisuus oli 19 %. Tämän tiedon perusteella tämän tyyppisiä potilaita ei pidä hoitaa somapasitaanilla. Koska ei ole saatavilla tietoja kasvuhormonikorvaushoidon turvallisuudesta potilailla, joilla on akuutti kriittinen sairaus, hoidon jatkamisen hyötyjä tässä tilanteessa on punnittava suhteessa mahdollisiin riskeihin.

Kasvuhormonin vajaus aikuisilla on elinikäinen sairaus, mikä on otettava huomioon sen hoidossa. Edelleen on kuitenkin niukasti kokemusta yli 60‑vuotiaiden hoidosta ja sellaisten potilaiden hoidosta, joilla aikuisten kasvuhormonin vajausta on hoidettu yli viiden vuoden ajan.

Haimatulehdus

Muiden kasvuhormonilääkevalmisteiden käytön yhteydessä on ilmoitettu joitakin haimatulehdustapauksia. Tämä mahdollisuus on otettava huomioon somapasitaanihoitoa saavilla potilailla, joilla ilmenee selittämätöntä vatsakipua.

Lonkan epifyseolyysi

Nopeasti kasvavilla lapsilla ja potilailla, joilla on umpierityshäiriöitä, mukaan lukien kasvuhormonin vajaus (GHD), reisiluun pään liukumaa voi esiintyä useammin kuin väestössä yleensä. Lapset, joilla on jatkuvaa lonkka-/polvikipua ja/tai ontumista somapasitaanihoidon aikana, pitäisi tutkia kliinisesti.

Natrium

Tämä lääkevalmiste sisältää natriumia alle 1 mmol (23 mg) per annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Sytokromi P₄₅₀:n metaboloimat lääkkeet

Tiedot yhteisvaikutustutkimuksesta, joka tehtiin aikuisilla, joilla oli kasvuhormonin vajaus, viittaavat siihen, että kasvuhormonin antaminen voi lisätä sytokromi P₄₅₀ ‑isoentsyymien tunnetusti metaboloimien yhdisteiden puhdistumaa. Etenkin sytokromi P₄₅₀:n metaboloimien yhdisteiden (esim. sukupuolisteroidien, kortikosteroidien, antikonvulsanttien ja siklosporiinin) puhdistuma saattaa lisääntyä, mikä johtaa näiden yhdisteiden pienempiin pitoisuuksiin plasmassa. Tämän kliinistä merkitystä ei tunneta.

Glukokortikoidit

Kasvuhormoni vähentää kortisonin muuntumista kortisoliksi ja saattaa tuoda esiin aiemmin havaitsemattoman sentraalisen lisämunuaisten vajaatoiminnan tai tehdä pienistä glukokortikoidikorvausannoksista tehottomia, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Suun kautta otettavat estrogeenit

Suun kautta otettavaa estrogeenihoitoa käyttävillä naispuolisilla potilailla suurempi somapasitaaniannos saattaa olla tarpeen hoitotavoitteen saavuttamiseksi, ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Antihyperglykeemiset valmisteet

Antihyperglykeeminen hoito, mukaan lukien insuliini, saattaa vaatia annoksen muuttamista, jos somapasitaania annetaan samanaikaisesti, koska somapasitaani saattaa vähentää insuliiniherkkyyttä, ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset.

Muuta

Somapasitaanin metabolisiin vaikutuksiin voi vaikuttaa myös samanaikainen hoito muilla hormoneilla, esimerkiksi testosteronilla ja kilpirauhashormoneilla, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja somapasitaanin käytöstä raskaana oleville naisille.
Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta, ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta.
Sogroya-valmisteen käyttöä ei suositella raskauden aikana eikä sellaisten naisten hoitoon, jotka voivat tulla raskaaksi ja jotka eivät käytä ehkäisyä.

Imetys

Ei tiedetä, erittyvätkö somapasitaani/metaboliitit ihmisen rintamaitoon.
Olemassa olevat farmakodynaamiset/toksikologiset tiedot koe-eläimistä ovat osoittaneet somapasitaanin erittyvän rintamaitoon, ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta.
Vastasyntyneeseen/imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea.
On päätettävä, lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko Sogroya-hoito, ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Somapasitaanin käytön mahdollisista vaikutuksista hedelmällisyyteen ei ole kliinistä kokemusta.
Rotilla ei havaittu haitallisia vaikutuksia urosten tai naaraiden hedelmällisyyteen, ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta.

Sogroya-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisesti useimmin ilmoitetut haittavaikutukset ovat (yleisimmästä harvinaisimpaan [pediatrisilla GHD-potilailla, aikuisilla GHD-potilailla]) päänsärky (12 %, 12 %), raajakipu (9 %, ei saatavilla), hypotyreoosi (5 %, 2 %), pistoskohdan reaktiot (5 %, 1 %), perifeerinen turvotus (3 %, 4 %), nivelkipu (2 %, 7 %), hyperglykemia (2 %, 1 %), väsymys (2 %, 6 %) ja lisämunuaiskuoren vajaatoiminta (1,5 %, 3 %).

Haittavaikutustaulukko

Taulukossa 2 luetellut haittavaikutukset perustuvat turvallisuustietoihin yhdestä meneillään olevasta faasin 3 avaintutkimuksesta (52 viikkoa) pediatrisilla GHD-potilailla (ikä lähtötilanteessa 2,5–11 vuotta) sekä somapasitaanihoitoon liittyneisiin haittavaikutuksiin. Haittavaikutusten esiintymistiheydet on laskettu faasin 3 avaintutkimuksessa todettujen esiintymistiheyksien perusteella.
Taulukossa 3 luetellut haittavaikutukset perustuvat yhdistettyihin turvallisuustietoihin kolmesta päättyneestä faasin 3 tutkimuksesta aikuisilla GHD-potilailla (ikä lähtötilanteessa 19–77 vuotta).

Haittavaikutukset on lueteltu MedDRA-elinjärjestelmäluokituksen ja esiintymistiheyden mukaan seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1 / 1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1 / 10 000, < 1 / 1 000), hyvin harvinainen (< 1 / 10 000).

Taulukko 2: Haittavaikutukset faasin 3 kliinisessä tutkimuksessa pediatrisilla GHD-potilailla

*Nämä haittavaikutukset olivat yleensä ei-vakavia, vaikeusasteeltaan lieviä ja ohimeneviä.
^#Pistoskohdan reaktioihin kuuluivat pistoskohdan mustelmat (1,5 %), pistoskohdan kipu (1,5 %), pistoskohdan hematooma (1,5 %) ja pistoskohdan turvotus (0,8 %).
**Lähinnä lievää kipua alaraajoissa

Taulukko 3: Haittavaikutukset kolmessa päättyneessä faasin 3 tutkimuksessa aikuisilla GHD-potilailla

*Nämä haittavaikutukset olivat yleensä ei-vakavia, vaikeusasteeltaan lieviä tai keskivaikeita ja ohimeneviä.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Perifeerinen turvotus
Perifeeristä turvotusta havaittiin yleisesti (3 %:lla pediatrisista GHD-potilaista ja 4 %:lla aikuisista GHD-potilaista). Potilaille, joilla on kasvuhormonin vajaus, on ominaista solunulkoisen nesteen vajaus. Tämä vajaus korjaantuu, kun hoito kasvuhormonivalmisteilla aloitetaan. Nesteretentiota ja perifeeristä turvotusta saattaa ilmetä. Oireet ovat yleensä ohimeneviä ja annoksesta riippuvaisia ja saattavat edellyttää annoksen tilapäistä pienentämistä.

Lisämunuaiskuoren vajaatoiminta
Lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa havaittiin yleisesti (1,5 %:lla pediatrisista GHD-potilaista ja 3 %:lla aikuisista GHD-potilaista), ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Pediatriset potilaat

Somapasitaanin turvallisuus on varmistettu vähintään 3-vuotiailla lapsilla ja nuorilla, joilla on GHD:sta johtuva kasvuhäiriö. Somapasitaanin turvallisuusprofiilia alle 3-vuotiailla GDH-potilailla ei ole vahvistettu.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Somapasitaanin yliannostuksesta on niukasti kliinistä kokemusta.

Päivittäin annetusta kasvuhormonihoidosta saatujen kokemusten perusteella potilaalla voi ilmetä lyhytaikainen akuutti yliannostus, jossa veren glukoositasot ovat aluksi matalia ja sen jälkeen korkeita. Näitä alentuneita glukoositasoja on todettu biokemiallisesti, mutta ilman kliinisiä merkkejä hypoglykemiasta.
Pitkäaikainen yliannostus saattaa aiheuttaa oireita ja löydöksiä, jotka vastaavat ihmisen kasvuhormonin liian suurien pitoisuuksien tunnettuja vaikutuksia.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: aivolisäkkeen ja hypotalamuksen hormonit sekä analogit, somatropiini ja somatropiiniagonistit, ATC-koodi: H01AC07.

Vaikutusmekanismi

Somapasitaani on pitkävaikutteinen ihmisen rekombinantti kasvuhormonijohdannainen. Se koostuu 191 aminohaposta, jotka ovat samanlaisia kuin ihmisen endogeeninen kasvuhormoni ja joissa on aminohapporungossa yksi substituutio (L101C), johon albumiiniin sitoutuva osa on kiinnittynyt. Albumiiniin sitoutuva osa (sivuketju) koostuu rasvahappo-osasta ja proteiinin asemaan 101 kiinnittyneestä hydrofiilisestä välikkeestä.
Somapasitaanin vaikutusmekanismi toteutuu joko suoraan kasvuhormonireseptorin kautta ja/tai epäsuorasti IGF-I:n kautta, jota muodostuu kehon eri kudoksissa, mutta pääasiassa maksassa.
Kun kasvuhormonin vajausta hoidetaan somapasitaanilla, kehon koostumus normalisoituu (kehon rasvamassa vähenee ja rasvaton massa lisääntyy) ja metabolinen toiminta palautuu normaaliksi.

Somapasitaani stimuloi luuston kasvua pediatrisilla GHD-potilailla vaikuttamalla luiden kasvulevyihin (epifyyseihin), ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta.

Farmakodynaamiset vaikutukset

IGF‑I
IGF-I on yleisesti hyväksytty tehon biomerkkiaine GHD:n hoidossa.
Annoksesta riippuvainen IGF-I-vaste indusoituu somapasitaanin antamisen jälkeen.

IGF‑I-vasteiden vakaa tila saavutetaan, kun annostelua on jatkettu 1–2 viikon ajan.
IGF-I-pitoisuudet vaihtelevat viikon aikana. IGF‑I-vaste on suurimmillaan 2–4 vuorokauden kuluttua. Somapasitaanilla on erilainen IGF-I-profiili kuin päivittäisellä kasvuhormonihoidolla, ks. kuva 1.

Pediatrisilla GHD-potilailla somapasitaanilla saavutettava IGF-I-vaste on lineaarisessa suhteessa annokseen. Kun annos muuttuu 0,02 mg/kg, IGF-I:n keskihajontapistemäärän (SDS) muutos on keskimäärin 0,32.

Kuva 1: Mallinnuksella saadut IGF‑I-profiilit somapasitaanin ja somatropiinin vakaassa tilassa (perustuu aikuisista GHD-potilaista saatuihin tietoihin)

Kliininen teho ja turvallisuus

GHD pediatrisilla potilailla
REAL 4 -tutkimus (faasi 3)
Kerran viikossa annetun somapasitaanin tehoa ja turvallisuutta arvioitiin 52 viikon pituisessa satunnaistetussa, avoimessa, aktiivikontrolloidussa, rinnakkaisryhmissä toteutetussa faasin 3 monikeskustutkimuksessa (REAL 4). Tutkimukseen osallistui 200 aiemmin hoitamatonta pediatrista potilasta, joilla oli kasvuhormonin vajaus. Potilaat satunnaistettiin saamaan kerran viikossa annettavaa somapasitaania 0,16 mg/kg/viikko (N = 132) tai päivittäin annettavaa somatropiinia 0,034 mg/kg/vrk (N = 68).

Tutkimuksen 200 potilaan keskimääräinen ikä oli lähtötilanteessa 6,4 vuotta (vaihteluväli 2,5–11 vuotta). 74,5 % potilaista oli poikia.

Vuotuinen pituuskasvunopeus viikolla 52 oli somapasitaania saaneilla samanlainen kuin somatropiinia saaneilla (taulukko 4).

Taulukko 4: Kasvua koskevat tulokset 52 viikon kohdalla pediatrisilla GHD-potilailla

Tämän mukaisesti myös pituuden SDS-arvojen ja IGF-I:n SDS-arvojen muutokset lähtötilanteesta viikolle 52 olivat somapasitaania käytettäessä samanlaiset kuin somatropiinia käytettäessä (taulukko 5).

Taulukko 5: Pituuden SDS-arvot ja IGF-I:n SDS-arvot pediatrisilla GHD-potilailla – 52 viikon pituinen hoito

^a Havaintojen keskiarvo

Tutkimuksessa suurimmalla osalla pediatrisista potilaista (96,9 %:lla) saavutettu keskimääräisen IGF-I:n SDS-arvo oli viitealueella (-2 – +2), kun somapasitaanihoitoa oli annettu kerran viikossa 52 viikon ajan (taulukko 6). Pienellä joukolla potilaita (2,3 %) keskimääräisen IGF-I:n SDS-arvo oli yli +2, eikä keskimääräisen IGF-I:n SDS-arvo ollut yhdelläkään potilaalla yli +3.

Taulukko 6: Keskimääräisen IGF-I:n SDS-arvot 52 viikon hoidon jälkeen pediatrisilla GHD-potilailla, jotka saivat somapasitaania kerran viikossa

REAL 3 -tutkimus (faasi 2)
Yhteensä 59 pediatrista GHD-potilasta, jotka eivät olleet aiemmin saaneet kasvuhormonihoitoa, jatkoi 26 viikon pituisen päävaiheen ja 26 viikon pituisen jatkovaiheen loppuun asti 4 rinnakkaisryhmällä tehdyssä tutkimuksessa, jossa somapasitaania annettiin kerran viikossa annoksella 0,04, 0,08 tai 0,16 mg/kg/viikko ja aktiivikontrolliryhmä sai päivittäin annettavaa somatropiinia 0,034 mg/kg/vrk. Potilaat jatkoivat 104 viikon pituisessa avoimessa, turvallisuutta koskeneessa jatkovaiheessa ja saivat rinnakkaisryhmissä somapasitaania annoksella 0,16 mg/kg/viikko tai päivittäin annettavaa somatropiinia 0,034 mg/kg/vrk. Tämän jälkeen kaikki potilaat siirtyivät saamaan somapasitaania kerran viikossa annoksella 0,16 mg/kg/viikko 208 viikon pituisessa, turvallisuutta koskeneessa pitkän aikavälin jatkovaiheessa.

Kerran viikossa annetulla somapasitaanilla saavutetut hoitohyödyt säilyivät vähintään viikkoon 208 asti. Pituuden SDS oli ‑1,06 (muutos lähtötilanteesta 2,85) 38 potilaalla.

Viikolla 208 todettu lopputulema pituuden osalta potilailla, jotka olivat siirtyneet viikon 156 kohdalla annoksella 0,034 mg/kg/vrk päivittäin annetusta somatropiinista saamaan somapasitaania kerran viikossa annoksella 0,16 mg/kg/viikko, viittasi siihen, että päivittäin käytetyn kasvuhormonihoidon hyödyt säilyvät potilaiden siirryttyä saamaan somapasitaania kerran viikossa.

IGF-I:n keskiarvon keskihajontapistemäärä pysyi kaikissa ryhmissä viitealueella.

GHD aikuisilla
Lumekontrolloidussa, 34 viikon pituisessa (kaksoissokkoutetussa), aktiivikontrolloidussa (avoimessa) tutkimuksessa 301 aiemmin hoitamatonta aikuista, joilla oli kasvuhormonin vajaus, satunnaistettiin (2:1:2) ja heistä 300 altistettiin kerran viikossa somapasitaanille tai lumelääkkeelle tai päivittäin otettavalle somatropiinille 34 viikon pituisen hoitojakson ajan (tutkimuksen päävaihe). Potilaspopulaation keskimääräinen ikä oli 45,1 vuotta (vaihteluväli 23–77 vuotta; 41 potilasta oli vähintään 65-vuotiaita), 51,7 % oli naisia ja 69,7 %:lla oli aikuisiällä puhjennut kasvuhormonin vajaus.
Yhteensä 272 aikuista GHD-potilasta, jotka jatkoivat 34 viikon pituisen päävaiheen loppuun, jatkoivat 53 viikon pituisessa avoimessa jatkovaiheessa. Lumelääkettä saaneet potilaat siirrettiin saamaan somapasitaania ja somatropiinia saaneet potilaat satunnaistettiin uudelleen (1:1) saamaan joko somapasitaania tai somatropiinia.

Seuraavassa esitetään havaitut kliiniset vaikutukset tärkeimmille päätetapahtumille päähoitovaiheessa (taulukko 7) ja jatkohoitovaiheessa (taulukko 8).

Taulukko 7: Tulokset 34 viikon kohdalla

Lyhenteet: N = tutkittavien lukumäärä koko analyysijoukossa. IGF-I:n SDS: insuliinin kaltaisen kasvutekijä I:n keskihajontapistemäärä.
^a Kehon koostumuksen parametrit perustuvat kaksienergiaiseen röntgenabsorptiometriakuvaukseen (DXA).
^b Primaarianalyysi oli vartalon rasvaprosentin muutosten vertailu somapasitaanilla ja lumelääkkeellä lähtötilanteeseen nähden. Vartalon rasvaprosentin muutoksia lähtötilanteesta viikon 34 mittauksiin saakka analysoitiin käyttäen kovarianssianalyysimallia, jossa muuttujina olivat hoito, kasvuhormonin vajauksen alkamisikä, sukupuoli, alue ja diabetes sekä sukupuoli x alue x diabetes ‑yhdysvaikutus ja jossa kovariaattina oli lähtötilanne. Analyysissa käytettiin moni-imputointitekniikkaa, jossa viikon 34 puuttuvat arvot täydennettiin lumelääkeryhmän tietojen perusteella.

Post hoc ‑alaryhmäanalyysissä vartalon rasvaprosentin (%) muutoksista lähtötilanteeseen nähden verrattuna lumelääkkeeseen viikolla 34 todettiin, että arvioitu hoitojen välinen ero (somapasitaani vs. lumelääke) oli ‑2,49 % [‑4,19; ‑0,79] miehillä, ‑0,80 % [‑2,99; 1,39] naisilla, jotka eivät käyttäneet suun kautta otettavaa estrogeenia, ja ‑1,44 % [‑3,97; 1,09] naisilla, jotka käyttivät suun kautta otettavaa estrogeenia.

Taulukko 8: Tulokset 87 viikon kohdalla

^a Kehon koostumuksen parametrit perustuvat DXA-kuvantamiseen.

Kliinisessä tutkimuksessa havaitut ja simuloidut IGF‑I:n SDS-arvot
IGF‑I:n SDS-arvoja, jotka olivat vähintään 0, saavutettiin kliinisen tutkimuksen päävaiheessa 8 viikon pituisen annostitrausjakson jälkeen yhteensä 53 %:lla tutkimuksessa somapasitaania saaneista aikuisista GHD-potilaista. Tämä osuus oli kuitenkin pienempi tietyissä alaryhmissä, kuten suun kautta otettavaa estrogeenia käyttäneillä naisilla (32 %) ja potilailla, joilla sairaus oli ilmaantunut lapsuusiässä (39 %) (taulukko 9). Post hoc ‑simulaatioanalyysien mukaan on odotettavissa, että nollaa suuremmat IGF‑I:n SDS-arvot saavuttavien aikuisten GHD-potilaiden osuudet olisivat suurempia, jos yli 8 viikon pituinen somapasitaanin annostitraus sallittaisiin. Tässä simulaatioanalyysissa oletettiin, että kaikki potilaat sietivät somapasitaanin annostitrauksen hyvin IGF‑I:n SDS-tavoitealueen saavuttamiseen tai somapasitaaniannoksen 8 mg viikossa saavuttamiseen asti.

Taulukko 9 Sellaisten somapasitaania saaneiden aikuisten GHD-potilaiden osuudet, joilla IGF‑I:n SDS-arvot olivat yli 0

^a Tutkimusasetelman mukaan titrauksessa pyrittiin saavuttamaan IGF‑I:n SDS-arvo yli ‑0,5.

Ylläpitoannos
Ylläpitoannos vaihtelee yksilöllisesti ja mies- ja naispotilaiden välillä. Faasin 3 kliinisissä tutkimuksissa havaittu keskimääräinen somapasitaanin ylläpitoannos oli 2,4 mg/viikko.

GHD pediatrisilla potilailla ja aikuisilla
Kliininen turvallisuus

Somapasitaanin turvallisuusprofiili oli samanlainen kuin somatropiinin hyvin tunnettu turvallisuusprofiili. Uusia turvallisuusongelmia ei todettu, ks. kohta Haittavaikutukset.

Immunogeenisuus
Lääkevasta-aineita (anti-drug antibodies, ADA) todettiin melko harvoin lapsipotilailla (16/132). Mitkään näistä vasta-aineista eivät olleet neutraloivia. Näyttöä lääkevasta-aineiden vaikutuksesta farmakokinetiikkaan, tehoon tai turvallisuuteen ei havaittu. Lääkevasta-aineita ei todettu aikuispotilailla.

Pediatriset potilaat
Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset Sogroya-valmisteen käytöstä kasvuhormonin vajauksen hoidossa kaikissa pediatrisissa potilasryhmissä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Somapasitaanin farmakokineettiset ominaisuudet sopivat annosteluun kerran viikossa. Palautuva sitoutuminen endogeeniseen albumiiniin hidastaa somapasitaanin eliminoitumista ja pidentää siten in vivo ‑puoliintumisaikaa ja vaikutuksen kestoa.

Somapasitaanin farmakokinetiikkaa ihon alle antamisen jälkeen on tutkittu annoksilla 0,02–0,16 mg/kg/viikko pediatrisilla potilailla (2,5–14-vuotiailla), 0,01–0,32 mg/kg:n annoksilla terveillä aikuisilla ja enintään 0,12 mg/kg:n annoksilla aikuisilla GHD-potilailla.

Somapasitaanin farmakokinetiikka on yleisesti ei-lineaarista koko tutkitulla annosalueella. Kliinisesti merkittävillä somapasitaaniannoksilla aikuisilla GHD-potilailla somapasitaanin farmakokinetiikka on kuitenkin lähes lineaarista.

Pediatrisilla GHD-potilailla somapasitaaniannos 0,16 mg/kg/viikko vastaa keskimääräistä pitoisuutta 80,2 ng/ml, ja aikuisilla GHD-potilailla kliinisesti oleellisella alueella olevat somapasitaaniannokset vastaavat keskimääräisiä pitoisuuksia 0,1–36,2 ng/ml.

Imeytyminen

Kasvuhormonin vajausta sairastavien aikuisten ja pediatristen potilaiden t_max-ajan mediaani vaihteli 4 tunnista 25,5 tuntiin annoksilla 0,02–0,16 mg/kg/viikko.
Vakaan tilan altistus saavutettiin 1–2 viikoittaisen antamisen jälkeen.
Somapasitaanin absoluuttista hyötyosuutta ihmisillä ei ole tutkittu.

Jakautuminen

Somapasitaani sitoutuu voimakkaasti (> 99-prosenttisesti) plasman proteiineihin, ja sen odotetaan jakautuvan albumiinin tavoin. Populaatiofarmakokineettisten analyysien perusteella arvioitu jakautumistilavuus (V/F) oli 1,7 l pediatrisilla GHD-potilailla ja 14,6 l aikuisilla GHD-potilailla.

Eliminaatio

Kun valmistetta annettiin kerta-annoksena tai toistuvasti annoksella 0,16 mg/kg/viikko, terminaalinen puoliintumisaika oli noin 34 tuntia pediatrisilla GHD-potilailla.
Terminaalinen puoliintumisaika arvioitiin käyttämällä geometrisia keskiarvoja, jotka vaihtelivat noin 2 vuorokaudesta 3 vuorokauteen vakaassa tilassa pediatrisilla ja aikuisilla GHD-potilailla (annokset: 0,02–0,12 mg/kg).

Somapasitaania on verenkierrossa noin kahden viikon ajan viimeisen annoksen saamisesta. Somapasitaanin toistuvan annostelun jälkeen on havaittu kertymistä vähän tai ei lainkaan (keskimääräinen kumulaatiosuhde: 1–2).

Biotransformaatio

Somapasitaani metaboloituu laajasti proteolyyttisen hajoamisen kautta ja siten, että peptidin ja albumiinin sitojan välinen linkkerisekvenssi lohkeaa.

Somapasitaani metaboloitui runsaasti ennen erittymistä, eikä muuttumatonta somapasitaania todettu virtsasta, joka oli pääasiallinen erittymisreitti (81 %), eikä ulosteesta, josta todettiin 13 % somapasitaaniin liittyvää ainetta. Tämä viittaa täydelliseen biotransformaatioon ennen erittymistä.

Erityispopulaatiot

Pediatriset GHD-potilaat
Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella sukupuolella, rodulla ja painolla ei ole kliinisesti merkityksellistä vaikutusta farmakokinetiikkaan, kun lääkkeen annostelu perustuu painoon.

Aikuiset GHD-potilaat
Ikä
Yli 60-vuotiailla henkilöillä altistus on samalla somapasitaaniannoksella suurempi (29 %) kuin nuoremmilla henkilöillä. Pienempi aloitusannos yli 60-vuotiaille on kuvattu kohdassa Annostus ja antotapa.

Sukupuoli
Naispuolisilla henkilöillä ja etenkin naispuolisilla henkilöillä, jotka käyttävät suun kautta otettavaa estrogeenia, altistus on samalla somapasitaaniannoksella pienempi (53 % naisilla, jotka käyttävät suun kautta otettavaa estrogeenia, ja 30 % naisilla, jotka eivät käytä suun kautta otettavaa estrogeenia) kuin miehillä. Suurempi aloitusannos naisilla, jotka käyttävät suun kautta otettavaa estrogeeniä, on kuvattu kohdassa Annostus ja antotapa.

Rotu
Somapasitaanialtistuksessa ja IGF-I-vasteessa ei todettu eroja japanilaisten ja valkoihoisten tutkittavien välillä. Siitä huolimatta, että altistus oli samalla somapasitaaniannoksella suurempi muilla aasialaisilla kuin japanilaisilla verrattuna valkoihoisiin, valkoihoiset, japanilaiset ja muut aasialaiset kuin japanilaiset tarvitsivat samat annokset saavuttaakseen samanlaiset IGF-I-tasot. Sen vuoksi annoksen muuttamista rodun perusteella ei suositella.

Etninen tausta
Etnistä taustaa (taustaltaan espanjankielisiä tai latinalaisamerikkalaisia 4,5 % [15 tutkittavaa sai somapasitaania]) ei tutkittu kehitysohjelman pienen otoskoon vuoksi.

Paino
Siitä huolimatta, että altistus samalla somapasitaaniannoksella oli suurempi tutkittavilla, joiden paino oli pieni, verrattuna tutkittaviin, joiden paino oli suuri, tutkittavat tarvitsivat samat annokset saavuttaakseen samanlaiset IGF-I-tasot painoalueella 35–150 kg. Sen vuoksi annoksen muuttamista painon perusteella ei suositella.

Munuaisten vajaatoiminta
Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla tutkittavilla vakaassa tilassa annettu somapasitaaniannos 0,08 mg/kg johti altistuksen suurenemiseen. Vaikutus oli korostunein vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla (AUC _0–168h-suhde normaaliin munuaistoimintaan verrattuna 1,75) ja hemodialyysia tarvitsevilla tutkittavilla (AUC _0–168h-suhde normaaliin munuaistoimintaan verrattuna 1,63). Yleisesti ottaen somapasitaanialtistus näytti suurenevan glomerulusten suodatusnopeuden pienenemisen myötä.
IGF‑I_AUC0–168h-arvojen suurenemista havaittiin kohtalaista tai vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla ja hemodialyysia tarvitsevilla tutkittavilla, joilla IGF‑I_AUC0–168h-arvojen suhteet normaaliin munuaisten toimintaan olivat 1,35 (kohtalainen munuaisten vajaatoiminta), 1,40 (vaikea munuaisten vajaatoiminta) ja 1,24 (hemodialyysin tarve).
IGF‑I-arvojen vähäisen suurenemisen, pienten suositeltujen aloitusannosten ja somapasitaanin yksilöllisen annostitrauksen johdosta munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille ei ole annoksen muuttamista koskevia suosituksia.

Maksan vajaatoiminta
Somapasitaaniannos 0,08 mg/kg vakaassa tilassa aiheutti suuremman altistuksen tutkittavilla, joilla oli lievä maksan vajaatoiminta ja joilla AUC_0–168h-arvon suhde normaaliin maksan toimintaan oli 4,69 ja C_max-arvon suhde 3,52.
Pienempiä somapasitaanistimuloituja IGF‑I-arvoja havaittiin tutkittavilla, joilla oli lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta, verrattuna tutkittaviin, joilla oli normaali maksan toiminta (suhde normaaliin oli 0,85 lievän ja 0,75 kohtalaisen vajaatoiminnan yhteydessä).
IGF‑I-arvojen vähäisen pienenemisen ja somapasitaanin yksilöllisen annostitrauksen johdosta maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille ei ole annoksen muuttamista koskevia suosituksia.

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta tai pre- ja postnataalista kehitystä koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Somapasitaanilla ei ole tehty karsinogeenisuustutkimuksia.

Rotilla ei havaittu haitallisia vaikutuksia urosten ja naaraiden hedelmällisyyteen altistuksella, joka oli urosten kohdalla vähintään 13 kertaa ja naaraiden kohdalla vähintään 15 kertaa suurempi kuin odotettavissa oleva suurin kliininen altistus annoksella 8 mg/viikko. Kaikilla hoitoannoksilla havaittiin kuitenkin naaraiden epäsäännöllinen estrussykli.

Näyttöä sikiöön kohdistuvista haitoista ei havaittu, kun tiineille rotille ja kaneille annettiin somapasitaania ihon alle organogeneesin aikana annoksina, jotka johtivat huomattavasti suurempiin (vähintään 18‑kertaisiin) altistuksiin verrattuna suurimmalla kliinisellä annoksella 8 mg/viikko odotettavissa olevaan altistukseen. Somapasitaania saaneiden naarasrottien poikasilla todettiin lyhyitä, taipuneita ja paksuuntuneita pitkiä luita suurilla annoksilla, jotka johtivat vähintään 130-kertaiseen altistukseen verrattuna annoksella 8 mg/viikko odotettavissa olevaan kliiniseen altistukseen. Tällaisten rotilla todettujen löydösten tiedetään häviävän syntymän jälkeen, ja niitä tulisi pitää vähäisinä epämuodostumina, ei pysyvinä poikkeavuuksina.
Sikiön kasvu hidastui, kun tiineille kaneille annettiin somapasitaania ihon alle altistuksilla, jotka olivat vähintään 9-kertaisia suurimmalla kliinisellä annoksella 8 mg/viikko odotettavissa olevaan altistukseen verrattuna.

Imettävillä rotilla somapasitaaniin liittyvää ainetta erittyi maitoon, mutta vähemmän kuin havaittiin plasmassa (enintään 50 % määrästä plasmassa).

6.1 Apuaineluettelo

Histidiini
Mannitoli
Poloksameeri 188
Fenoli
Injektionesteisiin käytettävä vesi
Kloorivetyhappo (pH:n säätöön)
Natriumhydroksidi (pH:n säätöön)

Koska yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

2 vuotta.

Ensimmäisen avaamisen jälkeen
6 viikkoa. Säilytä jääkaapissa (2–8 °C).
Ei saa jäätyä. Älä säilytä lähellä pakastelokeroa tai kylmäelementtiä.
Säilytä Sogroya ulkopakkauksessa ja kynänsuojus päällä. Herkkä valolle.

Ennen ensimmäistä avaamista ja sen jälkeen
Jos säilytys jääkaapissa ei ole mahdollista (esim. matkoilla ollessa), Sogroya-valmistetta voidaan säilyttää tilapäisesti korkeintaan 30 °C:n lämpötilassa enintään 72 tuntia (kolme vuorokautta). Laita Sogroya takaisin jääkaappiin tällaisessa lämpötilassa säilytyksen jälkeen. Jos valmiste otetaan pois jääkaapista ja sitten laitetaan sinne takaisin, kokonaisaika, jonka valmiste on poissa jääkaapista, ei saa olla yhteensä yli kolmea vuorokautta. Tätä on seurattava huolellisesti. Sogroya-kynä on hävitettävä, jos sitä on säilytetty korkeintaan 30 °C:n lämpötilassa yli 72 tuntia (kolme vuorokautta) tai jos sitä on säilytetty yhtään yli 30 °C:n lämpötilassa.

Säilytä jääkaapissa (2–8 °C). Ei saa jäätyä. Älä säilytä lähellä pakastelokeroa tai kylmäelementin vieressä.
Säilytä Sogroya ulkopakkauksessa ja kynänsuojus päällä. Herkkä valolle.

Avatun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SOGROYA injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
5 mg/1,5 ml (L:ei) 1,5 ml (191,55 €)
10 mg/1,5 ml (L:ei) 1,5 ml (367,08 €)
15 mg/1,5 ml (L:ei) 1,5 ml (542,62 €)

PF-selosteen tieto

Esitäytetty kynä sisältää 1,5 ml liuosta lasisessa sylinteriampullissa (tyypin I väritöntä lasia), jossa on klooributyylikumista valmistettu mäntä sekä bromibutyyli‑/isopreenikumista valmistettu tulppa, sinetöitynä alumiinisuojuksella. Sylinteriampulli on kertakäyttöisessä moniannoskynässä, joka on valmistettu polypropeenista, polyasetaalista, polykarbonaatista ja akryylinitriilibutadieenistyreenistä ja jossa on lisäksi kaksi metallijousta. Sylinteriampulli on suljettu pysyvästi esitäytettyyn kynään.

Sogroya 5 mg/1,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Värikoodattu esitäytetty kynä, jossa on sinivihreä annospainike.

Sogroya 10 mg/1,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Värikoodattu esitäytetty kynä, jossa on keltainen annospainike.

Sogroya 15 mg/1,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Värikoodattu esitäytetty kynä, jossa on rubiininpunainen annospainike.

Pakkauskoot: yksi esitäytetty kynä ja viiden esitäytetyn kynän monipakkaus (viisi yhden kynän pakkausta).
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas tai hieman opaalinhohtoinen, väritön tai hieman kellertävä neste, jossa ei ole lainkaan näkyviä hiukkasia.

Kynä on tarkoitettu vain henkilökohtaiseen käyttöön.

Sogroya-valmistetta ei pidä käyttää, jos liuos ei ole kirkasta tai hieman opaalinhohtoista, väritöntä tai kellertää tai jos siinä on näkyviä hiukkasia.

Sogroya-valmistetta ei saa käyttää, jos se on jäätynyt.

Sylinteriampullia ei saa ottaa esitäytetystä kynästä ja täyttää uudelleen.

Neula on kiinnitettävä aina ennen käyttöä. Neuloja ei saa käyttää uudelleen. Neula on irrotettava jokaisen pistoksen jälkeen, ja kynää on säilytettävä niin, ettei neula ole siinä kiinni. Näin voidaan estää neulan tukkeutuminen ja likaantuminen, infektio, liuoksen vuotaminen ja epätarkka annostelu.

Jos neula on tukkeutunut, potilaan on noudatettava pakkausselosteen käyttöohjeissa kuvattuja ohjeita.

Neulat eivät sisälly pakkaukseen. Sogroya esitäytetty kynä on suunniteltu käytettäväksi kertakäyttöisten 4–8 mm:n pituisten neulojen kanssa, joiden koko on 30–32 G.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

SOGROYA injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
5 mg/1,5 ml 1,5 ml
10 mg/1,5 ml 1,5 ml
15 mg/1,5 ml 1,5 ml

• Ei korvausta.

H01AC07

21.11.2025