Vertaa PF-selostetta

OBGEMSA tabletti, kalvopäällysteinen 75 mg

Huomioitavaa

▼Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 75 mg vibegronia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 1,5 mg laktoosia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. Kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen (tabletti).

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Obgemsa on tarkoitettu oireenmukaiseen hoitoon aikuispotilaille, joilla on yliaktiivisen virtsarakon oireyhtymä.

Annostus ja antotapa

Annostus

Suositusannos on 75 mg kerran vuorokaudessa.

Erityisryhmät

Munuaisten vajaatoiminta

Vibegronin annoksen muuttamista ei suositella potilaille, joilla on lievä, keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR > 15 – < 90 ml/min, ei dialyysin tarvetta). Vibegronin käyttöä ei ole tutkittu potilailla, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus (GFR < 15 ml/min, mahdollisesti hemodialyysihoito), eikä sen käyttöä siksi suositella näille potilaille (ks. Kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Vibegronin annoksen muuttamista ei suositella potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta (Child–Pugh‑luokat A ja B). Vibegronin käyttöä ei ole tutkittu potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (Child–Pugh‑luokka C), eikä sen käyttöä siksi suositella tälle potilasryhmälle (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat

Vibegronin turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole vielä varmistettu.

Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Suun kautta ruoan kanssa tai ilman ruokaa. Tabletti otetaan vesilasillisen kanssa.

Obgemsa 75 mg kalvopäällysteiset tabletit voidaan myös murskata ja sekoittaa ruokalusikalliseen (noin 15 ml) pehmeää ruokaa (esim. omenasose). Lääke otetaan heti sekoittamisen jälkeen vesilasillisen kanssa.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Potilaat, joilla on virtsarakon kaulan ahtauma ja potilaat, jotka käyttävät antimuskariinisia lääkeaineita yliaktiivisen virtsarakon hoitoon

Vibegronia käyttävillä potilailla on ilmoitettu esiintyneen virtsaumpea. Virtsaummen riski voi olla suurentunut potilailla, joilla on virtsarakon kaulan ahtauma tai jotka käyttävät muskariiniantagonisteja samanaikaisesti vibegronihoidon aikana. Potilasta on seurattava ennen vibegronihoidon aloitusta ja hoidon aikana virtsaummen merkkien ja oireiden kehittymisen varalta, erityisesti, jos potilaalla on kliinisesti merkittävä virtsarakon kaulan ahtauma tai virtsarakon kaulan ahtaumalle altistava tila tai jos potilas käyttää vibegronihoidon aikana muskariiniantagonisteja.

Vibegronihoito on lopetettava, jos potilaalle kehittyy virtsaumpi.

Apuaineet

Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi‑intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi‑galaktoosi‑imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Yhteisvaikutukset

Vibegroni on sytokromi P450 (CYP) 3A4:n, useiden UGT-entsyymien ja efluksikuljettaja P‑glykoproteiinin (P‑gp) substraatti.

Lääkevalmisteet, jotka vaikuttavat vibegronialtistukseen

CYP3A4:n/P‑gp:n estäjät

Vibegronialtistus (AUC) suureni terveillä vapaaehtoisilla tutkittavilla samanaikaisesti annetun ketokonatsolin (voimakas CYP3A:n/P‑gp:n estäjä) vaikutuksesta 2,1‑kertaiseksi ja samanaikaisesti annetun diltiatseemin (kohtalainen CYP3A:n/P‑gp:n estäjä) vaikutuksesta 1,6‑kertaiseksi. Vibegronin annosta ei tarvitse muuttaa, kun sitä annetaan samanaikaisesti voimakkaiden tai kohtalaisten CYP3A:n ja/tai P‑gp:n estäjien kanssa.

CYP3A4:n/P‑gp:n indusorit

Kun terveille vapaaehtoisille tutkittaville annettiin toistuvasti rifampisiinia, joka on CYP3A:n/P‑gp:n voimakas indusori, vibegronin AUC‑arvo ei muuttunut, mutta vibegronin Cmax‑arvo oli 86 % suurempi. Vibegronin annosta ei tarvitse muuttaa, kun sitä annetaan samanaikaisesti CYP3A:n tai P‑gp:n indusorien kanssa.

Vibegronin vaikutus muihin lääkevalmisteisiin

Terveillä vapaaehtoisilla tutkittavilla yksittäinen 100 mg:n vibegroniannos suurensi P‑gp:n substraatti digoksiinin Cmax‑arvoa 21 % ja AUC‑arvoa 11 %. Seerumin digoksiinipitoisuuksia on seurattava ja digoksiiniannos on titrattava niiden perusteella halutun kliinisen vaikutuksen saamiseksi.

Vibegronin mahdollinen yhteisvaikutus P‑gp:n kanssa on huomioitava, kun vibegronia annetaan samanaikaisesti sellaisten herkkien P‑gp:n substraattien kanssa, joiden terapeuttinen leveys on pieni, esimerkiksi dabigatraanieteksilaatin, apiksabaanin tai rivaroksabaanin kanssa.

Vibegroni on OCT1:n estäjä in vitro. Tätä yhteisvaikutusta ei ole tutkittu in vivo, eikä sen kliinistä merkitystä toistaiseksi tunneta.

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Vibegronin antaminen samanaikaisesti beetasalpaaja metoprololin tai vasodilataattori amlodipiinin kanssa ei aiheuttanut kliinisesti merkittävää systolisen verenpaineen (SBP) pienenemistä eikä suurenemista verrattuna yksinään annettuun metoprololiin tai amlodipiiniin.

Pediatriset potilaat

Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa.

Raskaus ja imetys

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi

Vibegronin käyttöä ei suositella sellaisten naisten hoitoon, jotka voivat tulla raskaaksi mutta eivät käytä ehkäisyä.

Raskaus

Vibegronin käytöstä raskaana oleville naisille ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja. Eläimillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Vibegronin käyttöä ei suositella raskauden aikana. Jos nainen suunnittelee raskautta tai tulee raskaaksi, vibegronihoito on lopetettava ja tarvittaessa on aloitettava vaihtoehtoinen hoito.

Imetys

Ei tiedetä, erittyvätkö vibegroni ja/tai sen metaboliitit äidinmaitoon ihmisillä.

Olemassa olevat ei‑kliiniset tiedot koe‑eläimistä ovat osoittaneet vibegronin ja/tai sen metaboliittien erittyvän maitoon (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Imetettävään vauvaan kohdistuvia riskejä ei voida sulkea pois.

Vibegronia ei pidä käyttää imetyksen aikana.

Hedelmällisyys

Vibegronin vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole saatavilla tietoja. Eläimillä tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu vaikutuksia naaras‑ eikä urosrottien hedelmällisyyteen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Obgemsa‑valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia olivat virtsatieinfektio (6,6 %), päänsärky (5,0 %), ripuli (3,1 %) ja pahoinvointi (3,0 %).

Hoidon lopettamiseen johtaneiden haittavaikutusten esiintyvyys oli 0,9 %. Yleisimmät hoidon lopettamiseen johtaneet haittavaikutukset olivat päänsärky (0,5 %) sekä ummetus, ripuli, pahoinvointi ja ihottuma (kukin 0,2 %).

Haittavaikutustaulukko

Alla olevassa taulukossa esitetään haittavaikutuksia, joita on havaittu vibegronin käytön yhteydessä 12 viikkoa kestäneessä vaiheen 3 tutkimuksessa, vaiheen 3 pitkän ajan jatkotutkimuksessa ja markkinoilletulon jälkeisissä tiedoissa.

Haittavaikutusten yleisyys on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Taulukko 1: Ilmoitetut haittavaikutukset, kun vibegronia annettiin annoksena 75 mg

ElinjärjestelmäluokkaHaittavaikutusYleisyys 
InfektiotVirtsatieinfektioYleinen
HermostoPäänsärkyYleinen
VerisuonistoKuumat aallotMelko harvinainen
RuoansulatuselimistöUmmetus, ripuli, pahoinvointiYleinen
Iho ja ihonalainen kudosIhottumaaMelko harvinainen
Munuaiset ja virtsatietVirtsaumpibMelko harvinainen
TutkimuksetJäännösvirtsamäärän suureneminenYleinen

a sisältää kutisevan ihottuman ja punoittavan ihottuman

b sisältää tarpeen ponnistaa virtsatessa.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Yliannostustapauksia on ilmoitettu annosvälillä 100–375 mg/vrk. Mitkään ilmoitettujen yliannostusten jälkeen todetuista haittavaikutuksista eivät olleet vakavia. Ilmoitetut haittavaikutukset olivat ruoansulatuskanavan häiriöt, päänsärky ja hengenahdistus.

Epäillyissä yliannostustapauksissa on annettava oireenmukaista hoitoa ja tukihoitoa.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Virtsaelinten sairauksien lääkkeet, Tihentyneen virtsaamistarpeen ja inkontinenssin hoitoon tarkoitetut lääkkeet, ATC‑koodi: G04BD15.

Vaikutusmekanismi

Vibegroni on selektiivinen, voimakas ihmisen beeta‑3‑adrenergisen reseptorin agonisti, jonka vaikutus β1‑A‑reseptoreihin ja β2‑A‑reseptoreihin on vähäinen. Virtsarakon detrusor‑lihaksen beta‑3 adrenergisten reseptorien aktivaatio suurentaa virtsarakon kapasiteettia relaksoimalla virtsarakon seinämän sileää detrusor‑lihasta virtsarakon täyttyessä.

Kliininen teho ja turvallisuus

Vibegronin tehoa annoksella 75 mg/vrk arvioitiin 12 viikkoa kestäneessä vaiheen 3 kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa, lumelääkekontrolloidussa, aktiivisesti kontrolloidussa tutkimuksessa (EMPOWUR) potilailla, joilla oli yliaktiivinen virtsarakko ja virtsaamispakon tai tihentyneen virtsaamistarpeen oireita ja oli tai ei ollut pakkoinkontinenssia. Potilaat satunnaistettiin suhteessa 5:5:4 saamaan joko vibegronia annoksella 75 mg, lumelääkettä tai tolterodiini ER ‑valmistetta 4 mg:n annoksella. Valmisteet annettiin suun kautta kerran vuorokaudessa 12 viikon ajan. Tutkimukseenottovaiheessa potilailla piti olla ollut vähintään kolmen kuukauden ajan yliaktiivisen virtsarakon oireita, joihin sisältyi keskimäärin vähintään 8 virtsaamiskertaa vuorokaudessa ja vähintään yksi pakkoinkontinenssikerta vuorokaudessa, tai keskimäärin vähintään 8 virtsaamiskertaa vuorokaudessa ja keskimäärin vähintään 3 virtsaamispakkokertaa vuorokaudessa. Pakkoinkontinessin määritelmä oli minkä tahansa virtsamäärän karkaaminen äkillisen virtsaamispakon tai ‑tarpeen yhteydessä. Tutkimuspopulaatioon sisältyi sekä potilaita, jotka eivät olleet aiemmin saaneet lääkehoitoa yliaktiivisen virtsarakon takia että potilaita, jotka olivat aiemmin saaneet lääkehoitoa yliaktiivisen virtsarakon takia. Yhteensä 1 518 potilasta satunnaistettiin: 547 tutkittavaa satunnaistettiin vibegroniryhmään, 540 tutkittavaa lumeryhmään ja 431 tutkittavaa tolterodiiniryhmään. Näistä 1 518 potilaasta 54 (10,0 %) lumelääkettä saanutta ja 45 (8,2 %) vibegronia annoksella 75 mg saanutta potilasta keskeytti tutkimukseen osallistumisen. Yleisin syy keskeyttämiseen oli suostumuksen peruuttaminen (3,9 % lumeryhmässä ja 2,6 % vibegroniryhmässä).

Rinnakkaiset ensisijaiset päätetapahtumat olivat muutos keskimääräisessä virtsaamiskertojen lukumäärässä vuorokaudessa ja muutos keskimääräisessä pakkoinkontinenssikertojen määrässä vuorokaudessa lähtötilanteeseen verrattuna viikolla 12. Tärkeitä toissijaisia päätetapahtumia olivat muutokset lähtötilanteeseen verrattuna keskimääräisessä virtsaamispakkokertojen määrässä vuorokaudessa, keskimääräisessä totaalisten inkontinenssikertojen lukumäärässä vuorokaudessa, keskimääräisessä virtsamäärässä virtsaamiskertaa kohden, niiden potilaiden prosentuaalisessa osuudessa, joilla pakkoinkontinenssikertojen keskimääräinen määrä vuorokaudessa pieneni ≥ 75 % ja 100 %, sekä yliaktiivisen virtsarakon pitkän kyselylomakkeen (Overactive Bladder Questionnaire Long Form, OAB‑q LF) pistemäärässä.

Yhteensä 1 515 potilasta sai vähintään yhden annoksen vuorokaudessa lumelääkettä (n = 540), vibegronia annoksella 75 mg (n = 545) tai aktiivista vertailuvalmistetta (n = 430). Suurin osa potilaista oli valkoihoisia (78 %) ja naisia (85 %), ja potilaiden keskimääräinen ikä oli 60 vuotta (vaihteluväli 18–93 vuotta). 77 %:lla potilaista oli pakkoinkontinenssi. Lähtötilanteessa yli 65‑vuotiaita oli 42,6 % ja yli 75‑vuotiaita 12,1 %.

Vibegroni annoksella 75 mg osoittautui tehokkaaksi yliaktiivisen virtsarakon oireiden hoidossa kahdessa viikossa, ja teho säilyi 12 viikkoa kestäneen hoitojakson ajan (tulokset esitetään alla taulukossa 2).

Taulukko 2: Virtsaamistiheyden, pakkoinkontinenssikertojen, virtsaamispakkokertojen, totaalisten inkontinenssikertojen ja virtsaamiskertakohtaisten virtsamäärien keskiarvot lähtötilanteessa ja muutokset lähtötilanteeseen verrattuna viikolla 12

ParametriLumeVibegroni 75 mgTolterodiini ER 4 mg
Keskimääräinen virtsaamiskertojen lukumäärä vuorokaudessaa 
Keskiarvo lähtötilanteessa (n)11,8 (520)11,3 (526)11,5 (417)
Muutos lähtötilanteestab (n)−1,3 (475)−1,8 (492)−1,6 (378)
Ero lumeeseen nähden−0,5−0,3
95 %:n luottamusväli−0,8; −0,2−0,6; 0,1
p‑arvo< 0,001d, e0,0988
Keskimääräinen pakkoinkontinenssikertojen lukumäärä vuorokaudessac 
Keskiarvo lähtötilanteessa (n)3,5 (405)3,4 (403)3,4 (319)
Muutos lähtötilanteestab (n)−1,4 (372)−2,0 (383)−1,8 (286)
Ero lumelääkkeeseen−0,6−0,4
95 %:n luottamusväli−0,9; −0,3−0,7; −0,1
p‑arvo< 0,0001d, e0,0123
Keskimääräinen virtsaamispakkokertojen lukumäärä vuorokaudessaa 
Keskiarvo lähtötilanteessa (n)8,1 (520)8,1 (526)7,9 (417)
Muutos lähtötilanteestab (n)−2,0 (475)−2,7 (492)−2,5 (378)
Ero lumelääkkeeseen−0,7−0,4
95 %:n luottamusväli−1,1; −0,2−0,9; 0,0
p‑arvo0,002d, e0,0648
Keskimääräinen totaalisten inkontinenssikertojen lukumäärä vuorokaudessac 
Keskiarvo lähtötilanteessa (n)4,2 (405)4,1 (403)4,1 (319)
Muutos lähtötilanteestab (n)−1,6 (372)−2,3 (383)−2,0 (286)
Ero lähtötilanteeseen−0,7−0,5
95 %:n luottamusväli−1,0; −0,4−0,8; −0,1
p‑arvo< 0,0001d, e0,0074
Keskimääräinen virtsamäärä virtsaamiskertaa kohden (ml)a 
Keskiarvo lähtötilanteessa (n)148 (514)155 (524)147 (415)
Muutos lähtötilanteestab (n)2 (478)24 (490)16 (375)
Ero lähtötilanteeseen2113
95 %:n luottamusväli14, 289, 22
p‑arvo< 0,0001d, e< 0,001

 

a Koko analyysisarjan populaatio (Full analysis set, FAS). Kaikki satunnaistetut potilaat, joilla oli yliaktiivinen virtsarakko ja jotka saivat vähintään yhden annoksen kaksoissokkoutettua tutkimuslääkehoitoa ja joilla oli virtsaamismittauksissa vähintään yksi arvioitavissa oleva muutos lähtötilanteeseen verrattuna.

b Pienimmän neliösumman keskiarvo, joka vakioitu (adjusted) huomioiden hoito, lähtötilanne, yliaktiivisen virtsarakon oireyhtymän tyyppi (vain koko analyysisarjan analyyseja varten), sukupuoli, maantieteellinen alue, tutkimuskäynti ja hoidon yhteisvaikutusten tutkimuskäynti.

c FAS‑I‑populaatio: käytettiin inkontinenssipäätetapahtumiin ja sisälsi FAS‑populaation potilaat, joilla oli yliaktiivinen virtsarakko ja pakkoinkontinenssi tutkimukseenottovaiheessa, ja joilla oli pakkoinkontinenssin mittauksissa vähintään yksi arvioitavissa oleva muutos lähtötilanteeseen verrattuna.

d Tilastollisesti merkitsevä.

e Parametrit, jotka sisältyivät monitestausmenetelmään. Hypoteesin testaus tehtiin vain vibegroni‑lumevertailuna.

Muissa keskeisissä toissijaisissa lisäpäätetapahtumissa oli mukana arviointi viikolla 12 niiden potilaiden osuudessa, joilla todettiin lähtötilanteeseen verrattuna ≥ 75 %:n tai 100 %:n pieneneminen vuorokauden keskimääräisessä pakkoinkontinenssikertojen lukumäärässä. Tulokset esitetään alla (Taulukossa 3).

Taulukko 3: Toissijainen tehoanalyysi: pakkoinkontinenssin 75 %:n ja 100 %:n vasteen saaneiden analyysi viikolla 12 – FAS‑I (mukaan FAS-populaatioon kuuluvia potilaita, joilla oli pakkoinkontinessi tutkimuksen alkaessa ja joilla oli vähintään yksi arvioitava muutos pakkoinkontinenssimittauksessa lähtötilanteeseen verrattuna)

Muuttuja

Lume 

N = 405

Vibegroni 75 mg 

N = 403

Tolterodiini ER 4 mg 

N = 319

Tutkittavat, joilla todettiin vähintään 75 %:n väheneminen pakkoinkontinenssikertojen määrässä lähtötilanteesta viikolle 12
Arvioitu* n (%)133 (32,8)199 (49,3)135 (42,2)
Vaikuttava aine ‑ lumea    
CMH‑ero 16,59,4
95 %:n luottamusväli [9,7; 23,4][2,1; 16,7]
p‑arvo < 0,0001b, c0,0120
Tutkittavat, joilla todettiin 100 %:n väheneminen pakkoinkontinenssikertojen määrässä lähtötilanteesta viikolle 12
Arvioitu* n (%)77 (19,0)102 (25,3)67 (20,9)
Vaikuttava aine ‑ lumea    
CMH‑ero 6,31,9
95 %:n luottamusväli [0,4; 12,1][−4,1; 7,8]
p‑arvo 0,0360b, c0,5447

Huomautukset: MI‑arvoa käytettiin niiden arvojen imputointiin, jotka jostain syystä puuttuivat analyysiviikoilla.

Esitetyt esiintymistiheydet ja prosenttiosuudessa käytetty nimittäjä perustuivat FAS‑1‑populaatioon kuuluviin ja satunnaistettua hoitoa saaneisiin tutkittaviin.

* Arvioitu osuus käytettiin SAS‑proseduuria MIANALYZE ja vakioitua moni‑imputoitua tehon estimaattia.

a Ero osuudessa ja vastaavassa luottamusvälissä ja p‑arvossa laskettiin käyttämällä Cochran‑Mantel‑Haenszelin riskieron estimaattia stratifioituna sukupuolen (nainen tai mies) mukaan ja Greenlandin ja Robinsin ehdottamilla painoilla.

b Tilastollisesti merkitsevä.

c Vertailut, jotka sisältyivät monitestausmenetelmään. Vertailuja tolterodiini ER:n ja lumelääkkeen välillä pidetään kuvailevina.

Annoksella 75 mg annetun vibegronin pitkäaikaista turvallisuutta ja tehoa arvioitiin enintään viikolle 52 vaiheen 3 jatkotutkimuksessa 505 potilaalla, jotka olivat olleet mukana koko 12 viikkoa kestäneen vaiheen 3 tutkimuksen (EMPOWUR) ajan.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset Obgemsa‑valmisteen käytöstä detrusor‑lihaksen neurogeenisen yliaktiivisuuden hoitoon yhdessä tai useammassa pediatrisessa potilasryhmässä (ks. Kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Vibegronin keskimääräiset Cmax‑ ja AUC‑arvot suurenivat enemmän kuin annosriippuvaisesti 600 mg:n yksittäiseen annokseen ja 400 mg:n toistettuun annokseen asti. Vakaan tilan pitoisuudet saavutetaan 7 vuorokauden aikana, kun lääke annostellaan kerran vuorokaudessa. Keskimääräinen Cmax‑kertymissuhde oli 1,7 ja keskimääräinen AUC0‑24h‑kertymissuhde oli 2,4. Vibegronin Tmax‑arvon mediaani on noin 1–3 tuntia.

Murskatun ja omenasoseeseen (15 ml) sekoitetun, suun kautta annetun kalvopäällysteisen vibegronitabletin (75 mg) antamisen jälkeen ei todettu kliinisesti merkittäviä muutoksia vibegronin farmakokinetiikassa verrattuna murskaamattomaan kalvopäällysteiseen vibegronitablettiin (75 mg). Näin ollen vibegroni voidaan murskata ja antaa pehmeään ruokaan sekoitettuna.

Ruoan vaikutus

75 mg:n vibegronitabletin ottaminen samanaikaisesti runsaasti rasvaa sisältävän aterian kanssa pienensi vibegronin Cmax‑arvoa 63 % ja AUC‑arvoa 37 %. Ruoan vaikutus vaikutti olevan pienempi vakaassa tilassa (muuttumaton AUC‑arvo ja 30 % pienempi Cmax‑arvo). Vaiheen 3 teho‑ ja turvallisuustutkimuksessa vibegroni otettiin joko ruoan kanssa tai ilman ruokaa. Näin ollen vibegroni voidaan ottaa ruoan kanssa tai ilman ruokaa.

Jakautuminen

Keskimääräinen näennäisjakautumistilavuus suun kautta otetun annoksen jälkeen on 9 120 litraa. Vibegroni sitoutuu ihmisen plasman proteiineihin noin 50‑prosenttisesti. Keskimääräinen veren ja plasman pitoisuussuhde on 0,9.

Biotransformaatio

Vibegroni metaboloituu oksidaation ja suoran glukuronidaation kautta, mutta metabolia ei ole sen tärkein eliminaatioreitti. Vibegroni on lääkeaineen pääkomponentti verenkierrossa yksittäisen 14C‑vibegroniannoksen jälkeen. Ihmisen plasmassa havaittiin yksi merkittävä metaboliitti, faasin II glukuronidi, jonka osuus oli 12–14 % kokonaisaltistuksesta. Kaikki in vitro arvioidut rekombinantti-UGT-entsyymit osallistuivat jonkin verran vibegronin metaboliaan (pääasiassa UGT1A3, UGT1A4, UGT1A6, UGT2B10, UGT2B15). Vaikka in vitro ‑tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että CYP3A4:llä olisi rooli vibegronin oksidatiivisessa metaboliassa, in vivo ‑tulosten mukaan näillä isotsyymeillä on vähäinen osuus kokonaiseliminaatiossa.

Eliminaatio

Usean annoksen jälkeen keskimääräinen terminaalinen puoliintumisaika (t½) vaihteli välillä 59–94 tuntia nuorilla ja iäkkäämmillä aikuisilla, ja vaikutuksen puoliintumisaika on noin 31 tuntia kaikissa populaatioissa.

Kun terveille vapaaehtoisille tutkittaville annettiin suun kautta 100 mg 14C‑vibegronia, noin 59 % radioaktiivisesti leimatusta annoksesta poistui ulosteen ja 20 % virtsan mukana. Suurin osa poistuneesta radioaktiivisuudesta havaittiin muuttumattomana vibegronina (54 % ulosteessa ja 19 % virtsassa). Suurin osa ulosteen mukana muuttumattomana poistuneesta vibegronista on todennäköisesti imeytymättä jäänyttä lääkeainetta. Erittyminen virtsaan muuttumattomana on lääkeaineen pääasiallinen eliminaatioreitti (noin 50 % imeytyneestä vibegronista). Erittyminen sappeen muuttumattomana saattaa myös muodostaa osan eliminaatiosta, mutta maksametabolian rooli vaikuttaa olevan vähäinen.

Munuaisten vajaatoiminta

Verrattuna vapaaehtoisiin tutkittaviin, joiden munuaisten toiminta oli normaali (GFR ≥ 90 ml/min), yksittäisen 100 mg:n vibegroniannoksen jälkeen keskimääräiset Cmax‑ ja AUC‑arvot suurenivat:

  • 1,6‑kertaisiksi (Cmax) ja 2,1‑kertaisiksi (AUC) vapaaehtoisilla tutkittavilla, joilla oli lievä munuaisten vajaatoiminta (GFR ≥ 60 – < 90 ml/min)
  • 2,0‑kertaisiksi (Cmax) ja 1,6‑kertaisiksi (AUC) vapaaehtoisilla tutkittavilla, joilla oli keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR ≥ 30 – < 60 ml/min)
  • 1,8‑kertaisiksi (Cmax) ja 1,2‑kertaisiksi (AUC) vapaaehtoisilla tutkittavilla, joilla oli vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR < 30 ml/min).

Vibegronin annoksen muuttamista ei suositella potilaille, joilla on lievä, keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR >15 – < 90 ml/min, ei dialyysin tarvetta). Vibegronin käyttöä ei ole tutkittu potilailla, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus (GFR < 15 ml/min, mahdollinen hemodialyysihoito), eikä sen käyttöä siksi suositella näille potilaille.

Maksan vajaatoiminta

Verrattuna vapaaehtoisiin tutkittaviin, joiden maksan toiminta oli normaali, yksittäisen 100 mg:n vibegroniannoksen jälkeen eskimääräiset Cmax‑ ja AUC‑arvot suurenivat:

  • 1,3‑kertaisiksi (Cmax) ja 1,3‑kertaisiksi (AUC) vapaaehtoisilla tutkittavilla, joilla oli keskivaikea maksan vajaatoiminta (Child–Pugh‑luokka B).

Vibegronin annoksen muuttamista ei suositella potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta (Child–Pugh‑luokat A ja B). Vibegronin käyttöä ei ole tutkittu potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (Child–Pugh‑luokka C), eikä sen käyttöä siksi suositella tälle potilasryhmälle.

Pediatriset potilaat

Farmakokineettisiä tietoja vibegronin käytöstä alle 18 vuoden ikäisille lapsille ei ole saatavilla.

Muut erityisryhmät

Vibegronin farmakokinetiikassa ei havaittu kliinisesti merkitseviä eroja iän (tutkittu vaihteluväli 18–93 vuotta), sukupuolen tai etnisen taustan perusteella.

Paino (tutkittu vaihteluväli 39–161 kg) vaikutti vähäisesti lääkeaineen puhdistumaan ja sentraaliseen jakautumistilavuuteen populaatiofarmakokinetiikan analyysissa. Vibegronialtistuksen suurentuminen painoeron takia ei ollut kliinisesti merkittävä.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Vibegronin β3‑AR‑voimakkuuden in vitro on todettu olevan 9‑kertaisesti pienempi kaniineilla ja 78‑kertaisesti pienempi rotilla ihmiseen verrattuna. Tämän takia myös turvarajat mahdollisille β3‑AR‑välitteisille vaikutuksille kehitykseen tai lisääntymiseen ovat vastaavasti matalammat kuin ei‑β3‑AR‑välitteisille vaikutuksille.

Eläimillä tehdyissä tutkimuksissa, joissa lääkevalmiste annettiin suun kautta, ei havaittu vaikutuksia alkion‑ tai sikiönkehitykseen, kun vibegronia annettiin organogeneesin aikana annoksena, joka vastasi ihmisille suositellun vibegronin vuorokausiannoksen aiheuttamaan kliiniseen altistukseen verrattuna noin 275‑kertaista altistusta rotilla ja 285‑kertaista altistusta kaniineilla. Sikiön luuston luutumisen viivästymistä ja sikiöiden pienipainoisuutta havaittiin kaniineilla noin 898‑kertaisesti ihmisille suositeltua vuorokausialtistusta suuremmalla kliinisellä altistuksella (AUC), joka aiheutti myös emoon kohdistuvaa toksisuutta. Rotilla, joille annettiin vibegronia tiineyden ja imetyksen aikana, ei havaittu vaikutuksia poikasiin 89‑kertaisesti ihmisille suositeltua vuorokausialtistusta suuremmalla kliinisellä altistuksella. Kehitystoksisuutta havaittiin poikasilla noin 458‑kertaisesti ihmisille suositeltua vuorokausialtistusta suuremmalla kliinisellä altistuksella (AUC), joka aiheutti myös emoon kohdistuvaa toksisuutta.

Synnytyksen jälkeisen yksittäisen radioaktiivisesti leimatun vibegroniannoksen antamisen jälkeen radioaktiivisuutta havaittiin imettävien rottien maidossa.

Vaikutuksia hedelmällisyyteen ei todettu naaras‑ tai urosrotilla enintään 300 mg/kg/vrk:n annoksilla, joihin liittyvä systeeminen altistus (AUC) oli vähintään 275‑kertaisesti suurempi verrattuna ihmisille suositeltuun vuorokausialtistukseen annoksella 75 mg/vrk. Yleistä toksisuutta, lisääntymistoksisuutta ja hedelmällisyyden heikkenemistä havaittiin naarasrotilla annoksella 1 000 mg/kg/vrk, jonka aiheuttama systeeminen altistus (AUC) oli arviolta 1 867‑kertaisesti suurempi verrattuna ihmisille suositeltuun vuorokausialtistukseen annoksella 75 mg/vrk.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Tabletin ydin

Mannitoli

Selluloosa, mikrokiteinen

Kroskarmelloosinatrium

Hydroksipropyyliselluloosa

Magnesiumstearaatti

Kalvopäällyste

Indigokarmiini (E132)

Hypromelloosi (E464)

Keltainen rautaoksidi (E172)

Laktoosimonohydraatti

Titaanidioksidi (E171)

Triasetiini

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

5 vuotta.

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

OBGEMSA tabletti, kalvopäällysteinen
75 mg (L:kyllä) 30 kpl (41,01 €), 90 kpl (114,38 €)

PF-selosteen tieto

Valkoinen, nelikulmainen tai pyöreä HDPE‑purkki, joka on suljettu vastaavan muotoisella polypropeeniturvasulkimella (PP) ja sisemmällä kannella, jonka tablettien puoleisella puolella on polyetyleenikerros (PE). Yksi purkki sisältää 7, 30 tai 90 kalvopäällysteistä tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Vaaleanvihreä, soikea, kalvopäällysteinen tabletti, jossa on toisella puolella merkintä V75, toisella puolella ei ole merkintää. Tabletin koko on noin 9 mm (pituus) × 4 mm (leveys) × 3 mm (korkeus).

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

OBGEMSA tabletti, kalvopäällysteinen
75 mg 30 kpl, 90 kpl

  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

G04BD15

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

19.02.2025

Yhteystiedot

PIERRE FABRE PHARMA NORDEN AB, sivuliike Suomessa
c/o Pierre Fabre Dermo-Cosmétique Nordic A/S
Metsänneidonkuja 4 02130
Espoo


www.pierre-fabre.com