Vertaa PF-selostetta

DUPIXENT injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku 300 mg

Huomioitavaa

▼Tähän lääkkeeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti uutta turvallisuutta koskevaa tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Dupilumabi 300 mg injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi kertakäyttöinen esitäytetty ruisku sisältää 300 mg dupilumabia 2 ml:ssa liuosta (150 mg/ml).

Dupilumabi on täysin humaani interleukiini (IL) 4 ‑alfareseptorin monoklonaalinen vasta-aine, joka estää IL‑4/IL‑13 -signaalivälitystä. Dupilumabi tuotetaan kiinanhamsterin munasarjasoluissa (CHO) yhdistelmä-DNA-tekniikalla.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos (injektioneste)

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Atooppinen ihottuma

Dupixent on tarkoitettu keskivaikean tai vaikean atooppisen ihottuman hoitoon aikuisille ja vähintään 12-vuotiaille nuorille, joille harkitaan systeemistä hoitoa.

Astma

Dupixent on tarkoitettu lisälääkkeeksi vaikean astman ylläpitohoitoon aikuisille ja vähintään 12-vuotiaille nuorille, joiden tautiin liittyy veren kohonneen eosinofiilitason ja/tai kohonneen hengitysilman typpioksidiarvon (FeNO) perusteella määriteltävä tyypin 2 tulehdus (ks. kohta Farmakodynamiikka), ja joiden astmaa ei saada riittävän hyvään hallintaan suuriannoksisen inhaloitavan kortikosteroidin ja toisen lääkevalmisteen yhdistelmän ylläpitohoidolla.

Krooninen rinosinuiitti, johon liittyy nenäpolypoosi (krooninen polypoottinen rinosinuiitti)

Dupixent on tarkoitettu intranasaalisten kortikosteroidien lisälääkkeeksi vaikean kroonisen polypoottisen rinosinuiitin hoitoon aikuisille, joiden tautia ei saada riittävän hyvään hallintaan systeemisillä kortikosteroideilla ja/tai leikkaushoidolla.

Ehto

Valmistetta saavat määrätä vain käyttöaiheessa mainitun sairauden diagnosointiin ja hoitoon perehtyneet lääkärit.

Annostus ja antotapa

Hoidon saa aloittaa dupilumabin käyttöaiheiden mukaisten sairauksien diagnosointiin ja hoitoon perehtynyt lääkäri (ks. kohta Käyttöaiheet).

Annostus

Atooppinen ihottuma

Aikuiset
Dupilumabin suositeltu annos aikuisille potilaille on aluksi 600 mg (kaksi 300 mg:n injektiota), minkä jälkeen annetaan 300 mg kahden viikon välein injektiona ihon alle.

Nuoret
Dupilumabin suositeltu annos nuorille (12–17-vuotiaille) potilaille on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1: Nuorille (12–17-vuotiaille) atooppista ihottumaa sairastaville potilaille ihon alle annettava dupilumabiannos

Potilaan paino

Aloitusannos

Seuraavat annokset

(kahden viikon välein)

alle 60kg

400mg (kaksi 200mg:n injektiota)

200mg

vähintään 60kg

600mg (kaksi 300mg:n injektiota)

300mg


Dupilumabia voidaan käyttää paikallisten kortikosteroidien kanssa tai ilman niitä. Paikallishoitoon tarkoitettuja kalsineuriinin estäjiä voidaan käyttää, mutta niiden käyttö tulisi rajoittaa ainoastaan ongelmallisille alueille, kuten kasvoille, kaulalle, taive- ja genitaalialueille.

Hoidon lopettamista on harkittava atooppista ihottumaa sairastavilla potilailla, joilla ei ole todettu hoitovastetta 16 viikon hoidon jälkeen. Joidenkin aluksi osittaisen hoitovasteen saaneiden potilaiden tila saattaa parantua, kun hoitoa jatketaan yli 16 viikon ajan. Jos dupilumabihoito joudutaan keskeyttämään, potilaat voivat silti hyötyä hoidon aloittamisesta uudelleen.

Astma

Dupilumabin suositeltu annos aikuisille ja nuorille (vähintään 12-vuotiaat) on:

  • Potilaille, joilla on vaikea astma ja joita hoidetaan oraalisilla kortikosteroideilla tai potilaille, joilla on vaikea astma ja lisäksi keskivaikea tai vaikea atooppinen ihottuma, tai aikuisille, joilla on lisäksi vaikea krooninen polypoottinen rinosinuiitti, aloitusannos 600 mg (kaksi 300 mg:n injektiota), minkä jälkeen annetaan 300 mg kahden viikon välein injektiona ihon alle.
  • Kaikille muille potilaille aloitusannos 400 mg (kaksi 200 mg:n injektiota), minkä jälkeen annetaan 200 mg kahden viikon välein injektiona ihon alle.

Samanaikaisesti oraalisilla kortikosteroideilla hoidettavien potilaiden steroidiannosta voidaan pienentää, kun dupilumabihoidolla on saavutettu kliininen vaste (ks. kohta Farmakodynamiikka). Steroidiannoksen pienentäminen on tehtävä asteittain (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Dupilumabi on tarkoitettu pitkäaikaiseen hoitoon. Lääkärin tulee arvioida jatkuvan hoidon tarvetta potilaan astman hallinnan perusteella vähintään kerran vuodessa.

Krooninen polypoottinen rinosinuiitti

Dupilumabin suositeltu annos aikuisille potilaille on aluksi 300 mg, minkä jälkeen annetaan 300 mg kahden viikon välein.

Dupilumabi on tarkoitettu pitkäaikaiseen hoitoon. Hoidon lopettamista on harkittava kroonista polypoottista rinosinuiittia sairastavilla potilailla, joilla ei ole todettu hoitovastetta 24 viikon hoidon jälkeen. Joillain potilailla aluksi osittainen hoitovaste saattaa parantua, kun hoitoa jatketaan yli 24 viikon ajan.

Unohtunut annos

Jos annos jää väliin, se on otettava mahdollisimman pian. Tämän jälkeen hoitoa jatketaan tavanomaisin annosvälein.

Erityisryhmät

Iäkkäät potilaat (vähintään 65‑vuotiaat)
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen iäkkäillä potilailla (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen potilailla, joilla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista on hyvin vähän tietoa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta
Maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole saatavilla tietoja (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Paino
Annoksen muuttamista potilaan painon perusteella ei suositella vähintään 12-vuotiaille astmaa sairastaville potilaille eikä atooppista ihottumaa tai kroonista polypoottista rinosinuiittia sairastaville aikuisille (ks. kohta Farmakokinetiikka).

12–17-vuotiaille atooppista ihottumaa sairastaville potilaille suositeltu annos on 200 mg (< 60 kg) tai 300 mg (≥ 60 kg) kahden viikon välein.

Pediatriset potilaat
Dupilumabin turvallisuutta ja tehoa alle 12-vuotiaiden atooppista ihottumaa sairastavien lasten hoidossa ei ole varmistettu (ks. kohta Farmakokinetiikka). Tietoja ei ole saatavilla.

Dupilumabin turvallisuutta ja tehoa alle 12-vuotiaiden vaikeaa astmaa sairastavien lasten hoidossa ei ole varmistettu (ks. kohta Farmakokinetiikka). Tietoja ei ole saatavilla.

Kroonista polypoottista rinosinuiittia ei yleensä esiinny lapsilla. Turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden kroonista polypoottista rinosinuiittia sairastavien lasten hoidossa ei ole varmistettu (ks. kohta Farmakokinetiikka). Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Ihon alle

Dupilumabi annetaan injektiona ihon alle reiteen tai vatsaan, mutta ei alle 5 cm:n etäisyydelle navasta. Jos toinen henkilö antaa injektion, voidaan käyttää myös olkavarren ulkosivua.

Aloitusannos 600 mg annetaan kahtena peräkkäisenä 300 mg:n injektiona eri pistoskohtiin.

Pistoskohdan vaihtamista suositellaan jokaisella pistoskerralla. Dupilumabia ei saa injisoida aristavaan tai vaurioituneeseen ihoon eikä ihoalueelle, jossa on mustelmia tai arpia.

Potilas voi pistää dupilumabi-injektion itse tai potilaan huoltaja voi antaa injektion, jos hoidosta vastaava terveydenhuollon ammattilainen katsoo tämän tarkoituksenmukaiseksi. Tätä ennen potilaalle ja/tai hänen huoltajalleen on annettava perusteellinen opastus dupilumabin käyttökuntoon saattamisesta ja antamisesta pakkausselosteessa olevan käyttöohjeen mukaan.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Dupilumabia ei pidä käyttää akuuttien astmaoireiden tai astman akuuttien pahenemisvaiheiden hoitoon. Dupilumabia ei pidä käyttää akuutin bronkospasmin tai status asthmaticus ‑tilan hoitoon.

Systeemisten, paikallisten tai inhaloitavien kortikosteroidien käyttöä ei pidä keskeyttää äkillisesti dupilumabihoidon aloittamisen yhteydessä. Jos kortikosteroidiannoksen pienentäminen on tarpeen, se on tehtävä asteittain lääkärin suorassa valvonnassa. Kortikosteroidiannoksen pienentämiseen saattaa liittyä systeemisiä vieroitusoireita, ja/tai annoksen pienentäminen saattaa tuoda esiin oireita, joita systeeminen kortikosteroidihoito on aiemmin peittänyt.

Systeemisten kortikosteroidien käyttö voi vähentää tyypin 2 tulehdukseen liittyvien biomerkkiaineiden pitoisuuksia. Tämä on otettava huomioon, kun arvioidaan, liittyykö oraalisia kortikosteroideja käyttävän potilaan sairauteen tyypin 2 tulehdusta (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi potilaalle annetun valmisteen kauppanimi ja eränumero on kirjattava selkeästi.

Yliherkkyys

Jos potilaalla ilmenee välitön tai viivästynyt systeeminen yliherkkyysreaktio, dupilumabin antaminen on keskeytettävä välittömästi ja on aloitettava asianmukainen hoito. Atooppisen ihottuman tutkimusohjelmassa on ilmoitettu hyvin harvinaisia tapauksia, joissa potilaalla on ilmennyt seerumitauti tai seerumitaudin kaltaisia reaktioita dupilumabin antamisen jälkeen. Astman tutkimusohjelmassa on hyvin harvinaisissa tapauksissa ilmoitettu anafylaktisia reaktioita dupilumabin antamisen jälkeen (ks. kohta Haittavaikutukset).

Eosinofiiliset sairaudet

Astman tutkimusohjelmaan osallistuneilla, dupilumabia saaneilla aikuispotilailla on ilmoitettu joitakin tapauksia eosinofiilistä keuhkokuumetta ja joitakin tapauksia vaskuliittia, jotka täyttivät eosinofiilisen granulomatoottisen polyangiitin (EGPA) tunnusmerkit. Kroonisen polypoottisen rinosinuiitin tutkimusohjelmaan osallistuneilla, dupilumabia tai lumelääkettä saaneilla ja samanaikaisesti astmaa sairastavilla aikuispotilailla on ilmoitettu joitakin EGPA:n tunnusmerkit täyttäneitä vaskuliittitapauksia. Lääkärin on tarkkailtava vaskuliittiin liittyvää ihottumaa, keuhko-oireiden pahenemista, sydänkomplikaatioita ja/tai neuropatiaa niillä potilailla, joilla esiintyy eosinofiliaa. Astmaan hoitoa saavilla potilailla saattaa ilmetä vaikeaa systeemistä eosinofiliaa, johon liittyy joskus eosinofiilistä keuhkokuumetta tai vaskuliittia, jotka täyttävät eosinofiilisen granulomatoottisen polyangiitin tunnusmerkit. Näitä sairauksia hoidetaan usein systeemisillä kortikosteroideilla. Tällaisiin tapahtumiin saattaa yleensä, mutta ei aina, liittyä suun kautta annettavan kortikosteroidihoidon vähentäminen.

Loistartunta

Potilaat, joilla oli todettu loistartunta, suljettiin pois kliinisistä tutkimuksista. Koska dupilumabi estää IL-4/IL-13-signaalivälitystä, se saattaa vaikuttaa immuunivasteeseen loismatoinfektioita kohtaan. Potilaiden mahdollinen loismatoinfektio on hoidettava ennen dupilumabihoidon aloittamista. Jos potilas saa infektion dupilumabihoidon aikana eikä loisinfektioiden hoitoon tarkoitetuilla lääkkeillä saada hoitovastetta, dupilumabihoito on keskeytettävä, kunnes infektio on hävinnyt.

Silmän sidekalvotulehdukseen liittyvät tapahtumat

Dupilumabia saaneille potilaille, joille kehittyy sidekalvotulehdus, joka ei parane tavanomaisella hoidolla, on tehtävä silmätutkimus (kohta Haittavaikutukset).

Atooppisen ihottuman tai kroonisen polypoottisen rinosinuiitin lisäksi astmaa sairastavat potilaat

Potilaiden, jotka käyttävät dupilumabia keskivaikeaan tai vaikeaan atooppiseen ihottumaan tai vaikeaan krooniseen polypoottiseen rinosinuiittiin ja joilla on lisäksi astma, ei pidä itse säätää tai lopettaa astmalääkkeiden käyttöä keskustelematta lääkärin kanssa. Samanaikaisesti astmaa sairastavien potilaiden tilaa on seurattava huolellisesti dupilumabihoidon lopettamisen jälkeen.

Rokotukset

Eläviä rokotteita ja eläviä heikennettyjä rokotteita ei pidä antaa samanaikaisesti dupilumabin kanssa, sillä niiden kliinistä turvallisuutta ja tehoa ei ole tutkittu. Immuunivasteita DTaP- ja meningokokkipolysakkaridirokotteelle on tutkittu (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Suositellaan, että potilaille annetaan kaikki ajantasaiset elävät ja elävät heikennetyt rokotteet voimassaolevien rokotussuositusten mukaisesti ennen dupilumabihoidon aloittamista.

Natriumpitoisuus

Tämän lääkevalmisteen 300 mg:n annos sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) eli se on käytännössä ”natriumiton”.

Yhteisvaikutukset

Immuunivasteita rokotukselle arvioitiin tutkimuksessa, jossa atooppista ihottumaa sairastavat potilaat saivat dupilumabia 300 mg kerran viikossa 16 viikon ajan. 12 viikon kuluttua dupilumabin antamisesta potilaat rokotettiin T-soluista riippuvaisella DTaP-rokotteella tai T-soluista riippumattomalla meningokokkipolysakkaridirokotteella, ja immuunivasteet arvioitiin 4 viikon kuluttua. Vasta-ainevasteet sekä tetanus- että meningokokkipolysakkaridirokotteelle olivat samanlaiset dupilumabia ja lumelääkettä saaneilla tutkittavilla. Tutkimuksessa ei todettu haitallisia yhteisvaikutuksia kummankaan ei-eläviä taudinaiheuttajia sisältävän rokotteen ja dupilumabin välillä.

Näin ollen dupilumabia saaville potilaille voidaan samanaikaisesti antaa tällä hetkellä käytössä olevia inaktivoituja tai ei-eläviä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita. Lisätietoa elävistä rokotteista, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Atooppista ihottumaa sairastavilla potilailla tehdyissä tutkimuksissa arvioitiin CYP-substraattien farmakokinetiikkaa. Tästä tutkimuksesta kerätyt tiedot eivät viitanneet siihen, että dupilumabilla olisi kliinisesti merkittäviä vaikutuksia CYP1A2‑, CYP3A4‑, CYP2C19‑, CYP2D6- tai CYP2C9-entsyymien toimintaan.

Dupilumabilla ei odoteta olevan vaikutusta samanaikaisesti annettujen muiden lääkkeiden farmakokinetiikkaan. Populaatioanalyysin perusteella yleisesti samanaikaisesti annetuilla lääkkeillä ei ollut vaikutusta dupilumabin farmakokinetiikkaan keskivaikeaa tai vaikeaa astmaa sairastavilla potilailla.

Raskaus ja imetys

Raskaus

On vain vähän tietoja dupilumabin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Dupilumabia saa käyttää raskauden aikana vain, jos hoidosta potilaalle mahdollisesti koituvat hyödyt ovat suuremmat kuin mahdolliset sikiölle aiheutuvat riskit.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö dupilumabi ihmisen rintamaitoon tai imeytyykö se nieltynä systeemisesti. On päätettävä, lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko dupilumabihoito, ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Eläinkokeissa ei todettu hedelmällisyyden heikkenemistä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Dupilumabilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Atooppinen ihottuma

Atooppista ihottumaa sairastavat aikuiset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Yleisimmät haittavaikutukset olivat injektiokohdan reaktiot, silmän sidekalvotulehdus, silmäluomen tulehdus ja huuliherpes. Atooppista ihottumaa koskevassa tutkimusohjelmassa on ilmoitettu hyvin harvinaisia tapauksia, joissa potilaalla on ilmennyt seerumitauti tai seerumitaudin kaltaisia reaktioita (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Monoterapiatutkimuksissa haittatapahtumien vuoksi hoidon keskeyttäneiden potilaiden osuus oli 1,9 % lumelääkeryhmässä, 1,9 % dupilumabia 300 mg kahden viikon välein saaneiden ryhmässä ja 1,5 % dupilumabia 300 mg kerran viikossa saaneiden ryhmässä. Tutkimuksessa, jossa potilaat käyttivät dupilumabin kanssa samanaikaisesti kortikosteroidia paikallishoitona (topical corticosteroid, TCS), haittatapahtumien vuoksi hoidon keskeyttäneiden potilaiden osuus oli 7,6 % lumelääkkeen ja paikallisen kortikosteroidin yhdistelmää saaneiden ryhmässä, 1,8 % dupilumabia 300 mg kahden viikon välein ja paikallista kortikosteroidia saaneiden potilaiden ryhmässä ja 2,9 % dupilumabia 300 mg kerran viikossa ja paikallista kortikosteroidia saaneiden ryhmässä.

Haittavaikutustaulukko

Dupilumabin turvallisuutta arvioitiin neljässä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa lumekontrolloidussa tutkimuksessa ja yhdessä annosmääritystutkimuksessa kohtalaista tai vaikeaa atooppista ihottumaa sairastavilla potilailla. Näihin viiteen tutkimukseen osallistui 1 689 tutkittavaa, joille annettiin ihon alle dupilumabi-injektioita samanaikaisesti käytettävien paikallisten kortikosteroidien kanssa tai ilman niitä. Yhteensä 305 potilasta sai dupilumabia vähintään yhden vuoden ajan.

Taulukossa 2 on lueteltu atooppista ihottumaa koskeneissa kliinisissä tutkimuksissa havaitut haittavaikutukset elinjärjestelmän ja esiintymistiheyden mukaan seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 2: Luettelo haittavaikutuksista atooppista ihottumaa sairastavilla potilailla

MedDRA-elinjärjestelmä

Esiintymistiheys

Haittavaikutus

Infektiot

Yleinen

Sidekalvotulehdus
Huuliherpes

Veri ja imukudos

Yleinen

Eosinofilia

Immuunijärjestelmä

Hyvin harvinainen

Seerumitauti tai seerumitaudin kaltaiset reaktiot

Hermosto

Yleinen

Päänsärky

Silmät

Yleinen

Allerginen sidekalvotulehdus
Silmien kutina
Luomitulehdus

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Hyvin yleinen

Pistoskohdan reaktiot


Atooppista ihottumaa sairastavat nuoret

Dupilumabin turvallisuutta arvioitiin tutkimuksessa, johon osallistui 250 iältään 12–17-vuotiasta potilasta, joilla oli keskivaikea tai vaikea atooppinen ihottuma (AD-1526). Dupilumabin turvallisuusprofiili näillä potilailla, joita seurattiin viikolle 16 asti, oli samankaltainen kuin atooppista ihottumaa sairastavilla aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa todettu turvallisuusprofiili.

Dupilumabin pitkän aikavälin turvallisuutta arvioitiin avoimessa jatkotutkimuksessa, johon osallistui keskivaikeaa tai vaikeaa atooppista ihottumaa sairastavia 12–17-vuotiaita potilaita (AD-1434). Dupilumabin turvallisuusprofiili potilailla, joita seurattiin viikolle 52 asti, oli samankaltainen kuin AD-1526-tutkimuksessa viikolla 16 havaittu turvallisuusprofiili. Nuorilla havaittu dupilumabin pitkän aikavälin turvallisuusprofiili vastasi atooppista ihottumaa sairastavilla aikuisilla havaittua turvallisuusprofiilia.

Astma

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisin haittavaikutus oli pistoskohdan punoitus. Astmaa koskevassa tutkimusohjelmassa on ilmoitettu hyvin harvoin anafylaktisia reaktioita (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

DRI12544- ja QUEST-tutkimuksissa haittavaikutusten vuoksi hoidon keskeyttäneiden potilaiden osuus oli 4,3 % lumelääkeryhmässä, 3,2 % dupilumabia 200 mg kahden viikon välein saaneiden ryhmässä ja 6,1 % dupilumabia 300 mg kahden viikon välein saaneiden ryhmässä.

Haittavaikutustaulukko

Kolmessa satunnaistetussa lumekontrolloidussa 24–52 viikkoa kestäneessä monikeskustutkimuksessa (DRI12544, QUEST ja VENTURE) arvioitiin yhteensä 2 888 aikuista ja nuorta potilasta, joilla oli keskivaikea tai vaikea astma. Näistä potilaista 2 678:lla oli ollut tutkimukseen osallistumista edeltäneen vuoden aikana vähintään yksi vaikea pahenemisvaihe huolimatta säännöllisestä hoidosta keskisuurella tai suurella annoksella inhaloitavia kortikosteroidia ja vähintään yhdellä muulla astman hoitotasapainoa ylläpitävällä lisälääkkeellä (DRI12544 ja QUEST). Yhteensä 210 tutkimuspotilaalla astman hallinta edellytti oraalisia kortikosteroideja ja suuren annoksen inhaloitavia kortikosteroideja sekä lisäksi enintään kaksi muuta astman hoitotasapainoa ylläpitävää lääkettä (VENTURE).

Taulukossa 3 on lueteltu astmaa koskeneissa kliinisissä tutkimuksissa havaitut haittavaikutukset elinjärjestelmän ja esiintymistiheyden mukaan seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 3: Luettelo haittavaikutuksista astmaa sairastavilla potilailla

MedDRA-elinjärjestelmä

Esiintymistiheys

Haittavaikutus

Immuunijärjestelmä

Hyvin harvinainen

Anafylaktinen reaktio

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Hyvin yleinen

Yleinen

Yleinen

Yleinen

Pistoskohdan punoitus

Pistoskohdan turvotus

Pistoskohdan kipu

Pistoskohdan kutina


Krooninen polypoottinen rinosinuiitti

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmät haittavaikutukset olivat pistoskohdan reaktio ja pistoskohdan turvotus.

Yhdistetyissä turvallisuutta koskevissa tiedoissa haittatapahtumien vuoksi hoidon keskeyttäneiden potilaiden osuus oli 2,0 % dupilumabia 300 mg kahden viikon välein saaneiden ryhmässä ja 4,6 % lumelääkeryhmässä.

Haittavaikutustaulukko

Kahdessa satunnaistetussa lumekontrolloidussa 24–52 viikkoa kestäneessä monikeskustutkimuksessa (SINUS-24 ja SINUS-52) arvioitiin yhteensä 722 aikuispotilasta, jotka sairastivat kroonista polypoottista rinosinuiittia. Yhdistetyt turvallisuutta koskevat tiedot kattoivat 24 ensimmäistä hoitoviikkoa.

Taulukossa 4 on lueteltu kroonista polypoottista rinosinuiittia koskeneissa kliinisissä tutkimuksissa havaitut haittavaikutukset elinjärjestelmän ja esiintymistiheyden mukaan seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 4: Luettelo kroonista polypoottista rinosinuiittia koskeneissa kliinisissä tutkimuksissa havaituista haittavaikutuksista

MedDRA-elinjärjestelmä

Esiintymistiheys

Haittavaikutus

Infektiot

Yleinen

Sidekalvotulehdus

Veri ja imukudos

Yleinen

Eosinofilia

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleinen

 

Pistoskohdan reaktio

Pistoskohdan turvotus

 


Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus atooppisen ihottuman, astman ja kroonisen polypoottisen rinosinuiitin käyttöaiheissa

Yliherkkyys
Dupilumabin antamisen jälkeen on ilmoitettu hyvin harvinaisia tapauksia, joissa potilaalla on ilmennyt seerumitautia tai seerumitaudin kaltaisia reaktioita tai anafylaktinen reaktio (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Silmän sidekalvotulehdus ja siihen liittyvät tapahtumat
Silmän sidekalvotulehdusta ilmeni enemmän dupilumabia saaneilla atooppista ihottumaa sairastavilla potilailla. Useimmilla potilailla sidekalvotulehdus parani tai alkoi lievittyä hoitojakson aikana. Astmapotilailla sidekalvotulehduksen esiintyvyys oli pieni ja oiretta esiintyi yhtä paljon dupilumabi- ja lumeryhmissä. Kroonista polypoottista rinosinuiittia sairastavilla potilailla sidekalvotulehdusta ilmeni useammin dupilumabi- kuin lumeryhmissä, mutta harvemmin kuin atooppista ihottumaa sairastavilla potilailla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Herpeettinen ekseema
Herpeettistä ekseemaa ilmoitettiin alle 1 %:lla tutkittavista dupilumabiryhmissä ja alle 1 %:lla lumelääkeryhmässä 16 viikon pituisissa atooppista ihottumaa koskeneissa monoterapiatutkimuksissa. Dupilumabin ja paikallisen kortikosteroidin yhdistelmää arvioineessa 52 viikkoa kestäneessä atooppista ihottumaa koskeneessa tutkimuksessa herpeettistä ekseemaa ilmoitettiin 0,2 %:lla tutkittavista dupilumabin ja paikallisen kortikosteroidin yhdistelmää saaneiden ryhmässä ja 1,9 %:lla lumelääkkeen ja paikallisen kortikosteroidin yhdistelmää saaneiden ryhmässä.

Eosinofilia
Dupilumabia saaneilla potilailla eosinofiilien määrä suureni aluksi keskimäärin enemmän kuin lumelääkettä saaneilla potilailla lähtötilanteeseen verrattuna. Tutkimushoidon aikana eosinofiiliarvot pienenivät lähelle lähtötilanteen arvoja.

Hoidon aikana ilmaantunutta eosinofiliaa (vähintään 5 000 solua/µl) ilmoitettiin alle 2 %:lla dupilumabia saaneista ja alle 0,5 %:lla lumelääkettä saaneista potilaista.

Infektiot
Atooppista ihottumaa koskeneissa 16 viikon pituisissa kliinisissä monoterapiatutkimuksissa ilmoitettiin vakavia infektioita 1,0 %:lla lumelääkettä saaneista potilaista ja 0,5 %:lla dupilumabia saaneista potilaista. 52 viikon mittaisessa atooppista ihottumaa koskeneessa CHRONOS-tutkimuksessa ilmoitettiin vakavia infektioita 0,6 %:lla lumelääkettä saaneista potilaista ja 0,2 %:lla dupilumabia saaneista potilaista.

Infektioiden kokonaisilmaantuvuus dupilumabia saaneilla potilailla ei ollut suurempi kuin lumelääkettä saaneilla kroonista polypoottista rinosinuiittia koskeneiden kliinisten tutkimusten yhdistetyissä turvallisuustiedoissa. 52 viikon mittaisessa SINUS-52-tutkimuksessa ilmoitettiin vakavia infektioita 1,3 %:lla dupilumabia saaneista potilaista ja 1,3 %:lla lumelääkettä saaneista potilaista.

Immunogeenisuus
Kaikkien terapeuttisten proteiinien tavoin myös dupilumabiin liittyy immunogeenisuuden mahdollisuus.

Lääkevasta-ainemäärityksissä (anti-drug-antibody, ADA) todetuilla vasteilla ei yleensä ollut vaikutusta dupilumabialtistukseen tai dupilumabin turvallisuuteen tai tehoon.

Noin 5 %:lla atooppista ihottumaa, astmaa tai kroonista polypoottista rinosinuiittia sairastavista potilaista, jotka saivat dupilumabia 300 mg kahden viikon välein 52 viikon ajan, kehittyi vasta-aineita dupilumabille; noin 2 %:lla todettiin pitkäkestoisia ADA-vasteita ja noin 2 %:lla todettiin neutraloivia vasta-aineita.

Noin 9 %:lle astmapotilaista, jotka saivat dupilumabia 200 mg kahden viikon välein 52 viikon ajan, kehittyi vasta-aineita dupilumabille; noin 4 %:lla todettiin pitkäkestoisia ADA-vasteita ja noin 4 %:lla todettiin neutraloivia vasta-aineita.

Myös noin 4 %:lla atooppista ihottumaa, astmaa tai kroonista polypoottista rinosinuiittia sairastavista lumelääkeryhmien potilaista saatiin positiivinen tulos dupilumabivasta-aineille 52 viikon pituisissa tutkimuksissa annostusohjelmilla, joissa dupilumabia annettiin joko 300 mg tai 200 mg kahden viikon välein; noin 2 %:lla todettiin pitkäkestoisia ADA-vasteita ja noin 1 %:lla todettiin neutraloivia vasta-aineita.

Alle 0,6 %:lla potilaista todettiin suuren titterin ADA-vasteita, joihin liittyi pienentynyt altistus lääkkeelle ja heikentynyt teho. Lisäksi yhdellä potilaalla todettiin seerumitauti ja yhdellä seerumitaudin kaltainen reaktio (alle 0,1 %), joihin liittyi suuria ADA-tittereitä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Atooppista ihottumaa koskeneissa kliinisissä tutkimuksissa 12–17-vuotiailla nuorilla havaittu turvallisuusprofiili oli samankaltainen kuin aikuisilla.

Yhteensä 107 astmaa sairastavaa 12–17-vuotiasta nuorta osallistui 52 viikon pituiseen QUEST-tutkimukseen. Havaittu turvallisuusprofiili oli samankaltainen kuin aikuisilla.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Dupilumabin yliannostukseen ei ole spesifistä hoitoa. Yliannostustapauksissa potilasta on tarkkailtava haittavaikutusten oireiden tai merkkien varalta ja potilaalle on annettava välittömästi sopivaa oireenmukaista hoitoa.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut ihotautien lääkkeet, ihottumalääkkeet, lukuun ottamatta kortikosteroideja, ATC-koodi: D11AH05

Vaikutusmekanismi

Dupilumabi on rekombinantti ihmisen monoklonaalinen IgG4-vasta-aine, joka estää interleukiini 4- ja interleukiini 13‑signaalivälitystä. Dupilumabi estää IL‑4-signaalivälitystä tyypin I reseptorin (IL4Rα/γc) kautta ja sekä IL‑4- että IL‑13-signaalivälitystä tyypin II reseptorin (IL‑4Rα/IL‑13Rα) kautta. IL‑4 ja IL‑13 ovat keskeisiä ihmisen tyypin 2 tulehdussairauksien, kuten atooppisen ihottuman, astman ja kroonisen polypoottisen rinosinuiitin, syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Potilaiden IL-4/IL-13-signalointireitin toiminnan estäminen dupilumabilla vähentää monien tyypin 2 tulehduksen välittäjäaineiden pitoisuuksia.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Kliinisissä atooppisen ihottuman tutkimuksissa dupilumabihoidon yhteydessä todettiin lähtötilanteen arvoista pienentyneitä tyypin 2 immuniteetin biomerkkiaineiden, kuten CCL17-kemokiinin (thymus and activation regulated chemokine, TARC), seerumin kokonais-IgE:n ja seerumin allergeenispesifisen IgE:n, pitoisuuksia. Dupilumabihoidon aikana havaittiin atooppisen ekseeman aktiivisuuteen ja vaikeusasteeseen yhdistetyn biomarkkerin, laktaattidehydrogenaasin (LDH), pitoisuuksien pienenemistä.

Kliinisissä astmatutkimuksissa dupilumabihoito vähensi huomattavasti astmapotilaiden hengitysilman typpioksidin (FeNO) pitoisuutta sekä eotaksiini-3:n, kokonais-IgE:n, allergeenispesifisen IgE:n, TARC:n ja periostiinin pitoisuuksia veressä lumelääkkeeseen verrattuna. Nämä tyypin 2 tulehdusreaktion biomerkkiaineiden pitoisuudet pienenivät vastaavanlaisesti sekä annostusohjelmalla 200 mg kahden viikon välein että annostusohjelmalla 300 mg kahden viikon välein. Näiden biomerkkiaineiden pienimmät mahdolliset pitoisuudet saavutettiin 2 viikon hoidon jälkeen lukuun ottamatta IgE:tä, jonka pitoisuus pieneni hitaammin. Vaikutukset biomerkkiaineiden pitoisuuksiin säilyivät koko hoidon ajan.

Kliininen teho ja turvallisuus atooppista ihottumaa sairastavilla potilailla

Atooppista ihottumaa sairastavat aikuiset

Dupilumabin tehoa ja turvallisuutta arvioitiin sekä monoterapiana että yhdistettynä paikallisiin kortikosteroideihin kolmessa keskeisessä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa (SOLO 1, SOLO 2 ja CHRONOS). Tutkimuksiin osallistui yhteensä 2 119 vähintään 18-vuotiasta, keskivaikeaa tai vaikeaa atooppista ihottumaa sairastavaa potilasta, joiden ihottuman vaikeusaste oli IGA-mittarilla (tutkijalääkärin tekemä yleinen arviointi, Investigator’s Global Assessment) ≥ 3 ja ihottuman pinta-alaa ja vaikeusastetta kuvaavalla EASI-mittarilla (Eczema Area and Severity Index) ≥ 16 ja joilla ihottuma-alueen osuus kehon pinta-alasta (BSA) oli vähintään 10 %. Näiden kolmen tutkimuksen sisäänottokriteerit täyttävien potilaiden hoitovaste paikallislääkitykseen oli ollut aiemmin riittämätön.

Kaikissa kolmessa tutkimuksessa potilaat saivat 1) dupilumabia 600 mg:n aloitusannoksen (kaksi 300 mg:n injektiota) päivänä 1, minkä jälkeen heille annettiin 300 mg kahden viikon välein, tai 2) dupilumabia 600 mg:n aloitusannoksen päivänä 1, minkä jälkeen heille annettiin 300 mg kerran viikossa, tai 3) vastaavanlaista lumelääkettä. Dupilumabi annettiin kaikissa tutkimuksissa injektiona ihon alle. Jos atooppisen ihottuman oireet olivat sietämättömiä, potilaat saivat tarvittaessa käyttää oirelääkitystä (kuten vahvempia paikallisia steroideja tai systeemisiä immuunisalpaajia) tutkijalääkärin harkinnan mukaan. Oirelääkitystä käyttäneiden katsottiin olevan potilaita, jotka eivät saaneet hoitovastetta.

SOLO 1 ‑tutkimukseen osallistui 671 potilasta (224 lumelääkeryhmässä, 224 ryhmässä, joka sai dupilumabia 300 mg kahden viikon välein, ja 223 ryhmässä, joka sai dupilumabia 300 mg kerran viikossa). Hoitojakso kesti 16 viikkoa.

SOLO 2 ‑tutkimukseen osallistui 708 potilasta (236 lumelääkeryhmässä, 233 ryhmässä, joka sai dupilumabia 300 mg kahden viikon välein, ja 239 ryhmässä, joka sai dupilumabia 300 mg kerran viikossa). Hoitojakso kesti 16 viikkoa.

CHRONOS ‑tutkimukseen osallistui 740 potilasta (315 lumelääkettä ja paikallista kortikosteroidia saaneiden ryhmässä, 106 ryhmässä, joka sai dupilumabia 300 mg kahden viikon välein ja paikallista kortikosteroidihoitoa, ja 319 ryhmässä, joka sai dupilumabia 300 mg kerran viikossa ja paikallista kortikosteroidihoitoa). Hoitojakso kesti 52 viikkoa. Lähtötilanteessa potilaille aloitettiin dupilumabin tai lumelääkkeen ja samanaikaisesti paikallisen kortikosteroidin anto tavanomaisen hoito-ohjelman mukaisesti. Potilaat saivat myös käyttää paikallisia kalsineuriinin estäjiä.

Päätemuuttujat
Kaikissa kolmessa keskeisessä tutkimuksessa samanaikaiset ensisijaiset päätemuuttujat olivat niiden potilaiden osuus, joiden IGA-pistemäärä oli 0 tai 1 ("ei merkkejä atooppisesta ihottumasta" tai "ei juurikaan merkkejä atooppisesta ihottumasta") ja joilla pistemäärä IGA-asteikolla 0–4 oli pienentynyt vähintään 2 pistettä, ja niiden potilaiden osuus, joilla todettiin EASI-mittarilla (EASI‑75) arvioituna vähintään 75 %:n paraneminen lähtötilanteesta viikolle 16. Muita arvioituja lopputulosmuuttujia olivat EASI-mittarilla arvioituna vähintään 50 % parantuneiden potilaiden osuus (EASI‑50), EASI-mittarilla arvioituna vähintään 90 % parantuneiden potilaiden osuus (EASI‑90), kutinan väheneminen mitattuna pahinta kutinaa kuvaavalla NRS-asteikolla (Numerical Rating Scale) sekä atooppisen ihottuman pisteytykseen käytettävällä SCORAD-asteikolla (SCORing Atopic Dermatitis) saatu prosentuaalinen muutos lähtötilanteesta viikolle 16. Muita toissijaisia päätemuuttujia olivat POEM- (Patient Oriented Eczema Measure), DLQI- (Dermatology Life Quality Index) ja HADS- (Hospital Anxiety and Depression Scale) mittareilla saadut keskimääräiset muutokset lähtötilanteesta viikolle 16. CHRONOS-tutkimuksessa arvioitiin myös valmisteen tehoa viikolla 52.

Lähtötilanteen tiedot
Monoterapiatutkimusten (SOLO 1 ja SOLO 2) kaikissa hoitoryhmissä tutkittavien keskimääräinen ikä oli 38,3 vuotta ja keskimääräinen paino 76,9 kg; tutkittavista 42,1 % oli naisia, 68,1 % valkoihoisia, 21,8 % aasialaisia ja 6,8 % tummaihoisia. Näissä tutkimuksissa 51,6 %:lla potilaista lähtötilanteen IGA-pistemäärä oli 3 (keskivaikea atooppinen ihottuma), 48,3 %:lla potilaista IGA oli 4 (vaikea atooppinen ihottuma) ja 32,4 % potilaista oli saanut aiemmin systeemisiä immuunisalpaajia. Lähtötilanteen keskimääräinen EASI-pistemäärä oli 33,0, viikoittaisen kutinan määrä oli NRS-asteikolla mitattuna keskimäärin 7,4, lähtötilanteen keskimääräinen SCORAD-pistemäärä oli 67,8, keskimääräinen POEM-pistemäärä 20,5, keskimääräinen DLQI-pistemäärä 15,0 ja keskimääräinen HADS-kokonaispistemäärä 13,3. Tutkimuksessa, jossa annettiin samanaikaisesti paikallisia kortikosteroideja (CHRONOS), kaikkien hoitoryhmien tutkittavien keskimääräinen ikä oli 37,1 vuotta ja keskimääräinen paino 74,5 kg; tutkittavista 39,7 % oli naisia, 66,2 % valkoihoisia, 27,2 % aasialaisia ja 4,6 % tummaihoisia. Tässä tutkimuksessa 53,1 %:lla potilaista lähtötilanteen IGA-pistemäärä oli 3, 46,9 %:lla potilaista lähtötilanteen IGA oli 4 ja 33,6 % potilaista oli saanut aiemmin systeemisiä immuunisalpaajia. Lähtötilanteen keskimääräinen EASI-pistemäärä oli 32,5, viikoittaisen kutinan määrä oli NRS-asteikolla mitattuna 7,3, lähtötilanteen keskimääräinen SCORAD-pistemäärä oli 66,4, keskimääräinen POEM-pistemäärä 20,1, keskimääräinen DLQI-pistemäärä 14,5 ja keskimääräinen HADS-kokonaispistemäärä 12,7.

Kliininen vaste

16 viikon pituiset monoterapiatutkimukset (SOLO 1 ja SOLO 2)

SOLO 1‑ ja SOLO 2 ‑tutkimuksissa merkittävästi suurempi osa dupilumabiryhmään satunnaistetuista potilaista oli saavuttanut 16 viikon kuluttua lähtötilanteesta IGA-mittarilla arvioidun hoitovasteen 0 tai 1, EASI-75-vasteen ja/tai kutinan lievittymisen vähintään neljällä NRS-pisteellä lumeryhmään verrattuna (ks. taulukko 5).

Lumeryhmään verrattuna merkittävästi suuremmalla osalla dupilumabiryhmään satunnaistetuista potilaista kutina lievittyi nopeasti (määriteltiin vähintään 4 pisteen parannukseksi jo viikolla 2; p < 0,01), ja kutinaan hoitovasteen saaneiden potilaiden osuus suureni edelleen hoitojakson aikana NRS-mittarilla arvioituna. NRS-asteikolla arvioitu kutinan lievittyminen ilmeni samanaikaisesti atooppisen ihottuman objektiivisesti todettujen oireiden paranemisen kanssa.

Kuvassa 1 esitetään EASI-mittarilla arvioitu keskimääräinen prosentuaalinen muutos lähtötilanteesta ja kuvassa 2 NRS-asteikolla arvioitu keskimääräinen prosentuaalinen muutos lähtötilanteesta enintään 16 viikkoa kestäneen hoidon jälkeen.

Taulukko 5: Dupilumabimonoterapian tehoa koskevat tulokset viikon 16 kohdalla (FAS)

 

SOLO 1 (FAS)a

SOLO 2 (FAS)a

 

Lumelääke

Dupilumabi
300 mg kahden
viikon välein

Dupilumabi
300 mg kerran
viikossa

Lumelääke

Dupilumabi
300 mg kahden
viikon välein

Dupilumabi
300 mg kerran
viikossa

Satunnaistettuja potilaita

224

224

223

236

233

239

IGA 0 tai 1b, % vasteen saaneitac

10,3 %

37,9 %e

37,2 %e

8,5 %

36,1 %e

36,4 %e

EASI-50, % vasteen saaneitac

24,6 %

68,8 %e

61,0 %e

22,0 %

65,2 %e

61,1 %e

EASI-75, % vasteen saaneitac

14,7 %

51,3 %e

52,5 %e

11,9 %

44,2 %e

48,1 %e

EASI-90, % vasteen saaneitac

7,6 %

35,7 %e

33,2 %e

7,2 %

30,0 %e

30,5 %e

EASI, pienimmän neliösumman keskimääräinen
muutos lähtötilanteesta, % (+/‑ SE)

‑37,6 %
(3,28)

‑72,3 %e
(2,63)

‑72,0 %e
(2,56)

‑30,9 %
(2,97)

‑67,1 %e
(2,52)

‑69,1 %e
(2,49)

SCORAD, pienimmän neliösumman keskimääräinen
muutos lähtötilanteesta, % (+/‑ SE)

‑29 %
(3,21)

‑57,7 %e
(2,11)

‑57,0 %e
(2,11)

‑19,7 %
(2,52)

‑51,1 %e
(2,02)

‑53,5 %e
(2,03)

Kutinan NRS, pienimmän neliösumman keskimääräinen
muutos lähtötilanteesta, % (+/‑ SE)

‑26,1 %
(3,02)

‑51,0 %e
(2,50)

‑48,9 %e
(2,60)

‑15,4 %
(2,98)

‑44,3 %e
(2,28)

‑48,3 %e
(2,35)

Niiden potilaiden määrä, joilla kutinaa
kuvaava NRS-pistemäärä oli lähtötilanteessa ≥ 4

212

213

201

221

225

228

Kutinan NRS (≥ 4 pisteen paraneminen),
% vasteen saaneitac, d

12,3 %

40,8 %e

40,3 %e

9,5 %

36,0 %e

39,0 %e

SE = keskivirhe (standard error)
a Täydellinen analyysisarja (Full Analysis Set, FAS) sisältää kaikki satunnaistetut potilaat.
b Vasteen saaneeksi määriteltiin potilas, jonka IGA-pistemäärä oli 0 tai 1 (”ei merkkejä atooppisesta ihottumasta” tai ”ei juurikaan merkkejä atooppisesta ihottumasta”) ja jolla pistemäärä IGA-asteikolla 0–4 oli pienentynyt vähintään 2 pistettä.
c Potilaiksi, jotka eivät saaneet hoitovastetta, katsottiin potilaat, jotka saivat oirelääkitystä tai joiden tiedot olivat puutteelliset.
d Viikon 2 kohdalla kutina lievittyi vähintään neljällä NRS-pisteellä merkittävästi suuremmalla osalla potilaista dupilumabiryhmässä kuin lumeryhmässä (p < 0,01).
e p-arvo < 0,0001

Kuva 1: EASI-arvojen keskimääräinen prosentuaalinen muutos lähtötilanteesta SOLO 1a ja SOLO 2atutkimuksissa (FAS)b

a Tehoa mittaavien päätemuuttujien primaarianalyyseissä potilaiksi, jotka eivät saaneet hoitovastetta, katsottiin potilaat, jotka olivat saaneet oirelääkitystä tai joiden tiedot olivat puutteelliset.
b Täydellinen analyysisarja (Full Analysis Set, FAS) sisältää kaikki satunnaistetut potilaat.

Kuva 2: NRS-arvojen keskimääräinen prosentuaalinen muutos lähtötilanteesta SOLO 1a ja SOLO 2a ‑tutkimuksissa (FAS)b

a Tehoa mittaavien päätemuuttujien primaarianalyyseissä potilaiksi, jotka eivät saaneet hoitovastetta, katsottiin potilaat, jotka olivat saaneet oirelääkitystä tai joiden tiedot olivat puutteelliset.
b Täydellinen analyysisarja (Full Analysis Set, FAS) sisältää kaikki satunnaistetut potilaat.

Hoitovaikutukset SOLO 1‑ ja SOLO 2 ‑tutkimusten alaryhmissä (paino, ikä, sukupuoli, rotu ja taustahoito, immuunisalpaajat mukaan lukien) olivat yhdenmukaiset koko tutkimuspopulaation tulosten kanssa.

52 viikon mittainen tutkimus, jossa annettiin samanaikaisesti paikallisia kortikosteroideja (CHRONOS)
CHRONOS-tutkimuksessa merkittävästi suurempi osa dupilumabia 300 mg kahden viikon välein ja paikallista kortikosteroidia saavien ryhmään satunnaistetuista potilaista saavutti IGA-mittarilla arvioidun hoitovasteen 0 tai 1, EASI‑75-vasteen ja/tai kutinan lievittymisen vähintään neljällä NRS-pisteellä lähtötilanteesta viikkoon 16 ja viikkoon 52 mennessä verrattuna lumelääkettä ja paikallista kortikosteroidia saaneiden ryhmään (ks. taulukko 6).

Lumelääkettä ja paikallista kortikosteroidia saaneiden ryhmään verrattuna merkittävästi suuremmalla osalla dupilumabia ja paikallista kortikosteroidia saavien ryhmään satunnaistetuista potilaista kutina lievittyi nopeasti (määriteltiin vähintään 4 pisteen parannukseksi jo viikolla 2; p < 0,05), ja kutinaan hoitovasteen saaneiden potilaiden osuus suureni edelleen hoitojakson aikana NRS-mittarilla arvioituna. NRS-asteikolla arvioitu kutinan lievittyminen ilmeni samanaikaisesti atooppisen ihottuman objektiivisesti todettujen oireiden paranemisen kanssa.

Kuvassa 3 esitetään EASI-mittarilla arvioitu keskimääräinen prosentuaalinen muutos lähtötilanteesta ja kuvassa 4 NRS-asteikolla arvioitu keskimääräinen prosentuaalinen muutos lähtötilanteesta viikkoon 52 mennessä CHRONOS-tutkimuksessa.

Taulukko 6: Dupilumabin ja samanaikaisen paikallisen kortikosteroidihoidon (TCS)a tehoa koskevat tulokset viikon 16 ja viikon 52 kohdalla CHRONOS-tutkimuksessa

 

Viikko 16 (FAS)b

Viikko 52 (FAS viikolla 52)b

 

Lumelääke ja TCS

Dupilumabi
300 mg kahden
viikon välein ja TCS

Dupilumabi
300 mg kerran

viikossa ja TCS

Lumelääke ja TCS

Dupilumabi
300 mg kahden
viikon välein ja TCS

Dupilumabi
300 mg kerran
viikossa ja TCS

Satunnaistettuja potilaita

315

106

319

264

89

270

IGA 0 tai 1c, % vasteen saaneitad

12,4 %

38,7 %f

39,2 %f

12,5 %

36,0 %f

40,0 %f

EASI-50, % vasteen saaneitad

37,5 %

80,2 %f

78,1 %f

29,9 %

78,7 %f

70,0 %f

EASI-75, % vasteen saaneitad

23,2 %

68,9 %f

63,9 %f

21,6 %

65,2 %f

64,1 %f

EASI-90, % vasteen saaneitad

11,1 %

39,6 %f

43,3 %f

15,5 %

50,6 %f

50,7 %f

EASI, pienimmän neliösumman keskimääräinen
muutos lähtötilanteesta, % (+/‑ SE)

‑48,4 %
(3,82)

‑80,5 %f
(6,34)

‑81,5 %f
(5,78)

‑60,9 %
(4,29)

‑84,9 %g
(6,73)

‑87,8 %h
(6,19)

SCORAD, pienimmän neliösumman keskimääräinen
muutos lähtötilanteesta, % (+/‑ SE)

‑36,2 %
(1,66)

‑63,9 %f
(2,52)

‑65,9 %f
(1,49)

‑47,3 %
(2,18)

‑69,7 %f
(3,06)

‑70,4 %f
(1,72)

Kutinan NRS, pienimmän neliösumman keskimääräinen
muutos lähtötilanteesta, % (+/‑ SE)

‑30,3 %
(2,36)

‑56,6 %f
(3,95)

‑57,1 %f
(2,11)

‑31,7 %
(3,95)

‑57,0 %i
(6,17)

‑56,5 %f
(3,26)

Niiden potilaiden määrä, joilla kutinaa
kuvaava NRS-pistemäärä oli lähtötilanteessa
≥ 4

299

102

295

249

86

249

Kutinan NRS (≥ 4 pisteen paraneminen),
% vasteen saaneitad,e

19,7 %

58,8 %f

50,8 %f

12,9 %

51,2 %f

39,0 %f

SE = keskivirhe
aKaikki potilaat saivat koko tutkimuksen ajan taustahoitona paikallisia kortikosteroideja ja saivat käyttää paikallisesti kalsineuriinin estäjiä.
b Täydellinen analyysisarja (Full Analysis Set, FAS) sisältää kaikki satunnaistetut potilaat. Viikon 52 täydellinen analyysisarja sisältää kaikki potilaat, jotka oli satunnaistettu vähintään yhtä vuotta ennen primaarianalyysin viimeistä tietojenkeräyspäivää.
c Vasteen saaneeksi määriteltiin potilas, jonka IGA-pistemäärä oli 0 tai 1 (”ei merkkejä atooppisesta ihottumasta” tai ”ei juurikaan merkkejä atooppisesta ihottumasta”) ja jolla pistemäärä IGA-asteikolla 0–4 oli pienentynyt vähintään 2 pistettä.
d Potilaiksi, jotka eivät saaneet hoitovastetta, katsottiin potilaat, jotka saivat oirelääkitystä tai joiden tiedot olivat puutteelliset.
e Viikon 2 kohdalla kutina lievittyi vähintään neljällä NRS-pisteellä merkittävästi suuremmalla osalla potilaista dupilumabiryhmässä kuin lumeryhmässä (p < 0,05).
f p-arvo < 0,0001
g p-arvo = 0,0015
h p-arvo = 0,0003
i p-arvo = 0,0005

Kuva 3: EASI-arvojen keskimääräinen prosentuaalinen muutos lähtötilanteesta CHRONOS-tutkimuksessaa (FAS viikolla 52)b

a Tehoa mittaavien päätemuuttujien primaarianalyyseissä potilaiksi, jotka eivät saaneet hoitovastetta, katsottiin potilaat, jotka olivat saaneet oirelääkitystä tai joiden tiedot olivat puutteelliset.
b Viikon 52 täydellinen analyysisarja sisältää kaikki potilaat, jotka oli satunnaistettu vähintään yhtä vuotta ennen primaarianalyysin viimeistä tietojenkeräyspäivää.

Kuva 4: NRS-arvojen keskimääräinen prosentuaalinen muutos lähtötilanteesta CHRONOS-tutkimuksessaa (FAS viikolla 52)b

a Tehoa mittaavien päätemuuttujien primaarianalyyseissä potilaiksi, jotka eivät saaneet hoitovastetta, katsottiin potilaat, jotka olivat saaneet oirelääkitystä tai joiden tiedot olivat puutteelliset.
b Viikon 52 täydellinen analyysisarja sisältää kaikki potilaat, jotka oli satunnaistettu vähintään yhtä vuotta ennen primaarianalyysin viimeistä tietojenkeräyspäivää.

Hoitovaikutukset CHRONOS-tutkimuksen alaryhmissä (paino, ikä, sukupuoli, rotu ja taustahoito, immuunisalpaajat mukaan lukien) olivat yhdenmukaiset koko tutkimuspopulaation tulosten kanssa.

Kliininen vaste potilailla, joiden sairautta ei ollut saatu riittävästi hallintaan siklosporiinilla, jotka eivät sietäneet siklosporiinia tai joille ei ollut suositeltavaa käyttää siklosporiinia (CAFE-tutkimus, Clinical Response in Patients Not Adequately Controlled with, Intolerant to, or for whom Ciclosporin Treatment was Inadvisable)

CAFE-tutkimuksessa arvioitiin paikallisen kortikosteroidin kanssa samanaikaisesti annetun dupilumabin tehoa lumelääkkeeseen verrattuna 16 viikon mittaisen hoitojakson aikana atooppista ihottumaa sairastavilla aikuispotilailla, joiden sairautta ei ollut saatu riittävästi hallintaan suun kautta annettavalla siklosporiinilla, jotka eivät sietäneet suun kautta annettavaa siklosporiinia tai joille siklosporiinihoito oli sillä hetkellä vasta-aiheinen tai ei ollut lääketieteellisesti suositeltavaa.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 325 potilasta, joista 210 oli aiemmin altistunut siklosporiinille ja 115 ei ollut koskaan altistunut siklosporiinille, koska siklosporiinihoito ei ollut heille lääketieteellisesti suositeltavaa. Potilaiden keskimääräinen ikä oli 38,4 vuotta, 38,8 % oli naisia, lähtötilanteen keskimääräinen EASI-pistemäärä oli 33,1, keskimääräinen BSA oli 55,7, lähtötilanteessa NRS-mittarilla arvioitu viikoittainen keskimääräinen kutina oli 6,4, lähtötilanteen keskimääräinen SCORAD-pistemäärä oli 67,2 ja lähtötilanteen keskimääräinen DLQI oli 13,8.

Ensisijainen päätemuuttuja oli viikolla 16 EASI‑75-tuloksen saavuttaneiden potilaiden osuus.
16 viikkoa kestäneen CAFE-tutkimuksen ensisijaisista ja toissijaisista päätemuuttujista on esitetty yhteenveto taulukossa 7.

Taulukko 7: CAFE-tutkimuksen ensisijaisten ja toissijaisten päätemuuttujien tulokset

 

Lumelääke ja TCS

Dupilumabi 300 mg
kahden viikon välein ja TCS

Dupilumabi 300 mg
viikon välein ja TCS

Satunnaistettuja potilaita

108

107

110

EASI-75, % vasteen saaneita

29,6 %

62,6 %

59,1 %

EASI, pienimmän neliösumman keskimääräinen
muutos lähtötilanteesta, % (+/‑ SE)

‑46,6
(2,76)

‑79,8
(2,59)

‑78,2
(2,55)

Kutinan NRS, pienimmän neliösumman keskimääräinen
muutos lähtötilanteesta, % (+/‑ SE)

‑25,4 %
(3,39)

‑53,9 %
(3,14)

‑51,7 %
(3,09)

SCORAD, pienimmän neliösumman keskimääräinen
muutos lähtötilanteesta, % (+/‑ SE)

‑29,5 %
(2,55)

‑62,4 %
(2,48)

‑58,3 %
(2,45)

DLQI, pienimmän neliösumman keskimääräinen
muutos lähtötilanteesta (SE)

‑4,5
(0,49)

‑9,5
(0,46)

‑8,8
(0,45)

(kaikki p-arvot < 0,0001)

52 viikon mittaisen CHRONOS-tutkimuksen aikana CAFE-tutkimuksen populaation kaltaisessa potilaiden alaryhmässä 69,6 % dupilumabia 300 mg kahden viikon välein saaneista potilaista ja 18,0 % lumelääkettä saaneista potilaista saavutti EASI‑75-tuloksen viikolla 16. Viikolla 52 EASI‑75-tuloksen saavuttaneita oli dupilumabia 300 mg kahden viikon välein saaneista potilaista 52,4 % ja lumelääkettä saaneista potilaista 18,6 %. Tässä potilaiden osajoukossa kutinan NRS-arvon prosentuaalinen muutos lähtötilanteesta oli dupilumabia 300 mg kahden viikon välein saaneilla potilailla ‑51,4 % ja lumelääkettä saaneilla potilailla ‑30,2 % viikolla 16. Viikolla 52 vastaava prosentuaalinen muutos oli dupilumabia 300 mg kahden viikon välein saaneilla ‑54,8 % ja lumelääkettä saaneilla ‑30,9 %.

Vasteen säilyminen ja pysyvyys (SOLO CONTINUE -tutkimus)

Vasteen säilymisen ja pysyvyyden arvioimiseksi SOLO 1‑ ja SOLO 2‑tutkimuksissa viikolla 16 IGA-pistemäärän 0 tai 1 tai EASI‑75-tuloksen saavuttaneet, dupilumabia saaneet tutkittavat satunnaistettiin uudelleen SOLO-CONTINUE‑tutkimukseen, jossa he saivat vielä 36 viikon ajan joko dupilumabia tai lumelääkettä, jolloin tutkimushoidon kumulatiiviseksi kestoksi tuli 52 viikkoa. Päätemuuttujat arvioitiin viikolla 51 tai viikolla 52.

Samanaikaiset ensisijaiset päätemuuttujat olivat EASI-vasteen prosentuaalinen muutos lähtötilanteesta (viikko 0) viikolle 36 SOLO 1 ja SOLO 2 -tutkimusten lähtötasoon nähden ja EASI-75-tuloksen saavuttaneiden potilaiden prosenttiosuus viikolla 36 lähtötasoon nähden.

Potilaat, jotka jatkoivat SOLO 1 ja SOLO 2 -tutkimuksissa saaduilla annosohjelmilla (300 mg kahden viikon välein tai 300 mg kerran viikossa) saivat parhaan mahdollisen tehon säilyttäen kliinisen vasteen, kun taas muissa annosohjelmissa olleilla potilailla teho heikkeni annoksesta riippuen.

SOLO CONTINUE -tutkimuksen ensisijaiset ja toissijaiset päätemuuttujat viikolla 52 on vedetty yhteen taulukossa 8.

Taulukko 8: SOLO CONTINUE-tutkimuksen ensisijaisten ja toissijaisten päätemuuttujien tulokset

 

Lumelääke

Dupilumabi 300 mg

 

N=83

kahdeksan viikon välein
N=84

neljän viikon välein
N=86

kahden viikon/viikon välein
N=169

Samanaikaiset ensisijaiset päätemuuttujat

    

Pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos
(SE) lähtötilanteesta viikolle 36 EASI-vasteen prosentuaalisena
muutoksena alkuperäisen tutkimuksen lähtötasoon nähden

21,7
(3,13)

6,8***
(2,43)

3,8***
(2,28)

0,1***
(1,74)

EASI-75-tuloksen saaneiden potilaiden prosenttiosuus
viikolla 36 lähtötasoon nähden, n (%)

24/79
(30,4 %)

45/82*
(54,9 %)

49/84**
(58,3 %)

116/162***
(71,6 %)

Keskeiset toissijaiset päätemuuttujat

    

Viikolla 36 IGA-vasteen 1 pisteen sisällä lähtötilanteesta säilyttäneiden potilaiden
prosenttiosuus niistä potilaista, joilla oli IGA-vaste (0,1) lähtötilanteessa, n (%)

18/63
(28,6)

32/64
(50,0)

41/66**
(62,1)

89/126***
(70,6)

IGA-vasteen (0,1) saaneiden potilaiden prosenttiosuus viikolla 36 niistä potilaista,
joilla oli IGA-vaste (0,1) lähtötilanteessa, n (%)

9/63
(14,3)

21/64
(32,8)

29/66**
(43,9)

68/126***
(54,0)

Prosenttiosuus potilaista, joiden pahimman kutinan NRS-tulos oli suurentunut
vähintään 3 pistettä lähtötasosta viikolle 35 niistä potilaista,
joiden pahimman kutinan NRS-tulos oli ≤ 7 lähtötilanteessa, n (%)

56/80
(70,0)

45/81
(55,6)

41/83
(49,4)

57/168***
(33,9)

P < 0,05, *P < 0,01, **P < 0,001, ***P ≤ 0,0001

SOLO CONTINUE -tutkimuksessa havaittiin hoidon aikana ilmaantuvien ADA-vasteiden positiivisen tuloksen taipumus kasvaa annosvälin pidentyessä. Hoidon aikana ilmaantuneet ADA-vasteet: annostelu kerran viikossa: 1,2 %, kahden viikon välein: 4,3 %, neljän viikon välein: 6,0 %, kahdeksan viikon välein: 11,7 %. ADA-vasteen säilyminen yli 12 viikkoa: annostelu kerran viikossa: 0,0 %, kahden viikon välein: 1,4 %, neljän viikon välein: 0,0 %, kahdeksan viikon välein: 2,6 %.

Atooppista ihottumaa sairastavien potilaiden elämänlaatu / potilaiden ilmoittamat tulokset

Molemmissa monoterapiatutkimuksissa (SOLO 1 ja SOLO 2) sekä dupilumabia 300 mg kahden viikon välein että dupilumabia 300 mg kerran viikossa saaneiden potilaiden ryhmissä todettiin 16 viikon kohdalla lumelääkkeeseen verrattuna huomattavaa paranemista potilaiden ilmoittamissa oireissa ja atooppisen ihottuman vaikutuksessa uneen POEM-kokonaispistemäärillä arvioituna sekä terveyteen liittyvässä elämänlaadussa DLQI-kokonaispistemäärillä arvioituna. Lumeryhmään verrattuna huomattavasti suuremmalla osalla dupilumabia saaneiden ryhmien potilaista POEM- ja DLQI-kokonaispistemäärät olivat pienentyneet kliinisesti merkittävällä tavalla (määriteltiin vähintään 4 pisteen parannukseksi) lähtötilanteesta viikkoon 16. Lisäksi HADS-kokonaispistemäärillä arvioidut ahdistuneisuus- ja masennusoireet olivat vähentyneet merkittävästi dupilumabiryhmissä lumeryhmiin verrattuna viikon 16 kohdalla. Potilaiden osajoukossa, jossa tutkittavilla oli lähtötilanteessa HADS-mittarin ahdistuneisuutta tai masennusta arvioivissa osioissa vähintään 8 pistettä (ahdistuneisuuden ja masennuksen raja-arvo), lumelääkkeeseen verrattuna suurempi osuus dupilumabiryhmien potilaista saavutti HADS-mittarilla alle 8 pistettä sekä ahdistuneisuutta että masennusta arvioivissa osioissa viikolla 16 (ks. taulukko 9).

Taulukko 9: Dupilumabimonoterapian muita toissijaisia päätemuuttujia koskevat tulokset viikolla 16

 

Monoterapia

 

SOLO 1 viikolla 16

SOLO 2 viikolla 16

 

Lumelääke

Dupilumabi
300 mg kahden viikon välein

Dupilumabi
300 mg kerran viikossa

Lumelääke

Dupilumabi
300 mg kahden viikon välein

Dupilumabi
300 mg kerran viikossa

Satunnaistettuja potilaita

224

224

223

236

233

239

DLQI, pienimmän neliösumman keskimääräinen
muutos lähtötilanteesta (SE)

‑5,3
(0,50)

‑9,3a
(0,40)

‑9,0a
(0,40)

‑3,6
(0,50)

‑9,3a
(0,38)

‑9,5a
(0,39)

POEM, pienimmän neliösumman keskimääräinen
muutos lähtötilanteesta (SE)

‑5,1
(0,67)

‑11,6a
(0,49)

‑11,0a
(0,50)

‑3,3
(0,55)

‑10,2a
(0,49)

‑11,3a
(0,52)

HADS, pienimmän neliösumman keskimääräinen
muutos lähtötilanteesta (SE)

‑3,0
(0,65)

‑5,2b
(0,54)

‑5,2b
(0,51)

‑0,8
(0,44)

‑5,1a
(0,39)

‑5,8a
(0,38)

 

Niiden potilaiden määrä, joilla DLQI-pistemäärä oli lähtötilanteessa ≥ 4

213

209

209

225

223

234

DLQI
(≥ 4 pisteen paraneminen), % vasteen saaneita

30,5 %

64,1 %a

58,4 %a

27,6 %

73,1 %a

62,0 %a

 

Niiden potilaiden määrä, joilla POEM-pistemäärä oli lähtötilanteessa ≥ 4

223

222

222

234

233

239

POEM
(≥ 4 pisteen paraneminen), % vasteen saaneita

26,9 %

67,6 %a

63,1 %a

24,4 %

71,7 %a

64,0 %a

 

Niiden potilaiden määrä, joilla oli lähtötilanteessa HADS-mittarilla arvioitu ahdistuneisuus ≥ 8 tai HADS-mittarilla arvioitu masennus ≥ 8

97

100

102

115

129

136

Potilaat, jotka saavuttivat < 8 pistettä HADS-mittarin
ahdistuneisuutta ja masennusta arvioineissa osioissa, %

12,4 %

41,0 %a

36,3 %b

6,1 %

39,5 %a

41,2 %a

SE = keskivirhe
a p-arvo < 0,0001
b p-arvo < 0,001

CHRONOS-tutkimuksessa jossa tutkittavat saivat samanaikaisesti paikallisia kortikosteroideja, dupilumabihoito 300 mg:n annoksella kahden viikon välein ja paikallinen kortikosteroidihoito sekä dupilumabihoito 300 mg:n annoksella kerran viikossa ja paikallinen kortikosteroidihoito paransivat potilaan ilmoittamia oireita ja atooppisen ihottuman vaikutusta uneen POEM-kokonaispistemäärillä arvioituna sekä terveyteen liittyvää elämänlaatua DLQI-kokonaispistemäärillä arvioituna 52 viikon kohdalla lumelääkkeen ja paikallisen kortikosteroidin yhdistelmään verrattuna. Lumelääkkeen ja paikallisen kortikosteroidihoidon yhdistelmään verrattuna suuremmalla osalla potilaista, jotka saivat dupilumabia 300 mg kahden viikon välein ja paikallista kortikosteroidihoitoa, sekä potilaista, jotka saivat dupilumabia 300 mg kerran viikossa ja paikallista kortikosteroidihoitoa, POEM- ja DLQI-kokonaispistemäärät olivat pienentyneet kliinisesti merkittävällä tavalla (määriteltiin vähintään 4 pisteen paranemisena) lähtötilanteesta viikkoon 52. Lisäksi dupilumabihoito 300 mg:n annoksella kahden viikon välein ja paikallinen kortikosteroidihoito sekä dupilumabihoito 300 mg:n annoksella kerran viikossa ja paikallinen kortikosteroidihoito olivat vähentäneet HADS-kokonaispistemäärällä mitattua ahdistuneisuutta ja masennusta viikolla 52 lumelääkkeen ja paikallisen kortikosteroidin yhdistelmään verrattuna. Post-hoc ‑analyysissa arvioitiin niiden potilaiden osajoukkoa, jotka olivat saaneet lähtötilanteessa HADS-mittarin ahdistuneisuutta tai masennusta arvioivissa osioissa vähintään 8 pistettä (ahdistuneisuuden ja masennuksen raja-arvo). Tässä analyysissä HADS-mittarilla alle 8 pistettä sekä ahdistuneisuutta että masennusta arvioivissa osioissa viikolla 52 saavuttaneiden osuus oli suurempi ryhmissä, joissa potilaat saivat dupilumabia 300 mg kahden viikon välein ja paikallista kortikosteroidia tai dupilumabia 300 mg kerran viikossa ja paikallista kortikosteroidia, kuin lumelääkkeen ja paikallisen kortikosteroidin yhdistelmää saaneilla (ks. taulukko 10).

Taulukko 10: Dupilumabin ja samanaikaisen paikallisen kortikosteroidin (TCS) käytön muiden toissijaisten päätemuuttujien tulokset viikon 16 ja viikon 52 kohdalla CHRONOS-tutkimuksessa

 

Paikallisen kortikosteroidin samanaikainen käyttö

 

CHRONOS viikolla 16

CHRONOS viikolla 52

 

Lumelääke

Dupilumabi
300 mg kahden viikon välein + TCS

Dupilumabi
300
 mg kerran viikossa + TCS

Lumelääke
+ TCS

Dupilumabi
300 mg kahden viikon välein + TCS

Dupilumabi
300
 mg kerran viikossa + TCS

Satunnaistettuja potilaita

315

106

319

264

89

270

DLQI, pienimmän neliösumman mukaan
laskettu muutos lähtötasosta (SE)

‑5,8
(0,34)

‑10,0a
(0,50)

‑10,7a
(0,31)

‑7,2
(0,40)

‑11,4a
(0,57)

‑11,1a
(0,36)

POEM, pienimmän neliösumman mukaan
laskettu muutos lähtötasosta (SE)

‑5,3
(0,41)

‑12,7a
(0,64)

‑12,9a
(0,37)

‑7,0
(0,57)

‑14,2a
(0,78)

‑13,2a
(0,45)

HADS, pienimmän neliösumman mukaan
laskettu muutos lähtötasosta (SE)

‑4,0
(0,37)

‑4,9
(0,58)

‑5,4c
(0,35)

‑3,8
(0,47)

‑5,5c
(0,71)

‑5,9b
(0,42)

       

Niiden potilaiden määrä, joilla lähtötilanteen DLQI-pistemäärä oli ≥ 4

300

100

311

254

85

264

DLQI
(≥ 4 pisteen paraneminen), % vasteen saaneita

43,0 %

81,0 %a

74,3 %a

30,3 %

80,0 %a

63,3 %a

       

Potilaiden määrä, joiden lähtötason POEM-pistemäärä 4

312

106

318

261

89

269

POEM
(≥ 4 pisteen paraneminen), % vasteen saaneita

36,9 %

77,4 %a

77,4 %a

26,1 %

76,4 %a

64,7 %a

       

Niiden potilaiden määrä, joilla HADS-mittarilla arvioitu ahdistuneisuus oli lähtötilanteessa ≥ 8 tai HADS-mittarilla arvioitu masennus ≥ 8

148

59

154

133

53

138

Potilaat, jotka saavuttivat HADS-mittarin ahdistuneisuutta
ja masennusta arvioivissa osioissa < 8 pistettä, %

26,4 %

47,5 %

47,4 %b

18,0 %

43,4 %b

44,9 %a

SE = keskivirhe
a p-arvo < 0,0001
b p-arvo < 0,001
c p-arvo < 0,05

Atooppista ihottumaa sairastavat nuoret

Dupilumabin tehoa ja turvallisuutta monoterapiana nuorilla potilailla arvioitiin satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa monikeskustutkimuksessa (AD-1526), johon osallistui 251 nuorta (12–17-vuotiasta) potilasta, joilla oli keskivaikea tai vaikea atooppinen ihottuma, ihottuman vaikeusaste IGA-mittarilla (tutkijalääkärin tekemä yleinen arviointi, Investigator’s Global Assessment) ≥ 3 atooppisen ihottuman vaikeusastetta kuvaavalla asteikolla 0–4 ja ihottuman pinta-alaa ja vaikeusastetta kuvaavalla EASI-mittarilla (Eczema Area and Severity Index) ≥ 16 asteikolla 0–72 ja joilla ihottuma-alueen osuus kehon pinta-alasta (BSA) oli vähintään 10 %. Tutkimuksen sisäänottokriteerit täyttävien potilaiden hoitovaste paikallisesti käytettyyn lääkitykseen oli ollut aiemmin riittämätön.

Potilaat saivat 1) 400 mg:n aloitusannoksen dupilumabia (kaksi 200 mg:n injektiota) päivänä 1, minkä jälkeen heille annettiin 200 mg dupilumabia kahden viikon välein, jos heidän painonsa oli lähtötilanteessa < 60 kg, tai 600 mg:n aloitusannoksen dupilumabia (kaksi 300 mg:n injektiota) päivänä 1, minkä jälkeen heille annettiin 300 mg dupilumabia kahden viikon välein, jos heidän painonsa oli lähtötilanteessa ≥ 60 kg, tai 2) 600 mg:n aloitusannoksen dupilumabia (kaksi 300 mg:n injektiota) päivänä 1, minkä jälkeen heille annettiin 300 mg dupilumabia 4 viikon välein riippumatta lähtötilanteen painosta, tai 3) vastaavanlaista lumelääkettä. Dupilumabi annettiin injektiona ihon alle. Jos atooppisen ihottuman oireet olivat sietämättömiä, potilaat saivat tarvittaessa käyttää oirelääkitystä tutkijalääkärin harkinnan mukaan. Oirelääkitystä käyttäneiden katsottiin olevan potilaita, jotka eivät saaneet hoitovastetta.

Tässä tutkimuksessa tutkittavien keskimääräinen ikä oli 14,5 vuotta ja keskimääräinen paino 59,4 kg; tutkittavista 41,0 % oli naisia, 62,5 %valkoihoisia, 15,1 % aasialaisia ja 12,0 % mustaihoisia. 46,2 %:lla potilaista lähtötilanteen IGA-pistemäärä oli 3 (keskivaikea atooppinen ihottuma), 53,8 %:lla potilaista lähtötilanteen IGA oli 4 (vaikea atooppinen ihottuma), ihottuma-alueen osuus kehon pinta-alasta oli keskimäärin 56,5 % ja 42,4 % potilaista oli saanut aiemmin systeemisiä immuunisalpaajia. Lisäksi lähtötilanteen keskimääräinen EASI-pistemäärä oli 35,5, kutinan voimakkuus oli NRS-asteikolla (Numerical Rating Scale) mitattuna 7,6, lähtötilanteen keskimääräinen SCORAD-pistemäärä (SCORing Atopic Dermatitis) oli 70,3, lähtötilanteen keskimääräinen POEM-pistemäärä (Patient Oriented Eczema Measure) oli 21,0, ja lähtötilanteen keskimääräinen ihoon liittyvää elämänlaatua kuvaava CDLQI-pistemäärä (Children Dermatology Life Quality Index) oli 13,6. Yhteensä 92,0 %:lla potilaista oli vähintään yksi muu samanaikainen allergiasairaus: 65,6 %:lla oli allerginen nuha, 53,6 %:lla oli astma ja 60,8 %:lla oli ruoka-allergioita.
Samanaikaiset ensisijaiset päätemuuttujat olivat niiden potilaiden osuus, joiden IGA-pistemäärä oli 0 tai 1 ("täysin parantunut" tai "lähes parantunut") ja joilla pistemäärä oli pienentynyt vähintään 2 pistettä, ja niiden potilaiden osuus, joilla todettiin EASI-75 (vähintään 75%:n paraneminen EASI-mittarilla arvioituna) lähtötilanteesta viikolla 16. Muita arvioituja lopputulosmuuttujia olivat EASI-50 tai EASI-90 (vähintään 50 %:n tai 90 %:n paraneminen lähtötilanteesta EASI-mittarilla arvioituna), kutinan väheneminen mitattuna pahinta kutinaa kuvaavalla NRS-asteikolla sekä SCORAD-asteikolla todettu prosentuaalinen muutos lähtötilanteesta viikolla 16. Muita toissijaisia päätemuuttujia olivat POEM- ja CDLQI-mittareilla todetut keskimääräiset muutokset lähtötilanteesta viikolla 16.

Kliininen vaste

Nuorten atooppista ihottumaa koskevan tutkimuksen tehoa koskevat tulokset viikolta 16 on esitetty taulukossa 11.

Taulukko 11: Dupilumabin tehoa koskevat tulokset viikolla 16 nuorten atooppista ihottumaa koskevasta tutkimuksesta (FAS)

 

AD-1526 (FAS)a

 

Lumelääke

 

Dupilumabi 200 mg (60 kg) ja 300 mg (≥ 60 kg)
Kahden viikon välein

Satunnaistettuja potilaita

85a

82a

IGA 0 tai 1b, % vasteen saaneitac

2,4 %

24,4 %

EASI-50, % vasteen saaneitac

12,9 %

61,0 %

EASI-75, % vasteen saaneitac

8,2 %

41,5 %

EASI-90, % vasteen saaneitac

2,4 %

23,2 %

EASI, pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos lähtötilanteesta, % (+/- SE)

-23,6 %

(5,49)

-65,9 %

(3,99)

SCORAD, pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos lähtötilanteesta, % (+/- SE)

-17,6 %

(3,76)

-51,6 %

(3,23)

Kutinan NRS, pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos lähtötilanteesta, % (+/- SE)

-19,0 %

(4.09)

-47,9 %

(3,43)

Kutinan NRS (> 4 pisteen paraneminen), % vasteen saaneitac

4,8 %

36,6 %

Pinta-ala, pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos lähtötilanteesta, %

(+/- SE)

-11,7 %

(2,72)

-30,1 %

(2,34)

CDLQI, pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos lähtötilanteesta

(+/- SE)

-5,1

(0,62)

-8,5

(0,50)

CDLQI, (≥ 6 pisteen paraneminen), % vasteen saaneita

19,7 %

60,6 %

POEM, pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos lähtötilanteesta

(+/- SE)

-3,8

(0,96)

-10,1

(0,76)

POEM, (≥ 6 pisteen paraneminen), % vasteen saaneita

9,5 %

63,4 %

a Täydellinen analyysisarja (Full Analysis Set, FAS) sisältää kaikki satunnaistetut potilaat.
b Vasteen saaneeksi määriteltiin tutkittava, jonka IGA-pistemäärä oli 0 tai 1 (”täysin parantunut” tai ”lähes parantunut”) ja jolla pistemäärä IGA-asteikolla 0–4 oli pienentynyt vähintään 2 pistettä.
c Potilaiksi, jotka eivät saaneet hoitovastetta, katsottiin potilaat, jotka saivat oirelääkitystä tai joiden tiedot olivat puutteelliset (58,8 % lumelääkehaarassa ja 20,7 % dupilumabihaarassa).
Kaikki p-arvot < 0,0001

Suurempi osuus lumelääkeryhmään satunnaistetuista potilaista (58,8 %) kuin dupilumabiryhmään satunnaistetuista potilaista (20,7 %) tarvitsi oirelääkitystä (paikallisesti käytettäviä kortikosteroideja, systeemisiä kortikosteroideja tai systeemisiä ei-steroidaalisia immuunisalpaajia).

Lumeryhmään verrattuna merkittävästi suuremmalla osalla dupilumabiryhmään satunnaistetuista potilaista kutina lievittyi nopeasti (määriteltiin vähintään 4 pisteen parannukseksi jo viikolla 4; nimellinen p-arvo < 0,001), ja kutinaan hoitovasteen saaneiden potilaiden osuus suureni edelleen hoitojakson aikana NRS-mittarilla arvioituna (ks. kuva 5). NRS-asteikolla arvioitu kutinan lievittyminen ilmeni samanaikaisesti atooppisen ihottuman objektiivisesti todettujen oireiden paranemisen kanssa.

Kuva 5: ≥ 4 pisteen parannuksen kutinan NRS-asteikolla saavuttaneiden nuorten potilaiden osuus AD-1526-tutkimuksessaa (FAS)b

a Tehoa mittaavien päätemuuttujien primaarianalyyseissä tutkittaviksi, jotka eivät saaneet hoitovastetta, katsottiin tutkittavat, jotka olivat saaneet oirelääkitystä tai joiden tiedot olivat puutteelliset.
b Täydellinen analyysisarja (Full Analysis Set, FAS) sisältää kaikki satunnaistetut tutkittavat.

Potilaiden ilmoittamat oireet sekä atooppisen ihottuman vaikutus uneen ja terveyteen liittyvään elämänlaatuun viikon 16 kohdalla POEM-, SCORAD- ja CDLQI-pistemäärillä mitattuina paranivat merkittävästi dupilumabiryhmässä lumelääkeryhmään verrattuna.

Avoimessa jatkotutkimuksessa (AD-1434) arvioitiin dupilumabin pitkän aikavälin tehoa keskivaikeaa tai vaikeaa atooppista ihottumaa sairastavilla nuorilla potilailla, jotka olivat osallistuneet aiempiin dupilumabia koskeneisiin kliinisiin tutkimuksiin. Tutkimuksen tehoa koskevien tietojen perusteella viikolla 16 saatu kliininen hyöty säilyi viikolle 52.

Kliininen teho ja turvallisuus astmassa

Astmaa koskeva tutkimusohjelma sisälsi kolme satunnaistettua, kaksoissokkoutettua, lumekontrolloitua, rinnakkaisryhmillä toteutettua monikeskustutkimusta (DRI12544, QUEST ja VENTURE), joiden hoitojakso kesti 24–52 viikkoa ja joihin osallistui yhteensä 2 888 vähintään 12-vuotiasta potilasta. Tutkimukseen valituilta potilailta ei edellytetty kohonnutta veren eosinofiilipitoisuutta tai muiden tyypin 2 tulehdukseen liittyvien biomerkkiaineiden (kuten FeNO tai IgE) lähtötilanteen vähimmäisarvoja. Astman hoitosuosituksissa tyypin 2 tulehdus on määritelty tilaksi, jossa veren eosinofiilipitoisuus ≥ 150 solua/µl ja/tai FeNO ≥ 20 ppb. DRI12544- ja QUEST-tutkimusten ennalta määriteltyihin alaryhmäanalyyseihin sisältyivät veren eosinofiilipitoisuudet ≥ 150 ja ≥ 300 solua/µl sekä FeNO-pitoisuudet ≥ 25 ja ≥ 50 ppb.

DRI12544 oli 24 viikon pituinen annosmääritystutkimus, johon osallistui 776 vähintään 18-vuotiasta potilasta. Tutkimuksessa dupilumabia verrattiin lumelääkkeeseen keskivaikeaa tai vaikeaa astmaa sairastavilla aikuispotilailla, joiden astmaa hoidettiin keskisuurella tai suurella annoksella inhaloitavaa kortikosteroidia ja lisäksi pitkävaikutteisella beeta-agonistilla. Tutkimuksen ensisijainen päätemuuttuja oli FEV1 (l) -arvon muutos lähtötilanteesta 12 viikon kohdalla. Lisäksi potilailta määritettiin astman vaikeiden pahenemisvaiheiden vuotuinen ilmaantuvuus 24 viikon lumekontrolloidun hoitojakson aikana. Tuloksia arvioitiin koko tutkimuspopulaatiossa, jossa eosinofiilien tai muiden tyypin 2 tulehduksen biomerkkiaineiden lähtötilanteen vähimmäispitoisuuksia ei ollut määritelty, sekä lisäksi veren eosinofiilipitoisuuksien lähtötasoihin perustuvissa alaryhmissä.

QUEST oli 52 viikon pituinen konfirmatorinen tutkimus, johon osallistui 1 902 vähintään 12-vuotiasta potilasta. Dupilumabia verrattiin tutkimuksessa lumelääkkeeseen 107 nuorella ja 1 795 aikuisella jatkuvaa astmaa sairastavalla potilaalla, jotka käyttivät tautinsa hoitoon keskisuurta tai suurta annosta inhaloitavaa kortikosteroidia sekä toista astman hoitotasapainoa ylläpitävää lääkettä. Myös kolmatta ylläpitolääkettä tarvinneet potilaat saivat osallistua tutkimukseen. Tutkimuksen alussa potilaat satunnaistettiin saamaan joka toinen viikko joko 200 mg (n = 631) tai 300 mg (n = 633) dupilumabia tai vaihtoehtoisesti 200 mg:n (n = 317) tai 300 mg:n (n = 321) dupilumabiannosta vastaavan määrän lumelääkettä. Satunnaistamisen jälkeen tutkimukseen osallistujat saivat aloitusannoksena joko 400 mg tai 600 mg dupilumabia tai vastaavan lumelääkeannoksen. Ensisijaiset päätemuuttujat olivat 52 viikon mittaisen lumekontrolloidun vaiheen aikana ilmenneiden vaikeiden pahenemisvaiheiden vuotuinen määrä ja ennen bronkodilataatiota mitattujen FEV1-arvojen muutos lähtötilanteesta 12 viikon kohdalla koko tutkimuspopulaatiossa (ilman eosinofiilien tai muiden tyypin 2 tulehdukseen liittyvien biomerkkiaineiden lähtötilanteen vähimmäispitoisuuksiin liittyviä vaatimuksia).

VENTURE oli 24 viikon pituinen oraalisen kortikosteroidiannoksen pienentämistä koskeva tutkimus, johon osallistui 210 astmapotilasta tyypin 2 tulehdusmerkkiaineiden pitoisuuksista riippumatta. Tutkimukseen osallistujat tarvitsivat astmansa hallintaan säännöllisesti käytettävän suuriannoksisen inhaloitavan kortikosteroidin ja toisen ylläpitolääkkeen lisäksi päivittäistä oraalista kortikosteroidihoitoa. Oraalisen kortikosteroidin annos optimoitiin seulontavaiheen aikana, minkä jälkeen potilaat saivat 300 mg dupilumabia (n = 103) tai lumelääkettä (n = 107) kahden viikon välein 24 viikon ajan 600 mg:n aloitusannoksen tai vastaavan lumelääkeannoksen antamisen jälkeen. Potilaat jatkoivat tutkimuksen aikana aiempaa astmalääkitystään, mutta oraalisen kortikosteroidin annosta pienennettiin 4 viikon välein annoksen pienentämisvaiheen aikana (viikot 4–20) niin kauan kuin astma pysyi hallinnassa. Ensisijainen päätemuuttuja oli oraalisen kortikosteroidiannoksen prosentuaalinen pieneneminen, jota arvioitiin koko tutkimuspopulaatiossa (riippumatta eosinofiilien tai muiden tyypin 2 tulehduksen biomerkkiaineiden lähtötilanteen pitoisuudesta). Arviointi perustui viikkojen 20–24 oraalisiin kortikosteroidiannoksiin, joilla astma pysyi hallinnassa, ja näitä annoksia verrattiin aiemmin (lähtötilanteessa) optimoituihin oraalisiin kortikosteroidiannoksiin.

Näiden kolmen tutkimuksen demografiset tiedot ja potilaiden ominaisuudet lähtötilanteessa on esitetty alla olevassa taulukossa 12.

Taulukko 12: Astmatutkimusten demografiset tiedot ja potilaiden ominaisuudet lähtötilanteessa

Muuttuja

DRI12544

(n = 776)

QUEST

(n = 1 902)

VENTURE

(n = 210)

Ikä, keskiarvo (vuotta) (keskihajonta)

48,6 (13,0)

47,9 (15,3)

51,3 (12,6)

% naisia

63,1

62,9

60,5

% valkoihoisia

78,2

82,9

93,8

Astman kesto (vuotta), keskiarvo ± SD

22,03 (15,42)

20,94 (15,36)

19,95 (13,90)

Ei koskaan tupakoinut (%)

77,4

80,7

80,5

Pahenemisvaiheita edellisenä vuonna

keskiarvo± keskihajonta

2,17 (2,14)

2,09 (2,15)

2,09 (2,16)

Suuriannoksisen inhaloitavan kortikosteroidin käyttö (%)a

49,5

51,5

88,6

Ennen annoksen antamista mitattu FEV1 (l) lähtötilanteessa± keskihajonta

1,84 (0,54)

1,78 (0,60)

1,58 (0,57)

Keskimääräinen prosentuaalinen ennustettu FEV1 lähtötilanteessa (%) (± keskihajonta)

60,77 (10,72)

58,43 (13,52)

52,18 (15,18)

% palautuvuus(± keskihajonta)

26,85 (15,43)

26,29 (21,73)

19,47 (23,25)

ACQ-5-pistemäärän keskiarvo (± keskihajonta)

2,74 (0,81)

2,76 (0,77)

2,50 (1,16)

AQLQ-pistemäärän keskiarvo (± keskihajonta)

4,02 (1.09)

4,29 (1,05)

4,35 (1,17)

Yleinen atooppinen sairaushistoria, %

(AD %, NP %, AR %)

72,9

(8,0, 10,6, 61,7)

77,7

(10,3, 12,7, 68,6)

72,4

(7,6, 21,0, 55,7)

FeNO, ppb, keskiarvo (± keskihajonta)

39,10 (35,09)

34,97 (32,85)

37,61 (31,38)

Osuus (%) potilaista, joilla FeNO

≥ 25 ppb

≥ 50 ppb

49,9

21,6

49,6

20,5

54,3

25,2

Kokonais-IgE, IU/ml, keskiarvo keskihajonta)

435,05 (753,88)

432,40 (746,66)

430,58 (775,96)

Veren eosinofiilimäärä lähtötilanteessa, keskiarvo, solua/µl (± keskihajonta)

350 (430)

360 (370)

350 (310)

Osuus (%) potilaista, joilla EOS

≥ 150 solua/µl

≥ 300 solua/µl

77,8

41,9

71,4

43,7

71,4

42,4

FEV1 = uloshengityksen sekuntikapasiteetti; ACQ-5 = astman hallintaa arvioiva ACQ-5-mittari (Asthma Control Questionnaire-5); AQLQ = astmapotilaan elämänlaatua arvioiva AQLQ-mittari (Asthma Quality of Life Questionnaire); AD = atooppinen dermatiitti; NP = nenäpolyyppeja; AR = allerginen riniitti; FeNO = uloshengitysilman typpioksidi (fraction of exhaled nitric oxide), EOS = veren eosinofiilipitoisuus
aDupilumabi-astmatutkimuksiin osallistui potilaita, jotka käyttivät joko keskisuurta tai suurta annosta inhaloitavaa kortikosteroidia. Keskisuureksi inhaloitavan kortikosteroidin annokseksi määriteltiin 500 µg flutikasonia tai sitä vastaava annos vuorokaudessa.

Pahenemisvaiheet

DRI12544- ja QUEST-tutkimusten kokonaispopulaatioissa astman vaikeiden pahenemisvaiheiden määrä väheni merkitsevästi enemmän tutkittavilla, jotka saivat dupilumabia 200 mg tai 300 mg kahden viikon välein verrattuna lumelääkettä saaneisiin tutkittaviin. Pahenemisvaiheet vähenivät enemmän niillä tutkittavilla, joilla tyypin 2 tulehdusta kuvaavien biomerkkiaineiden, kuten veren eosinofiilien tai FeNO:n lähtötilanteen arvot olivat koholla (ks. taulukot 13 ja 14).

Taulukko 13: Vaikeiden pahenemisvaiheiden ilmaantuvuus DRI12544- ja QUEST-tutkimuksissa (veren eosinofiilipitoisuus lähtötilanteessa ≥ 150 ja ≥ 300 solua/µl)

Hoito

Veren eosinofiilien pitoisuuksien lähtötaso

 

≥ 150 solua/µl

≥ 300 solua/µl

Pahenemisvaiheet vuodessa

% vähenemä

Pahenemisvaiheet vuodessa

%

vähenemä

N

Ilmaantuvuus

(95 %:n luottamus-väli)

Ilmaantu-vuuksien suhde(95 %:n luottamus-väli)

N

Ilmaantu-vuus

(95 %:n luottamusväli)

Ilmaantu-vuuksien suhde(95 %:n luottamus-väli)

Kaikki vaikeat pahenemisvaiheet

DRI12544-tutkimus

Dupilumabi 200 mg 2 vko:n välein

120

0,29

(0,16; 0,53)

0,28a

(0,14; 0,55)

72 %

65

0,30

(0,13; 0,68)

0,29c

(0,11; 0,76)

71 %

Dupilumabi 300 mg 2 vko:n välein

129

0,28

(0,16; 0,50)

0,27b

(0,14; 0,52)

73 %

64

0,20

(0,08; 0,52)

0,19d

(0,07; 0,56)

81 %

Lumelääke

127

1,05

(0,69; 1,60)

 

 

68

1,04

(0,57; 1,90)

 

 

QUEST-tutkimus

Dupilumabi 200 mg 2 vko:n välein

437

0,45

(0,37; 0,54)

0,44e

(0,34; 0,58)

56 %

264

0,37

(0,29; 0,48)

0,34e

(0,24; 0,48)

66 %

Lumelääke

232

1,01

(0,81; 1,25)

 

 

148

1,08

(0,85; 1,38)

 

 

Dupilumabi 300 mg 2 vko:n välein

452

0,43

(0,36; 0,53)

0,40 e

(0,31; 0,53)

60 %

277

0,40

(0,32; 0,51)

0,33e

(0,23; 0,45)

67 %

Lumelääke

237

1,08

(0,88; 1,33)

 

 

142

1,24

(0,97; 1,57)

 

 

ap-arvo = 0,0003, bp-arvo = 0,0001, cp-arvo = 0,0116, dp-arvo = 0,0024, ep-arvo <0,0001

Taulukko 14. Vaikeiden pahenemisvaiheiden ilmaantuvuus QUEST-tutkimuksessa lähtötilanteen FeNO-alaryhmien mukaan määritettynä

Hoito

Pahenemisvaiheet vuodessa

Prosentuaalinen vähenemä

 

N

Ilmaantuvuus (95 %:n luottamusväli)

Ilmaantuvuuksien suhde (95 %:n luottamusväli)

FeNO ≥ 25 ppb

Dupilumabi 200 mg 2 viikon välein

299

0,35 (0,27; 0,45)

0,35 (0,25; 0,50)a

65 %

Lumelääke

162

1,00 (0,78; 1,30)

 

 

Dupilumabi 300 mg 2 viikon välein

310

0,43 (0,35; 0,54)

0,39 (0,28; 0,54) a

61 %

Lumelääke

172

1,12 (0,88; 1,43)

 

 

FeNO ≥ 50 ppb

Dupilumabi 200 mg 2 viikon välein

119

0,33 (0,22; 0,48)

0,31 (0,18; 0,52) a

69 %

Lumelääke

71

1,057 (0,72; 1,55)

 

 

Dupilumabi 300 mg 2 viikon välein

124

0,39 (0,27; 0,558)

0,31 (0,19; 0,49) a

69 %

Lumelääke

75

1,27 (0,90; 1,80)

 

 

ap-arvo < 0,0001

DRI12544- ja QUEST-tutkimusten yhdistetyssä analyysissä sairaalahoitoa ja/tai tehohoitoa vaatineet vaikeat pahenemisvaiheet vähenivät 25,5 %:a annettaessa 200 mg dupilumabia 2 viikon välein ja 46,9 %:a annettaessa 300 mg dupilumabia 2 viikon välein.

Keuhkofunktio

Ennen bronkodilataatiota mitattujen FEV1-arvojen havaittiin suurentuneen kliinisesti merkittävästi viikolla 12 DRI12544- ja QUEST-tutkimuksissa. Tutkittavilla, joilla tyypin 2 tulehdukseen liittyvien biomerkkiaineiden, kuten veren eosinofiilien ja FeNO:n, pitoisuudet olivat lähtötilanteessa suurempia, FEV1-arvot paranivat enemmän (taulukot 15 ja 16). FEV1-arvojen havaittiin parantuneen merkittävästi jo viikolla 2 ensimmäisen dupilumabiannoksen antamisen jälkeen sekä 200 mg:n että 300 mg:n annosvahvuuksilla, ja saavutetut FEV1-arvot säilyivät viikkoon 24 asti DRI12544-tutkimuksessa ja viikkoon 52 asti QUEST-tutkimuksessa (ks. kuva 6).

Kuva 6: Ennen bronkodilataatiota mitattujen FEV1-arvojen (l) keskimääräinen muutos ajan myötä (lähtötilanteen eosinofiilimäärä, EOS ≥ 150 ja ≥ 300 solua/µl ja uloshengitysilman typpioksidi, FeNO > 25 ppb) QUEST-tutkimuksessa

Taulukko 15: Ennen bronkodilataattorin antamista mitattujen FEV1-arvojen keskimääräinen muutos lähtötilanteesta viikolla 12 DRI12544- ja QUEST-tutkimuksissa (lähtötilanteessa todettu veren eosinofiilipitoisuus ≥ 150 ja ≥ 300 solua/µl)

Hoito

Veren EOS lähtötilanteessa

 

≥ 150 solua/µl

≥ 300 solua/µl

N

Pienimmän neliösumman muutos lähtö-tilanteesta, keskiarvo

l (%)

Pienimmän neliösumman keskimääräinen ero vs. lumelääke

(95 %:n luottamusväli)

N

Pienimmän neliösumman muutos lähtötilanteesta, keskiarvo

l (%)

Pienimmän neliösumman keskimääräinen ero vs. lumelääke

(95 %:n luottamusväli)

DRI12544-tutkimus

Dupilumabi 200 mg 2 vko:n välein

120

0,32 (18,25)

0,23a

(0,13; 0,33)

65

0,43 (25,9)

0,26c

(0,11; 0,40)

Dupilumabi 300 mg 2 vko:n välein

129

0,26 (17,1)

0,18b

(0,08; 0,27)

64

0,39 (25,8)

 

0,21d

(0,06; 0,36)

Lumelääke

127

0,09 (4,36)

 

68

0,18 (10,2)

 

QUEST-tutkimus

Dupilumabi 200 mg 2 vko:n välein

437

0,36 (23,6)

0,17e

(0,11; 0,23)

 

264

0,43 (29,0)

 

0,21e

(0,13; 0,29)

Lumelääke

232

0,18 (12,4)

 

148

0,21 (15,6)

 

Dupilumabi 300 mg 2 vko:n välein

452

0,37 (25,3)

0,15e

(0,09; 0,21)

277

0,47 (32,5)

 

0,24e

(0,16; 0,32)

Lumelääke

237

0,22 (14,2)

 

142

0,22 (14,4)

 

ap-arvo <0,0001, bp-arvo = 0,0004, cp-arvo = 0,0008, dp-arvo = 0,0063, ep-arvo <0,0001

Taulukko 16: Ennen bronkodilataatiota mitattujen FEV1-arvojen keskimääräinen muutos lähtötilanteesta viikolla 12 QUEST-tutkimuksessa lähtötilanteen FeNO-alaryhmien mukaan

Hoito

 

Viikko 12

Viikko 52

N

Pienimmän neliösumman muutos lähtötilanteesta, keskiarvo

l (%)

Pienimmän neliösumman keskimääräinen ero vs. lumelääke (95 %:n luottamusväli)

Pienimmän neliösumman muutos lähtötilanteesta, keskiarvo

l (%)

Pienimmän neliösumman keskimääräinen ero vs. lumelääke (95 %:n luottamusväli)

FeNO ≥ 25 ppb

Dupilumabi 200 mg 2 vko:n välein

288

0,44 (29,0 %)

0,23 (0,15; 0,31)a

0,49 (31,6 %)

0,30 (0,22; 0,39)a

Lumelääke

157

0,21 (14,1 %)

 

0,18 (13,2 %)

 

Dupilumabi 300 mg 2 vko:n välein

295

0,45 (29,8 %)

0,24 (0,16; 0,31)a

0,45 (30,5 %)

0,23 (0,15; 0,31)a

Lumelääke

167

0,21 (13,7 %)

 

0,22 (13,6 %)

 

FeNO ≥ 50 ppb

Dupilumabi 200 mg 2 vko:n välein

114

0,53 (33,5 %)

0,30 (0,17; 0,44)a

0,59 (36,4 %)

0,38 (0,24; 0,53)a

Lumelääke

69

0,23 (14,9 %)

 

0,21 (14,6 %)

 

Dupilumab 300 mg 2 vko:n välein

113

0,59 (37,6 %)

0,39 (0,26; 0,52)a

0,55 (35,8 %)

0,30 (0,16; 0,44)a

Lumelääke

73

0,19 (13,0 %)

 

0,25 (13,6 %)

 

ap-value < 0,0001

Elämänlaatu ja muut potilaan itse ilmoittamat tulokset astmassa

Tutkimusten ennalta määriteltyinä toissijaisina päätemuuttujina arvioitiin ACQ-5- ja AQLQ(S)-tuloksen perusteella hoitovasteen saaneiden potilaiden osuudet 24 viikon kohdalla (DRI12544 ja VENTURE) sekä 52 viikon kohdalla (QUEST). Hoitovaste määriteltiin vähintään 0,5 pisteen paranemaksi pistemäärässä (ACQ-5:n arviointiasteikko 0–6 ja AQLQ(S):n 1–7). ACQ-5- ja AQLQ(S)-pistemäärien havaittiin parantuneen jo viikolla 2, ja tämä vaikutus säilyi 24 viikon ajan DRI12544-tutkimuksessa ja 52 viikon ajan QUEST-tutkimuksessa. Taulukossa 17 on esitetty QUEST-tutkimuksen ACQ-5- ja AQLQ-tulokset viikolla 52 potilaille, joilla tyypin 2 tulehduksen biomerkkiaineet olivat lähtötilanteessa koholla.

Taulukko 17: ACQ-5‑ ja AQLQ(S)-tulosten perusteella määritetyt hoitovasteet viikolla 52 QUEST-tutkimuksessa

Potilaiden ilmoittamat tulokset

Hoito

EOS

150 solua/µl

EOS

300 solua/µl

FeNO

≥ 25 ppb

 

N

Hoitovasteen saaneiden osuus (%)

N

Hoitovasteen saaneiden osuus (%)

N

Hoitovasteen saaneiden osuus (%)

ACQ-5

Dupilumabi

200 mg 2 vko:n välein

395

72,9

239

74,5

262

74,4

Lumelääke

201

64,2

124

66,9

141

65,2

Dupilumabi

300 mg 2 vko:n välein

408

70,1

248

71,0

277

75,8

Lumelääke

217

64,5

129

64,3

159

64,2

AQLQ(S)

Dupilumabi

200 mg 2 vko:n välein

395

66,6

239

71,1

262

67,6

Lumelääke

201

53,2

124

54,8

141

54,6

Dupilumabi

300 mg 2 vko:n välein

408

62,0

248

64,5

277

65,3

Lumelääke

217

53,9

129

55,0

159

58,5

Oraalisten kortikosteroidien vähentämistä koskeva tutkimus (VENTURE)

VENTURE-tutkimuksessa arvioitiin dupilumabin vaikutusta ylläpitohoitona annettavien oraalisten kortikosteroidien käytön vähentämiseen. Lähtötilanteen ominaisuudet on esitetty taulukossa 12. Kaikki tutkimuspotilaat olivat saaneet oraalista kortikosteroidihoitoa vähintään 6 kuukautta ennen tutkimuksen alkua. Oraalista kortikosteroidia käytettiin lähtötilanteessa keskimäärin 11,75 mg lumelääkeryhmässä ja 10,75 mg dupilumabiryhmässä.

Tässä 24 viikon mittaisessa tutkimuksessa astman pahenemisvaiheet (määritelty oraalisen kortikosteroidiannoksen vähintään 3 vuorokautta kestäneenä tilapäisenä suurentamisena) vähenivät dupilumabia saaneilla tutkittavilla 59 % suhteessa lumelääkettä saaneisiin (vuotuinen ilmaantuvuus dupilumabiryhmässä 0,6 ja lumelääkeryhmässä 1,60; ilmaantuvuuksien suhde 0,41 [95 %:n luottamusväli 0,26–0,63]). Lisäksi ennen bronkodilataatiota mitatut FEV1-arvot paranivat lähtötilanteesta viikkoon 24 mennessä enemmän dupilumabia kuin lumelääkettä saaneilla tutkittavilla (pienimmän neliösumman keskimääräinen ero dupilumabille verrattuna lumelääkkeeseen 0,22 l [95 %:n luottamusväli 0,09–0,34 l]). Vaikutukset keuhkojen toimintaan, oraalisten steroidien käyttöön ja pahenemisvaiheiden vähenemiseen olivat samankaltaisia riippumatta tyypin 2 tulehdukseen liittyvien biomerkkiaineiden (kuten veren eosinofiilien tai FeNO:n) lähtötasoita. VENTURE-tutkimuksessa arvioitiin myös ACQ-5- ja AQLQ(S)-mittareiden tuloksia, joiden osoitettiin parantuneen samankaltaisesti kuin QUEST-tutkimuksessa.

VENTURE-tutkimuksen tulokset lähtötilanteen biomerkkiainetasojen mukaan jaoteltuna on esitetty taulukossa 18.

Taulukko 18. Dupilumabin vaikutus oraalisen kortikosteroiden annoksen vähenemiseen VENTURE-tutkimuksessa (lähtötilanteessa todettu veren eosinofiilipitoisuus ≥ 150 ja ≥ 300 solua/µl sekä FeNO ≥ 25 ppb)

 

Veren EOS lähtötilanteessa

≥ 150 solua/µl

Veren EOS lähtötilanteessa

≥ 300 solua/µl

FeNO ≥ 25 ppb

Dupilumabi

300 mg 2 vko:n välein

N = 81

Lume-lääke

N = 69

Dupilumabi

300 mg 2 vko:n välein

N = 48

Lume-lääke

N = 41

Dupilumabi

300 mg 2 vko:n välein

N = 57

Lume-lääke

N = 57

Ensisijainen päätemuuttuja (viikko 24)

Oraalisten kortikosteroidien käytön prosentuaalinen väheneminen lähtötilanteesta

Prosentuaalinen kokonaisvähenemä lähtötilanteesta, keskiarvo (%)

Ero (% [95 % :n luottamusväli]) (dupilumabi vs. lumelääke)

75,91

 

29,39b

(15,67; 43,12)

46,51

79,54

 

36,83b

(18,94; 54,71)

42,71

77,46

 

34,53b

(19,08; 49,97)

42,93

Päivittäin käytettävän, oraalisen kortikosteroidiannoksen prosentuaalisen vähenemän mediaani lähtötilanteeseen verrattuna

100

50

100

50

100

50

Prosentuaalinen vähenemä lähtötilanteesta

100 %

≥ 90 %

≥ 75 %

≥ 50 %

> 0 %

Oraalisen kortikosteroidin annos ei pienentynyt eikä suurentunut, tai tutkittava keskeytti tutkimukseen osallistumisen

 

54,3

58,0

72,8

82,7

87,7

12,3

 

33,3

34,8

44,9

55,1

66,7

33,3

 

60,4

66,7

77,1

85,4

85,4

14,6

 

31,7

34,1

41,5

53,7

63,4

36,6

 

52,6

54,4

73,7

86,0

89,5

10,5

 

28,1

29,8

36,8

50,9

66,7

33,3

Toissijainen päätemuuttuja (viikko 24)a

Niiden potilaiden osuus, joilla oraalisen kortikosteroidin annos pieneni < 5 mg:aan vuorokaudessa

77

44

84

40

79

34

Vetosuhde (Odds ratio)

(95 %:n luottamusväli)

4,29c

(2,04; 9,04)

 

8,04d

(2,71; 23,82)

 

7,21b

(2,69; 19,28)

 

aLogistisen regressiomallin estimaatit
bp-arvo < 0,0001
cp-arvo = 0,0001
dp-arvo = 0,0002

Kliininen teho kroonisen polypoottisen rinosinuiitin hoidossa

Kroonista polypoottista rinosinuiittia koskeva tutkimusohjelma sisälsi kaksi satunnaistettua, kaksoissokkoutettua, lumekontrolloitua, rinnakkaisryhmillä toteutettua monikeskustutkimusta (SINUS-24 ja SINUS-52), joihin osallistui 724 taustahoitona intranasaalista kortikosteroidia saavaa, vähintään 18-vuotiasta potilasta. Tutkimuksiin otetetut potilaat sairastivat vaikeaa kroonista polypoottista rinosinuiittia aiemmista nenän ja sivuonteloiden leikkauksista tai kahden edeltävän vuoden aikana annetusta systeemisestä kortikosteroidihoidosta huolimatta, tai eivät soveltuneet saamaan systeemistä kortikosteroidihoitoa vaikean kroonisen polypoottisen rinosinuiittinsa hoitoon. Oirelääkitys systeemisillä kortikosteroideilla tai leikkaushoito oli sallittua tutkimuksen aikana tutkijalääkärin harkinnan mukaan. SINUS-24-tutkimuksessa yhteensä 276 potilasta satunnaistettiin saamaan joko 300 mg dupilumabia (n = 143) tai lumelääkettä (n = 133) kahden viikon välein 24 viikon ajan. SINUS-52-tutkimuksessa 448 potilasta satunnaistettiin saamaan joko 300 mg dupilumabia (n = 150) kahden viikon välein 52 viikon ajan, 300 mg dupilumabia (n = 145) kahden viikon välein viikkoon 24 asti ja sen jälkeen 300 mg dupilumabia neljän viikon välein viikkoon 52 asti tai lumelääkettä (n = 153). Kaikilla potilailla havaittiin sinusten tietokonetomografian (TT) Lund MacKay (LMK) -pisteytyksen perusteella tihentymiä sinuksissa ja 73–90 %:lla potilaista löydöksiä oli kaikissa sinuksissa. Potilaat jaettiin ryhmiin aiemman leikkaushistorian perusteella sekä sen mukaan, sairastivatko he samanaikaisesti astmaa/tulehduskipulääkkeiden pahentamaa hengitystiesairautta (NSAID-ERD).

Tutkimuksen ensisijaiset tehomuuttujat olivat bilateraalisella endoskopialla todetun nenäpolyyppeja kuvaavan pistemäärän (NPS, nasal polyp score) muutos lähtötilanteesta viikkoon 24 sokkoutettujen tulkitsijoiden keskitetysti arvioimana sekä nenän tukkoisuutta/ahtautumista (NC, nasal congestion) kuvaavan pistemäärän muutos lähtötilanteesta viikkoon 24 ilmaistuna 28 päivän keskimääräisenä arvona, joka määritettiin potilaan pitämän päiväkirjan perusteella. NPS-pistemäärän arvioinnissa nenän molemmissa sieraimissa todetut polyypit pisteytettiin luokitteluasteikolla (0 = ei polyyppeja; 1 = pieniä nenäkäytävän keskellä havaittavia polyyppeja, jotka eivät ulotu keskikuorikon alarajan alapuolelle; 2 = polyyppeja, jotka ulottuvat keskikuorikon alarajan alapuolelle; 3 = suuria polyyppeja, jotka ulottuvat alakuorikon alarajaan tai polyyppeja, jotka sijaitsevat mediaalisesti keskikuorikkoon nähden; 4 = suuria, nenän alakuorikon kokonaan ahtauttavia polyyppeja). Kokonaispistemäärä oli oikean ja vasemman puolen pistemäärien summa. Tutkittavat arvioivat itse nenän tukkoisuutta päivittäin oireiden vaikeusastetta kuvaavalla luokitteluasteikolla 0–3 (0 = ei oireita; 1 = lieviä oireita; 2 = kohtalaisia oireita; 3 = vaikeita oireita).

Molemmissa tutkimuksissa keskeiset toissijaiset päätemuuttujat viikolla 24 olivat muutos lähtötilanteesta seuraavilla mittareilla: TT-kuvista määritetty LMK-pistemäärä, oireita koskeva kokonaispistemäärä (total symptom score, TSS), UPSIT-hajutesti (University of Pennsylvania smell identification test), hajuaistin päivittäinen heikkeneminen ja 22-kohtainen SNOT-22-mittari (Sino-Nasal Outcome Test). SINUS-tutkimuksen yhdistettyjen tietojen perusteella arvioitiin niiden potilaiden osuuden pienenemistä, jotka tarvitsivat oirelääkitystä systeemisellä kortikosteroidilla ja/tai nenä- tai sivuonteloiden leikkaushoitoa. Lisäksi arvioitiin FEV1-arvojen paranemista astmaa sairastavien potilaiden alaryhmässä. Samanaikaisesti astmaa sairastavien alaryhmässä toissijaisina päätemuuttujina arvioitiin lisäksi astman hallintaa 6-kohtaisella ACQ-6-mittarilla (Asthma Control Questionnaire).

Näiden kahden tutkimuksen demografiset tiedot ja potilaiden ominaisuudet lähtötilanteessa on esitetty alla taulukossa 19.

Taulukko 19: Kroonista polypoottista rinosinuiittia koskeneiden tutkimusten demografiset tiedot ja potilaiden ominaisuudet lähtötilanteessa

Muuttuja

SINUS-24

(N = 276)

SINUS-52

(N = 448)

Ikä, keskiarvo (vuotta) (keskihajonta)

50,49 (13,39)

51,95 (12,45)

% miehiä

57,2

62,3

Kroonisen polypoottisen rinosinuiitin keskimääräinen kesto (vuotta) (keskihajonta)

11,11 (9,16)

10,94 (9,63)

Potilaat, joilla ≥ 1 aiempi leikkaus (%)

71,7

58,3

Systeemistä kortikosteroidihoitoa edellisten 2 vuoden aikana saaneet potilaat (%)

64,9

80,1

Bilateraalisella endoskopialla todettu keskimääräinen NPSa (keskihajonta), vaihteluväli 0–8

5,75 (1,28)

6,10 (1,21)

Nenän keskimääräistä tukkoisuutta kuvaava pistemäärä (NC)a (keskihajonta) vaihteluväli 0–3

2,35 (0,57)

2,43 (0,59)

TT-kuvista arvioitu LMK-kokonaispistemääräa (keskihajonta), vaihteluväli 0–24

19,03 (4,44)

17,96 (3,76)

Keskimääräinen pistemäärä UPSIT-hajutestissäa (keskihajonta), vaihteluväli 0–40

14,56 (8,48)

13,61 (8,02)

Hajuaistin heikkenemistä kuvaava keskimääräinen pistemääräa (aamulla), (keskihajonta) vaihteluväli 0–3

2,71 (0,54)

2,75 (0,52)

Keskimääräinen kokonaispistemäärä SNOT-22-mittarillaa (keskihajonta), vaihteluväli 0–110

49,40 (20,20)

51,86 (20,90)

Rinosinuiitin keskimääräistä vaikeusastetta kuvaava lukua (VAS), (keskihajonta) 0–10 cm

7,68 (2,05)

8,00 (2,08)

Veren keskimääräinen eosinofiilipitoisuus (solua/µl) (keskihajonta)

437 (333)

431 (353)

Keskimääräinen kokonais-IgE IU/ml (keskihajonta)

211,97 (275,73)

239,84 (341,53)

Yleinen atooppinen sairaushistoria (tyypin 2 tulehdussairaus)

%

 

75,4 %

 

82,4 %

Astma (%)

58,3

59,6

Keskimääräinen FEV1 (l) (keskihajonta)

2,69 (0,96)

2,57 (0,83)

Keskimääräinen prosentuaalinen ennustettu FEV1 (%) (keskihajonta)

85,30 (20,23)

83,39 (17,72)

Keskimääräinen ACQ-6-pistemääräa (keskihajonta)

1,62 (1,14)

1,58 (1,09)

NSAID-ERD (%)

30,4

26,8

a Suuremmat pistemäärät viittaavat vaikeampaan tautiin paitsi UPSIT-hajutestissä, jossa suuremmat pistemäärät viittaavat lievempään tautiin; NPS = nenäpolyyppeja kuvaava pistemäärä (nasal polyp score); UPSIT = UPSIT-hajutesti (University of Pennsylvania smell identification test); SNOT-22 = 22-kohtainen nenään ja sivuonteloihin liittyviä tuloksia arvioiva testi; VAS = visuaalinen analoginen asteikko; FEV1 = uloshengityksen sekuntikapasiteetti; ACQ-6 = astman hallintaa arvioiva ACQ‑6-mittari (Asthma Control Questionnaire-6); NSAID-ERD= aspiriinin/tulehduskipulääkkeiden pahentama hengitystiesairaus (asthma/nonsteroidal anti-inflammatory drug exacerbated respiratory disease).

Kliininen vaste (SINUS-24 ja SINUS-52)

Kroonista polypoottista rinosinuiittia koskeneiden tutkimusten ensisijaisten ja toissijaisten päätemuuttujien tulokset on esitetty taulukossa 20.

Taulukko 20: Kroonista polypoottista rinosinuiittia koskeneiden tutkimusten ensisijaisten ja toissijaisten päätemuuttujien tulokset

 

SINUS -24

SINUS -52

 

Lumelääke

(n = 133)

Dupilumabi

300 mg 2 vko:n välein

(n = 143)

Pienimmän neliösumman keskimääräinen ero vs. lumelääke

(95 %:n luottamusväli)

Lumelääke

(n = 153)

Dupilumabi

300 mg 2 vko:n välein

(n = 295)

Pienimmän neliösumman keskimääräinen ero vs. lumelääke

(95 %:n luottamusväli)

Ensisijaiset päätemuuttujat viikolla 24

 

Pistemää­rät

Keskiarvo lähtötilanteessa

Pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos

Keski-arvo lähtötilanteessa

Pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos

 

Keskiarvo lähtötilanteessa

Pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos

Keskiarvo lähtötilanteessa

Pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos

 

NPS

5,86

0,17

5,64

-1,89

-2,06

(-2,43; -1,69)

5,96

0,10

6,18

-1,71

-1,80

(-2,10; -1,51)

NC

2,45

-0,45

2,26

-1,34

-0,89

(-1,07; -0,71)

2,38

-0,38

2,46

-1,25

-0,87

(-1,03; -0,71)

Keskeiset toissijaiset päätemuuttujat viikolla 24

 

Pistemää­rät

Keskiarvo lähtötilanteessa

Pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos

Keskiarvo lähtötilanteessa

Pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos

 

Keskiarvo lähtötilanteessa

Pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos

Keskiarvo lähtötilanteessa

Pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos

 

TT-kuvista arvioitu LMK-kokonaispistemäärä

19,55

-0,74

18,55

-8,18

-7,44

(-8,35; -6,53)

17,65

-0,09

18,12

-5,21

-5,13

(-5,80; -4,46)

TSS

7,28

-1,17

6,82

-3,77

-2,61

(-3,04; -2,17)

7,08

-1,00

7,30

-3,45

-2,44

(-2,87; -2,02)

UPSIT

14,44

0,70

14,68

11,26

10,56

(8,79; 12,34)

13,78

-0,81

13,53

9,71

10,52

(8,98; 12,07)

Hajuaistin heikkeneminen

2,73

-0,29

2,70

-1,41

-1,12

(-1,31; -0,93)

2,72

-0,23

2,77

-1,21

-0,98

(-1,15; -0,81)

SNOT-22

50,87

-9,31

48,0

-30,43

-21,12

(-25,17; -17,06)

53,48

-10,40

51,02

-27,77

-17,36

(-20,87; -13,85)

VAS

7,96

-1,34

7,42

-4,54

-3,20

(-3,79; -2,60)

7,98

-1,39

8,01

-4,32

-2,93

(-3,45; -2,40)


Pistemäärän pieneneminen viittaa paranemiseen paitsi UPSIT-hajutestissä, jossa pistemäärän suureneminen viittaa paranemiseen.
Oireita koskeva kokonaispistemäärä on taudin vaikeusastetta kuvaava yhdistetty pistemäärä, joka käsittää nenän tukkoisuuteen, hajuaistin heikkenemiseen ja anterioriseen/posterioriseen rinorreaan liittyviä päivittäisiä oireita kuvaavien pisteiden summan.
NC = nenän tukkoisuus (nasal congestion), NPS = nenäpolyyppeja kuvaava pistemäärä (nasal polyp score); LMK = TT-kuvien perusteella arvioitu Lund-MacKay-kokonaispistemäärä; UPSIT = UPSIT-hajutesti (University of Pennsylvania smell identification test); SNOT-22 = 22-kohtainen nenä- ja sivuonteloihin liittyviä tuloksia arvioiva testi; TSS = oireita koskeva kokonaispistemäärä (total symptom score); VAS = rinosinuiitin vaikeusasteen arviointiin käytetty VAS-mittari
(kaikki p-arvot < 0,0001, VAS-mittaria koskevat arvot ovat nimellisarvoja)

SINUS-52-tutkimuksen tulokset viikolla 52 on esitetty taulukossa 21.

Taulukko 21:SINUS-52-tutkimuksen tehoa koskeva tulokset viikolla 52

 

 

Lumelääke

(n=153)

Dupilumabi

300 mg 2 vko:n välein

(n=150)

Pienimmän neliösumman keskimääräinen ero vs. lumelääke

(95 %:n luottamusväli)

Dupilumabi

300 mg ensin 2 vko:n ja sitten 4 vko:n välein

(n=145)

Pienimmän neliösumman keskimääräinen ero vs. lumelääke

(95 %:n luottamusväli)

Keski­arvo lähtö­tilan­teessa

Pienimmän neliösumman keskimääräi­nen muutos

Keski­arvo lähtö­tilan­teessa

Pienimmän neliösumman keskimääräi­nen muutos

Keski­arvo lähtö­tilan-teessa

Pienimmän neliösumman keskimääräi­nen muutos

NPS

5,96

0,15

6,07

-2,24

-2,40

(-2,77; -2,02)

6,29

-2,06

-2,21

(-2,59; -1,83)

NC

2,38

-0,37

2,48

-1,35

-0,98

(-1,17; -0,79)

2,44

-1,48

-1,10

(-1,29; -0,91)

TT-kuvista arvioitu LMK-kokonais­piste­määrä

17,65

0,11

18,42

-6,83

-6,94

(-7,87; -6,01)

17,81

-5,60

-5.71

(-6,64; -4,77)

TSS

7,08

-0,94

7,31

-3,79

-2,85

(-3,35; -2,35)

7,28

-4,16

-3,22

(-3,73; -2,72)

UPSIT

13,78

-0,77

13,46

9,53

10,30

(8,50; 12,10)

13,60

9,99

10,76

(8,95; 12,57)

Hajuaistin heikkeneminen

2,72

-0,19

2,81

-1,29

-1,10

(-1,31; -0,89)

2,73

-1,49

-1,30

(-1,51; -1,09)

SNOT-22

53,48

-8,88

50,16

-29,84

-20,96

(-25,03; -16,89)

51,89

-30,52

-21,65

(-25,71; -17,58)

VAS

7,98

-0,93

8,24

-4,74

-3,81

(-4,46; -3,17)

7,78

-4,39

-3,46

(-4,10; -2,81)

Pistemäärän pieneneminen viittaa tuloksen paranemiseen paitsi UPSIT-hajutestissä, jossa pistemäärän suureneminen viittaa paranemiseen.
Oireita koskeva kokonaispistemäärä on taudin vaikeusastetta kuvaava yhdistetty pistemäärä, joka käsittää nenän tukkoisuuteen, hajuaistin heikkenemiseen ja anterioriseen/posterioriseen rinorreaan liittyviä päivittäisiä oireita kuvaavien pisteiden summan.
NC = nenän tukkoisuus (nasal congestion); NPS = nenäpolyyppeja kuvaava pistemäärä (nasal polyp score); LMK = TT-löydösten Lund-MacKay-kokonaispistemäärä; UPSIT = UPSIT-hajutesti (University of Pennsylvania smell identification test); SNOT-22 = 22-kohtainen nenä- ja sivuonteloihin liittyviä tuloksia arvioiva testi; TSS = oireita koskeva kokonaispistemäärä (total symptom score); VAS = rinosinuiitin vaikeusasteen arviointiin käytetty VAS-mittari
(kaikki p-arvot < 0,0001)

SINUS-24-tutkimuksessa havaittiin viikolla 24 tilastollisesti merkitsevä ja kliinisesti merkittävä teho bilateraalisella endoskopialla todetun NPS-pistemäärän paraneman perusteella. Kun potilaat eivät enää saaneet dupilumabia, hoidolla saavutettu vaikutus hävisi ajan myötä (ks. kuva 7a). Tulokset olivat saman suuntaisia sekä viikolla 24 että viikolla 52 SINUS-52-tutkimuksessa, jossa hoidon teho parani tutkimuksen edetessä (ks. kuva 7b).

Kuva 7. Pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos lähtötilanteesta bilateraalisia nenäpolyyppeja kuvaavassa pistemäärässä (NPS) SINUS-24- ja SINUS-52-tutkimusten hoitoaikeen mukaisessa populaatiossa (ITT).

Kuva 7a. SINUS-24

Kuva 7b. SINUS-52


Molemmissa tutkimuksissa havaittiin merkitsevää nenän tukkoisuuden (NC) vähenemistä ja hajuaistin päivittäisen heikkenemisen vaikeusasteen pienenemistä jo ensimmäisenä arviointiajankohtana viikolla 4. Pienimmän neliösumman keskimääräinen ero nenän tukkoisuuden suhteen viikolla 4 dupilumabiryhmässä lumelääkeryhmään verrattuna oli -0,41 (95 %:n luottamusväli ­0,52; ­0.30) SINUS-24-tutkimuksessa ja -0,37 (95 %:n luottamusväli -0,46; -0,27) SINUS-52-tutkimuksessa. Pienimmän neliösumman keskimääräinen ero hajuaistin heikentymisen suhteen viikolla 4 dupilumabiryhmässä lumelääkeryhmään verrattuna oli -­0,34 (95 %:n luottamusväli -0.44; -0.25) SINUS-24-tutkimuksessa ja -0,31 (95 %:n luottamusväli -0.41; -0.22) SINUS-52-tutkimuksessa. Hajuaistittomien potilaiden osuuden havaittiin pienentyneen sekä SINUS-24- että SINUS-52-tutkimuksessa. Lähtötilanteessa 74 %:lla (SINUS‑24) ja 79 %:lla (SINUS‑52) potilaista kärsivät anosmiasta, ja viikolla 24 nämä osuudet olivat pienentyneet 24 %:iin SINUS-24-tutkimuksessa ja 30 %:iin SINUS-52-tutkimuksessa. Lumelääkeryhmissä ei havaittu muutosta.

Nenän kautta tapahtuvan sisäänhengityksen huippuvirtauksen (nasal peak inspiratory flow, NPIF) havaittiin parantuneen SINUS-24- ja SINUS-52-tutkimuksissa viikolla 24. Pienimmän neliösumman keskimääräinen ero dupilumabiryhmässä lumelääkeryhmään verrattuna oli SINUS-24-tutkimuksessa 40,4 l/min (95 %:n luottamusväli 30,4; 50,4) ja SINUS-52-tutkimuksessa 36,6 l/min (95 %:n luottamusväli 28,0; 45.3).

Dupilumabia saaneista potilaista, joiden rinosinuiitin lähtötilanteen vaikeusastetta arvioiva VAS-pistemäärä > 7 suurempi osuus saavutti viikkoon 24 mennessä VAS-pistemäärän ≤7 verrattuna lumelääkeryhmien vastaaviin potilaisiin (83,3 % vs. 39,4 % SINUS-24-tutkimuksessa ja 75,0 % vs. 39,3 % SINUS-52-tutkimuksessa).

Näiden kahden tutkimuksen yhdistetyssä, useiden ennalta määrättyjen tekijöiden suhteen korjatussa analyysissa dupilumabihoito vähensi merkitsevästi systeemisten kortikosteroidien käyttöä ja nenän ja sivuonteloiden leikkausten tarvetta lumelääkkeeseen verrattuna (riskisuhde 0,24; 95 % :n luottamusväli 0,17; 0,35) (ks. kuva 8). Systeemistä kortikosteroidihoitoa tarvitsevien potilaiden osuus pieneni 74 % (riskisuhde 0,26; 95 %:n luottamusväli 0,18; 0,38). Vuoden aikana käytettyjen systeemisten kortikosteroidikuurien kokonaismäärä väheni 75 % (suhteellinen riski 0,25; 95 %:n luottamusväli 0,17; 0,37). Potilasta kohti määrätty keskimääräinen vuosittainen systeemisten kortikosteroidien kokonaisannos (milligrammoina) hoitojakson aikana oli yhdistetyssä dupilumabiryhmässä 71 % pienempi kuin yhdistetyssä lumelääkeryhmässä (dupilumabiryhmässä 60,5 [531,3] mg ja lumelääkeryhmässä 209,5 [497,2] mg). Leikkaushoitoa vaatineiden potilaiden osuus pieneni 83 % (riskisuhde 0,17; 95 %:n luottamusväli 0,07; 0,46).

Kuva 8. Aika enimmäiseen systeemisen kortikosteroidin käyttöön ja/tai nenä- ja sivuonteloiden leikkaukseen hoitojakson aikana Kaplan–Meier-kuvaajalla esitettynä (SINUS-24- ja SINUS-52-tutkimusten yhdistetty hoitoaikeen mukainen populaatio, ITT)

Dupilumabin vaikutukset nenäpolyyppeja kuvaavaa pistemäärää ja nenän tukkoisuutta koskeviin ensisijaisiin päätemuuttujiin ja keskeiseen toissijaiseen päätemuuttujaan, TT-kuvien perusteella arvioituihin LMK-pisteisiin, olivat samanlaiset potilailla, joille oli aiemmin tehty leikkaus tai leikkauksia sekä potilalla, jotka eivät olleet aiemmin saaneet leikkaushoitoa.

Samanaikaisesti astmaa sairastavilla potilailla havaittiin FEV1-arvoissa ja ACQ-6-pistemäärissä merkittävää paranemista viikolla 24 riippumatta veren eosinofiilipitoisuudesta lähtötilanteessa. FEV1-arvojen yhdistetty keskimääräinen pienimmän neliösumman muutos lähtötilanteesta viikkoon 24 oli dupilumabia 300 mg kahden viikon välein saaneilla potilailla 0,14 l ja vastaavasti lumelääkettä saaneilla potilailla -0,07 l; ero oli 0,21 l (95 %:n luottamusväli 0,13; 0,29). Lisäksi FEV1-arvojen todettiin parantuneen ensimmäisestä lähtötilanteen jälkeen tehdystä arvioinnista lähtien; SINUS-24-tutkimuksessa viikolla 8 ja SINUS-52-tutkimuksessa viikolla 4. Samanaikaisesti astmaa sairastavien potilaiden ACQ-6-pistemäärissä havaittiin paranemista molemmissa tutkimuksissa. Vasteeksi määritettiin vähintään 0,5 pisteen paraneminen. Pienimmän neliösumman keskimääräinen ero dupilumabiryhmässä lumelääkeryhmään verrattuna viikolla 24 oli -­0,76 (95 %:n luottamusväli -­1,00; -­0,51) SINUS-24-tutkimuksessa ja -­0,94 (95 %:n luottamusväli -­1,19; -­0,69) SINUS-52-tutkimuksessa.

SINUS-24-tutkimuksessa ACQ-6-mittarilla arvioitu vasteen saaneiden potilaiden osuus viikolla 24 oli 56 % dupilumabia 300 mg kahden viikon välein saaneiden ryhmässä ja 28 % lumelääkeryhmässä (vetosuhde 3,17; 95 %:n luottamusväli 1,65; 6,09). SINUS‑52-tutkimuksessa ACQ‑6-mittarilla arvioitu vasteen saaneiden potilaiden osuus viikolla 52 oli 46 % dupilumabia 300 mg kahden viikon välein saaneiden ryhmässä ja 14 % lumelääkeryhmässä (vetosuhde 7,02; 95 %:n luottamusväli 3,10; 15,90).

Potilailla, joilla tulehduskipulääkkeet olivat aiheuttaneet hengitystiesairauden pahenemisen (NSAID-ERD), dupilumabin vaikutukset nenäpolyyppeja kuvaavaa pistemäärää ja nenän tukkoisuutta koskeviin ensisijaisiin päätemuuttujiin ja keskeiseen toissijaiseen päätemuuttujaan, sinus-TT-löydösten LMK-pistemäärään, olivat samanlaiset kuin havaittiin kroonista polypoottista rinosinuiittia sairastavalla kokonaispopulaatiolla.

Pediatriset potilaat

QUEST-tutkimukseen osallistui yhteensä 107 keskivaikeaa tai vaikeaa astmaa sairastavaa 12–17-vuotiasta nuorta, jotka saivat tutkimuksessa joko 200 mg (N = 21) tai 300 mg (N = 18) dupilumabia (tai vastaavaa lumelääkettä joko 200 mg [N = 34] tai 300 mg [N = 34]) kahden viikon välein. Tehoa tarkasteltiin astman pahenemisvaiheiden ja keuhkofunktion suhteen sekä nuorilla että aikuisilla. Sekä 200 mg:n että 300 mg:n annoksella kahden viikon välein annosteltuna FEV1-arvon (pienimmän neliösumman keskimääräinen muutos lähtötilanteesta viikolla 12) havaittiin parantuneen merkittävästi (200 mg:n annoksella 0,36 l ja 300 mg:n annoksella 0,27 l). Annoksella 200 mg joka toinen viikko annosteltuna vaikeat pahenemisvaiheet vähenivät nuorilla potilailla vastaavasti kuin aikuispotilailla. Turvallisuutta ja tehoa pediatrisilla (alle 12-vuotiailla) vaikeaa astmaa sairastavilla potilailla ei ole varmistettu. Haittavaikutusprofiili oli nuorilla yleisesti samankaltainen kuin aikuisilla.

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset Dupixent-valmisteen käytöstä yhden tai useamman pediatrisen potilasryhmän atooppisen ihottuman hoidossa (ks. kohta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa). Euroopan lääkevirasto luopuu vaatimuksesta, joka koskee velvoitetta toimittaa tutkimustulokset kaikille pediatrisille potilasryhmille polypoottisen rinosinuiitin hoitamisesta dupilumabilla (ks. kohdasta Annostus ja antotapa tiedot pediatrisista potilaista).

Farmakokinetiikka

Dupilumabin farmakokinetiikka on samankaltainen atooppista ihottumaa, astmaa ja kroonista polypoottista rinosunuiittia sairastavilla potilailla.

Imeytyminen

Ihon alle annetun dupilumabin 75–600 mg:n kerta-annoksen jälkeen mediaaniajat huippupitoisuuden saavuttamiseen seerumissa (tmax) olivat 3–7 vuorokautta. Populaatiofarmakokineettisellä analyysillä määritetty dupilumabin absoluuttinen hyötyosuus ihon alle antamisen jälkeen on samansuuruinen atooppista ihottumaa, astmaa ja kroonista polypoottista rinosinuiittia sairastavilla potilailla ja vaihtelee välillä 61–64 %.

Vakaan tilan pitoisuudet saavutettiin viikkoon 16 mennessä, kun oli annettu 600 mg:n aloitusannos ja 300 mg:n annos kahden viikon välein tai 300 mg:n annos kahden viikon välein ilman latausannosta. Kaikissa kliinisissä tutkimuksissa vakaan tilan minimipitoisuuksien keskiarvo ± keskihajonta oli 69,2 ± 36,9 µg/ml – 80,2 ± 35,3 µg/ml kahden viikon välein annetulla 300 mg:n annoksella ja 29,2 ± 18,7 µg/ml – 36,5 ± 22,2 µg/ml kahden viikon välein annetulla 200 mg:n annoksella.

Jakautuminen

Populaatiofarmakokineettisellä analyysillä arvioitu dupilumabin noin 4,6 litran jakautumistilavuus viittaa siihen, että dupilumabi jakautuu pääasiassa verisuonistoon.

Biotransformaatio

Erityisiä metaboliatutkimuksia ei ole tehty, koska dupilumabi on proteiini. Dupilumabin odotetaan hajoavan pieniksi peptideiksi ja yksittäisiksi aminohapoiksi.

Eliminaatio

Dupilumabin eliminaatiota välittävät rinnakkaiset lineaariset ja ei-lineaariset reitit. Suurilla pitoisuuksilla dupilumabi eliminoituu pääasiassa saturoitumatonta proteolyyttistä reittiä, kun taas pienillä pitoisuuksilla on vallitsevana ei-lineaarinen saturoituva IL‑4Rα‑kohdevälitteinen eliminaatio.
Populaatiofarmakokineettisellä analyysillä arvioitu vakaan tilan viimeisen annoksen antamisesta kulunut mediaaniaika dupilumabipitoisuuksien pienenemiseen toteamisrajan alapuolelle oli 9 viikkoa annostusohjelmalla 200 mg kahden viikon välein, 10–11 viikkoa annostusohjelmalla 300 mg kahden viikon välein ja 13 viikkoa annostusohjelmalla 300 mg kerran viikossa.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Ei-lineaarisen puhdistuman vuoksi pitoisuus-aikakäyrän alle jäävänä pinta-alana mitattu dupilumabialtistus suurenee enemmän kuin suhteessa annokseen 75–600 mg:n kerta-annosten ihon alle antamisen jälkeen.

Erityisryhmät

Sukupuoli
Populaatiofarmakokineettisessä analyysissä sukupuolella ei todettu olevan kliinisesti merkittäviä vaikutuksia systeemiseen dupilumabialtistukseen.

Iäkkäät potilaat
Vaiheen 2 annosmääritystutkimuksessa tai vaiheen 3 lumekontrolloiduissa tutkimuksissa dupilumabille altistetuista 1 472:sta atooppista ihottumaa sairastavasta potilaasta yhteensä 67 oli iältään vähintään 65-vuotiaita. Vaikka valmisteen turvallisuudessa ja tehossa vanhempien ja nuorempien atooppista ihottumaa sairastavien aikuispotilaiden välillä ei havaittu eroja, vähintään 65-vuotiaiden potilaiden määrä ei ollut riittävä, jotta olisi voitu määrittää, eroaako iäkkäiden hoitovaste nuorempien potilaiden hoitovasteesta.

Populaatiofarmakokineettisessä analyysissä iällä ei todettu olevan kliinisesti merkittäviä vaikutuksia systeemiseen dupilumabialtistukseen. Tässä analyysissä oli kuitenkin mukana vain 61 yli 65-vuotiasta potilasta.

Dupilumabille altistetuista 1 977 astmapotilaasta yhteensä 240 potilasta oli vähintään 65-vuotiaita ja 39 potilasta oli vähintään 75-vuotiaita. Teho ja turvallisuus olivat tässä ikäryhmässä samanlaiset kuin koko tutkimuspopulaatiossa.

Dupilumabille altistetuista kroonista polypoottista rinosinuiittia sairastavista potilaista ainoastaan 79 oli yli 65-vuotiaita ja heistä 11 oli vähintään 75-vuotiaita.

Rotu
Populaatiofarmakokineettisessä analyysissä rodulla ei todettu olevan kliinisesti merkittäviä vaikutuksia systeemiseen dupilumabialtistukseen.

Maksan vajaatoiminta
Koska dupilumabi on monoklonaalinen vasta-aine, sen ei odoteta merkittävästi eliminoituvan maksan kautta. Kliinisiä tutkimuksia maksan vajaatoiminnan vaikutuksen arvioimiseksi dupilumabin farmakokinetiikkaan ei ole tehty.

Munuaisten vajaatoiminta
Koska dupilumabi on monoklonaalinen vasta-aine, sen ei odoteta merkittävästi eliminoituvan munuaisten kautta. Kliinisiä tutkimuksia munuaisten vajaatoiminnan vaikutuksen arvioimiseksi dupilumabin farmakokinetiikkaan ei ole tehty. Populaatiofarmakokineettisessä analyysissä lievällä tai keskivaikealla munuaisten vajaatoiminnalla ei todettu olevan kliinisesti merkittävää vaikutusta systeemiseen dupilumabialtistukseen. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista on hyvin vähän tietoa.

Paino
Dupilumabin minimipitoisuudet olivat pienempiä painavammilla tutkittavilla, mutta tällä ei ollut merkittävää vaikutusta tehoon. Kroonista polypoottista rinosinuiittia koskeneissa tutkimuksissa ainoastaan kuuden dupilumabille altistetun potilaan paino oli vähintään 130 kg.

Pediatriset potilaat
Dupilumabin farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu atooppista ihottumaa sairastavilla (alle 18-vuotiailla) pediatrisilla potilailla.

Atooppista ihottumaa sairastavilla 12–17-vuotiailla nuorilla, jotka saivat joko 200 mg:n (< 60 kg) tai 300mg:n (≥ 60 kg) annoksen kahden viikon välein, dupilumabin vakaan tilan minimipitoisuuksien keskiarvo ± keskihajonta oli 54,5 ± 27,0mcg/ml.

QUEST-tutkimukseen osallistui yhteensä 107 astmaa sairastavaa 12–17-vuotiasta nuorta.Dupilumabin vakaan tilan minimipitoisuuksien keskiarvo ± keskihajonta oli 107 ± 51,6 µg/ml kahden viikon välein annetulla 300 mg:n annoksella ja 46,7 ± 26,9 µg/ml kahden viikon välein annetulla 200 mg:n annoksella. Painon suhteen korjatuissa tuloksissa nuorilla potilailla ei havaittu iästä riippuvaisia farmakokineettisiä eroja.

Kroonista polypoottista rinosinuiittia ei yleensä esiinny lapsilla. Dupilumabin farmakokinetiikkaa kroonista polypoottista rinosinuiittia sairastavilla pediatrisilla potilailla (alle 18-vuotiailla) ei ole tutkittu.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta (turvallisuutta koskevat farmakologiset päätemuuttujat mukaan lukien) ja lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Dupilumabin mahdollista mutageenisuutta ei ole arvioitu, mutta monoklonaalisten vasta-aineiden ei odoteta muuttavan DNA:ta tai kromosomeja.

Dupilumabilla ei ole tehty karsinogeenisuustutkimuksia. IL‑4Rα:n inhibitiota koskevan saatavilla olevan näytön ja surrogaattivasta-aineilla tehdyistä eläinkokeista saatujen toksikologisten tietojen arvioinnissa ei ole todettu viitteitä dupilumabin mahdollisesti lisääntyneestä karsinogeenisuudesta.

Apinoilla tehdyssä lisääntymistoksisuutta arvioineessa tutkimuksessa, jossa käytettiin apinan IL-4Rα:lle spesifistä surrogaattivasta-ainetta, ei havaittu sikiön poikkeavuuksia IL-4Rα:n saturoivilla annoksilla.

Tehostetussa pre- ja postnataalista kehitystä arvioineessa tutkimuksessa ei todettu haittavaikutuksia emoilla tai niiden jälkeläisillä 6 kuukauden kuluessa synnytyksen/syntymän jälkeen.

Uros- ja naarashiirillä tehdyissä hedelmällisyystutkimuksissa, joissa käytettiin surrogaattivasta-ainetta IL-4Rα:aa vastaan, ei todettu hedelmällisyyden heikkenemistä (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Arginiinihydrokloridi, histidiini, polysorbaatti 80 (E433), natriumasetaattitrihydraatti, väkevä etikkahappo (E260), sakkaroosi, injektionesteisiin käytettävä vesi

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Kestoaika

30 kuukautta.

Esitäytettyjä ruiskuja voidaan tarvittaessa säilyttää huoneenlämmössä (alle 25 °C) enintään 14 vuorokauden ajan. Säilytä alle 25 °C. Jos pakkaus täytyy ottaa pysyvästi pois jääkaapista, poisottamispäivämäärä voidaan kirjoittaa ulkopakkaukseen. Dupixent on käytettävä 14 vuorokauden kuluessa jääkaapista ottamisen jälkeen tai hävitettävä.

Säilytys

Säilytä jääkaapissa (2 °C – 8 °C).

Ei saa jäätyä.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

DUPIXENT injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
300 mg 2 x 2 ml (150 mg/ml, neulansuojamekanismi) (1436,48 €)

PF-selosteen tieto

2 ml liuosta silikonoidussa, tyypin 1 kirkkaasta lasista valmistetussa, joko neulan suojamekanismilla tai ilman neulan suojamekanismia toimitetussa esitäytetyssä ruiskussa, jossa on 27 G:n, 12,7 mm:n (½ tuuman) ohutseinäinen, ruostumattomasta teräksestä valmistettu kiinteä neula, jossa viistetty kärki.

Dupixent 300 mg injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Pakkauskoko:

  • 1 esitäytetty ruisku
  • 2 esitäytettyä ruiskua
  • Monipakkaus, joka sisältää 3 (3 kpl 1 ruiskun pakkauksia) esitäytettyä ruiskua.
  • Monipakkaus, joka sisältää 6 (3 kpl 2 ruiskun pakkauksia) esitäytettyä ruiskua.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas tai läpikuultava, väritön tai vaaleankeltainen liuos, jossa ei ole näkyviä hiukkasia.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ohjeet esitäytetyssä ruiskussa olevan Dupixent-injektion valmisteluun ja antamiseen löytyvät pakkausselosteesta.

Liuoksen on oltava kirkasta tai läpikuultavaa ja väritöntä tai kellertävää. Liuosta ei pidä käyttää, jos se on sameaa, värjäytynyttä tai siinä näkyy hiukkasia.

Kun 300 mg:n esitäytetty ruisku on otettu jääkaapista, sen on annettava lämmetä 45 minuuttia huoneenlämmössä, korkeintaan 25 °C:seksi, ennen Dupixent-injektion antamista.

Esitäytettyä ruiskua ei saa altistaa kuumuudelle tai suoralle auringonvalolle eikä sitä saa ravistaa.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti. Laita esitäytetty ruisku käytön jälkeen terävälle jätteelle tarkoitettuun astiaan ja hävitä paikallisten määräysten mukaisesti. Älä toimita astiaa kierrätykseen. Säilytä astia poissa lasten ulottuvilta ja näkyviltä.

Korvattavuus

DUPIXENT injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
300 mg 2 x 2 ml

  • Rajoitettu peruskorvaus lääkärin lausunnolla (40 %). Dupilumabi: Vaikean atooppisen ihottuman hoito erityisin edellytyksin (395).

ATC-koodi

D11AH05

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

24.10.2019

Yhteystiedot

SANOFI OY
Revontulenkuja 1
02100 Espoo


0201 200 300
www.sanofi.fi