CUVITRU injektioneste, liuos 200 mg/ml

Ihmisen normaali immunoglobuliini (SCIg)

Yksi millilitra sisältää:

ihmisen normaalia immunoglobuliinia ……………200 mg

(puhtaus vähintään 98 % IgG:tä)

Yksi 5 ml:n injektiopullo sisältää 1 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia.

Yksi 10 ml:n injektiopullo sisältää 2 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia.

Yksi 20 ml:n injektiopullo sisältää 4 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia.

Yksi 40 ml:n injektiopullo sisältää 8 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia.

Yksi 50 ml:n injektiopullo sisältää 10 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia.

IgG:n jakautuminen alaluokkiin (likimääräiset arvot):

IgG1 ≥ 56,9 %

IgG2 ≥ 26,6 %

IgG3 ≥ 3,4 %

IgG4 ≥ 1,7 %

IgA:n enimmäismäärä on 280 mikrog/ml.

Tuotettu ihmisluovuttajien plasmasta.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, liuos

Käyttöaiheet antoon ihon alle (SCIg)

Korvaushoito aikuisille sekä (0–18-vuotiaille) lapsille ja nuorille seuraaviin käyttöaiheisiin:

• primaarinen immuunivajausoireyhtymä (PID) ja heikentynyt vasta-ainetuotanto (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
• sekundaariset immuunipuutokset (SID) potilailla, joilla on vaikeita tai toistuvia infektioita, joille annettu mikrobilääkehoito ei tehoa ja joilla on joko todennettu tietyn vasta-aineen toimimattomuus (proven specific antibody failure, PSAF)* tai seerumin IgG-pitoisuus < 4 g/l.

* PSAF = IgG-vasta-ainetiitteriainetitteri pneumokokkipolysakkaridi- ja polypeptidiantigeenirokotteita vastaan ei vähintään kaksinkertaistu.

Korvaushoito on aloitettava ja sitä on seurattava immuunipuutostilojen hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Korvaushoito on aloitettava ja sitä on seurattava sellaisen lääkärin valvonnassa, jolla on kokemusta

immuunivajavuuden hoitamisesta.

Annostus

Annostus ja annosohjelma riippuvat käyttöaiheesta.

Lääkevalmiste annetaan ihon alle.

Korvaushoidossa annosta voidaan joutua muuttamaan potilaskohtaisesti potilaan farmakokineettisen ja kliinisen vasteen mukaan. Ruumiinpainoon perustuvaa annosta voi olla tarpeen muuttaa alipainoisille tai ylipainoisille potilaille. Seuraavat annosohjelmaa koskevat tiedot ovat ohjeellisia.

Korvaushoito primaarisissa immuunivajausoireyhtymissä (kohdan Käyttöaiheet määritelmän mukaan)

Annosohjelmassa saavutettavan IgG:n minimipitoisuuden (joka mitataan ennen seuraavaa infuusiota) on oltava vähintään 5–6 g/l,ja arvon on pysyttävä seerumin IgG-pitoisuuden ikäkohtaisella viitevälillä. Latausannokseksi voidaan tarvita annos, joka on vähintään 0,2–0,5 g (1–2,5 ml) painokiloa kohden. Annos voidaan joutua jakamaan usealle päivälle, ja yhden päivän enimmäisannos on 0,1–0,15 g kiloa kohden. Kun on saavutettu vakaan tilan IgG-pitoisuus, ylläpitoannokset annetaan tasaisin väliajoin, jotta saavutetaan kumulatiivinen kuukausiannos, jonka suuruus on 0,3–1,0 g kiloa kohden (lisätietoja, ks. kohta Farmakokinetiikka). Jokainen kerta-annos pitää ehkä injisoida eri kohtaan potilaan kehoa.

Minimipitoisuudet on mitattava ja arvioitava, jos potilaalla esiintyy infektio. Infektiomäärän vähentämiseksi voi olla tarpeen suurentaa annosta ja tähdätä suurempiin minimipitoisuuksiin.

Korvaushoito sekundaarisissa immuunipuutoksissaimmuunivajausoireyhtymissä (kohdan Käyttöaiheet määritelmän mukaan)

Suositeltu annos annetaan tasaisin väliajoin, jotta saavutetaan kumulatiivinen kuukausiannos, jonka suuruus on 0,2–0,4 g kiloa kohden. Jokainen kerta-annos pitää ehkä injisoida eri kohtaan potilaan kehoa.

IgG:n minimipitoisuudet on mitattava ja arvioitava, jos potilaalle ilmaantuu infektio. Annosta on tarvittaessa muutettava, jotta saavutetaan optimaalinen suoja infektioita vastaan; annosta voi olla tarpeen suurentaa potilaillepotilailla, joilla on sitkeä infektio. Annoksen pienentämistä voidaan harkita, kun potilaalla ei enää ole infektiota.

Pediatriset potilaat

Annostus (0–18-vuotiaiden) lasten ja nuorten hoidossa ei eroa aikuisten annostuksesta, koska kunkin käyttöaiheen mukainen annostus määräytyy painon mukaan ja sitä muutetaan kliinisten tulosten perusteella edellä mainituissa käyttöaiheissa.

Cuvitru-valmisteen käytöstä alle 2-vuotiaiden lasten hoitoon ei ole tehty kliinisiä tutkimuksia, mutta immunoglobuliinien käytöstä saatu kokemus viittaa siihen, ettei Cuvitru-hoidosta pitäisi koitua haittavaikutuksia alle 2-vuotiaille lapsille.

Antotapa

Vain ihon alle.

Cuvitru-valmiste täytyy tarkastaa silmämääräisesti mahdollisten hiukkasten ja värinmuutosten varalta ennen antoa. Älä käytä valmistetta, jos siinä huomataan hiukkasia ja/tai värinmuutoksia.

Infuusio tulisi aloittaa viipymättä Cuvitru-valmisteen ruiskuun siirtämisen jälkeen. Lääkkeenannon odotetaan kestävän enintään kaksi tuntia. Jos kahta tuntia lyhyempi antoaika ei ole mahdollinen tarvittavan Cuvitru-annoksen tai antonopeuden takia, on tarvittava annos jaettava osiin ja annettava eri infuusiokohtiin. Jos Cuvitru-valmistetta säilytetään silikonoidussa ruiskussa yli kahden tunnin ajan, ruiskuun voi muodostua näkyviä hiukkasia. Lisätietoja, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Cuvitru-valmistetta ei saa laimentaa.

Kotona suoritettavan ihonalaisen infuusiohoidon tulee aloittaa ja valvoa lääkäri, jolla on kokemusta kotona hoidettavien potilaiden ohjaamisesta. Antoon voidaan käyttää infuusiopumppuja tai immunoglobuliinien ihonalaiseen antoon soveltuvaa ruiskua (manuaalinen anto). Potilaalle tai hoitajalle on annettava koulutusta ruiskuohjaimen (laiteavusteinen anto) tai ruiskun (manuaalinen anto) käytöstä, infuusiotekniikoista, hoitopäiväkirjan pitämisestä, mahdollisten vaikeiden haittavaikutusten tunnistamisesta sekä haittavaikutusten hoitamisesta niiden esiintyessä, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Cuvitru-valmisteen mahdollisia injektiokohtia ovat esimerkiksi vatsa, reisi, olkavarsi ja lonkan sivu.

Infuusionopeutta ja injektiokohtaista infuusiotilavuutta muutetaan potilaan sietokyvyn mukaan.

Infuusionopeus

Cuvitru-valmiste voidaan infusoida käyttämällä:

• infuusiolaitetta tai
• ruiskulla suoritettavaa manuaalista antoa.

Suositeltava alkuinfuusionopeus riippuu potilaan yksilöllisistä tarpeista. Peräkkäisissä infuusioissa infuusionopeuden lisääminen voi tulla kyseeseen potilaan harkinnan ja terveydenhuollon ammattilaisen arvion perusteella.

Laiteavusteinen infuusio:

Alussa suositeltava antonopeus on 10 ml/h/infuusiokohta. Jos potilas sietää antonopeutta hyvin (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), sitä voidaan kasvattaa vähintään 10 minuutin välein enimmäisnopeuteen 20 ml/h/infuusiokohta kahta ensimmäistä infuusiota varten. Myöhemmissä infuusioissa infuusionopeutta voidaan kasvattaa sietokyvyn mukaan.

Samanaikaisesti voidaan käyttää useampaa kuin yhtä pumppua. Tiettyyn kohtaan infusoidun valmisteen määrä vaihtelee. Vauvojen ja lasten infuusiokohtaa voidaan vaihtaa 5–15 ml:n välein. Aikuisten hoidossa yli 30 ml:n annokset voidaan jakaa potilaan mieltymysten mukaan. Infuusiokohtien määrää ei ole rajoitettu.

Manuaalisesti annettava infuusio:

Cuvitru voidaan antaa ruiskulla yhteen infuusiokohtaan. Jos valmistetta on annettava useaan infuusiokohtaan, on käytettävä uutta steriiliä injektioneulaa.

Suurin suositeltava infuusionopeus on noin 1–2 ml minuutissa.

Antonopeus on mukautettava potilaskohtaiseen paikalliseen siedettävyyteen, joka voi riippua kunkin ihonalaisen infuusion antokohdasta sekä potilaan ihonalaisen kudoksen määrästä kyseisessä kohdassa.

Tiettyyn kohtaan infusoitava valmistemäärä vaihtelee. Vauvoilla ja lapsilla infuusiokohtaa voidaan vaihtaa 5–15 ml:n välein. Aikuisilla yli 30 ml:n annos voidaan jakaa potilaan mieltymyksen mukaan.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Vaikea IgA:n puutos ja sairaushistoriassa yliherkkyyttä hoidolle ihmisen immunoglobuliineilla.

Cuvitru-valmistetta ei saa antaa suoneen eikä lihakseen.

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Jos Cuvitru-valmiste annetaan vahingossa verisuoneen, potilaalle voi kehittyä sokki.

Kohdassa Annostus ja antotapa annettua suositeltua infuusionopeutta ja kerrottuja anto-ohjeita on noudatettava tarkasti. Potilaita on seurattava tarkasti ja tarkkailtava huolella koko infuusiojakson ajan mahdollisten oireiden varalta. Jos valmistetta säilytetään silikonoidussa ruiskussa yli kahden tunnin ajan, ruiskuun voi muodostua näkyviä hiukkasia.

Tiettyjä haittavaikutuksia voi esiintyä useammin potilailla, jotka saavat ihmisen normaalia immunoglobuliinia ensimmäistä kertaa, tai harvinaisissa tapauksissa ihmisen normaalia immunoglobuliinia sisältävää valmistetta vaihdettaessa tai kun edellisestä infuusiosta on kulunut pitkä aika.

Mahdolliset komplikaatiot voidaan usein välttää seuraavilla keinoilla:

• Valmiste injisoidaan aluksi hitaasti (ks. kohta Annostus ja antotapa).

• Potilasta seurataan huolellisesti mahdollisten oireiden varalta koko infuusiojakson ajan. Erityisesti potilaita, jotka eivät ole ennen saaneet ihmisen normaalia immunoglobuliinia, jotka ovat aiemmin käyttäneet jotain toista immunoglobuliinivalmistetta, sekä potilaita, joiden edellisestä infuusiosta on kulunut pitkä aika, on tarkkailtava ensimmäisen infuusion ajan ja yhden tunnin ajan ensimmäisen infuusion jälkeen mahdollisten haittavaikutusoireiden havaitsemiseksi.

Kaikkia muita potilaita on seurattava vähintään 20 minuutin ajan infuusion annon jälkeen.

Mikäli haittavaikutuksia ilmenee, on antonopeutta joko pienennettävä tai infuusio lopetettava. Jos vaikeaa yliherkkyysreaktiota tai anafylaksilta vaikuttavaa reaktiota epäillään, injektio on keskeytettävä välittömästi. Tarvittava hoito määräytyy haittavaikutuksen luonteen ja vaikeuden perusteella.

Sokkitilanteissa potilaalle annetaan vakiintunutta lääketieteellistä hoitoa.

Haittavaikutukset voivat lisääntyä ja vaikeutua, kun potilas aloittaa manuaalisen annon. Tämän vuoksi potilaiden, joille harkitaan manuaalista antoa, on oltava lääketieteellisesti vakaita ja heillä on oltava riittävät tiedot ja taidot, jotta he osaavat tunnistaa vakavat haittavaikutukset ja toimia asianmukaisesti niiden ilmetessä.

Yliherkkyys

Todelliset allergiset reaktiot ovat harvinaisia. Niitä voi ilmetä erityisesti potilailla, joilla on IgA-vasta aineita, ja heitä on hoidettava erityistä varovaisuutta noudattaen. Potilaita, joilla on IgA-vasta-aineita ja joille hoito ihon alle annettavalla IgG-valmisteella on ainoa vaihtoehto, on Cuvitru-valmisteella hoidettaessa seurattava tarkasti. Cuvitru sisältää vähäisiä jäämiä IgA:sta (korkeintaan 280 mikrog/ml).

Ihmisen normaali immunoglobuliini voi harvoin aiheuttaa verenpaineen laskun ja anafylaktisen reaktion jopa potilaille, jotka sietivät aiempaa hoitoa ihmisen normaalilla immunoglobuliinilla.

Tromboembolia

Immunoglobuliinien käyttöön on liitetty valtimoiden ja laskimoiden tromboembolisia tapahtumia, mukaan lukien sydäninfarkti, aivohalvaus, syvä laskimotromboosi ja keuhkoembolia. Erityistä varovaisuutta on noudatettava sellaisten potilaiden kohdalla, joilla on tromboemboliatapahtumien tunnettuja riskitekijöitä (kuten korkea ikä, hypertensio, diabetes mellitus tai aiempi verisuonisairaus tai aiempia tromboottisia episodeja, hankittu tai periytyvä trombofiliasairaus, pitkiä immobilisointijaksoja, vaikea hypovolemia tai veren viskositeettiä lisäävä sairaus). Potilaille on kerrottava tromboembolisten tapahtumien ensimmäisistä oireista, kuten hengenahdistuksesta, raajan kivusta ja turvotuksesta, fokaalisista neurologisista häiriöistä ja rintakivusta, ja heitä on neuvottava ottamaan välittömästi yhteyttä lääkäriin, jos oireita ilmenee.

Potilaiden on oltava riittävän nesteytettyjä ennen valmisteen antoa. Tarkkaile potilasta tromboosin merkkien ja oireiden varalta ja arvioi sellaisten potilaiden veren viskositeettia, joilla on hyperviskositeetin riski.

Munuaisiin kohdistuvat komplikaatiot

Vaikeita munuaisiin kohdistuvia haittavaikutuksia on raportoitu esiintyvän immunoglobuliinihoitoa saavilla potilailla, erityisesti, jos valmiste sisältää sakkaroosia (Cuvitru ei sisällä sakkaroosia). Tällaisia haittavaikutuksia ovat akuutti munuaisten vajaatoiminta, akuutti tubulusnekroosi, proksimaalinen tubulaarinefropatia ja osmoottinen nefroosi. Tekijät, jotka kasvattavat munuaisiin kohdistuvien komplikaatioiden riskiä, ovat muun muassa, mutta eivät yksinomaan, tunnettu munuaisten vajaatoiminta, diabetes mellitus, hypovolemia, samanaikaisesti otetut nefrotoksiset lääkevalmisteet, yli 65 vuoden ikä, sepsis, hyperviskositeetti ja paraproteinemia.

Aseptinen meningiittioireyhtymä

Aseptista meningiittioireyhtymää on ilmoitettu esiintyneen immunoglobuliinihoitojen, mukaan lukien Cuvitru-hoidon (ks. kohta Haittavaikutukset Haittavaikutukset – Markkinoille tulon jälkeiset), yhteydessä. Aseptista meningiittioireyhtymää voi esiintyä enemmän naispotilailla.

Immunoglobuliinihoidon keskeytys voi aiheuttaa aseptisen meningiittioireyhtymän remission useiden päivien kuluessa ilman jälkitiloja. Oireet ilmaantuvat tavallisesti useiden tuntien tai 2 päivän sisällä immunoglobuliinihoidon jälkeen. Aivo-selkäydinnesteen tutkimuksissa löytyy usein runsassoluisuutta, jopa useita tuhansia soluja/mm³, vallitsevasti granulosyyttejä, ja kohonneita proteiinipitoisuuksia, jopa useita satoja milligrammoja/dl.

Potilaille on kerrottava oireyhtymän ensimmäisistä oireista, joita ovat vaikea päänsärky, niskajäykkyys, uneliaisuus, kuume, valonarkuus, pahoinvointi ja oksentelu.

Hemolyysi

Cuvitru sisältää veriryhmävasta-aineita, jotka voivat toimia hemolysiineinä ja aiheuttaa in vivo punasolujen pinnoittumisen immunoglobuliineilla. Tämä voi johtaa suoran antiglobuliinitestin (DAT, suora Coombsin testi) positiivisuuteen ja joskus harvoin hemolyysiin. Viivästynyt hemolyyttinen anemia voi kehittyä immunoglobuliinihoidon seurauksena voimistuneen punasolujen sekvestraation takia. Akuuttia hemolyyttistä anemiaa, suonensisäiseen hemolyysiin liittyen, on ilmoitettu esiintyneen.

Harhaanjohtavat serologiset tutkimustulokset

Immunoglobuliini-injektion jälkeen useiden passiivisesti siirtyvien vasta-aineiden ohimenevä lisääntyminen potilaan veressä voi aiheuttaa harhaanjohtavia positiivisia tuloksia serologisissa testeissä viitaten esimerkiksi A-hepatiittiin, B-hepatiittiin, tuhkarokkoon ja vesirokkoon. Vasta-aineiden passiivinen siirtyminen erytrosyytin antigeeneihin (kuten A:han, B:hen ja D:hen) voi aiheuttaa virheellisiä tuloksia joissakin serologisissa testeissä, joissa tutkitaan punasolujen vasta aineita, kuten suorassa antiglobuliinitestissä (DAT, suora Coombsin testi).

Cuvitru-valmisteen anto voi aiheuttaa virheellisesti positiivisia tuloksia määrityksissä, joissa luotetaan beeta-D-glukaanien tunnistamiseen sieni-infektioiden diagnosoinnissa. Näitä virheellisiä tuloksia voi ilmetä valmisteen infuusion jälkeisinä viikkoina.

Tarttuvat taudinaiheuttajat

Kun käytetään ihmisen verestä tai plasmasta valmistettuja lääkkeitä, infektiot estetään vakiomenetelmillä. Luovuttajat valitaan tarkoin, ja yksittäisistä luovutuseristä ja plasmapooleista seulotaan infektioiden erityiset tunnusmerkit. Valmistuksessa käytetään tehokkaita virusten inaktivointi-/poistomenetelmiä. Tästä huolimatta ihmisen verestä tai plasmasta valmistettuja lääkkeitä käytettäessä ei voida täydellisesti sulkea pois tarttuvien taudinaiheuttajien siirtymisriskiä. Tämä koskee myös tuntemattomia ja uusia viruksia sekä muita taudinaiheuttajia.

Käytetyt menetelmät tehoavat vaipallisiin viruksiin, kuten ihmisen immuunikatovirukseen (HIV), hepatiitti B -virukseen (HBV) ja hepatiitti C -virukseen (HCV) sekä vaipattomaan hepatiitti A -virukseen ja parvovirukseen B19.

Siitä on vakuuttavia kliinisiä todisteita, että hepatiitti A tai parvovirus B19 eivät siirry immunoglobuliinien mukana, ja on myös oletettavaa, että vasta-ainesisältö vaikuttaa merkittävissä määrin virusturvallisuuteen.

Aina kun potilaalle annetaan Cuvitru-valmistetta, on suositeltavaa kirjata muistiin valmisteen nimi ja eränumero, jotta käytettyjen erien tiedot jäävät potilastietoihin.

Pediatriset potilaat

Mainitut varoitukset ja varotoimet koskevat sekä aikuisia että lapsia.

Eläviä vaimennettuja viruksia sisältävät rokotteet

Immunoglobuliinin anto voi vaarantaa vähintään 6 viikon ja enintään 3 kuukauden pituiseksi ajaksi eläviä vaimennettuja viruksia sisältävien rokotteiden tehon. Näitä rokotteita ovat esimerkiksi tuhkarokko-, vihurirokko-, sikotauti- ja vesirokkorokote. Cuvitru-valmisteen antamisen jälkeen on kuluttava 3 kuukautta, ennen kuin potilaalle voi antaa eläviä vaimennettuja viruksia sisältäviä rokotteita. Tuhkarokon osalta tämä vaatimus voi olla voimassa jopa 1 vuoden. Siksi tuhkarokkorokotteen saavien potilaiden on tarkistutettava vasta-ainetilansa.

Pediatriset potilaat

Mainitut yhteisvaikutukset koskevat sekä aikuisia että lapsia.

Lääkärien on punnittava mahdollisia riskejä ja määrättävä Cuvitru-valmistetta vain, jos sille on selvä tarve.

Raskaus

Tämän lääkevalmisteen turvallisuutta raskauden aikana ei ole vahvistettu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa, minkä vuoksi valmistetta tulee antaa varoen raskaana oleville ja imettäville naisille. Immunoglobuliinituotteiden on osoitettu läpäisevän istukan enenevässä määrin kolmannen raskauskolmanneksen aikana. Immunoglobuliineista saadut kliiniset kokemukset viittaavat siihen, ettei haitallisia vaikutuksia raskauteen, sikiöön tai vastasyntyneeseen ole odotettavissa.

Imetys

Immunoglobuliinit erittyvät maitoon ja voivat osaltaan suojata vastasyntynyttä limakalvojen kautta saatavilta patogeeneilta.

Hedelmällisyys

Immunoglobuliineihin liittyvä kliininen kokemus viittaa siihen, ettei haitallisia vaikutuksia hedelmällisyyteen ole odotettavissa.

Jotkin Cuvitru-valmisteeseen liitetyt haittavaikutukset voivat heikentää ajokykyä ja koneiden käyttökykyä. Hoidon aikana haittavaikutuksia kokevien potilaiden on odotettava haittavaikutusten häviämistä, ennen kuin he ajavat tai käyttävät koneita.

Yhteenveto turvallisuusprofiilista

Haittavaikutuksia, kuten vilunväristyksiä, päänsärkyä, pyörrytystä, kuumetta, oksentelua, allergisia reaktioita, pahoinvointia, nivelkipua, matalaa verenpainetta tai keskivaikeaa alaselkäkipua, voi esiintyä ajoittain.

Ihmisen normaalit immunoglobuliinit voivat harvoin aiheuttaa äkillisen verenpaineen laskun ja yksittäisissä tapauksissa anafylaktisen sokin jopa silloin, kun potilaalla ei ole ilmennyt mitään yliherkkyyttä edellisen antokerran yhteydessä.

Infuusiokohdan paikalliset reaktiot: turvotus, arkuus, punoitus, kovettuma, paikallinen kuumotus, paikallinen kipu, kutina, mustelma ja ihottuma, joita voi esiintyä usein.

Turvallisuustiedot tarttuviin taudinaiheuttajiin liittyen, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Haittavaikutustaulukko

Ihon alle annostellun Cuvitru-valmisteen turvallisuutta arvioitiin kahdessa prospektiivisessa, avoimessa, ilman kontrollia suoritetussa monikeskustutkimuksessa, joihin osallistui 122 tutkittavaa, joilla on primaarinen immuunivajausoireyhtymä.

Paikalliset haittavaikutukset olivat suurimmaksi osaksi (98,8 %) vaikeusasteeltaan lieviä. Yksi tutkittava keskeytti hoidon paikallisen haittavaikutuksen (kipu) takia. 112 tutkittavaa kaikkiaan 122:sta Cuvitru-hoitoa saaneesta tutkittavasta jatkoi tutkimuksessa loppuun asti.

Seuraava taulukko on laadittu MedDRAn elinjärjestelmäluokituksen (elinjärjestelmäluokka ja suositeltu termi) mukaan. Esiintyvyys on arvioitu seuraavan luokittelun mukaan: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 1: Cuvitru-valmisteen kliinisissä tutkimuksissa todettujen haittavaikutusten esiintyvyydet

^a Esiintyvyys yhtä tutkittavaa kohti on laskettu käyttämällä kaikkiin haittavaikutuksiin liittyvää tutkittavien määrää, huolimatta siitä, oliko haittavaikutuksilla yhteyttä Cuvitru-valmisteeseen.

^a Esiintyvyys yhtä infuusiota kohti on laskettu käyttämällä kaikkiin haittavaikutuksiin liittyvää infuusioiden määrää, huolimatta siitä, oliko haittavaikutuksilla yhteyttä Cuvitru-valmisteeseen.

Taulukko 2: Markkinoille tulon jälkeiset haittavaikutukset

Muut seuraavassa luetellut haittavaikutukset havaittiin ja niistä ilmoitettiin erään toisen ihon alle annettavan immunoglobuliinivalmisteen käytön yhteydessä kyseisen valmisteen markkinoille tulon jälkeen: parestesia, vapina, takykardia, dyspnea, laryngospasmi ja epämiellyttävät tuntemukset rinnassa.

Pediatriset potilaat

Pediatristen potilaiden turvallisuusprofiili oli samanlainen kuin aikuispotilailla.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista (katso lisätietoja jäljempää).

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostuksen seuraamuksia ei tunneta.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: immuuniseerumit ja immunoglobuliinit: immunoglobuliinit, ihmisen normaali, suonenulkoiseen antoon, ATC koodi: J06BA01

Vaikutusmekanismi

Ihmisen normaali immunoglobuliini sisältää pääasiassa immunoglobuliini G:tä (IgG) sekä laajakirjoisesti vasta-aineita tarttuvia aineita vastaan.

Ihmisen normaali immunoglobuliini sisältää normaaliväestössä esiintyviä IgG-vasta-aineita. Se valmistetaan yleensä ihmisplasmapoolista, jossa on vähintään 1 000 luovuttajaa. Sen IgG-alaluokkien jakauma on läheisesti suhteessa ihmisen luontaiseen plasmaan. Riittävät annokset tätä lääkevalmistetta voivat palauttaa poikkeavan pienet IgG-pitoisuudet normaalille vaihteluvälille.

Pediatriset potilaat

Immunoglobuliinien vaikutustavassa ei ole teoreettisia eikä havaittuja eroja lasten ja aikuisten välillä.

Kun Cuvitru-valmistetta on annettu ihon alle, seerumin IgG-huippupitoisuudet saavutetaan noin 3 päivän jälkeen.

Kliinisessä Cuvitru-tutkimuksessa (n = 48) tutkittavat saavuttivat pysyvät IgG-minimipitoisuudet (mediaani 8,26 g/l) 52 viikon aikana, kun heille annettu viikoittainen mediaaniannos oli 0,125 g/kg.

Cuvitru-valmisteen kliinisen tutkimuksen tiedot osoittavat, että seerumin IgG-minimipitoisuuksia voidaan ylläpitää annoksilla 0,3–1,0 g/painokilo/4 viikkoa.

Cuvitru-valmisteen farmakokinetiikkaa arvioitiin vaiheen 3 teho- ja turvallisuustutkimuksessa, johon osallistui 31 vähintään 12 vuoden ikäistä primaarista immuunivajausoireyhtymää sairastavaa potilasta. Farmakokineettiset tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa.

IgG ja IgG‑kompleksit hajoavat retikuloendoteliaalijärjestelmän soluissa.

Annostus viikoittain, joka toinen viikko tai useammin (2–7 kertaa viikossa)

Cuvitru-valmisteen farmakokineettiset ominaisuudet joka toinen viikko tai useammin annetulla annoksella määriteltiin käyttämällä populaatiofarmakokinetiikkamallinnusta ja -simulaatiota. Seerumin IgG-pitoisuustiedot koostuivat 724 näytteestä, jotka saatiin 32 ainutkertaiselta pediatriselta ja aikuispotilaalta, jotka sairastavat primaarista immuunivajausoireyhtymää. Viikoittaiseen antoon verrattuna farmakokinetiikkamallinnus ja -simulaatio ennustivat, että Cuvitru-valmisteen anto joka toinen viikko kaksinkertaisella annoksella viikottaisannokseen verrattuna saa IgG-altistuksen ulottumaan koko 2-viikkoisen aikavälin yli. Lisäksi farmakokinetiikkamallinnus ja -simulaatio ennustivat, että jos viikoittainen kokonaisannos pysyy samana, 2–7 kertaa viikossa annetut Cuvitru-infuusiot (tiheä annostus) saavat myös IgG-altistuksen ulottumaan koko 2 viikkoisen aikavälin yli.

Pediatriset potilaat

Immunoglobuliinien farmakokinetiikassa ei ole teoreettisia eikä havaittua eroja lasten ja aikuisten välillä.

Immunoglobuliinit ovat ihmiselimistön normaaleja aineita.

Farmakologista turvallisuutta ja toksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten ei-kliiniset tulokset immunoglobuliineja koskien eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Kun Cuvitru-valmistetta infusoitiin ihon alle eläimille, sen paikallinen siedettävyys oli hyvä. Toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta ja lisääntymistoksisuutta koskevat eläinkokeet ovat mahdottomia toteuttaa heterologisiin proteiineihin reagoivien vasta-aineiden induktion ja kehittymisen aiheuttaman häiriön vuoksi.

Pitkäaikaisia eläinkokeita ei ole tehty Cuvitru-valmisteen mahdollisen karsinogeenisuuden tai hedelmällisyyteen kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi. In vitro -mutageenisuustesti suoritettiin IGI 10 %:lle, eikä testissä havaittu näyttöä mutageenisuudesta.

Glysiini

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Cuvitru-valmisteen antoa yhdessä muiden lääkevalmisteiden kanssa ei suositella.

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Cuvitru-valmistetta ei saa laimentaa.

2 vuotta

Kun pakkaus on avattu, valmiste on käytettävä heti.

Säilytä alle 25 °C.

Valmiste ei saa jäätyä.

Pidä injektiopullot ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

CUVITRU injektioneste, liuos
200 mg/ml (L:ei) 5 ml (92,39 €), 10 ml (176,83 €), 20 ml (337,77 €), 40 ml (654,49 €)

PF-selosteen tieto

5, 10, 20, 40 tai 50 ml liuosta injektiopullossa (tyypin 1 lasia), jossa on tulppa (bromobutyylikumia).

Pakkauskoot:

1, 10 tai 20 pullo(a), joka sisältää 1 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia 5 ml:ssa injektionestettä, liuosta

1, 10, 20 tai 30 pullo(a), joka sisältää 2 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia 10 ml:ssa injektionestettä, liuosta

1, 10, 20 tai 30 pullo(a), joka sisältää 4 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia 20 ml:ssa injektionestettä, liuosta

1, 5, 10 tai 20 pullo(a), joka sisältää 8 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia 40 ml:ssa injektionestettä, liuosta

1 pullo, joka sisältää 10 g ihmisen normaalia immunoglobuliinia 50 ml:ssa injektionestettä, liuosta

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Liuos on kirkas ja väritön tai vaaleankeltainen tai vaaleanruskea.

Liuoksen pH on 4,6–5,1 (mitattu laimennuksella 1 %:n keittosuolaliuokseen).

Jos valmistetta säilytetään jääkaapissa, avaamattomat injektiopullot on laitettava huoneenlämpöön vähintään 90 minuutin ajaksi ennen käyttöä, ja niitä on pidettävä huoneenlämmössä annon aikana. Lämmityslaitteita, kuten mikroaaltouunia, ei saa käyttää.

Sameita liuoksia tai liuoksia, joissa on saostumia, ei saa käyttää.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

CUVITRU injektioneste, liuos
200 mg/ml 5 ml, 10 ml, 20 ml, 40 ml

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Gammaglobuliinin puutostila (120).
• Peruskorvaus (40 %).

J06BA01

18.01.2024