Vertaa PF-selostetta

LUNSUMIO infuusiokonsentraatti, liuosta varten 1 mg, 30 mg

Lääketurva

Riskienminimointimateriaalit

Yleinen

Huomioitavaa

▼ Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Lunsumio 1 mg infuusiokonsentraatti, liuosta varten

Yksi injektiopullo sisältää 1 mg:n mosunetutsumabia 1 ml:ssa pitoisuutena 1 mg/ml.

Lunsumio 30 mg infuusiokonsentraatti, liuosta varten

Yksi injektiopullo sisältää 30 mg mosunetutsumabia 30 ml:ssa pitoisuutena 1 mg/ml.

Mosunetutsumabi on täyspitkä humanisoitu CD20/CD3-immunoglobuliini (Ig) G1 ‑isotyypin vasta-aine, joka tuotetaan yhdistelmä-DNA-tekniikalla kiinanhamsterin munasarjasoluissa (CHO).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Lunsumio on tarkoitettu monoterapiana uusiutuneen tai refraktorisen follikulaarisen lymfooman hoitoon aikuispotilaille, jotka ovat saaneet vähintään kahta aiempaa systeemistä hoitoa.

Ehto

Valmistetta saa antaa vain syöpälääkkeiden käyttöön perehtyneen terveydenhuollon ammattilaisen valvonnassa hoitokeskuksessa, jossa on valmius vaikea-asteisten reaktioiden, kuten sytokiinioireyhtymän hoitoon.

Annostus ja antotapa

Lunsumio-hoidon saa antaa vain syöpälääkkeiden käyttöön perehtyneen terveydenhuollon ammattilaisen valvonnassa paikassa, jossa on asianmukainen lääketieteellinen tuki vaikea-asteisten reaktioiden, kuten sytokiinioireyhtymän, hoitoon (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Annostus

Estohoito ja esilääkitys

Lunsumio-hoitoa saavan potilaan pitää olla hyvin nesteytetty.

Taulukossa 1 on suositukset esilääkityksestä sytokiinioireyhtymän ja infuusioon liittyvien reaktioiden varalta.

Taulukko 1. Potilaille ennen Lunsumio-infuusiota annettava esilääkitys

Esilääkitystä tarvitsevat potilaat

Esilääkitys

Annostelu

1. ja 2. hoitosykli: kaikki potilaat

3. hoitosyklistä alkaen: potilaat, joilla on aiemman annoksen yhteydessä ollut minkä tahansa vaikeusasteen sytokiinioireyhtymä

Laskimoon annettavat kortikosteroidit: 20 mg deksametasonia tai 80 mg metyyliprednisolonia

Annostelun on päätyttävä viimeistään 1 tunti ennen Lunsumio-infuusiota

Antihistamiini: 50–100 mg difenhydramiinihydrokloridia tai vastaavaa suun kautta otettavaa tai laskimoon annettavaa antihistamiinia

Vähintään 30 minuuttia ennen Lunsumio-infuusiota

Kuumetta alentava lääke: 500–1000 mg parasetamolia

Suositeltu Lunsumio-annos kussakin 21 päivän hoitosyklissä esitetään taulukossa 2.

Taulukko 2. Lunsumio-annos uusiutunutta tai refraktorista follikulaarista lymfoomaa sairastaville potilaille

Hoitopäivä

Lunsumio-annos

Infuusionopeus

1. hoitosykli

1. päivä

1 mg

1. hoitosyklissä Lunsumio-infuusiot pitää antaa vähintään 4 tunnin kestoisina.

8. päivä

2 mg

15. päivä

60 mg

2. hoitosykli

1. päivä

60 mg

Jos potilas sietää 1. hoitosyklin infuusiot hyvin, seuraavat Lunsumio-infuusiot voidaan antaa 2 tunnin kestoisina.

3. hoitosyklistä alkaen

1. päivä

30 mg

Hoidon kesto

Lunsumio-hoitoa annetaan 8 hoitosykliä, paitsi jos potilaalle ilmaantuu toksisuutta, joka ei ole hyväksyttävissä, tai jos potilaan sairaus etenee.

Täydellisen vasteen saavuttaneilla potilailla hoitoa ei tarvitse jatkaa 8 hoitosyklin jälkeen. Potilaille, joilla on 8 Lunsumio-hoitosyklin jälkeen osittainen hoitovaste tai sairaus on hoitovasteena stabiili, annetaan vielä 9 hoitosykliä (yhteensä 17 hoitosykliä), paitsi jos potilaalle ilmaantuu toksisuutta, joka ei ole hyväksyttävissä, tai jos potilaan sairaus etenee.

Annoksen viivästyminen tai jääminen väliin

Jos annos myöhästyy 1. hoitosyklissä > 7 päivää, on annettava edellinen siedetty annos ennen hoidon jatkamista hoitosuunnitelman mukaisesti.

Jos hoito keskeytyy 1. ja 2. hoitosyklin välissä ja siitä aiheutuu ≥ 6 viikon hoitotauko, Lunsumio-valmistetta pitää antaa 1. päivänä 1 mg ja 8. päivänä 2 mg, minkä jälkeen päivänä 15 jatketaan hoitosuunnitelman mukaista 2. syklin hoitoa annoksella 60 mg.

Jos hoito keskeytyy 3. hoitosyklistä lähtien missä tahansa hoitosyklissä ja siitä aiheutuu ≥ 6 viikon hoitotauko, Lunsumio-valmistetta pitää antaa 1. päivänä 1 mg ja 8. päivänä 2 mg, minkä jälkeen päivänä 15 jatketaan hoitosuunnitelman mukaista hoitoa annoksella 30 mg.

Annoksen muuttaminen

Potilailla, joille ilmaantuu vaikeusasteen 3 tai 4 reaktioita (esim. vakava infektio, kasvaimen ns. flare ‑reaktio, tuumorilyysioireyhtymä), hoito pitää keskeyttää tilapäisesti siihen saakka, että oireet häviävät (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Sytokiinioireyhtymä pitää tunnistaa kliinisen oireiston perusteella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Potilaalta pitää tutkia kuumeen, hypoksian ja hypotension muut syyt, kuten infektiot/sepsis, ja hoitaa nämä. Infuusioon liittyvät reaktiot eivät välttämättä ole kliinisesti erotettavissa sytokiinioireyhtymän ilmenemismuodoista. Jos sytokiinioireyhtymää tai infuusioon liittyviä reaktioita epäillään, potilasta pitää hoitaa taulukossa 3 mainittujen suositusten mukaisesti.

Taulukko 3. Sytokiinioireyhtymän vaikeusasteet1 ja hoito

Sytokiinioireyhtymän vaikeusaste

Sytokiinioireyhtymän hoito2

Seuraava hoitoaikataulun mukainen Lunsumio-infuusio

Vaikeusaste 1

Kuume ≥ 38 ºC

Jos sytokiinioireyhtymä ilmaantuu infuusion aikana:

  • infuusio pitää keskeyttää ja oireet hoitaa
  • kun oireet häviävät, infuusiota jatketaan aiemmalla antonopeudella
  • jos oireet uusiutuvat antoa jatkettaessa, käynnissä oleva infuusio pitää lopettaa.

Jos sytokiinioireyhtymä ilmaantuu infuusion jälkeen:

  • oireet pitää hoitaa.

Jos sytokiinioireyhtymä kestää > 48 tuntia oireiden hoidon jälkeen: 

  • deksametasonia3 ja/tai tosilitsumabia4, 5 pitää harkita.

Oireiden pitää hävitä viimeistään 72 tuntia ennen seuraavaa infuusiota.

Potilaan seurantaa pitää tihentää.

Vaikeusaste 2

Kuume ≥ 38 ºC ja/tai hypotensio, joka ei vaadi vasopressoreita ja/tai hypoksia, joka vaatii happihoitoa pienivirtauksisilla6 happiviiksillä tai blow-by-menetelmällä

Jos sytokiinioireyhtymä ilmaantuu infuusion aikana:

  • infuusio pitää keskeyttää ja oireet hoitaa
  • kun oireet häviävät, infuusiota jatketaan puolta (50 %) hitaammalla antonopeudella
  • jos oireet uusiutuvat antoa jatkettaessa, käynnissä oleva infuusio pitää lopettaa.

Jos sytokiinioireyhtymä ilmaantuu infuusion jälkeen:

  • oireet pitää hoitaa.

Jos oireiden hoidon jälkeen ei ole paranemista havaittavissa:

  • deksametasonia3 ja/tai tosilitsumabia4, 5 pitää harkita.

Oireiden pitää hävitä viimeistään 72 tuntia ennen seuraavaa infuusiota.

Esilääkitys pitää maksimoida asianmukaisesti.7

Seuraavan infuusion antoa puolta (50 %) hitaammalla antonopeudella ja potilaan tiheämpää seurantaa pitää harkita.

Vaikeusaste 3

Kuume ≥ 38 ºC ja/tai hypotensio, joka vaatii vasopressorihoitoa (mahdollisesti vasopressiiniä), ja/tai hypoksia, joka vaatii happihoitoa suurivirtauksisilla8 happiviiksillä, happimaskilla, varaajapussillisella maskilla tai venturimaskilla

Jos sytokiinioireyhtymä ilmaantuu infuusion aikana:

  • parhaillaan annettava infuusio pitää lopettaa
  • oireet pitää hoitaa
  • deksametasonia3 ja tosilitsumabia4, 5 pitää antaa.

Jos sytokiinioireyhtymä ilmaantuu infuusion jälkeen:

  • oireet pitää hoitaa
  • deksametasonia3 ja tosilitsumabia4, 5 pitää antaa.

Jos sytokiinioireyhtymä ei reagoi deksametasoniin ja tosilitsumabiin:

  • vaihtoehtoisia immunosuppressiivisia lääkeaineita9 ja metyyliprednisolonia 1000 mg/vrk laskimoon pitää antaa, kunnes tapahtuu kliinistä paranemista.

Oireiden pitää hävitä viimeistään 72 tuntia ennen seuraavaa infuusiota.

Potilas pitää ottaa sairaalahoitoon seuraavaa infuusiota varten.

Esilääkitys pitää maksimoida asianmukaisesti.7

Seuraava infuusio pitää antaa puolta (50 %) hitaammalla antonopeudella.

Vaikeusaste 4

Kuume ≥ 38 ºC ja/tai hypotensio, joka vaatii useita vasopressoreita (pois lukien vasopressiiniä), ja/tai hypoksia, joka vaatii ylipainehappihoitoa (esim. CPAP, BiPAP, intubaatio ja hengityskonehoito)

Jos sytokiinioireyhtymä ilmaantuu infuusion aikana tai sen jälkeen:

  • Lunsumio-hoito pitää lopettaa pysyvästi
  • oireet pitää hoitaa
  • deksametasonia3 ja tosilitsumabia4, 5 pitää antaa.

Jos sytokiinioireyhtymä ei reagoi deksametasoniin ja tosilitsumabiin:

  • vaihtoehtoisia immunosuppressiivisia lääkeaineita9 ja metyyliprednisolonia 1000 mg/vrk laskimoon pitää antaa, kunnes tapahtuu kliinistä paranemista.

1 ASTCT = American Society for Transplant and Cellular Therapy. Esilääkitys voi peittää kuumeen, joten jos kliininen oireisto sopii sytokiinioireyhtymään, noudata näitä hoito-ohjeita.

2 Jos sytokiinioireyhtymä ei reagoi hoitoon, arvioi muut syyt, mukaan lukien hemofagosyyttinen lymfohistiosytoosi.

3 Deksametasonia pitää antaa annoksena 10 mg laskimoon 6 tunnin välein (tai vastaavaa), kunnes tapahtuu kliinistä paranemista.

4 Tosilitsumabia annettiin tutkimuksessa GO29781 sytokiinioireyhtymän hoitoon tarvittaessa annoksena 8 mg/kg laskimoon ylittämättä 800 mg:n annosta infuusiota kohden.

5 Jos sytokiinioireyhtymän oireissa ja löydöksissä ei todeta kliinistä paranemista ensimmäisen annoksen jälkeen, voidaan antaa toinen tosilitsumabiannos 8 mg/kg laskimoon aikaisintaan 8 tunnin kuluttua edellisestä annoksesta (enintään 2 annosta sytokiinioireyhtymätapahtumaa kohden). Tosilitsumabin kokonaisannos yhden 6 viikon pituisen Lunsumio-hoitojakson aikana ei saa ylittää kolmea annosta.

6 Pienivirtauksiseksi happihoidoksi määritellään hapen antonopeus < 6 l/minuutti.

7 Ks. lisätietoja taulukosta 1.

8 Suurivirtauksiseksi happihoidoksi määritellään hapen antonopeus ≥ 6 l/minuutti.

9 Riegler L et al. (2019).

Erityispotilasryhmät

Iäkkäät

Lunsumio-valmisteen annosta ei tarvitse muuttaa ≥ 65-vuotiaille potilaille (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta

Lunsumio-valmistetta ei ole tutkittu vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Lievää tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annoksen muuttamista ei farmakokinetiikan perusteella katsota tarpeelliseksi (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Lunsumio-valmistetta ei ole tutkittu maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Annoksen muuttamista ei farmakokinetiikan perusteella katsota tarpeelliseksi (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat

Lunsumio-valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole vielä varmistettu.

Antotapa

Lunsumio on tarkoitettu annettavaksi vain laskimoon.

Lunsumio on laimennettava terveydenhuollon ammattilaisen valvonnassa aseptista tekniikkaa noudattaen. Valmiste annetaan infuusiona laskimoon sen antoon tarkoitetun infuusioletkun kautta. Lunsumio-valmistetta annettaessa ei saa käyttää letkunsisäistä suodatinta. Lunsumio-valmistetta annettaessa voidaan käyttää suodatinta tippakammiossa.

Ensimmäinen Lunsumio-hoitosykli pitää antaa vähintään 4 tunnin kestoisena infuusiona laskimoon. Jos potilas sietää infuusiot hyvin 1. hoitosyklissä, seuraavissa hoitosykleissä infuusio voidaan antaa 2 tunnin kestoisena.

Lunsumio-valmistetta ei saa antaa laskimoon paineella eikä boluksena.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Sytokiinioireyhtymä

Lunsumio-valmistetta saaneille potilaille on ilmaantunut sytokiinioireyhtymää, mukaan lukien henkeä uhkaavia reaktioita (ks. kohta Haittavaikutukset). Sen oireita ja löydöksiä olivat mm. kuume, vilunväreet, hypotensio, takykardia, hypoksia ja päänsärky. Infuusioon liittyvät reaktiot eivät välttämättä ole kliinisesti erotettavissa sytokiinioireyhtymän ilmenemismuodoista. Sytokiinioireyhtymätapahtumia ilmaantui pääasiassa 1. hoitosyklissä ja ne liittyivät pääasiassa 1. päivän ja 15. päivän annosten antamiseen.

Potilaille pitää antaa esilääkitys kortikosteroideilla, kuumetta alentavilla lääkkeillä ja antihistamiineilla vähintään hoitosyklien 1–2 ajan. Potilaille on annettava riittävä nesteytys ennen Lunsumio-valmisteen antoa. Potilaita pitää seurata sytokiinioireyhtymän oireiden ja löydösten havaitsemiseksi. Potilasta pitää neuvoa hakeutumaan heti lääkäriin, jos hänelle missä tahansa vaiheessa ilmaantuu sytokiinioireyhtymän oireita tai merkkejä. Lääkärin pitää aloittaa tarpeen mukaan tukihoito, tosilitsumabihoito ja/tai kortikosteroidihoito (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Vakavat infektiot

Lunsumio-valmistetta saaneille potilaille on ilmaantunut vakavia infektioita, kuten keuhkokuumetta, bakteremiaa ja sepsistä tai septistä sokkia, joista osa on ollut henkeä uhkaavia tai kuolemaan johtaneita tapahtumia (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilailla on havaittu Lunsumio-infuusion jälkeen kuumeista neutropeniaa.

Lunsumio-valmistetta ei pidä antaa, jos potilaalla on aktiivisia infektioita. Lunsumio-valmisteen käyttöä on harkittava tarkoin, jos potilaalla on anamneesissa toistuvia tai kroonisia infektioita (esim. krooninen, aktiivinen Epstein–Barr-virusinfektio), infektioille mahdollisesti altistava perussairaus tai jos potilas on saanut aiemmin merkittävää immunosuppressiivista hoitoa. Potilaalle pitää tarpeen mukaan antaa estohoitoa bakteeri-, virus- ja/tai sienilääkevalmisteilla. Potilasta pitää seurata infektion oireiden ja löydösten havaitsemiseksi ennen Lunsumio-hoitoa ja sen jälkeen, ja hänelle pitää antaa asianmukaista hoitoa. Jos potilaalla on kuumeinen neutropenia, potilaalta pitää tutkia infektiot, ja hänelle pitää antaa antibioottihoitoa, nesteytystä ja muuta tukihoitoa paikallisten ohjeistojen mukaisesti.

Kasvaimen ns. flare‑reaktio

Lunsumio-hoitoa saaneilla potilailla on raportoitu kasvaimen ns. flare‑reaktioita (ks. kohta Haittavaikutukset). Sen ilmenemismuotoja olivat mm. pleuraeffuusioiden ilmaantuminen tai paheneminen, paikallistunut kipu ja turvotus lymfoomaleesioiden sijaintikohdissa sekä kasvaimen inflammaatio. Lunsumio-valmisteen vaikutusmekanismin mukaisesti kasvaimen flare-reaktio liittyy todennäköisesti siihen, että T-solut siirtyvät Lunsumio-valmisteen annon jälkeen kasvaimen sijaintikohtaan.

Kasvaimen flare‑reaktion spesifisiä riskitekijöitä ei ole tunnistettu, mutta voinnin heikkenemisen ja sairastuvuuden riski on suurentunut flare‑reaktiosta aiheutuvan massavaikutuksen vuoksi potilailla, joilla on suuri kasvainmassa lähellä hengitysteitä ja/tai elintärkeää elintä. Lunsumio-hoitoa saavaa potilasta pitää seurata ja hänet pitää tutkia kriittisten anatomisten kohtien kasvaimen flare‑reaktion havaitsemiseksi.

Tuumorilyysioireyhtymä

Lunsumio-hoitoa saaneilla potilailla on raportoitu tuumorilyysioireyhtymää (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaan on oltava riittävästi nesteytetty ennen Lunsumio-valmisteen antoa. Potilaalle pitää tarpeen mukaan antaa estohoitona hyperurikemiaa estävää lääkitystä (esim. allopurinolia, rasburikaasia). Potilasta pitää seurata tuumorilyysioireyhtymän oireiden tai löydösten havaitsemiseksi, etenkin jos potilaalla on suuri kasvaintaakka tai nopeasti kasvavia kasvaimia sekä jos potilaan munuaisten toiminta on heikentynyt. Potilaan veren kemiallisia parametreja pitää seurata ja niiden poikkeavuudet pitää hoitaa viiveettä.

Immunisaatio

Lunsumio-valmisteen kanssa samanaikaisesti ei pidä antaa eläviä ja/tai eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita. Potilailla, jotka ovat vastikään saaneet eläviä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita, ei ole tehty tutkimuksia.

Potilaskortti

Valmisteen määrääjän on kerrottava potilaalle Lunsumio-hoitoon liittyvät riskit. Potilaalle pitää antaa potilaskortti, ja häntä on kehotettava pitämään kortti aina mukanaan. Potilaskortissa kuvataan sytokiinioireyhtymän yleiset oireet ja löydökset ja annetaan ohjeet, milloin potilaan pitää hakeutua lääkäriin.

Yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Ohimenevää kliinisesti oleellista vaikutusta kapean terapeuttisen indeksin CYP450:n substraatteihin (esim. varfariini, vorikonatsoli, siklosporiini, jne.) ei voida sulkea pois, koska Lunsumio-hoidon aloittaminen aiheuttaa sytokiinipitoisuuden ohimenevän suurenemisen, joka puolestaan voi aiheuttaa CYP450-entsyymien estymisen. Aloitettaessa Lunsumio-hoitoa kapean terapeuttisen indeksin CYP450:n substraateilla hoitoa saaville potilaille on harkittava hoidon seurantaa. Samanaikaisesti käytettävän lääkevalmisteen annosta pitää tarvittaessa muuttaa.

Raskaus ja imetys

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi / Ehkäisy

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, pitää käyttää tehokasta ehkäisyä Lunsumio-hoidon aikana ja vähintään 3 kuukauden ajan viimeisen Lunsumio-infuusion jälkeen.

Raskaus

Lunsumio-valmisteen käytöstä raskaana oleville naisille ei ole olemassa tietoja. Lisääntymistoksisuuden selvittämiseksi ei ole tehty riittäviä eläinkokeita (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Lunsumio-valmisteen käyttöä ei suositella raskauden aikana eikä sellaisten naisten hoitoon, jotka voivat tulla raskaaksi ja jotka eivät käytä ehkäisyä.

Imetys

Ei tiedetä, erittyvätkö mosunetutsumabi tai sen metaboliitit ihmisen rintamaitoon. Vastasyntyneeseen/imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. Rintaruokinta on lopetettava Lunsumio-hoidon ajaksi.

Hedelmällisyys

Ihmisestä ei ole hedelmällisyyttä koskevia tietoja saatavissa. Jaavanmakakeilla tehdyissä 26 viikkoa kestäneissä toksisuustutkimuksissa, jossa altistukset (AUC) olivat samankaltaiset kuin suositeltua annosta saaneiden potilaiden altistus (AUC), urosten tai naaraiden lisääntymiselimissä ei havaittu heikkenemistä.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Lunsumio-valmisteella on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Potilaat, joilla on tajunnantasoa heikentäviä tapahtumia, pitää tutkia ja heitä pitää kehottaa olemaan ajamatta moottoriajoneuvoa ja käyttämättä raskaita tai mahdollisesti vaaraa aiheuttavia koneita, kunnes tapahtumat häviävät.

Haittavaikutukset

Haittavaikutusprofiilin yhteenveto

Tässä kohdassa kuvatut haittavaikutukset tunnistettiin kliinisessä pivotaalitutkimuksessa GO29781 potilailla (n = 218), jotka saivat suositeltua hoitoannosta. Potilailla oli follikulaarinen lymfooma (41,3 %), diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma / diffuusiksi suurisoluiseksi B-solulymfoomaksi muuntunut follikulaarinen lymfooma (40,4 %), manttelisolulymfooma (11,5 %), Richterin transformaatio (6,4 %) tai muu histologia (0,5 %). Annettujen Lunsumio-hoitosyklien lukumäärän mediaani oli 8 (vaihteluväli 1–17); 37 % potilaista sai 8 hoitosykliä ja 15 % sai yli 8 hoitosykliä 17 hoitosykliin saakka.

Yleisimmin havaittuja haittavaikutuksia (≥ 20 %) olivat sytokiinioireyhtymä, neutropenia, kuume, hypofosfatemia ja päänsärky. Yleisimmin havaittuja vakavia haittavaikutuksia (≥ 2 %) olivat sytokiinioireyhtymä (21 % ASTCT-luokituksen mukaan), kuume (5 %) ja keuhkokuume (3 %). Yhdeksän potilasta 218 potilaasta (4,1 %) lopetti Lunsumio-hoidon haittavaikutuksen vuoksi. Sytokiinioireyhtymä oli ainoa haittavaikutus, joka johti hoidon keskeyttämiseen useammalla kuin yhdellä potilaalla (2 potilasta [0,9 %]).

Haittavaikutustaulukko

Haittavaikutukset luetellaan jäljempänä MedDRA-elinjärjestelmäluokituksen ja yleisyysluokkien mukaan. Yleisyysluokat määritellään seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 4. Lunsumio-hoitoa saaneilla potilailla esiintyneet haittavaikutukset

Elinjärjestelmä / suositeltu termi tai haittavaikutus

Kaikki vaikeusasteet

3.–4. aste

Infektiot

Ylähengitysteiden infektio

Yleinen

Yleinen

Virtsatieinfektio

Yleinen

Yleinen

Keuhkokuume

Yleinen

Yleinen

Hyvän- ja pahanlaatuiset kasvaimet (mukaan lukien kystat ja polyypit)

Kasvaimen ns. flare-reaktio

Yleinen

Yleinen

Veri ja imukudos

Neutropenia1

Hyvin yleinen

Hyvin yleinen

Anemia

Hyvin yleinen

Yleinen

Trombosytopenia2

Hyvin yleinen

Yleinen

Kuumeinen neutropenia

Yleinen

Yleinen

Immuunijärjestelmä

Sytokiinioireyhtymä3

Hyvin yleinen

Yleinen

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hypofosfatemia

Hyvin yleinen

Hyvin yleinen

Hypokalemia

Hyvin yleinen

Yleinen

Hypomagnesemia

Hyvin yleinen

Hyvin harvinainen

Tuumorilyysioireyhtymä

Melko harvinainen

Melko harvinainen

Hermosto

Päänsärky

Hyvin yleinen

Melko harvinainen

Ruoansulatuselimistö

Ripuli

Hyvin yleinen

Hyvin harvinainen

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottuma

Hyvin yleinen

Melko harvinainen

Kutina

Hyvin yleinen

Hyvin harvinainen

Kuiva iho

Hyvin yleinen

Hyvin harvinainen

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Kuume

Hyvin yleinen

Yleinen

Vilunväreet

Hyvin yleinen

Melko harvinainen

Tutkimukset

Suurentunut alaniiniaminotransferaasipitoisuus

Hyvin yleinen

Yleinen

Suurentunut aspartaattiaminotransferaasipitoisuus

Yleinen

Yleinen

1 Neutropenia sisältää neutropenian ja vähentyneen neutrofiilien määrän

2 Trombosytopenia sisältää trombosytopenian ja vähentyneen trombosyyttien määrän

3 Yhdysvaltain elinsiirto- ja soluhoitoseuran (American Society for Transplant and Cellular Therapy) mukaan

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Sytokiinioireyhtymä

Minkä tahansa vaikeusasteen sytokiinioireyhtymä (ASTCT-luokitusjärjestelmä) ilmaantui 39 %:lle (86/218) Lunsumio-hoitoa saaneista potilaista, vaikeusasteen 2 sytokiinioireyhtymä ilmaantui 14 %:lle, vaikeusasteen 3 sytokiinioireyhtymä ilmaantui 2,3 %:lle ja vaikeusasteen 4 sytokiinioireyhtymä ilmaantui 0,5 %:lle potilaista. Yksi potilas, jolla oli vaikeusasteen 4 tapahtuma, sairasti leukeemista follikulaarista lymfoomaa ja hänellä oli samanaikaisesti tuumorilyysioireyhtymä.

Minkä tahansa vaikeusasteen sytokiinioireyhtymä ilmaantui 15 %:lle potilaista 1. hoitosyklin 1. päivän annoksen jälkeen, 5 %:lle 1. hoitosyklin 8. päivän annoksen jälkeen, 33 %:lle 1. hoitosyklin 15. päivän annoksen jälkeen; 5 %:lle se ilmaantui 2. hoitosyklin jälkeen ja 1 %:lle 3. hoitosyklissä tai myöhemmin. Hoidon aloittamisesta sytokiinioireyhtymän ilmaantumiseen kuluneen ajan mediaani oli 1. hoitosyklin 1. päivänä 5 tuntia (vaihteluväli: 1–73 tuntia), 1. hoitosyklin 8. päivänä 28 tuntia (vaihteluväli: 5–81 tuntia), 1. hoitosyklin 15. päivänä 25 tuntia (vaihteluväli: 0,1–391 tuntia) ja 2. hoitosyklin 1. päivänä se oli 46 tuntia (vaihteluväli: 12–82 tuntia). Sytokiinioireyhtymä hävisi kaikilla potilailla, ja sytokiinioireyhtymätapahtumien keston mediaani oli 3 päivää (vaihteluväli 1–29 päivää).

Niillä 86 potilaalla, joille sytokiinioireyhtymä ilmaantui, sytokiinioireyhtymän yleisimmät oireet ja löydökset olivat kuume (98 %), vilunväreet (36 %), hypotensio (35 %), takykardia (24 %), hypoksia (22 %) ja päänsärky (16 %).

Sytokiinioireyhtymätapahtumien hoitoon annettiin 16 %:lle potilaista tosilitsumabia ja/tai kortikosteroideja: 6 % sai pelkästään tosilitsumabia, 6 % sai pelkästään kortikosteroideja ja 4 % sai sekä tosilitsumabia että kortikosteroideja. Niistä 10 %:sta potilaita, jotka saivat tosilitsumabia (kortikosteroidin kanssa tai ilman), 86 % sai vain yhden tosilitsumabiannoksen, yhteen sytokiinioireyhtymätapahtumaan annettiin enintään kaksi tosilitsumabiannosta. Niistä potilaista, joille ilmaantui vaikeusasteen 2 sytokiinioireyhtymä, 48 % potilaista sai oireenmukaista hoitoa ilman kortikosteroideja tai tosilitsumabia, 18 % sai pelkästään tosilitsumabia, 21 % sai pelkästään kortikosteroideja ja 12 % sai sekä kortikosteroideja että tosilitsumabia. Potilaat, jolla oli vaikeusasteen 3 tai vaikeusasteen 4 sytokiinioireyhtymä, saivat tosilitsumabia, kortikosteroideja, vasopressoreita ja/tai lisähappea. Kolmella prosentilla potilaista oli Lunsumio-valmisteen antamisen jälkeen hypotensio ja/tai hypoksia ilman kuumetta; 2 % potilaista sai tosilitsumabia ja/tai kortikosteroideja, kun heillä ei ollut kuumetta.

Sytokiinioireyhtymän vuoksi sairaalahoitoon joutui 21 % potilaista, ja sairaalahoidon keston mediaani oli 5 päivää (vaihteluväli 0–30 päivää).

Neutropenia

Minkä tahansa vaikeusasteen neutropeniaa ilmaantui 28 %:lle potilaista ja vaikeusasteen 3–4 neutropeniaa 24 %:lle potilaista. Neutropenian / vähentyneen neutrofiilien määrän ilmenemiseen kuluneen ajan mediaani oli 48 päivää (vaihteluväli: 1–280 päivää), ja näiden keston mediaani oli 8 päivää (vaihteluväli: 1–314 päivää). Niistä 60 potilaasta, joilla oli neutropeniaan / vähentyneeseen neutrofiilien määrään liittyviä tapahtumia, 68 % sai tapahtumiin hoitoa granulosyyttiryhmiä stimuloivilla kasvutekijöillä (G‑CSF).

Vakavat infektiot

Minkä tahansa vaikeusasteen vakavia infektiota ilmaantui 17 %:lle potilaista. Potilaista 1,8 %:lla oli vakava infektio samanaikaisesti vaikeusasteen 3–4 neutropenian kanssa. Ensimmäisen vakavan infektion ilmenemiseen kuluneen ajan mediaani oli 50 päivää (vaihteluväli: 1–561 päivää), ja vakavan infektion keston mediaani oli 12 päivää (vaihteluväli: 2–174 päivää). Vaikeusasteen 5 tapahtumia ilmaantui 0,9 %:lle potilaista, ja niitä olivat keuhkokuume ja sepsis.

Kasvaimen ns. flare‑reaktio

Kasvaimen ns. flare‑reaktioita (mukaan lukien pleuraeffuusiota ja kasvaimen inflammaatiota) ilmaantui 4 %:lle potilaista, ja näistä 1,8 % oli vaikeusasteen 2 ja 2,3 % vaikeusasteen 3 tapahtumia. Kasvaimen flare‑reaktion ilmenemiseen kuluneen ajan mediaani oli 13 päivää (vaihteluväli: 5–84 päivää), ja sen keston mediaani oli 10 päivää (vaihteluväli: 1–77 päivää).

Tuumorilyysioireyhtymä

Tuumorilyysioireyhtymä ilmaantui 0,9 %:lle potilaista samanaikaisesti sytokiinioireyhtymän kanssa. Yhdellä leukeemista follikulaarista lymfoomaa sairastavalla potilaalla oli vaikeusasteen 4 tuumorilyysioireyhtymä. Tuumorilyysioireyhtymä alkoi päivinä 2 ja 24 ja hävisi vastaavasti 4 ja 6 päivän kuluessa.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Yliannostapauksessa potilasta pitää seurata tarkoin haittavaikutusten oireiden ja löydösten havaitsemiseksi ja aloittaa asianmukainen oireiden hoito.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Antineoplastiset lääkeaineet; muut antineoplastiset lääkeaineet; monoklonaaliset vasta-aineet, ATC-koodi: L01XC

Vaikutusmekanismi

Mosunetutsumabi on samanaikaisesti T-soluihin ja CD20-antigeenia ilmentäviin B-soluihin sitoutuva kaksoisspesifinen CD20/CD3–vasta-aine. Se on ehdollinen agonisti; kohteena olevien B‑solujen tuhoutuminen havaitaan vain vasta-aineen sitoutuessa B-solujen CD20-antigeeniin ja T-solujen CD3-antigeeniin samanaikaisesti. Mosunetutsumabin molempien vasta-ainehaarojen sitoutuminen (kohdeantigeeniinsa) johtaa immunologisen synapsin muodostumiseen B-solun ja sytotoksisen T-solun välille, jolloin T-solu aktivoituu. T-soluaktivaation seurauksena perforiinia ja grantsyymejä vapautuu ohjatusti immunologisen synapsin kautta, mikä indusoi B-solulyysin ja siten solukuoleman.

Lunsumio-valmiste aiheutti B-soluvajeen (määritelty CD19 B ‑solumääräksi < 0,07 x 109/l) ja hypogammaglobulinemian (määritelty IgG-pitoisuudeksi < 500 mg/dl).

Kliininen teho ja turvallisuus

Uusiutunut tai refraktorinen B-soluinen non-Hodgkin-lymfooma

Lunsumio-valmistetta arvioitiin avoimessa, usean kohortin monikeskustutkimuksessa (GO29781) uusiutunutta tai refraktorista B-soluista non-Hodgkin-lymfoomaa sairastavilla potilailla, joille ei ollut saatavissa hoitoja, jotka oletettavasti pidentäisivät elossaoloa. Follikulaarisen lymfooman kohortissa (n = 90) uusiutunutta tai refraktorista follikulaarista lymfoomaa (erilaistumisaste 1–3A) sairastavien potilaiden piti olla saanut vähintään kahta aiempaa systeemistä hoitoa, mukaan lukien monoklonaalista CD20–vasta-ainetta ja alkyloivaa ainetta. Tutkimuksen sisäänottovaiheessa erilaistumisasteen 3b follikulaarista lymfoomaa tai transformoitunutta follikulaarista lymfoomaa sairastaneet potilaat eivät soveltuneet tutkimukseen; aiemmin transformoitunutta follikulaarista lymfoomaa sairastaneet, mutta tutkimukseen mukaan tullessaan erilaistumisasteen 1–3A follikulaarista lymfoomaa sairastaneet, otettiin mukaan follikulaarisen lymfooman kohorttiin.

Tutkimukseen ei otettu mukaan potilaita, joihin liittyi jokin seuraavista: Eastern Cooperative Oncology Group (ECOG) -toimintakykyluokka ≥ 2, merkittävä sydän- ja verisuonisairaus (kuten New York Heart Association ‑luokan III tai IV sydänsairaus, sydäninfarkti edeltäneiden 6 kuukauden aikana, epästabiileja sydämen rytmihäiriöitä tai epästabiili angina pectoris), merkittävä aktiivinen keuhkosairaus, heikentynyt munuaisten toiminta (kreatiniinipuhdistuma [CrCl] < 60 ml/min ja kohonnut seerumin kreatiniinipitoisuus), immunosuppressiivista hoitoa vaativa aktiivinen autoimmuunisairaus, aktiivisia infektioita (eli krooninen aktiivinen Epstein–Barr-virusinfektio, akuutti tai krooninen C-hepatiitti, B-hepatiitti, HIV), progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia, tämänhetkinen tai anamneesissa oleva keskushermoston lymfooma tai keskushermostosairaus, anamneesissa makrofagiaktivaatio-oireyhtymä / hemofagosyyttinen lymfohistiosytoosi, aiemmin tehty allogeeninen kantasolusiirto tai aiemmin tehty elinsiirto.

Potilaat saivat Lunsumio-valmistetta laskimoon 21 päivän pituisena hoitosyklinä seuraavasti:

  • 1. hoitosyklin 1. päivä: 1 mg
  • 1. hoitosyklin 8. päivä: 2 mg
  • 1. hoitosyklin 15. päivä: 60 mg
  • 2. hoitosyklin 1. päivä: 60 mg
  • 3. hoitosyklin ja myöhempien hoitosyklien 1. päivä: 30 mg.

Hoitosyklien lukumäärän mediaani oli 8; 59 % potilaista sai 8 hoitosykliä ja 18 % sai enemmän kuin 8 hoitosykliä 17 hoitosykliin saakka.

Iän mediaani oli 60 vuotta (vaihteluväli 29–90 vuotta), ja 31 % oli > 65-vuotiaita ja 7,8 % oli ≥ 75‑vuotiaita; 61 % oli miehiä, 82 % oli valkoihoisia, 9 % oli aasialaisia, 4 % oli mustaihoisia, 100 %:lla oli ECOG (Eastern Cooperative Oncology Group) ‑toimintakykyluokka 0 tai 1 ja 34 %:lla oli suuri tautimassa (vähintään yksi > 6 cm:n leesio). Aiempien hoitojen lukumäärän mediaani oli 3 (vaihteluväli: 2–10), ja 38 % oli saanut kahta aiempaa hoitoa, 31 % oli saanut kolmea aiempaa hoitoa ja 31 % oli saanut useampaa kuin kolmea aiempaa hoitoa.

Kaikki potilaat olivat saaneet aiemmin hoitoa CD20‑vasta-aineilla ja alkyloivilla aineilla, 21 % oli saanut autologisen kantasolusiirron, 19 % oli saanut PI3K:n estäjiä, 9 % oli saanut aiemmin rituksimabin ja lenalidomidin yhdistelmää ja 3 % oli saanut CAR‑T-hoitoja. Seitsemänkymmentäyhdeksän prosenttia potilaista oli refraktorisia aiemmalle hoidolle monoklonaalisella CD20-vasta-aineella ja 53 % oli refraktorisia sekä monoklonaaliselle CD20-vasta-aineelle että alkyloivalle aineelle. Kuusikymmentäyhdeksän prosenttia potilaista oli refraktorisia viimeisimmälle hoidolle, ja 52 %:lla sairaus oli edennyt 24 kuukauden kuluessa ensimmäisestä systeemisestä hoidosta.

Tehon ensisijainen päätetapahtuma oli riippumattoman arvioijatahon arvioima täydellinen vaste non-Hodgkin-lymfooman tavanomaisten kriteerien (Cheson 2007). Taulukossa 5 on yhteenveto tehoa koskevista tuloksista.

Taulukko 5. Yhteenveto tehosta uusiutunutta/refraktorista follikulaarista lymfoomaa sairastavilla potilailla

Tehon parametri

Lunsumio N = 90

Havainnointiajan mediaani 18,3 kuukautta (vaihteluväli 2–27 kuukautta)

Täydellinen vaste, n (%), (95 %:n luottamusväli)

54 (60,0)

(49,1–70,2)

Objektiivinen vasteluku, n (%)

(95 %:n luottamusväli)

72 (80,0)

(70,3–87,7)

Osittainen vaste, n (%)

18 (20,0)

(95 %:n luottamusväli)

(12,3–29,8)

Vasteen kesto1

 

Potilaita, joilla tapahtuma, n (%)

29 (40,3)

Mediaani, kuukautta (95 %:n luottamusväli)

22,8 (9,7–NR)

Potilaiden osuus ilman tapahtumia (Kaplan–Meier -menetelmä)

 

12 kuukautta

(95 %:n luottamusväli)

61,8

(50,0–73,7)

18 kuukautta

(95 %:n luottamusväli)

56,9

(44,1–69,6)

Täydellisen vasteen kesto2

 

Potilaita, joilla tapahtuma, n (%)

16 (29,6)

Mediaani, kuukautta (95 %:n luottamusväli)

NR (14,6–NR)

Potilaiden osuus ilman tapahtumia (Kaplan–Meier -menetelmä)

 

12 kuukautta

(95 %:n luottamusväli)

71,4

(57,9–84,9)

18 kuukautta

(95 %:n luottamusväli)

63,7

(48,0–79,4)

NR = ei saavutettu (not reached)

Kliinisen tiedonkeruu katkaisu: 27. elokuuta 2021

Hypoteesitestaus tehtiin ensisijaisesta päätetapahtumasta, joka oli riippumattoman arvioijatahon arvio täydellisen vasteen saaneista.

1 Vasteen kestoksi määriteltiin dokumentoidun osittaisen vasteen tai täydellisen vasteen ensimmäisestä ilmenemisestä tapahtuman (dokumentoitu taudin eteneminen tai mistä tahansa syystä aiheutunut kuolema sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu ensin) ilmaantumiseen kulunut aika.

2 Täydellisen vasteen kestoksi määriteltiin dokumentoidun täydellisen vasteen ensimmäisestä ilmenemisestä tapahtuman (dokumentoitu taudin eteneminen tai mistä tahansa syystä aiheutunut kuolema sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu ensin) ilmaantumiseen kulunut aika.

Vasteen keston seuranta-ajan mediaani oli 14,9 kuukautta. Muita eksploratiivisia tehon vastemuuttujia olivat mm. ensimmäiseen vasteeseen kuluneen ajan mediaani (1,4 kuukautta, vaihteluväli: 1,1–8,9) ja ensimmäiseen täydelliseen vasteeseen kuluneen ajan mediaani (3,0 kuukautta, vaihteluväli: 1,1–18,9).

Immunogeenisuus

Mosunetutsumabin immunogeenisuutta arvioitiin ELISA-määrityksellä. Lääkevasta-aineiden suhteen arvioitavissa olleista 418 potilaasta yhdelläkään ei todettu vasta-aineita mosunetutsumabille, kun potilaat saivat tutkimuksessa GO27981 pelkästään Lunsumio-valmistetta laskimoon. Mosunetutsumabin vasta-aineiden kliinistä merkitystä ei voida saatavissa olevien tietojen perusteella arvioida.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset Lunsumio-valmisteen käytöstä kypsien B-solujen kasvainten hoidossa kaikissa pediatrisissa potilasryhmissä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Ehdollinen myyntilupa

Tämä lääkevalmiste on saanut ns. ehdollisen myyntiluvan. Se tarkoittaa, että lääkevalmisteesta odotetaan uutta tietoa. Euroopan lääkevirasto arvioi vähintään kerran vuodessa tätä lääkevalmistetta koskevat uudet tiedot, ja tarvittaessa tämä valmisteyhteenveto päivitetään.

Farmakokinetiikka

Mosunetutsumabin farmakokineettinen altistus suureni likimäärin annosvasteisesti koko tutkitulla annosalueella, joka oli 0,05–60 mg. Lunsumio-valmisteen laskimoon annon jälkeistä populaatiofarmakokinetiikkaa kuvasti farmakokineettinen kaksitilamalli, jossa puhdistuma oli aikariippuvainen; puhdistuman parametreiksi määriteltiin hoidon aloituksen lähtötilannearvon (CLbase) aleneminen vakaan tilanteen tasannevaiheeksi (CLss) 16,3 vuorokauden transitionaalisen puoliintumisajan mukaisesti. Mosunetutsumabilla havaittiin kohtalaista tai suurta farmakokineettistä vaihtelua, jolle oli tyypillistä mosunetutsumabin farmakokineettisten parametrien suuri yksilöiden välinen vaihtelu (variaatiokerroin [CV] 18–86 %): yksilöiden välistä vaihtelua arvioitiin puhdistuman lähtötilannearvon (CLbase) (CV 63 %), keskustilaan jakautumisen (CV 31 %), perifeerisen jakautumistilavuuden (CV 25 %), puhdistuman vakaan tilan tasannevaiheen (CLss) (CV 18 %) ja transitionaalisen puoliintumisajan (CV 86 %) osalta.

Kahden ensimmäisen Lunsumio-hoitosyklin (eli 42 päivän) jälkeen seerumissa saavutetaan huippupitoisuus (Cmax) 2. hoitosyklin 1. päivän Lunsumio-annoksen laskimoinfuusion päättyessä, jolloin keskimääräinen huippupitoisuus on 17,9 mikrog/ml ja variaatiokerroin on 49,6 %. Yhteensä kahden hoitosyklin (42 päivää) keskimääräinen mosunetutsumabialtistus (AUC) oli 126 vrk•mikrog/ml ja variaatiokerroin oli 44,4 %.

Imeytyminen

Lunsumio annetaan laskimoon.

Jakautuminen

Annettaessa Lunsumio-infuusio laskimoon mosunetutsumabin keskustilaan jakautumisen estimaatti populaatiossa oli 5,49 l. Mosunetutsumabi on vasta-aine, joten proteiiniin sitoutumista ei tutkittu.

Biotransformaatio

Mosunetutsumabin metaboliareittiä ei ole suoraan tutkittu. Mosunetutsumabi hajoaa oletettavasti muiden terapeuttisten proteiinien tavoin kataboliareittien kautta pieniksi peptideiksi ja aminohapoiksi.

Eliminaatio

Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella keskimääräinen laskennallinen vakaan tilan puhdistuma (CLss) oli 1,08 l/vrk ja lähtötilanteen puhdistuma (CLbaseline) oli 0,584 l/vrk. Populaatiofarmakokineettisen mallin estimaattien perusteella vakaan tilan terminaalisen puoliintumisajan estimaatti oli 16,1 vuorokautta. Tutkimuksesta GO29781 saadut tulokset osoittavat, että mosunetutsumabipitoisuus seerumissa saavuttaa huippunsa (Cmax) laskimoon annettavan infuusion lopussa ja pienenee bieksponentiaalisesti.

Erityispotilasryhmät

Iäkkäät

Ikä ei populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella vaikuttanut 19–96-vuotiailla (n = 439) potilailla mosunetutsumabin farmakokinetiikkaan. Mosunetutsumabin farmakokinetiikassa ei tämän ikäryhmän potilailla havaittu kliinisesti merkittäviä eroja.

Paino

Kuten muillakin terapeuttisilla proteiineilla, paino liittyi positiivisesti myös mosunetutsumabin laskennalliseen puhdistumaan ja jakautumistilavuuteen. Annosta ei altistus-vasteanalyysin ja kliinisen altistuksen marginaalien perusteella ja huomioitaessa altistus joko < 50 kg:n tai ≥ 112 kg:n painoisilla potilailla kuitenkaan tarvitse muuttaa potilaan painon mukaan.

Sukupuoli

Mosunetutsumabin vakaan tilan puhdistuma on populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella naisilla marginaalisesti pienempi (~ 13 %) kuin miehillä. Annosta ei altistus-vasteanalyysin perusteella tarvitse muuttaa sukupuolen mukaan.

Etninen tausta

Etnistä taustaa (aasialainen vs. muu kuin aasialainen) ei tunnistettu mosunetutsumabin farmakokinetiikkaan vaikuttavaksi kovariaatiksi.

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminnasta mosunetutsumabin farmakokinetiikkaan aiheutuvan vaikutuksen selvittämiseksi ei ole tehty siihen keskittyneitä tutkimuksia. Hajoamattoman mosunetutsumabin (monoklonaalinen IgG-vasta-aine) eliminaatio munuaisten kautta on oletettavasti vähäistä ja sen merkitys pieni.

Mosunetutsumabin populaatiofarmakokineettinen analyysi osoitti, että kreatiniinipuhdistuma (CrCl) ei vaikuta mosunetutsumabin farmakokinetiikkaan. Mosunetutsumabin farmakokinetiikka lievää munuaisten vajaatoimintaa (CrCl 60–89 ml/min, n = 178) tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (CrCl 30–59 ml/min, n = 53) sairastavilla potilailla oli samankaltainen kuin potilailla, joiden munuaisten toiminta oli normaali (CrCl ≥ 90 ml/min, n = 200). Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (CrCl 15–29 ml/min) sairastavista potilaista on vähän (n = 1) farmakokineettisiä tietoja, joten annossuosituksia ei voida antaa. Lunsumio-valmistetta ei tutkittu loppuvaiheen munuaissairautta sairastavilla ja/tai dialyysihoitoa saavilla potilailla.

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoiminnasta mosunetutsumabin farmakokinetiikkaan aiheutuvan vaikutuksen selvittämiseksi ei ole tehty spesifisiä tutkimuksia. IgG:t eliminoituvat pääasiassa solunsisäisen katabolian välityksellä, eikä maksan vajaatoiminta oletettavasti vaikuta mosunetutsumabin puhdistumaan.

Mosunetutsumabin populaatiofarmakokineettinen analyysi osoitti, ettei maksan vajaatoiminta vaikuta mosunetutsumabin farmakokinetiikkaan. Mosunetutsumabin farmakokinetiikka lievää maksan vajaatoimintaa (kokonaisbilirubiinipitoisuus > ULN – 1,5 x ULN tai ASAT > ULN, n = 53) sairastavilla potilailla oli samankaltainen kuin potilailla, joiden maksan toiminta oli normaali (n = 384). Keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavia potilaita oli vähän (kokonaisbilirubiinipitoisuus > 1,5–3 x ULN, ASAT-arvo mikä tahansa, n = 2), eikä vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavia potilaita ole tutkittu.

Pediatriset potilaat

Mosunetutsumabin farmakokinetiikan tutkimiseksi pediatrisilla potilailla (< 18-vuotiailla) ei ole tehty tutkimuksia.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Systeeminen toksisuus

Mosunetutsumabilla tunnistettuja keskeisiä prekliinisiä havaintoja kerta-annoksia ja toistuvaa altistusta koskeneissa enimmillään 26 viikon kestoisissa tutkimuksissa olivat pääasiassa ensimmäiseen annokseen rajoittuva ohimenevä annoksen jälkeinen sytokiinioireyhtymä, pääasiassa keskushermostossa ja harvoin muissa elimissä havaitut vaskulaariset/perivaskulaariset tulehdussoluinfiltraatit, jotka todennäköisesti johtuivat sytokiinin vapautumisesta ja immuunisolujen aktivaatiosta, sekä pitkäkestoisen annon jälkeen pitkäkestoisesta B-soluvajeesta aiheutunut lisääntynyt alttius infektioille.

Kaikkien havaintojen katsottiin olleen farmakologisvälitteisiä vaikutuksia ja korjautuvia. Tutkimuksissa yhdellä eläimellä havaittiin kerran kouristuksia, kun huippupitoisuus (Cmax) oli 3,3‑kertainen ja altistus (AUC) (7 päivän keskiarvo) oli 1,8-kertainen verrattuna potilaisiin, jotka saivat tutkimuksessa GO29781 Lunsumio-valmistetta suositeltuina annoksina ja hoito-ohjelmina.

Hedelmällisyyden heikkeneminen

Infuusioita laskimoon saaneilla sukukypsillä jaavanmakakeilla tehtyyn 26 viikkoa kestäneeseen kroonista toksisuutta selvittäneeseen tutkimukseen sisältyi urosten ja naaraiden lisääntymiselinten arviointi. Mosunetutsumabi ei vaikuttanut urosten eikä naaraiden lisääntymiselimiin, kun altistus (AUC) oli samankaltainen kuin altistus (AUC) suositusannoksia saavilla potilailla.

Lisääntymistoksisuus

Mosunetutsumabilla ei ole tehty kehitystoksisuutta koskevia eläinkokeita. Perustuen vasta-aineiden vähäiseen siirtymiseen istukan kautta ensimmäisen tiineyskolmanneksen aikana, mosunetutsumabin vaikutusmekanismiin ja siitä saatavissa olevien tietojen sekä CD20-vasta-aineiden ryhmästä saatavissa olevien tietojen perusteella teratogeenisuusriski on pieni. Mosunetutsumabitutkimukset eläimillä, jotka eivät olleet tiineenä, osoittivat pitkäkestoisen B‑soluvajeen voivan johtaa opportunististen infektioiden lisääntyneeseen riskiin, mistä voi aiheutua keskenmeno. Lunsumio-valmisteen antoon liittyvä ohimenevä sytokiinioireyhtymä voi olla tiineydelle haitallinen.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

L-histidiini

L-metioniini

Etikkahappo (pH:n säätöön)

Sakkaroosi

Polysorbaatti 20 (E 432)

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Yhteensopimattomuudet

  • Lunsumio-valmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa eikä sitä tule antaa muiden lääkevalmisteiden kanssa saman infuusioletkun kautta.
  • Lunsumio-valmisteen laimentamiseen ei saa käyttää muita laimentimia kuin 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridiliuosta injektiota varten tai 4,5 mg/ml (0,45 %) natriumkloridiliuosta injektiota varten, sillä muiden laimentimien käyttöä ei ole tutkittu.
  • Lunsumio-valmisteen ja laskimoon antoon käytettävien infuusiopussien välillä ei ole havaittu yhteensopimattomuutta, kun valmisteeseen kosketuksessa oleva materiaali on polyvinyylikloridia (PVC) tai polyolefiineja (PO), kuten polyeteeniä (PE) tai polypropeenia (PP). Yhteensopimattomuutta ei ole havaittu myöskään sellaisten infuusion antolaitteiden tai infuusiotarvikkeiden kanssa, joissa valmisteeseen kosketuksessa oleva materiaali on polyvinyylikloridia (PVC), polyeteeniä (PE), polyuretaania (PUR), polybutadieenia (PBD), silikonia, akrylonitriilibutadieenistyreeniä (ABS), polykarbonaattia (PC), polyeetteriuretaania (PEU), perfluorieteeni/propeenia (FEP) tai polytetrafluorieteeniä (PTFE) tai joiden tippakammion suodattimen kalvo on valmistettu polyamidista (PA).
  • Letkunsisäistä suodatinta ei saa käyttää.

Kestoaika

Avaamaton injektiopullo

2 vuotta.

Laimennettu liuos

Kemialliseksi ja fysikaaliseksi käytönaikaiseksi säilyvyydeksi on osoitettu 24 tuntia 2–8 °C:ssa ja 24 tuntia 9–30 °C:ssa.

Mikrobiologiselta kannalta valmiste pitää käyttää välittömästi. Jos sitä ei käytetä välittömästi, käytönaikaiset säilytysajat ja ‑olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla eivätkä saisi tavallisesti ylittää 24:ää tuntia 2–8 °C:ssa, ellei valmistetta ole laimennettu kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Säilytys

Säilytä jääkaapissa (2 °C – 8 °C).

Ei saa jäätyä.

Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

LUNSUMIO infuusiokonsentraatti, liuosta varten
1 mg 1 kpl (1 ml (1 mg/ml)) (324,26 €)
30 mg 1 kpl (30 ml (1 mg/ml)) (8261,90 €)

PF-selosteen tieto

1 mg infuusiokonsentraatti, liuosta varten

Tyypin I lasista valmistettu injektiopullo, jossa butyylikumitulppa ja alumiinisinetti sekä tummanharmaa muovinen irti napsautettava (flip-off) korkki ja joka sisältää 1 mg:n infuusiokonsentraattia, liuosta varten.

Pakkauksessa on yksi injektiopullo.

30 mg infuusiokonsentraatti, liuosta varten

Tyypin I lasista valmistettu injektiopullo, jossa butyylikumitulppa ja alumiinisinetti sekä vaaleansininen muovinen irti napsautettava (flip-off) korkki ja joka sisältää 30 mg infuusiokonsentraattia, liuosta varten.

Pakkauksessa on yksi injektiopullo.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön neste, jonka pH on 5,8 ja osmolaliteetti on 240–333 mOsm/kg.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Yleiset varotoimet

Lunsumio ei sisällä säilytysainetta ja on tarkoitettu vain kerta-annokseen. Tämän lääkevalmisteen kaikessa käsittelyssä on noudatettava asianmukaista aseptista tekniikkaa. Ei saa ravistaa.

Laimentamisohjeet

Terveydenhuollon ammattilaisen on ennen antoa laimennettava Lunsumio aseptista tekniikkaa noudattaen polyvinyylikloridista (PVC) tai polyolefiinista (PO), kuten polyeteenistä (PE) ja polypropeenista, valmistettuun infuusiopussiin, joka sisältää 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridiliuosta injektiota varten tai 4,5 mg/ml (0,45 %) natriumkloridiliuosta injektiota varten.

Käytä Lunsumio-valmisteen valmistelussa steriiliä neulaa ja ruiskua. Hävitä käyttämättä jäävä osa.

Laskimoon annossa pitää käyttää tälle valmisteelle tarkoitettua erillistä infuusioletkua.

Lunsumio-valmistetta annettaessa ei saa käyttää letkunsisäistä suodatinta.

Lunsumio-valmistetta annettaessa voidaan käyttää suodatinta tippakammiossa.

Infuusion valmistelu

1. Vedä 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridiliuosta injektiota varten tai 4,5 mg/ml (0,45 %) natriumkloridiliuosta injektiota varten sisältävästä infuusiopussista tilavuus, joka vastaa potilaan tarvitsemaa Lunsumio-tilavuutta jäljempänä olevan taulukon 6 mukaisesti. Hävitä infuusiopussista vedetty liuos.

2. Vedä injektiopullosta tarvittava Lunsumio-tilavuus steriilillä ruiskulla ja laimenna se infuusiopussiin. Hävitä injektiopulloon käyttämättä jäävä osa.

Taulukko 6. Lunsumio-valmisteen laimentaminen

Hoitopäivä

Lunsumio-annos

Lunsumio-tilavuus 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridiliuoksessa injektiota varten tai 4,5 mg/ml (0,45 %) natriumkloridiliuoksessainjektiota varten

Infuusiopussin koko

1. hoito-sykli

1. päivä

1 mg

1 ml

50 ml tai 100 ml

 

8. päivä

2 mg

2 ml

50 ml tai 100 ml

 

15. päivä

60 mg

60 ml

100 ml tai 250 ml

2. hoito-sykli

1. päivä

60 mg

60 ml

100 ml tai 250 ml

3. hoito-syklistä alkaen

1. päivä

30 mg

30 ml

100 ml tai 250 ml

3. Sekoita infuusiopussia varovasti kääntelemällä sitä hitaasti ylösalaisin. Ei saa ravistaa.

4. Tarkista infuusiopussi hiukkasten varalta, ja jos havaitset hiukkasia, hävitä se.

5. Kiinnitä pakkausselosteessa oleva irti vedettävä etiketti infuusiopussiin.

Infuusiopussien säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Hävittäminen

Lääkkeiden pääsy ympäristöön pitää minimoida. Lääkevalmisteita ei pidä heittää viemäriin, ja hävittämistä talousjätteiden mukana pitää välttää.

Ruiskujen ja muun lääkehoitoon liittyvän särmäisjätteen käsittelyssä ja hävittämisessä on noudatettava tarkoin seuraavia ohjeita:

  • Neuloja ja ruiskuja ei saa koskaan käyttää uudelleen.
  • Laita kaikki käytetyt neulat ja ruiskut särmäisjäteastiaan (pistonkestävä jäteastia).

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

LUNSUMIO infuusiokonsentraatti, liuosta varten
1 mg 1 kpl
30 mg 1 kpl

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

L01F

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

03.06.2022

Yhteystiedot

ROCHE OY
Revontulenpuisto 2 C, P.O. Box 112
02101 Espoo

010 554 500
www.roche.fi
etunimi.sukunimi@roche.com