CERDELGA kapseli, kova 84 mg

▼Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Cerdelga 21 mg kova kapseli

Yksi kapseli sisältää eliglustaattitartraattia määrän, joka vastaa 21 mg:aa eliglustaattia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan
Yksi kapseli sisältää laktoosimonohydraattia määrän, joka vastaa 27 mg:aa laktoosia.

Cerdelga 84 mg kova kapseli

Yksi kapseli sisältää eliglustaattitartraattia määrän, joka vastaa 84,4 mg:aa eliglustaattia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan
Yksi kapseli sisältää laktoosimonohydraattia määrän, joka vastaa 106 mg:aa laktoosia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Kapseli, kova.

Aikuiset

Cerdelga on tarkoitettu niiden tyypin 1 Gaucher’n tautia (GD1) sairastavien aikuispotilaiden pitkäaikaiseen hoitoon, joilla CYP2D6-metabolia on hidasta, keskinopeaa tai nopeaa.

Pediatriset (6 – < 18‑vuotiaat) potilaat, jotka painavat ≥ 15 kg

Cerdelga on tarkoitettu niiden GD1-tautia sairastavien vähintään 6‑vuotiaiden ja vähintään 15 kg painavien pediatristen potilaiden hoitoon, joiden tila on vakaa entsyymikorvaushoidolla ja joilla CYP2D6-metabolia on hidasta, keskinopeaa tai nopeaa.

Hoidon tulee tapahtua vain Gaucherin taudin hoidon tuntevan lääkärin valvonnassa.

Lääkärin, jolla on osaamista Gaucher’n taudin hoidosta, on vastattava Cerdelga-hoidon aloituksesta ja seurannasta.

Potilasvalinta

Potilaille pitää tehdä CYP2D6-genotyypitys CYP2D6-metaboloijastatuksen selvittämiseksi ennen Cerdelga-hoidon aloittamista.

Eliglustaattia ei pidä käyttää hoitona potilaille, joilla CYP2D6-metabolia on erittäin nopeaa tai määrittämätöntä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Annostus

Aikuiset
Suositeltu annos on 84 mg eliglustaattia kahdesti vuorokaudessa keskinopeille ja nopeille CYP2D6-metaboloijille.
Hitaille CYP2D6-metaboloijille suositeltu annos on 84 mg eliglustaattia kerran vuorokaudessa.

Pediatriset (6 – < 18‑vuotiaat) potilaat, jotka painavat ≥ 15 kg
Taulukko 1: Pediatriset (6 – < 18‑vuotiaat) potilaat, jotka painavat ≥ 15 kg

Lasten, jotka pystyvät nielemään kapselin kokonaisena, on otettava Cerdelga suun kautta.

Unohtunut annos
Jos annos jää väliin, lääkemääräyksen mukainen annos otetaan seuraavana aikataulun mukaisena aikana. Seuraavaa annosta ei oteta kaksinkertaisena.

Iäkkäät
Eliglustaatin käytöstä iäkkäille on vain vähän tietoja. Tietojen mukaan annosmuutoksia ei pidetä tarpeellisina (ks. kohdat Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka).

Potilaat, joilla on maksan vajaatoiminta
Taulukko 2: Potilaat, joilla on maksan vajaatoiminta

Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta
Taulukko 3: Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta

Pediatriset (< 6‑vuotiaat) potilaat, jotka painavat < 15 kg
Tietoja eliglustaatin turvallisuudesta ja tehosta alle 6 vuoden ikäisten pediatristen potilaiden hoidossa on vain vähän. Ei ole olemassa tietoja, jotka tukisivat eliglustaatin käyttöä alle 15 kg painaville lapsille. Saatavilla olevat tiedot on kuvattu kohdassa Farmakodynamiikka.

Antotapa

Cerdelga otetaan suun kautta. Kapselit niellään kokonaisina, mieluiten veden kanssa. Kapseleita ei saa murskata eikä liuottaa.

Kapselit voidaan ottaa ruoan kanssa tai ilman ruokaa. Greippihedelmän ja sen mehun nauttimista on vältettävä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Kapselin sisällön (eliglustaattijauheen) sekoittamista ruokaan tai juomaan ei ole tutkittu.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Cerdelga-valmisteen käyttö on vasta-aiheista potilaille, jotka ovat keskinopeita tai nopeita CYP2D6-metaboloijia ja jotka käyttävät vahvaa tai kohtalaista CYP2D6:n estäjää samanaikaisesti vahvan tai kohtalaisen CYP3A:n estäjän kanssa, ja potilaille, jotka ovat hitaita CYP2D6-metaboloijia ja jotka käyttävät vahvaa CYP3A:n estäjää (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Cerdelga on vasta-aiheinen nopeille CYP2D6-metaboloijille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta, ja nopeille CYP2D6‑metaboloijille, joilla on lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta ja jotka käyttävät vahvaa tai kohtalaista CYP2D6:n estäjää (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka).

Potilaat, joilla on aiemmin todettuja sydänsairauksia

Eliglustaatin käyttöä potilaiden hoitoon, joilla on aiemmin todettuja sydänsairauksia, ei ole tutkittu kliinisten tutkimusten aikana. Koska eliglustaatin ennakoidaan pidentävän lievästi EKG-aikoja merkittävästi kohonneilla plasmapitoisuuksilla, eliglustaatin käyttöä tulee välttää niiden potilaiden kohdalla, joilla on sydänsairaus (kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, tuore akuutti sydäninfarkti, bradykardia, sydämen johtumiskatkos, ventrikulaarinen arytmia) tai pitkän QT-ajan oireyhtymä, sekä yhdessä luokan IA (esim. kinidiini) ja luokan III (esim. amiodaroni, sotaloli) rytmihäiriölääkkeiden kanssa.

Potilaat, joilla on maksan vajaatoiminta ja jotka käyttävät samanaikaisesti muita lääkevalmisteita

Eliglustaatin samanaikainen käyttö CYP2D6:n tai CYP3A4:n estäjien kanssa nopeille CYP2D6‑metaboloijille, joilla on lievä maksan vajaatoiminta, voi johtaa plasman eliglustaattipitoisuuden kohoamiseen edelleen. Vaikutuksen suuruus riippuu inhibition kohde‑entsyymistä ja estäjän voimakkuudesta. Nopeille CYP2D6-metaboloijille, joilla on lievä maksan vajaatoiminta ja jotka käyttävät heikkoa CYP2D6:n estäjää tai vahvaa, kohtalaista tai heikkoa CYP3A:n estäjää, suositellaan kerran vuorokaudessa otettavaa annosta (esim. jos potilas on ottanut 84 mg:n eliglustaattiannoksen kahdesti vuorokaudessa, hän siirtyy ottamaan 84 mg:n eliglustaattiannoksen kerran vuorokaudessa) (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka).

Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta

Tietoja on vain vähän tai niitä ei ole nopeista, keskinopeista tai hitaista CYP2D6-metaboloijista, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus, ja keskinopeista tai hitaista CYP2D6-metaboloijista, joilla on lievä, kohtalainen tai vaikea munuaisten vajaatoiminta. Eliglustaatin käyttöä näille potilaille ei suositella (ks. kohta Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka).

Kliinisen vasteen seuranta

Joillakin aiemmin hoitamattomilla potilailla pernan tilavuus pieneni alle 20 % (suboptimaalinen tulos) yhdeksän kuukauden hoidon jälkeen (ks. kohta Farmakodynamiikka). Näille potilaille on harkittava hoidon edistymisen seurantaa tai vaihtoehtoista hoitomuotoa.

Vakaassa tautitilassa olevien entsyymikorvaushoidosta eliglustaattiin vaihtavien potilaiden sairauden etenemistä on seurattava (esim. kuuden kuukauden kuluttua ja sen jälkeen säännöllisesti) kaikilla sairauden osa-alueilla taudin vakauden arvioimiseksi. Entsyymikorvaushoidon uudelleen aloittamista tai vaihtoehtoista hoitomuotoa on harkittava yksittäisillä potilailla, joiden hoitovaste ei ole optimaalinen.

Laktoosi

Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Eliglustaattia metaboloivat pääosin CYP2D6-entsyymi ja vähemmässä määrin CYP3A4-entsyymi. Samanaikainen CYP2D6- tai CYP3A4-entsyymin toimintaan vaikuttavien aineiden anto voi muuttaa eliglustaatin plasmapitoisuutta. Eliglustaatti on P-gp:n ja CYP2D6:n estäjä in vitro-ympäristössä. Samanaikainen eliglustaatin ja P-gp:n tai CYP2D6:n substraattien anto voi nostaa näiden aineiden plasmapitoisuutta.

Luettelo aineista kohdassa Yhteisvaikutukset ei ole täydellinen ja lääkkeen määrääjää kehotetaan tutustumaan muiden potilaalle määrättyjen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvetoihin niiden ja eliglustaatin mahdollisten yhteisvaikutusten selvittämiseksi.

Aineet, jotka lisäävät mahdollisesti eliglustaattialtistusta

Cerdelga-valmisteen käyttö on vasta-aiheista potilaille, jotka ovat keskinopeita tai nopeita CYP2D6-metaboloijia ja jotka käyttävät vahvaa tai kohtalaista CYP2D6:n estäjää samanaikaisesti vahvan tai kohtalaisen CYP3A:n estäjän kanssa, ja potilailla, jotka ovat hitaita CYP2D6-metaboloijia ja jotka käyttävät vahvaa CYP3A:n estäjää (ks. kohta Vasta-aiheet). Eliglustaatin käyttö näissä tilanteissa aiheuttaa merkittävästi kohonneen eliglustaatin plasmapitoisuuden.

CYP2D6:n estäjät keskinopeilla ja nopeilla metaboloijilla

Toistuvilla, kahdesti vuorokaudessa ei-hitaille metaboloijille annetuilla 84 mg:n eliglustaattiannoksilla samanaikainen paroksetiinin, joka on vahva CYP2D6:n estäjä, anto toistuvilla kerran vuorokaudessa annettavilla 30 mg:n annoksilla nosti eliglustaatin C_max-pitoisuutta 7,3-kertaisesti ja AUC_0-12-arvoa 8,9-kertaisesti. Nopeille ja keskinopeille metaboloijille, jotka käyttävät samanaikaisesti vahvaa CYP2D6:n estäjää (esim. paroksetiini, fluoksetiini, kinidiini, bupropioni), suositellaan eliglustaatin annostusta kerran vuorokaudessa.

Kahdesti vuorokaudessa ei-hitaille metaboloijille annettavalla 84 mg:n eliglustaattiannoksella samanaikaisen kohtalaisten CYP2D6:n estäjien (esim. duloksetiini, terbinafiini, moklobemidi, mirabegroni, sinakalsetti, dronedaroni) annon ennakoidaan lisäävän eliglustaattialtistusta jopa noin nelinkertaisesti. Kohtalaisten CYP2D6:n estäjien käytössä keskinopeille ja nopeille metaboloijille on noudatettava varovaisuutta.

CYP2D6:n estäjät nopeilla metaboloijilla, joilla on lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta
Ks. kohdat Annostus ja antotapa, Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

CYP2D6:n estäjät nopeilla metaboloijilla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta
Ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Vasta-aiheet.

CYP3A:n estäjät keskinopeilla ja nopeilla metaboloijilla
Toistuvilla, kahdesti vuorokaudessa ei-hitaille metaboloijille annetuilla 84 mg:n eliglustaattiannoksilla samanaikainen ketokonatsolin, joka on vahva CYP3A:n estäjä, anto toistuvilla 400 mg:n annoksilla kerran vuorokaudessa nosti eliglustaatin C_max-pitoisuutta 3,8-kertaisesti ja AUC_0-12-arvoa 4,3‑kertaisesti. Samanlaisia vaikutuksia on odotettavissa muiden vahvojen CYP3A:n estäjien osalta (esim. klaritromysiini, ketokonatsoli, itrakonatsoli, kobisistaatti, indinaviiri, lopinaviiri, ritonaviiri, sakinaviiri, telapreviiri, tipranaviiri, posakonatsoli, vorikonatsoli, telitromysiini, konivaptaani, bosepreviiri). Vahvojen CYP3A:n estäjien käytössä keskinopeille ja nopeille metaboloijille on noudatettava varovaisuutta.

Kahdesti vuorokaudessa ei-hitaille metaboloijille annettavalla 84 mg:n eliglustaattiannoksella samanaikaisen kohtalaisten CYP3A:n estäjien (esim. erytromysiini, siprofloksasiini, flukonatsoli, diltiatseemi, verapamiili, aprepitantti, atatsanaviiri, darunaviiri, fosamprenaviiri, imatinibi, simetidiini) annon ennakoidaan lisäävän eliglustaattialtistusta jopa noin kolminkertaisesti. Kohtalaisten CYP3A:n estäjien käytössä keskinopeille ja nopeille on noudatettava varovaisuutta.

CYP3A:n estäjät nopeilla metaboloijilla, joilla on lievä maksan vajaatoiminta
Ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

CYP3A:n estäjät nopeilla metaboloijilla, joilla on kohtalainen tai vaikea maksan vajaatoiminta
Ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Vasta-aiheet.

CYP3A:n estäjät hitailla metaboloijilla
Kerran vuorokaudessa hitaille metaboloijille annettavalla 84 mg:n eliglustaattiannoksella samanaikaisen vahvojen CYP3A:n estäjien (esim. ketokonatsoli, klaritromysiini, itrakonatsoli, kobisistaatti, indinaviiri, lopinaviiri, ritonaviiri, sakinaviiri, telapreviiri, tipranaviiri, posakonatsoli, vorikonatsoli, telitromysiini, konivaptaani, bosepreviiri) annon ennakoidaan nostavan eliglustaatin C_max-pitoisuutta 4,3-kertaisesti ja AUC_0-24-arvoa 6,2-kertaisesti. Vahvojen CYP3A:n estäjien käyttö on vasta-aiheista hitaille metaboloijille.

Kerran vuorokaudessa hitaille metaboloijille annettavalla 84 mg:n eliglustaattiannoksella samanaikaisen kohtalaisten CYP3A:n estäjien (esim. erytromysiini, siprofloksasiini, flukonatsoli, diltiatseemi, verapamiili, aprepitantti, atatsanaviiri, darunaviiri, fosamprenaviiri, imatinibi, simetidiini) annon ennakoidaan nostavan eliglustaatin C_max-pitoisuutta 2,4-kertaisesti ja AUC_0-24-arvoa 3,0‑kertaisesti. Kohtalaisten CYP3A:n estäjien käyttöä yhdessä eliglustaatin kanssa ei suositella hitaille metaboloijille.

Heikkoja CYP3A:n estäjiä (esim. amlodipiini, silostatsoli, fluvoksamiini, hydrastisjuuri, isoniatsidi, ranitidiini, ranolatsiini) on käytettävä varoen hitaille metaboloijille.

CYP2D6:n estäjien samanaikainen käyttö CYP3A:n estäjien kanssa keskinopeilla ja nopeilla metaboloijilla
Kahdesti vuorokaudessa ei-hitaille metaboloijille annettavalla 84 mg:n eliglustaattiannoksella samanaikaisen vahvojen tai kohtalaisten CYP2D6:n estäjien ja vahvojen tai kohtalaisten CYP3A:n estäjien annon ennakoidaan nostavan C_max-pitoisuutta 17-kertaisesti ja AUC_0-24-arvoa 25-kertaisesti. Vahvojen tai kohtalaisten CYP2D6:n estäjien samanaikainen käyttö vahvojen tai kohtalaisten CYP3A:n estäjien kanssa on vasta-aiheista keskinopeille ja nopeille metaboloijille.

Greippivalmisteet sisältävät yhtä tai useampaa CYP3A-entsyymiä estävää ainesosaa ja voivat lisätä eliglustaatin plasmapitoisuutta. Greippihedelmän ja sen mehun nauttimista on vältettävä.

Aineet, jotka voivat vähentää eliglustaattialtistusta

Vahvat CYP3A:n induktorit
Toistuvilla, kahdesti vuorokaudessa ei-hitaille metaboloijille annetuilla 127 mg:n eliglustaattiannoksilla samanaikainen rifampisiinin (joka on vahva CYP3A:n ja effluksikuljettajaproteiini P-gp:n induktori) anto toistuvilla 600 mg:n annoksilla kerran vuorokaudessa vähensi eliglustaattialtistusta noin 85 prosenttia. Toistuvilla, kahdesti vuorokaudessa hitaille metaboloijille annetuilla 84 mg:n eliglustaattiannoksilla samanaikainen rifampisiinin anto toistuvilla 600 mg:n annoksilla kerran vuorokaudessa vähensi eliglustaattialtistusta noin 95 prosenttia. Vahvan CYP3A:n induktorin (esim. rifampisiini, karbamatsepiini, fenobarbitaali, fenytoiini, rifabutiini ja mäkikuisma) käyttöä yhdessä eliglustaatin kanssa ei suositella keskinopeille, nopeille ja hitaille metaboloijille.

Aineet, joiden altistusta eliglustaatti mahdollisesti lisää

P-gp:n substraatit
Digoksiinin, joka on P-gp:n substraatti, 0,25 mg:n kerta-annoksen jälkeen samanaikainen eliglustaatin 127 mg:n annoksen anto kahdesti vuorokaudessa lisäsi digoksiinin C_max-pitoisuutta 1,7‑kertaisesti ja AUC_last-arvoa 1,5‑kertaisesti. P-gp:n substraattien (esim. digoksiini, kolkisiini, dabigatraani, fenytoiini, pravastatiini) annosten pienentäminen voi olla tarpeen.

CYP2D6:n substraatit
Metoprololin, joka on CYP2D6:n substraatti, 50 mg:n kerta-annoksen jälkeen samanaikainen eliglustaatin 127 mg:n annoksen anto kahdesti vuorokaudessa lisäsi metoprololin C_max-pitoisuutta 1,5‑kertaisesti ja AUC-arvoa 2,1‑kertaisesti. Lääkevalmisteiden, jotka ovat CYP2D6:n substraatteja, annoksen pienentäminen voi olla tarpeen. Näihin valmisteisiin kuuluvat tietyt masennuslääkkeet (trisykliset antidepressantit, esim. nortriptyliini, amitriptyliini, imipramiini ja desipramiini), fenotiatsiinit, dekstrometorfaani ja atomoksetiini.

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja eliglustaatin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Varmuuden vuoksi Cerdelga-valmisteen käyttöä on suositeltavaa välttää raskauden aikana.

Imetys

Ei tiedetä, erittyvätkö eliglustaatti ja/tai sen metaboliitit ihmisen rintamaitoon. Olemassa olevat farmakokineettiset/toksikologiset tiedot koe-eläimistä ovat osoittaneet eliglustaatin erittyvän rintamaitoon (ks. kappale Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Vastasyntyneeseen/imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida sulkea. On päätettävä lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko Cerdelga-hoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Rotilla havaittiin vaikutuksia kiveksiin ja kumottavissa olevaa spermatogeneesin estovaikutusta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Näiden löydösten merkitys ihmisille ei ole tiedossa.

Cerdelga saattaa vaikuttaa ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn potilailla, joilla ilmenee heitehuimausta valmisteen saamisen jälkeen.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Useimmin ilmoitettu eliglustaatin haittavaikutus on dyspepsia, josta on ilmoitettu noin 6 prosentilla kaikista kliinisiin tutkimuksiin osallistuneista aikuisista potilaista ja 10,5 %:lla ELIKIDS-tutkimukseen osallistuneista pediatrisista potilaista (molemmat kohortit). Kaiken kaikkiaan kliinisen kehitystyön yhteydessä pediatrisilla potilailla havaittu eliglustaatin turvallisuusprofiili vastasi tunnettua aikuisilla todettua turvallisuusprofiilia.

Taulukoitu yhteenveto haittavaikutuksista

Haittavaikutukset on jaettu elinluokan ja esiintymistiheyden mukaisesti ([hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000)]). Pitkäaikaisissa kliinisissä tutkimuksissa havaitut haittavaikutukset, joita on ilmoitettu vähintään neljällä potilaalla, on esitetty taulukossa 4. Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 4: Taulukoitu yhteenveto haittavaikutuksista

* Haittavaikutuksen esiintymistiheys oli sama tai korkeampi lumelääkettä käyttäneillä kuin eliglustaattia käyttäneillä keskeisessä lumelääkekontrolloidussa tutkimuksessa.

Pediatriset potilaat

Pediatrisen ELIKIDS-tutkimuksen kohortissa 1 (eliglustaattimonoterapia) yleisimpiä haittavaikutuksia olivat dyspepsia (9,8 %) ja kuiva iho (3,6 %). Kohortissa 2 (yhdistelmähoito eliglustaatilla ja imigluseraasilla) yleisimpiä haittavaikutuksia olivat päänsärky, dyspepsia, mahatulehdus ja väsymys (kutakin näistä ilmeni 16,7 %:lla (1/6) potilaista). Tutkimukseen osallistuneista 57 potilaasta 53:lla (93 %, 48/51 kohortissa 1) todettiin ainakin yksi hoidon aikana ilmennyt haittatapahtuma, eikä ikäryhmän, sukupuolen tai Gaucher’n taudin tyypin suhteen havaittu merkittäviä eroja. Yksikään potilas ei lopettanut hoitoa pysyvästi hoidon aikana ilmenneen haittatapahtuman vuoksi.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Korkein tähän mennessä havaittu eliglustaatin plasmapitoisuus esiintyi Faasin 1 nousevan kerta-annoksen tutkimuksessa terveillä tutkittavilla, jossa yksi tutkittava otti 21-kertaisen annoksen GD1‑potilaiden suositusannokseen nähden. Korkeimman plasmapitoisuuden hetkellä (59-kertaisesti korkeampi kuin normaali terapeuttinen pitoisuus) tutkittavalle tuli pyörrytystä, johon liittyi tasapainovaikeuksia, hypotensiota, bradykardiaa, pahoinvointia ja oksentelua.

Akuutissa yliannostustilanteessa potilasta pitää seurata huolellisesti ja antaa hänelle oireenmukaista ja supportiivista hoitoa.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut ruuansulatuselimistön sairauksien ja aineenvaihduntasairauksien lääkkeet, Muut ruuansulatuselimistön sairauksien ja aineenvaihduntasairauksien lääkkeet, ATC-koodi: A16AX10

Vaikutusmekanismi

Eliglustaatti on voimakas ja spesifinen glukosyylikeramidisyntaasin estäjä ja se toimii substraattia vähentävänä hoitona (substrate reduction therapy, SRT) GD1-taudissa. Substraattia vähentävällä hoidolla pyritään vähentämään merkittävän substraatin glukosyylikeramidin (GL-1) synteesiä, jotta se vastaa sen heikentynyttä kataboliaa GD1-potilailla. Näin estetään glukosyylikeramidin kertyminen ja lievitetään kliinisiä ilmentymiä.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Kliinisissä tutkimuksissa GD1-potilailla, jotka eivät olleet saaneet aiempaa hoitoa, plasman GL-1 -pitoisuudet olivat koholla suurimmalla osalla potilaista ja pienenivät eliglustaattihoidon myötä. Lisäksi kliinisessä tutkimuksessa GD1-potilailla, joiden tila oli vakautettu entsyymikorvaushoidolla (potilaat olivat jo saavuttaneet entsyymikorvaushoidon tavoitteet ennen eliglustaattihoidon aloittamista), plasman GL-1 -pitoisuudet olivat normaaleja useimmilla potilailla ja pienenivät eliglustaattihoidon myötä.

Kliininen teho ja turvallisuus

Suositellut annosteluohjeet (ks. kohta Annostus ja antotapa) perustuvat joko keskinopeilla ja nopeilla metaboloijilla kliinisissä tutkimuksissa käytetyistä annostitrauksista saatujen farmakokineettisten/farmakodynaamisten tietojen tai hitaiden metaboloijien fysiologiaan perustuvien farmakokineettisten tietojen mallinnukseen.

Keskeinen tutkimus eliglustaatin käytöstä sellaisten GD1-potilaiden hoitoon, jotka eivät olleet saaneet aiempaa hoitoa – tutkimus 02507 (ENGAGE)
Tutkimus 02507 oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumelääkekontrolloitu monikeskustutkimus, jossa oli 40 GD1-potilasta. Eliglustaattiryhmässä kolme potilasta (15 %) sai aloitusannoksena 42 mg eliglustaattia kahdesti vuorokaudessa 9 kuukautta kestäneen ensisijaisen analyysijakson aikana ja 17 potilasta (85 %) sai annoksen, joka nostettiin 84 mg:aan kahdesti vuorokaudessa plasman pohjapitoisuuden perusteella.

Taulukko 5: Muutos lähtötasolta kuukauteen 9 (ensisijainen analyysijakso) GD1-potilailla, jotka eivät olleet saaneet aiempaa hoitoa ja jotka saivat eliglustaattia tutkimuksessa 02507

MN = normaalin kerrannaiset (Multiples of Normal), CI = luottamusväli (confidence interval)
^a Lähtötasolla pernan tilavuuden keskiarvo oli 12,5 MN lumelääkeryhmässä ja 13,9 MN eliglustaattiryhmässä. Maksan tilavuuden keskiarvo oli molemmissa ryhmissä 1,4 MN. Keskimääräinen hemoglobiinipitoisuus lumelääkeryhmässä oli 12,8 g/dl (7,954 mmol/l) ja eliglustaattiryhmässä 12,1 g/dl (7,51 mmol/l). Verihiutaleiden määrä oli 78,5 x 10⁹/l lumelääkettä käyttäneillä ja 75,1 x 10⁹/l eliglustaattia käyttäneillä.
^b Estimaatit ja p-arvot perustuvat ANCOVA-malliin.
* Kaikki potilaat siirrettiin eliglustaattihoitoon 9. kuukauden jälkeen.

Avoimen pitkäaikaisen eliglustaattihoitojakson (jatkovaihe) aikana kaikilla tutkimuksen päättäneillä potilailla, joilla eliglustaatin saaminen jatkui, paraneminen jatkui koko jatkovaiheen ajan. Tulokset (muutos lähtötasosta) 18 kuukauden, 30 kuukauden ja 4,5 vuoden eliglustaatille altistumisen jälkeen seuraavissa päätetapahtumissa olivat: hemoglobiiniarvon absoluuttinen muutos 1,1 g/dl (1,03) [0,68 mmol/l (0,64); n=39], 1,4 g/dl (0,93) [0,87 mmol/l (0,58); n=35] ja 1,4 g/dl (1,31) [0,87 mmol/l (0,81); n=12]; verihiutalemäärän keskimääräinen lisääntyminen (mm³) 58,5 % (40,57 %) [n=39], 74,6 % (49,57 %) [n=35] ja 86,8 % (54,20 %) [n=12]; pernan tilavuuden keskimääräinen pieneneminen (MN) 46,5 % (9,75 %) [n=38], 54,2 % (9,51 %) [n=32] ja 65,6 % (7,43 %) [n=13]; ja maksan tilavuuden keskimääräinen pieneneminen (MN) 13,7 % (10,65 %) [n=38], 18,5 % (11,22 %) [n=32] ja 23,4 % (10,59 %) [n=13].

Pitkän aikavälin hoitotulokset GD1-potilailla, jotka eivät olleet saaneet aiempaa hoitoa – tutkimus 304
Tutkimus 304 oli yksihaarainen avoin monikeskustutkimus eliglustaatin käytöstä 26 potilaalle, joista 19 suoritti loppuun neljä vuotta kestävän hoidon. Näistä potilaista 15 (79 %) sai annoksen, joka nostettiin 84 mg:aan eliglustaattia kahdesti vuorokaudessa, ja neljä (21 %) sai edelleen 42 mg kahdesti vuorokaudessa.

18 potilasta oli mukana tutkimuksessa 8 vuotta kestäneen hoidon loppuun asti. Näistä 18 potilaasta yhden (6 %) annos nostettiin edelleen 127 mg:aan kahdesti vuorokaudessa, 14 (78 %) jatkoi annoksella 84 mg eliglustaattia kahdesti vuorokaudessa ja kolme (17 %) sai edelleen 42 mg kahdesti vuorokaudessa. 16 potilaan tehoa mittaavat päätetapahtumat arvioitiin 8 vuoden kohdalla.

Eliglustaatin osoitettiin parantavan pitkäkestoisesti elinten tilavuutta ja hematologisia parametreja 8‑vuotisen hoitojakson myötä (ks. taulukko 6).

Taulukko 6: Muutos lähtötasosta vuoteen 8 tutkimuksessa 304

MN = normaalin kerrannaiset (Multiples of Normal)

Keskeinen tutkimus eliglustaatin käytöstä GD1-potilaiden hoidossa, joiden hoitomuoto vaihtui entsyymikorvaushoidosta – Tutkimus 02607 (ENCORE)
Tutkimus 02607 oli avoin satunnaistettu, aktiivikontrolloitu vähintään samanarvoisuutta (non-inferiority) tutkiva kliininen monikeskustutkimus, jossa oli 159 potilasta, joiden vointi oli aiemmin vakautettu entsyymikorvaushoidolla. Eliglustaattiryhmässä 34 potilasta (32 %) sai annoksen, joka nostettiin 84 mg:aan eliglustaattia kahdesti vuorokaudessa ja 51 potilasta (48 %) annoksen, joka nostettiin 127 mg:aan kahdesti vuorokaudessa 12 kuukauden ensisijaisen analyysijakson aikana. 21 potilasta (20 %) sai edelleen 42 mg kahdesti vuorokaudessa.

Kaikista kyseisessä tutkimuksessa tutkituista annoksista yhdistettyjen tietojen perusteella eliglustaatti saavutti tutkimukseen asetetun vähintään samanarvoisuuden kriteerin imigluseraasiin nähden potilaan vakauden ylläpidossa. 12 kuukauden hoidon jälkeen niiden potilaiden prosenttiosuus, joiden kohdalla ensisijainen yhdistetty päätetapahtuma (joka koostuu kaikista taulukossa 7 mainituista neljästä osatekijästä) toteutui, oli 84,8 % [95 %:n luottamusväli 76,2 % – 91,3 %] eliglustaattiryhmässä ja 93,6 % imigluseraasiryhmässä [95 %:n luottamusväli 82,5 % – 98,7 %]. Niistä potilaista, jotka eivät täyttäneet sairauden vakautumisen kriteerejä yksittäisten osatekijöiden suhteen, 12/15:llä eliglustaattia saaneella potilaalla ja 3/3:lla imigluseraasia saaneella potilaalla GD1:n hoitotavoitteiden täyttyminen säilyi ennallaan.

Ryhmien välillä ei ollut kliinisesti merkittäviä eroja minkään neljän yksittäisen tautiparametrin suhteen (ks. taulukko 7).

Taulukko 7: Muutokset lähtötasolta kuukauteen 12 (ensisijainen analyysijakso) GD1-potilailla, joiden hoitomuodoksi vaihtui eliglustaatti tutkimuksessa 02607

MN = normaalin kerrannaiset (Multiples of Normal), CI = luottamusväli (confidence interval)
* Pois lukien potilaat, joilta perna oli poistettu täysin.
** Kaikki potilaat siirtyivät käyttämään eliglustaattia 52 viikon jälkeen.
^a Lähtötason ja 12 kuukauden ajankohdan välisiin eroihin perustuvat vakautumisen kriteerit: hemoglobiinipitoisuudessa ≤ 1,5 g/dl:n (0,93 mmol/l:n) vähenemä, verihiutaleiden määrässä ≤ 25 %:n vähenemä, maksan tilavuudessa ≤ 20 %:n lisäys, ja pernan tilavuudessa ≤ 25 %:n lisäys.
Kaikkien potilaiden lukumäärä (N) = Tutkimussuunnitelman mukainen potilasjoukko

Avoimen pitkäaikaisen eliglustaattihoitojakson (jatkovaihe) aikana niiden potilaiden osuus, joista saatiin täydelliset tiedot ja joiden kohdalla yhdistetty sairauden vakautumisen päätetapahtuma saavutettiin, oli edelleen 84,6 % (n = 136) 2 vuoden, 84,4 % (n = 109) 3 vuoden ja 91,1 % (n = 45) 4 vuoden kuluttua. Suurin osa jatkovaiheen keskeytyksistä johtui siirtymisestä kaupalliseen valmisteeseen 3. vuodesta alkaen. Yksittäiset tautiparametrit, pernan tilavuus, maksan tilavuus, hemoglobiinipitoisuus ja verihiutaleiden määrä, pysyivät vakaina 4 vuoden ajan (ks. taulukko 8).

Taulukko 8: Muutokset kuukaudesta 12 (ensisijainen analyysijakso) kuukauteen 48 GD1-potilailla pitkäaikaisen eliglustaattihoitojakson aikana tutkimuksessa 02607

MN = normaalin kerrannaiset (Multiples of Normal), Cl = luottamusväli (confidence interval)
*Pois lukien potilaat, joilta perna oli poistettu täysin.
^aImigluseraasi/eliglustaatti – Alunperin satunnaistettu saamaan imigluseraasia
^bEliglustaatti – Alunperin satunnaistettu saamaan eliglustaattia

Kliiniset kokemukset hitaista ja erittäin nopeista CYP2D6-metaboloijista

Eliglustaatin käytöstä potilailla, jotka ovat hitaita tai erittäin nopeita CYP2D6-metaboloijia, on vain vähän kokemusta. Kolmen kliinisen tutkimuksen primaaristen analyysivaiheiden aikana viisi hidasta ja viisi erittäin nopeaa metaboloijaa saivat eliglustaattia. Kaikki hitaat metaboloijat saivat 42 mg eliglustaattia kaksi kertaa vuorokaudessa ja neljällä heistä (80 %) oli riittävä kliininen vaste. Suurimmalla osalla erittäin nopeista metaboloijista (80 %) eliglustaattiannos nostettiin 127 mg:aan kahdesti vuorokaudessa, jolloin kaikki saivat riittävän kliinisen vasteen. Yhdellä 84 mg:n annosta kaksi kertaa vuorokaudessa saaneella erittäin nopealla metaboloijalla kliininen vaste ei ollut riittävä.

Eliglustaattia 84 mg kerran vuorokaudessa saavien hitaiden metaboloijien ennustetun altistuksen odotetaan olevan samanlainen kuin altistus, joka havaitaan 84 mg eliglustaattia kaksi kertaa vuorokaudessa saavilla keskinopeilla CYP2D6-metaboloijilla. Erittäin nopeat metaboloijat eivät välttämättä saavuta terapeuttisen vaikutuksen aikaansaamiseksi tarvittavaa pitoisuutta. Erittäin nopeille metaboloijille ei voida antaa annossuositusta.

Vaikutukset luustopatologiaan

Yhdeksän kuukauden hoidon jälkeen tutkimuksessa 02507 Gaucher´n solujen luuydininfiltraatio, joka määritettiin luuydinkuormituksen (Bone Marrow Burden, BMB) pistemäärällä (arvioitiin lannerangan ja reiden magneettikuvauksella) väheni keskimäärin 1,1 pisteellä eliglustaattihoitoa saaneilla potilailla (n=19) verrattuna lumelääkettä saaneisiin potilaisiin (n=20), joilla ei ollut muutosta. Viidellä eliglustaattihoitoa saaneella potilaalla (26 %) BMB-pistemäärä väheni vähintään 2 pisteellä.

18 kuukauden hoidon jälkeen BMB-pistemäärä oli vähentynyt keskimäärin 2,2 pisteellä (n=18) ja 30 kuukauden hoidon jälkeen vastaavasti 2,7 pisteellä (n=15) niillä potilailla, jotka oli alun perin satunnaistettu eliglustaattiryhmään verrattuna lumelääkeryhmään alun perin satunnaistettujen potilaiden pistemäärien keskimääräiseen vähenemiseen 1 pisteellä (n=20) ja 0,8 pisteellä (n=16).

18 kuukauden eliglustaattihoidon jälkeisessä avoimessa jatkovaiheessa lannerangan luuntiheyden T‑pistemäärän keskiarvo (SD) lisääntyi lähtötason arvosta -1,14 (1.0118) (n=34) normaaliin viitearvoon -0,918 (1,1601) (n=33). 30 kuukauden ja 4,5 vuoden hoidon jälkeen T-pistemäärä lisääntyi edelleen arvoihin -0,722 (1,1250) (n=27) ja -0,533 (0,8031) (n=9) vastaavasti.

Tutkimuksen 304 tulokset osoittavat, että luustoon liittyvät parannukset säilyvät tai lisääntyvät vähintään 8 vuoden eliglustaattihoidon aikana.

Tutkimuksessa 02607 lannerangan ja reisiluun mineraalitiheyden (BMD) T- ja Z-pistemäärät säilyivät normaalitasolla eliglustaattia enintään 4 vuoden ajan saaneilla potilailla.

EKG-tutkimukset

Eliglustaatilla ei havaittu olevan kliinisesti merkittävää QTc-aikaa pidentävää vaikutusta maksimissaan 675 mg:n kerta-annoksilla.
Syketiheyskorjattua QT-väliä, jossa käytettiin Friderician korjausta (QTcF) arvioitiin satunnaistetussa, lumelääke- ja aktiivikontrolloidussa (aktiivivalmisteena moksifloksasiini 400 mg) vaihtovuoroisessa (cross-over) kerta-annostutkimuksessa, jossa oli 47 tervettä tutkittavaa. Kyseisessä tutkimuksessa, jonka osoitettiin havaitsevan pieniä vaikutuksia, yksipuolisen 95 %:n luottamusvälin yläraja suurimmalle lumelääke- ja lähtötasokorjatulle QTcF-arvolle oli alle 10 millisekuntia. 10 millisekuntia oli lääkevalvontaviranomaisten toimenpiteiden kynnysarvona. Vaikka tutkimuksessa ei havaittu selvää vaikutusta sydämen syketiheyteen, siinä havaittiin pitoisuuteen liittyviä pidentymiä lähtötasosta lumelääkekorjatuissa PR-, QRS- ja QTc-ajoissa. Farmakokineettisen/farmakodynaamisen mallinnuksen perusteella ihmisen C_max-pitoisuuteen nähden 11-kertaisen eliglustaatin pitoisuuden odotetaan aiheuttavan keskimääräistä (suluissa 95 %:n luottamusvälin yläraja) pidentymistä PR-, QRS- ja QTcF-ajoissa. PR-ajassa keskimääräinen pidentymän odotetaan olevan 18,8 (20,4), QRS-ajassa 6,2 (7,1) ja QTcF-ajassa 12,3 (14,2) millisekuntia.

Iäkkäät

Vähintään 65-vuotiaita potilaita (n = 10) oli mukana pieni määrä kliinisissä tutkimuksissa. Iäkkäiden ja nuorempien potilaiden teho- ja turvallisuusprofiileissa ei havaittu merkitseviä eroja.

Pediatriset potilaat

Pediatriset (2 – < 18‑vuotiaat) potilaat
Tutkimus EFC13738 (ELIKIDS) on meneillään oleva vaiheen 3 avoin kahden kohortin monikeskustutkimus, jossa arvioidaan eliglustaatin turvallisuutta ja farmakokinetiikkaa, kun sitä käytetään yksinään (kohortti 1) tai yhdistelmänä imigluseraasin kanssa (kohortti 2) 2 – < 18‑vuotiaille pediatrisille potilaille, joilla on GD1 tai GD3. Kohorttiin 1 otettiin GD1- ja GD3-potilaita, jotka olivat saaneet entsyymikorvaushoitoa vähintään 24 kuukauden ajan ja joilla oli saavutettu ennalta määritellyt hoitotavoitteet, jotka koskivat hemoglobiinipitoisuutta (2 – < 12‑vuotiaat: ≥ 11,0 g/dl [6,827 mmol/l]; 12 – < 18‑vuotiaat: ≥ 11,0 g/dl [6,827 mmol/l] tytöillä ja ≥ 12,0 g/dl [7,452 mmol/l] pojilla), verihiutaleiden määrää (≥ 100 000/mm³), pernan tilavuutta (< 10,0 MN) ja maksan tilavuutta (< 1,5 MN). Tähän kohorttiin otetuilla potilailla ei myöskään saanut olla Gaucher’n tautiin liittyvää keuhkosairautta, vaikeaa luustosairautta eikä pitkäkestoista trombosytopeniaa. Kohorttiin 2 otettiin potilaita, joilla oli GD1 tai GD3 ja joilla oli todettu ainakin yksi GD-taudin vaikea kliininen ilmentymä (esim. keuhkosairaus, oireinen luustosairaus tai pitkäkestoinen trombosytopenia) siitä huolimatta, että he saivat entsyymikorvaushoitoa, joka oli jatkunut ≥ 36 kuukautta.

Kohortissa 1 oli 51 potilasta (GD1: n = 46; GD3: n = 5), ja kohortissa 2 oli 6 potilasta (GD1: n = 3 ; GD3: n = 3). Annostukset määräytyivät potilaiden ennustetun CYP2D6-fenotyypin (nopeat, keskinopeat ja hitaat metaboloijat) ja painoluokan mukaan, ja annosta voitiin suurentaa painonnousun ja pienentyneen farmakokineettisen altistuksen vuoksi (yksilöllisten ja alaryhmillä tehtyjen farmakokineettisten analyysien tulosten perusteella). Tutkimukseen ei otettu yhtään potilasta, joka olisi painanut alle 15 kg lähtötilanteessa. 52 viikon pituisen jakson aikana 28 potilaalla (49,2 %:lla) suurennettiin annosta ainakin kerran.

Tässä tutkimuksessa havaittu eliglustaatin turvallisuusprofiili vastasi eliglustaatin turvallisuusprofiilia aikuisilla, eikä uusia haittavaikutuksia todettu (ks. kohta Haittavaikutukset).

Kohortin 1 kohdalla tärkeimmät tehoa koskevat päätetapahtumat olivat lähtötilanteesta viikkoon 52 mennessä (primaarianalyysin jakso) tapahtuneet muutokset hemoglobiinissa (g/dl), verihiutaleissa (%), pernan tilavuudessa (%) ja maksan tilavuudessa (%). Suurimmalla osalla (96 %:lla) tutkimuksen potilaista, jotka saivat eliglustaattimonoterapiaa, Gaucher’n tautiin liittyvien kliinisten parametrien arvot (taulukko 9) pysyivät tutkimukseenottokriteereihin sisältyneiden ennalta määritettyjen hoitotavoitteiden sisällä. Kolmesta eliglustaattimonoterapiaa saaneesta alle 6‑vuotiaasta lapsesta kaksi siirtyi saamaan imigluseraasia. Kohortissa 1 olleista 51 potilaasta 47 jatkoi eliglustaattimonoterapiaa 52 viikkoa.

4 potilaan (GD1: n = 2; GD3: n = 2) oli siirryttävä käyttämään imigluseraasia Gaucher’n tautiin liittyvien kliinisten parametrien arvojen huononemisen vuoksi. Näistä 4 potilaasta yksi (GD3) keskeytti tutkimukseen osallistumisen ja kolme aloitti oirelääkityksen. Lisäksi yksi (GD1) kolmesta oirelääkityksen aloittaneesta potilaasta keskeytti osallistumisensa tutkimukseen tutkimuksen primaarianalyysin jakson aikana.

Viidestä eliglustaattimonoterapiaa saaneesta GD3-potilaasta yksi keskeytti tutkimukseen osallistumisen COVID‑19:n vuoksi ja 2 potilasta täytti oirelääkityksen ehdot. Näistä kahdesta oirelääkityksen ehdot täyttäneestä potilaasta toinen keskeytti tutkimukseen osallistumisen ja toinen oli mukana primaarianalyysin jakson loppuun asti käyttäen oirelääkitystä, kuten edellä on mainittu. On vain vähän tehoa koskevia tietoja monoterapiana käytetystä eliglustaatista pediatrisilla potilailla, jotka ovat alle 6‑vuotiaita (n = 3) tai joilla on GD3 (n = 5), joten kliinisesti merkittäviä johtopäätöksiä ei voida tehdä.

Kohortin 2 potilaiden kohdalla tärkein tehoa koskeva päätetapahtuma oli niiden potilaiden prosentuaalinen osuus, joilla todettiin 52 viikon pituisen hoidon jälkeen lievittymistä siinä vaikeassa ilmentymässä tai niistä vaikeissa ilmentymissä, joiden vuoksi potilas oli soveltunut otettavaksi mukaan kohorttiin 2. Mitä tulee yhdistelmähoidon tehoon, 6 potilaasta neljällä ei saavutettu päätetapahtumaa, joten yhdistelmähoidon käytöstä pediatrisille potilaille ei voida tehdä johtopäätöksiä.

Taulukko 9: Muutokset lähtötilanteesta viikkoon 52 (primaarianalyysin jakso) potilailla, joilla oli GD ja jotka saivat eliglustaattimonoterapiaa (kohortti 1) tutkimuksessa EFC13738

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset eliglustaatin käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien hoidossa Gaucher’n taudin tyyppi 2:n osalta (ks. kohta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Imeytyminen

Plasman maksimipitoisuuden saavuttamiseen kuluvan ajan mediaani on 1,5 - 6 tuntia annoksen ottamisesta. Oraalinen biologinen hyötyosuus on vähäinen (< 5 %) merkittävästä alkureitin metaboliasta johtuen. Eliglustaatti on effluksikuljettajaproteiini P-gp:n substraatti. Ruoalla ei ole kliinisesti merkittävää vaikutusta eliglustaatin farmakokinetiikkaan. Vakaa tila saavutettiin 4 vuorokauden kuluessa, kun ei-hitaiden metaboloijien toistuva eliglustaattiannos oli 84 mg kahdesti vuorokaudessa, ja hitaiden metaboloijien toistuva eliglustaattiannos 84 mg kerran vuorokaudessa. Kertymissuhde oli korkeintaan 3-kertainen.

Jakautuminen

Eliglustaatti sitoutuu kohtalaisesti ihmisen plasman proteiineihin (76 - 83-prosenttisesti) ja jakautuu lähinnä plasmaan. Laskimonsisäisen annon jälkeen jakautumistilavuus oli 816 l, jonka perusteella eliglustaatti jakautuu laajalti kudoksiin ihmisissä. Ei-kliinisissä tutkimuksissa eliglustaatti jakautui laajalti kudoksiin, mukaan lukien luuytimeen.

Biotransformaatio

CYP2D6-entsyymi metaboloi eliglustaattia voimakkaasti ja poistuma on voimakasta. Myös CYP3A4‑entsyymi metaboloi vähemmässä määrin eliglustaattia. Ensisijaisia eliglustaatin metaboliareittejä ovat sekventiaalinen oktanoyyliosan oksidaatio, jonka jälkeen 2,3‑dihydro‑1,4‑bentsodioksaaniosan oksidaatio tai näiden kahden reitin yhdistelmä, joka tuottaa useita oksidatiivisia metaboliitteja.

Eliminaatio

Suun kautta tapahtuvan annon jälkeen suurin osa otetusta annoksesta erittyy virtsaan (41,8 %) ja ulosteisiin (51,4 %), pääosin metaboliitteina. Laskimonsisäisen annon jälkeen eliglustaatin kokonaispoistuma kehosta oli 86 l/h. Kaksi kertaa vuorokaudessa suun kautta annettavien toistuvien 84 mg:n eliglustaattiannosten jälkeen eliglustaattieliminaation puoliintumisaika ei-hitailla metaboloijilla on noin 4 - 7 tuntia ja hitailla metaboloijilla 9 tuntia.

Ominaisuudet erityisryhmissä

CYP2D 6-fenotyyppi
Populaatiofarmakokineettinen analyysi osoitti, että genotyypin perusteella ennustettu CYP2D6:n fenotyyppi on tärkein farmakokineettiseen vaihteluun vaikuttava tekijä. Henkilöillä, joilla CYP2D6‑metabolia oli fenotyypin perusteella ennustettuna heikkoa (noin 5 - 10 % populaatiosta) oli korkeampia eliglustaatin pitoisuuksia kuin henkilöillä, joilla CYP2D6-metabolia oli kohtalaista tai voimakasta.

Sukupuoli, kehonpaino, ikä ja rotu
Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella sukupuolella, kehonpainolla, iällä ja rodulla oli vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta eliglustaatin farmakokinetiikkaan.

Pediatriset potilaat
Pediatrisilla potilailla, joilla annostus perustui painoluokkaan (ks. kohta Annostus ja antotapa), vakaan tilan altistukset (C_max ja AUC) olivat samankaltaisia ja aikuisilla potilailla havaitulla alueella.

Maksan vajaatoiminta
Lievän ja kohtalaisen maksan vajaatoiminnan vaikutuksia arvioitiin faasin 1 kerta‑annostutkimuksessa. Kun nopeille CYP2D6-metaboloijille annettiin yksi 84 mg:n annos eliglustaattia, eliglustaatin C_max oli 1,2 kertaa suurempi ja AUC 1,2 kertaa suurempi nopeilla CYP2D6‑metaboloijilla, joilla oli lievä maksan vajaatoiminta, ja C_max oli 2,8 kertaa suurempi ja AUC oli 5,2 kertaa suurempi nopeilla CYP2D6-metaboloijilla, joilla oli kohtalainen maksan vajaatoiminta, verrattuna terveisiin nopeisiin CYP2D6-metaboloijiin.

Kun eliglustaattia annetaan toistuvasti 84 mg kahdesti vuorokaudessa, C_max-arvon ennustetaan olevan 2,4 kertaa suurempi ja AUC_0-12-arvon 2,9 kertaa suurempi nopeilla CYP2D6-metaboloijilla, joilla on lievä maksan vajaatoiminta, ja C_max‑arvon ennustetaan olevan 6,4 kertaa suurempi ja AUC_0-12-arvon 8,9 kertaa suurempi nopeilla CYP2D6-metaboloijilla, joilla on kohtalainen maksan vajaatoiminta, verrattuna terveisiin nopeisiin CYP2D6-metaboloijiin.

Kun eliglustaattia annetaan toistuvasti 84 mg kerran vuorokaudessa, C_max-arvon ennustetaan olevan 3,1 kertaa suurempi ja AUC_0-12-arvon 3,2 kertaa suurempi nopeilla CYP2D6-metaboloijilla, joilla on kohtalainen maksan vajaatoiminta, verrattuna terveisiin nopeisiin CYP2D6-metaboloijiin, jotka saavat eliglustaattia 84 mg kahdesti vuorokaudessa (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Vakaan tilan farmakokineettistä altistusta ei voitu ennustaa keskinopeilla ja hitailla CYP2D6‑metaboloijilla, joilla on lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta, koska kerta-annokseen liittyviä tietoja on vain vähän tai niitä ei ole. Vaikean maksan vajaatoiminnan vaikutusta ei tutkittu minkään CYP2D6-fenotyypin osalta (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoiminta
Vaikean munuaisten vajaatoiminnan vaikutusta arvioitiin faasin 1 kerta-annostutkimuksessa. Kun tutkittaville annettiin 84 mg:n kerta-annos eliglustaattia, eliglustaatin C_max ja AUC olivat samanlaiset nopeilla CYP2D6-metaboloijilla, joilla oli vaikea munuaisten vajaatoiminta, ja terveillä nopeilla CYP2D6-metaboloijilla.

Tietoja on vain vähän tai niitä ei ole potilaista, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus, ja keskinopeista CYP2D6-metaboloijista tai hitaista CYP2D6-metaboloijista, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Pääasialliset kohde-elimet eliglustaatin toksikologisissa tutkimuksissa ovat maha-suolikanava, imukudoselimet, maksa (vain rotilla) ja sukupuolielimet (vain urosrotilla). Eliglustaatin vaikutukset toksikologisissa tutkimuksissa olivat kumottavissa eikä viiveellä tulevaa tai uusiutuvaa toksisuutta ollut havaittavissa. Pitkäkestoisten rotta- ja koiratutkimusten turvallisuusmarginaalit vaihtelivat 8‑kertaisesta 15-kertaiseen plasman kokonaisaltistusta käyttäen ja 1-kertaisesta 2-kertaiseen sitomatonta (vapaiden fraktioiden) plasma-altistusta käyttäen.

Eliglustaatilla ei ollut vaikutuksia keskushermostoon tai hengitystoimintaan. Ei-kliinisissä tutkimuksissa havaittiin pitoisuudesta riippuvia vaikutuksia sydämen toimintaan. Ihmisen sydämen ionikanavien estovaikutusta esiintyi, mukaan lukien kalium-, natrium- ja kalsiumkanavat, pitoisuuksilla, jotka olivat ≥ 7-kertaisia ennustettuun ihmisen C_max-pitoisuuteen nähden. Lisäksi elektrofysiologisessa koirien Purkinjen säikeiden ex-vivo -tutkimuksessa esiintyi natriumionikanavan välittämiä vaikutuksia (2-kertainen pitoisuus ennustettuun ihmisen sitoutumattomaan plasman C_max-pitoisuuteen nähden). QRS- ja PR-ajoissa havaittiin myös pidentymiä koirien telemetria- ja sydämen johtumistutkimuksissa nukutetuilla koirilla. Vaikutukset näkyivät pitoisuuksilla, jotka olivat 14‑kertaisia ennustettuun ihmisen plasman C_max-kokonaispitoisuuteen nähden tai 2-kertaisia ennustettuun ihmisen sitoutumattomaan plasman C_max-pitoisuuteen nähden.

Eliglustaatti ei ollut mutageeninen normaalin genotoksisten testien perusteella eikä sillä havaittu karsinogeenista potentiaalia normaaleissa elinaikaisissa hiirille ja rotille tehdyissä biotesteissä. Karsinogeenisuustutkimusten altistukset olivat noin 4-kertaisesti suurempia hiirillä ja 3-kertaisesti suurempia rotilla verrattuna keskimääräiseen ennustettuun eliglustaatin ihmisen plasman kokonaisaltistukseen, tai alle 1-kertaisia sitoutumatonta plasma-altistusta käyttäen.

Täysikasvuisilla urosrotilla ei havaittu vaikutuksia sperman parametreihin systeemisesti ei-toksisilla annoksilla. Kumottavissa olevaa spermatogeneesin estovaikutusta havaittiin rotilla 10-kertaisella altistuksella ennustettuun ihmisen altistukseen nähden AUC-arvon perusteella, systeemisesti toksista annosta käytettäessä. Rotilla tehdyissä toistuvan annoksen toksisuustutkimuksissa todettiin siemennestettä kuljettavan epiteelin degeneraatiota ja kivesten segmentaalista hypoplasiaa altistuksella, joka oli 10-kertainen ennustettuun ihmisen altistukseen nähden AUC-arvon perusteella.

Eliglustaatin ja sen metaboliittien havaittiin siirtyvän istukan kautta rotilla. Kahden tunnin kuluttua 0,034 % leimatusta annoksesta havaittiin sikiön kudoksissa ja 24 tunnin kuluttua annoksesta havaittiin 0,013 %.

Emotoksisilla annoksilla rotan sikiöillä esiintyi enemmän laajentuneita aivokammioita, epänormaalia kylkiluiden tai lannerangan nikamien määrää ja useissa luissa havaittiin puutteellista luutumista. Sikiöiden ja alkioiden kehitys rotilla ja kaneilla ei häiriintynyt ennen kliinisesti merkittävää altistuksen määrää (AUC‑arvon perusteella).

Rotilla tehdyssä imetystutkimuksessa 0,23 % leimatusta annoksesta siirtyi pennuille annoksen jälkeisten 24 tunnin aikana, mikä osoitti eliglustaatin ja/tai siihen liittyvien materiaalien erittyvän rintamaitoon.

Kapselin sisältö

Selluloosa, mikrokiteinen (E460)
Laktoosimonohydraatti
Hypromelloosi, 15 mPa⋅s, 2910
Glyserolidibehenaatti

Kapselin kuori

21 mg kova kapseli
Gelatiini (E441)
Kaliumalumiinisilikaatti (E555)
Titaanidioksidi (E171)

84 mg kova kapseli
Gelatiini
Kaliumalumiinisilikaatti (E555)
Titaanidioksidi (E171)
Keltainen rautaoksidi (E172)
Indigotiini (E132)

Painomuste

Sellakka
Musta rautaoksidi (E172)
Propeeniglykoli (E1520)
Ammoniakkiliuos, väkevä (E527)

Ei oleellinen.

Cerdelga 21 mg kova kapseli

2 vuotta

Cerdelga 84 mg kova kapseli

3 vuotta

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

CERDELGA kapseli, kova
84 mg (L:kyllä) 56 fol (19423,40 €)

PF-selosteen tieto

PETG/COC.PETG/PCTFE-alumiiniläpipainopakkaus

Cerdelga 21 mg kova kapseli

Yksi läpipainopakkaus sisältää 14 kovaa kapselia.
Yksi pakkaus sisältää 56 kovaa kapselia.
Pakkauskoko: 56 kovaa kapselia 4 läpipainopakkauksessa, joissa kussakin on 14 kapselia.

Cerdelga 84 mg kova kapseli

Yksi läpipainolevy sisältää 14 kovaa kapselia.
Yksi pakkaus sisältää 14, 56 tai 196 kovaa kapselia.
Pakkauskoko: 14 kovaa kapselia 1 läpipainolevyssä, 56 kovaa kapselia 4 läpipainolevyssä, joissa kussakin on 14 kapselia, tai 196 kovaa kapselia 14 läpipainolevyssä, joissa kussakin on 14 kapselia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Cerdelga 21 mg kova kapseli

Kapseli, jossa on valkoinen läpinäkymätön kansiosa sekä valkoinen läpinäkymätön runko-osa. Kapselin runko-osaan on painettu mustalla värillä merkintä ”GZ04”. Kapselin koko on ”koko 4” (mitat 14 x 5 mm).

Cerdelga 84 mg kova kapseli

Kapseli, jossa on sinivihreän värinen läpinäkymätön kansiosa sekä valkoinen läpinäkymätön runko-osa. Kapselin runko-osaan on painettu mustalla värillä merkintä ”GZ02”. Kapselin koko on ”koko 2” (mitat 18 x 6,4 mm).

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

CERDELGA kapseli, kova
84 mg 56 fol

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Eliglustaatti, imigluseraasi ja velagluseraasi alfa: Gaucherin taudin hoito erityisin edellytyksin (151).
• Rajoitettu peruskorvaus lääkärin lausunnolla (40 %). Eliglustaatti, imigluseraasi ja velagluseraasi alfa: Gaucherin taudin hoito erityisin edellytyksin (333).

A16AX10

06.12.2024