ELREXFIO injektioneste, liuos 40 mg/ml

▼Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

ELREXFIO 40 mg/ml injektioneste, liuos

Yksi 1,1 ml:n injektiopullo sisältää 44 mg elranatamabia (40 mg/ml).

ELREXFIO 40 mg/ml injektioneste, liuos

Yksi 1,9 ml:n injektiopullo sisältää 76 mg elranatamabia (40 mg/ml).

Elranatamabi on kaksoisspesifinen IgG2 kappa ‑vasta-aine, joka on muodostettu kahdesta monoklonaalisesta vasta-aineesta. Elranatamabi tuotetaan rekombinantti-DNA-tekniikalla kahdessa kiinanhamsterin munasarjasolulinjassa.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, liuos (injektioneste).

Elrexfio on tarkoitettu käytettäväksi monoterapiana uusiutuneen ja hoitoon reagoimattoman multippelin myelooman hoitoon aikuispotilaille, jotka ovat saaneet vähintään kolmea aiempaa hoitoa, mukaan lukien immuunivasteen muuntajaa, proteasomin estäjää ja anti‑CD38-vasta-ainetta ja joilla taudin on todettu edenneen viimeisimmän hoidon aikana.

Hoito tulee aloittaa ja sitä tulee seurata multippelin myelooman (MM) hoitoon perehtyneiden lääkäreiden valvonnassa.

Hoito tulee aloittaa ja seuranta toteuttaa multippelin myelooman hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Elrexfio-valmiste annetaan pistoksena ihon alle, ja sen antavilla terveydenhuollon ammattilaisilla pitää olla riittävä lääketieteellinen koulutus ja käytössä asianmukaiset hoitovälineet vaikea-asteisten reaktioiden, kuten sytokiinioireyhtymän ja immuunijärjestelmän efektorisoluihin liittyvän neurotoksisuusoireyhtymän (immune effector cell-associated neurotoxicity syndrome, ICANS), hoitoon (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Ennen hoidon aloittamista tulee tarkistaa täydellinen verenkuva. Aktiivisten infektioiden ja/tai raskauden (naisilla, jotka voivat tulla raskaaksi) mahdollisuus tulee poissulkea (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Raskaus ja imetys).

Annostus

Suositeltu antoaikataulu

Suositeltavat annokset hoidon alussa ovat nostovaiheen annokset 12 mg päivänä 1 ja 32 mg päivänä 4 ja sen jälkeen täysi hoitoannos 76 mg kerran viikossa viikoilla 2–24 (ks. taulukko 1).

Potilaille, jotka ovat saaneet hoitoa vähintään 24 viikkoa ja jotka ovat saaneet hoitovasteen, annosväliä tulee muuttaa siten, että annos annetaan kerran kahdessa viikossa.

Sytokiinioireyhtymän ja ICANS-oireyhtymän ilmaantuvuuden vähentämiseksi ja vaikeusasteen lieventämiseksi Elrexfio-hoito pitää antaa taulukossa 1 esitetyn nostovaiheen hoito-ohjelman mukaisesti. Sytokiinioireyhtymän ja ICANS-oireyhtymän riskin vuoksi potilaita tulee seurata mahdollisten oireiden ja löydösten havaitsemiseksi 48 tuntia sen jälkeen, kun he ovat saaneet kunkin kahdesta nostovaiheen annoksesta, ja heitä on neuvottava pysymään terveydenhoitoyksikön läheisyydessä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Suositeltava esilääkitys

Sytokiinioireyhtymän riskin vähentämiseksi esilääkityksenä tulee antaa seuraavia lääkevalmisteita noin yksi tunti ennen kolmea ensimmäistä Elrexfio-annosta, jotka ovat nostovaiheen annos 1, nostovaiheen annos 2 ja ensimmäinen täysi hoitoannos taulukossa 1 kuvatun mukaisesti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet):

• 500 mg parasetamolia suun kautta (tai vastaavaa)
• 20 mg deksametasonia suun kautta tai laskimoon (tai vastaavaa)
• 25 mg difenhydramiinia suun kautta (tai vastaavaa)

Profylaktisesti käytettäviä mikrobilääkkeitä ja viruslääkkeitä tulee antaa paikallisen hoitoyksikön hoitosuositusten mukaisesti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Toksisuuden perusteella tehtävät annosmuutokset

Elrexfio-annoksen pienentämistä ei suositella. Annoksen antamista voi olla tarpeen viivästyttää haittavaikutusten hallitsemiseksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Suositellut toimenpiteet sytokiinioireyhtymään ja ICANS-oireyhtymään liittyvien haittavaikutusten ilmaantuessa on esitetty taulukoissa 2 ja 3.

Suositellut toimenpiteet muiden haittavaikutusten ilmaantuessa on esitetty taulukossa 4.

Sytokiinioireyhtymä

Sytokiinioireyhtymä tulisi tunnistaa kliinisen kuvan perusteella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Muut syyt potilaan kuumeeseen, hypoksiaan ja hypotensioon tulee tutkia ja hoitaa. Sytokiinioireyhtymään tulee antaa tukihoitoa (mukaan lukien mm. kuumetta alentavat lääkkeet, suonensisäinen nesteytys, vasopressorit, IL-6:n tai IL-6-reseptorin estäjät, lisähappi jne.) tarpeen mukaan. Laboratoriotutkimuksia disseminoituneen intravaskulaarisen koagulaation, hematologisten parametrien sekä keuhkojen, sydämen, munuaisten ja maksan toiminnan tutkimiseksi tulee harkita.

a. Perustuu sytokiinioireyhtymän ASTCT (American society for transplantation and cellular therapy) ‑luokitukseen 2019.

b. Liittyy sytokiinioireyhtymään. Hypotension tai hypoksian yhteydessä ei aina esiinny kuumetta, sillä toimenpiteet, kuten kuumetta alentavat lääkkeet tai antisytokiinihoito, voivat peittää sen.

c. Katso taulukosta 5 suositukset ELREXFIO-hoidon aloittamiseen uudelleen annoksen viivästyttyä.

d. Pienivirtauksiset happiviikset ≤ 6 l/min ja suurivirtauksiset happiviikset > 6 l/min.

Neurologiset haittavaikutukset, mukaan lukien ICANS-oireyhtymä

Neurologisten oireiden muut syyt tulee sulkea pois. Potilaat tulee tutkia heti ja hoitaa oireiden vaikeusasteen mukaisesti. Vaikeisiin tai henkeä uhkaaviin neurologisiin haittavaikutuksiin on annettava tukihoitoa, tarvittaessa myös tehohoitoa. Potilaita, joilla ilmeni edellisen Elrexfio-annoksen yhteydessä vaikeusasteen 2 tai tätä vaikeampiasteinen ICANS-oireyhtymä, on neuvottava pysymään terveydenhoitoyksikön läheisyydessä, ja heitä tulee seurata päivittäin seuraavan annoksen jälkeisten 48 tunnin ajan oireiden ja löydösten havaitsemiseksi.

Taulukko 3. Suositukset ICANS-oireyhtymän hoitoon

Lyhenteet: ICE (Immune effector cell-associated encephalopathy) = immuunijärjestelmän efektorisoluihin liittyvä enkefalopatia

a. Perustuu ICANS-oireyhtymän ASTCT (American society for transplantation and cellular therapy) ‑luokitukseen 2019.

b. Hoito määräytyy sellaisen vaikeimman tapahtuman mukaan, jolle ei ole muuta syytä.

c. Jos potilas on herätettävissä ja ICE‑arviointi on mahdollista tehdä, arvioi:
orientoituminen (orientoituu vuoteen, kuukauteen, kaupunkiin, sairaalaan = 4 pistettä); nimeäminen (nimeää/osoittaa kolme esinettä, esim. osoittaa kelloa, kynää, nappia = 3 pistettä); käskyjen noudattaminen (esim. ”Näytä minulle kaksi sormea” tai ”Sulje silmäsi ja työnnä kielesi ulos suusta” = 1 piste); kirjoittaminen (kykenee kirjoittamaan tavanomaisen virkkeen = 1 piste) ja tarkkaavuus (laskee sadasta taaksepäin kymmenen numeron välein = 1 piste). Jos potilas ei ole herätettävissä eikä ICE-arviointia ole mahdollista tehdä (ICANS-oireyhtymän vaikeusaste 4) = 0 pistettä.

d. Ei ole muuta syytä.

e. Katso taulukosta 5 suositukset Elrexfio-hoidon aloittamiseen uudelleen annoksen viivästyttyä.

f. Kaikki deksametasonin antoa koskevat viittaukset koskevat deksametasonia tai vastaavia lääkevalmisteita.

Elrexfio-hoidon aloittaminen uudelleen annoksen viivästyttyä

Jos annos viivästyy, hoito tulee aloittaa uudelleen taulukossa 5 lueteltujen suositusten mukaisesti ja hoitoa tulee jatkaa hoito-ohjelman mukaisesti (ks. taulukko 1). Esilääkitys tulee antaa taulukossa 5 esitetyn mukaisesti.

Hoidon kesto

Hoitoa jatketaan, kunnes tauti etenee tai potilaalle ilmaantuu haittavaikutuksia, jotka eivät ole hyväksyttävissä.

Väliin jääneet annokset

Jos annos jää väliin, se on annettava mahdollisimman pian ja hoito-ohjelmaa on muutettava siten, että tarvittava annosväli säilyy (ks. taulukko 1).

Erityiset potilasryhmät

Iäkkäät

Annosta ei ole tarpeen muuttaa (ks. kohdat Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta

Lievää tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (glomerulusten laskennallinen suodatusnopeus (eGFR) > 30 ml/min/1,73 m²) sairastavien potilaiden annoksen muuttamista ei suositella. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista on saatavissa vain vähän tietoja (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Lievää maksan vajaatoimintaa (kokonaisbilirubiinipitoisuus > 1–1,5 × ULN ja mikä tahansa ASAT tai kokonaisbilirubiinipitoisuus ≤ ULN ja ASAT > ULN) sairastavien annosta ei ole tarpeen muuttaa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat

Ei ole asianmukaista käyttää Elrexfio-valmistetta pediatrisille potilaille multippelin myelooman hoitoon.

Antotapa

Elrexfio on tarkoitettu annettavaksi vain injektiona ihon alle ja sen saa antaa vain terveydenhuollon ammattilainen.

Tarvittava annos pistetään ihonalaiseen kudokseen vatsaan (suositeltava pistoskohta). Vaihtoehtoisesti se voidaan pistää reiden ihonalaiseen kudokseen.

Elrexfio-valmistetta ei tule pistää ihoalueille, joissa on punoitusta, mustelmia, aristusta, kovettumia tai arpia.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen käsittelemisestä ennen lääkkeen antoa.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Sytokiinioireyhtymä

ELREXFIO-hoitoa saavilla potilailla voi ilmetä sytokiinioireyhtymä, mukaan lukien henkeä uhkaavia tai kuolemaan johtavia reaktioita. Sytokiinioireyhtymän kliinisiä oireita ja löydöksiä voivat olla mm. kuume, hypoksia, vilunväristykset, hypotensio, takykardia, päänsärky ja kohonneet maksaentsyymiarvot (ks. kohta Haittavaikutukset).

Sytokiinioireyhtymän riskin pienentämiseksi hoito pitää aloittaa nostovaiheen hoito-ohjelman mukaisesti ja potilaiden vointia on seurattava ELREXFIO-valmisteen annon jälkeen. Sytokiinioireyhtymän riskin pienentämiseksi esilääkitystä on annettava ennen kolmea ensimmäistä annosta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Potilaita on neuvottava hakeutumaan kiireellisesti lääketieteelliseen hoitoon, jos heille ilmaantuu sytokiinioireyhtymän oireita tai löydöksiä.

Ensimmäisten sytokiinioireyhtymän oireiden ilmetessä ELREXFIO-hoito on keskeytettävä ja potilaan sairaalahoidon tarve on arvioitava välittömästi. Sytokiinioireyhtymä pitää hoitaa kohdan Annostus ja antotapa suositusten mukaisesti ja lisähoitotoimenpiteitä on harkittava paikallisen hoitoyksikön hoito-ohjeistojen mukaisesti. Sytokiinioireyhtymän tukihoitoa (kuumetta alentavia lääkkeitä, laskimonsisäistä nestehoitoa, vasopressoreita, IL‑6:n tai IL‑6-reseptorin estäjiä, lisähappea jne.) on annettava tarpeen mukaan. Laboratoriotutkimuksia disseminoituneen intravaskulaarisen koagulaation, hematologisten parametrien sekä keuhkojen, sydämen, munuaisten ja maksan toiminnan tutkimiseksi tulee harkita.

Neurologiset haittavaikutukset, mukaan lukien ICANS-oireyhtymä

ELREXFIO-hoidon jälkeen voi ilmetä vakavia tai henkeä uhkaavia neurologisia haittavaikutuksia, mukaan lukien ICANS-oireyhtymää (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita tulee seurata hoidon aikana poikkeavien neurologisten oireiden ja löydösten (esim. alentunut tajunnantaso, kohtaukset ja/tai motorinen heikkous) havaitsemiseksi.

Potilaita on neuvottava hakeutumaan kiireellisesti lääketieteelliseen hoitoon, jos heille ilmaantuu poikkeavia neurologisia oireita tai löydöksiä.

Neurologisten haittavaikutusten, mukaan lukien ICANS-oireyhtymän, ensimmäisten oireiden ilmetessä ELREXFIO-hoito on keskeytettävä ja neurologista arviointia on harkittava. Neurologisten haittavaikutusten (esim. ICANS-oireyhtymän) yleiset hoito-ohjeet on esitetty yhteenvetona taulukossa 3 (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Potilaita on ICANS-oireyhtymän mahdollisuuden vuoksi kehoitettava olemaan ajamatta ajoneuvoa tai käyttämättä raskaita tai mahdollisesti vaarallisia koneita nostovaiheen hoito-ohjelman aikana ja 48 tuntia sen jälkeen, kun he ovat saaneet kunkin kahdesta nostovaiheen annoksesta, sekä silloin, jos heillä ilmenee uusia neurologisia oireita (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn).

Infektiot

ELREXFIO-hoitoa saavilla potilailla on raportoitu vaikea-asteisia, henkeä uhkaavia tai kuolemaan johtaneita infektioita (ks. kohta Haittavaikutukset). ELREXFIO-hoidon aikana on esiintynyt uusia tai uudelleen aktivoituneita virusinfektioita, mukaan lukien sytomegalovirusinfektion ilmaantuminen tai uudelleen aktivoituminen. ELREXFIO-hoidon aikana on ilmennyt myös progressiivista multifokaalista leukoenkefalopatiaa (PML).

Hoitoa ei tule aloittaa potilaille, joilla on aktiivisia infektioita. Potilaita tulee seurata infektion oireiden ja löydösten havaitsemiseksi ennen ELREXFIO-hoitoa ja hoidon aikana, ja infektiot on hoidettava asianmukaisesti. ELREXFIO-hoito on keskeytettävä infektion vaikeusasteen perusteella taulukossa 4 muiden ei‑hematologisten haittavaikutusten osalta esitetyn mukaisesti (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Estolääkityksenä on annettava mikrobilääkkeitä (esim. pneumocystis jiroveciin aiheuttaman keuhkokuumeen ennaltaehkäisyyn) ja viruslääkkeitä (esim. herpes zoster ‑viruksen uudelleen aktivoitumisen ennaltaehkäisyyn) paikallisen hoitoyksikön hoito-ohjeistojen mukaisesti.

Neutropenia

ELREXFIO-hoitoa saaneilla potilailla on raportoitu neutropeniaa ja kuumeista neutropeniaa (ks. kohta Haittavaikutukset).

Täydellinen verenkuva tulee määrittää lähtötilanteessa ja säännöllisin väliajoin hoidon aikana. ELFREXIO-hoito on keskeytettävä taulukossa 4 esitetyn mukaisesti (ks. kohta Annostus ja antotapa). Neutropeenisia potilaita pitää seurata infektioiden oireiden havaitsemiseksi. Tukihoitoa tulee antaa paikallisen hoitoyksikön hoito-ohjeistojen mukaisesti.

Hypogammaglobulinemia

ELREXFIO-hoitoa saavilla potilailla on raportoitu hypogammaglobulinemiaa (ks. kohta Haittavaikutukset).

Immunoglobuliinien pitoisuuksia tulee seurata hoidon aikana. Ihon alle tai laskimoon annettavaa immunoglobuliinihoitoa on harkittava, jos IgG-pitoisuus laskee alle 4 000 mg/l, ja potilaita tulee hoitaa paikallisen hoitoyksikön hoito-ohjeistojen, mukaan lukien infektioiden ehkäisyä ja mikrobilääkeprofylaksiaa koskevien ohjeiden mukaisesti.

Eläviä viruksia sisältävien rokotteiden samanaikainen käyttö

Eläviä viruksia sisältävillä rokotteilla aikaansaadun immunisaation turvallisuutta ELREXFIO-hoidon aikana tai sen jälkeen ei ole tutkittu. Rokottaminen eläviä viruksia sisältävillä rokotteilla ei ole suositeltavaa neljään viikkoon ennen ensimmäistä annosta, hoidon aikana eikä vähintään neljään viikkoon hoidon jälkeen.

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli sen voidaan sanoa olevan "natriumiton".

Elrexfio-valmisteella ei ole tehty yhteisvaikutustutkimuksia.

Elrexfio-hoidon aloittamiseen liittyvä sytokiinien alkuvaiheen vapautuminen voi suppressoida CYP450-entsyymejä. Yhteisvaikutusten riski on oletettavasti suurin nostovaiheen hoito-ohjelman aikana ja enintään 14 päivää sen jälkeen sekä sytokiinioireyhtymän aikana ja enintään 14 päivää sytokiinioireyhtymän ilmenemisen jälkeen. Tämän ajanjakson aikana toksisuutta tai lääkeaineiden pitoisuuksia tulee seurata potilailla, jotka saavat samanaikaisesti kapean terapeuttisen indeksin omaavia herkkiä CYP-substraatteja (esim. siklosporiini, fenytoiini, sirolimuusi ja varfariini). Samanaikaisesti käytettävän lääkevalmisteen annosta pitää tarvittaessa muuttaa.

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi / ehkäisy

Ennen kuin Elrexfio-hoito aloitetaan naisille, jotka voivat tulla raskaaksi, tulee varmistaa, ovatko he raskaana.

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, pitää käyttää tehokasta ehkäisyä Elrexfio-hoidon aikana ja 6 kuukautta viimeisen annoksen jälkeen.

Raskaus

Ei ole olemassa ihmisiä tai eläimiä koskevia tietoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida elranatamabin käytöstä raskauden aikana aiheutuvia riskejä. Ihmisen immunoglobuliinin (IgG) tiedetään läpäisevän istukan ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen. Vaikutusmekanisminsa perusteella elranatamabi voi vahingoittaa sikiötä, kun sitä annetaan raskaana olevalle naiselle, minkä vuoksi Elrexfio-valmisteen käyttöä ei suositella raskauden aikana.

Elrexfio-valmisteeseen liittyy hypogammaglobulinemiaa, joten Elrexfio-hoitoa saaneen äidin vastasyntyneen vauvan immunoglobuliinipitoisuuksien tutkimista pitää harkita.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö elranatamabi ihmisen rintamaitoon tai eläinten maitoon tai vaikuttaako se rintaruokittuun vauvaan tai maidontuotantoon. Ihmisen immunoglobuliinien (IgG) tiedetään erittyvän rintamaitoon. Rintaruokittuun vauvaan kohdistuvia riskejä ei voida sulkea pois, minkä vuoksi imetystä ei suositella Elrexfio-hoidon aikana eikä 6 kuukauteen viimeisen annoksen jälkeen.

Hedelmällisyys

Elranatamabin vaikutuksesta ihmisten hedelmällisyyteen ei ole tietoja. Elranatamabin vaikutuksia miesten ja naisten hedelmällisyyteen ei ole selvitetty eläinkokeiden avulla.

Elrexfio-valmisteella on huomattava vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Elrexfio-hoitoa saavilla potilailla on ICANS-oireyhtymän mahdollisuuden vuoksi alentuneen tajunnantason riski (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita tulee neuvoa olemaan ajamatta ajoneuvoa ja käyttämättä raskaita tai mahdollisesti vaarallisia koneita Elrexfio-valmisteen nostovaiheen hoito-ohjelman aikana ja 48 tuntia sen jälkeen, kun he ovat saaneet kunkin kahdesta nostovaiheen annoksesta, sekä silloin, jos heillä ilmenee uusia neurologisten haittavaikutusten oireita, kunnes neurologiset oireet ovat hävinneet (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat sytokiinioireyhtymä (57,9 %), anemia (54,1 %), neutropenia (44,8 %), uupumus (44,3 %), ylähengitystieinfektio (38,8 %), pistoskohdan reaktio (38,3 %), ripuli (37,7 %), keuhkokuume (37,2 %), trombosytopenia (36,1 %), lymfopenia (30,1 %), vähentynyt ruokahalu (26,8 %), kuume (27,3 %), ihottuma (26,2 %), nivelkipu (25,1 %), hypokalemia (23,0 %), pahoinvointi (21,3 %) ja kuiva iho (21,3 %).

Vakavia haittavaikutuksia ovat keuhkokuume (30,6 %), sepsis (15,3 %), sytokiinioireyhtymä (12,6 %), anemia (5,5 %), ylähengitystieinfektio (4,9 %), virtsatieinfektio (3,3 %), kuumeinen neutropenia (2,7 %), hengenahdistus (2,2 %) ja kuume (2,2 %).

Haittavaikutustaulukko

Taulukossa 6 on esitetetty yhteenveto haittavaikutuksista, joita raportoitiin ELREXFIO-valmistetta suositellulla hoito-ohjelmalla saaneilla potilailla (N = 183 mukaan lukien 64 potilasta, joita oli aiemmin hoidettu BCMA:han kohdennetulla lääkevasta-ainekonjugaattilla (ADC-hoito) tai jotka olivat saaneet CAR-T-soluhoitoa (tutkimusta tukeva kohortti B]). Hoidon keston mediaani oli 4,1 (vaihteluväli: 0,03–20,3) kuukautta. ELREXFIO-valmisteen turvallisuutta arvioitiin myös hoitoa saaneessa koko potilasjoukossa (N = 265) eikä muita haittavaikutuksia tunnistettu.

Haittavaikutukset on lueteltu MedDRA-elinjärjestelmäluokituksen ja esiintymistiheyksien mukaisesti. Esiintyvyysluokat määritellään seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100 – <1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000 – <1/100), harvinainen (≥ 1/10 000 – < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin). Haittavaikutukset on esitetty kussakin esiintyvyysluokassa haittavaikutusten vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä (jos soveltuva).

Taulukko 6.Haittavaikutukset MagnetisMM‑3-tutkimuksessa ELREXFIO-hoitoa suositeltuina annoksina saaneilla multippelia myeloomaa sairastavilla potilailla

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Sytokiinioireyhtymä

Sytokiinioireyhtymää esiintyi 57,9 %:lla potilaista, jotka saivat ELREXFIO-hoitoa suositellun hoitoaikataulun mukaisesti; 43,7 %:lla potilaista sytokiinioireyhtymä oli vaikeusastetta 1, 13,7 %:lla vaikeusastetta 2 ja 0,5 %:lla vaikeusastetta 3. Useimmilla potilailla sytokiinioireyhtymä ilmeni nostovaiheen annoksen 1 jälkeen (43,2 %) tai nostovaiheen annoksen 2 jälkeen (19,1 %), ja 7,1 %:lla potilaista sytokiinioireyhtymä ilmeni ensimmäisen täyden hoitoannoksen jälkeen ja 1,6 % potilaista sitä seuraavan annoksen jälkeen. Toistuvaa sytokiinioireyhtymää esiintyi 13,1 %:lla potilaista. Sytokiinioireyhtymän ilmaantumiseen kuluneen ajan mediaani oli 2 (vaihteluväli: 1–9) päivää viimeisimmän annoksen jälkeen, ja keston mediaani oli 2 (vaihteluväli: 1–19) päivää.

Potilailla, joille kehittyi sytokiinioireyhtymä, ilmeni lisäksi oireina kuumetta (99,0 %), hypotensiota (21,0 %) ja hypoksiaa (11,4 %), ja 33 % sai sytokiinioireyhtymän hoitoon tosilitsumabia (tai siltuksimabia) ja 15,1 % kortikosteroideja.

Immuunijärjestelmän efektorisoluihin liittyvä neurotoksisuusoireyhtymä (ICANS)

ICANS-oireyhtymää esiintyi 3,3 %:lla potilaista sen jälkeen, kun he olivat saaneet ELREXFIO-hoitoa suositellun hoito-ohjelman mukaisesti; 0,5 %:lla potilaista ICANS-oireyhtymä oli vaikeusastetta 1, 1,6 %:lla vaikeusastetta 2 ja 1,1 %:lla vaikeusastetta 3. Suurimmalla osalla potilaista (2,7 %) ICANS-oireyhtymä ilmeni nostovaiheen annoksen 1 jälkeen, yhdellä potilaalla (0,5 %) ICANS-oireyhtymä ilmeni nostovaiheen annoksen 2 jälkeen ja yhdellä potilaalla (0,5 %) ICANS-oireyhtymä ilmeni sitä seuraavan annoksen jälkeen. Toistuvaa ICANS-oireyhtymää esiintyi 1,1 %:lla potilaista. Ilmaantumiseen kuluneen ajan mediaani oli 3 (vaihteluväli: 1–4) päivää viimeisimmän annoksen jälkeen, ja keston mediaani oli 2 (vaihteluväli: 1–18) päivää.

ICANS-oireyhtymä voi ilmaantua samanaikaisesti sytokiinioireyhtymän kanssa, sytokiinioireyhtymän lieventymisen jälkeen tai ilman sytokiinioireyhtymää. Yleisimpiä ICANS-oireyhtymän oireita olivat alentunut tajunnantaso ja vaikeusastetta 1 tai 2 vastaavat ICE (Immune Effector Cell-Associated Encephalopathy) ‑pisteet (ks. taulukko 3). Potilaista, joille kehittyi ICANS-oireyhtymä, 66,7 % sai kortikosteroideja, 33,3 % tosilitsumabia (tai siltuksimabia), 33,3 % levetirasetaamia ja 16,7 % anakinraa ICANS-oireyhtymän hoitoon.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet ja löydökset

Kliinisissä tutkimuksissa ei ole havaittu yliannostusta. Suurinta siedettyä elranatamabiannosta ei ole määritetty. Suurin kliinisissä tutkimuksissa annettu annos on ollut 76 mg kerran viikossa.

Hoito

Yliannostuksen tapauksessa potilasta on seurattava mahdollisten haittavaikutusten oireiden ja löydösten havaitsemiseksi ja asianmukainen tukihoito on aloitettava välittömästi.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Monoklonaaliset vasta-aineet ja vasta-ainekonjugoidut lääkkeet, ATC-koodi: ei vielä määritelty

Vaikutusmekanismi

Elranatamabi on kaksoisspesifinen T‑soluihin sitoutuva vasta-aine, joka kiinnittyy T-solujen CD3-epsilonketjuun ja plasmasolujen, plasmablastien ja multippelin myelooman solujen pinnalla ilmentyvään B‑solujen kypsymisantigeeniin (BCMA). Natiivin T‑solureseptorin spesifisyys tai riippuvuus MHC (major histocompatibility complex) -luokan 1 molekyyleistä ei vaikuta elranatamabin sitoutumiseen kasvainsolujen BCMA:han ja T‑solujen CD3:een. Elranatamabi aktivoi T‑solut, mikä sai aikaan proinflammatoristen sytokiinien vapautumisen ja multippelin myelooman solujen hajoamisen.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Immunogeenisuus

Annettaessa elranatamabia suositellulla annostuksella elranatamabivasta-aineita havaittiin 8,3 %:lla tutkittavista. Ei ole näyttöä lääkevasta-aineiden vaikutuksesta farmakokinetiikkaan, tehoon tai turvallisuuteen; tietoja on kuitenkin vielä rajallisesti.

Kliininen teho ja turvallisuus

Uusiutunut tai hoitoon reagoimaton multippeli myelooma

Monoterapiana annetun Elrexfio-hoidon tehoa arvioitiin avoimessa, satunnaistamattomassa vaiheen 2 monikeskustutkimuksessa (MagnetisMM-3) uusiutunutta tai hoitoon reagoimatonta multippelia myeloomaa sairastavilla potilalla. Tutkimuksessa oli mukana potilaita, jotka olivat hoitoon reagoimattomia vähintään yhdelle proteasomin estäjälle, yhdelle immuunivasteen muuntajalle ja yhdelle anti‑CD38 ‑monoklonaaliselle vasta-aineelle. MagnetisMM‑3-tutkimukseen osallistui 123 potilasta, jotka eivät olleet aiemmin saaneet BCMA:han kohdennettua hoitoa (tutkimuksen avainkohortti A). Tutkimukseen mukaan hyväksyttäessä potilailla oli IMWG (international myeloma working group) ‑kriteerien mukaan mitattavissa oleva tauti. Tutkimukseen osallistui potilaita, joiden ECOG-pisteet olivat ≤ 2, joilla oli lähtötilanteessa hyväksyttävä luuytimen (absoluuttinen neutrofiilimäärä ≥ 1,0 × 10⁹/l, trombosyyttimäärä ≥ 25 × 10⁹/l, hemoglobiinipitoisuus ≥ 80 g/l), munuaisten (CrCL ≥ 30 ml/min) ja maksan [aspartaattiaminotransferaasi (ASAT) ja alaniiniaminotransferaasi (ALAT) ≤ 2,5 × normaalin viitearvon yläraja [upper limit of normal, ULN], kokonaisbilirubiini ≤ 2 × ULN) toiminta ja vasemman kammion ejektiofraktio ≥ 40 %. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oli kytevä multippeli myelooma, aktiivinen plasmasoluleukemia, amyloidoosi, POEMS (polyneuropatia, organomegalia, endokrinopatia, monoklonaalinen plasmasolutauti, ihomuutokset) -oireyhtymä, aktiivisia infektioita, kliinisesti merkittäviä neuropatioita ja sydän- ja verisuonisairaus, ja jotka olivat saaneet kantasolusiirron tutkimukseen mukaan hyväksymistä edeltävien 12 viikon aikana.

Potilaat saivat Elrexfio-valmistetta ihon alle annettuna nostovaiheen annoksena 12 mg hoitopäivänä 1 ja 32 mg hoitopäivänä 4, minkä jälkeen he saivat ensimmäisen täyden Elrexfio-hoitoannoksen 76 mg hoitopäivänä 8. Tämän jälkeen potilaat saivat 76 mg kerran viikossa. 24 viikon kuluttua niiden potilaiden, jotka saavuttivat IMWG-luokituksen mukaisen osittaisen vasteen tai tätä paremman vasteen vähintään kahden kuukauden ajaksi, annostusväli muutettiin viikoittaisesta annostuksesta kerran kahdessa viikossa tapahtuvaksi (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Tutkimuksen avainkohortissa A hoidettujen 123 potilaan iän mediaani oli 68 (vaihteluväli: 36–89) vuotta ja potilaista 19,5 % oli ≥ 75-vuotiaita. 44,7 % potilaista oli naisia; 58,5 % valkoihoisia, 13,0 % aasialaisia, 8,9 % latinoja ja 7,3 % tummaihoisia. Tutkimukseen otettaessa 22,8 %:lla tauti oli R‑ISS-luokituksen mukaan vaiheessa I, 55,3 %:lla vaiheessa II ja 15,4 %:lla vaiheessa III. Ajan mediaani multippelin myelooman diagnoosista tutkimukseen mukaan hyväksymiseen oli 72,9 (vaihteluväli: 16–228) kuukautta. Potilaiden aiemmin saamien hoitolinjojen mediaani oli 5 (vaihteluväli: 2–22); 96,0 %:lla aiempia hoitolinjoja oli ≥ 3. 96,7 % oli kolmen lääkeluokan osalta hoitoon reagoimattomia ja 95,9 % viimeisimmän saamansa hoitolinjan osalta hoitoon reagoimattomia. 68,3 % oli aiemmin saanut autologisen kantasolusiirron ja 5,7 % allogeenisen kantasolusiirron. Korkean riskin sytogeneettisiä löydöksiä [t(4;14), t(14;16) tai del(17p)] esiintyi 25,2 %:lla potilaista. Sokkoutetun riippumattoman keskitetyn arvioijatahon (BICR) mukaan 31,7 %:lla potilaista oli lähtötilanteessa ekstramedullaarinen tauti (mikä tahansa plasmasolukasvain [ekstramedullaarinen ja/tai paramedullaarinen] ja pehmytkudoskomponentti).

Tehoa koskevat tulokset perustuivat vasteosuuteen ja vasteen kestoon, jotka sokkoutettu riippumaton keskitetty arvioijataho määritti IMWG-kriteerien perusteella. Tehoa koskevat tulokset tutkimuksen avainkohortista A on esitetty taulukossa 7. Vasteen saaneilla potilailla ensimmäisen annoksen jälkeisen seurannan keston mediaani oli 15,2 (vaihteluväli: 2,4–24,2) kuukautta.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset ELREXFIO-valmisteen käytöstä multippelin myelooman hoidossa kaikissa pediatrisissa potilasryhmissä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Tämä lääkevalmiste on saanut ns. ehdollisen myyntiluvan. Se tarkoittaa, että lääkevalmisteesta odotetaan uutta tietoa.

Euroopan lääkevirasto arvioi vähintään kerran vuodessa tätä lääkevalmistetta koskevat uudet tiedot, ja tarvittaessa tämä valmisteyhteenveto päivitetään.

Farmakokineettiset parametrit esitetään muodossa sitoutumattoman elranatamabin geometrinen keskiarvo (variaatiokerroin [CV] %) ellei muuta ole mainittu. Ensimmäisen ihon alle annetun elranatamabiannoksen jälkeen C_max- ja AUC_tau-arvot suurenivat suhteessa annokseen arvioitavissa olevan ihonalaisen annoksen vaihteluvälillä (noin 6–76 mg). Kumulaatiosuhteen mediaani 24 viikon viikoittaisen annostelun jälkeen verrattuna ensimmäiseen ihon alle annettuun 76 mg:n elranatamabiannokseen oli C_max-arvon osalta 6,6‑kertainen ja AUC_tau-arvon osalta 11,2‑kertainen. Ennustetut C_avg-, C_max- ja C_trough-arvot on esitetty taulukossa 8.

Imeytyminen

Annettaessa elranatamabia ihon alle ennustettu keskimääräinen biologinen hyötyosuus oli 56,2 %. Ihon alle annetun elranatamabiannoksen jälkeen T_max-arvon mediaani oli 3–7 päivää kaikilla annostasoilla.

Jakautuminen

Populaatiofarmakokineettisen mallin perusteella sitoutumattoman elranatamabin ennustettu jakautumistilavuuden keskiarvo oli keskustilassa 4,78 l (69 %:n variaatiokerroin) ja ääreistilassa 2,83 l.

Eliminaatio

Elranatamabin ennustettu puoliintumisajan geometrinen keskiarvo on 22 päivää (64 %:n variaatiokerroin) viikolla 24 viikoittaisten 76 mg:n annosten jälkeen. Populaatiofarmakokineettisen mallin perusteella elranatamabin ennustettu puhdistuman keskiarvo oli 0,324 l/päivä (69 %:n variaatiokerroin).

Erityiset potilasryhmät

Elranatamabin farmakokinetiikassa ei havaittu kliinisesti merkitseviä eroja iän (36–89 vuotta), sukupuolen (167 miestä, 154 naista), etnisen taustan (193 valkoihoista, 49 aasialaista, 29 tummaihoista) eikä painon (37–160 kg) perusteella arvioituna.

Munuaisten vajaatoiminta

Elranatamabilla ei ole tehty tutkimuksia munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Populaatiofarmakokineettisten analyysien tulokset osoittavat, etteivät lievä munuaisten vajaatoiminta (eGFR ≥ 60 − < 90 ml/min/1,73 m²) tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (eGFR ≥ 30 − < 60 ml/min/1,73 m²) vaikuttaneet merkitsevästi elranatamabin farmakokinetiikkaan. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (eGFR < 30 ml/min/1,73 m²) sairastavista potilaista on saatavissa vain vähän tietoja.

Maksan vajaatoiminta

Elranatamabilla ei ole tehty tutkimuksia maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Populaatiofarmakokineettisten analyysien tulokset osoittavat, ettei lievä maksan vajaatoiminta (kokonaisbilirubiinipitoisuus > 1–1,5 × ULN ja mikä tahansa ASAT tai kokonaisbilirubiinipitoisuus ≤ ULN ja ASAT > ULN) vaikuttanut merkitsevästi elranatamabin farmakokinetiikkaan. Keskivaikeaa (kokonaisbilirubiinipitoisuus > 1,5–3,0 × ULN ja mikä tahansa ASAT) tai vaikeaa (kokonaisbilirubiinipitoisuus > 3,0 × ULN ja mikä tahansa ASAT) maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole saatavissa tietoja.

Karsinogeenisuus ja mutageenisuus

Elranatamabin karsinogeenisen tai genotoksisen potentiaalin arvioimiseksi ei ole tehty tutkimuksia eläimillä.

Lisääntymistoksisuus ja hedelmällisyys

Elranatamabilla ei ole tehty eläinkokeita hedelmällisyyteen tai lisääntymiseen ja sikiön kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi.

Sukukypsillä jaavanmakakeilla tehdyssä 13 viikkoa kestäneessä toistuvien annosten toksisuutta selvittäneessä tutkimuksessa ei todettu merkittäviä vaikutuksia urosten eikä naaraiden lisääntymiselimiin, kun ihon alle annettiin enintään annoksia 6 mg/kg/viikko (noin 6,5‑kertainen suurimpaan ihmisille suositeltavaan annokseen nähden perustuen altistuksen AUC-arvoon).

Dinatriumedetaatti

L-histidiini

L-histidiinihydrokloridimonohydraatti

Polysorbaatti 80

Sakkaroosi

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Koska yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Avaamaton injektiopullo

2 vuotta.

Valmisteltu ruisku

Valmisteen on osoitettu säilyvän kemiallisesti ja fysikaalisesti stabiilina 24 tunnin ajan 30 °C:ssa.

Mikrobiologiselta kannalta katsottuna valmiste tulisi käyttää heti, ellei avaamiseen käytetty menetelmä sulje pois mikrobikontaminaation riskiä. Jos valmistetta ei käytetä heti, säilytysajat ja ‑olosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla.

Säilytä jääkaapissa (2 °C – 8 °C).

Ei saa jäätyä.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Lääkevalmisteen säilytys avaamisen jälkeen, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ELREXFIO injektioneste, liuos
40 mg/ml (L:ei) 1,1 ml (44 mg) (3530,49 €), 1,9 ml (76 mg) (5946,15 €)

PF-selosteen tieto

ELREXFIO 40 mg/ml injektioneste, liuos

1,1 ml liuosta injektiopullossa (tyypin 1 lasia), jossa on alumiinisinetillä varustettu tulppa (butyylikumia) ja irti napsautettava (flip‑off) korkki. Sisältää 44 mg elranatamabia.

Pakkauksessa on 1 injektiopullo.

ELREXFIO 40 mg/ml injektioneste, liuos

1,9 ml liuosta injektiopullossa (tyypin 1 lasia), jossa on alumiinisinetillä varustettu tulppa (butyylikumia) ja irti napsautettava (flip‑off) korkki. Sisältää 76 mg elranatamabia.

Pakkauksessa on 1 injektiopullo.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas tai hieman opalisoiva, väritön tai vaalean ruskehtava liuos, pH 5,8 ja osmolaarisuus noin 301 mOsm/l.

Elrexfio 40 mg/ml injektioneste on käyttövalmis liuos, jota ei tarvitse laimentaa ennen antamista. Älä ravista.

Elrexfio on kirkas tai hieman opalisoiva, väritön tai vaalean ruskehtava liuos. Liuosta ei pidä antaa, jos se on värjäytynyt tai siinä on hiukkasia.

Elrexfio-valmisteen valmistelussa ja annossa on noudatettava aseptista tekniikkaa.

Valmisteluohjeet

Elrexfio 40 mg/ml injektioneste, liuos injektiopullot ovat vain kertakäyttöön.

Elrexfio-valmisteen valmistelussa on noudatettava alla annettuja ohjeita (ks. taulukko 9) tarvittavan annoksen mukaan. Nostovaiheen kumpaankin annokseen suositellaan käyttämään 44 mg/1,1 ml (40 mg/ml) kerta-annosinjektiopulloa.

Puhkaistu injektiopullo ja annosruisku on käytettävä heti. Jos valmisteltua annosruiskua ei käytetä heti, ruiskua voi säilyttää 2 °C – 30 °C:ssa enintään 24 tunnin ajan.

Hävittäminen

Kertakäytön jälkeen injektiopullo ja mahdollinen yli jäänyt sisältö on hävitettävä. Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

ELREXFIO injektioneste, liuos
40 mg/ml 1,1 ml, 1,9 ml

• Ei korvausta.

L01FX32

13.11.2024