WILZIN kapseli, kova 50 mg

Yksi kova kapseli sisältää 50 mg sinkkiä (vastaten 167,84 mg sinkkiasetaattidihydraattia).

Apuaineet:

Yksi kapseli sisältää 1,75 mg Sunset Yellow FCF (E 110) – väriainetta.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Kova kapseli.

Wilsonin taudin hoito.

Hoito tulee aloittaa Wilsonin taudin hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Wilzin hoito tulee aloittaa Wilsonin taudin hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet) Wilzin-hoito on elinikäinen.

Symptomaattisten ja presymptomaattisten potilaiden annoksessa ei ole eroa. Wilziniä on saatavissa 25 mg:n tai 50 mg:n kovana kapselina.

• Aikuiset:

Tavallinen annos on 50 mg 3 kertaa päivässä ja maksimiannos on 50 mg 5 kertaa päivässä.

• Lapset ja nuoret:

Alle 6-vuotiaista on hyvin niukasti tietoa, mutta koska sairaus on niin penetroiva, ennaltaehkäisevää hoitoa tulee suunnitella mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Suositeltava annos on seuraava:

-1–6 -vuotiaat: 25 mg kaksi kertaa päivässä.

- 6–16 -vuotiaat, jos kehon paino on alle 57 kg: 25 mg kolme kertaa päivässä.

-yli 16 -vuotiaat tai jos kehon paino on yli 57 kg: 50 mg kolme kertaa päivässä.

• Raskaana olevat naiset:

Tehokas annos on yleensä 25 mg kolme kertaa päivässä, mutta annos tulee sovittaa kupariarvojen mukaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja kohta Raskaus ja imetys).

Annos tulee aina säätää terapeuttisen seurannan mukaan. (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.).

Wilzin tulee ottaa tyhjään vatsaan, ainakin tuntia ennen tai 2–3 tuntia ruokailun jälkeen. Mikäli esiintyy vatsaärsytystä, joka usein esiintyy aamuannoksen yhteydessä, annosta voidaan siirtää aamupäivään, aamiaisen ja lounaan väliin. Wilzin voidaan ottaa myös pienen proteiinimäärän, kuten lihan kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Lapsille, jotka eivät pysty nielemään kapselia, kapselit tulee avata ja niiden sisältö sekoittaa pieneen määrään vettä (mahdollisesti sokerilla tai siirapilla makeutettua vettä).

Kun potilas siirtyy kelatoivasta hoidosta ylläpitävään Wilzin hoitoon, kelatoivaa hoitoa ja annostusta tulee jatkaa 2–3 viikon ajan, koska sinkkihoidon indusoima maksimaalinen metallotioneiini-induktio ja kuparin imeytymisen täydellisen eston alkaminen kestää 2–3 viikkoa. Kelatoivan hoitoannoksen ja Wilzin-annoksen välillä on oltava ainakin yhden tunnin ero.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Sinkkiasetaattidihydraattia ei suositella ensihoidoksi oireellisille potilaille, koska vaikutuksen alkaminen on hidasta. Oireelliset potilaat pitää aluksi hoitaa kelatoivalla aineella, kunnes heidän kuparitasonsa alittavat toksisen rajan ja heidän tilansa on kliinisesti vakaa. Tällöin voidaan harkita ylläpitävää hoitoa Wilzinillä.

Odotettaessa sinkin indusoimaa metallotioneiinin tuotantoa pohjukaissuolessa ja siitä johtuvaa tehokasta kuparin imeytymisen estoa, sinkkiasetaattidihydraattia voi antaa oireellisille potilaille alussa yhdessä kelatoivan aineen kanssa.

Hoidon alussa voi esiintyä oireiden lisääntymistä, mitä on raportoitu myös kelatoivien aineiden yhteydessä, vaikkakin tämä on harvinaista. On edelleen epäselvää, liittyykö tämä kuparivarastojen mobilisointiin vai kuuluuko tämä normaaliin sairauden kulkuun. Tässä tapauksessa suositellaan hoidon vaihtamista.

Portaalista hypertensiota sairastavien potilaiden kohdalla tulee noudattaa varovaisuutta, kun siirrytään kelatoivasta aineesta Wilziniin, kun nämä potilaat voivat hyvin ja sietävät hoitoa. Kaksi potilasta 16 ryhmästä kuoli maksan vajaatoimintaan ja pitkälle edenneeseen portaaliseen hypertensioon sen jälkeen, kun heidät oli siirretty penisillamiinihoidosta sinkkihoitoon.

Terapeuttinen seuranta

Hoidon tarkoituksena on ylläpitää plasman vapaan kuparin (tunnetaan myös plasman ei- keruloplasmisena kuparina) taso alle 250 mikrogrammaa/l (normaali: 100–150 mikrogrammaa/l) ja kuparin eritys virtsaan alle 125 mikrogrammaa/vuorokaudessa (normaali: < 50 mikrogrammaa/vuorokaudessa). Ei-keruloplasminen plasman kupari lasketaan vähentämällä keruloplasminiin sitoutunut kupari plasman kokonaiskupari-määrästä, oletuksena että yksi milligramma keruloplasmiinia sisältää 3 mikrogrammaa kuparia.

Kuparin erittyminen virtsaan kuvastaa tarkasti kuparin liiallista keräytymistä kehoon vain, jos potilas ei saa kelatoivaa hoitoa. Virtsan kuparitasot ovat tavallisesti kohonneet kelatoivan hoidon yhteydessä, kuten penisillamiini- tai trientiini-hoidossa.

Maksan kuparitasoa ei voida käyttää hoidon mittarina, koska siinä ei voida havaita eroa mahdollisen toksisen vapaan kuparin ja metallotioneiiniin sitoutuneen kuparin välillä.

Sinkin määrityksestä virtsasta ja/tai plasmasta voi olla hyötyä määritettäessä hoitomyöntyvyyttä hoitoa saaneilla potilailla. Kun virtsan sinkkiarvot ovat yli 2 mg/vuorokaudessa ja plasman sinkkiarvot yli 1250 mikrogrammaa/l, tämä osoittaa yleensä hoitomyöntyvyyttä.

Kuten kaikilla kuparin estäjillä, ylihoitoon saattaa liittyä kuparin puutoksen riski, mikä on erityisen haitallista lapsille ja raskaana oleville, sillä kuparia tarvitaan riittävään kasvuun ja henkiseen kehittymiseen. Näillä potilasryhmillä virtsan kupariarvot tulisi pitää hieman normaalin ylärajan yläpuolella tai korkeissa normaaliarvoissa (toisin sanoen 40–50 mikrogrammaa/vuorokaudessa).

Laboratorioseuranta, sisältäen hematologisen tarkkailun ja lipoproteiinien määrityksen, tulee myös suorittaa, jotta voidaan havaita aikaiset kuparin puutoksen merkit. Kuparin puutoksen merkkejä ovat esim. anemia ja/tai leukopenia luuydindepression seurauksena ja HDL-arvojen ja HDL/kokonaiskolesteroli-suhteen lasku.

Koska kuparin puute saattaa aiheuttaa myös myeloneuropatiaa, lääkäreiden tulisi pystyä huomaamaan aisti- ja motorisia oireita, jotka voivat mahdollisesti olla merkkinä alkavasta neuropatiasta tai myelopatiasta potilailla, joita on hoidettu Wilzinillä.

Kapselin kuori sisältää Sunset Yellow FCF (E110) -väriainetta, joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita.

Muut kuparin estäjat

Farmakodynaamiset tutkimukset tehtiin potilailla, joilla oli Wilsonin tauti. Tutkimuksissa käytettiin Wilziniä (50 mg kolme kertaa päivässä) yhdistettynä askorbiinihappoon (1 g kerran päivässä), penisillamiiniin (250 mg 4 kertaa päivässä) ja trientiiniin (250 mg neljä kertaa päivässä). Tutkimukset eivät osoittaneet mitään merkittävää vaikutusta kuparitasapainossa, vaikkakin lieviä sinkin ja kelatoivien aineiden (penisillamiini ja trientiini) yhteisvaikutuksia voitiin havaita verrattuna pelkkään sinkkilääkitykseen. Yhteisvaikutuksia olivat vähentynyt kuparin erittyminen ulosteeseen ja lisääntynyt kuparin erittyminen virtsaan. Tämä johtunee jossain määrin sinkin ja kelatoivan aineen välillä tapahtuvasta kompleksin muodostumisesta, mikä vähentää molempien aktiivisten aineiden vaikutusta. Kun potilas siirtyy kelatoivasta hoidosta ylläpitävään Wilzin-hoitoon, tulee kelatoivaa hoitoa ja annostusta jatkaa 2–3 viikon ajan, koska sinkkihoidon indusoima maksimaalinen metallotioneiini- induktio ja kuparin imeytymisen täydellisen eston alkaminen kestää 2-3 viikkoa. Kelatoivan hoitoannoksen ja Wilzin-annoksen välillä on oltava ainakin yhden tunnin ero.

Muut lääkevalmisteet

Rauta- ja kalsium-lisät, tetrasykliinit ja fosforia sisältävät yhdisteet voivat vähentää sinkin imeytymistä ja sinkki voi vähentää raudan, tetrasykliinien ja fluorokinolonien imeytymistä.

Ruoka-aineet

Sinkin ja ruuan samanaikaisesta nauttimisesta tehdyt tutkimukset terveillä vapaaehtoisilla osoittivat, että sinkin imeytyminen viivästyi huomattavasti useiden ruoka-aineiden yhteydessä (mm. leipä, kovat keitetyt kananmunat, kahvi ja maito). Ruuan sisältämät aineet, erityisesti fytaatit ja kuidut sitovat sinkkiä ja estävät sitä läpäisemään suoliston soluja. Proteiini näyttää kuitenkin haittaavan vähiten.

Raskaus

Tiedot rajallisesta määrästä Wilsonin tauti -potilaiden raskauksia eivät viittaa sinkin haitallisiin vaikutuksiin alkion/sikiön ja äidin terveyteen. Viisi keskenmenoa ja kaksi syntymävikaa (mikrokefalia ja korjaantuva sydänvika) raportoitiin 42 raskaustapauksesta.

Eläinkokeiden perusteella ei ole saatu tietoa sinkin eri suolojen suorista tai epäsuorista haitallisista vaikutuksista raskauteen, alkion/sikiön kehitykseen, synnytykseen tai postnataaliseen kehitykseen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta)

On erittäin tärkeää, että raskaana olevat Wilsonin tauti -potilaat jatkavat hoitoa raskauden aikana. Lääkärin tulee päättää, kumpaa hoitoa käytetään, sinkkiä vai kelatoivaa ainetta. Annos täytyy tarkastaa, jotta voidaan taata, ettei sikiölle kehity kuparin puutosta,potilaan tiivis tarkkailu on välttämätön. (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Imetys

Sinkki erittyy äidinmaitoon ja rintaruokittavalla vauvalla voi esiintyä sinkistä johtuvaa kuparin puutosta. Täten rintaruokintaa tulisi välttää Wilzinin aikana.

Tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty.

Alla on merkitty raportoidut haittavaikutukset elinjärjestelmien ja esiintymistiheyksien mukaan. Esiintymistiheys määräytyy seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10) ja melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Anemia voi olla mikro-, normo- tai makrosyytaarinen ja siihen on usein liittynyt leukopeniaa. Luuydintutkimus paljastaa usein tunnusomaiset “rengasmaiset sideroblastit” (kehittyvät punasolut, jotka sisältävät täynnä rautaa olevia paranukleaarisia mitokondrioita). Nämä voivat olla varhaisia merkkejä kuparin puutoksesta ja tilanne voidaan palauttaa nopeasti pienentämällä sinkkiannosta. Nämä merkit täytyy kuitenkin erottaa hemolyyttisestä anemiasta, jota esiintyy usein, kun seerumin vapaan kuparin pitoisuus on kohonnut kontrolloimattomassa Wilsonin taudissa.

Yleisin haittavaikutus on vatsan ärsytys. Tämä on tavallisesti pahinta ensimmäisen aamuannoksen yhteydessä ja häviää hoidon ensimmäisten päivien aikana. Oireet voivat usein helpottua, jos ensimmäinen annos otetaan myöhemmin aamupäivällä tai vähäisen proteiinin kera.

Seerumin alkaliinifosfataasi-, amylaasi- ja lipaasiarvot voivat kohota muutama viikko hoidon jälkeen arvoihin, jotka palautuvat korkeiksi normaaliarvoiksi yhden tai kahden hoitovuoden aikana.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‐haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Kirjallisuudessa on raportoitu kolme akuuttia suun kautta otettua sinkkisuolojen (sulfaatti tai glukonaatti) yliannostustapausta. Otettuaan kuusi grammaa sinkkiä (40 kertaa ehdotettu terapeuttinen annos), 35-vuotias nainen kuoli viidentenä hoitopäivänä. Kuoleman syy oli munuaishäiriö, hemorraginen haimatulehdus ja hyperglykeeminen kooma. Sama annos ei aiheuttanut muita oireita kuin oksentelua nuorella potilaalla, jota hoidettiin koko suoliston huuhtelulla. Toisella nuorella potilaalla, joka oli ottanut 4 grammaa sinkkiä, seerumin sinkkitaso oli viisi tuntia myöhemmin noin 50 mg/l ja potilaalla oli vain voimakasta pahoinvointia, oksentelua ja huimausta.

Yliannostus tulee hoitaa suolihuuhtelulla tai oksettamalla mahdollisimman nopeasti, jotta imeytymätön sinkki saadaan poistettua elimistöstä. Raskasmetalli-kelaatiohoitoa tulee harkita, jos plasman sinkkitasot ovat huomattavasti koholla (> 10 mg/l).

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut ruuansulatuselimistön sairauksien ja aineenvaihduntasairauksien lääkkeet, ATC koodi: A16AX05.

Wilsonin tauti (hepatolentikulaarinen degeneraatio) on autosominen resessiivinen aineenvaihdunnallinen puutos hepaattisen kuparin erittymisessä sappeen. Kuparin keräytyminen maksaan johtaa hepatosellulaariseen (maksasolujen) vaurioon ja lopulta kirroosiin. Kun maksan kuparin varastointikapasiteetti ylittyy, kuparia vapautuu vereen ja joutuu maksan ulkopuolisiin paikkoihin kuten aivoihin aiheuttaen motorisia häiriöitä ja psykiatrisia merkkejä. Potilailla voi kliinisesti esiintyä pääasiallisesti maksaoireita, neurologisia ja psykiatrisia oireita.

Sinkkiasetaattidihydraatin aktiivinen osa on sinkki-kationi, joka estää ravinnosta saatavan kuparin imeytymisen ja sisäisesti erittyvän kuparin uudelleen imeytymisen ruuansulatuskanavasta. Sinkki indusoi metallotioneiinin tuotantoa suoliston soluissa. Metallotioneiini on proteiini, joka sitoo kuparia estäen sen joutumista vereen. Tällöin sitoutunut kupari poistuu ulosteeseen suolistosolujen irtoamisen tuloksena.

Farmakodynaamiset kupariaineenvaihduntatutkimukset potilailla, joilla oli Wilsonin tauti, sisälsivät kuparitasapainon lopulliset määritykset ja kuparin oton radioaktiiviset määritykset. Päivittäinen Wilzin-annos (150 mg kolme kertaa päivässä) osoitti alentavan merkittävästi kuparin imeytymistä ja indusoivan negatiivisen kuparitasapainon.

Koska sinkin toimintamekanismi vaikuttaa kuparin ottoon suolistosolutasolla, veren sinkkiarvoihin perustuvat farmakokineettiset arvioinnit eivät tarjoa käyttökelpoista tietoa sinkin hyötyosuudesta vaikutuskohdassa.

Imeytyminen

Sinkin imeytyminen tapahtuu ohutsuolessa ja sen imeytymiskinetiikka viittaa korkeilla annoksilla kyllästymistaipumukseen. Mitätön sinkin imeytyminen korreloi negatiivisesti sinkin oton kanssa. Tavallisen ravintoperäisen sinkin (7-15 mg/päivässä) imeytyminen on 30–60 % ja laskee farmakologisella annoksella (100 mg/päivässä) 7 %:iin.

Jakautuminen

Noin 80 % imeytyneestä sinkistä on veressä jakautunut punasoluihin ja suurin osa jäljelläolevasta sinkistä on sitoutunut albumiiniin ja muihin plasman proteiineihin. Sinkin päävarasto on maksassa ja maksan sinkkitasot ovat koholla ylläpitävän sinkkihoidon aikana.

Eliminaatio

Plasman sinkin eliminaation puoliintumisaika on terveillä henkilöillä 45 mg:n annoksen jälkeen noin yksi tunti. Sinkki eliminoituu pääasiassa ulosteen ja verraten vähän virtsan ja hien kautta. Erittyminen ulosteeseen johtuu suurelta osin imeytymättömästä sinkistä, mutta myös suoliston sisäisestä erityksestä.

Prekliinisiä tutkimuksia on tehty sinkkiasetaatilla ja muilla sinkin suoloilla. Käytössä oleva farmakologinen ja toksikologinen tieto osoitti suuria yhtäläisyyksiä sinkkisuolojen välillä ja eri eläinlajien keskuudessa.

Suun kautta otetun sinkin LD50 on noin 300 mg/kg kehon painoa (noin 100–150 kertaa ihmisen terapeuttinen annos). Toistoannoksen toksisuustutkimukset ovat vahvistaneet NOEL-tason (No Observed Effect Level- taso, jossa ei havaita vaikutusta) olevan noin 95 mg/kg kehon painoa (noin 48 kertaa ihmisen lääkkeellinen annos). Todisteet in vitro- ja in vivo- tutkimuksista viittaavat siihen, ettei sinkillä ole kliinisesti olennaista genotoksista vaikutusta. Eri sinkkisuoloilla tehdyt lisääntymistoksikologiset tutkimukset eivät osoittaneet mitään kliinisesti oleellisia todisteita alkiotoksisuudesta, sikiötoksisuudesta eikä teratogeenisuudesta.

Sinkkiasetaattidihydraatilla ei ole tehty tavanomaista karsinogeenisuustutkimusta.

Kapselin sisältö

maissitärkkelys, magnesiumstearaatti

Kapseli kuori

gelatiini, titaanidioksidi (E171), Sunset Yellow FCF (E110)

Painomuste

musta rautaoksidi (E172), sellakka

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Säilytä alle 25˚C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

WILZIN kapseli, kova
50 mg (L:ei) 250 kpl (455,53 €)

PF-selosteen tieto

Valkoinen HDPE pullo, suljettu polypropyleeni- ja HDPE-korkilla, sisältää täytteen (pumpulia). Yksi pullo sisältää 250 kapselia.

Valmisteen kuvaus:

Kapseli, jossa on oranssi himmeä kansi ja runko, painettu merkintä "93-377”.

Ei erityisvaatimuksia

WILZIN kapseli, kova
50 mg 250 kpl

• Ei korvausta.

A16AX05

01.11.2024