ZEVTERA kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos 500 mg

Yksi injektiopullo sisältää 500 mg keftobiprolia (666,6 mg keftobiprolimedokariilinatriumia). Käyttökuntoon saattamisen jälkeen yksi millilitra konsentraattia sisältää 50 mg keftobiprolia (66,7 mg keftobiprolimedokariilinatriumia).

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan:

Yksi injektiopullo sisältää noin 0,95 mmol (22 mg) natriumia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos.

Zevtera on tarkoitettu seuraavien infektioiden hoitoon täysiaikaisille vastasyntyneille, imeväisille, lapsille, nuorille ja aikuisille (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka):

• Sairaalakeuhkokuume (HAP), ei kuitenkaan hengityskonehoitoon liittyvä keuhkokuume (VAP)
• Avohoitokeuhkokuume (CAP)

Bakteerilääkkeiden asianmukaista käyttöä koskevat viranomaisohjeet on otettava huomioon.

Annostus

Suositeltu annosteluohjelma aikuis- ja lapsipotilaille, joiden munuaiset toimivat normaalisti, on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1 Annostus aikuis- ja lapsipotilaille, joiden munuaiset toimivat normaalisti tai joilla on lievä munuaisten vajaatoiminta (eli kreatiniinipuhdistuma [CL_CR] ≥ 50 ml/min)

^a Ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Avohoitokeuhkokuumeen kohdalla siirtymistä sopivaan suun kautta otettavaan antibioottiin voidaan harkita kliinisestä vasteesta riippuen, kun potilas on saanut keftobiprolia laskimoon vähintään 3 vuorokauden ajan.

Pediatriset potilaat

Keftobiprolin käytöstä ennenaikaisten vastasyntyneiden hoidossa ei ole saatavilla tietoja.

Erityisryhmät

Iäkkäät potilaat

Iäkkäiden potilaiden annosta ei tarvitse muuttaa, paitsi jos potilas sairastaa keskivaikeaa tai vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (ks. seuraava kohta ja kohta Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta

Annostusta ei tarvitse muuttaa, jos aikuis- tai lapsipotilas sairastaa lievää munuaisten vajaatoimintaa (CL_CR 50–80 ml/min).

Jos aikuis- tai lapsipotilas sairastaa keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (CL_CR 30 – < 50 ml/min), aikuis- tai lapsipotilas sairastaa vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (CL_CR 10 ml/min – < 30 ml/min) tai aikuispotilas sairastaa dialyysihoitoa vaativaa loppuvaiheen munaussairautta (ESRD), keftobiprolin annostusta tulee mukauttaa taulukossa 2 esitetyllä tavalla. ESDR:ää sairastavien lasten osalta tietoa ei ole riittävästi annostuksen mukauttamissuositusten laatimiseksi.

Taulukko 2 Annostus aikuis- ja lapsipotilaille, joilla on keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (CL_CR 30 – < 50 ml/min), vaikea munuaisten vajaatoiminta (CL_CR < 30 ml/min), tai potilaille, joilla on dialyysihoitoa vaativa ESRD

Huomautus: kaikkien 2 h infuusiona annettavien annosteluohjelmien suurin sallittu annos on 500 mg riippumatta potilaan painosta, ellei toisin ole määritetty.

^a Laskettu yksikössä ml/min/1,73 m² käyttäen Schwartzin kaavaa lapsipotilaille. CL_CR-arvoa tulee seurata tarkasti ja annosta mukauttaa munuaisten toiminnan muutosten mukaisesti.

^b Keftobiprolimedokariilinatrium on hemodialysoituva, joten keftobiprolia tulee antaa hemodialyysipäivinä hemodialyysin jälkeen.

^c 250 mg:n enimmäisannokseen asti.

^d Ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Annossuositukset lapsipotilaille perustuvat farmakokineettiseen mallinnukseen.

Koska kliinistä tietoa on rajallisesti ja keftobiprolille ja sen metaboliitille altistumisen odotetaan olevan suurempaa, keftobiprolia tulee antaa varoen potilaille, joilla on vakava munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka)

Potilaat, joiden kreatiniinipuhdistuma on >150 ml/min

Lääkettä määräävän lääkärin on arvioitava potilaan munuaistoiminta hoidon alussa ml/min-arvona ilmaistun kreatiniinipuhdistuman perusteella.

Jos potilaan kreatiniinipuhdistuma on normaalia korkeampi (>150 ml/min), infuusioajan pidentämistä 4 tuntiin suositellaan farmakokineettisten/farmakodynaamisten seikkojen perusteella (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista on kokemusta rajallisesti. Keftobiprolin maksametabolia on äärimmäisen vähäistä ja se eliminoituu pääasiassa munuaisteitse, joten annostuksen muuttamista maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille ei pidetä tarpeellisena.

Antotapa

Zevtera on saatettava käyttökuntoon ja laimennettava (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet) ennen kuin se annetaan potilaalle 2 tuntia kestävänä laskimoinfuusiona. Ohjeet lääkevalmisteen käyttökuntoon saattamisesta ja laimentamisesta on esitetty kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Aikuispotilaiden ja ≥ 12 vuoden ikäisten lapsipotilaiden osalta keftobiprolin pitoisuus infuusioliuoksessa on 2 mg/ml. Infuusiotilavuuden rajoittamiseksi < 12 vuoden ikäisillä lapsipotilailla keftobiprolin pitoisuus infuusioliuoksessa on 4 mg/ml.

Sakkautumista voi esiintyä, jos Zevteraa ja kalsiumia sisältäviä liuoksia annetaan saman infuusioletkun kautta. Siksi Zevteraa ja kalsiumia sisältäviä liuoksia, Ringerin laktaattia lukuun ottamatta, ei saa sekoittaa eikä antaa yhtä aikaa saman infuusioletkun kautta (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Yhteensopimattomuudet).

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Yliherkkyys kefalosporiinien luokkaan kuuluville bakteerilääkkeille.

Välitön ja vakava yliherkkyys (esim. anafylaktinen reaktio) beetalaktaameihin kuuluville bakteerilääkkeille (esim. penisilliinit tai karbapenemit)

Yliherkkyysreaktiot

Kaikkien beetalaktaamien ryhmään kuuluvien bakteerilääkkeiden lailla jopa satunnaisesti kuolemaan johtavia yliherkkyysreaktioita (anafylaktisia reaktioita) on raportoitu. Vakavan yliherkkyysreaktion sattuessa keftobiprolihoito on viipymättä lopetettava ja riittävä ensiapuhoito aloitettava.

Ennen hoidon aloittamista on määritettävä, onko potilaalla esiintynyt aikaisempia yliherkkyysreaktioita keftobiprolille, muille kefalosporiineille tai muuntyyppisille beetalaktameille. Varovaisuutta on tarpeen noudattaa, jos keftobiprolia annetaan potilaalle, jolla on aikaisemmin esiintynyt ei-vakavaa yliherkkyyttä muille beetalaktaneille.

Suositellun annoksen ylittävä annostus

Keftobiprolin suositusannosta (500 mg) kahdeksan tunnin välein suuremmista annoksista ei ole kliinistä kokemusta.

Entuudestaan esiintyvät keskushermoston kouristushäiriöt

Kouristuksia on esiintynyt keftobiprolihoidon aikana. Kouristuksia esiintyi yleisimmin potilailla, joilla oli entuudestaan keskushermoston häiriöitä tai kouristushäiriöitä, minkä johdosta tällaisia potilaita tulisi hoitaa varoen.

Clostridioides difficilen aiheuttama ripuli

Bakteerilääkkeisiin liittyvää koliittia ja pseudomembranoottista koliittia on raportoitu keftobiprolin käytön yhteydessä, ja koliitin vaikeusaste voi vaihdella lievästä henkeä uhkaavaan. Tämän diagnoosin mahdollisuus on tärkeää ottaa huomioon, jos keftobiprolihoitoa saavalle potilaalle kehittyy ripuli joko keftobiprolin annon aikana tai sen jälkeen (ks. kohta Haittavaikutukset). Keftobiprolihoidon lopettamista ja Clostridioides difficile -hoidon aloittamista tulee harkita. Peristaltiikkaa estävien lääkevalmisteiden käyttöä tulee tällöin välttää.

Vastustuskykyisten organismien aiheuttama superinfektio

Keftobiprolin käyttö voi aiheuttaa vastustuskykyisten organismien kuten sienten liikakasvua. Asianmukaisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä, jos hoidon aikana saadaan näyttöä superinfektiosta.

Munuaistoksisuus

Eläimillä suurten keftobiproliannosten käytön yhteydessä havaittiin korjaantuvaa munuaistoksisuutta, johon liittyi lääkkeen kaltaisen materiaalin sakkautumista distaalisiin tubuluksiin (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Tämän havainnon kliinistä merkitystä ei tunneta, mutta keftobiprolia saavien potilaiden mahdollinen hypovolemia tulisi korjata normaalin virtsanerityksen varmistamiseksi.

Sakkautuminen kalsiumia sisältävien nesteiden vaikutuksesta

Sakkautumista voi esiintyä, jos Zevteraa ja kalsiumia sisältäviä liuoksia annetaan saman infuusioletkun kautta. Siksi Zevteraa ja kalsiumia sisältäviä liuoksia, Ringerin laktaattia lukuun ottamatta, ei saa sekoittaa eikä antaa yhtä aikaa saman infuusioletkun kautta (ks. kohta Yhteensopimattomuudet).

Kliinisten tietojen rajoittuneisuus

Normaalit käyttöaiheet
Keftobiprolin käytöstä on kokemuksia rajallisesti HAP (ei kuitenkaan VAP) ja CAP hoidossa HIV-positiivisilla potilailla, neutropeniaa sairastavilla potilailla, immuunivajepotilailla eikä myelosuppressiota sairastavilla potilailla. Hoidettaessa näitä potilaita on noudatettava varovaisuutta.

Potilaat, joilla on hengityskonehoitoon liittyvä keuhkokuume (VAP)
Keftobiprolin ei ole osoitettu olevan tehokas hoitomuoto hengityskonehoitoon liittyvää keuhkokuumetta (ventilator-associated pneumonia, VAP) sairastaville potilaille. Keftobiprolihoitoa ei tule aloittaa VAP-potilailla (ks. kohta Farmakodynamiikka). Tämän lisäksi on suositeltavaa noudattaa varovaisuutta hoidettaessa keftobiprolilla sairaalakeuhkokuumeen (hospital-acquired pneumonia, HAP) saaneita potilaita, jotka tarvitsevat samanaikaista hengityskonehoitoa.

Vaikutus serologisiin testeihin

Suoran antiglobuliinikokeen (Coombsin kokeen) serokonversio ja mahdollinen hemolyyttisen anemian riski
Kefalosporiinihoito saattaa aiheuttaa positiivisen tuloksen suorassa antiglobuliinikokeessa. Kliinisissä tutkimuksissa ei saatu näyttöä hemolyyttisestä anemiasta. Hemolyyttisen anemian kehittymismahdollisuutta keftobiprolihoidon yhteydessä ei kuitenkaan voida sulkea pois. Potilaat, joilla on anemiaa keftobiprolihoidon aikana tai sen jälkeen, on tutkittava tämän mahdollisuuden varalta.

Mahdollinen vaikutus seerumin kreatiniinimääritykseen

Ei tiedetä, vaikuttaako keftobiproli joidenkin muiden kefalosporiinien tavoin alkaliseen pikraattiin perustuvaan seerumin kreatiniinimääritykseen (Jaffén reaktio), mikä voi johtaa virheellisen korkeisiin tuloksiin tässä määrityksessä. Keftobiprolihoidon aikana seerumin kreatiniiniarvon määrittämiseen suositellaan entsymaattista menetelmää.

Mahdollinen vaikutus virtsan glukoosimääritykseen

Keftobiprolihoidon aikana glykosurian toteamiseen suositellaan entsymaattista menetelmää, sillä lääke saattaa vaikuttaa kuparin pelkistymismenetelmää hyödyntäviin määrityksiin.

Natriumpitoisuus

Tämä lääkevalmiste sisältää noin 0,95 mmol (22 mg) natriumia injektiopulloa kohden, mikä vastaa 1,1 % WHO:n suosittelemasta päivittäisestä enimmäissaannista aikuisella (2 g natriumia).

In vitro -tutkimuksia on tehty mahdollisten yhteisvaikutusten selvittämiseksi CYP-entsyymien ja kuljettajaproteiinien tasolla. Liukoisuus rajoitti kuitenkin näissä tutkimuksissa käytettyjä keftobiprolipitoisuuksia, joten CYP lääkeyhteisvaikutusten mahdollisuutta ei voida sulkea pois.

In vitro –tutkimukset ovat osoittaneet, että keftobiproli inhiboi proteiineja OATP1B1 ja OATP1B3 IC50s-arvoilla 67,6 µM ja 44,1 µM, tässä järjestyksessä. Keftobiproli saattaa lisätä OATP1B1:n ja OATP1B3:n eliminoimien lääkeaineiden, kuten statiinien (pitavastatiini, pravastatiini, rosuvastatiini), glyburidin ja bosentaanin pitoisuuksia.

Kliinisiä yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty. Keftobiprolia on syytä antaa varoen sellaisten lääkkeiden kanssa, joilla on kapea terapeuttinen indeksi.

Raskaus

Raskaana olevilla naisilla ei ole tehty riittäviä ja hyvin kontrolloituja tutkimuksia keftobiprolilla. Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria haitallisia vaikutuksia raskauteen, alkion/sikiön kehitykseen, synnytykseen tai syntymänjälkeiseen kehitykseen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Koska tietoa ihmisen raskaudenaikaisesta altistuksesta ei ole, keftobiprolia ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä.

Imetys

Eläinkokeet ovat osoittaneet keftobiprolin/metaboliittien erittyvän rintamaitoon pieninä pitoisuuksina. Ei tiedetä, erittyykö keftobiproli ihmisen rintamaitoon, mutta imeväiseen kohdistuvaa ripulin ja limakalvojen sieni-infektion riskiä ei voida sulkea pois. Herkistymisen mahdollisuus on otettava huomioon. On päätettävä lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko keftobiprolihoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Keftobiprolen vaikutusta raskauteen ei ole tutkittu ihmisellä. Keftobiprolimedokariililla tehdyissä eläinkokeissa ei ole havaittu haitallisia vaikutuksia raskauteen.

Keftobiprolilla saattaa olla vaikutus ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn sillä perusteella, että huimaus on lääkkeen yleinen haittavaikutus.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Kliinisissä hoitotutkimuksissa 1 668 aikuista tutkittavaa sai keftobiprolia. Näissä tutkimuksissa yhteensä 1 239 tutkittavaa (joista 696:lla oli avohoitokeuhkokuume tai sairaalakeuhkokuume ja 543:lla jokin komplisoitunut iho- ja pehmytkudosinfektio, cSSTI) sai 500 mg keftobiprolia kolme kertaa vuorokaudessa, 389 tutkittavaa (cSSTI) sai 500 mg keftobiprolia kahdesti vuorokaudessa ja 40 tutkittavaa (cSSTI) sai 750 mg keftobiprolia kahdesti vuorokaudessa.

Yleisimmät haittavaikutukset, joita esiintyi ≥ 3 %:lla keftobiprolilla hoidetuista potilaista olivat pahoinvointi, oksentelu, ripuli, infuusiokohdan reaktiot, yliherkkyys (mukaan lukien nokkosihottuma, kutiseva ihottuma ja lääkeyliherkkyys) ja dysgeusia.

Harvemmin raportoituja mutta vakavampia haittavaikutuksia olivat trombosytopenia, agranulosytoosi, anafylaksia, Clostridioides difficile -koliitti, kouristukset, kiihtymys (mukaan lukien ahdistuneisuus, paniikkikohtaukset ja painajaiset) sekä munuaisten vajaatoiminta.

Haittavaikutustaulukko

Seuraavia haittavaikutuksia raportoitiin hoidon ja seurannan aikana, ja niiden yleisyydet ovat: hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, <1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, <1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, <1/1 000); hyvin harvinainen (<1/10 000); tuntematon (koska saatavilla oleva tieto ei riitä arviointiin).

Taulukko 3 Kliinisissä tutkimuksissa ja markkinoille tulon jälkeisissä raporteissa ilmoitetut haittavaikutukset

Pediatrinen populaatio
Kliinisessä hoitotutkimuksessa lapsipotilailla, joilla oli avohoitokeuhkokuume tai sairaalakeuhkokuume, 94 tutkittavalle, joiden ikähaarukka oli 3 kuukautta – 17 vuotta, annettiin keftobiprolia. Kahdessa muussa kliinisessä tutkimuksessa 64 tutkittavalle, joiden ikähaarukka oli 3 kuukautta – 17 vuotta, ja 15 tutkittavalle, joiden ikähaarukka oli 0 (syntymä) – < 3 kuukautta, annettiin yksittäinen annos keftobiprolia. Yleisellä tasolla turvallisuusprofiili oli lapsipotilailla samankaltainen kuin aikuispopulaatiolla havaittu.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta –tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisten pyydetään kertomaan mahdolliset epäillyt haittavaikutukset:
www.sivusto: www.fimea.fi.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55,
00034 FIMEA.

Tietoa ihmisten keftobiproliyliannostuksesta ei ole saatavana. Suurin vaiheen 1 tutkimuksissa käytetty kokonaisvuorokausiannos oli 3 g (1 g 8 tunnin välein). Mahdollisissa yliannostustapauksissa potilaalle tulee antaa oireenmukaista hoitoa. Plasman keftobiprolipitoisuutta voidaan pienentää hemodialyysillä.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut kefalosporiinit, ATC-koodi: J01DI01

Vaikutusmekanismi

Keftobiprolin bakterisidinen vaikutus johtuu sen voimakkaasta sitoutumisesta tärkeisiin penisilliiniä sitoviin proteiineihin (penicillin-binding proteins,PBP), sille herkissä kannoissa. Grampositiivisissa bakteerikannoissa, mukaan lukien metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus (MRSA), keftobiproli sitoutuu PBP2a:han. Keftobiprolin on todettu tehoavan in vitro myös kantoihin, joiden mecA-homologi poikkeaa normaalista (mecC tai mecALGA251). Keftobiproli sitoutuu tiukasti myös Streptococcus pneumoniae -bakteerien (kohtalaisen herkkiä penisilliinille) PBP2b:hen, S. pneumoniae -bakteerien (resistenttejä penisilliinille) PBP2x:ään ja Enterococcus faecalis -bakteerien PBP5:een.

Resistenssi

Keftobiprolilla ei ole vaikutusta Amblerin luokan A beetalaktamaaseja, erityisesti TEM-, SHV- ja CTX-M-tyypin laajakirjoisia beetalaktamaaseja (ESBL) ja KPC-tyypin karbapenemaaseja, Amblerin luokan B beetalaktamaaseja, Amblerin luokan D beetalaktamaaseja (erityisesti ESBL-kannat) ja karbapenemaaseja (OXA-48) ilmaiseviin enterobakteerikantoihin. Keftobiprolilla ei myöskään ole vaikutusta Amblerin luokan C beetalaktamaaseja suuria määriä ilmaiseviin kantoihin

Keftobiprolilla ei ole vaikutusta P. aeruginosa-kantoihin, jotka ilmaisevat Amblerin luokkaan A (esim. PSE-1), Amblerin luokkaan B (esim. IMP-1, VIM-1, VIM-2) ja Amblerin luokkaan D (esim. OXA-10) kuuluvia entsyymejä. Sillä ei ole myöskään vaikutusta eristettyihin kantoihin, joiden säätelevissä geeneissä on tapahtunut mutaatioita, minkä seurauksena Amblerin luokan C beetalaktamaasin ilmentäminen kromosomitasolla on pienentynyt tai Mex XY -effluksipumpun ilmentäminen on suurentunut.

Keftobiprolilla ei ole vaikutusta Acinetobacter spp. -kantoihin, jotka ilmentävät Amblerin luokkaan A (esim. VER-1), Amblerin luokkaan B (esim. IMP-1, IMP-4), Ablerin luokkaan D (esim. OXA-25, OXA-26) kuuluvia entsyymejä tai joiden Amblerin luokan C beetalaktamaasin ilmentäminen kromosomitasolla on pienentynyt.

Herkkyystestien rajat

EUCAST:n (European Committee on Antimicrobial Susceptibility Testing) määrittämät pienimmän estävän pitoisuuden (MIC) herkkyystestien tulkintakriteerit on lueteltu keftobiprolin osalta tässä: https://www.ema.europa.eu/documents/other/minimum-inhibitory-concentration-mic-breakpoints_en.xlsx.

PK/PD-suhde

Kuten muidenkin beetalaktaami-mikrobilääkkeiden kohdalla, tartuttavan organismin pienimmän estävän pitoisuuden (MIC) ylittävä prosenttiluku kautta annosteluintervalli (%fT > MIC) on osoittautunut parhaiten keftobiprolin tehokkuutta kuvaavaksi parametriksi.

Kliininen teho tiettyjä taudinaiheuttajia kohtaan

Keftobiprolin tehokkuus osoitettiin sairaalakeuhkokuumeeseen (ei VAP) ja avohoitokeuhkokuumeeseen sairastuneilla potilailla kliinisissä tutkimuksissa seuraavia keftobiprolille herkkiä taudinaiheuttajia kohtaan in vitro.

Staphylococcus aureus (mukaan lukien MRSA)

Streptococcus pneumoniae (mukaan lukien MDRSP)

Escherichia coli

Klebsiella pneumoniae

Antibakteerinen vaikutus muihin tärkeisiin taudinaiheuttajiin

Kliinistä tehoa seuraavia taudinaiheuttajia kohtaan ei ole vahvistettu, mutta in vitro -tutkimusten mukaan ne ovat usein herkkiä keftobiprolille mikäli hankinnaisia resistenssimekanismeja ei ole:

Acinetobacter spp.

Citrobacter spp.

Enterobacter spp.

Haemophilus influenzae

Klebsiella oxytoca

Moraxella catarrhalis

Morganella morganii

Proteus mirabilis

Providencia spp.

Pseudomonas spp.

Serratia spp.

In vitro -tietojen mukaan seuraavat lajit eivät ole herkkiä keftobiprolille:

Chlamydophila (Chlamydia) pneumoniae

Burkholderia cepacia complex

Mycoplasma pneumoniae

Mykobakteerit

Nocardia spp.

Stenotrophomonas maltophilia

Kliinisistä tutkimuksista saadut tiedot

Sairaalakeuhkokuume
Keftobiproli osoittautui tehokkaaksi sairaalakeuhkokuumetta sairastavien potilaiden hoidossa hyvin kontrolloidussa satunnaistetussa tutkimuksessa. Keftobiprolin ja vertailuhoidon yhdenvertaisuutta ei pystytty osoittamaan hengityskonehoitoon liittyvää keuhkokuumetta sairastavien potilaiden (eli potilaiden, joille kehittyi keuhkokuume > 48 tuntia hengityskonehoidon aloittamisen jälkeen) hoidossa. Keftobiprolihoitoa saaneiden potilaiden kliiniset paranemisprosentit olivat 37,7 % Keftobiproliryhmässä (20 potilasta 53:sta) ja 55,9 % keftatsidiimin ja linetsolidin yhdistelmää saaneessa ryhmässä (33 potilasta 59:stä). Ks. myös kohdat Käyttöaiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Pediatrinen populaatio
Keftobiprolin turvallisuus ja teho CAP:n hoidossa on osoitettu vähintään 3 kuukauden ja alle 18 vuoden ikäisillä lapsipotilailla. Keftobiprolin käyttöä näissä ikäryhmissä tukevat riittävistä ja hyvin kontrolloiduista aikuisilla tehdyistä keftobiprolitutkimuksista saatu todistusaineisto sekä farmakokinetiikkaa, turvallisuutta ja tehokkuutta koskevat tiedot lapsipotilailla tehdyistä tutkimuksista.

Pitoisuudet plasmassa

Keftobiprolin keskimääräiset farmakokineettiset parametrit terveillä aikuisilla tunnin kestävänä infuusiona annetun 500 mg:n keftobiprolimedokariilinatriumin kerta-annoksen ja 2 tunnin infuusioina 8 tunnin välein toistuvasti annettujen 500 mg:n annosten jälkeen (ks. kohta Annostus ja antotapa) on esitetty yhteenvetona taulukossa 4. Farmakokineettiset ominaisuudet olivat samankaltaiset sekä kerta-annoksen jälkeen että toistuvassa annostelussa.

Taulukko 4 Keftobiprolin keskimääräiset (keskihajonta) farmakokineettiset parametrit terveillä aikuisilla

^a AUC on ilmoitettu arvoina AUC_viimeinen ja AUC_{0–8 h} kerta-annoksen ja toistuvan annostelun osalta.

Kaikissa vaiheen 3 tutkimuksissa kerättiin runsaat ja/tai niukat plasmanäytteet. HAP- ja CAP-potilaiden runsaiden plasman pitoisuusaikaprofiilien perusteella keftobiprolin farmakokineettiset ominaisuudet olivat näissä populaatioissa samanlaiset kuin terveillä tutkittavilla.

Farmakokineettiset/farmakodynaamiset tutkimukset hiiren neutropenisella reisi-infektiomallilla osoittivat, että sitoutumaton osuus fT > MIC oli farmakokineettis-farmakodynaaminen indeksi ja että noin 30 % ja 60 % tavoitearvot tuottaisivat tehokkaan keftobiproliannoksen grampositiivisten ja gramnegatiivisten patogeenien aiheuttamien infektioiden hoidossa. Keftobiprolin annosteluohjelmaa aikuisilla ja lapsipotilailla tuettiin populaation farmakokineettisellä analyysillä ja farmakokineettis-farmakodynaamisten kohdearvojen saavuttamisasteen analyysillä.

Jakautuminen

Keftobiproli sitoutuu plasman proteiineihin erittäin vähäisessä määrin (16 %) ja riippumatta pitoisuudesta. Keftobiprolin vakaan tilan jakautumistilavuus (18 litraa) on likimäärin sama kuin terveen aikuisen soluvälinesteen tilavuus.

Biojakautuminen

Zevteran vaikuttava aine on keftobiprolimedokariilinatriumi, joka on aktiivisen keftobiprolinin aihiolääke. Muuttuminen aktiiviseksi keftobiproliksi on nopeaa ja tapahtuu plasman epäspesifisten esteraasien välityksellä. Aihiolääkkeen pitoisuudet jäävät hyvin pieniksi, ja ne voidaan mitata plasmasta ja virtsasta vain infuusion aikana. Aihiolääkkeen pilkkomisen tuloksena saatava metaboliitti on diasetyyli, joka on ihmisessä endogeenisesti esiintyvä molekyyli.

Keftobiproli metaboloituu mikrobiologisesti inaktiiviseksi avorenkaiseksi metaboliitiksi vain hyvin vähäisessä määrin. Keftobiprolialtistukseen verrattuna systeeminen altistus avorenkaiselle metaboliitille oli huomattavasti vähäisempää; se oli noin 4 % lähtöainealtistuksesta henkilöillä, joiden munuaiset toimivat normaalisti.

In vitro –tutkimukset osoittivat, että keftobiproli on hepatosyyttien sisäänoton kuljettajaproteiinien OATP1B1 ja OATP1B3 estäjä, mutta se ei estä proteiinien PgP, BCRP, MDR1, MRP2, OAT1, OAT3, OCT1 tai OCT2 toimintaa. Keftobiproli on mahdollisesti munuaisten tubulussolujen sisäänoton kuljettajaproteiinien OAT1 ja OCT2 heikko substraatti.

Keftobiproli sitoutuu proteiineihin vain vähäisessä määrin (16 %), eikä se ole PgP:n estäjä tai substraatti. Muiden lääkkeiden ja keftobiprolin yhteisvaikutuspotentiaali on hyvin pieni, sillä vain pieni osa keftobiprolista metaboloituu. Siksi mitään merkittäviä lääkeyhteisvaikutuksia ei ole odotettavissa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Keftobiproli ei erity munuaistiehyiden kautta ja vain murto-osa siitä imeytyy takaisin elimistöön, joten munuaisiin kohdistuvia lääkeyhteisvaikutuksia ei ole odotettavissa.

Eliminaatio

Keftobiproli erittyy pääasiassa muuttumattomassa muodossa munuaisteitse, ja sen puoliintumisaika on noin 3 tuntia. Pääasiallinen eliminaatiomekanismi on glomerulusfiltraatio, ja pieni osa lääkeaineesta imeytyy takaisin elimistöön. Terveelle aikuiselle annetun kerta-annoksen jälkeen noin 89 % annetusta annoksesta erittyy virtsaan aktiivisena keftobiprolina (83 %), avorenkaisena metaboliittina (5 %) ja keftobiprolimedokariilina (<1 %).

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Keftobiprolin farmakokinetiikka on lineaarista ja ajasta riippumatonta. Keftobiprolin C_max ja AUC suurenevat suhteessa annokseen annosalueella 125 mg – 1 g. Vaikuttavan aineen pitoisuuksissa saavutetaan vakaa tila annostelun ensimmäisenä päivänä; havaittavaa kertymistä ei tapahdu 8 tunnin välein tapahtuvassa annostelussa henkilöillä, joiden munuaiset toimivat normaalisti.

Erityisryhmät

Munuaisten vajaatoiminta

Kreatiniinipuhdistuman arvioinnin tulee perustua Cockcroft-Gaultin kaavaan ja potilaan todelliseen painoon aikuispotilailla ja Schwartzin kaavaan lapsipotilailla. Keftobiprolihoidon aikana seerumin kreatiniiniarvon määrittämiseen suositellaan entsymaattista menetelmää (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Keftobiprolin farmakokinetiikka on samanlaista terveillä aikuisilla ja lievää munuaisten vajaatoimintaa (CL_CR 50–80 ml/min) sairastavilla henkilöillä. Verrattuna terveisiin aikuisiin, joiden munuaiset toimivat normaalisti, keftobiprolin AUC oli 2,5 kertaa suurempi keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (CL_CR 30 – <50 ml/min) sairastavilla henkilöillä ja 3,3 kertaa suurempi vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (CL_CR <30 ml/min) sairastavilla henkilöillä.

Keskivaikeaa tai vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annostusta tulisi mukauttaa (ks. kohta Annostus ja antotapa). Annossuositukset lapsipotilaille perustuvat farmakokineettiseen mallinnukseen.

Keftobiprolin ja mikrobiologisesti inaktiivisen avorenkaisen metaboliitin AUC-arvot suurenevat merkittävästi loppuvaiheen munuaissairautta sairastavilla, hemodialyysihoitoa tarvitsevilla aikuispotilailla verrattuna terveisiin aikuisiin. Eräässä tutkimuksessa, jossa kuudelle loppuvaiheen munuaissairautta sairastavalle ja hemodialyysihoitoa saavalle aikuispotilaalle annettiin yksi 250 mg:n kerta-annos keftobiprolia laskimoinfuusiona, hemodialyysin osoitettiin pystyvän poistamaan keftobiprolia suhteessa 0,7 (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Lapsipotilaille, joiden CL_CR-arvo on < 10 ml/min/1,73 m² tai joilla on dialyysihoitoa vaativa loppuvaiheen munaissairaus, ei voida laatia annostelun mukauttamissuosituksia, koska tietoa ei ole riittävästi.

Potilaat, joiden kreatiniinipuhdistuma on >150 ml/min

Keftobiprolin systeeminen puhdistuma (CL_SS) oli 40 % suurempi aikuisilla, joiden CL_CR oli >150 ml/min verrattuna henkilöihin, joiden munuaiset toimivat normaalisti (CL_CR = 80–150 ml/min). Jakautumistilavuus oli 30 % suurempi. Tässä potilasryhmässä suositellaan infuusioajan pidentämistä farmakokineettisten/farmakodynaamisten seikkojen perusteella (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Maksan vajaatoiminta

Keftobiprolin farmakokinetiikkaa ei ole vahvistettu maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Keftobiproli metaboloituu maksassa vain hyvin vähäisessä määrin ja erittyy enimmäkseen muuttumattomassa muodossa virtsaan, joten maksan vajaatoiminnan ei odoteta vaikuttavan keftobiprolin puhdistumaan (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Iäkkäät potilaat

Populaatiofarmakokineettisten tietojen perusteella potilaan ikä ei itsessään vaikuta keftobiprolin farmakokinetiikkaan. Iäkkään potilaan annostusta ei tarvitse muuttaa, jos potilaan munuaiset toimivat normaalisti (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Pediatrinen populaatio

Populaatiofarmakokineettisista tiedoista ilmeni, että glomerulusten suodatusnopeuden kypsymisellä on vaikutus keftobiprolin farmakokinetiikkaan 1 vuoden ikäisillä ja sitä nuoremmilla lapsipotilailla. Painoon perustuvia annosmukautuksia tarvitaan lapsipotilaille, joiden paino on alle 50 kg (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Populaatiofarmakokineettiseen mallinnukseen perustuva yhteenveto keskimääräisistä altistumisista keftobiprolille lapsilla, joiden munuaiset toimivat normaalisti, on esitetty ehdotettujen pediatristen annosten osalta taulukossa 5 (ks. kohta Annostus ja antotapa). Arvot ovat samankaltaisia kuin aikuisilla havaitut keskimääräiset altistumiset.

Taulukko 5 Keftobiprolin keskimääräiset (keskihajonta) farmakokineettiset parametrit lapsilla populaatiofarmakokineettisen mallinnuksen perusteella ennustettuna

a – Potilaat, joiden paino on < 4 kg, annoksella 10 mg/kg 12 tunnin välein 2 tunnin infuusiona.

Sukupuoli

Systeeminen keftobiprolialtistus oli suurempi aikuisilla naisilla kuin aikuisilla miehillä (21 % C_max-arvon ja 15 % AUC-arvon kohdalla), mutta %T>MIC oli sekä miehillä että naisilla samaa luokkaa. Annostusta ei siis tarvitse muuttaa sukupuolen perusteella.

Rotu

Populaatiofarmakokineettiset analyysit (valkoihoisilla, tummaihoisilla ja muilla ryhmillä) ja terveillä japanilaisilla aikuisilla tehty farmakokineettinen tutkimus osoittivat, että rotu ei vaikuta keftobiprolin farmakokinetiikkaan. Annostusta ei siis tarvitse muuttaa rodun perusteella.

Paino

Sairaalloisen lihavilla henkilöillä on tehty yksi tutkimus. Annosta ei tarvitse muuttaa painon perusteella aikuispopulaatioilla, mutta annosta tulee mukauttaa painon perusteella lapsipotilailla, joiden paino on alle 50 kg.

Lääkkeen kaltaisen materiaalin sakkautumisesta johtuvaa, korjaantuvaa munuaistoksisuutta distaalisissa tubuluksissa todettiin rottien ja silkkiapinoiden kaltaisilla pieneläimillä vain suuria annoksia käytettäessä ja bolusannosten antamisen jälkeen. Munuaistoksisuutta ei todettu eläimillä, kun virtsan lääkeainepitoisuudet olivat enintään 12-kertaisia verrattuna ihmisten terapeuttisella annoksella saavutettaviin pitoisuuksiin. Kouristuksia todettiin sekä kerta-annosten jälkeen että toistuvassa annostelussa altistuksilla, jotka olivat C_max-arvon perusteella vähintään kuusinkertaisia ihmisen altistukseen verrattuna.

Veritulppamuodostukseen johtanutta infuusiokohdan ärsytystä todettiin pieneläimillä (rotilla ja silkkiapinoilla) mutta ei koirilla. Rottien pre- ja postnataalista kehitystä selvittäneissä tutkimuksissa poikasten määrä ja eloonjäänti 4 vuorokautta synnytyksen jälkeen pienenivät emolle toksisilla annoksilla. Kaikkien näiden löydösten merkitystä ihmisille ei tunneta.

Sitruunahappomonohydraatti

Natriumhydroksidi

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden kuin kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet mainittujen lääkevalmisteiden kanssa.

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa eikä antaa samanaikaisesti kalsiumia sisältävien liuosten kanssa (Ringerin laktaattia lukuun ottamatta). Ks. kohdat Annostus ja antotapa, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Tätä lääkevalmistetta ei saa antaa Y-letkun kautta samanaikaisesti seuraavien kanssa:

Asykloviirinatrium, amikasiinisulfaatti, amiodaronihydrokloridi, amfoterisiini B (kolloidinen), kalsiumglukonaatti, kaspofungiiniasetaatti, siprofloksasiini, sisatrakuuribesilaatti, diatsepaami, diltiatseemihydrokloridi, difenhydramiinihydrokloridi, dobutamiinihydrokloridi, dopamiinihydrokloridi, esomepratsolinatrium, famotidiini, filgrastiimi, gentamisiinisulfaatti, haloperidolilaktaatti, hydromorfonihydrokloridi, hydroksitsiinihydrokloridi, tavallinen ihmisinsuliini, insuliini lispro, labetalolihydrokloridi, levofloksasiini, lidokaiinihydrokloridi, magnesiumsulfaatti, meperidiinihydrokloridi, metoklopramidihydrokloridi, midatsolaamihydrokloridi, milrinonilaktatti, morfiinisulfaatti, moksifloksasiinihydrokloridi, ondansetronihydrokloridi, pantopratsolinatrium, kaliumfosfaatit, prometatsiinihydrokloridi, remifentaliinihydrokloridi, natriumfosfaatit, tobramysiinisulfaatti.

Kuiva-ainetta sisältävä injektiopullo

4 vuotta

Käyttökuntoon saattamisen jälkeen

Käyttökuntoon saatetun liuoksen (50 mg/ml) kemiallinen ja fysikaalinen käytönaikainen säilyvyys on osoitettu 1 tunnin ajalta 25 °C:ssa ja enintään 24 tunnin ajalta 2 °C–8 °C:ssa.

Laimentamisen jälkeen

Kemiallista ja fysikaalista käytönaikaista säilyvyyttä koskevat tiedot tukevat seuraavissa taulukoissa annettuja, 2 mg/ml tai 4 mg/ml keftobiprolin laimennusliuoksen laimennusta ja infuusiota koskevia kokonaisaikoja:

Käyttö aikuisilla ja ≥ 12 vuoden ikäisillä nuorilla (2 mg/ml keftobiproli): kokonaisaika, jonka kuluessa valmiste on saatettava käyttökuntoon ja annettava infuusiona (mukaan lukien infuusiojakso, ks. kohta Annostus ja antotapa)

Käyttö lapsilla, imeväisillä ja vastasyntyneillä (< 12 vuotta) (4 mg/ml keftobiproli): kokonaisaika, jonka kuluessa valmiste on saatettava käyttökuntoon ja annettava infuusiona (mukaan lukien infuusiojakso, ks. kohta Annostus ja antotapa)

Mikrobiologiselta kannalta valmiste tulisi käyttää välittömästi, paitsi mikäli käyttökuntoon saattamismenetelmä/liuottamismenetelmä estää mikrobiologisen kontaminaation riskin. Jos sitä ei käytetä välittömästi, käytönaikainen säilytysaika ja säilytysolosuhteet ovat käyttäjän vastuulla.

Käyttökuntoon saatetut liuokset ja infuusionesteet eivät saa jäätyä, eikä niitä saa altistaa suoralle auringonvalolle.

Jos infuusionestettä säilytetään jääkaapissa, sen lämpötilan on annettava tasaantua huoneenlämmössä ennen potilaalle antoa. Infuusionestettä ei tarvitse suojata valolta, kun se annetaan potilaalle.

Infuusioneste valmistetaan ja annetaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet annettujen ohjeiden mukaisesti.

Säilytä jääkaapissa (2 °C–8 °C). Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Käyttövalmiiksi sekoitetun ja/tai laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ZEVTERA kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos
500 mg (L:ei) 10 kpl (791,07 €)

PF-selosteen tieto

Kirkkaasta tyypin I lasista valmistettuja 20 ml:n injektiopulloja, joissa on harmaa butyyli-elastomeerisuljin sekä alumiinisinetti ja sinisestä muovista valmistettu repäisykorkki.

Pakkauskoko: 10 injektiopulloa.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, kellertävä tai hieman rusehtava kakku, murentunut kakku tai kuiva-aine.

Käyttökuntoon saatetun liuoksen pH on 4,5–5,5.

Yksi injektiopullo on tarkoitettu vain yhtä käyttökertaa varten.

Zevtera on saatettava käyttökuntoon ja jatkolaimennettava ennen infuusiota.

Vaihe 1. Käyttökuntoon saattaminen

Aikuispotilaille tai ≥ 12 vuoden ikäisille lapsipotilaille, jotka tarvitsevat keftobiprolipitoisuudeltaan 2 mg/ml infuusioliuosta, kylmäkuivattu jauhe tulee saattaa käyttökuntoon 10 ml:lla steriilillä injektionesteisiin käytettävällä vedellä tai 50 mg/ml (5 %) dekstroosi-injektioliuoksella.

Lapsipotilaille, jotka ovat < 12 vuoden ikäisiä ja jotka tarvitsevat keftobiprolipitoisuudeltaan 4 mg/ml infuusionestettä, kylmäkuivattu jauhe on saatettava käyttökuntoon joko 10 ml:lla 50 mg/ml (5 %) dekstroosi-injektioliuoksella, jos laimennusta jatketaan samalla laimennusliuoksella (eli 50 mg/ml (5 %) dekstroosi-injektioliuoksella), tai 10 ml:lla injektionesteisiin käytettävällä vedellä, jos laimennusta jatketaan 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridi-injektioliuoksella (ks. kohdan Kestoaika taulukot).

Injektiopulloa ravistetaan voimakkaasti, kunnes valmiste on liuennut täysin, mikä voi joissakin tapauksissa kestää jopa 10 minuuttia. Saatavan konsentraatin tilavuus on noin 10,6 ml. Mahdollisen vaahdon annetaan laskeutua ja käyttökuntoinen liuos tarkistetaan silmämääräisesti sen varmistamiseksi, että valmiste on liuennut eikä liuoksessa ole hiukkasia. Käyttökuntoinen konsentraatti sisältää 50 mg/ml keftobiprolia (66,7 mg/ml keftobiprolimedokariilinatriumia) ja on jatkolaimennettava ennen potilaalle antoa. Käyttökuntoon saatettu liuos tulisi jatkolaimentaa välittömästi. Jos se ei kuitenkaan ole mahdollista, käyttökuntoon saatettu liuos säilyy huoneenlämmössä enintään 1 tunnin tai jääkaapissa enintään 24 tuntia.

Vaihe 2. Laimentaminen (infuusioneste)

Käyttö aikuispotilailla ja ≥ 12 vuoden ikäisillä lapsipotilailla

500 mg:n Zevtera-infuusionesteannoksen valmistaminen (2 mg/ml keftobiprolia)

10 ml käyttökuntoista liuosta vedetään injektiopullosta ja ruiskutetaan sopivaan astiaan (esim. PVC- tai PE-infuusiopussiin tai lasipulloon), joka sisältää 250 ml 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridi-injektionestettä, 50 mg/ml (5 %) glukoosi (dekstroosi) -injektionestettä tai Ringerin laktaattia. Infuusionestettä käännellään varovasti ylösalaisin 5–10 kertaa, jolloin tulokseksi saadaan homogeeninen liuos. Voimakasta ravistamista tulee välttää, ettei infuusionesteeseen muodostuisi vaahtoa.

Aikuisille infuusiopussin koko sisältö annetaan infuusiona, jolloin potilas saa 500 mg:n annoksen Zevteraa.

Lapsipotilailla, jotka ovat iältään ≥ 12 vuotta, annettava tilavuus lasketaan potilaan painon perusteella (ks. kohta Annostus ja antotapa), eikä se saa ylittää 250 ml:n enimmäismäärää (500 mg:n annos).

250 mg:n Zevtera-infuusionesteannoksen valmistaminen aikuispotilaille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta

5 ml käyttökuntoista liuosta vedetään injektiopullosta ja ruiskutetaan sopivaan astiaan (esim. PVC- tai PE-infuusiopussiin tai lasipulloon), joka sisältää 125 ml 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridi-injektionestettä, 50 mg/ml (5 %) glukoosi (dekstroosi) -injektionestettä tai Ringerin laktaattia. Infuusionestettä käännellään varovasti ylösalaisin 5–10 kertaa, jolloin tulokseksi saadaan homogeeninen liuos. Voimakasta ravistamista tulee välttää, ettei infuusionesteeseen muodostuisi vaahtoa. Infuusiopussin koko sisältö annetaan infuusiona, jolloin potilas saa 250 mg:n annoksen Zevteraa.

Käyttö < 12 vuoden ikäisillä lapsipotilailla

Zevtera-infuusionesteen valmistaminen 4 mg/ml:n keftobiprolipitoisuudella

Antaminen infuusiopusseilla, pulloilla tai ruiskuilla:

Käyttökuntoon saatettu liuos, joka on valmistettu 10 ml:lla 50 mg/ml (5 %) dekstroosi-injektioliuoksella, on laimennettava samalla laimennusliuoksella (eli 50 mg/ml (5 %) dekstroosi-injektioliuoksella). Käyttökuntoon saatettu liuos, joka on valmistettu 10 ml:lla injektionesteisiin käytettävällä vedellä, on laimennettava 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridi-injektioliuoksella.

Vedetään 10 ml laimennusliuosta 125 ml infuusioastiasta (esim. PVC- tai PE-infuusiopussista tai lasipullosta), ja tilalle laitetaan 10 ml injektiopullosta vedettyä käyttökuntoon saatettua liuosta. Infuusionestettä käännellään varovasti ylösalaisin 5–10 kertaa, jolloin tulokseksi saadaan homogeeninen liuos. Voimakasta ravistamista tulee välttää, ettei infuusionesteeseen muodostuisi vaahtoa. Annettava tilavuus lasketaan potilaan painon perusteella (ks. kohta Annostus ja antotapa), eikä se saa ylittää 125 ml:n enimmäismäärää (500 mg:n annos).

Annettaessa infuusionestettä 50 ml:n ruiskulla, jos laskettu annos ei ylitä 200 mg, vedetään injektiopullosta 4 ml (200 mg keftobiprolia vastaava määrä) liuosta, joka on saatettu käyttökuntoon 50 mg/ml (5 %) dekstroosi-injektioliuoksella tai injektionesteisiin käytettävällä vedellä ja laimennetaan 46 ml:lla asianmukaista infuusionesteen laimenninta (ks. kohta Kestoaika). Infuusionestettä käännellään varovasti ylösalaisin 5–10 kertaa, jolloin tulokseksi saadaan homogeeninen liuos. Voimakasta ravistamista tulee välttää, ettei infuusionesteeseen muodostuisi vaahtoa. Annettava tilavuus lasketaan potilaan painon perusteella (ks. kohta Annostus ja antotapa), eikä se saa ylittää 50 ml:n enimmäismäärää (200 mg:n annos).

Laimennetun liuoksen ulkomuoto

Infuusionesteen tulisi olla kirkasta tai hieman opalisoivaa ja väriltään kellertävää. Infuusioneste on tarkistettava silmämääräisesti hiukkasten varalta ennen potilaalle antoa ja hävitettävä, jos siinä on näkyviä hiukkasia.

Kohdassa Kestoaika on annettu yksityiskohtaista tietoa ajasta, jonka sisällä käyttökuntoon saattaminen, laimentaminen ja infuusio on suoritettava loppuun.

Hävittäminen

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

ZEVTERA kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos
500 mg 10 kpl

• Ei korvausta.

J01DI01

27.01.2025