KAVIGALE injektio-/infuusioneste, liuos 300 mg

▼Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Yksi injektiopullo sisältää 300 mg sipavibartia 2 ml:ssa liuosta (150 mg/ml).

Sipavibarti on ihmisen immunoglobuliini G1:een (IgG1) perustuva rekombinantti vasta-aine, joka on tuotettu kiinanhamsterin munasarjasoluissa (CHO) yhdistelmä-DNA-tekniikalla.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan

Yksi injektiopullo sisältää 0,8 mg polysorbaatti 80:tä.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektio‑/infuusioneste, liuos (injektioneste/infuusioneste)

KAVIGALE on tarkoitettu altistumista edeltävään COVID‑19‑taudin ennaltaehkäisyyn aikuisille ja vähintään 12‑vuotiaille nuorille, jotka painavat vähintään 40 kg ja joilla on sairaudesta tai immunosuppressiivisesta hoidosta johtuva immuunipuutos.

KAVIGALE-valmisteen käytössä on noudatettava virallisia suosituksia, jos sellaisia on saatavilla, ja valmisteen käytön on perustuttava tietoihin sipavibartin vaikutuksista parhaillaan kiertäviä virusvariantteja vastaan (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

KAVIGALE-valmisteen antaa aina terveydenhuollon ammattilainen.

Lääke on annettava olosuhteissa, joissa vaikeiden yliherkkyysreaktioiden, kuten anafylaksian, hoito on mahdollista. Valmistetta saanutta henkilöä on tarkkailtava lääkkeenannon jälkeen paikallisen hoitokäytännön mukaisesti.

Annostus

Suositeltu annos aikuisille ja vähintään 12‑vuotiaille nuorille, jotka painavat vähintään 40 kg, on 300 mg sipavibartia, joka annetaan injektiona lihakseen tai infuusiona laskimoon.

Erityisryhmät

Iäkkäät
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat
Annosta ei tarvitse muuttaa vähintään 12‑vuotiailla nuorilla, jotka painavat vähintään 40 kg (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Sipavibartin turvallisuutta ja tehoa alle 12‑vuotiaiden lasten ja vähintään 12‑vuotiaiden mutta alle 40 kg painavien lasten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Injektiona lihakseen tai infuusiona laskimoon.

Injektio lihakseen
Tämä lääkevalmiste annetaan kertainjektiona reiden ulkosyrjän etuosan lihakseen.

Laskimoinfuusio
Saman infuusiolinjan kautta ei saa antaa muita lääkevalmisteita.

Infuusion jälkeen infuusiovälineet on huuhdeltava riittävällä määrällä natriumkloridi-injektioliuosta (9 mg/ml, 0,9 %) tai glukoosi-injektioliuosta (50 mg/ml, 5 %), jotta varmistetaan tarvittavan annoksen saaminen.

Infuusion antaminen infuusiopussia käyttämällä
Valmiste on laimennettava natriumkloridi-injektioliuoksella (9 mg/ml, 0,9 %) tai glukoosi-injektioliuoksella (50 mg/ml, 5 %), minkä jälkeen se annetaan infuusiona joko painovoiman avulla tai infuusiopumpulla noin 20 minuutin aikana käyttäen infuusiovälineitä, joissa on steriili, niukasti proteiineja sitova 0,2 tai 0,22 mikronin kiinteä (in‑line) suodatin.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ennen lääkkeen antoa.

Laimentamattoman lääkevalmisteen infuusio ruiskupumpulla
2 ml (300 mg) laimentamatonta lääkevalmistetta annetaan ruiskupumpulla infuusiona laskimoon vähintään 6 minuutin aikana.

Jos infuusioon liittyvän reaktion merkkejä ja oireita ilmenee, infuusio on keskeytettävä, sitä on hidastettava tai se on lopetettava ja asianmukaisia lääkevalmisteita ja/tai tukihoitoa on annettava (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Viruslääkeresistenssi

Sipavibarti on suunniteltu tehoamaan varhaisia omikronkantoja vastaan, ja pseudoviruksen neutralointia koskevat IC₅₀-arvot vaihtelevat pitoisuudesta 3,6 ng/ml (XBB.1-varianttia vastaan) pitoisuuteen 25,0 ng/ml (BA.2.75-varianttia vastaan). Suojatehon kattavuus ja kesto sellaisia viruksia vastaan, joiden kohdalla IC₅₀ on kohtalaisesti suurentunut (esim. JN.1, IC₅₀ 83,1 ng/ml), on heikentynyt. Mahdollisen ennaltaehkäisevän tehon kliininen merkitys on epäselvä. In vitro ‑neutralointivaikutuksen puuttumisen vuoksi sipavibartin ei odoteta antavan suojaa sellaista oireista COVID‑19-tautia vastaan, jonka aiheuttavan virusvariantin piikkiproteiinissa on F456L-mutaatioita (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Päätettäessä sipavibartin käytöstä COVID‑19-taudin ennaltaehkäisyyn on otettava huomioon, mitä tiedetään SARS‑CoV‑2-viruksen kiertävien varianttien ominaisuuksista, kuten maantieteellisestä vallitsevuudesta. Sipavibartin in vitro ‑neutralointivaikutus SARS‑CoV‑2-viruksen variantteja vastaan on esitetty taulukossa 2 (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Potilaille, joille annetaan sipavibartia, on kerrottava läpilyönti-infektioiden mahdollisuudesta. Potilaita on kehotettava hakeutumaan viipymättä lääkärin hoitoon, jos heillä ilmenee COVID‑19-taudin merkkejä tai oireita (yleisimpiin oireisiin kuuluvat kuume, vilunväristykset, kurkkukipu, yskä, väsymys ja uutena oireena ilmenevä maku- tai hajuaistin menetys; vakavimpiin oireisiin kuuluvat hengitysvaikeudet tai hengenahdistus, puhe- tai liikuntakyvyn menetys tai sekavuus ja rintakipu).

Yliherkkyys (myös anafylaksia)

Humaanien monoklonaalisten immunoglobuliini G1 ‑vasta-aineiden (IgG1-vasta-aineiden) käytön yhteydessä on havaittu vakavia yliherkkyysreaktioita, myös anafylaksiaa. Jos kliinisesti merkittävän yliherkkyysreaktion tai anafylaksian merkkejä ja oireita ilmenee, on välittömästi keskeytettävä lääkkeen anto ja aloitettava asianmukaiset lääkehoidot ja/tai tukihoidot.

Infuusioon liittyvät reaktiot

Kliinisissä tutkimuksissa, joissa sipavibartia annettiin laskimoon, havaittiin infuusioon liittyviä reaktioita, jotka olivat vaikeusasteeltaan lieviä (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos infuusioon liittyvän reaktion merkkejä ja oireita ilmenee, infuusio on keskeytettävä, sitä on hidastettava tai se on lopetettava ja asianmukaisia lääkevalmisteita ja/tai tukihoitoa on annettava.

Kliinisesti merkittävät verenvuotohäiriöt

Kuten muitakin lihakseen annettavia injektioita annettaessa, sipavibartin antamisessa on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on trombosytopenia tai jokin hyytymishäiriö.

COVID‑19-rokotteet

Altistumista edeltävä ennaltaehkäisy sipavibartilla ei korvaa rokotusta henkilöillä, joille COVID‑19-rokotusta suositellaan.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan

Tämä lääkevalmiste sisältää 0,8 mg polysorbaatti 80:tä per injektiopullo. Polysorbaatit saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita.

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Sipavibartin ei odoteta erittyvän munuaisten kautta tai metaboloituvan sytokromi P450 (CYP) ‑entsyymien välityksellä (ks. kohta Farmakokinetiikka). Siksi yhteisvaikutukset sellaisten samanaikaisesti käytettävien lääkevalmisteiden kanssa, jotka erittyvät munuaisten kautta tai ovat CYP-entsyymien substraatteja, indusoreja tai estäjiä, ovat epätodennäköisiä.

Raskaus

Sipavibartin käytöstä raskaana oleville naisille ei ole olemassa tietoja.

Sipavibartilla ei ole tehty ei-kliinisiä lisääntymistoksisuustutkimuksia. Sipavibartilla tehdyssä kudosten ristireaktiivisuutta selvittäneessä tutkimuksessa ei todettu sitoutumista ihmisen sikiökudokseen tai lisääntymiskudoksiin.

Ihmisen IgG1-vasta-aineiden tiedetään läpäisevän istukan, joten sipavibarti saattaa siirtyä äidistä kehittyvään sikiöön. Ei tiedetä, koituuko sipavibartin mahdollisesta siirtymisestä istukan läpi mitään hoidollista hyötyä tai riskiä kehittyvälle sikiölle.

Sipavibartia saa käyttää raskauden aikana vain, jos hoidosta äidille mahdollisesti koituvat hyödyt ovat suuremmat kuin mahdolliset sikiölle aiheutuvat riskit.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö sipavibarti ihmisillä äidinmaitoon. IgG-vasta-aineita erittyy ihmisillä äidinmaitoon muutamien päivien ajan synnytyksen jälkeen, minkä jälkeen niiden pitoisuus pienenee nopeasti. Imetettävään vauvaan tällä lyhyellä ajanjaksolla kohdistuvia riskejä ei siis voida sulkea pois. Tämän ajanjakson jälkeen sipavibartia voidaan käyttää imetyksen aikana, jos se on kliinisesti tarpeen.

Hedelmällisyys

Sipavibartin vaikutuksista ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tietoa.

KAVIGALE-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Potilailla, jotka saavat sipavibartia injektiona lihakseen, yleisin haittavaikutus on pistoskohdan reaktio (4,1 %:lla tutkittavista). Potilailla, jotka saavat sipavibartia infuusiona laskimoon, yleisimmät haittavaikutukset ovat infuusiokohdan reaktiot (1,9 %:lla tutkittavista) ja infuusioon liittyvät reaktiot (1,9 %:lla tutkittavista).

Haittavaikutustaulukko

Taulukossa 1 on esitetty kliinisissä tutkimuksissa havaitut haittavaikutukset.

Taulukossa 1 mainitut haittavaikutukset on lueteltu MedDRA-elinjärjestelmäluokituksen mukaan. Suositellut termit on esitetty kussakin elinjärjestelmässä ensin esiintymistiheyden mukaan alenevassa järjestyksessä ja sitten vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä. Haittavaikutusten esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1 / 1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1 / 10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1 / 10 000); ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Taulukko 1 Haittavaikutustaulukko

^a Sisältää seuraavat suositellut termit: kutina, punoitus, yliherkkyys, nokkosihottuma, allerginen ihottuma ja lääkeaineihottuma.
^b Sisältää seuraavat suositellut termit: injektiokohdan kipu, injektiokohdan mustelma, injektiokohdan punoitus, injektiokohdan verenvuoto, injektiokohdan turvotus, injektiokohdan hematooma, injektiokohdan kutina, injektiokohdan parestesia, injektiokohdan reaktio, injektiokohdan ihottuma, injektiokohdan värimuutos ja injektiokohdan kuumotus.
^c Sisältää seuraavat suositellut termit: infuusiokohdan mustelma, infuusiokohdan kipu, infuusiokohdan kutina, infuusiokohdan punoitus, infuusiokohdan ekstravasaatio ja infuusiokohdan turvotus.
^d Sisältää seuraavat oireet: pahoinvointi, nivelkipu, päänsärky, kuume, vilunväristykset, dyspepsia, kipu, hypotensio, kasvojen punoitus, yskä, epämukava tunne rinnassa, huimaus ja hengenahdistus.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Yliherkkyys
Yliherkkyysreaktiot ilmenivät 14 päivän kuluessa annoksen saamisesta, ne olivat vaikeusasteeltaan lieviä tai keskivaikeita, ja suurin osa niistä hävisi muutamassa päivässä.

Injektiokohdan reaktiot
Injektiokohdan reaktiot ilmenivät 7 päivän kuluessa annoksen saamisesta, ne olivat vaikeusasteeltaan lieviä, ja suurin osa niistä hävisi muutamassa päivässä.

Infuusiokohdan reaktiot
Infuusiokohdan reaktiot ilmenivät 7 päivän kuluessa annoksen saamisesta, olivat vaikeusasteeltaan lieviä tai keskivaikeita ja hävisivät muutamassa päivässä.

Infuusioon liittyvät reaktiot
Infuusioon liittyvät reaktiot ilmenivät infuusion aikana tai infuusiopäivänä, olivat vaikeusasteeltaan lieviä tai keskivaikeita ja hävisivät muutamassa päivässä.

Pediatriset potilaat

Saatavilla on vain vähän turvallisuustietoja ≥ 12 – < 18‑vuotiaista pediatrisista potilaista (n = 8). Tietoja ei ole saatavilla alle 12‑vuotiaista pediatrisista potilaista. Vähintään 12‑vuotiailla pediatrisilla potilailla havaittu turvallisuusprofiili oli samankaltainen kuin aikuisilla havaittu.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Sipavibartin yliannostukseen ei ole spesifistä hoitoa.

Kliinisissä tutkimuksissa on annettu enintään 1 200 mg:n sipavibartiannoksia laskimoon, eivätkä ne ole aiheuttaneet annosta rajoittavaa toksisuutta.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Immunoseerumit ja immunoglobuliinit, antiviraaliset monoklonaaliset vasta-aineet, ATC-koodi: J06BD09

Vaikutusmekanismi

Sipavibarti on rekombinantti humaani monoklonaalinen IgG1-vasta-aine, joka saa aikaan passiivisen immunisaation sitoutumalla SARS‑CoV‑2-viruksen piikkiproteiinin reseptoria sitovaan domeeniin (RBD). Sipavibarti on pitkävaikutteinen. Siinä on aminohapposubstituutioita, jotka pidentävät vasta-aineen puoliintumisaikaa (YTE-substituutiot) sekä vähentävät vasta-aineen efektoritoimintaa ja pienentävät vasta-aineesta riippuvaisen taudin vaikeutumisen mahdollista riskiä (TM‑substituutiot). Sipavibarti sitoutuu SARS‑CoV‑2-viruksen (BA.2-variantin) piikkiproteiinin reseptoria sitovaan domeeniin siten, että sitoutumisen K_D (tasapainodissosiaatiovakio) on 20,95 pM. Tämä estää reseptoria sitovaa domeenia sitoutumasta ihmisen ACE2-reseptoriin, jolloin viruksen pääsy soluun estyy.

Antiviraalinen vaikutus

SARS‑CoV‑2-pseudoviruksen neutralointitestissä todettiin suoran neutraloinnin perusteella, että sipavibartilla oli antiviraalinen vaikutus.

Viruslääkeresistenssi

Maailmanlaajuisen seurannan kautta tunnistettujen sekä sipavibartia saaneilta tutkittavilta tunnistettujen varianttien neutraloitumisherkkyyden arviointi on kesken.

Neutralointivaikutus SARS‑CoV‑2-varianttien pseudoviruksia vastaan on esitetty taulukossa 2.

Taulukko 2 Tiedot sipavibartin kyvystä neutraloida SARS‑CoV‑2-varianttien pseudoviruksia

^a Heikentyneen in vitro ‑voimakkuuden vaihteluväli useissa samanaikaisten substituutioiden sarjoissa ja/tai tutkimuslaboratorioissa, joissa käytetään tutkimuskäyttöön soveltuvan tasoisia määrityksiä; monoklonaalisen vasta-aineen IC₅₀-arvon (pitoisuus, joka vaaditaan infektioiden vähentämiseen 50 %:lla) keskimääräinen kerrannaismuutos alkuperäiseen vertailukantaan (Wuhan D614G) nähden.
^b Pseudovirukset ilmensivät SARS‑CoV‑2-viruksen koko muuntunutta piikkiproteiinia ja yksittäisiä tyypillisiä piikkiproteiinin substituutioita.
^c Sipavibartin ei katsota olevan tehokas tätä varianttia vastaan.
^d BA.2.86 sisältää variantit BA.2.86, BA.2.86.1, JN.2 ja JN.3, joilla on sama SARS‑CoV‑2-viruksen piikkiproteiinia koodaava sekvenssi.
^e Oletettu IC₅₀ perustuu siihen, että variantissa on F456L-mutaatio.

Immunogeenisuus

Hoidon aikana ilmeneviä vasta-aineita havaittiin harvoin (0,8 %:lla tutkittavista [5/604]). Lääkevasta-aineiden vaikutuksista farmakokinetiikkaan, tehoon tai turvallisuuteen ei havaittu näyttöä. Tietoja on kuitenkin vasta vähän.

Kliininen teho

SUPERNOVA-päätutkimus, pääkohortti

SUPERNOVA-päätutkimuksen pääkohortti on vaiheen III satunnaistettu (1:1), kaksoissokkoutettu kliininen tutkimus, jossa käytetään vertailuvalmistetta. Tutkimuksessa arvioidaan sipavibartin käyttöä altistumista edeltävään COVID‑19‑taudin ennaltaehkäisyyn aikuisilla ja vähintään 12‑vuotiailla nuorilla, joilla on immuunipuutos. Tutkimus alkoi maaliskuussa 2023, ja ensisijainen analyysi on päivätty maaliskuulle 2024. Tällöin oli liikkeellä erilaisia variantteja, joista osa oli herkkiä valmisteelle ja osa ei.

Yhteensä 1 669 aikuista ja vähintään 12‑vuotiasta, vähintään 40 kg painavaa nuorta satunnaistettiin saamaan 300 mg:n kerta-annos sipavibartia injektiona lihakseen, ja 1 666 satunnaistettiin saamaan vertailuvalmistetta (300 mg tiksagevimabia + 300 mg silgavimabia tai lumelääkettä). Tutkittavat saivat toisen 300 mg:n annoksen sipavibartia tai lumelääkettä 6 kuukauden kuluttua ensimmäisen annoksen saamisesta. Tutkimuksesta suljettiin pois henkilöt, jotka olivat saaneet COVID‑19-rokotteen tai joilla oli ollut laboratoriokokeella tai pikatestillä vahvistettu SARS‑CoV‑2-infektio ensimmäistä käyntiä edeltäneiden 3 kuukauden aikana. Välianalyysin kohdalla toisen annoksen antamisen jälkeisen seuranta-ajan mediaani oli 61 päivää (vaihteluväli 1–180 päivää).

Lähtötilanteen demografiset tiedot olivat samankaltaiset sipavibartia saaneiden ryhmässä ja vertailuvalmistetta saaneiden ryhmässä. Tutkittavien mediaani-ikä oli 60 vuotta (36,3 % tutkittavista oli vähintään 65‑vuotiaita ja 15 tutkittavaa [joista 8 sai sipavibartia] oli 12 – < 18‑vuotiaita); 56,8 % tutkittavista oli naisia; ja 74,1 % tutkittavista oli valkoihoisia, 6,5 % aasialaisia, 12,1 % mustaihoisia/afrikkalaisamerikkalaisia ja 21,5 % taustaltaan espanjankielisistä maista tai latinalaisamerikkalaisia. Kaikilla tutkittavilla oli vähintään yksi immuunivastetta heikentävä tila. Tällaisia tiloja olivat muun muassa:

• immunosuppressiivinen lääkitys (74,3 %)
• hematologinen syöpä (15,3 %)
• keskivaikea tai vaikea sekundaarinen immuunipuutos (pääasiassa hemodialyysi) (15,1 %)
• kiinteän elimen siirto (14,2 %)
• vuoden sisällä annettu B‑soluja vähentävä hoito (13,3 %)
• kiinteä syöpäkasvain, jonka hoito on meneillään (3,4 %)
• hematopoieettisten kantasolujen siirto (2,0 %)
• keskivaikea tai vaikea primaarinen immuunipuutos (1,6 %)
• pitkälle edennyt tai hoitamaton HIV-infektio (1,1 %)
• aiemmin annettu CAR‑T-soluhoito (0,3 %).

Tutkimuksessa oli kaksi tehoa koskevaa ensisijaista päätetapahtumaa: sipavibartin tehoa vertailuvalmisteeseen verrattuna arvioitiin (1) minkä tahansa SARS‑CoV‑2-variantin aiheuttaman RT‑PCR-testillä vahvistetun oireisen COVID‑19-taudin ennaltaehkäisyssä enintään 181 päivän aikana viimeisen annoksen saamisesta ja (2) valikoitujen varianttien (sellaisten varianttien, joissa ei virussekvensointitietojen perusteella ole F456L-mutaatiota ja joiden odotetaan olevan alttiita sipavibartille) aiheuttaman RT‑PCR-testillä vahvistetun oireisen COVID‑19-taudin ennaltaehkäisyssä enintään 181 päivän aikana viimeisen annoksen saamisesta. Kummankin ensisijaisen päätetapahtuman osalta tehtiin paremmuustesti, jossa verrattiin oireisen COVID‑19-taudin saamisen suhteellista riskiä hoitoryhmien välillä.

Suhteellinen riskin vähenemä, kun tapahtumat laskettiin riippumatta siitä, olivatko tutkittavat saaneet COVID‑19-rokotteen tai -lääkettä ja oliko sokkoutus purettu, on esitetty taulukossa 3.

Taulukko 3 Oireisen COVID‑19-taudin suhteellisen riskin vähenemä

N = analyysiin otettujen tutkittavien määrä.
^a Vertailuvalmisteena oli joko tiksagevimabin ja silgavimabin yhdistelmä tai lumelääke.
^b Ei monivertailukorjausta.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset sipavibartin käytöstä altistumista edeltävään COVID‑19‑taudin ennaltaehkäisyyn yhdessä tai useammassa pediatrisessa potilasryhmässä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Sipavibartialtistuksen seerumissa osoitettiin suurenevan kerta-annoksen antamisen jälkeen suunnilleen suhteessa annokseen, kun tutkittaville annettiin 300–600 mg:n annoksia injektiona lihakseen tai 300 – 1 200 mg:n annoksia infuusiona laskimoon.

Imeytyminen

Kun sipavibartia annettiin 300 mg:n kerta-annoksena reiden ulkosyrjän etuosan lihakseen, geometrinen keskiarvo (geometrinen variaatiokerroin [CV%]) sipavibartin huippupitoisuudelle seerumissa (C_max) oli 48,0 mikrog/ml (25,2 %). C_max-arvon saavuttamiseen kuluneen ajan mediaani oli 7,5 vuorokautta (vaihteluväli 3,9–53 vuorokautta).

Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella sipavibartin arvioitu absoluuttinen hyötyosuus on 80,7 %, kun valmiste annetaan reiden ulkosyrjän etuosan lihakseen.

Kun sipavibartia annettiin 300 mg:n annos reiden ulkosyrjän etuosan lihakseen, seerumin sipavibartipitoisuuden geometrinen keskiarvo (CV%) oli 29,8 mikrog/ml (36,2 %) kuukauden kuluttua ensimmäisen annoksen antamisesta ja 30,8 mikrog/ml (54,3 %) kuukauden kuluttua toisen annoksen antamisesta. Annokset annettiin 6 kuukauden välein.

Kun sipavibartia annettiin kertainfuusiona (infuusionopeus 50 mg/min), seerumin sipavibartipitoisuuden geometrinen keskiarvo (CV%) 20 minuuttia infuusion jälkeen oli 300 mg:n annoksen saaneilla 101,6 mikrog/ml (7,6 %) ja 1 200 mg:n annoksen saaneilla 452,1 mikrog/ml (25,8 %).

Jakautuminen

Kun sipavibartia annettiin 300 mg:n kerta-annos reiden ulkosyrjän etuosan lihakseen, sipavibartin näennäisen jakautumistilavuuden geometrinen keskiarvo (CV%) oli 6,3 l (19,4 %).

Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella laskimoon annetun sipavibartin arvioitu sentraalinen jakautumistilavuus (suhteellinen keskivirhe, %) oli 4,6 l (1,3 %) ja perifeerinen jakautumistilavuus 0,4 l (19,6 %).

Biotransformaatio

Sipavibartin odotetaan hajoavan endogeenisten IgG-vasta-aineiden tavoin pieniksi peptideiksi ja niiden aminohappokomponenteiksi katabolisten reittien kautta.

Eliminaatio

Kun sipavibartia annettiin 300 mg:n kerta-annos reiden ulkosyrjän etuosan lihakseen, sipavibartin puhdistuman geometrinen keskiarvo (CV%) oli 0,053 l/vrk (43,1 %) ja arvioitu terminaalisen eliminaation puoliintumisajan keskiarvo (keskihajonta) oli 87,3 (26,5) vuorokautta.

Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella laskimoon annetun sipavibartin arvioitu puhdistuma (suhteellinen keskivirhe, %) oli 0,044 l/vrk (0,9 %).

Erityisryhmät

Munuaisten vajaatoiminta
Ei ole tehty erityisiä tutkimuksia, joilla olisi arvioitu munuaisten vajaatoiminnan vaikutuksia sipavibartin farmakokinetiikkaan.

Sipavibartin molekyylipaino on noin 148 kDa. Sipavibartin ei odoteta erittyvän muuttumattomana virtsaan. Munuaisten vajaatoiminnan ei odoteta vaikuttavan merkittävästi sipavibartialtistukseen. Myöskään dialyysin ei odoteta vaikuttavan farmakokinetiikkaan.

Maksan vajaatoiminta
Ei ole tehty erityisiä tutkimuksia, joilla olisi arvioitu maksan vajaatoiminnan vaikutuksia sipavibartin farmakokinetiikkaan.

Sipavibartin odotetaan kataboloituvan monissa kudoksissa hajoamalla proteolyyttisesti aminohapoiksi ja muuntumalla kierrätysmekanismilla muiksi proteiineiksi. Maksan vajaatoiminnan ei siis odoteta vaikuttavan sipavibartin farmakokinetiikkaan.

Iäkkäät
Iäkkäillä (≥ 65‑vuotiailla) aikuisilla (n = 233) sipavibartialtistus oli samankaltainen kuin nuoremmilla (18 – < 65‑vuotiailla) aikuisilla (n = 354).

Pediatriset potilaat
Suositellun annostusohjelman odotetaan aikaansaavan vähintään 12‑vuotiailla ja vähintään 40 kg painavilla nuorilla vastaavanlaisia sipavibartialtistuksia seerumissa kuin on havaittu aikuisilla, koska sipavibartia koskeneisiin kliinisiin tutkimuksiin on osallistunut samanpainoisia aikuisia.

Muut erityisryhmät
Sukupuoleen, ikään (12–85 vuotta), rotuun tai etnisyyteen ei liittynyt kliinisesti merkittäviä eroja seerumin sipavibartialtistuksissa.

Sipavibartilla ei ole tehty karsinogeenisuutta, mutageenisuutta ja lisääntymistoksisuutta koskevia tutkimuksia.

Ei-kliiniset tulokset, jotka perustuvat kudokseen sitoutumista koskeviin tutkimuksiin ja jaavanmakakeilla toteutettuun toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta koskevaan tutkimukseen, jossa arvioitiin myös farmakologista turvallisuutta ja paikallista siedettävyyttä, eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Histidiini
Histidiinimonohydrokloridi
Arginiinihydrokloridi
Polysorbaatti 80 (E433)
Injektionesteisiin käytettävä vesi

Koska yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Avaamaton injektiopullo

18 kuukautta

Valmisteltujen ruiskujen ja valmisteltujen infuusiopussien käytönaikainen säilyvyys

Kemiallisen ja fysikaalisen käytönaikaisen säilyvyyden on osoitettu olevan 24 tuntia 2–8 °C:ssa ja 4 tuntia enintään 25 °C:ssa.

Mikrobiologisista syistä valmiste on käytettävä välittömästi, ellei valmistelutapa estä mikrobikontaminaation riskiä.

Jos valmistetta ei käytetä välittömästi, käytönaikaiset säilytysajat ja olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla, eivätkä ne yleensä saa ylittää 24:ää tuntia 2–8 °C:n lämpötilassa tai 4:ää tuntia enintään 25 °C:n lämpötilassa, ellei laimennusta ole tehty valvotuissa, validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Säilytä jääkaapissa (2–8 °C).

Ei saa jäätyä. Älä ravista.

Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Valmisteltujen ruiskujen ja valmisteltujen infuusiopussien säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Ei markkinoilla olevia pakkauksia.

PF-selosteen tieto

2 ml injektio-/infuusionestettä, liuosta, kirkkaassa lasisessa injektiopullossa, jossa on klooributyylielastomeeritulppa ja joka on suljettu vaaleanvihreällä alumiinisella repäisykorkilla.

Pakkaus sisältää 1 injektiopullon.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas tai opaalinhohtoinen, väritön tai kellertävä liuos, jonka pH on 6,0.

KAVIGALE toimitetaan kerta-annosinjektiopullossa. KAVIGALE voidaan antaa injektiona lihakseen tai infuusiona laskimoon käyttämällä infuusiopussia, jossa on natriumkloridi-injektioliuosta (9 mg/ml, 0,9 %) tai glukoosi-injektioliuosta (50 mg/ml, 5 %), tai käyttämällä ruiskupumppua. Terveydenhuollon ammattilaisen on valmisteltava ja annettava injektio‑/infuusioneste, liuos, käyttäen aseptista tekniikkaa seuraavasti:

Liuoksen valmistelu ennen antoa

1. Ota injektiopullo jääkaapista.
2. Tarkasta silmämääräisesti, ettei injektiopullossa näy hiukkasia eikä värimuutoksia. Liuos on kirkasta tai opaalinhohtoista ja väritöntä tai kellertävää. Hävitä injektiopullo, jos liuos on sameaa tai siinä näkyy värimuutoksia tai hiukkasia. Älä ravista injektiopulloa.

Valmistellun ruiskun tai valmistellun infuusiopussin säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Injektio lihakseen

1. Vedä injektiopullosta 2 ml ruiskuun.
2. Anna injektio reiden ulkosyrjän etuosan lihakseen.

Laskimoinfuusio – infuusiopussi tai ruiskupumppu

Liuoksen valmistelu

1. Vedä injektiopullosta 2 ml valmistetta ja valmistele infuusioseos siirtämällä valmiste 50 ml:n tai 100 ml:n infuusiopussiin, jossa on natriumkloridi-injektioliuosta (9 mg/ml, 0,9 %) tai glukoosi-injektioliuosta (50 mg/ml, 5 %), tai anna valmiste ruiskupumpulla (ks. jäljempänä).
2. Älä anna liuoksen jäätyä äläkä ravista liuosta.

Lääkkeenanto – infuusiopussi

1. Älä anna muita lääkevalmisteita saman infuusiolinjan kautta.
2. Anna infuusioliuos laskimoon 20 minuutin aikana infuusiopumpulla tai painovoiman avulla käyttäen laskimolinjaa, jossa on steriili, niukasti proteiineja sitova 0,2 tai 0,22 mikronin kiinteä (in‑line) suodatin.
3. Kun infuusio on päättynyt, huuhtele infuusiovälineet riittävällä määrällä natriumkloridi-injektioliuosta (9 mg/ml, 0,9 %) tai glukoosi-injektioliuosta (50 mg/ml, 5 %), jotta varmistetaan tarvittavan annoksen saaminen.

Lääkkeenanto – ruiskupumppu

1. Anna 2 ml (300 mg) laimentamatonta valmistetta infuusiona laskimoon ruiskupumpulla vähintään 6 minuutin aikana.
2. Kun ruiskun koko sisältö on annettu, huuhtele infuusiovälineet riittävällä määrällä natriumkloridi-injektionestettä (9 mg/ml, 0,9 %) tai glukoosi-injektionestettä (50 mg/ml, 5 %), jotta voidaan varmistaa, että koko annos on annettu.

Hävittäminen

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

KAVIGALE injektio-/infuusioneste, liuos
300 mg 1 kpl

• Ei korvausta.

J06BD09

20.01.2025